Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suunnittele koskaan mitään, inhoan viikonloppuja
28.11.2013 |
Inhoan viikonloppuja, kun ne on sellaisia väsyneen levottomia, miehellä ei koskaan ole ainuttakaan ideaa mitä puuhata. Ei koskiaan ehdota lapsille mitään, tai suunnittele minun kanssani mitään. Tuntuu, että hän on kuin kivireki, jolle jauhan että hei, lähdettäiskö uimahalliin koko perhe ja sitten odotellaan että isä saa itsensä lähtemään. Parhaita viinkonloput, jos mies on töissä. Silloin viikonloput ovat tasapainosempia, iloisempia, toimeliaampia ja silti sopivasti lepäilyä. Jotenkin miehen vetämätön ja suunnittelematon tyyli väsyttää minuakin ihan valtavasti ja saa lapset villeiksi. Uskomatonta, että jotkut pariskunnat kykenevät keskenään suunnittelemaan vaikka viikonloppuohjelmaa, tai että mies saattaa olla ehdottamassakin jotain! Meillä ei koskaan. Jos ei olisi vilkkaita energisiä lapsia, ei tarvitsisi välittää miehestä mitään, mutta nyt oletan että hänkin osallistuu tähän perhe-elämään, lasten kanssa tekemisiin jne. enkä anna jäädä vaan sohvalle makoilemaan.
Kommentit (87)
Meillä tämä on nyt kärjistynyt melkoiseen umpikujaan. Viikonloppuisin tai lomalla mies ei halua tehdä yhteistä puuhaa, vaan chillailla ja roplata pihaa tai autoa. Jos minä lähden lasten kanssa uimaan tai vaikka käymään ystävillä kylässä, hän loukkaantuu. Ilman ei saisi mennä, mutta mukaankaan ei halua.
Nyt isoin ongelma on kesän sukulointi ulkomailla. Mies nihkeilee lähdöstä, haluaisi viettää kohdemaassa minimiajan ja senkin jossain ajomatkan päässä olevassa resortissa. Minä haluaisin mahdollistaa lapsille paljon yhteistä aikaa sukulaisten kanssa ja meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi majoittumaan heille. Tilaa kyllä riittää hyvin kaikille. Mutta kompromissia ei löydy. Ehdotin, että lähden lasten kanssa edeltä viikoksi sukulaisten ”nurkkiin” ja mies tulisi perästä toiseksi viikoksi, jolloin voitaisiin mennä hotelliin lähistölle. Mutta kun ei hänelle sovi,: ei halua päästää meitä ilman häntä. Muttei mukaankaan halua. Mitä ihmettä teen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkään ei ole lapsia eikä mies niitä halua koska joutuisi olemaan vastuullisempi. Enkä minäkään välttämättä halua lapsia, mutten vastuun takia vaan koska ei ole yhtään kaipuuta.
Alkanut häiritsee myös sama, se ettei hän suunnittele meidän yhteisiä reissuja tai pidä kanssani kivaa. On muuten kyllä huomioiva ja ihana ja auttavainen ja siistimpikin kuin minä. Mutta kyllä minuu vituttaa miks miehet kasvatetaan tämmösiksi perhe / parisuhe alivastuullisiksi. Ollaan kolmikymppisiä ja hän hakee oikeat ruuat yhä äidiltään vähintään kerta viikkoon ja syö kotona sipsiä, limsaa, herkkuja, energiajuomia, pizzaa, hamppariaterioita. On rehti töissä ja uupunut kotona ja pelaa lähinnä vaan vapaa-ajalla. Mieskasvatuksen saaneet miehet ei vissiin kaipaa naisen läsnäoloa? Kavereiden vaan? Häntä ei ole kotona vaadittu tekemään mitään muille tai yhteisen hyvän eteen. Selvästi ainut painostus on että töissä pitää käydä. Minut on kasvatettu taas huolehtimaan lapsesta asti yhteisesti kaikesta, keittämään aikuisille kahvia ja siivoilemaan yhteisiä tiloja/ auttamaan ruuanlaitossa ja pihatöissä ja toki myös painostettu että pitää löytää kiva työ.
Hän ottaa kontaktia nukkuessa lähinnä silitellen yms. mut nukun paljon paremmin yksin niin en viitsi mennä enää hänen luo pelkästään unisiliteltäväksi. Oon täysin uupunut. Teen yksin moninkertaisesti enemmän asioita. Nyt jään sohvalle katsomaan sarjoja kun hän pelaa ja se on meidän ainut yhteinen tekeminen. Olen suunnitellut meidän kaikki reissut ja en nauti yhteisistä reissuistamme yhtään kun tuntuu että kaikki vastuu on minulla ja oon stressiherkkä.
Miehiä ei perhe-elämä kiinnosta niin paljon kuin naisia. Propagandasta huolimatta miehistä ei aivan täydellisiä naisia voi tehdä.
Jos miehet ovat passiivisia, eivätkä halua osallistua toimintaan, teette vain jotain äärettömän tylsää.
Hänkin haluaa kyllä osallistua tekemiseen, vapaa-aikamme valmispaketteihin, mutta kaikki pitää tehdä valmiiksi hänelle ja oon iha loppu koska se suunnittelu ei oo minunkaan vahvinta alaa
Hei, komppaan sua täysillä. Meidän perheen mies ei ole koskaan suunnitellut, ehdottanut tai projektoinut yhtään mitään ja paino sanoilla YHTÄÄN MITÄÄN, KOSKAAN. Minä saan ehdottaa ja suunnitella kaikki, yksin, kaikille. Ei Joulua, ei Juhannusta, ei Pääsiäistä, ei Vappua, eikä kesälomaa, johon hän jotain ehdottaisi. Ihan helvetin kypsä olen ja mitä vanhemmaksi tulen sen enempi viduttaa moinen NUIJA - TOSINUIJA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kans mies, joka ei innostunut tekemään mun kanssa oikein mitään. Ei myöskään tykännyt, mikäli tein juttuja omin päin tai muiden kanssa. Ja märisi jälkeen päin, jos oli lähtenyt mun mukaan johonkin. Syystäkin ex. Onneks ei hankittu lapsia.
Kuulostaa ihan puolisoltani. Lasten ulkoilu todella on sitä, että mies siivoaa auton tai varaston. Muuten siellä ulkona olo on niin pirun vaikeaa... ei voi suunnitella mitään. Kaikki suhteen alussa olleet haaveet ovat kaatuneet, eikä jäljellä ole mitään.
Onko viikko-viikko vanhemmuus rankkaa, entä lapsille? En jaksa tuollaista luuseria enää