Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

80-luvulla n.8-vuotiaana kahdesti maitohampaanpoistossa yksin, bussilla koulusta hammashoitolaan ja poiston jälkeen takaisin kouluun. Toisella kerralla muistan että ruokalan täti tuli huolestuneen näköisenä pyyhkimään mun verisen naaman kun palasin juuri ruoka-aikaan takaisin koululle. Nykyään ei taida lapset mennä yksin edes terkkarin terveystarkastukseen, saati hampaanpoistoon.

En tainnut olla edes koulussakaan vielä kun olin alituiseen ominpäin soutuveneellä viereisellä lammella. Pelastusliivejä ei tietenkään ollut

Suomi pärjäsi, kun uskalsimme seikkailla lapsina ja opimme siinä samalla ottamaan hallittuja ja vähemmän hallittuja riskejä. Siloiteltu ja passattu sukupolvi ei tuota. 

En antaisi olla pienenä niin vapaasti pihalla, tie oli ja vähän matkan päästä alkoi oma ranta. Kukaan ei hukkunut sillä kylällä. Siihen aikaan uskottiin mitä vanhemmat sanoivat. 

No itse ainakin hätäännyn, jos lapsi ei ole kotona ja ei vastaa puhelimeen.

Itse olin nuoruudessa ulkomailla viikkojakin niin, etten koskaan soittanut kotiin.

Paska isäni ei koskaan pitänyt minua kädestä kiinni, eikä muutenkaan katsonut perään. Pikkulapsena tuli tuntemattomat pari kertaa kysymään, että olenko hukannut vanhemman, kun taapersin yksin isän laukatessa monta kymmentä metriä edellä. Ei siinä olisi huomannut, vaikka joku olisi vienytkin.

Heräsin yksin kotona 6 vuotiaana kun äitini oli lähtenyt aikaisin käymään naapurissa noin kilometrin päässä. Heräsin pamaukseen kun lentokone lensi ilmavalliin, säikähdin, itkien etsin äitiä, en uskaltanut mennä ulos kun talomme oli kaukana naapureista ja maantiestä. Menin muistaakseni jonnekin sohvan nurkkaan ja pelkäsin, vihdoin äiti tuli kotio ja ihmetteli mitä oli tapahtunut. Tämä jäänyt mieleeni.

Matkustin yksin linja-autolla 11 vuotiaana noin 110 km. Vanhemmat oli vastassa ja sukulainen laittoi linjuriin.

Tutustuin 90 luvulla yläasteen aikaan 7 luokkalaiseen tyttöön joka käytännössä asui yksin omakotitalossa. Vanhemmat asuivat käytännössä mökillään ja olivat siellä suurimman osan ajasta. Toki kävivät välillä kaupassa ja ruokarahaakin oli tytöllä käytössä. No arvaahan se mitä siellä talossa viikonloppuisin tapahtui. Siellä juotiin, siellä nu$$ittiin

Kyllä jätettiin...tai annettiin leikkiä rauhassa. Minäkin leikin 6 vuotiaana aina rannassa ja sain vapaasti käyttää soutuvenettä. Opin aikaisin uimaan ja myös soutamaan hyvin.

7 vuotias lapsenlapseni ei saa mennä rantaa yksin.

Kun olin 70-luvulla 8-9-vuotias, hoitotäti ajoi minut pihalle. Jouduin olemaan monta tuntia yksin pihalla, eikä ollut mitään tekemistä. Tämä tapahtui iltapäivällä koulun jälkeen joka arkipäivä kahden vuoden ajan! Ihmetyttää, ettei kukaan puuttunut asiaan. Eikö kukaan huomannut, miten tylsää minulla oli, vaikka aikuisia kulki usein ohi?

Nykyään minulta tullaan herkemmin kysymään, onko kaikki hyvin. Näin tapahtui viimeksi pari vuotta sitten, kun kävin katsomassa koirapuistoa ja sen jälkeen tein U-käännöksen: eräs pariskunta arveli minun eksyneen.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 70-luvulla 8-9-vuotias, hoitotäti ajoi minut pihalle. Jouduin olemaan monta tuntia yksin pihalla, eikä ollut mitään tekemistä. Tämä tapahtui iltapäivällä koulun jälkeen joka arkipäivä kahden vuoden ajan! Ihmetyttää, ettei kukaan puuttunut asiaan. Eikö kukaan huomannut, miten tylsää minulla oli, vaikka aikuisia kulki usein ohi?

Nykyään minulta tullaan herkemmin kysymään, onko kaikki hyvin. Näin tapahtui viimeksi pari vuotta sitten, kun kävin katsomassa koirapuistoa ja sen jälkeen tein U-käännöksen: eräs pariskunta arveli minun eksyneen.

Ja tämä on vaarallista, sillä kävin usein takapihalla, jonne hoitotäti ei nähnyt: joku rikollinen olisi voinut viedä minut.

Isän pyörän tarakalla istuttiin eikä mistään turvaistuimesta edes tiedetty. Jalat piti pitää harallaan, etteivät jääneet pinnojen väliin.

Ajettiin pyörillä pikatien vartta 10-12 vuotiaana Raumalta Poriin ja oltiin yö leirintäalueella. Uimassa kävin 6-vuotiaasta yksin ja hyppäsin 10-metrin hyppytornista. Kouluun mentiin pyörällä vaikken osannut jarruttaa

Vierailija kirjoitti:

Suomi pärjäsi, kun uskalsimme seikkailla lapsina ja opimme siinä samalla ottamaan hallittuja ja vähemmän hallittuja riskejä. Siloiteltu ja passattu sukupolvi ei tuota. 

Olen osittain samaa mieltä tästä. Osa jutuista on mennyt ihan älyttömäksi hätävarjelun liioitteluksi, ettei lasten anneta tehdä MITÄÄN,  sit ihmetellään kun kasvaa uusavuttomia ja ahdistuneita nuoria.

Tietty nykyään on hyväkin juttu esim se, ettei pientä taaperon ole ookoo jättää yksin kotiin, kun vanhemmat lähtee baariin . Tai se, että vesistöjen lähelle ei pienet lapset mene ilman aikuisia.

Itselläni 9v, 7v ja 5v lapset. Saan säännöllisesti ihmettelyjä, kuinka kummassa koululaisemme saavat kulkea yksin kävellen koulumatkat (noin 1,5km yhteen suuntaan) tai siitä, miksi vanhempi lapsi kulkee yksin harrastukseensa bussilla koulun jälkeen,  usein kotiinkin!? Ööö, itsekin toimin noin samanikäisenä, eikä sitä kukaan ihmetellyt :D nykyään kuskataan lapsia ihan naurettavan lyhyitä matkoja ja muutenkin passataan ja viihdytetään "ettei mitään satu ja yhyy, ettei lapsi vahingossakaan väsy, tylsistyny tai hengästy" 

Vierailija kirjoitti:

Suomi pärjäsi, kun uskalsimme seikkailla lapsina ja opimme siinä samalla ottamaan hallittuja ja vähemmän hallittuja riskejä. Siloiteltu ja passattu sukupolvi ei tuota. 

Ai että ulkomaailman tapahtumat eivät vaikuta Suomen talouteen vaan reippaat lapset sopivat isoja kauppoja entiseen Neuvostoliittoon? Mikähän on nykyisen päivähoidon ja koulun osuus, en puhuisi siloitellusta lapsuudesta. Se reipas sukupolvi söi Suomen rahat verohelpotuksina, yritystukina, pankkitukena, puoluetukina, pakastevirkoina, varhaiseläkkeinä ja sopeutumisrahoina.

Reipas sukupolvi oppi, että minulle ja kavereille kans.

Vierailija kirjoitti:

Suomi pärjäsi, kun uskalsimme seikkailla lapsina ja opimme siinä samalla ottamaan hallittuja ja vähemmän hallittuja riskejä. Siloiteltu ja passattu sukupolvi ei tuota. 

Saako kysyä mitä sinä olet yhteiskunnalle tuottanut? Nimim. 70-luvulla syntynyt, joka maksaa veroja vuodessa 25 000 enkä hauku nuorempia sukupolvia

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla n.8-vuotiaana kahdesti maitohampaanpoistossa yksin, bussilla koulusta hammashoitolaan ja poiston jälkeen takaisin kouluun. Toisella kerralla muistan että ruokalan täti tuli huolestuneen näköisenä pyyhkimään mun verisen naaman kun palasin juuri ruoka-aikaan takaisin koululle. Nykyään ei taida lapset mennä yksin edes terkkarin terveystarkastukseen, saati hampaanpoistoon.

Muistan kun ehkä kuudennella luokalla piti mennä bussilla hammashoitolaan, meitä oli ehkä kolme tai neljä oppilasta siinä ryhmässä. Onneksi yksi meistä tiesi missä kuuluu jäädä pois ja suunnilleen minne mennä. Aikaisempina vuosina oli kai menty koulutaksin kyydissä. 

7-vuotiaana laskettelin hiihtoloman päivät yksin Levillä. Osasin siis lasketella ja nautin kyllä. Mutta tosiaan aamupalan jälkeen yksin mäkeen, kypäriä ei tunnettu, yksin ankkuri- ja tuolihisseihin, alas ties minkätasoisista rinteistä. Viideltä piti olla takaisin hotellilla, että päästään syömään yhdessä. Vissiin mulla kello oli kuitenkin ranteessa.

Mitä tuohon nyt sanoisi muuta kuin, että olen boomer sukupolven edustajan "kasvattama" X-sukupolven edustaja. Nykymittapuulla voisi niistä jättämisistä vaarallisiin tilanteisiin kirjoittaa kirjan. Mutta elämäni oli vapaata ja selviydyin lapsuudesta kuten moni muukin X-sukupolven edustaja.