Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ADHD lapsen harrastusten epäonnistuminen.
28.11.2013 |
Olemme jo aivan poikki mieheni kanssa. Lapsellamme on adhd ja se tietysti kuormittaa meitä täällä kotioloissa lisää koko ajan. Myös eskarin ja myöhemmin koulun kanssa ollaan nähty paljon vaivaa, että poika sopeutuu kouluun ja pärjää tunneilla.
Mutta nämä harrastukset on sitten luku itsestään. Mihinkään poika ei haluaisi mennä. Sitten kun puolipakotamme, niin kuitenkin tykkää harrastaa. Mikä on selvä juttu kun haluaa aktiviteettejä jatkuvasti. Mutta ei niistä harrastuksista tule mitään. Aloitimme aikanaan yhden harrastuksen missä poika oli suht lahjakas, hän pääsi heti kilparyhmäänkin. Mutta lensi sitten ulos ryhmästä kun ei pystynyt keskittymään ja motivaatio oli huono. Meitä tietytsti harmitti kovasti, sillä aikaa vievä harrastus voisi olla myöhemmässä vaiheessa poikamme pelastus.
Etsimme pian uuden harrastuksen, liikuntaa sekin, että saataisin loputonta energiaa hieman kulutettua. Valitsimme harrastuksen mikä auttoi myös sosiaalisten suhteiden luomiseen. Samalla luokalla oli ja on paljon lajin harrastajia ja erikoinen poikamme pääsi näin mukaan "piireihin"- Tarkoitan hänen tapauksessaan sitä, että sai edes vähän kavereita.
No sitä on nyt harrasteltu tässä jonkin aikaa...puolisenvuotta ja tekisi mieli ottaa poika pois koko lajista. Hän ei keskity yhtään sielläkään, sooloilee, hölmöilee ja laiskottelee. Tänään joutui jäähylle ja valmentaja UNOHTI pojan sinne puoleksitunniksi. Kävin sanomassa, että pääsisikö se poika nyt takas treenaamaan kun on jo puolet treeniajasta mennyt. Hups, sanoi valmentaja. Juuri tätä tämä on, valmentajat ovat onneissaan kun lapsi istuu jäähyllä eikä sooloille muiden seassa. Tai istuu vapaaehtoisesti reunalla. Kukaan valmentaja ei hae häntä mukaan treeneihin tai tsemppaa jatkamaan.
Olen niin poikki tähän loputtomaan taisteluun, että poikamme sulautuisi jossain joukkoon ja hän saisi tsemppaavaa valmennusta josssain. Pojan sosiaaliset suhteet on aivan kuralla koko ajan. Häntä kiusataan, sillä hän on niin massasta poikkeava, että joutuu herkästi kiusaamisen uhriksi. Poikani on kyllä super ärsyttävä, että leikeistä ulos jäämistä en ihmettele yhtään. Hän härkkii koko ajan toisia, repii paidasta, tönii, puhuu sentin päästä toisten kasvoista, puhuu päälle, koskee toisiin jatkuvasti. Ei tajua milloin se on sopivaa ja mlloin ei. Ei osaa myöskään yhtään luke toisten ihmisten tunnetiloja. Tyrkyttää seuraansa loputtomiin samoille lapsille, jotka torjuvat hänet (jopa hyvin julmasti) kerta toisensa jälkeen.
Mitä minä tuon pojan kanssa teen? lähinnä nuo harrastukset nyt mietityttävät? Mitä muiden adhd lapset harrastavat ja miten on mennyt?
Kommentit (98)
Suvaitsevuutta ja toisten huomioon ottamista harjoitellaan päivittäin koulussa kiitos integraation. Miksi sitä pitisi vielä harjoittaa oman kiinnostuksen mukaan valitussa kalliissa harrastuksessakin?
Se nyt vaan on tosi asia, että hyvin usein adhd lapset pilaa muilta mahdollisuuden harrastaa. Harrastusohjaajilla on harvoin koulutusta tai kokemusta adhd lapsien kanssa toimimisesta. Jotkin harrastukset saattavat olla hyvinkin vaarallisia, jossei osaa kuunnella ohjeita. Toisissa pilaa koko joukkueen menestymismahdollisuudet omalla sähläyksellään. Miksi siis adhd lapsilla on oikeus pilata muiden harrastusmahdollisuudet? Miksei heidän pidä valita itselleen sopivaa harrastusta, jossa ei häiritse muita?
Minusta adhd lapsia ei pidä piilottaa eikä eristää muista, mutta joskus hekin voivat sopeutua yhteiskuntaan, eikä yhteiskunta heihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi rauhallista ja tottelevaista tyttöä. Heidän koulunkäyntinsä on jatkuvaa ylivilkkaiden poikien örvellyksen seuraamista. Opettajilla on harvoin aikaa kilteille oppilaille, koska nuo örveltäjät vievät kaiken huomion.
Harrastuksista minä maksan (maksan toki koulunkäynnistäkin verojen kautta) ja vaadin, että edes siellä oikeasti lahjakkaat saavat osata.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 09:02"]
Minulla on kaksi rauhallista ja tottelevaista tyttöä. Heidän koulunkäyntinsä on jatkuvaa ylivilkkaiden poikien örvellyksen seuraamista. Opettajilla on harvoin aikaa kilteille oppilaille, koska nuo örveltäjät vievät kaiken huomion.
Harrastuksista minä maksan (maksan toki koulunkäynnistäkin verojen kautta) ja vaadin, että edes siellä oikeasti lahjakkaat saavat osata.
[/quote]
Oletko varma, että noilla ylivilkkailla pojilla on diagnoosi, eivätkä he vain örvellä "pojat on poikia" -asenteen takia? Oletko koskaan tavannut örveltävää adhd-tyttöä? Oletko varma, ettei adhd-diagnoosin saanut lapsi voisi olla myös lahjakas, oppivainen ja hyväkäytöksinen?
Yhdellä on adhd-diagnoosi, muiden opettaja perustelee örveltävän, koska "pojat on poikia". Ja joo, olen tavannut örveltävän adhd-tytön, siskoni.
Ja tietenkin voi olla, mutta nämä eivät ole - ja ap:n tapauksessa kyllä epäilen vahvasti myös, että poika oireilee, koska vanhemmilla ei ole hänelle yhtään aikaa!
Minulla ei ole adhd-lapsia (ainakaan tietääkseni), mutta ymmärrän ihan täysin, etteivät äidillä voi riittää rahkeet kehittää sitä puuhaa itse. Pelkästään lapsen motivoiminen kokeilemaan jotain voi olla henkisesti todella työlästä ja vauvan plus muiden kanssa ihan liikaa.
Minullekin tuli vielä ajatukseksi kysyä, löytyisikö ehkä läheltänne jotain sellaista harrastusta, joka olisi fyysistä mutta ehkä vähän rauhallisempaa toimintaa? Juuri joku sirkushomma tai vastaava. Ja sitten tietysti siinä olisi iso työ selvittää, mistä löytyisi vetäjä, joka ymmärtäisi, mitä adhd on ja miten diagnosoidun lapsen kanssa kannattaa toimia. Mutta voisiko nyt ennen vuodenvaihdetta löytää vielä jotain, kun ryhmät aloittaa tammikuussa? Jotenkin luulisi, että nimenomaan paljon riippuu siitä ohjaajasta, ei ehkä harrastuksesta itestään.
Millainen on rahatilanteenne? Voisiko ehkä esim. MLL:n lastenhoitajista löytyä joku, joka auttaisi katsomalla perään niissä omaehtoisissa harrastuksissa? Heissä on niin nuoria kuin vanhojakin, maksaa 8,20 euroa tunnilta. Uskoisin, että joku heistä saattaisi olla kokenut erityislastenkin hoidossa. Maksavathan tietysti harrastuksetkin, eli siinä mielessä ehkä voisi tähänkin sijoittaa, tai voisikohan joulupukkikin jeesata vähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minun mielestäni adhd-esikoiselle ei pidä tehtailla kolmea pikkusisarusta. Varsinkin kun se adhd on vielä perinnöllistä, joten todennäköisyys, että sitä on muillakin on suuri.
Eli vastuullisuutta (ja ehkäisyä) vanhemmille!
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 09:02"]
Minulla on kaksi rauhallista ja tottelevaista tyttöä. Heidän koulunkäyntinsä on jatkuvaa ylivilkkaiden poikien örvellyksen seuraamista. Opettajilla on harvoin aikaa kilteille oppilaille, koska nuo örveltäjät vievät kaiken huomion.
Harrastuksista minä maksan (maksan toki koulunkäynnistäkin verojen kautta) ja vaadin, että edes siellä oikeasti lahjakkaat saavat osata.
[/quote]
mistä ihmeestä tulee käsitys että adhd-lapset olisivat lahjattomia? Ei meidän poikamme ainakaan. Hänellä on lähes kympin keskiarvo, hän on nokkela, musikaalinen ja liikunnallisesti lahjakas. Ongelmat joita hänellä on, johtuvat jostain ihan muusta kuin lahjattomuudesta.
meillä on myös rauhallisia tottelevaisia tyttöjä. Heidän elämänsä ei tunnu rajoittuvan poikien touhusta, pikemminkin ei-pumpulissakasvatetut tyttömme osaavat huomioida muita, ovat empaattisia toisten tarpeille ja osaavat tarvittaessa pitää omia puoliaan.
tyttösi kannattaa valmentaa tähän todelliseen maailmaan pärjääviksi. He tulevat töissäänkin törmäämään erilaisiin ihmisiin. jos tyttösi ovat todella lahjakkaita ja motivoituneita, he pääsevät kyllä loistamaan. Jos heidän äitinsä ei kestä elämää, kannattaa harkita yksityisen valmentajan palkkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 09:31"]
No minun mielestäni adhd-esikoiselle ei pidä tehtailla kolmea pikkusisarusta. Varsinkin kun se adhd on vielä perinnöllistä, joten todennäköisyys, että sitä on muillakin on suuri.
Eli vastuullisuutta (ja ehkäisyä) vanhemmille!
[/quote]
onkohan ap:lla ollut pojan diagnoosi tiedossa kun sisarukset ovat syntyneet? Paha niitä on mennä syntymän jälkeen abortoimaan...
En ole sanonut, että adhd-lapset olisivat lahjattomia noin yleisesti. Tyttöjeni harrastuksessa olevat adhd-pojat ovat siellä harrastuksessa, jotta heidän äitinsä saa omaa aikaa shopata vauvan kanssa.
Sillä että antaa jokaikisen röyhkeän miespuolisen talloa alleen jo alta kouluiän ei ole mitään tekemistä todellisen maailman kanssa. Tai ei ainakaan saisi olla kenenkään naisen mielestä. Ja sellaisiksi kynnysmatoiksi minä en tyttöjäni kasvata!
Nyt sieltä harrastuksesta tuli potkut noille örvelöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poikani ei todellakaan menestynyt joukkueurheilussa. Nyt teini-ikäisenä purkaa energiaansa rummunsoittoon, siinä on lahjakas ja hänellä on siihen valtava palo. Kokeilkaa jotain muuta kuin niitä ryhmätoimintoja.
Myös uimassa adhd-poikani käy säännöllisesti.
Ap kirjoittaa ihan selkeästi, että diagnoosi on ollut varmasti, kun viimeisin rakkaudenhedelmä on tehtailtu.
Ja sitä ennenkin on ollut jo vaikka mitä häikkää, jonka olisi pitänyt soittaa kelloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä välitä näistä haukkujista. Tsemppiä! Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan eletään. Pyydä apua. Voisiko kokeilla toisenlaista lääkitystä nyt, kun poikakin on isompi? Reaktio saattaisi olla toisenlainen.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:01"]
AP: "mihinkään ei halua mennä, puolipakotamme hänet". Joo, oli ADHD tai ei, niin tuolla lähtökohdalla harvoin mitään saadaan aikaan. Ei teidän lapsenne välttämättä kaipaa sählyä tai korista, vaan voi tykätä jostakin teille ihan ufosta asiasta, kuten kivien lajittelusta.
Ok, mulla ei oo omakohtaista kokemusta ADHD:sta, paitsi lasteni koulukavereiden kautta, mutta sen verran tiedän, ettei "kouhkaava" lapsi välttämättä kaipaa "kouhkaavaa" harrastusta, vaan saattaa keskittyä johonkin ihan erilaiseen, mistä ite tykkää. EHKÄ, siis EHKÄ, en oo kaikkitietävä.
[/quote]
On muutakin kokeiltu ja mietitty ja ehdotettu. Häntä ei kiinnosta mikään. Jos itse saisi valita, niin pelaisi pleikkaria aamusta iltaan. Ja sehän ei tietenkään ole mahdollista, varmsinkaan tällaiselle adhd tapaukselle joka saa pelata todella todella harvoin. Jotain pitää kuitenkin harrastaa, muuten hyppii seinille täällä kotona ja kiusaa pikkusisaruksia päivstä toiseen toimettomana. Likuntaa olemme ajatelleet ehkä siksi, koska hän on liikunnalisesti lahjakas.
ap
[/quote]
Entä joku liikunnallinen juttu, joka ei ole ohjattua? Jotain missä ei tarvitse kuunnella valmentajan neuvoja. Ihan vain metsässä juoksentelua, kallioilla kiipeilyä tai ihan vain vapaata pallon potkimista ilman tavoitteita ja sääntöjä.
[/quote]
Mieheni on ehdottanut jotain tämän tyyppistä. En oikein vaan tiedä mikä harrastus olisi sellaista että siellä ei olisi ohjausta. Minulla ei itselläni ole kuitenkaan aikaa lähteä hänen kanssan metsään hyppimään kivillä päivittäin. Minulla on kolme pienempää (normi lasta) kotona, pienin vastasyntynyt.
ap
[/quote]
Ymmärrän tuon ongelman, jos sinulla on kolme pienempää. Voimia sinulle! On varmasti vilinää neljän kanssa.
Jos teillä ei ole metsää tai sellaista lähellä, katso lähin turvallinen paikka. Piha, tarhan tai koulun piha (illalla tai viikonloppuna), parkkipaikka tai pururata käy. Sitten palloa, skeittilautaa tai potkulautaa otetaan mukaan. Talvella kaupungissa löytyy lumiaurojen tekemiä lumikasoja. Lapset keksivät tekemistä helposti ja sinun tarvitsee vain katsoa, ettei kukaan tee mitään kauhean vaarallista. Pointtini on, että liikunnan ei tarvitse olla ohjattua tai edes "järkevää". Lapset liikkuvat ja oppivat siinä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:30"]
Tulee kyllä todella surullien mieli tästä tekstistä ja teidän muidenkin ADHD-lasten vanhempien tarinoista.
Mulla on myös pieni, tod näk. ADHD-poika. Päiväkodista on jo ohjattu tutkimuksiin, ja itselläni on myös diagnosoitu ADHD.
Yrittäkää ymmärtää ja muistaa, että kaikkein rankinta tuo ADHD on kuitenkin sille lapsellenne. Hän ei voi sille mitään. Hän on jo oppinut miten maailma hänen kohdallaan toimii, että hän ei pärjää missään ja häntä ei haluta mihinkään mukaan. ON todella vaikea motivoitua siinä tilanteessa harrastamaan innolla. Lisäksi ADHD kyllä ainakin itselläkin aiheuttaa pitkäjänteisyyden puutetta, joten en ihmettele jos se tekee sitä lapsellakin.
Minä en usko, että lapsenne eivät olisi innostuneita yhtään mistään. Enemmän tuntuu, että te ette ole oikeasti kuunnelleet ( tai lapsi ei oikein itsekään osaa nimetä) mitä lapsi haluaisi tehdä. Meillä on ihan samaa. Sen olen kyllä todellakin jo huomannut, että lasta on todella turha viedä harrastuksiin, mistä hän ei ole kiinnostunut, se on todella ikävää kaikille osapuolille.
[/quote]
Niinpä. Koko ketju vaikuttaa trollaukselta.
Jos ap:lla oikeasti on kuvatun kaltainen ongelma, suosittelen lämpimästi ostamaan tai lainaamaan aiheesta kirjallisuutta ja miettimään ratkaisua jossakin muualla kuin tässä ketjussa.
Yksilöliikunta tosiaan voisi olla hyväksi, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia joukkueharrastajia. Nimenomaan se tasapäistämisen tarve paistaa läpi koko ketjussa, iljettävää. Jokainen on yksilö, eikä kaikkien pidä eivätkä kaikki edes saa olla samanlaisia. Lapsesi voisi haluta vaikkapa pyöräillä? Vauhtia piisaa kesäisin ulkona ja kunnon välineillä voi rullilla polkea talvisin ja kaatosateella sisällä. Kannattaa valita joku laji jolla hän voi rakentaa itsetuntoaan, ei sellaista joka sen murtaa lopullisesti. Esimerkkisi kuulostavat ikävä kyllä jälkimmäisen kaltaisilta.
Mutta tämähän kuulostaa aivan sen saman ikuisen trollaajan tuotokselta. Siltä samalta tarinalta, jossa ADHD-lapset tekevät kaikkea kamalaa ja muut saavat kärsiä.
Hieman pöyristyneenä luen tätä keskustelua. Itse olen ollut ADHD lapsi ja ADHD olen edelleen. Olen aina ollut liikunnallisesti vahva, mutta myös keskivertoa älykkäämpi.
Äitini aikoinaan näki, että minussa on valtavasti potentiaalia, ja teki suuren työn sen eteen että löytäisi juuri minulle sopivan tavan oppia ja harrastaa. Olen ollut hyvin haastava niin lapsena kuin välillä edelleen aikuisenakin. Minulle on kuitenkin opetettu, että "puutteeni" eivät ole heikouksiani vaan vahvuuksiani.
Ja vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaakin, olen valmistunut lääkäriksi, hyvässä työssä, elämä mallillaan, unelmien koti, kavereita, mieluisa harrastus, ihana mies ja ensimmäinen lapsi tulossa. Kukaan minua ala-asteella, ylä-asteella ja lukiossa opettanut opettaja ei tätä olisi uskonut. Kuinka se keskittymishäiriöinen ja villi tyttö, jota koulu ei kiinnostanut on päässyt porukasta pisimmälle.
Kiitän tästä äitiäni, joka aina uskoi, että minusta tulisi jotain ja kaikesta huolimatta loi minulle todella hyvä itsetunnon.
Olen edelleen laska, minun on välillä vaikea keskittyä, kyllästyn nopeasti. Tosin itse ajattelen nuo asiat seuraavsti. Koska olen laiska olen aina keksinyt tavan tehdä asiat nopeammin ja helpommin. Kuten yksi yritysjohtaja sanoi, parhaat työntekijät ovat ne hieman laiskat, koska he keksivät miten samat asiat voi tehdä helpommin ja nopeammin. Koska minun on vaikea keskittyä, on minun ollut pakko etsiä niin kaikkein mieluisimpia asioita, jossa jaksan keskittyä. Tänä päivänä kun olen löytänyt rakkaimat harrastukset yms, ei keskittymisongelmaa niiden parissa ole. En ole tyytynyt ;). Koska kyllästyn nopeasti olen varmana kehittänyt itseni monella saralla keskiverto ihmistä huomattavsti pidemmälle plus, että minulla ei ikinä ole tylsää :D elämässäni tapahtuu paljon, mutta rakastan sitä, en ole ainakaan jäänyt junnaamaan paikalleni elämässäni. Enkä usko, että tulen ikinä jäämään ja tyytymään tylsään arkeen.
Tässä siis viesti kaikille teille ADHD lasten vanhemmille. Etsikään juuri teidän lapselle sopiva tapa purkaa energiaa ja luokaa hyvä itse tunto. Äitini oli sitä mieltä, että koska olen erilainen olen hyvällä tavalla erilainen eli hieman parempi kuin muut. Eikä päinvastoin. Tosin silloin ei tunnettu sairautta ADHD, eikä siitä tehty isoa pahaa. Ja edelleen koen olevani sairauteni takia hieman parempi kuin muut. Kuulostaa itsekäältä, mutta te muut olette laittamasaa ADHD lasta huonompi kuin muut koppaan, eli sallittakoon tämä minulle.
ADHD on minulle vahvuus ei taakka. Ja uskokaa tai älkää tämä on ihan totta.
En jaksa lukea kaikkia viestejä, eli tästä on ehkä jo mainittu. Asutteko kaupungissa, jossa on erityislapsille omia harrastusjuttuja? Joissa on pienet ryhmät ja aikuisia enemmän, toiminta suunniteltu tarpeiden mukaan. Ottakaa yhteyttä ADHD liittoon, jos ette vielä ole ottaneet ja kysykää sieltä.
Jatkuva epäonnistuminen harrastusjutuissa tukee lapsenne itsetunnon kehitystä huonoon suuntaan ja tilanne todennäköisesti vaan pahenee. Ja sen lisäksi hän tietysti häiritsee muita harrastusporukoissa. Tyttäreni harrastusryhmässä on tyttö, joka on tosi levoton ja motivoitumaton, sosiaaliset taidot nollassa, uhkailee muita. VAnhemmat haluavat, että tyttö käy ko. harrastuksessa, koska se tukee (?) hänen keskittymiskyvyn lisääntymistä. No ei varmasti tue, kun hän epäonnistuu siellä koko ajan.
Meidän 8-poika pelaa jalkapalloa, ja siellä on kyllä naurettavan kova kuri. Jäähylle joutuu mitä älyttömimmistä asioista. Ryhmässä ei kyllä adhd-lapsi kestäisi viittä minuuttia, ja ihan normaalilapsillakin on täysi työ. Meillä vaihtui valmentaja syksyllä, ja tämän nykyisen natsin kanssa tulee joukkue harvenemaan radikaalisti lähitulevaisuudessa. Minun mielestäni tuonikäisten valmennuksessa pitäisi vielä yrittää mukautua hiukan lasten yksilöllisyyteenkin, adhd-tapaukset mukaan lukien. On täysin hullua olla niin tosissaan pikkulasten liikuntaharrastusten kanssa - niiden pitäisi olla mukavia kokemuksia eikä pikkutarkkaa nipottamista.
Eli ehkä ap voisi etsiä jonkun toisen seuran ja fiksumman valmentajan. Se on varmaan meilläkin kohta edessä.
@53: Luepas tämä kirja 0910707677 (isbn). Kertomasi perusteella uskon, että tuo kirja selittäisi sinulle asioita enemmän kuin uskotkaan.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 02:03"]
Oletteko keskustelleet valmentajien tai lajivastaavien kanssa tilanteesta? Jos muut aikuiset harrastuksessa tietäisivät, mistä on kyse, voisi sieltä löytyä lisäkeinoja harjoituksiin. Ehkä joku apuvalmentaja, joka jonkin aikaa ohjaisi lastanne? Ehkä voisitte itse toimia apuvalmentajana.
Omalla lapsellani on harrastus, jossa vanhempi osallistuu koko ajan harrastustunneille ja ohjaa harrastusta myös kotona. Tämä on välillä haasteellista (varsinkin kotiharjoittelu), mutta olen oppinut tuntemaan lastani paremmin ja tämä harrastusmatka on kyllä lähentänyt välejämme hienosti. Kyse on musiikkiharrastuksesta ja lapsi harjoittelee pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä koko ajan, pienin askelin. Lapsellani ei kylläkään ole diagnoosia, mutta levottomuutta esiintyy ja paikallaan pysyminen on haastavaa. Mutta vähitellen...
Itse kokeilisin levottoman poikalapsen kanssa voimisteluharjoittelua. Siinä harjoitellaan ryhmässä, mutta kuitenkin yksin. Harjoitukset on usein jaettu pienempään ryhmään ja luppoaikaa eli odottelua ja muuta on melko vähän. Mutta voimistelussa (siis teline-) sääntöjen noudattaminen on erityisen tärkeää ja ryhmästä voi lentää ulos, jos liikaa sooloilee... Hankalaa! Mutta ainakaan lapsi ei omilla suorituksilla vaikuta muiden peliin, esim. jalkapallon tavoin, vain sössii vain mahdollisesti oman suorituksensa.
Kartoittaisin tai kokeilisin kyllä vielä ap:n lapsen kohdalla lääkitystä. Onko vain yksi valmiste? Miten ruokavalio? Saako lapsi terapiaa ja kuntoutusta?
Tsemppiä!
[/quote]
KIITOS lukuisista vastauksista! Soittelin aamulla jo perheneuvolaankin, kerron siitä lisää myöhemmin.
Mutta siis tuota apuvalmentaja asiaa olen miettinyt itsekin. Jos olisi ajallisesti mahdollista, niin menisin vakka itse sinne apuvalmentajaksi sekaan. Mutta hyvin usein olen yksin kaikkien neljän lapsen kanssa, joten se olisi mahdotonta.
Juttelin vastuuvalmentajan kanssa heti kun lapsi aloitti ja kerroin pojan erilaisuudesta. Valmentaja vakuutteli, että seassa on ollut aina kaikenlaista hiihtäjää ja jokaisen kanssa on pärjätty. Nyt kuitenkin tuntuu, että tämän kanssa eivät pärjää
:( (siis minusta)
Pojan ensimmäinen harrastus mistä mainitsin oli telinevoimistelu. Sieltä lensi ulos kilparyhmästä. Tämä nykyinen on jalkapallo. Harrastaa myös teatteria ja siitä tykkää tosi paljon. Mutta jotain liikunnallistakin olisi hyvä olla. Hän on kuitenkin kovin liikunnallinen ja tykkää liikkua.
Lääkitystä kokeiltiin, mutta se kokeilu oli niin kamala, että en lähde siihen enää koskaan. Loppujen lopuksi lääkitys on myös turha kun koulu sujuu ilmankin. Enkä nyt harrastusten takia viitsi lääkettä ottaa kehiin. Kotona selviämme kyllä, vaikka kauheaa onkin!
Terapiassa poika on tosiaan käynnyt useita vuosia (toimintaterapia) ja tänään juuri kyselin uutta terapiaryhmää pojalle, missä adhd lapsille opetetaan sosiaalisia suhteita ja tunnetiloja.
ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:01"]
AP: "mihinkään ei halua mennä, puolipakotamme hänet". Joo, oli ADHD tai ei, niin tuolla lähtökohdalla harvoin mitään saadaan aikaan. Ei teidän lapsenne välttämättä kaipaa sählyä tai korista, vaan voi tykätä jostakin teille ihan ufosta asiasta, kuten kivien lajittelusta.
Ok, mulla ei oo omakohtaista kokemusta ADHD:sta, paitsi lasteni koulukavereiden kautta, mutta sen verran tiedän, ettei "kouhkaava" lapsi välttämättä kaipaa "kouhkaavaa" harrastusta, vaan saattaa keskittyä johonkin ihan erilaiseen, mistä ite tykkää. EHKÄ, siis EHKÄ, en oo kaikkitietävä.
[/quote]
On muutakin kokeiltu ja mietitty ja ehdotettu. Häntä ei kiinnosta mikään. Jos itse saisi valita, niin pelaisi pleikkaria aamusta iltaan. Ja sehän ei tietenkään ole mahdollista, varmsinkaan tällaiselle adhd tapaukselle joka saa pelata todella todella harvoin. Jotain pitää kuitenkin harrastaa, muuten hyppii seinille täällä kotona ja kiusaa pikkusisaruksia päivstä toiseen toimettomana. Likuntaa olemme ajatelleet ehkä siksi, koska hän on liikunnalisesti lahjakas.
ap
[/quote]
Entä joku liikunnallinen juttu, joka ei ole ohjattua? Jotain missä ei tarvitse kuunnella valmentajan neuvoja. Ihan vain metsässä juoksentelua, kallioilla kiipeilyä tai ihan vain vapaata pallon potkimista ilman tavoitteita ja sääntöjä.
[/quote]
Mieheni on ehdottanut jotain tämän tyyppistä. En oikein vaan tiedä mikä harrastus olisi sellaista että siellä ei olisi ohjausta. Minulla ei itselläni ole kuitenkaan aikaa lähteä hänen kanssan metsään hyppimään kivillä päivittäin. Minulla on kolme pienempää (normi lasta) kotona, pienin vastasyntynyt.
ap
[/quote]
Olisiko teidän paikkakunnallanne mahdollista harrastaa seinäkiipeilyä tai vaikkapa parkouria? Tai opetella jossain skeittausta, joka on parhaimmillaan aika sosiaalinen yksilölaji, jossa voi kehittyä todella paljon? Mitenkäs sirkuskoulut, joissa kai myös voi kehittyä kiinnostuksen kohteiden mukaan joissan yksilölajeissa?