Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Näitä monta kertaa mainittuja:

- kävimme alle alakouluikäisinä uimassa meressä kesäisin päivittäin. Ko paikoissa oli kuollut useita lapsia kun omat vanhemmat oli lapsia. Silti päästivät meidät lapset uimaan keskenään.

- Lapsia jahtaavia pedofiileja / paljastelijoita piti juosta karkuun. Heitä oli kylällä pari, yleisesti tiedossa. 

- Kotona alakouluiköisinä keskenään kesäisin, kun vanhemmat töissä. Joskus öitäkin keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani lähtivät kerran kesällä parin viikon lomalle ja minä jäin yksin kotiin. Olin 11v. Äiti oli kokannut pakkaseen jotain ruokia valmiiksi ja ostanut valmisaterioita jääkaappiin ja niitä sitten itselleni lämmittelin mikrossa/hellalla/uunissa. Kaupassa kävin pari kertaa ostamassa pakastepizzan + leipää ja tuoreita hedelmiä jne.

Tämä oli 90-luvulla. 

Meillä oli samanlaista. Olin 12v ja veli 11v kun äiti ja isä lähtivät kesälomalla Norjaan. Jäätiin kotiin kahdestaan ja meille annettiin rahaa ruokaostoksiin, jonka olisi pitänyt riittää. Saimme päähänpiston mennä ravintolaan syömään, kalliiksi kävi ja loppuajan nälkä kurni vatsassa. 

Kaverit olivat kateellisia, koska se oli niin hienoa, että sai olla kotona ilman vanhempia. 

Tapahtui 70-luvulla

Asuttiin penskana joitakin vuosia mummolassa maalla -70 luvulla. Talo oli vuolaasti virtaavan joen (keväällä jopa koski) varrella. Me puljattiin siskon kanssa aina kesät siellä rannassa. Uitiin ja leikittiin baikka mitä. Tehtiin tulia muuripadan alle tai rantalouhukkoon kivikasan päälle ja leikittiin ruoanvalmistusleikkejä. Virta ois voinu koska tahansa biedä pikkutytöt tai vaatteet ois syttyny tuleen tai poltettu koko tienoo vahingossa mutta ikinä ei sattunut mitään. Joko oltiin tarpeeksi fiksuja ja osattiin pelätä vaaroja koska niistä oli meitä peloteltu (opastettu). Tuolloin lapset tyyliin 5-8 vuotiaatkin oli paljon omissa oloissaan tai niin että aikuiset trki kotitöitä ja lapset hääri jossain lähistöllä, ei meitä kukaan vahtinut. Syömään komennettiin sitten kun sen aika oli. 

Olen kiitollinen että olen syntynyt tuolloin enkä 2000 luvulla. Meistä kasvoi itsenäisiä, ongelmaratkaisutaitoisia, hoksaavia elämästä selviytyviä, rationaalisia ihmisiä. Kestämme stressiä, pettymyksiä ja epävarmuutta koska olemme tottuneet niihin jo pienestä pitäen. 

Jätettiin lapsena vaarallisiin paikkoihin yksin. Piti mennä lääkäriin sairaana yksin bussilla. Ei nyt kukaan ehdi tulla mukaan. Kouluun piti mennä ekana päivänä yksin. Äiti antoi lapun mukaan,mikä piti antaa opettajalle. Piti jäädä ihan pienenä yksin odottamaan eläinlääkäriä,kun eläimet sairastui. Se eläinlääkärimies oli pelottavan näköinen. Naureskeli pirullisesti,että oletkos sinä pikkutyttö yksin kotona. Kerroin hänelle ystävällisesti,että myös mun kissa on sairas. Vastaus oli: heittäkää seinään!

Mun koko lapsuus 70-l oli vaarallinen tilanne. Heti kun opittiin auttavasti pysymään pinnalla, saatiin olla meren rannalla ihan vapaasti. Ja kun pysyi pyörällä pystyssä, ei muuta kuin liikenteen sekaan vaan ja joku pienempi tarakalla, joskus toinen vielä etutangolla niin etten nähnyt mitään. Kysyin aikuisena äidiltä, tajusiko hän että oltiin koko ajan hengenvaarassa. Hänen (s 46) vastaus oli, että minkä hän sille ois tehnyt. Ei meitä lapsia näkynyt muuta kuin kun huudettiin syömään. Se oli äidille helppoa "kotiäitiyttä" kun makasi ja otti aurinkoa. Hän ei ollut millään mittarilla kiva ihminen, joten pysyttiin siksikin poissa lähettyviltä.

Tuskin äiti huolehtii vieläkin kaikesta.

Ja minäkin äidistäni. 

T. m 40 #

Vanhemmat oli monesti samaan aikaan töissä klo 14-22 ja me lapset oltiin keskenämme kotona. Mä olin alle kouluikäinen. Vanhempi sisarus joutui huolehtimaan ruuat ja talon lämmityksen. Ei todellakaan pitäisi lasten joutua toisistaan huolehtimaan.

Vanhemmat ryyppäsi keskenään tai sukulaisten kanssa kesämökillä ja me lapset pyörittiin jossain ympäristössä. Lähellä oli järvi, jossa upottava suo sekä lampi jonka ympärillä upottava suo suonsilmineen. 

Oli ihan karmea stressaavaa.

Siellä sit kaikenmaailman sukulaiset ryyppäs ja kouri toisiaan, myös meitä lapsia ja sammuivat veneen alle yms. 

Hyi helvetti. 

Asuimme pikkukylässä ja mulla olit tapana mennä metsään kävelemään jotain paljon alle kouluikäisenä, ei siitä kukaan huolestunut, osasin tulla kotiin takaisin. En osaa sanoa, kuinka kaukana kävin, ehkä ne ei ollut puolta killometriä pitempiä retkiä.

Kerran sitten huolestuivat ja lähtivät polkua pitkin ihmettelemään, minne se tyttö on hävinnyt. Oli kuulunut kauas naurunkikatusta ja minä istuin kyykyssä hiekanottopaikan reunalla ja nauroin ääneen, kun rotan poikaset laskivat mäkeä sitä hiekkatöyrästä pitkin .

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla päiväkodissa eskari-ikäisenä saimme leikkiä pihalla nuorempien nukkuessa päiväunia. Ei meitä kukaan valvonut, joskus pysyttiin pihassa ja joskus juostiin pitkin lähimetsiä. Taidettiin joskus eksyä aika pitkällekin... Ei siitä ikinä mitään sanomista tullut, nykyään vastaavasta nousisi aivan valtava haloo. Myös aika pienestä saakka pyöräiltiin pitkin kyliä. Kotiin oli tultava ajallaan kyllä, mutta omaani en kyllä vielä sen ikäisenä päästänyt valvomatta mihinkään. 

Otsolahden päiväkodissa oli tämä eskarien yksin ulkoilun käytäntö aina loppukeväästä ainakin joitakin vuosia sitten. 

Kyllä on. Vaarallisin tämä tilanne oli kuitenkin serkulleni, joka tapahtuma-aikaan vauva.

Vanhempamme jättivät meidät serkkujeni kotiin kun itse lähtivät baariin. Olin 8-vuotias ja jäin yksin vahtimaan kolmea alle 4-vuotiasta serkkuani. Nuorin heistä oli vauva.

Ohjeeksi sain, että "heiluta vaunuja jos vauva itkee". Vauva kärsi vaikeista allergioista ja hän joutui usein päiväkausiksi sairaalaan oireiden takia. En ymmärrä miten uskalsivat jättää hänet ja muutkin pienet lapsen vastuulle.

Siihen aikaan ei ollut edes kännyköitä.  Heillä ei ollut edes lankapuhelinta. En olisi pysynyt mitenkään soittamaan apua jos olisi tullut hätätilanne.

'Heiluta vaunuja jos vauva itkee." Todella mahtava neuvo kun kyseessä on itkuinen, sairaalloinen vauva. Vanhemmat olivat varmasti väsyneitä, mutta silti se oli ihan hirveä tilanne.

Eipä sitä tiedä pitäiskö peukuttaa ylös vai alas.

Mutta joo, 50-60 luvuilla vanhempi väki joi ja tappeli vähien rahojen päältä,

kuunteli omien vanhempiensa katkeria tilityksiä omasta elämästään ja

kyttäsi tuttuja ja naapureita että kuinka se toikin nyt oikein aurinkolaseissa kulkee

mikä vilmitähti se luulee olevansa.

Kurjuutta oli jokapäiväiseksi riidaksi asti ja me kakarat milloin missäkin, kukaan ei huudellut kuin

illalla vasta ja äiti vakavin naamoin väänsi jotain makaroonia syötäväksi.

Väisteltiin pultsareita ja namusetiä, nuuhkittiin kolinapulloja ja kusisia autonromujen hajuja,

meidän vieressä oli katutyömaa jonka iso monttu täyttyi vedellä, kai siinä pari metriä oli syvyyttä.

Siinä seilattiin lautan tapaisilla virityksillä, no kukaan ei hukkunut sentään.

Maailma on muuttunut sentään, nyt taitaa ihmisten ikävin kokemus olla se, kun nakkimukin

makkarat on leikattu poikki. Ihan lehtiuutiseksi asti tuota on pohdittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani lähtivät kerran kesällä parin viikon lomalle ja minä jäin yksin kotiin. Olin 11v. Äiti oli kokannut pakkaseen jotain ruokia valmiiksi ja ostanut valmisaterioita jääkaappiin ja niitä sitten itselleni lämmittelin mikrossa/hellalla/uunissa. Kaupassa kävin pari kertaa ostamassa pakastepizzan + leipää ja tuoreita hedelmiä jne.

Tämä oli 90-luvulla. 

Meillä oli samanlaista. Olin 12v ja veli 11v kun äiti ja isä lähtivät kesälomalla Norjaan. Jäätiin kotiin kahdestaan ja meille annettiin rahaa ruokaostoksiin, jonka olisi pitänyt riittää. Saimme päähänpiston mennä ravintolaan syömään, kalliiksi kävi ja loppuajan nälkä kurni vatsassa. 

Kaverit olivat kateellisia, koska se oli niin hienoa, että sai olla kotona ilman vanhempia. 

Tapahtui 70-luvulla

 

Tuommoinen on ehkä ollut melko yleistä, vaikka kaikki eivät sitä hyväksyneet.

Muistan äitini paheksuneen kovasti työkaveriaan, jolla oli tapana jättää lapsensa viikonlopuiksi keskenään kotiin, kun vanhemmat menivät mökille. Kesälomien aikaan mökkireissut olivat pidempiä ja silloinkin lapset saivat jäädä kotiin.

Tämä 80-luvulla.

Minut jätettiin portsarille "hoitoon", kun vanhemmat menivät pubiin. Istuskelin narikassa ja piirtelin jotakin. Toisaalta silloin saattoi lapsi olla mukana ihan sisälläkin asti.

Itse en ole juonut yhtään alkoholia lasteni nähden, eikä ryypiskely ole heitäkään aikuisina kiinnostanut.

Kun sitä vastuuta tulee omasta turvallisuudesta niin kummasti sitä oppii myös ottamaan. Ryhmissä oli aina joku vanhempi katsomassa perään tai sitten isoveli, sisko. Myös ulkopuoliset aikuiset uskalsivat puuttua asioihin jos liian vaaralliseksi meni.

Mutta kaiken kaikkiaan ei sitä osattu pelätä turhia ja pärjättävä oli. Ironista, että kun nykyään pyritään tekemään kaikki niin turvalliseksi kuin suinkin, ihmisillä tuntuu olevan hyvin turvaton olo. Meille vanhemmille sukupolville nuoremmat vaikuttavat joskus jopa heikoilta, kykenemättömiltä kestämään vastoinkäymisiä, ennen oltiin kovempia. Tämäkin voi tietysti olla harhakuvitelma.

Ei kaikki ollut ennen paremmin, en minä oikeasti kaipaa vanhoja aikoja. No, ehkä sellaista tulevaisuuden uskoa oli kuitenkin enemmän. Mutta elämä kantaa ja lapset ovat paljon vahvempia kun kuvitellaan.

Vierailija kirjoitti:

En minä oman lapseni antaisi vuoleskella kaikenlaisia puupalikoita vapaasti ja ilman valvontaa jo joskus 5-vuotiaana kuten minun annettiin tehdä 1980-luvulla. Ihme kyllä haavoja ei tullut kuin pari kertaa sormiin. T: Mies 43v.

Jep, tuon ikäisenä sitä seikkailtiin metsät, spurgutalot ja jäteveden puhdistamot. 

Myös mies 44v.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Vaarallisin tämä tilanne oli kuitenkin serkulleni, joka tapahtuma-aikaan vauva.

Vanhempamme jättivät meidät serkkujeni kotiin kun itse lähtivät baariin. Olin 8-vuotias ja jäin yksin vahtimaan kolmea alle 4-vuotiasta serkkuani. Nuorin heistä oli vauva.

Ohjeeksi sain, että "heiluta vaunuja jos vauva itkee". Vauva kärsi vaikeista allergioista ja hän joutui usein päiväkausiksi sairaalaan oireiden takia. En ymmärrä miten uskalsivat jättää hänet ja muutkin pienet lapsen vastuulle.

Siihen aikaan ei ollut edes kännyköitä.  Heillä ei ollut edes lankapuhelinta. En olisi pysynyt mitenkään soittamaan apua jos olisi tullut hätätilanne.

'Heiluta vaunuja jos vauva itkee." Todella mahtava neuvo kun kyseessä on itkuinen, sairaalloinen vauva. Vanhemmat olivat varmasti väsyneitä, mutta silti se oli ihan hirveä tilanne.

Samanlainen juttu käynyt minulle ja kaverilleni. Oltiin varmaan jotain 10-vuotiaita, naapurin yh-täti halusi lähteä baariin illalla ja palkkasi minut ja kaverini hoitamaan heille lapsiaan, toinen oli 3-4-vuotias ja toinen vauva. En ollut eläissäni hoitanut vauvaa. Pieni tyttö kertoi meille isommille miten vaipat vaihdetaan ja pullo lämmitetään, joten selvittiin illasta. Muistelen että palkka taisi olla 20 mk. Hohhoijaa, tuo on lasten heitteillejättöä, kuten monilla muillakin ketjun ihmisillä on ollut. Tosin, olimme kotonakin monesti yksin jopa päiviä kun vanhempia huvitti olla ryyppyreissuilla pitkin kyliä. Ruokaakaan ei aina ollut. Kavereilta saatoin pyytää jotakin syömistä. 

70-90-luvun vanhemmat ovat olleen melko edesvastuuttomia ja päässeet helpolla. Ei ihme että meillä on niin paljon masennusta ja pahoinvointia nykyään. Nyt kyllä kitisevät että nykyvanhemmat eivät osaa kasvattaa laspaiaan. Itse eivät rikkaa laittaneet ristiin aikanaan, lapsille tosiaan sanottiin kerran asiasta ja sen jälkeen oli oma syy jos huonosti kävi. Inhottavaa.

Ei ole mikään ihme, että nykypolvi on saamattomia nahjuksia kun heitä on paapottu ja hemmoteltu. eikä ole annettu mitään vastuuta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ryyppäsi keskenään tai sukulaisten kanssa kesämökillä ja me lapset pyörittiin jossain ympäristössä. Lähellä oli järvi, jossa upottava suo sekä lampi jonka ympärillä upottava suo suonsilmineen. 

Oli ihan karmea stressaavaa.

Siellä sit kaikenmaailman sukulaiset ryyppäs ja kouri toisiaan, myös meitä lapsia ja sammuivat veneen alle yms. 

Hyi helvetti. 

Sama meno asuntovaunualueella. Ryyppäämistä ja rasvaista "huumoria". Vanhemmat saattoivat harrastaa seksiä samassa asuntovaunussa, kun luulivat lasten nukkuvan. Tai sitten jostain vaunusta kuului aktin ääniä. Ainakin viikoittain joku humalainen autettiin vedestä. Lapset olivat keskenään, isommat vahtivat pienempiä. Todella ihme, että tietääkseni kukaan ei niinä vuosina siellä hukkunut. Arkena monella oli ihan asiallinen työ ja hyvä toimeentulo. Moni nuori seurasi vanhempiensa jalanjäljillä, minä jäin ala-asteikäisenä viikonlopuiksi ja lomiksi yksin kotiin.

Ihan hirveä ajatus, että joissakin perheissä voi vieläkin olla tuollaista.

Mentiin siskoni kanssa keskenään ekaa kertaa Kajaanista Helsinkiin junalla, kun oltiin 7v ja 8v. Saatettiin toki junaan asti ja isosisko oli vastassa Helsingissä junan ovella. Lastenvaunussa matkustettiin. Sen jälkeenkin monet kerrat mentiin junalla keskenään siskon luo lomilla. 

Soittotunnille menin yksin, olin 9v. Siis ihan alusta asti. Itse oman lapsen kanssa olin eka kerralla mukana, halusin tavata opettajan ja muutenkin  lapsen tukena. Itseasiassa olin niin pitkään mukana kun lapsi halusi. On muitakin vastaavia tilanteita, aina piti yksin mennä ja selviytyä. Olin perheen nuorin niin voi johtua osin siitäkin.