Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Niin nähtyä ja koettua kirjoitti:

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Allekirjoitan ylläolevan täysin. He ovat itsekin jääneet lapsena vaille hoivaa, joten siirsivät sitä myös omille lapsilleen. Ja nyt, kun he ovat vanhuksia niin ovat tosi itsekeskeisiä ja vaativat, että lastensa koko elämän pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Olen tosi onnellinen, että omat vanhempani olivat suuria ikäluokkia. Sai elää lapsuuden vapaana holhouksesta ja kasvaa itsenäiseksi ja aikaansaavaksi nuoreksi ja aikuiseksi. Omat vanhempani eivät todellakaan vaadi, että lasten ja lastenlasten elämä pyörisi heidän ympärillään. Päinvastoin, he ovat toimeliaita ja aktiivisia vanhuksia, itsenäisiä ja aikaansaavia kuten koko ikänsä. 

Mutsi ei ollut töissä, mutta jossain

Isosiskoni sai jonkin ihme astmatyyppisen kohtauksen eikä saanut happea. Mä olin n 7-vuotias. Pelästyin, yritin soittaa sedän numeroon mutta lähes shokissa pyöritin meidän omaa numeroa. Siis lankapuhelin oli kyseessä, tuuttasi varattua.

Siskon hengitys vaikeutui edelleen. Lähdin fillarilla apua hakemaan sinne sedän taloon parin kilsan päähän.

Sieltä soitettiin eräälle tutulle että tulee autollaan vastaan kun setä lähti omallaan hakemaan ja viemään sisartani sairaalaan.

Ruljanssi. Mua pelotti.

Kun homma selvisi niin muistan että setien nerokasta toimintaa autoineen kiiteltiin. Mun osuus jäi pois laskuista. Kai se olis tukehtunut jos en olisi pannut tokmeksi. En sentään selkäsaunaa saanut ;(

Vierailija kirjoitti:

Niin nähtyä ja koettua kirjoitti:

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Allekirjoitan ylläolevan täysin. He ovat itsekin jääneet lapsena vaille hoivaa, joten siirsivät sitä myös omille lapsilleen. Ja nyt, kun he ovat vanhuksia niin ovat tosi itsekeskeisiä ja vaativat, että lastensa koko elämän pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Olen tosi onnellinen, että omat vanhempani olivat suuria ikäluokkia. Sai elää lapsuuden vapaana holhouksesta ja kasvaa itsenäiseksi ja aikaansaavaksi nuoreksi ja aikuiseksi. Omat vanhempani eivät todellakaan vaadi, että lasten ja lastenlasten elämä pyörisi heidän ympärillään. Päinvastoin, he ovat toimeliaita ja aktiivisia vanhuksia, itsenäisiä ja aikaansaavia kuten koko ikänsä. 

Suurten ikäluokkien lapset on viimeinen vapaa sukupolvi. Sen jälkeen lasten elämästä (varmaan hyvää tarkoittaen) on tullut hyvin rajattua ja ohjattua. Itsekin haluaisin kasvattaa lapsia vapaammin, mutta todennäköisesti lasu-ilmoitus tehtäisiin alle viikossa jos niin tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Niin nähtyä ja koettua kirjoitti:

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Allekirjoitan ylläolevan täysin. He ovat itsekin jääneet lapsena vaille hoivaa, joten siirsivät sitä myös omille lapsilleen. Ja nyt, kun he ovat vanhuksia niin ovat tosi itsekeskeisiä ja vaativat, että lastensa koko elämän pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Haukkumasi suuret ikäluokat ovat eläneet lapsuutensa köyhyydessä ja kasvattaneet sekä hoitaneet itse omat lapsensa. Vanhuksina heidät pukataan vanhainkotiin heti, jos heistä on vaivaa, koska he ovat antaneet lapsilleen kaiken, mihin ovat kyenneet, jolloin näistä on kasvanut itsekkäitä kermaperseitä, jotka haukkuvat suuria ikäluokkia, mutta itse ovat saaneet kaiken.

Kaikista itsekkäin ihminen on se, joka ei suunnittele elämäänsä ennen lasten hankintaa niin, että selviää ilman riippuvutta vanhemmistaan. Toki vanhemmat voivat auttaa lastenhoidossa, mutta sen varaan ei pidä laskea. Ne itsekkäät vanhemmat jättävät kersat isovanhemmille hoitoon ja käyvät keskenään lomilla kaukomailla, lapset eivät pääse koskaan mukaan. He tarvitsevat vähintään kerran kuussa lapsivapaan viikonlopun, jotta pääsevät ryyppäämään. Myös viikolla he vaativat isovanhempia kaitsemaan lapsiaan, jotta saavat omaa aikaa harrastuksilleen. Lapset viettävät jopa enemmän aikaa isovanhempien luona. 

Sitten nämä itsekkäät vanhemmat uhkailevat isovanhempia, ettei apua heru, kun nämä ovat vanhoja ja huonokuntoisia, elleivät he uhraudu lastenlasten hoidossa vaatimusten mukaisesti.  Totuus on se, että vaikka isovanhemmat ovat uhrautuneet ja venyneet, auttaneet taloudellisesti ja muulla tavoin, juuri ne autetut lapset muuttuvat aikuisena sellaiseksi, että lasten aikuistuttua heillä on oikeus "omaan aikaan" ja lapset, jotka eivät ole hoidattaneet lapsiaan isovanhemmilla, ovat niitä jotka pitävät heistä huolta, kun he ovat huonossa kunnossa. 

Itsekäs lapsena, itsekäs nuorena vanhempana, itsekäs keski-ikäisenä.  

Vanhempani eivät huolehtineet lapsistaan, vaan minut vanhimpana laitettiin huolehtimaan nuoremmista lapsista ja eivät myöskään ole huolehtineet lapsenlapsistaan, ihan itse omat lapset hoidettiin eikä juostu ulkomailla vaan matkusteltiin perheen kesken Suomessa. Nyt kun meillä on lapsenlapsia niin ei kiinnosta tulla edes katsomaan näitä, eikä ole mitään hoitovaatimuksia. Ainoat hoitovaatimukset koskevat meitä, että meidän pitäisi joka inahduksesta juosta paikalle. Muutkaan ihmiset eivät halua olla heidän kanssaan tekemissä, kun ovat luonnevikaisia eli yksinäisyys vaivaa, voi voi....

näin meillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nähtyä ja koettua kirjoitti:

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Allekirjoitan ylläolevan täysin. He ovat itsekin jääneet lapsena vaille hoivaa, joten siirsivät sitä myös omille lapsilleen. Ja nyt, kun he ovat vanhuksia niin ovat tosi itsekeskeisiä ja vaativat, että lastensa koko elämän pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Haukkumasi suuret ikäluokat ovat eläneet lapsuutensa köyhyydessä ja kasvattaneet sekä hoitaneet itse omat lapsensa. Vanhuksina heidät pukataan vanhainkotiin heti, jos heistä on vaivaa, koska he ovat antaneet lapsilleen kaiken, mihin ovat kyenneet, jolloin näistä on kasvanut itsekkäitä kermaperseitä, jotka haukkuvat suuria ikäluokkia, mutta itse ovat saaneet kaiken.

Kaikista itsekkäin ihminen on se, joka ei suunnittele elämäänsä ennen lasten hankintaa niin, että selviää ilman riippuvutta vanhemmistaan. Toki vanhemmat voivat auttaa lastenhoidossa, mutta sen varaan ei pidä laskea. Ne itsekkäät vanhemmat jättävät kersat isovanhemmille hoitoon ja käyvät keskenään lomilla kaukomailla, lapset eivät pääse koskaan mukaan. He tarvitsevat vähintään kerran kuussa lapsivapaan viikonlopun, jotta pääsevät ryyppäämään. Myös viikolla he vaativat isovanhempia kaitsemaan lapsiaan, jotta saavat omaa aikaa harrastuksilleen. Lapset viettävät jopa enemmän aikaa isovanhempien luona. 

Sitten nämä itsekkäät vanhemmat uhkailevat isovanhempia, ettei apua heru, kun nämä ovat vanhoja ja huonokuntoisia, elleivät he uhraudu lastenlasten hoidossa vaatimusten mukaisesti.  Totuus on se, että vaikka isovanhemmat ovat uhrautuneet ja venyneet, auttaneet taloudellisesti ja muulla tavoin, juuri ne autetut lapset muuttuvat aikuisena sellaiseksi, että lasten aikuistuttua heillä on oikeus "omaan aikaan" ja lapset, jotka eivät ole hoidattaneet lapsiaan isovanhemmilla, ovat niitä jotka pitävät heistä huolta, kun he ovat huonossa kunnossa. 

Itsekäs lapsena, itsekäs nuorena vanhempana, itsekäs keski-ikäisenä.  

Vanhempani eivät huolehtineet lapsistaan, vaan minut vanhimpana laitettiin huolehtimaan nuoremmista lapsista ja eivät myöskään ole huolehtineet lapsenlapsistaan, ihan itse omat lapset hoidettiin eikä juostu ulkomailla vaan matkusteltiin perheen kesken Suomessa. Nyt kun meillä on lapsenlapsia niin ei kiinnosta tulla edes katsomaan näitä, eikä ole mitään hoitovaatimuksia. Ainoat hoitovaatimukset koskevat meitä, että meidän pitäisi joka inahduksesta juosta paikalle. Muutkaan ihmiset eivät halua olla heidän kanssaan tekemissä, kun ovat luonnevikaisia eli yksinäisyys vaivaa, voi voi....

Kuulostaa enemmän perheen sisäisestä kuin koko ikäluokkaa koskevasta ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa riittää nää "matkustin yksin junalla 5-vuotiaana 500 kilsaa" satuilut.

Samoin "hoidin 3veenä 1vee kaksosia kesät talvet".

Naurettavaa valehtelua.

On varmaan vaikea ymmärtää, jos on kasvanut toisella aikakaudella. Oma äitini hoiti 4-vuotiaana pikkusisaruksiaan, joista nuorin oli vauvaikäinen. Se oli ihan tavallista maatiloilla suuren ikäluokan lapsuudessa. Mihin lapset olisi voinut laittaa, kun peltotöitä tehtiin aamusta yöhön ja kaikkien käsipareja tarvittiin?

Itse hoidin myös liian nuorena, eli 4-vuotiaana 1-vuotiasta veljeäni. Äiti oli iltaisin töissä ja isä oli työpäivän jälkeen rakentamassa meille omaa kotia. Muistan kuinka paljon pelkäsin ukonilmaa ja talon ääniä. Talo oli todella iso ja vanha, ja ääniä kuului niin ullakolta kuin kellaristakin (toki jotain ääniä varmaan lapsena kuvittelinkin).

Voit toki lytätä muiden kokemukset, jos se helpottaa oloasi. Suhtautuminen lapsiin ja lapsuuteen on muuttunut valtavasti omana elinaikanani, saatika oman äitini aikana. Se on todella hyvä asia ja toivottavasti myönteinen kehitys ei jää tähän päivään.

Kertomasi tarina pätee usein nimenomaan suuriin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat - 1940-ja 1950-luvuilla syntyneet - ovat hoidattaneet lapsiaan mummoloissa, sukulaisilla ja yhteiskunnan päivähoidossa. Isoäidit ja suvun tädit ovat olleet jatkuvia ja ilmaisia lastenhoitajia 24/7. Suuret ikäluokat eivät ole todellakaan hoitaneet itse omia lapsiaan. Äidit eivät ole 1960- ja 1970-luvuilla usein edes imettäneet lapsiaan. Ja vielä 1980-luvun alussa lapsentahtinen imetys on ollut melko tuntematon käsite.

Suuret ikäluokat ovat hylänneet omat vanhempansa ja iäkkäät sukulaisensa vanhainkotiin tai muuhun hoitolaitokseen. Suuret ikäluokat ovat usein rikkaita, varakkaita ja hyvätuloisia. He ovat matkustelleet etelänmatkoilla, kaukomatkoilla  ja Lapissa. Omat lapset on hylätty vanhempien matkojen ajaksi joko mummoloihin ja kouluikäisiä lapsia on jätetty myös yksin kotiin.

Me emme hoidata omia lapsia isovanhemmilla. Lapsemme eivät ole ikinä mummoloissa hoidossa tai yökylässä. Matkustamme kotimaassa omien lasten kanssa. Ulkomaanmatkoja olemme tehneet vain Pohjoismaihin. Emme saa isovanhemmilta koskaan mitään apua mihinkään. Pärjäämme mainiosti ilman isovanhempien hoitoapua ja olemme riippumattomia isovanhempien ja sukulaisten avusta.

Olen samaa mieltä kanssasi, että vanhemman tulee olla riippumaton omista sukulaisistaan ja puolison sukulaisista. Lapsia ei tule viedä isovanhemmille hoitoon vanhempien harrastusten tai lomamatkojen ajaksi. Jos äiti ja isä eivät voi lomailla omien lastensa kanssa niin olkoot sitten lomailematta! Lapsivapaa viikonloppu ryyppyreissun takia kertoo vanhemman kyvyttömyydestä vanhemmuuteen. Äiti ja/tai isä on todella itsekäs, jos oma lapsi viettää enemmän aikaa isovanhempien seurassa kuin omien vanhempiensa kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Niin nähtyä ja koettua kirjoitti:

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Allekirjoitan ylläolevan täysin. He ovat itsekin jääneet lapsena vaille hoivaa, joten siirsivät sitä myös omille lapsilleen. Ja nyt, kun he ovat vanhuksia niin ovat tosi itsekeskeisiä ja vaativat, että lastensa koko elämän pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Haukkumasi suuret ikäluokat ovat eläneet lapsuutensa köyhyydessä ja kasvattaneet sekä hoitaneet itse omat lapsensa. Vanhuksina heidät pukataan vanhainkotiin heti, jos heistä on vaivaa, koska he ovat antaneet lapsilleen kaiken, mihin ovat kyenneet, jolloin näistä on kasvanut itsekkäitä kermaperseitä, jotka haukkuvat suuria ikäluokkia, mutta itse ovat saaneet kaiken.

Kaikista itsekkäin ihminen on se, joka ei suunnittele elämäänsä ennen lasten hankintaa niin, että selviää ilman riippuvutta vanhemmistaan. Toki vanhemmat voivat auttaa lastenhoidossa, mutta sen varaan ei pidä laskea. Ne itsekkäät vanhemmat jättävät kersat isovanhemmille hoitoon ja käyvät keskenään lomilla kaukomailla, lapset eivät pääse koskaan mukaan. He tarvitsevat vähintään kerran kuussa lapsivapaan viikonlopun, jotta pääsevät ryyppäämään. Myös viikolla he vaativat isovanhempia kaitsemaan lapsiaan, jotta saavat omaa aikaa harrastuksilleen. Lapset viettävät jopa enemmän aikaa isovanhempien luona. 

Sitten nämä itsekkäät vanhemmat uhkailevat isovanhempia, ettei apua heru, kun nämä ovat vanhoja ja huonokuntoisia, elleivät he uhraudu lastenlasten hoidossa vaatimusten mukaisesti.  Totuus on se, että vaikka isovanhemmat ovat uhrautuneet ja venyneet, auttaneet taloudellisesti ja muulla tavoin, juuri ne autetut lapset muuttuvat aikuisena sellaiseksi, että lasten aikuistuttua heillä on oikeus "omaan aikaan" ja lapset, jotka eivät ole hoidattaneet lapsiaan isovanhemmilla, ovat niitä jotka pitävät heistä huolta, kun he ovat huonossa kunnossa. 

Itsekäs lapsena, itsekäs nuorena vanhempana, itsekäs keski-ikäisenä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa riittää nää "matkustin yksin junalla 5-vuotiaana 500 kilsaa" satuilut.

Samoin "hoidin 3veenä 1vee kaksosia kesät talvet".

Naurettavaa valehtelua.

On varmaan vaikea ymmärtää, jos on kasvanut toisella aikakaudella. Oma äitini hoiti 4-vuotiaana pikkusisaruksiaan, joista nuorin oli vauvaikäinen. Se oli ihan tavallista maatiloilla suuren ikäluokan lapsuudessa. Mihin lapset olisi voinut laittaa, kun peltotöitä tehtiin aamusta yöhön ja kaikkien käsipareja tarvittiin?

Itse hoidin myös liian nuorena, eli 4-vuotiaana 1-vuotiasta veljeäni. Äiti oli iltaisin töissä ja isä oli työpäivän jälkeen rakentamassa meille omaa kotia. Muistan kuinka paljon pelkäsin ukonilmaa ja talon ääniä. Talo oli todella iso ja vanha, ja ääniä kuului niin ullakolta kuin kellaristakin (toki jotain ääniä varmaan lapsena kuvittelinkin).

Voit toki lytätä muiden kokemukset, jos se helpottaa oloasi. Suhtautuminen lapsiin ja lapsuuteen on muuttunut valtavasti omana elinaikanani, saatika oman äitini aikana. Se on todella hyvä asia ja toivottavasti myönteinen kehitys ei jää tähän päivään.

90-luvulla syntyneet eivät tiedä millaista elämä oli vielä 80-luvulla, puhumattakaan 70-luvulla. Kuvaavaa on, että vaarini autossa ei ollut laisinkaan turvavöitä, omassa autossani nykyään on kokoluokkaa 10 turvatyynyä ja lapsen istuin kestäisi ydinsodan.

Henkilöauton takapenkillä istuttiin me lapset ilman turvavöitä, koska sellaisia ei autossa ollut. Pyöräily, luistelu, laskettelu jne ilman kypärää. Nämä kasarilla.

Miten hemmetissä joku on laskenut 13 vuotiaan yksinään lentämään lentokonetta? Toivottavasti oli tosiaan matkustamo tyhjänä.

Sodan jättämät traumat voi yltää vielä neljänteen sukupolveen:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/12/ylisukupolvinen-trauma-voi-ylt…

Vierailija kirjoitti:

Niin nähtyä ja koettua kirjoitti:

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Allekirjoitan ylläolevan täysin. He ovat itsekin jääneet lapsena vaille hoivaa, joten siirsivät sitä myös omille lapsilleen. Ja nyt, kun he ovat vanhuksia niin ovat tosi itsekeskeisiä ja vaativat, että lastensa koko elämän pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Haukkumasi suuret ikäluokat ovat eläneet lapsuutensa köyhyydessä ja kasvattaneet sekä hoitaneet itse omat lapsensa. Vanhuksina heidät pukataan vanhainkotiin heti, jos heistä on vaivaa, koska he ovat antaneet lapsilleen kaiken, mihin ovat kyenneet, jolloin näistä on kasvanut itsekkäitä kermaperseitä, jotka haukkuvat suuria ikäluokkia, mutta itse ovat saaneet kaiken.

Kaikista itsekkäin ihminen on se, joka ei suunnittele elämäänsä ennen lasten hankintaa niin, että selviää ilman riippuvutta vanhemmistaan. Toki vanhemmat voivat auttaa lastenhoidossa, mutta sen varaan ei pidä laskea. Ne itsekkäät vanhemmat jättävät kersat isovanhemmille hoitoon ja käyvät keskenään lomilla kaukomailla, lapset eivät pääse koskaan mukaan. He tarvitsevat vähintään kerran kuussa lapsivapaan viikonlopun, jotta pääsevät ryyppäämään. Myös viikolla he vaativat isovanhempia kaitsemaan lapsiaan, jotta saavat omaa aikaa harrastuksilleen. Lapset viettävät jopa enemmän aikaa isovanhempien luona. 

Sitten nämä itsekkäät vanhemmat uhkailevat isovanhempia, ettei apua heru, kun nämä ovat vanhoja ja huonokuntoisia, elleivät he uhraudu lastenlasten hoidossa vaatimusten mukaisesti.  Totuus on se, että vaikka isovanhemmat ovat uhrautuneet ja venyneet, auttaneet taloudellisesti ja muulla tavoin, juuri ne autetut lapset muuttuvat aikuisena sellaiseksi, että lasten aikuistuttua heillä on oikeus "omaan aikaan" ja lapset, jotka eivät ole hoidattaneet lapsiaan isovanhemmilla, ovat niitä jotka pitävät heistä huolta, kun he ovat huonossa kunnossa. 

Itsekäs lapsena, itsekäs nuorena vanhempana, itsekäs keski-ikäisenä.  

Totta on! Suuret ikäluokat olivat traumatisoituneiden vanhempien (sota) lapsia mutta tämä seuraava sukupolvi ?????

Isovanhemmat takasivat näitten asuntolainoja, auton ostoja, hoitivat Rhodos-matkojen ja pitkien kesälomien (koulut suljettu) ajan lastenlapsia, jopa usein koko kesän. Lapset vaan vietiin maalle ja jätettiin sinne. Sinne maalle vietiin pestäväksi myös isot likapyykit ja matot kun kaupungissa oleva pesukone oli ns 3kg:n kone jne...

Jopa silloisissa naisten lehdissä kirjoitettiin näistä asioista!

Vierailija kirjoitti:

En käynyt koskaan uimakoulua, en osannut uida kunnolla mutta rannalle pääsi keskenään kavereiden kanssa jo pikku koululaisena. Sanomattakin selvää, että läheltä piti tilanteita tuli paljon. Muistan monta kertaa sen kauhun tuntee kun en meinaa päästä pinnan alta pois. Omia lapsia olen vienyt hyvin vähän uimaan, suhde veteen ja uimiseen on hyvin negatiivinen.

Tämä 90-luvulla.

Eli omatkaan lapsesi eivät opi uimaan kunnolla.

Älä. Tee. Sitä. Virhettä.

Räjähteiden ja rakettien teko oli poikajoukollemme 60-luvun alkupuolella suurta huviamme. Apteekeista sai, kun tiesi mistä, hankittua ruudin aineksia. Rakennustyömaalta varastettiin forsiittidynamiittia, kun olivat jättäneet auton katolle. Aika jytkyjä siitä saimme aikaan.

Ihme, ettei koskaan räjähtänyt silmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nähtyä ja koettua kirjoitti:

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Allekirjoitan ylläolevan täysin. He ovat itsekin jääneet lapsena vaille hoivaa, joten siirsivät sitä myös omille lapsilleen. Ja nyt, kun he ovat vanhuksia niin ovat tosi itsekeskeisiä ja vaativat, että lastensa koko elämän pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Olen tosi onnellinen, että omat vanhempani olivat suuria ikäluokkia. Sai elää lapsuuden vapaana holhouksesta ja kasvaa itsenäiseksi ja aikaansaavaksi nuoreksi ja aikuiseksi. Omat vanhempani eivät todellakaan vaadi, että lasten ja lastenlasten elämä pyörisi heidän ympärillään. Päinvastoin, he ovat toimeliaita ja aktiivisia vanhuksia, itsenäisiä ja aikaansaavia kuten koko ikänsä. 

Suurten ikäluokkien lapset on viimeinen vapaa sukupolvi. Sen jälkeen lasten elämästä (varmaan hyvää tarkoittaen) on tullut hyvin rajattua ja ohjattua. Itsekin haluaisin kasvattaa lapsia vapaammin, mutta todennäköisesti lasu-ilmoitus tehtäisiin alle viikossa jos niin tekisin.

Itse olen tullut samaantulokseen. Nykyisin ovatkeski-ikäiset saamattomia, avustuksia valtiolta mankuvia, omaa nautintoa haluavia jne.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin alakouluikäinen ympärillä rakennettin koko ajan. Menimme monta kertaa työmaille, kiipeilimme paljaissa betonielementeissä joista törrötti rautoja, tyhjensimme eristepulloja, varastimme työmaalta naulapyssyn nalleja ja räjäyttelimme niitä mm heittämällä nuotioon. Kirjoituspöydän laatikoissa oli mulla ja kavereilla purkit täynnä nalleja.

Ai niin, kaverilta saaduilla pienoiskiväärin panoksillakin leikittiin laittamalla kasa tulitikkuja nallin alle, kohdistamalla panos sormin ja laukaisemalla se tulitikut sytyttämällä. Uuden vuoden ilotulitteita purettiin ja kasattiin isommiksi pommeiksi. Välillä isä kävi naureskelemassa kun oli tehnyt samaa nuoruudessaan. Tähtisädepuikkoja jauhettiin, pistettiin kupariputkeen ja sytytettiin. Katsottiin kun lieskat nousivat parin metrin korkeuteen ja putki hehkui kirkkaan valkoisena

Ihme, ettei kukaan kuollut.

Ne on tähtiSADEtikkuja. Ei säde.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni suvussa muistellaan vieläkin, miten tuttavani matkusti 6-vuotiaasta lähtien yksin monta tuntia junalla mummolaan 70-luvulla, kun on ollut pienestä asti niin kovin reipas. Mielestäni kyseessä on suunnilleen heitteillejättö.

Ei ollut heitteillejättö. aika vain oli toinen. Minäkin matkustin mummolaan jo ennen kouluikää (aloitin koulun 6 -vuotiaana). Paikasta X rautatientorille, siitä kävely linja-auto asemalle joka sijaitsi nykyisen kampin kauppakeskuksen kohdilla. eli reippaasti piti katujakin ylitellä ja itse löytää oikea laituri miltä bussi mummolaan lähti. Mummolan päässä bussilta oli yli kilometrin matka kävelyä perille.  Koulun alettua tein matkan joka viikonloppu. Enkä muista että koskaan olisi pelottanut tai kukaan häirinnyt. 

1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat olivat pääosin huonoja vanhempia. Hei laiminlöivät, löivät ja kohtelivat omia lapsiaan kaltoin. He laittoivat lapset ja vanhukset laitoksiin. Päiväkoti ja vanhainkoti ovat laitoksia.

Suuret ikäluokat käyttivät hyväksi omia sodankäyneitä vanhempiaan ja sukulaisiaan. He autioittivat Suomen maaseudun ja rakensivat ja rakennuttivat kaupunkien rumat betonilähiöt. Suuret ikäluokat saastuttivat ylikulutuksellaan ja matkustelullaan luonnon ja ympäristön pilalle. Piti saada omistusasunto, uusi auto, minkkiturkki, videonauhuri, kesämökki, etelänmatka kerran tai kaksi vuodessa ja lomaosake. Suuret ikäluokat saastuttivat ja pilasivat maaseudun ja luonnon monimuotoisuuden, metsät ja pohjavedet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nähtyä ja koettua kirjoitti:

Suuret ikäluokat (1940-ja 1950-luvulla syntyneet) ovat itsekkäimpiä ja surkeimpia vanhempia ikinä! Ja isovanhempina nämä suuret ikäluokat ovat vähintään yhtä itsekkäitä ja surkeita!

Allekirjoitan ylläolevan täysin. He ovat itsekin jääneet lapsena vaille hoivaa, joten siirsivät sitä myös omille lapsilleen. Ja nyt, kun he ovat vanhuksia niin ovat tosi itsekeskeisiä ja vaativat, että lastensa koko elämän pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Haukkumasi suuret ikäluokat ovat eläneet lapsuutensa köyhyydessä ja kasvattaneet sekä hoitaneet itse omat lapsensa. Vanhuksina heidät pukataan vanhainkotiin heti, jos heistä on vaivaa, koska he ovat antaneet lapsilleen kaiken, mihin ovat kyenneet, jolloin näistä on kasvanut itsekkäitä kermaperseitä, jotka haukkuvat suuria ikäluokkia, mutta itse ovat saaneet kaiken.

Kaikista itsekkäin ihminen on se, joka ei suunnittele elämäänsä ennen lasten hankintaa niin, että selviää ilman riippuvutta vanhemmistaan. Toki vanhemmat voivat auttaa lastenhoidossa, mutta sen varaan ei pidä laskea. Ne itsekkäät vanhemmat jättävät kersat isovanhemmille hoitoon ja käyvät keskenään lomilla kaukomailla, lapset eivät pääse koskaan mukaan. He tarvitsevat vähintään kerran kuussa lapsivapaan viikonlopun, jotta pääsevät ryyppäämään. Myös viikolla he vaativat isovanhempia kaitsemaan lapsiaan, jotta saavat omaa aikaa harrastuksilleen. Lapset viettävät jopa enemmän aikaa isovanhempien luona. 

Sitten nämä itsekkäät vanhemmat uhkailevat isovanhempia, ettei apua heru, kun nämä ovat vanhoja ja huonokuntoisia, elleivät he uhraudu lastenlasten hoidossa vaatimusten mukaisesti.  Totuus on se, että vaikka isovanhemmat ovat uhrautuneet ja venyneet, auttaneet taloudellisesti ja muulla tavoin, juuri ne autetut lapset muuttuvat aikuisena sellaiseksi, että lasten aikuistuttua heillä on oikeus "omaan aikaan" ja lapset, jotka eivät ole hoidattaneet lapsiaan isovanhemmilla, ovat niitä jotka pitävät heistä huolta, kun he ovat huonossa kunnossa. 

Itsekäs lapsena, itsekäs nuorena vanhempana, itsekäs keski-ikäisenä.  

Totta on! Suuret ikäluokat olivat traumatisoituneiden vanhempien (sota) lapsia mutta tämä seuraava sukupolvi ?????

Isovanhemmat takasivat näitten asuntolainoja, auton ostoja, hoitivat Rhodos-matkojen ja pitkien kesälomien (koulut suljettu) ajan lastenlapsia, jopa usein koko kesän. Lapset vaan vietiin maalle ja jätettiin sinne. Sinne maalle vietiin pestäväksi myös isot likapyykit ja matot kun kaupungissa oleva pesukone oli ns 3kg:n kone jne...

Jopa silloisissa naisten lehdissä kirjoitettiin näistä asioista!

Olin päälle kymmenen kun kävin koulun jälkeen pankissa maksamassa perheen laskuja ja nostamassa rahaa. Pankit menivät 1970-luvulla kiinni niin aikaisin, että isä ja äiti eivät aina ehtineet käydä siellä. Fillarilla ajoin kilometrin Osuuspankkiin ja hoidin hommat. Osasin myös alle kymmenvuotiaana keittää painekattilalla perunat ja porkkanat, että saatiin ruoka nopeasti pöytään, kun vanhemmat tulivat kotiin. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käynyt koskaan uimakoulua, en osannut uida kunnolla mutta rannalle pääsi keskenään kavereiden kanssa jo pikku koululaisena. Sanomattakin selvää, että läheltä piti tilanteita tuli paljon. Muistan monta kertaa sen kauhun tuntee kun en meinaa päästä pinnan alta pois. Omia lapsia olen vienyt hyvin vähän uimaan, suhde veteen ja uimiseen on hyvin negatiivinen.

Tämä 90-luvulla.

Eli omatkaan lapsesi eivät opi uimaan kunnolla.

Älä. Tee. Sitä. Virhettä.

Komppaan ylempää. Hyvä uimataito on parasta mitä, voit lapsillesi suoda, jos haluat heitä suojella. Et ole vahtimassa lapsiasi ikuisesti, etkä voi tietää mitä tulevaisuudessa parikymppisten illanvietossa järven rannalla tapahtuu.