ADHD lapsen harrastusten epäonnistuminen.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:57"]No ei oo aikaa olla pojan kanssa, ei oo aikaa koiraan, eikä oo rahaa palkata apua. Eli sinusta muiden pitää joustaa, ymmärtää ja auttaa. Sinun osuutesi on sitten tuo hervoton lisääntyminen.[/quote]

Väillä tuntuu, että täällä palstalla olevilla ihmisillä ei ole lukutaitoa ollenkaan. Olen kotiäiti, joten aikaa lapsille (myös tälle erityislapselle) minulla on enemmän kuin monella monella muulla äidillä. Olne aina kotona kun lapsi tulee koulusta ja teen hänen kanssaan läksyt. Kahtena päivänsä viikossa pienemmät sisaret ovat kerhossa kun poika tulee koulusta ja vauva unilla. Saamme olla ihan kaksin pojan kanssa 3h. (kaksi kertaa viikossa). Väitän, että monellakaan vanhemmalla ei ole tällaiseen aikaa lastensa kanssa. Ihan jo sen takia, että ovat työssä. Joten tuo on nyt ihan turhaa selittää, että minulla ei ole aikaa lapsilleni.

Jos osaisit lukea, niin huomaisit, että minulla ei ole aikaa itdse toimia valmentajana lapselleni PÄIVITTÄIN. Tämä tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi pystyä irtaantumaan kotitöistä, vauvasta ja muista sisaruksista jokainen päivä muutaman tunnin ajaksi ja lähteä harrastelemaan poikani kanssa. Kenellä on oikeasti aikaa sellaiseen? Kenellä edes yhden lapsen vanhemmalla?

Ja se, että kiipeilemään päästään harvoin johtuu siitä, että se on isän ja pojan yhteinen harrastus. Isä tekee aika paljon töitä, joten heidän mahdollisuudet lähteä on aika rajalliset. Asumme 1h ajomatkan päässä kiipeilyhallilta, joten tuohon kiipeilyreissuun pitää varata aika paljon aikaa. He kuitenkn käyvät välillä ja se on minusta se tärkein asia. 

Mikäli sinulla on huono päivä tai tekee mielesi provoilla ketjussa, niin voisitko edes lukea aikaisemmat viestit kunnolla niin provosi olisivat hieman laakukkaampia? :D

ap

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:57"]No ei oo aikaa olla pojan kanssa, ei oo aikaa koiraan, eikä oo rahaa palkata apua. Eli sinusta muiden pitää joustaa, ymmärtää ja auttaa. Sinun osuutesi on sitten tuo hervoton lisääntyminen.[/quote]

Minusta koiran omistajalla pitäisi todella olla HYVIN aikaa koiralle. Kyllä meillä varmasti monen mielestä olisi hyvin aikaa koiralle, ei meidän arki nyt niin kovin hektistä ole, mutta minusta koiraa ei oteta ennen kun aikaa on TODELLA hyvin. Ehkä ihmisillä on eri kriteerit sen suhteen millaiseen tilanteeseen voi koiranpennun ottaa? Minusta koiraa ei pitäisi ottaa yhteenkään perheeseen jossa on kovin pienet lapset. Koiralla on oikeus saada olla rauhassa ja ilman jatkuvaa meteliä. Ja minä kun olen haunnut sen ison perheen ja metelin ympärilleni, niin se on nyt ensisijaista ja sitten vasta myöhemmin mahdollisesti se koira.

Avun palkkaaminenkin taitaa olla hieman valinta asioita. Minä käytän  meidän ylimääräiset rahat ehkä mielummin johonkin muuhun kuin lastenhoitajaan. Tämähän on jokaisen oma asia mihin rahansa käyttää. Toki tuo avustaja treeneihin kuulosti aika hyvältä vaihtoehdolta ja sitä pitää punnita olisiko se järkevää panostaa siihen rahojaan?

ap

Täällä huomaa, että kaikki joilla on jotain kosketuspintaa erityislapsiin suhtautuvat paljon empaattisemmin ap:n kirjoituksiin kuin ne joille on tullut vain normilapsia tai ovat lapsettomia. Tämä vain vahvistaa ajatustani siitä, että on syynsä miksi tietyt ihmiset saavat erityislapsia ja tietyt eivät. Eihän noin empatiakyvyttömät ihmiset ikinä pärjäisi haastavan lapsen kanssa. Ehkä lapsella olisi huono olla heidän luonaan. Ehkä meille ei anneta enemmän kuin mitä jaksamme ja minkä kanssa pärjäämme. Ehkä perheet joille tulee erityislapsi ovat jollain tavalla erityisempiä, ainakin hyvin usein fiksumman oloisia vanhempia ja empaattisempia ihmisiä. Vai onko kyse siitä, että erityislapsen hoitaminen tekee heistä fiksumpia?

Itselläni ei ole erityislasta, mutta siskollani on. 

Meillä adhd lapsi piti tosi paljon taidekerhosta. Mites joku tämmöinen?

Lapsesi tarvitsee nyt aivoilleen apua. Lääkäriin mars!

No kyllähän me ollaan jo kaikki mahdolliset tukitoimet otettu käyttöön. Psykologilla ei olla vielä istuttu. Toimintaterapiassa on käyty jo pitkään. Onkohan tuon ikäisille olemassa jotain terapiaa (pään sisäistä) mistä voisi olla apua? Poika siis 8 vuotta. 

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 22:55"]

No kyllähän me ollaan jo kaikki mahdolliset tukitoimet otettu käyttöön. Psykologilla ei olla vielä istuttu. Toimintaterapiassa on käyty jo pitkään. Onkohan tuon ikäisille olemassa jotain terapiaa (pään sisäistä) mistä voisi olla apua? Poika siis 8 vuotta. 

[/quote]

olin siis ap

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 22:45"]

Lapsesi tarvitsee nyt aivoilleen apua. Lääkäriin mars!

[/quote]

SINÄ voisit ottaa iltalääkkeet. Jos lapsella diagnoosi niin taatusti saa jo tarvitsemaansa tukea. Ap kysyi muiden ADHD-lasten vanhempien harrastuskokemuksia.

AP: "mihinkään ei halua mennä, puolipakotamme hänet". Joo, oli ADHD tai ei, niin tuolla lähtökohdalla harvoin mitään saadaan aikaan. Ei teidän lapsenne välttämättä kaipaa sählyä tai korista, vaan voi tykätä jostakin teille ihan ufosta asiasta, kuten kivien lajittelusta.

Ok, mulla ei oo omakohtaista kokemusta ADHD:sta, paitsi lasteni koulukavereiden kautta, mutta sen verran tiedän, ettei "kouhkaava" lapsi välttämättä kaipaa "kouhkaavaa" harrastusta, vaan saattaa keskittyä johonkin ihan erilaiseen, mistä ite tykkää. EHKÄ, siis EHKÄ, en oo kaikkitietävä.

Meillä samantyylinen tapaus, lisättynä vielä uhmakkuushäiriöllä.

Ihan täyttä paskaahan se olisi sanoa että hienosti sujuu pojalla elämä ja on kavereita ja harrastuksia. Kavereita ei ole, kun poika itse satuttaa muita jatkuvasti tai käyttäytyy omituisesti. Harrastuksista lentää samaten käytöksensä vuoksi pihalle. Häntä itseään ei näytä harmittavan, me vanhemmat olemme aivan poikki.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:01"]

AP: "mihinkään ei halua mennä, puolipakotamme hänet". Joo, oli ADHD tai ei, niin tuolla lähtökohdalla harvoin mitään saadaan aikaan. Ei teidän lapsenne välttämättä kaipaa sählyä tai korista, vaan voi tykätä jostakin teille ihan ufosta asiasta, kuten kivien lajittelusta.

Ok, mulla ei oo omakohtaista kokemusta ADHD:sta, paitsi lasteni koulukavereiden kautta, mutta sen verran tiedän, ettei "kouhkaava" lapsi välttämättä kaipaa "kouhkaavaa" harrastusta, vaan saattaa keskittyä johonkin ihan erilaiseen, mistä ite tykkää. EHKÄ, siis EHKÄ, en oo kaikkitietävä.

[/quote]

On muutakin kokeiltu ja mietitty ja ehdotettu. Häntä ei kiinnosta mikään. Jos itse saisi valita, niin pelaisi pleikkaria aamusta iltaan. Ja sehän ei tietenkään ole mahdollista, varmsinkaan tällaiselle adhd tapaukselle joka saa pelata todella todella harvoin. Jotain pitää kuitenkin harrastaa, muuten hyppii seinille täällä kotona ja kiusaa pikkusisaruksia päivstä toiseen toimettomana. Likuntaa olemme ajatelleet ehkä siksi, koska hän on liikunnalisesti lahjakas. 

ap

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:01"]

Meillä samantyylinen tapaus, lisättynä vielä uhmakkuushäiriöllä.

Ihan täyttä paskaahan se olisi sanoa että hienosti sujuu pojalla elämä ja on kavereita ja harrastuksia. Kavereita ei ole, kun poika itse satuttaa muita jatkuvasti tai käyttäytyy omituisesti. Harrastuksista lentää samaten käytöksensä vuoksi pihalle. Häntä itseään ei näytä harmittavan, me vanhemmat olemme aivan poikki.

[/quote]

Meillä siis kovin samanlaista :( Tämä on tosi rankkaa myös siksi, että koulussa ja harrastuksissa olemme aina muiden vanhempien mielestä huonoja kasvattajia. Voi niitä ilmeitä siellä reunalla kun lapseni häiriökäyttäytyy ja saan hävetä silmät päästäni. Meillä luultavasti myös tuota uhmakkuushäiriötä jossain määrin, mutta esim lahjonta toimii aika loistavasti joissain tilanteissa. Koulussa saadaan lahjonnalla pysymään kurissa. 

ap

ADHD-lääkitys? Kokeilkaa! Jos ei ole ADHD:ta, niin se ei auta ja voihan sen aina lopettaa. Ja jos se taas auttaa, niin miksi ihmeessä et helpottaisi lapsesi elämää lääkkeellä?

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:01"]

AP: "mihinkään ei halua mennä, puolipakotamme hänet". Joo, oli ADHD tai ei, niin tuolla lähtökohdalla harvoin mitään saadaan aikaan. Ei teidän lapsenne välttämättä kaipaa sählyä tai korista, vaan voi tykätä jostakin teille ihan ufosta asiasta, kuten kivien lajittelusta.

Ok, mulla ei oo omakohtaista kokemusta ADHD:sta, paitsi lasteni koulukavereiden kautta, mutta sen verran tiedän, ettei "kouhkaava" lapsi välttämättä kaipaa "kouhkaavaa" harrastusta, vaan saattaa keskittyä johonkin ihan erilaiseen, mistä ite tykkää. EHKÄ, siis EHKÄ, en oo kaikkitietävä.

[/quote]

On muutakin kokeiltu ja mietitty ja ehdotettu. Häntä ei kiinnosta mikään. Jos itse saisi valita, niin pelaisi pleikkaria aamusta iltaan. Ja sehän ei tietenkään ole mahdollista, varmsinkaan tällaiselle adhd tapaukselle joka saa pelata todella todella harvoin. Jotain pitää kuitenkin harrastaa, muuten hyppii seinille täällä kotona ja kiusaa pikkusisaruksia päivstä toiseen toimettomana. Likuntaa olemme ajatelleet ehkä siksi, koska hän on liikunnalisesti lahjakas. 

ap

[/quote]

Entä joku liikunnallinen juttu, joka ei ole ohjattua? Jotain missä ei tarvitse kuunnella valmentajan neuvoja. Ihan vain metsässä juoksentelua, kallioilla kiipeilyä tai ihan vain vapaata pallon potkimista ilman tavoitteita ja sääntöjä.

Lääkkeitä kokeiltiin eskarissa. Ei toiminut. Pienempi annostus ei vaikuttanut mitään ja isompi annostus toi sivuoireita :/ ja ne oli kamalia, sinne tielle ei lähdetä enää.

ap

Meillä poika jo 11v. ADHD-diagnoosi tuli eskarissa. Eskari ja koulun ensimmäiset luokat olivat tosi vaikeita. Harrastuksissa, kuten koulussakin alisuoriutuu. Alkuinnon jälkeen harkat alkavat tuntua pakkopullalta ja puolet ajasta laiskottelee eikä ole minkäänlaista kunnianhimoa. Meillä myös sama juttu, että jos saisi valita itse harrasuksensa (ja saakin, urheiluharrastuksen) niin se olisi tauoton tietokoneen pelaaminen. On kuitenkin sovittu että yksi urheiluharrastus on oltava, jos ei kiinnosta, niin vaihtakoon lajia, mutta koneella ei istu koko aikaa. Ei todellakaan ole parhaita pelaajia, mutta ei kyllä harrastuksissa (eikä enää muutenkaan) häirikkökään. Paremminkin vetäytyjä. Meillä tuo adhd on huomattavasti helpottanut tai muuttanut muotoaan, koulussa käytös on oikeasti jo hyvää, opettajienkin mielestä. Ja se on siis ollut todella huonoa eskarissa ja ensimmäisillä luokilla, välillä oli käytösosiossa huonoja puolet ja puolet kohtalaisia.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:01"]

AP: "mihinkään ei halua mennä, puolipakotamme hänet". Joo, oli ADHD tai ei, niin tuolla lähtökohdalla harvoin mitään saadaan aikaan. Ei teidän lapsenne välttämättä kaipaa sählyä tai korista, vaan voi tykätä jostakin teille ihan ufosta asiasta, kuten kivien lajittelusta.

Ok, mulla ei oo omakohtaista kokemusta ADHD:sta, paitsi lasteni koulukavereiden kautta, mutta sen verran tiedän, ettei "kouhkaava" lapsi välttämättä kaipaa "kouhkaavaa" harrastusta, vaan saattaa keskittyä johonkin ihan erilaiseen, mistä ite tykkää. EHKÄ, siis EHKÄ, en oo kaikkitietävä.

[/quote]

On muutakin kokeiltu ja mietitty ja ehdotettu. Häntä ei kiinnosta mikään. Jos itse saisi valita, niin pelaisi pleikkaria aamusta iltaan. Ja sehän ei tietenkään ole mahdollista, varmsinkaan tällaiselle adhd tapaukselle joka saa pelata todella todella harvoin. Jotain pitää kuitenkin harrastaa, muuten hyppii seinille täällä kotona ja kiusaa pikkusisaruksia päivstä toiseen toimettomana. Likuntaa olemme ajatelleet ehkä siksi, koska hän on liikunnalisesti lahjakas. 

ap

[/quote]

Entä joku liikunnallinen juttu, joka ei ole ohjattua? Jotain missä ei tarvitse kuunnella valmentajan neuvoja. Ihan vain metsässä juoksentelua, kallioilla kiipeilyä tai ihan vain vapaata pallon potkimista ilman tavoitteita ja sääntöjä.

[/quote]

Mieheni on ehdottanut jotain tämän tyyppistä. En oikein vaan tiedä mikä harrastus olisi sellaista että siellä ei olisi ohjausta. Minulla ei itselläni ole kuitenkaan aikaa lähteä hänen kanssan metsään hyppimään kivillä päivittäin. Minulla on kolme pienempää (normi lasta) kotona, pienin vastasyntynyt. 

ap

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:15"]

Meillä poika jo 11v. ADHD-diagnoosi tuli eskarissa. Eskari ja koulun ensimmäiset luokat olivat tosi vaikeita. Harrastuksissa, kuten koulussakin alisuoriutuu. Alkuinnon jälkeen harkat alkavat tuntua pakkopullalta ja puolet ajasta laiskottelee eikä ole minkäänlaista kunnianhimoa. Meillä myös sama juttu, että jos saisi valita itse harrasuksensa (ja saakin, urheiluharrastuksen) niin se olisi tauoton tietokoneen pelaaminen. On kuitenkin sovittu että yksi urheiluharrastus on oltava, jos ei kiinnosta, niin vaihtakoon lajia, mutta koneella ei istu koko aikaa. Ei todellakaan ole parhaita pelaajia, mutta ei kyllä harrastuksissa (eikä enää muutenkaan) häirikkökään. Paremminkin vetäytyjä. Meillä tuo adhd on huomattavasti helpottanut tai muuttanut muotoaan, koulussa käytös on oikeasti jo hyvää, opettajienkin mielestä. Ja se on siis ollut todella huonoa eskarissa ja ensimmäisillä luokilla, välillä oli käytösosiossa huonoja puolet ja puolet kohtalaisia.

[/quote]

Että jospa edes tuo häiriökäyttäytyminen sitten jäisi pois. Luonteenomainen laiskuus on ilmeisemmin sitten taas tullut jäädäkseen. Onko tällainen laiskuus ja kunnianhimottomuus tyypillistä adhd lapsille?

ap

Menen nyt nukkumaan, jotta jaksan taas huomenna adhd vipeltäjääni :) mutta palailen huomenna vielä katsomaan josko joltakulta olisi hyviä vinkkejä vielä tullut tänne. Kiitos tähänastisista.

ap

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 22:37"]

Olemme jo aivan poikki mieheni kanssa. Lapsellamme on adhd ja se tietysti kuormittaa meitä täällä kotioloissa lisää koko ajan. Myös eskarin ja myöhemmin koulun kanssa ollaan nähty paljon vaivaa, että poika sopeutuu kouluun ja pärjää tunneilla.

Mutta nämä harrastukset on sitten luku itsestään. Mihinkään poika ei haluaisi mennä. Sitten kun puolipakotamme, niin kuitenkin tykkää harrastaa. Mikä on selvä juttu kun haluaa aktiviteettejä jatkuvasti. Mutta ei niistä harrastuksista tule mitään. Aloitimme aikanaan yhden harrastuksen missä poika oli suht lahjakas, hän pääsi heti kilparyhmäänkin. Mutta lensi sitten ulos ryhmästä kun ei pystynyt keskittymään ja motivaatio oli huono. Meitä tietytsti harmitti kovasti, sillä aikaa vievä harrastus voisi olla myöhemmässä vaiheessa poikamme pelastus. 

Etsimme pian uuden harrastuksen, liikuntaa sekin, että saataisin loputonta energiaa hieman kulutettua. Valitsimme harrastuksen mikä auttoi myös sosiaalisten suhteiden luomiseen. Samalla luokalla oli ja on paljon lajin harrastajia ja erikoinen poikamme pääsi näin mukaan "piireihin"- Tarkoitan hänen tapauksessaan sitä, että sai edes vähän kavereita. 

No sitä on nyt harrasteltu tässä jonkin aikaa...puolisenvuotta ja tekisi mieli ottaa poika pois koko lajista. Hän ei keskity yhtään sielläkään, sooloilee, hölmöilee ja laiskottelee. Tänään joutui jäähylle ja valmentaja UNOHTI pojan sinne puoleksitunniksi. Kävin sanomassa, että pääsisikö se poika nyt takas treenaamaan kun on jo puolet treeniajasta mennyt. Hups, sanoi valmentaja. Juuri tätä tämä on, valmentajat ovat onneissaan kun lapsi istuu jäähyllä eikä sooloille muiden seassa. Tai istuu vapaaehtoisesti reunalla. Kukaan valmentaja ei hae häntä mukaan treeneihin tai tsemppaa jatkamaan.

Olen niin poikki tähän loputtomaan taisteluun, että poikamme sulautuisi jossain joukkoon ja hän saisi tsemppaavaa valmennusta josssain. Pojan sosiaaliset suhteet on aivan kuralla koko ajan. Häntä kiusataan, sillä hän on niin massasta poikkeava, että joutuu herkästi kiusaamisen uhriksi. Poikani on kyllä super ärsyttävä, että leikeistä ulos jäämistä en ihmettele yhtään. Hän härkkii koko ajan toisia, repii paidasta, tönii, puhuu sentin päästä toisten kasvoista, puhuu päälle, koskee toisiin jatkuvasti. Ei tajua milloin se on sopivaa ja mlloin ei. Ei osaa myöskään yhtään luke toisten ihmisten tunnetiloja. Tyrkyttää seuraansa loputtomiin samoille lapsille, jotka torjuvat hänet (jopa hyvin julmasti) kerta toisensa jälkeen.

Mitä minä tuon pojan kanssa teen? lähinnä nuo harrastukset nyt mietityttävät? Mitä muiden adhd lapset harrastavat ja miten on mennyt?

[/quote]

Tulee kyllä todella surullien mieli tästä tekstistä ja teidän muidenkin ADHD-lasten vanhempien tarinoista. 

Mulla on myös pieni, tod näk. ADHD-poika. Päiväkodista on jo ohjattu tutkimuksiin, ja itselläni on myös diagnosoitu ADHD.

Yrittäkää ymmärtää ja muistaa, että kaikkein rankinta tuo ADHD on kuitenkin sille lapsellenne. Hän ei voi sille mitään. Hän on jo oppinut miten maailma hänen kohdallaan toimii, että hän ei pärjää missään ja häntä ei haluta mihinkään mukaan. ON todella vaikea motivoitua siinä tilanteessa harrastamaan innolla. Lisäksi ADHD kyllä ainakin itselläkin aiheuttaa pitkäjänteisyyden puutetta, joten en ihmettele jos se tekee sitä lapsellakin.

Minä en usko, että lapsenne eivät olisi innostuneita yhtään mistään. Enemmän tuntuu, että te ette ole oikeasti kuunnelleet ( tai lapsi ei oikein itsekään osaa nimetä) mitä lapsi haluaisi tehdä. Meillä on ihan samaa. Sen olen kyllä todellakin jo huomannut, että lasta on todella turha viedä harrastuksiin, mistä hän ei ole kiinnostunut, se on todella ikävää kaikille osapuolille.