Lue keskustelun säännöt.
Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?
Minä lensin 13-vuotiaana lentokoneella yksin Lontooseen, jossa minua oltiin vastassa normaalissa vastaanottohallissa. Ei saattajaa. Vastaavia tapauksia oli paljon.
Kommentit (1616)
Eihän tuossa ap:n yksin lento Lontooseen 13-vuotiaana ole mitään ihmeellistä. Nykyäänkin tuon ikäiset lentävät yksin. Useimmilla lentoyhtiöillä on ikärajana 12 vuotta että lapsi saa matkustaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut lähetettin jo noin 3-vuotiaana isoveljien kanssa esim. kauppaan, joka oli noin puolen kilometrin päässä. Sinne mentiin kävellen tietä pitkin ja tiellä ajoi autoja, ei tosin kovin usein, mutta silti ajoi ja sitten piti ylittää melko vilkkan autotien yli, jossa tosin oli suojatie ja liikennevalot. Isoveljet olivat tosin silloin 12v, 11v ja 9v, eli eivät siis ihan pikkuisia, mutta itse en isänä päästäisi tuon ikäistä lasta kauppaan jos sinne jouduttaisiin menemään kuitenkin se matka, jonka minäkin aikanani sinne kauppaan menin. M41v.
Me leikimme tulitikuilla ja kynttilöillä. Monet kerrat olen miettinyt, miten selvisimme ilman minkäänlaista vahinkoa.
Tämä tapahtui 1960-luvun puolivälissä, silloin oli ihan tavallista, että lapset olivat keskenään kotana tuntikausia.
Aloin käyttää autossa turvavyötä vasta joskus 10-11-vuotiaana. Turvaistuimessa kuitenkin istuin noin 3-4-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen ilman turvavyötä. Ihmettelinkin joskus kun päiväkodin pihalla näkyi autoja ja muut lapset istuivat korokkeella ja turvavyössä. Että miksi meille ei sellaista hankittu. Äitini kuitenkin käytti aina turvavyötä. Tämä oli 1990-luvulla jolloin turvavyötkin oli takapenkilläkin jo pakollisia.
Vierailija kirjoitti:
Me leikimme tulitikuilla ja kynttilöillä. Monet kerrat olen miettinyt, miten selvisimme ilman minkäänlaista vahinkoa.
Tämä tapahtui 1960-luvun puolivälissä, silloin oli ihan tavallista, että lapset olivat keskenään kotana tuntikausia.
Tuosta tuli mieleen, että äiti sanoi laittaneensa kynttilän palamaan pöydälle ja jätti minut ja veljen syömään sen ääreen, kun lähti käymään kaupassa. Veli taisi olla 4-vuotias ja minä 3. Muistan vain palaneiden hiusten käryn ja sen, kun äiti leikkasi minulta otsahiukset. Ripset paloi myös samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Suhtautuminen lapsiin on muuttunut valtavasti sitten minun lapsuuteni. Sain vapaasti leikkiä jo 3-vuotiaana ulkona. Asuimme Töölönkadulla, vieressä oli vielä silloin kalliot, joilla eniten leikimme, mutta vaeltelimme myös Töölön torilla ja lähikaduilla. Oli liikennettä, autoja, busseja, raitiovaunuja.
Muutimme Töölöstä ja uuden kodin lähellä oli maauimala, jonne äiti päästi minut, 6-vuotiaan uimataidottoman, ja antoi myös 2-vuotiaan pikkusiskon mukaan rattaissa, että sai tauhassa tehdä töitään kotona.
Niin on. Onko teistä outoa, että puhutaan lapsuuden lyhenemisestä? Eikö se ole ennemminkin pidentynyt, kun aikuiset katsovat lasten perään paljon tarkemmin kuin ennen?
Lapsuus on kaikinpuolin pidentynyt. Isovanhemmat olivat jo toisellakymmenellä töissä ja vanhemmat hortoilevat päivät ilman valvontaa.
Niin on minustakin pidentynyt. Kuitenkin, kun kirjoitin Googleen "pidentynyt lapsuus", niin ei löytynyt asiaa käsitteleviä sivuja. Kun kirjoitin "pidentynyt lapsuus", olikin tietoa sivutolkulla. Mistä nämä puheet lapsuuden lyhenemisestä tulevat?
Jonnekin 90- luvun loppuun saakka tuntui lapsuus lyhenevän, ala-asteikäiset seurustelivat, diskossa tanssivat hitaita käsi takapuolella.
Nappuladiskoja lakattiin paikoin em. ilmiön takia paikoin kokonaan pitämästä.Sittemmin lapsuus on taas tullut muotiin.
12- vuotias poikani vielä leikkii koulukaverien kanssa.
Joo, muistan kun oma veljeni pussaili vitosluokkalaisena diskossa tyttöystävänsä kanssa.
Ei nyt varsinaisesti vaarallinen tilanne mutta baariin pääsi pienetkin lapset. Sieltä käytiin kysymässä pullonkorkkeja, pelaamassa rahapelikoneita tai muuten vain aikaa viettämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ja äiti lähti viroon kolmen päivän lomalle ja jätti minut ja pikkusiskon (minä 13v, sisko 11v) ja koiramme siksi aikaa yksin kotiin. Asuttiin omakotitalossa ja suht lähellä asui yksi naapuri.
Lämmitettiin mikrossa ruokaa jota vanhemmat olivat tehneet meille valmiiksi, sekä laitoin myös uunissa pakastepitsaa.
On varmasti niin että onnettomuuksia on viime vuosituhannella sattunut enemmän kuin nykyään. Välillä tuntuu että terve järki on hukassa, esimerkkinä pyöräilykypärä. Taaperolla on pipo, huppu ja kypärä keikkuu hupun päällä, ei suojaa päätä. Samoin alakoululaisilla kypärät miten sattuu, ei suojaa päätä. Lapselle toitotetaan että kun on kypärä, mitään ei satu, haloo, voit silti kaatua ja loukata! Sama luurin kanssa, ei edes vessaan voi mennä ilman että soittaa vanhemmille. Hei, nyt lähden koulusta, nyt on liikennevalo, ai, joku meneekin päin punaista... kolme pistettä, olen kai boomeri. Lapsi pyysi ekaluokkalaisena kaveria ulos leikkimään johon kaveri kysymisen jälkeen totesi ettei ole enää leikki-iässä, olisi pitänyt päästä sisälle luuria räpläämään.
Itse muistan sivusta seuranneeni kavereiden huoletonta lapsuutta, koulu, läksyt, kotiruokaa, ulkoilua, nukkumaan, viikonloppuina rennosti. Oma perhe oli oikeasti outo, ihme nysväämistä koko ajan. Ikinä ei voinut mitään tehdä muuta kuin pönöttää ja toistella sitä kuinka paljon paremmin meillä menee kuin noilla muilla kateellisilla p*skoilla. Kauhea huuto jos erehtyi jonkun muun pullaa kehumaan. Ei päättynyt hyvin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti lähti viroon kolmen päivän lomalle ja jätti minut ja pikkusiskon (minä 13v, sisko 11v) ja koiramme siksi aikaa yksin kotiin. Asuttiin omakotitalossa ja suht lähellä asui yksi naapuri.
Lämmitettiin mikrossa ruokaa jota vanhemmat olivat tehneet meille valmiiksi, sekä laitoin myös uunissa pakastepitsaa.
Ja mikä tässä oli se vaarallinen asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti lähti viroon kolmen päivän lomalle ja jätti minut ja pikkusiskon (minä 13v, sisko 11v) ja koiramme siksi aikaa yksin kotiin. Asuttiin omakotitalossa ja suht lähellä asui yksi naapuri.
Lämmitettiin mikrossa ruokaa jota vanhemmat olivat tehneet meille valmiiksi, sekä laitoin myös uunissa pakastepitsaa.
Ja mikä tässä oli se vaarallinen asia?
Jäätiin yksin kolmeksi päiväksi ja mitä vaan olisi voinut sattua joko meille tai koiralle. Vai onko sinusta ok jättää lapset yksin kolmen päivän ajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkotini takapihalla kulki joki, eikä meidän leikkimistä joen rannassa mitenkään vahdittu. Muistan monta talvea, kun rikoimme keskellä jokea jäätä aina vähän kerrallaan ja kikattelimme, kun se alkoi lohkeilla.
Voisit olla lapsuuden naapurini Pitsitieltä, kolmistaan leikittiin joella, välillä nelistään ja talvisin oli just toi jään rikkomisleikki ja sit se voitti kuka uskalsi olla lähempänä sulaa vettä.
Isäni oppi nelivuotiaana Joensuussa uimaan, kun leikkivät Pielisjoen jäillä. Yhtäkkiä jää lohkesi ja muutama mukula jäi jäälautalle, joka alkoi nopeasti erkaantua ja mennä virran mukana. Isäni isoveli näytti uintiliikkeitä että tee tällä tavalla kun hypätään veteen. Ja isä teki.
Tekivät kaikkea muutakin jännää. Sota-aikana rintamalta tuotiin kaatuneita junilla kotiin. Nämä kakarat kävivät asemalla aukomassa ruumisvaunujen eli siis tavaravaunujen ovia ja toljottamassa ruumiita. Isäni oli vielä pieni ja taisi aikamoiset traumat jäädä.
Minä en antaisi äitinä minkään ikäisen alaikäisen lapseni seikkailla pitkin laivaa keskenään! Lapset ovat laivalla omien vanhempiensa - äidin ja/tai isän - vastuulla.
Laivoilla kulkee myös ammattirikollisia, juoppoja, huumeiden käyttäjiä, piripäitä, pedofiileja, väkivaltaisia ja muuten häiriintyneitä ihmisiä.
Autokannelle meneminen on kielletty laivamatkan aikana. Laivan ulkokannelta voi pudota mereen. Moni on pudonnutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena 1980-ja 90-luvulla juostiin ruotsinlaivalla ja muilla pohjoismaiden välisillä lauttareissuilla vapaina ympäri laivaa. Löydettiin usein muita lapsia kaveriksi ja luuhattiin uusien kavereiden hyteissä ja leikittiin hippaa autokansia myöten.
Minä annoin tänä kesäni 11 ja 10vuotiaiden lasteni seikkailla pitkin laivaa keskenään, toki kännykät mukana ja sääntönä ettei vieraiden mukaan mennä ja yhdessä sisaren kanssa pysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaisissa onnettomuuksissa kuolleet ovat se jäävuoren huippu, jota voidaan tilastoista jälkikäteen katsella. Mahtaako edes vammautuneista olla tilastoa? Ja kuinka paljon onkaan niitä lapsia, jotka ovat joutuneet hyväksikäyttäjien kynsiin, kun valvontaa ei ole ollut? Entä kuinka moni lapsi on joutunut toisten lasten kiusaamaksi, kun aikuiset eivät ole nähneet?
Minulla oli sadistinen isoveli ja hän on monenlaista keksinyt kohdistaa minuun, kun vanhempien silmä on välttänyt. Valitettavasti hän on myös jostain löytänyt miestenlehtiä ja kokeillut niissä näkemiään asioita minuun. Meillä on aika paljon ikäeroa ja minulla ei ole ollut mahdollisuutta puolustautua, enkä silloin alle 10-vuotiaana kunnolla edes ymmärtänyt, mistä oli kyse. Kun aikuisiällä uskalsin kohdata hänet tässä asiassa, hän vain totesi, että "kukaan omanikäinen tyttö ei kuitenkaan olisi suostunut". Ihan kuin se jotenkin oikeuttaisi asian? Luulen, että hänellä on jonkinlainen persoonallisuushäiriö, koska empatiaa ei ole ja hän hahmottaa vain omat tarpeensa. Vanhemmille kun uskalsin näistä aikuisena puhua, niin he kovasti ihmettelivät asiaa. Eivät kuulemma olleet mitään koskaan huomanneet tapahtuneen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti lähti viroon kolmen päivän lomalle ja jätti minut ja pikkusiskon (minä 13v, sisko 11v) ja koiramme siksi aikaa yksin kotiin. Asuttiin omakotitalossa ja suht lähellä asui yksi naapuri.
Lämmitettiin mikrossa ruokaa jota vanhemmat olivat tehneet meille valmiiksi, sekä laitoin myös uunissa pakastepitsaa.
Ja mikä tässä oli se vaarallinen asia?
Jäätiin yksin kolmeksi päiväksi ja mitä vaan olisi voinut sattua joko meille tai koiralle. Vai onko sinusta ok jättää lapset yksin kolmen päivän ajaksi?
Ei välttämättä, mutta mitä vain olisi voinut sattua silloinkin kun vanhemmat olivat kotona.
Ei 13-v nyt mikään pikkulapsi enää ole. Eikä tuossa nyt mitään erityistä vaaraa ollut. Vai onko mikron käyttö mielestäsi sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset, joille kävi todella huonosti, eivät ole näitä tarinoita kertomassa. Kuten se 9-vuotias pieni tyttö, joka hukkui 80-luvulla jokeen uidessaan kavereiden kanssa.
Totta. Mutta me jotka selvittiin ((eli enemmistö) saatiin kyllä elää paljon vapaampi ja kokemusrikkaampi lapsuus, kuin nykylapset.
No kivat meille? Pidän kyllä tätä hintaa ”vapaammasta ja kokemusrikkaammasta” lapsuudesta liian kovana.
Minä en. Siinä kasvoi erilainen rohkeus elämään. Oppi liikkuessaan sosiaalisia taitoja, suunnistamaan ilman karttaa / Google Mapsia, erilaisia kädentaitoja. Ei aiemmista sukupolvista kasvanut sulkeutuneita uusavuttomia.
Enkä tässä nosta omaa sukupolveani (70-luvulla syntyneet) jalustalle, meitä aiemmat sukupolvet olivat näissä etevämpiä ja etenkin kekseliäämpiä kun oli puutetta ja vähemmän viihdykkeitä niin piti käyttää kekseliäisyyttä.
Nämä uusavuttomat ovat aikakautensa uhreja, usein syntyneet jompaakumpaan ääripäähän, joko köyhään tukien varassa sukupolvesta toiseen elävien kierteeseen taikka sitten uraohjuksien perheeseen jossa PlayStation ja iPad kilvan kasvattavat lasta vääristyneeseen todellisuuteen.
Minä en oppinut koskaan suunnistamaan. Olin helpottunut kun Google Maps tuli. Olin silloin jo pitkälle aikuinen.
Myös jos katsoo suomalaisten uimataitoa (kolmannes aikuisista ei osaa uida https://yle.fi/uutiset/3-5599535), niin aika moni olisi varmaan hyötynyt siitä, että olisi päässyt aikuisten opastuksessa harjoittelemaan uimista sen sijaan, että uimataidottomina mennään kaveriporukalla rannalle ilman valvontaa. Monilla myös lapsuudessa sattuneiden läheltä piti -tilanteiden takia tullut pelko veteen menemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kasvanut varmaan keskivertoa huolehtivammassa perheessä 90-luvulla (äiti oli sosiaalityöntekijä ja teki mm. lastensuojelutyötä, tämä ehkä osin selittää miksi vahti meitä hyvin tarkkaan). Mutta toki joitain juttuja tapahtui. Autossa tosiaan saatettiin matkustaa ilman turvavöitä tai siskon kanssa yhteisessä vyössä. Autoon myös joskus lastattiin ylikuormaa eli neljä lasta takapenkille, jos piti saada kavereita kyytiin. Asuttiin junaradan lähellä ja leikittiin siinä ratapenkoilla ja kuljettiin radan yli edestakaisin, ei kuitenkaan mitään uhkarohkeita leikkejä ikinä, kilttejä lapsia kun oltiin. Sitten joskus esiteininä ratsastettiin naapurin hevosella itse väsättyjä maastoesteitä keskenämme, siinä joskus jotain sattuikin, mutta ei vakavampaa. Tätä en missään nimessä antaisi omien lasteni tehdä, pitäisi olla kunnon huolella suunniteltu esterata ja valvontaa. En tosin tiedä tiesikö äiti ettei se naapuri yhtään katsonut perään...
Ennen kuin mitään esterataa lähdetään edes yrittämään, harjoitellaan yksittäisillä esteillä ja useimmitenhan ne on ihan itse kyhättyjä eikä minkään ratamestarin "suunnittelemia".
Yksi yksityiskohta tulee mieleen. Pyöräiltiin toisinaan kilpaa talon ympäri, ikää varmaan jotain 7 vuotta. Kiva leikki, eipä siinä mitään, mutta yksi osuus kilparadasta oli yleistä tietä, jolla satunnaisesti autojakin. Todennäköisyys ehtiä väistää pihasta, pensasaidan takaa ajoradalle singahtavaa pikku-kilpailijaa aika pieni.
Ei osunut autoa kohdalle. Ei siinä tietysti henki olisi lähtenyt, pieni kyläkatu kyseessä, mutta ei tulisi mieleenkään antaa omien lasten leikkiä mitään vastaavaa.
Se kyllä opittiin, ettei vastakkaisiin suuntaan kannattanut pyöräillä yhtaikaa. Katkennut etuhammas oli oppirahana, onneksi maitohammas.
Uimarannalle ennen kouluikää koko muun rivarin ison lapsiporukan kanssa missä vanhin ehkä 12v. Ei omia sisaruksia tai nimettyä vahtia.
Osa matkasta rannalle käveltiin ison autotien piennarta ja muistan kun autot suhahteli ohi. Ja se ranta oli ihan tupaten täynnö helteellä, pitkä laituri minkä alta sukelleltiin. Uida kyllä osasin jo 5v. mutta silti.
Hoidin naapurin taaperoa aamuisin silloin kun menin kl 10 kouluun ja vein hänet rattailla perhepäivähoitajalle koulumatkalla. Olin ehkä 10v. Jostain syystä pph ei voinut viedä sinä päivänä aikaisemmin ja taaperon vanhemmat lähti töihin. Hyvin meillä meni.
Olen syntynyt v.70, joten koko lapsuuteni oli yhtä vaaranpaikkaa.
Muutamia esimerkkejä: alle kouluikäisenä uimataidottomana rannalle ja myös ihan uimahalliin ikäiseni uimataidottoman kaverin kanssa,
alakoululaisena pienemmän sisaruksen hoitamista kun vanhemmat menivät "tansseihin",
koulupäivien jälkeen yksin kotona heti eka luokasta lähtien,
nykyisen mittapuun mukaan huippuvaarallinen koulumatka: 1km autotietä, jossa ei ollut jalankulkutietä ja rekat posottivat molempiin suuntiin. Vanhemmat opastivat vain varomaan autoja.
Ja sitten ne yksin pihalla leikkimiset jo 3 vuotiaasta alkaen. Asuttiin lähiössä, mutta leikkikavereita löytyi aina toisista lapsista. Eli joukolla keksittiin myös ei niin järkevää tekemistä.