Lue keskustelun säännöt.
Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?
Minä lensin 13-vuotiaana lentokoneella yksin Lontooseen, jossa minua oltiin vastassa normaalissa vastaanottohallissa. Ei saattajaa. Vastaavia tapauksia oli paljon.
Kommentit (1616)
Ei nyt varsinaisesti oo mihinkään vaaralliseen tilanteeseen jätetty mutta minusta ja perheen saksanpaimenkoirasta löytyy kuva jossa meikä 5v seisoo iloisena kirves kädessä :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasarilla matkustelimme paljon, mukana oli ystäväni. Pitkin poikin Euroopan leirintäalueita yövyttiin, ja me lapset, noin kymmenvuotiaat, kirmasimme miten huvitti ympäri niitä hehtaarialueita vielä iltamyöhäänkin. Minä en päästä omaa lastani matkoilla näköpiiristä hetkeksikään, varsinkaan ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla matkustelimme paljon, mukana oli ystäväni. Pitkin poikin Euroopan leirintäalueita yövyttiin, ja me lapset, noin kymmenvuotiaat, kirmasimme miten huvitti ympäri niitä hehtaarialueita vielä iltamyöhäänkin. Minä en päästä omaa lastani matkoilla näköpiiristä hetkeksikään, varsinkaan ulkomailla.
Eikös kasari ole keittoastia? Miten sillä voi matkustella?
Itse nautin jo ala-asteikäisestä jokaisesta hetkestä, jonka sai olla ilman vanhempien kyttäystä. Olen tehnyt kotitöitä nelivuotiaasta saakka ja palkkatöitäkin 15-vuotiaasta.
Minua ihmetyttää kovasti nykyaikainen kasvatustapa, että lasten ei tarvitse osallistua kotitöihin.
Myös ihmetyttää eräiden tuttavaperheiden toimintatapa, että aikuisten tehtävä on huolenpidon lisäksi myös lasten viihdyttäminen. Nyt puhutaan siis jo reippaasti teini-iän aikuisemmalla puolella olevista. Lapset ovat pelokkaita ja ahdistuneita, kaverisuhteita ei synny.
En kirjoita enempää, ettei voi tunnistaa. Mutta kysymys ihan mielenkiinnosta, minkäikäisen lapsen te voisitte jättää puoleksi päivää yksin ilman jonkun aikuisen valvontaa? Eritoten jos lapsi on pikemminkin ylikiltti kuin rasavilli?
Uitiin joessa ja järvessä. Ei paljoa vanhempia kiinnostanut.
7-vuotiaana hain 5-vuotiaan siskon tarhasta, saatettiin toinen 5-vuotias kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 80-luvulla. Isä oli alkoholisti. Äidin ollessa töissä isä ”huolehti” meistä lapsista. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että isommat lapset (alle 7-vuotiaat) hän jätti yksin kotiin ja minut otti vaunuissa mukaan baariin ja jätti yksin pihalle baarin ulkopuolelle. Äidillä oli tapana kävellä sitä kautta töistä kotiin ja tarkistaa olinko minä siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton takapaksissa matkustaminen kun etupenkille ei mahtunut :D Muistan myös olleeni autossa ilman vyötä kun ovi aukeni vauhdissa, oli unohtunut auki.
Hoidin pikkuveljeni haut eskarista, olin itse 9v. Tein välipalat meille. Tuo nyt ei ole mielestäni mitenkään kamalaa mutta nykymittapuulla ei onnistuisi.Meidän autossa ei edes ollut turvavöitä. Ne yleistyivät halvemmissa perheautoissa vasta 1970-luvun lopulla, sitä ennen niitä ei ollut tai ne olivat vain etuistuimilla. Olisi meillä varmaankin ollut varaa turvallisempaan autoon, mutta ei se ilmeisesti ollut tärkeää siihen aikaan.
Liikenteessä kuoli v. 1970 lähes 1200 ihmistä vuodessa, nyt alle 400.
Liikenteessä kuoli ja vammautui tuohon aikaan paljon ihmisiä, koska Suomessa oli silloin ns. vapaat nopeudet. Henkilöautolla sai ajaa niin lujaa kuin auto kulki, ja ajettiin myös. Kuorma- ja linja-autojen rajoitus oli tuolloin 70 km/h ja pakettiautojen 90 km/h.
Turvavyöt piti asentaa uusiin henkilöautoihin etupenkeille v. 1971 lähtien. Turvavyön käyttöpakko henkilöauton etupenkeillä tuli 1975. Tietysti liikenteessä oli vielä melko pitkään runsaasti autoja ilman vöitä.
Takapenkillä vyöt piti uusissa autoissa olla v. 1981 ja niitten käyttöpakko tuli 1987.
Myös pakettiautojen turvavyön käyttöpakko tuli 1987.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton takapaksissa matkustaminen kun etupenkille ei mahtunut :D Muistan myös olleeni autossa ilman vyötä kun ovi aukeni vauhdissa, oli unohtunut auki.
Hoidin pikkuveljeni haut eskarista, olin itse 9v. Tein välipalat meille. Tuo nyt ei ole mielestäni mitenkään kamalaa mutta nykymittapuulla ei onnistuisi.Meidän autossa ei edes ollut turvavöitä. Ne yleistyivät halvemmissa perheautoissa vasta 1970-luvun lopulla, sitä ennen niitä ei ollut tai ne olivat vain etuistuimilla. Olisi meillä varmaankin ollut varaa turvallisempaan autoon, mutta ei se ilmeisesti ollut tärkeää siihen aikaan.
Liikenteessä kuoli v. 1970 lähes 1200 ihmistä vuodessa, nyt alle 400.
Liikenteessä kuoli ja vammautui tuohon aikaan paljon ihmisiä, koska Suomessa oli silloin ns. vapaat nopeudet. Henkilöautolla sai ajaa niin lujaa kuin auto kulki, ja ajettiin myös. Kuorma- ja linja-autojen rajoitus oli tuolloin 70 km/h ja pakettiautojen 90 km/h.
Turvavyöt piti asentaa uusiin henkilöautoihin etupenkeille v. 1971 lähtien. Turvavyön käyttöpakko henkilöauton etupenkeillä tuli 1975. Tietysti liikenteessä oli vielä melko pitkään runsaasti autoja ilman vöitä.
Takapenkillä vyöt piti uusissa autoissa olla v. 1981 ja niitten käyttöpakko tuli 1987.
Myös pakettiautojen turvavyön käyttöpakko tuli 1987.
Muuten hyvä kommentti, mutta nopeusrajoitusten ja liikenneturvallisuuden syy-seuraussuhteesta ei löydy todellista näyttöä.
1970-luvun alussa suurin osa Suomen teistä oli sora- tai öljysorateitä. Pelkästään tienrakentaminen oli suurempi liikenneturvallisuuden parantaja kuin nopeusrajoitukset.
Meillä on ollut tapana mitata syitä onnettomuustutkinnan vajavaisten tietojen perusteella. Ainoat mitattavissa olevat asiat ennen kojelautakameroita ovat olleet jarrutusjäljet ja promillemäärät. Näistä on sitten tehty tilastoja ja kaikki muut tekijät sivuutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse nautin jo ala-asteikäisestä jokaisesta hetkestä, jonka sai olla ilman vanhempien kyttäystä. Olen tehnyt kotitöitä nelivuotiaasta saakka ja palkkatöitäkin 15-vuotiaasta.
Minua ihmetyttää kovasti nykyaikainen kasvatustapa, että lasten ei tarvitse osallistua kotitöihin.
Myös ihmetyttää eräiden tuttavaperheiden toimintatapa, että aikuisten tehtävä on huolenpidon lisäksi myös lasten viihdyttäminen. Nyt puhutaan siis jo reippaasti teini-iän aikuisemmalla puolella olevista. Lapset ovat pelokkaita ja ahdistuneita, kaverisuhteita ei synny.
En kirjoita enempää, ettei voi tunnistaa. Mutta kysymys ihan mielenkiinnosta, minkäikäisen lapsen te voisitte jättää puoleksi päivää yksin ilman jonkun aikuisen valvontaa? Eritoten jos lapsi on pikemminkin ylikiltti kuin rasavilli?
Veikkaan, että 10-11 vuotiaan voisin jättää. En tiedä. Mulla on 7-vuotias enkä jättäis häntä puoleksi päiväksi vielä ensi vuonnakaan yksin jos ei ole pakko. Ei välttämättä siksi, että jotain tapahtuu vaan siksi että ei olisi lapselle mielekästä enkä halua hänen pelkäävän tai kokevan kurjuutta. Miksi turhaan jos ei ole tarvetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahdeksankymmentä luvun alussa syntynyt ja melkolailla heitteillä oltiin lapsuus. Meitä oli 5 lasta, vanhin ja nuorin tyttöjä ja me 3 keskimmäistä poikia. Olin pitkälti vastuussa 2- ja 5-vuotta nuoremmista pikkuveljistä, kunnes he olivat tarpeeksi vanhoja pärjätäkseen itsekseen. Kun olin 8-vuotias, pelastin 3-vuotiaan veljen hukkumiselta uimarannalla, vaikka en oikein osannut itsekkään uida. Samana syksynä meinasin hukkua itse, kun putosin jäihin. Olin leikkimässä koulumatkan varrella olevan lammen heikoilla jäillä. Seuraavana talvena putosin taas saman lammen heikoille jäille, mutta nyt osasin jo uida. Paljon muitakin sekä läheltä piti tapauksia, että tapaturmia sattui. 15-vuotiaana minulla oli jo viides ja viimeinen luunmurtuma. Kolme kertaa jouduin käymään terveyskeskuksessa tikkauksessa ja kerran olemaan useita päiviä sairaalassa tarkkailussa aivotärähdyksen jälkeen.
13-vuotiaana olin ensimmäisen kerran pidemmän aikaa yksin kotona, kun muu perhe oli mummon luona Ruotsissa pitkän viikonlopun. 14-vuotiaana kaverin kanssa kahdestaan reilun viikon patikalla lapissa.
On, moniinkin.
Pienestä pitäen ollaan käyty uimassa lasten kesken, ei siihen aikuisia tarvittu.
Äiti on jättänyt minut 9-vuotiaana huolehtimaan pikkusisaruksesta kauppareissun ajaksi, sisarus oli tuolloin sylivauva. Kurja tilanne, kun vauva alkaa itkeä ja minä hätäännyn, kun huuto ei lopu millään.
Olen 12-vuotiaana lähtenyt kavereiden kanssa monen sadan kilometrin päähän mansikoita poimimaan viikoksi. Asuttiin ilman aikuista sellaisessa omakotitalossa ja illalla liftattiin ns. kylille aikuisten miesten kyydissä, jotka (kuski mukaanlukien) vetivät kossua pullosta ja tarjosivat meillekin. Ei otettu.
14-vuotiaana lomareissulla Marokossa vanhemmat päästivät minut paikallisen miehen kanssa treffeille. Erittäin hyvä idea. Olisi voinut käydä todella huonosti, onneksi ei käynyt, vaikka hieman traumaattisia kokemuksia tulikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut laitettiin puun oksalle istumaan siksi aikaa kun äiti kävi läheisessä kaupungissa rintaliiviostoksilla.
Meidät jätettiin turvattomuuteen, koska aina piti olla hiljaa ja varovainen - paitsi kun vanhemmat kännipäissään tappelivat. Milloin yrittivät tappaa toisensa, tai itsensä isä suosi asettumista makuulle pimeälle tieosuudelle, äiti taas pillereitä. Turvattomuus, pelko, henkinen väkivalta - eikä ainoatakan turvallista aikuista. Ja hekin, jotka tiesivät virtahevosta olivat sitä mieltä, että huono lintu se on, joka oman pesänsä likaa. Jotta kiitos vain sinne tuonpuoleiseen tästäkin ohjeesta.
Selvisimme siitä, miten kuten. Mutta ei ole mukavia muistoja perhe-elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini pyysi minua käymään ruokaostoksilla vajaan kilometrin päässä olevasta kaupasta n. 5 vuotiaana. Pari tienylitystäkin siinä oli. Ei nykyään todellakaan pienempien sisarusteni kanssa yhtä huoleton, mutta ei minulle traumoja ole jäänyt. Itseasiassa (vaikka itse sanonkin) aika malliäiti on ollut, kasvatusasenteet vain olivat ysärillä erilaiset.
Kauan sitten sain jäädä yksin mökille 13-vuotiaana lauantai-illasta sunnuntai-iltaan suuunnitelmana lähteä järvelle aikaiseen aamukalaan. Näinköhän tämän päivän 13-vuotiaille tämä sallittaisiin?
Lapsena 1980-ja 90-luvulla juostiin ruotsinlaivalla ja muilla pohjoismaiden välisillä lauttareissuilla vapaina ympäri laivaa. Löydettiin usein muita lapsia kaveriksi ja luuhattiin uusien kavereiden hyteissä ja leikittiin hippaa autokansia myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin alakouluikäinen ympärillä rakennettin koko ajan. Menimme monta kertaa työmaille, kiipeilimme paljaissa betonielementeissä joista törrötti rautoja, tyhjensimme eristepulloja, varastimme työmaalta naulapyssyn nalleja ja räjäyttelimme niitä mm heittämällä nuotioon. Kirjoituspöydän laatikoissa oli mulla ja kavereilla purkit täynnä nalleja.
Ai niin, kaverilta saaduilla pienoiskiväärin panoksillakin leikittiin laittamalla kasa tulitikkuja nallin alle, kohdistamalla panos sormin ja laukaisemalla se tulitikut sytyttämällä. Uuden vuoden ilotulitteita purettiin ja kasattiin isommiksi pommeiksi. Välillä isä kävi naureskelemassa kun oli tehnyt samaa nuoruudessaan. Tähtisädepuikkoja jauhettiin, pistettiin kupariputkeen ja sytytettiin. Katsottiin kun lieskat nousivat parin metrin korkeuteen ja putki hehkui kirkkaan valkoisena
Ihme, ettei kukaan kuollut.
Ne on tähtiSADEtikkuja. Ei säde.
Kyllä. Tähtisadetikkuja.
Olikohan just Tokmannilla pari viikkoa sitten vai Clas Ohlsonilla kun katsoin tekstiä paketin päällä, ja kyllä siinä Tähtisädetikkuja luki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton takapaksissa matkustaminen kun etupenkille ei mahtunut :D Muistan myös olleeni autossa ilman vyötä kun ovi aukeni vauhdissa, oli unohtunut auki.
Hoidin pikkuveljeni haut eskarista, olin itse 9v. Tein välipalat meille. Tuo nyt ei ole mielestäni mitenkään kamalaa mutta nykymittapuulla ei onnistuisi.Meidän autossa ei edes ollut turvavöitä. Ne yleistyivät halvemmissa perheautoissa vasta 1970-luvun lopulla, sitä ennen niitä ei ollut tai ne olivat vain etuistuimilla. Olisi meillä varmaankin ollut varaa turvallisempaan autoon, mutta ei se ilmeisesti ollut tärkeää siihen aikaan.
Liikenteessä kuoli v. 1970 lähes 1200 ihmistä vuodessa, nyt alle 400.
Liikenteessä kuoli ja vammautui tuohon aikaan paljon ihmisiä, koska Suomessa oli silloin ns. vapaat nopeudet. Henkilöautolla sai ajaa niin lujaa kuin auto kulki, ja ajettiin myös. Kuorma- ja linja-autojen rajoitus oli tuolloin 70 km/h ja pakettiautojen 90 km/h.
Turvavyöt piti asentaa uusiin henkilöautoihin etupenkeille v. 1971 lähtien. Turvavyön käyttöpakko henkilöauton etupenkeillä tuli 1975. Tietysti liikenteessä oli vielä melko pitkään runsaasti autoja ilman vöitä.
Takapenkillä vyöt piti uusissa autoissa olla v. 1981 ja niitten käyttöpakko tuli 1987.
Myös pakettiautojen turvavyön käyttöpakko tuli 1987.
Oikeassa olet.
Autojahan mainostettiin juuri sillä, kuinka kovaa niillä pääsee.
Sittenn, kun ihmiset alkoivat ostaa irrallisia jarruvaloja autoihin niin niistäkin sai aluksi sakot.
Tänäkin päivänä on varmaan jotain yhtä järjettömiä juttuja, joita ihmetellään myöhemmin.
No menee ohi aiheen sori.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena 1980-ja 90-luvulla juostiin ruotsinlaivalla ja muilla pohjoismaiden välisillä lauttareissuilla vapaina ympäri laivaa. Löydettiin usein muita lapsia kaveriksi ja luuhattiin uusien kavereiden hyteissä ja leikittiin hippaa autokansia myöten.
Minä annoin tänä kesäni 11 ja 10vuotiaiden lasteni seikkailla pitkin laivaa keskenään, toki kännykät mukana ja sääntönä ettei vieraiden mukaan mennä ja yhdessä sisaren kanssa pysytään.
Voisit olla lapsuuden naapurini Pitsitieltä, kolmistaan leikittiin joella, välillä nelistään ja talvisin oli just toi jään rikkomisleikki ja sit se voitti kuka uskalsi olla lähempänä sulaa vettä.