ADHD lapsen harrastusten epäonnistuminen.

Minunkin pojallani on AD/HD joten toivon todella etten ota tätä pahalla. Mekin käydään harrastuksissa joissa myös aina sama eräs poika jolla myös ko. sairaus. Se poika pilaa oikeasti kaiken, vanhemmat ja valmentajat toivoo (ei tietenkään sano ääneen) että tämä poika olisi vlillä pois tai jopa lopettaisi. Yhden aikuisen aika menee koko ajan tämän kanssa ja se on oikeasti muilta pois. Kukaan ei kuule edes ohjeita kun tämä poika huutaa suoraa kurkkua tauotta, tonii ja itkettää muita ja on ihan hirveä tuuliviiri. Hänenkin äitinsä kuljettaa poikaa joka paikkaan minne voikin juuri tuon loputtoman energian takia. 

Kerroin että omallakin pojalla on sama sairaus. Hän kuitenkin osaa olla ryhmässä eikä erotu sieltä mitenkään. Poikaa hoidetaan tarkoilla rutiineilla ja suurella määrällä unta vaikka kuulostaakin varmaan oudolle..Pahinta ad/hd lapselle on jatkuvat virikkeet ja kokoaikainen toiminta vaikka helposti luulee että juuri sitä ne tarvitsee.

Anteeksi, en taida nyt osata kirjoittaa mitenkään positiiviseen sävyyn. Tarkoitan kuitenkin kaikella hyvällä. Sympatiani sinulle <3

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:34"]

"Minä en usko, että lapsenne eivät olisi innostuneita yhtään mistään. Enemmän tuntuu, että te ette ole oikeasti kuunnelleet ( tai lapsi ei oikein itsekään osaa nimetä) mitä lapsi haluaisi tehdä. Meillä on ihan samaa. Sen olen kyllä todellakin jo huomannut, että lasta on todella turha viedä harrastuksiin, mistä hän ei ole kiinnostunut, se on todella ikävää kaikille osapuolille.

 "

No minä kyllä tiedän. On kiinnostunut tietokonepelaamisesta. Olemme keskustelleet ja hän osaa loistavasti nimetä kyllä mikä kiinnostaa. Harmi vain etten itse löydä noista peleistä mitään positiivista. Ja ei, häntä ei kiinnosta mitkään "kehittävät" pelit, niitäkin on kokeiltu.

11v:n äiti

[/quote]

Kyllä meilläkin on kuunneltu. Lapsen toive olisi tosiaan pelata vaan pleikkaria ja syödä karkkia. Eihän tuollaista toivetta kukaan täysipäinen vanhempi toteuta!

ap

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 07:05"]

Tuntevatko adhd-lapset empatiaa? Jos tuntevat niin saako lapsen ymmärtämään miltä toisista tuntuu kun härkitään, tönitään, sotketaan ja sooloillaan. Oman lapseni päiväkotiryhmässä oli lapsi joka jatkuvasti kiusasi toisia ja kun toiset itkivät niin tämä sankari nauroi ja kiusasi lisää. Hän oli äitinsä sanojeen mukaan The Erityislapsi, mutten tiedä mikä diagnoosi. 

[/quote]

No tänään psykologi juuri sanoi puhelimessa, että ei tunne toisten tunnetiloja. Ainakaan meidän adhd lapsi. Ei oikein tunne vielä omiakaan ja ne oat pitäisi oppia tunnistamaan ensin ja sitten sen jälkeen toisten tunteet. Eli opettelemalla oppii, mutta ei luonnostaan, niin kuin normaali lapsi

ap

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 07:19"]

Hei ap, tilanteenne kuulostaa hyvin samalta kuin meillä. Vanhimmalla pojallamme on adhd joka aiheuttaa samansuuntaisia pulmia kun itse kuvailit, lisäksi meillä myös pikkusisaruksia joista pienin vauva.

harrastuksiin on yritetty poikaa viedä, mutta mitkään ohjatut urheiluharrastukset eivät hänelle toimi. paremmin sujuu ihan omilla kotipihoilla leikki, potkulautailu, rullaluistelu, frisbeegolf, pyöräily. Joskus poika pyöräilee mukana kun itse juoksen työntäen rattaita. Hän usein tekee miellään, kun vaan alkuun saa vanhemmilta konkreettisen mallin.

toinen erittäin toimiva harrastus on musiikki. aina kierroksilla olon rauhoittamiseksi meidän pojallamme ei toimikaan urheilu, vaan nimenomaan rauhallinen tekeminen.

mikäli kotona meno yltyy liian raisuksi, saatan ihan kädestäpitäen ohjata poikaa mukaan kotiaskareihin. Alkuun oli vastaansanomista, mutta nyt esim imuroiminen (ei tietenkään kohtuuttoman pitkää aikaa, 5-10min) saattaa katkaista ylikierroksilla käymisen. 

hankalimmaksi itse koen pikkusisarusten kiusaamisen ja yleisen negatiivisen suhtautumisen elämään. vinkkejä tämän käsittelyyn otetaan Mielellään vastaan.

[/quote]

Voi ei kuinka samanlaista. Meillä kotona juurikin ongelmakohdat ovat pikkusisarusten härkkiminen ja huonolla huomion hakeminen. Ja se negatiivinen asenne kaikkeen...

ap

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 10:47"]

Hieman pöyristyneenä luen tätä keskustelua. Itse olen ollut ADHD lapsi ja ADHD olen edelleen. Olen aina ollut liikunnallisesti vahva, mutta myös keskivertoa älykkäämpi. 

Äitini aikoinaan näki, että minussa on valtavasti potentiaalia, ja teki suuren työn sen eteen että löytäisi juuri minulle sopivan tavan oppia ja harrastaa. Olen ollut hyvin haastava niin lapsena kuin välillä edelleen aikuisenakin. Minulle on kuitenkin opetettu, että "puutteeni" eivät ole heikouksiani vaan vahvuuksiani. 

Ja vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaakin, olen valmistunut lääkäriksi, hyvässä työssä, elämä mallillaan, unelmien koti, kavereita, mieluisa harrastus, ihana mies ja ensimmäinen lapsi tulossa. Kukaan minua ala-asteella, ylä-asteella ja lukiossa opettanut opettaja ei tätä olisi uskonut. Kuinka se keskittymishäiriöinen ja villi tyttö, jota koulu ei kiinnostanut on päässyt porukasta pisimmälle. 

Kiitän tästä äitiäni, joka aina uskoi, että minusta tulisi jotain ja kaikesta huolimatta loi minulle todella hyvä itsetunnon. 

Olen edelleen laska, minun on välillä vaikea keskittyä, kyllästyn nopeasti. Tosin itse ajattelen nuo asiat seuraavsti. Koska olen laiska olen aina keksinyt tavan tehdä asiat nopeammin ja helpommin. Kuten yksi yritysjohtaja sanoi, parhaat työntekijät ovat ne hieman laiskat, koska he keksivät miten samat asiat voi tehdä helpommin ja nopeammin. Koska minun on vaikea keskittyä, on minun ollut pakko etsiä niin kaikkein mieluisimpia asioita, jossa jaksan keskittyä. Tänä päivänä kun olen löytänyt rakkaimat harrastukset yms, ei keskittymisongelmaa niiden parissa ole. En ole tyytynyt ;). Koska kyllästyn nopeasti olen varmana kehittänyt itseni monella saralla keskiverto ihmistä huomattavsti pidemmälle plus, että minulla ei ikinä ole tylsää :D elämässäni tapahtuu paljon, mutta rakastan sitä, en ole ainakaan jäänyt junnaamaan paikalleni elämässäni. Enkä usko, että tulen ikinä jäämään ja tyytymään tylsään arkeen. 

Tässä siis viesti kaikille teille ADHD lasten vanhemmille. Etsikään juuri teidän lapselle sopiva tapa purkaa energiaa ja luokaa hyvä itse tunto. Äitini oli sitä mieltä, että koska olen erilainen olen hyvällä tavalla erilainen eli hieman parempi kuin muut. Eikä päinvastoin. Tosin silloin ei tunnettu sairautta ADHD, eikä siitä tehty isoa pahaa. Ja edelleen koen olevani sairauteni takia hieman parempi kuin muut. Kuulostaa itsekäältä, mutta te muut olette laittamasaa ADHD lasta huonompi kuin muut koppaan, eli sallittakoon tämä minulle. 

ADHD on minulle vahvuus ei taakka. Ja uskokaa tai älkää tämä on ihan totta.

[/quote]

Tiedän kyllä kaiken adhd:sta sillä se on minulla itsellänikin :) ja hyvin pärjäsin minäkin. Toisaalta minulla ei ollut sosiaalisia ongelmia ikinä, minulla oli paljon kavereita ja pärjäsin kavereiden kanssa. Ilmeisemmin sinä myös? Pojallani taas suurin ongelmakohta on ne kaverisuhteet.

Totta toki, että pojan itsetuntoa on koulittava nyt hyväksi. Varsinkin kun joutuu herkästi kiusatuksi porukassa, niin jotta selviää elämästä ehjänä on hyvä itsetunto oltava pohjilla. 

ap

Eli lapsia on selkeästi tehtailtu liikaa. Siitä juuri johtuu tuo huono käytös.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 08:10"]

Ei millään pahalla, mutta ei ole ihan oikein, että vanhemmat lisääntyy kuin kanit ja se häiriöesikoinen tuupataan sitten jaloista harrastuksiin muiden riesaksi...

Omat resurssit pitäisi tajuta.

[/quote]

Ei millään pahalla...? Eikös tuo nyt aika pahalla oltu kirjoitettu?

ap

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 08:15"]

Mä en nyt oikein ymmärrä. Ap avoimesti myöntää, ettei jaksa oman lapsensa käytöstä ja että oma lapsi on häiriöksi nin kotona, kuin koulussa. Miksi tällainen häiriökäyttäytyvä lapsi pitäisi viedä vielä johonkin joukkueharrastukseen pilaamaan kaikkien muiden mahdollisuudet harrastaa?

Jos ei jaksa tai ehdi pitämään omasta lapsesta huolta on syytä pyytää tukitoimia, kuten tukiperhettä tai kodinhoitajaa avuksi, mutta ei törkätä lasta harrastuksiin pilaamaan muidenkin ilta.

Minäkin kannatan AP:n lapselle harrastusta, jota voi tehdä yksin ja itsenäisesti. Moni ahdh rauhoittuu johonkin keskittymistä vaativaan näpertelyyn, kun kyseessä ei ole liian vaikea tehtävä. Miten siis olisi jokin askartelu? Pienoismallit? Lennokit?

Voi tuntua siltä, että energiaa olisi hyvä purkaa ulkona riehumalla, mutta mun kokemuksen mukaan siitä seuraa vain enemmän riehumista, joten ennemmin etsisin, jonkin rauhallisen lajin, joka treenaisi koulussakin tarvittavia taitoja.

Koska lapsi on jo valmiiksi kiinnostunut tietokonepeleistä, voisi myös pelimaailmasta tai tietokoneista löytyä uusi harrastus. Kokeilkaa vaikka koodaamista.

[/quote]

Piti ihan lukea oma aloitukseni uudestaan ja en kertakaikkiaan ymmärrä mistä repäsit kohdan, että lapsi on häiriöksi koulussa? Minähän nimenomaan kirjoitin, että on nähty PALJON vaivaa, että lapsi pärjää koulussa ja EI ole siellä häiriöksi. Eli olemme ennen koulun alkamista jo tehneet kovan työn mikä on kannattanut, sillä koulu on mennyt hienosti. Paitsi ei se, että lasta kiusataan koulussa (sekin on varmaan meidän vika?).

Enkä sanonut, että en jaksa lastani. Tokihan minä jaksan, ei ole vaihtoehtoja. Vaikka rankkaa onkin. Ikinä en poikaani mihinkään tukiperheeseen lykkää, sillä kukaan muu ei tuon pojan kanssa tule pärjäämään niin hyvin kuin minä ja mieheni. Valitettavasti se on jo nähty useaan otteeseen, että meillä on paras tieto/taito hallita poikaa.Vaikka se kieltämättä raskasta onkin. 

Pelimaailmaan emme todellakaan poikaamme halua. Jos yhtään ADHD:stä mitään tietää, niin kenellekään ylivilkkaalle ei suositella tietokonepelejä paljoa. Ja tässä uskomme ammattilaisia mielummin kuin av-raatia. En ymmärrä miksi liikuntaharrastus olisi huono asia liikunnalliselle pojalle joka on myös liikunnassa hyvä? Sitä kautta hän saa niitä onnistumisen elämyksiä ja edistyy ja ehkä myöhemmin innostuu myös enemmän kun ikää tulee lisää. Hyvin harvan harrastuksen kun voi alottaa myöhemmällä iällä, suurin osa niistä aloitetaan aika pienenä. Varsinkin jos haluaa edistyä.

Siinä olen toki samaa mieltä, että muiden häiritseminen treeneissä ei ole suotavaa ja siksi tämän aloituksen teinkin. Ehkä koitan keksiä jonkin keinon päästä ite apuopettajaksi treeneihin tai yritän saada jonkun muun sinne viereen aina seisomaan, jotta poika keskittyy olennaiseen ja ei häiritse muita. 

ap

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 08:20"]

Ettekö voi itse harrastaa hänen kanssaan? Lintubongausta, patikointia, luontoretkeilyä, uintireissuja. Entäs koira?

[/quote]

Käymme kyllä pojan kanssa lenkeillä, uimassa ja kiipeilemässä. Mutta koska täällä tosiaan on noita lapsia monta ja olen usein yksin lasten kanssa, niin ihan niiden yhdessä tehtejen reissujen varaan ei voi liikuntaa jättää...valitettavasti.

Koiraa poika toivoisi kovasti... ja tiedän, että se voisi toimia myös terapiana pojalle (koiran hoitaminen, ystävä joka ei koskaan jätä) mutta en nyt millään jaksa hoitaa koiraa näiden neljän pienen lapsen lisäksi :(

ap

Ap entäpä se musiikki? t. rumpalipojan äiti, jonka tuttavapiirissa on myös kitaristi-adhd.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 09:02"]

Minulla on kaksi rauhallista ja tottelevaista tyttöä. Heidän koulunkäyntinsä on jatkuvaa ylivilkkaiden poikien örvellyksen seuraamista. Opettajilla on harvoin aikaa kilteille oppilaille, koska nuo örveltäjät vievät kaiken huomion.

Harrastuksista minä maksan (maksan toki koulunkäynnistäkin verojen kautta) ja vaadin, että edes siellä oikeasti lahjakkaat saavat osata.

[/quote]

Entäs kun se adhd harrastaja on se lahjakas?

ap

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 09:10"]

Yhdellä on adhd-diagnoosi, muiden opettaja perustelee örveltävän, koska "pojat on poikia". Ja joo, olen tavannut örveltävän adhd-tytön, siskoni.

Ja tietenkin voi olla, mutta nämä eivät ole - ja ap:n tapauksessa kyllä epäilen vahvasti myös, että poika oireilee, koska vanhemmilla ei ole hänelle yhtään aikaa!

[/quote]

Ei ehkä kannata epäillä mitään yhden av kirjoituksen perusteella :) Väitän, että minulla on aikaa enemmän lapsilleni kuin suurimmalla osalla äideistä. Kuinka monen ekaluokkalaisen äiti on jatkuvasti kotona? Poika ei joudu menemään iltapäiväkerhoon vaan saa tulla koulusta suoraan kotiin, missä teemme aina yhdessä kotiläksyt. Kaksi kertaa viikossa pikkusisaret ovat kerhossa kun poika tulee koulusta (vauva on toki kotona mutta unilla) ja saamme olla pojan kanssa ihan kaksin 3h. Se on aika pitkä aika näin ison perheen yhdelle lapselle saada jakamatonta huomiota 2xviikossa.

Toki ymmärrän, että ajatuksesi olikin vain ärsyttää minua, sillä ei kai kukaan oikeasti yhden tekstin perusteella (missä ei edes mainita mitään mitä meillä kotona tapahtuu) tekisi moisia päätelmiä mitä sinä teit :)

ap

En ole ollenkaan asiantuntija mutta muuta ajatus tuli mieleen. Olethan kokeillut kalaöljyä, reipasta annostusta. Tekee kuulemma hyvää tavallisillekin lapsille. Sitten itse olisin valmis kokeilemaan jotain vaihtoehtoista hoitoa, homeopatiaa, akupunktiota tms. hierontaa..googlaamalla varmaan löytyy kaikenlaista. Sitten voisi kokeilla esim. luomuruokaa. Voisiko löytyä joku erityislasten harrastusryhmä, tai sitten menet mukaan lapsen kanssa vaikka itsepuolustuslajin kurssille. Tässä kaikenlaista ajatusta, ekan pitäisi olla tutkitusti toimiva. Voimia!

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 09:29"]

Minulla ei ole adhd-lapsia (ainakaan tietääkseni), mutta ymmärrän ihan täysin, etteivät äidillä voi riittää rahkeet kehittää sitä puuhaa itse. Pelkästään lapsen motivoiminen kokeilemaan jotain voi olla henkisesti todella työlästä ja vauvan plus muiden kanssa ihan liikaa.

Minullekin tuli vielä ajatukseksi kysyä, löytyisikö ehkä läheltänne jotain sellaista harrastusta, joka olisi fyysistä mutta ehkä vähän rauhallisempaa toimintaa? Juuri joku sirkushomma tai vastaava. Ja sitten tietysti siinä olisi iso työ selvittää, mistä löytyisi vetäjä, joka ymmärtäisi, mitä adhd on ja miten diagnosoidun lapsen kanssa kannattaa toimia. Mutta voisiko nyt ennen vuodenvaihdetta löytää vielä jotain, kun ryhmät aloittaa tammikuussa? Jotenkin luulisi, että nimenomaan paljon riippuu siitä ohjaajasta, ei ehkä harrastuksesta itestään.

Millainen on rahatilanteenne? Voisiko ehkä esim. MLL:n lastenhoitajista löytyä joku, joka auttaisi katsomalla perään niissä omaehtoisissa harrastuksissa? Heissä on niin nuoria kuin vanhojakin, maksaa 8,20 euroa tunnilta. Uskoisin, että joku heistä saattaisi olla kokenut erityislastenkin hoidossa. Maksavathan tietysti harrastuksetkin, eli siinä mielessä ehkä voisi tähänkin sijoittaa, tai voisikohan joulupukkikin jeesata vähän?

[/quote]

Tämä MLL:n avustaja oli hyvä idea!!! Ehkä voisi siis toimia ihan ohjatussakin ryhmässä? Tosin nyt ei ole yhtään ylimääräistä rahaa, mutta tätä voisi jossain vaiheessa kokeilla. Kiitos

ap

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 09:39"]

En ole sanonut, että adhd-lapset olisivat lahjattomia noin yleisesti. Tyttöjeni harrastuksessa olevat adhd-pojat ovat siellä harrastuksessa, jotta heidän äitinsä saa omaa aikaa shopata vauvan kanssa.

Sillä että antaa jokaikisen röyhkeän miespuolisen talloa alleen jo alta kouluiän ei ole mitään tekemistä todellisen maailman kanssa. Tai ei ainakaan saisi olla kenenkään naisen mielestä. Ja sellaisiksi kynnysmatoiksi minä en tyttöjäni kasvata!

Nyt sieltä harrastuksesta tuli potkut noille örvelöille.

[/quote]

Ei ole kyllä mukavaa olla sinun aviomiehesi. Kovin miesvastaiselta vaikutat! 

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:30"]

Tulee kyllä todella surullien mieli tästä tekstistä ja teidän muidenkin ADHD-lasten vanhempien tarinoista. 

Mulla on myös pieni, tod näk. ADHD-poika. Päiväkodista on jo ohjattu tutkimuksiin, ja itselläni on myös diagnosoitu ADHD.

Yrittäkää ymmärtää ja muistaa, että kaikkein rankinta tuo ADHD on kuitenkin sille lapsellenne. Hän ei voi sille mitään. Hän on jo oppinut miten maailma hänen kohdallaan toimii, että hän ei pärjää missään ja häntä ei haluta mihinkään mukaan. ON todella vaikea motivoitua siinä tilanteessa harrastamaan innolla. Lisäksi ADHD kyllä ainakin itselläkin aiheuttaa pitkäjänteisyyden puutetta, joten en ihmettele jos se tekee sitä lapsellakin.

Minä en usko, että lapsenne eivät olisi innostuneita yhtään mistään. Enemmän tuntuu, että te ette ole oikeasti kuunnelleet ( tai lapsi ei oikein itsekään osaa nimetä) mitä lapsi haluaisi tehdä. Meillä on ihan samaa. Sen olen kyllä todellakin jo huomannut, että lasta on todella turha viedä harrastuksiin, mistä hän ei ole kiinnostunut, se on todella ikävää kaikille osapuolille.

[/quote]

Niinpä. Koko ketju vaikuttaa trollaukselta.

Jos ap:lla oikeasti on kuvatun kaltainen ongelma, suosittelen lämpimästi ostamaan tai lainaamaan aiheesta kirjallisuutta ja miettimään ratkaisua jossakin muualla kuin tässä ketjussa.

Yksilöliikunta tosiaan voisi olla hyväksi, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia joukkueharrastajia. Nimenomaan se tasapäistämisen tarve paistaa läpi koko ketjussa, iljettävää. Jokainen on yksilö, eikä kaikkien pidä eivätkä kaikki edes saa olla samanlaisia. Lapsesi voisi haluta vaikkapa pyöräillä? Vauhtia piisaa kesäisin ulkona ja kunnon välineillä voi rullilla polkea talvisin ja kaatosateella sisällä. Kannattaa valita joku laji jolla hän voi rakentaa itsetuntoaan, ei sellaista joka sen murtaa lopullisesti. Esimerkkisi kuulostavat ikävä kyllä jälkimmäisen kaltaisilta.

Mutta tämähän kuulostaa aivan sen saman ikuisen trollaajan tuotokselta. Siltä samalta tarinalta, jossa ADHD-lapset tekevät kaikkea kamalaa ja muut saavat kärsiä.

[/quote]

etsinkin täältä vertaistukea, sitä ei kirjoista löydy.

ap

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:01"]

AP: "mihinkään ei halua mennä, puolipakotamme hänet". Joo, oli ADHD tai ei, niin tuolla lähtökohdalla harvoin mitään saadaan aikaan. Ei teidän lapsenne välttämättä kaipaa sählyä tai korista, vaan voi tykätä jostakin teille ihan ufosta asiasta, kuten kivien lajittelusta.

Ok, mulla ei oo omakohtaista kokemusta ADHD:sta, paitsi lasteni koulukavereiden kautta, mutta sen verran tiedän, ettei "kouhkaava" lapsi välttämättä kaipaa "kouhkaavaa" harrastusta, vaan saattaa keskittyä johonkin ihan erilaiseen, mistä ite tykkää. EHKÄ, siis EHKÄ, en oo kaikkitietävä.

[/quote]

Toisaalta meidän normi 5-vuotias sanoo myös usein, ettei halua jalkapalloon tai ylipäätään mihinkään harrastukseen tai retkelle tms. mutta kaikki muu (esim. käytös, mieliala) viittaa siihen, että tykkäsi kovasti ja sinne kannatti mennä.

Hänellä on kyse siitä, että jännittää muita lapsia ja toisaalta ei jaksaisi lähteä, helpompaa olisi jäädä kotiin.

Mutta joo, olisi varmaan hyvä löytää laji, josta lapsi aidosti innostuisi itse. Ap:lle tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 11:29"]

Eli lapsia on selkeästi tehtailtu liikaa. Siitä juuri johtuu tuo huono käytös.

[/quote]

paitsi, että lapsen kanssa hakeuduttiin perheneuvolaan hänen ollessa 2vuotta. Muita sisaruksia ei vielä ollut. Joten se siitäkin teoriasta...

ap

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:15"]

Meillä poika jo 11v. ADHD-diagnoosi tuli eskarissa. Eskari ja koulun ensimmäiset luokat olivat tosi vaikeita. Harrastuksissa, kuten koulussakin alisuoriutuu. Alkuinnon jälkeen harkat alkavat tuntua pakkopullalta ja puolet ajasta laiskottelee eikä ole minkäänlaista kunnianhimoa. Meillä myös sama juttu, että jos saisi valita itse harrasuksensa (ja saakin, urheiluharrastuksen) niin se olisi tauoton tietokoneen pelaaminen. On kuitenkin sovittu että yksi urheiluharrastus on oltava, jos ei kiinnosta, niin vaihtakoon lajia, mutta koneella ei istu koko aikaa. Ei todellakaan ole parhaita pelaajia, mutta ei kyllä harrastuksissa (eikä enää muutenkaan) häirikkökään. Paremminkin vetäytyjä. Meillä tuo adhd on huomattavasti helpottanut tai muuttanut muotoaan, koulussa käytös on oikeasti jo hyvää, opettajienkin mielestä. Ja se on siis ollut todella huonoa eskarissa ja ensimmäisillä luokilla, välillä oli käytösosiossa huonoja puolet ja puolet kohtalaisia.

[/quote]

Oi kiitos tästä kirjoituksesta, tai siis siitä toivonpilkahduksesta että joku päivä asiat helpottuu.

Oma poikani on vasta 7-vuotias, ja nyt terapialla ja lääkityksellä ollaan saatu jo tilanne huomattavasti helpottamaan, mutta hyvä tietää että on toivoa valoisammasta tulevaisuudesta, lapselle ja vanhemmillekin :)

Jos itselläsi on adhd ja poikasi on jo kaksivuotiaana örvelö, nuo muut olisi voinut jättää väliin. Itse kirjoitat, että ne muut estävät hoitamasta poikaa kunnolla.