Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Vierailija kirjoitti:

Sain ilmakiväärin 7-vuotiaana ja mopon 11-vuotiaana. Traktoria ajoin säännöllisesti jo näitä ennen. Omalle lapselle annoin vain vesipyssyn 9-vuotiaana.

Jep, vielä 70-80 luvulla jopa pienoiskiväärejä oli monilla teineillä. Ihmettelen oikeasti, ettei kukaan päässyt hengestään.

Tapahtui 70-luvun alkupuolella: olin kansakoulun ensimmäisellä luokalla ja tehtiin keväällä retki, oli joku viimeisistä koulupäivistä, aurinko paistoi ja jos ei ollut helle, niin ainakin lähellä sitä. Koulusta käveltiin kaupungin laidalle satamaan, josta mentiin parin tunnin laivaristeilylle järvelle, ja siellä saatiin eväinä koululounaan sijaan lihapiirakka ja pieni maitotetra. Kun risteily loppui siinä yhden maissa, meille sanottiin, että koulupäivä päättyi tähän, voitte lähteä kotiin ja heippa vaan. Siitä sitten kaikki lähtivät hankkiutumaan koteihinsa kuka parhaiten pääsi, minäkin kävellen kotiin kaupungin toiselle laidalle ja oli ihan karmea nälkä ja varsinkin jano. Ei taitaisi enää tänä päivänä käydä tuommoinen. 

Oltiin vanhempien tuttava pariskunnan luona. Olin 5 vuotias. Aikuiset ryyppäsi. Kun mietittiin kuka minnekkin menee nukkumaan. Minut laitettiin talonisännän viereen. Hänen ja vaimonsa keskelle. Yö oli pitkä. Mies raiskasi minut monia kertoja. Enkä uskaltanut lähteä sängystä tai sanoa mitään. Se yö muutti minut ihmisenä. Näen sen yön kuin eilisen vielä tänä päivänä vaikka aikaa on kulunut kohta 40 vuotta. Vanhemmille olen ikuisesti vihainen ja pettynyt mutta he eivät usko tapahtumaa vielä tänäkään päivänä.

Montakohan lasta se mies on kerinnyt raiskata ja käyttää hyväksi.

Jouduin sietämään sitä miestä vielä sen jälkeen monia vuosia.

Lapsena  käveltiin päivittäin erittäin vilkkaan junaradan (junia meni minuutin välein) ylitse kouluun ja takaisin. 

Helpottavin lukemani koskaan, tämä keskustelu siis. Olen kyseenalaistanut muistoja, koska äiti kategorisesti vähätteli. Edesmennyt jo joitakin vuosia sitten.

Nurmijärvellä oli 80-luvulla ns. vähävaraisempien asuinalue liki kirkonkylän keskustaa. Jouduin muuttamaan lintukodosta sinne 6 vanhana.

Lapset avain kaulassa, leikkimistä oli nuotion sytyttely, pari kuoli, kun olivat tehneet majan johonkin vanhaan kaivoon, mustia silmiä, suoranaista nälkää, fillarilla (liian isoilla, lainatuilla) järvelle tai jos oli rahaa uimahalliin (Sääks ja Rajamäki), matkaa paljon.

Itse pääasiassa 9 ikäisenä hoidin 1. pikkusiskoa, sitten tuli toinen. Aikuiset ryyppäsivät silloin kun eivät tehneet töitä, jos joku töissä oli. Kerrostaloja rakennettiin, hypittiin ikkunoista.

Salaa vein kavereille ruokaa kotoa. Kellariin, kun sellainen oli. Nämä samaa ikäluokkaa.

Ulkona oli turvallisempaa, kuin monen kotona, ja koulussa tarkkiksluokalle ne, jotka eivät jaksaneet, ala-asteella, vanhaan puurakennukseen.

Parvekkeen kautta kotiin hipihiljaa, ja lomaa tai viikonlopoua kauhulla odottaen. Hengarilla osasin mäkin avata oven. Vaihtaa vaipat, ruokkia, huolehtia. Pahinta oli, kun naapuri toi vielä omatkin lapsensa hoitoon ja häipyi baariin.

Muutin kotoa 13 vanhana sukulaisten luo kylään ja 15 ikäisenä omilleni kokonaan. Systerit taitavat kantaa kaunaa vieläkin.

Kouluun jouduttiin menemään syksyin keväin heikoilla jäillä kun ei vielä ollut tietä perille. Kukaan perheestä ei kyllä koskaan jäihin pudonnut. Mantereessa kävelyä tuli +3km. Moniko nyky nuori lähtisikään syys pimeässä polkua taivaltamaan?

maalaistalon iso piha, kotipihani ja oon ollut avonaisen kaivon lähellä ja sanonut että nyt tyttö hyppää kaivoon. Äiti oli nähnyt ja pelastanut minut hyppäämästä kaivoon. Kai oli sen jälkeen kiinni, oli kaksi kaivoa kunnes tuli joskus vesijohdot. 

Alla kouluikäisten ja alakouluikäisten lasten yksinolo kotona ja ulkoillessa ja pitkiä aikoja kerrallaan. Lasten jättäminen yksin kotiin vanhempien ollessa ties missä. Lasten hoitamatta ja valvomatta jättäminen. Lasten ikätasoisten tarpeiden laiminlyönti, lasten kaltoinkohtelu ja oman onnensa nojaan jättäminen. Lapset kotona ilman ruokaa. Lapset ovat hoitaneet pienempiä sisaruksiaan hyvin nuorena. Äitien ja isien huolimattomuus ja silkka laiskuus ja välinpitämättömyys. Osalla kuvioissa on ollut mukana omien vanhempien ja isovanhempien runsas alkoholin käyttö, juopottelu ja alkoholismi. Kotona sisällä tupakointi ja autossa tupakointi. Lapset ovat kärsineet tupakansavusta. Autossa on keikuttu ilman turvavöitä ja ilman turvaistuimia ihan miten sattuu ja missä sattuu.

Mummoloissa lapsia ei ole hoidettu ja valvottu yhtään sen paremmin kuin kotonakaan. 1960-1980-luvuilla tuon ajan isoäidit ja isoisät eivät ole hoitaneet ja valvoneet lapsia mitenkään. Iäkäs, sairas ja raihnainen ihminen ei jaksa ja pysty hoitamaan pientä ja vilkasta lasta. Siksi en anna omia lapsia mummolaan hoitoon vaan hoidan lapset itse. Lasten turvallisuus on vaarassa isovanhempien seurasssa.

Vaaratilanteita, tapaturmia ja onnettomuuksia on sattunut myös mummoloissa. Pahimmillaan mummolassa on ollut yhtä aikaa hoidossa monta pientä lasta ja usein lapsia eri perheistä. Esimerkiksi viisi tai kymmenen serkkua yhtäaikaa. Pienimmät, alle kouluikäiset lapset ovat kulkeneet täysin oman onnensa nojassa. Yksi serkuista oli lähellä hukkua alle kouluikäisenä mummolassa. Lapset menivät ilman aikuisen valvontaa joelle. Yksi serkuista putosi uimataidottomana jokeen, jossa on virtaava koski. Joku sai vedettyä jo veden alle vajonneen lapsen jalasta veden pinnalle.

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Vierailija kirjoitti:

Lapsena olin usein uimataidottomana järvellä. Lapsena soutelin usein soutuveneellä - uimataidottomana - ja aina ilman pelastusliivejä. Pelastusliivejä ei ollut edes olemassa.

Puolisolla on ollut lapsia laiminlyövät ja välinpitämättömät vanhemmat. Alakouluikäinen ja yläkouluikäinen lapsi on jätetty yli viikoksi keskenään kotiin, koska vanhemmilla oli kova hinku etelänmatkalle. Lapsi oli kuukauden mummolassa ilman, että kävi kertaakaan omassa kotonaan. Isovanhemmat hoitivat lapsia usein. Sisarukset laitettiin hoitoon eri mummoloihin, joissa lapsia hoidatettiin usein ja pitkiä aikoja kerrallaan. Koomisinta, että lasten äiti oli kotona 24/7. Sairasta!

Lastenhoito on ollut ennen täysin holtitonta. Lapsista ei ole huolehdittu ja lapsia ei ole hoidettu ikätasoisesti. Äidit eivät ole imettäneet vauvojaan. Vauvoille on juotettu "vastikkeita", mehuja, tavallista maitoa ja tuputettu banaania ja hunajaa. Vauvoja on viety päivähoitoon jopa 2-3 kuukauden ikäisenä. Perhepäivähoitaja on ollut joku kouluttamaton ja työtön naapurin rouva. Osa lapsista on ollut hyvin pienenä hoidossa päiväkodissa, jossa on ollut töissä kouluttamattomia hoitajia.

Lasten turvallisuus on ollut usein vaarassa. Lapsille on sattunut paljon onnettomuuksia, liikenneonnettomuuksia ja kotitapaturmia. Murheellisimpia ovat lapsen menehtymiseen kuten hukkumiseen johtaneet tapaturmat. Vanhempien laiskuus ja välinpitämättömyys on ollut suurin syy lasten onnettomuuksiin ja tapaturmiin. Nykyään näistä lapsista tehtäisiin lastensuojeluilmoitus ja monista perheistä otettaisiin lapset huostaan.

Omia lapsia en ole koskaan laittanut uimataidottomana uimarannoille, järville tai vesistöjen ääreen. Veneessä on pelastusliivit päällä. Ei tulisi mieleenkään lähteä edes kotimaanmatkalle ja jättää lasta tai lapsia yksin kotiin. Mummola ei ole meille lasten sijoituspaikka tai hoitopaikka. Lapset kyläilevät mummoloissa yhdessä vanhempien kanssa. Hoidan ja valvon itse lapset mummoloissa. Lapset eivät ole isovanhemmilla hoidossa tai yöhoidossa.

Silloin kun olin vauva oli vielä ihan yleistä jättää lapsi nukkumaan vaunuihin esim. kaupan ulkopuolelle. Nyt ei tulisi mieleenkään jättää vauvaa yksin vaunuihin kaupan ulkopuolelle. Ei siksi, etteikö pärjäisi, vaan siksi, että maailma on sairaita ihmisiä täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun olin vauva oli vielä ihan yleistä jättää lapsi nukkumaan vaunuihin esim. kaupan ulkopuolelle. Nyt ei tulisi mieleenkään jättää vauvaa yksin vaunuihin kaupan ulkopuolelle. Ei siksi, etteikö pärjäisi, vaan siksi, että maailma on sairaita ihmisiä täynnä.

Lisään, että tämä siis 70-luvulla, kun minäkin olin vauvana vaunuissa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun olin vauva oli vielä ihan yleistä jättää lapsi nukkumaan vaunuihin esim. kaupan ulkopuolelle. Nyt ei tulisi mieleenkään jättää vauvaa yksin vaunuihin kaupan ulkopuolelle. Ei siksi, etteikö pärjäisi, vaan siksi, että maailma on sairaita ihmisiä täynnä.

Sairaita ihmisiä oli ennen vähintään yhtä paljon kuin nykyään. Sen sijaan uutisten määrä on kasvanut tuhatkertaisesti, nykyään jokainen Utahissa tai Tokiossa tapahtunut lapsenryöstö uutisoidaan jossain sivustolla.

Maailma oli paha paikka ennenkin, emme vain tienneet siitä juuri mitään. Esim. meillä 70-luvulla taloyhtiössä oli itsestä paljastelija, joka tykkäsi näyttää lapsille killuttimiaan. Lapset tykkäsi taas kivittää sitä. Oi niitä aikoja.

Ps. Jos joku teistä on asunut Nurmijärven kirkonkylän Kalliotiellä tai viereisissä kortteleissa 85-90, niin tsemppiä vaan. Oli aikamoista.

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Allekirjoitan ylläolevan täysin. He ovat itsekin jääneet lapsena vaille hoivaa, joten siirsivät sitä myös omille lapsilleen. Ja nyt, kun he ovat vanhuksia niin ovat tosi itsekeskeisiä ja vaativat, että lastensa koko elämän pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Siis onko totta!?

Kammoan hmlääk niin paljon, että olen ollut agressiivinen ja sitä kautta saanut parin vuoden välein lähetteen nukutushoitoon.

En kykene edes ajattelemaan asiaa, mutta jos se ei oikeastikaan satu, niin olen hyväksynyt hampaiden poiston ja suomeksi sanottuna muovista tehtyjen hampaiden ikikiitollisena. Kohta olisi taas aika.

Ei ole jätetty, vaan sain viettää vapaan ja mukavan lapsuuden, joka ostaltaan auttoi kasvamaan itsenäiseksi nuoreki ja aikuiseksi, eikä tarvinnut laukata terapiassa 20-30 vuotiaana, kun on jäänyt avuttomaksi lapseksi. 

- 7-10 vuotiaana saatiin touhuta kavereiden kanssa koulun jälkeen ilman vanhempien holhousta ja pelkoa sossutäteistä.  Tuossa iässä sai jo opetella leipomaan ja laittamaan ruokaa. Uimassa käytiin lapsien keskenkin. 

- 11-15 vuotiaana saatiin nukkua itsekseen teltassa ja tehdä jopa yön yli telttaretkiä lähiseudun lampien rannoille. 

- 15-16 vuotiaana saatiin kiertää Suomea kavereiden kanssa, välillä soittaen kotiin jostain. 

- 15 vuotiaana sai ajaa mopolla, eikä mopokorttia ollut olemassa.

- 16 vuotiaana sai kiertää Interraililla 18 vuotaan kaverin kanssa.  Silloin sai kevarikortin (vaikka tyttö) ja sai kierrellä kevarilla Suomea vapaasti. 

Vanhemmat muuttivat saman pikkukunnan sisällä. Jouduin vaihtamaan koulua ahdasmieliseen kyläkouluun, menetin kaikki kaverini ja minua kiusattiin. Tuntuu, etteivät vanhemmat ajatelleet lainkaan lasten hyvinvointia. Minulla ei koko ollut kavereita, julkista liikennettä ei ollut, enkä myöhemmin saanut edes mopoa. Ei tulisi mieleenikään tuhota lapseni kaikkia sosiaalisia kontakteja muuttamalla korven keskelle.

Me liikuttiin tosi vapaasti pitkin kyliä pyörällä tai kävellen eikä tietenkään kypärää kellään. Uimaan mennessä äiti saattoi sanoa että jos hukutte saatte selkään. Ei hukuttu joten se oli toimiva keino

1980- luvulla olin nuorimmillaan 7v kun vastasin 4v ja 3kk ikäisistä pikkuveljistä joka viikko n 2h ajan kun vanhemmat kävi kaupassa.

Niin nähtyä ja koettua kirjoitti:

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Allekirjoitan ylläolevan täysin. He ovat itsekin jääneet lapsena vaille hoivaa, joten siirsivät sitä myös omille lapsilleen. Ja nyt, kun he ovat vanhuksia niin ovat tosi itsekeskeisiä ja vaativat, että lastensa koko elämän pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Haukkumasi suuret ikäluokat ovat eläneet lapsuutensa köyhyydessä ja kasvattaneet sekä hoitaneet itse omat lapsensa. Vanhuksina heidät pukataan vanhainkotiin heti, jos heistä on vaivaa, koska he ovat antaneet lapsilleen kaiken, mihin ovat kyenneet, jolloin näistä on kasvanut itsekkäitä kermaperseitä, jotka haukkuvat suuria ikäluokkia, mutta itse ovat saaneet kaiken.

Kaikista itsekkäin ihminen on se, joka ei suunnittele elämäänsä ennen lasten hankintaa niin, että selviää ilman riippuvutta vanhemmistaan. Toki vanhemmat voivat auttaa lastenhoidossa, mutta sen varaan ei pidä laskea. Ne itsekkäät vanhemmat jättävät kersat isovanhemmille hoitoon ja käyvät keskenään lomilla kaukomailla, lapset eivät pääse koskaan mukaan. He tarvitsevat vähintään kerran kuussa lapsivapaan viikonlopun, jotta pääsevät ryyppäämään. Myös viikolla he vaativat isovanhempia kaitsemaan lapsiaan, jotta saavat omaa aikaa harrastuksilleen. Lapset viettävät jopa enemmän aikaa isovanhempien luona. 

Sitten nämä itsekkäät vanhemmat uhkailevat isovanhempia, ettei apua heru, kun nämä ovat vanhoja ja huonokuntoisia, elleivät he uhraudu lastenlasten hoidossa vaatimusten mukaisesti.  Totuus on se, että vaikka isovanhemmat ovat uhrautuneet ja venyneet, auttaneet taloudellisesti ja muulla tavoin, juuri ne autetut lapset muuttuvat aikuisena sellaiseksi, että lasten aikuistuttua heillä on oikeus "omaan aikaan" ja lapset, jotka eivät ole hoidattaneet lapsiaan isovanhemmilla, ovat niitä jotka pitävät heistä huolta, kun he ovat huonossa kunnossa. 

Itsekäs lapsena, itsekäs nuorena vanhempana, itsekäs keski-ikäisenä.  

Kun olin alakouluikäinen ympärillä rakennettin koko ajan. Menimme monta kertaa työmaille, kiipeilimme paljaissa betonielementeissä joista törrötti rautoja, tyhjensimme eristepulloja, varastimme työmaalta naulapyssyn nalleja ja räjäyttelimme niitä mm heittämällä nuotioon. Kirjoituspöydän laatikoissa oli mulla ja kavereilla purkit täynnä nalleja.

Ai niin, kaverilta saaduilla pienoiskiväärin panoksillakin leikittiin laittamalla kasa tulitikkuja nallin alle, kohdistamalla panos sormin ja laukaisemalla se tulitikut sytyttämällä. Uuden vuoden ilotulitteita purettiin ja kasattiin isommiksi pommeiksi. Välillä isä kävi naureskelemassa kun oli tehnyt samaa nuoruudessaan. Tähtisädepuikkoja jauhettiin, pistettiin kupariputkeen ja sytytettiin. Katsottiin kun lieskat nousivat parin metrin korkeuteen ja putki hehkui kirkkaan valkoisena

Ihme, ettei kukaan kuollut.