Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suunnittele koskaan mitään, inhoan viikonloppuja
28.11.2013 |
Inhoan viikonloppuja, kun ne on sellaisia väsyneen levottomia, miehellä ei koskaan ole ainuttakaan ideaa mitä puuhata. Ei koskiaan ehdota lapsille mitään, tai suunnittele minun kanssani mitään. Tuntuu, että hän on kuin kivireki, jolle jauhan että hei, lähdettäiskö uimahalliin koko perhe ja sitten odotellaan että isä saa itsensä lähtemään. Parhaita viinkonloput, jos mies on töissä. Silloin viikonloput ovat tasapainosempia, iloisempia, toimeliaampia ja silti sopivasti lepäilyä. Jotenkin miehen vetämätön ja suunnittelematon tyyli väsyttää minuakin ihan valtavasti ja saa lapset villeiksi. Uskomatonta, että jotkut pariskunnat kykenevät keskenään suunnittelemaan vaikka viikonloppuohjelmaa, tai että mies saattaa olla ehdottamassakin jotain! Meillä ei koskaan. Jos ei olisi vilkkaita energisiä lapsia, ei tarvitsisi välittää miehestä mitään, mutta nyt oletan että hänkin osallistuu tähän perhe-elämään, lasten kanssa tekemisiin jne. enkä anna jäädä vaan sohvalle makoilemaan.
Kommentit (87)
Apua, mua ahdistaisi jos tietäisin että mun pitäisi viikonloppuisinkin tehdä jotain enkä saisi vaan olla! Vaan sen takia että toinen ei jaksa vaan olla kotona tai olisi jotenkin "pakko" koska muuten lapset hyppii seinille.
Kauheeta suorittamista.
T:se boheemi äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme vätyksiä useimmilla on miehinä. En käsitä miksi on pitänyt hommata tuollainen ukko joka ei halua tehdä mitään. Kannattaisi jo ennen lasten tekoa miettiä, että onko mies sellainen jota haluaa katsella vanhanakin ja jonka kanssa voi tehdä yhdessä kaikkea kivaa.
Minun ihana mieheni usein kysyy lapsilta ja minulta jo keskiviikkona, että mitä tehtäis viikonloppuna ja yhdessä mietitään että mitä kivaa tehdään. Joskus sovitaan että ollaan vaan ja möllötellään, katotaan leffaa ja herkutellaan. Usein kyllä tehdään jotain, käydään uimassa, talvella laskettelemassa, pulkkamäessä ja kesällä vasta kaikkea kivaa tekemistä onkin. Ikinä en tule kyllästymään tuohon mieheen vaan tiedän, että vanhana mummuraisenakin viihdyn hänen seurassaan ja meillä on yhdessä kivaa.
Meilläkin mies osallistuu aktiivisesti viikonlopun suunnitelmiin. Monesti käydään uimassa, joskus elokuvissa ja syömässä tai ihan vain kaupungilla ostoksilla. Laitetaan yhdessä ruokaa ja leivotaan lapsen kanssa.
Edellisessä suhteessa mies ei "halunnut" tehdä mitään. Toisin sanoen minulla piti olla lajitelma ajanviettoehdotuksia, jotka hän sai sitten tyrmätä. Elokuvat oli tyhmiä, samoiten kaikki keikat ja mikään vähänkään taiteellinen. Ostoksille ei halunnut, koska tuli hiki ja oli ihmisiä. Se oli just sellainen kotonamököttäjä. Onneksi se on eksä.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 14:07"]
Ehkä miehesi haluaa tehdä omia juttujaan: lukea, käydä lenkillä (yksin) tai salilla (yksin) yms. Oma mies ainakin tarvitsee oman aikansa ja harrastuksensa. Samoin minä. Välistä tehdään jotain yhdessä, mutta usein se menee niin, että toinen saa harrastaa rauhassa ja toinen sillä välin paimentaa mukuloita.
[/quote]
No te, joilla tää toimii noin:
Suunnitteletteko te etukäteen, kumpi menee milloinkin ja minne, vai onko se niinkuin meillä, että mies saa vaan yhtäkkiä päähänsä lähteä, eikä siinä paljon ole neuvottelun varaa? Minusta se pitäisi mennä juurikin niin, että etukäteen asioista voitaisiin puhua ja suunnitella, mutta ei toimi meillä. Akka on automaattisesti nipo harrastusten kieltäjä, jos on vastaan sitä, että ilman mitään etukäteispuhetta toinen lähtee vaikka päiväksi metsään.
[/quote]
En ole tuo edellinen, mutta me myös vuorotellaan paljon lasten kanssa oloa. Omista menoista kerrotaan ajoissa etukäteen. Jos menoja ei ole niin voimassa on sanaton sopimus, että esim. la ja su toinen hoitaa lapset aamupäivällä ja toinen iltapäivällä. Jos toisella on ollut poikkeuksellisesti omaa menoa vaikka sekä perjantai-iltana että lauantaina päivällä niin hän automaattisesti olettaa hoitavansa lapset loppuviikonlopun kokonaan ja sallii toisen mennä omiin menoihinsa jos tämä haluaa. Kumpikin saa lähteä myös spontaanisti esim. elokuviin tai kaverin kanssa ulos, jos toisella ei ole mitään menoa. Kumpikin pitää huolta tällaisesta tasapuolisuudesta ilman erillistä sopimusta.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 14:07"]
Ehkä miehesi haluaa tehdä omia juttujaan: lukea, käydä lenkillä (yksin) tai salilla (yksin) yms. Oma mies ainakin tarvitsee oman aikansa ja harrastuksensa. Samoin minä. Välistä tehdään jotain yhdessä, mutta usein se menee niin, että toinen saa harrastaa rauhassa ja toinen sillä välin paimentaa mukuloita.
[/quote]
No te, joilla tää toimii noin:
Suunnitteletteko te etukäteen, kumpi menee milloinkin ja minne, vai onko se niinkuin meillä, että mies saa vaan yhtäkkiä päähänsä lähteä, eikä siinä paljon ole neuvottelun varaa? Minusta se pitäisi mennä juurikin niin, että etukäteen asioista voitaisiin puhua ja suunnitella, mutta ei toimi meillä. Akka on automaattisesti nipo harrastusten kieltäjä, jos on vastaan sitä, että ilman mitään etukäteispuhetta toinen lähtee vaikka päiväksi metsään.
[/quote]
No meillä on molemmilla urheilutausta jo ennen yhteistä elämää ja lapsia, joten molemmilla on treenit tiedossa melko pitkälle etukäteen (4-5 per viikko / pää). Nämä sitten sovitetaan n. kerran kuussa yhteen ja siitä pidetään kiinni. Jäljelle jäänyt yhteinen aika sovitaan vietettäväksi yhdessä ja jos tällöin haluaa jotain koko illan vievää tehdä, on hyvä ilmoittaa päivä-pari etukäteen. Toki joskus voi toinen lähteä kaverin kanssa leffaan jne. ihan extempore-pohjaltakin. Mutta suunnitelmallisuus on pakollista myös lapsen kannalta. Hänelläkin on kuitenkin oikeus tietää, mitä tapahtuu ja olla välillä molempien vanhmepien kanssa - vaikka sitten vaan kotona.
Mutta ei meillä ole mitään "lähdetään koko perhe uimaan" -tyyppistä tekemistä yleensä sovittu ja vaadittu. Eikä kyllä aikakaan riittäisi. Kyllä se toinen vanhempi on riittänyt lapsen harrastustoimintaan ihan hyvin. Mutta tosiaan, meillä se oma aika on käytännössä aina treeniaikaa, harvoin kumpikaan yksin sohvalla makoilee. Toisaalta jos urheilu ei ole se oma juttu, niin miksei sitä omaa aikaa voisi käyttää sitten vaikka soffalla, leffaa katsellen jne. Kunhan vain antaa sitä omaa aikaa samassa suhteessa myös toisellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 12:09"]
Tuntuukohan mun miehestä joskus tältä?
Kun oon tosi väsynyt viikonloppuisin että en oikein jaksa paljon tehdä, vaan nautin siitä että EI ole kiire minnekään, EI ole pakko olla tiettyyn kellolyömään missään. Vaan saa olla, eikä tarvitse tehdä mitään, nukkua, nuokkua sohvalla ja vaikka räplätä kännykkää eikä ole pakko tehdä mitään ohjelmoitua tai järkevää, vaan saa olla.
[/quote]
Täällä sama!
Vanha ketju, mutta jatkanpa. Tuntuisi kivalta, jos elämässä olisi se mahdollisuus, että joskus edes saattaisi tulla yllätetyksi, tai pääsisi osallistumaan aktiviteettiin/tapaamiseen, jota ei ole itse järjestänyt, suunnitellut jne. Pienet kivat yllätykset puuttuu elämästä kokonaan, tilanne ei tunnu muuttuvan kuin hetkellisesti keskustelemisen jälkeen. Välillä olo, että kivirekeä raahaa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei halua lähteä sun kans. Onko niin että sinä järjestät ja mies lähtee velvollisuudesta kuluttamaan aikaa.
Tiedän yhden tällaisen tapauksen ja sillä on toinen, ollut jo monta vuotta. Rouva järjestää sitä sun tätä yhteistä eikä ymmärrä kuviota. Sääliksi käy molempia. Eivät saa aikaiseksi erota ja väkisin ollaan ja valehdellaan. Ihan kuin odottaisivat vaan että aika kuluu.
Oma eksäni oli myös tuollainen kivireki. Erottiin ja uuden kanssa tekee kuulkaa kaikkea. Etsisin paremmin yhteensopivan kumppanin. Elämäänsä ei ole pakko elää kärsien.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta jatkanpa. Tuntuisi kivalta, jos elämässä olisi se mahdollisuus, että joskus edes saattaisi tulla yllätetyksi, tai pääsisi osallistumaan aktiviteettiin/tapaamiseen, jota ei ole itse järjestänyt, suunnitellut jne. Pienet kivat yllätykset puuttuu elämästä kokonaan, tilanne ei tunnu muuttuvan kuin hetkellisesti keskustelemisen jälkeen. Välillä olo, että kivirekeä raahaa perässä.
Tuohon on yleensä syy. Se ei halua. Keskustelun jälkeen tekee taas hetken ns bare minimum jotta saa sut hiljaiseksi ja kohta luisuu taas vanhaan. Miehet ei vaan uskalla tehdä ratkaisuja. Jos se löytää jonkun toisen niin kyllä siihen sitten tulee vauhtia. Tai sit sillä on jo toinen ja koittaa saada sut hiljalleen tajuamaan ettei kannata jatkaa. Yllättävän moni mies ei halua olla ns bad guy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesä tulee teltat esiin pyörät ja leirintä alueet on hyviä ja viikon loma tai kuukauden siellä on yhtä kivaa kuin ulkomaan viikko. Veneily ja lapset voi laittaa urheiluseuraan. Miehelle pitää ostaa uimahallin kk lippu etukäteen tai vuosilippu niin se käyttää sen itse kun on aikaa. Töissä voi olla raskasta. Lapset käy itsenäisesti harrastuksissa ,osaavat itse mennä .
Viette ukot kylpylään viikoksi lahjaksi tai saavat mennä yksin . Tarvii nekin lepoa työstä. Miehet kaipaa romantiikkaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies introvertti?
Minä olen ja viihdyn vapaalla hyvin kotona. Joskus on tarpeellista käydä asioilla ja ulkoilla yms.
Mutta en kaipaa paljoa ohjelmaa.
Haluan toipua vuorotyön hulinoista.
Pestä pyykkiä, työvaatteita, laittaa ruokaa jne.
Väsyn riennoissa.
Ehkä ap:n mies (ja vastaavalla tavalla käyttäytyvät kumppanit) on tosiaan introvertti, jota sosiaalinen toiminta ei virkistä, vaan väsyttää vielä enemmän?
Minun lapsuudessani me lapset leikimme ulkona koko päivän. Sisään tultiin vain ruoka-aikoina. Ani harvoin oli mitään vanhempien järjestämää ohjelmaa, jossa menimme koko perhe harrastamaan jotain.
Jos toinen vanhempi + lapset haluavat ohjelmaa ja menoa, en näkisi ongelmaa siinä, että he menevät keskenään ja toinen vanhempi jää yleensä kotiin. Tärkeintä on, että se on selvitetty, että järjestely johtuu erilaisista tarpeista eikä lapsillekaan jää käsitystä, että on jotain riitaa, kun isä ei lähde.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse nainen, mutta samanlainen kuin ketjussa kuvatut miehet. Minusta on ihanaa saada viikonloppuna olla rauhassa. Arkisin on koko ajan kaikkea - työaikatauluja, lasten koulun aikatauluja, harrastuksiin kuskaamista, yms. Minusta on ihanaa viikonloppuisin olla hidastempoinen ja laiska. Saatan lukea kirjoja, selailla, nettiä, istua pitkään aamiaisella lukemassa lehtiä, katsoa illalla vaikka elokuvaa...
Loma-aikoina olen paljon aktiivisempi, kun ei ole normaalin arjen mukanaan tuomia pakkoaikatauluja.
Mmm, päivän mies viha ketju. Nam.
Harva mies suunnittelee mitään ja miksi viikonloppua edes pitäis suunnitella?
Suunnittele ihan vaan itsellesi ohjelmaa ja jätä se hemmo himaan.
Ja päätit sitten toimenpiteenä uhriutua.
No, auttoiko se?
Miksi miehet harvemmin suunnittelevat mitään, arkena tai viikonloppuna, mihin liittyisi muitakin kuin hän itse? Ei ruoka-asioita (=aloitetaan ruokapohdinta 5 min. ennen ruoka-aikaa kiljuvan nälän lähestyessä), ei ulkoiluasioita (=viedään pienemmät lapset pihalle katsomaan, kun itse pesee autoa), ei yhteisen tekemisen asioita (=havahdutaan illan puolella siihen, että jotain retkeä olisi voinut joo tehdä..). Etenkin nyt korona-aikana meillä ollaan jo maanantaista perjantaihin kotiseinien sisällä etätöissä, enkä taatusti halua tuijottaa noita seiniä lisäksi vielä viikonloppunakin. Haluan tehdä jotain piristävää ja mieluiten koko perheen voimin, olemmehan yhdessä perheen tien valinneetkin. Miksi mies ei koe yhdessä tekemistä merkityksellisenä?
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 14:15"]
Suunnitteletteko te etukäteen, kumpi menee milloinkin ja minne, vai onko se niinkuin meillä, että mies saa vaan yhtäkkiä päähänsä lähteä, eikä siinä paljon ole neuvottelun varaa?
[/quote]
Jos ei ole erikseen sovittu mitään, ei voi odottaa saavansa toisen aikaa. Eli oletusarvoisesti kumpikin on vapaa tekemään, mitä haluaa. Mutta sitten kun on sovittu yhteisestä tekemisestä ("Mitä, pitäiskö koomata kotona huomenna ja katsoa leffaa?" - "Joo.") niin sovitusta pidetään myös kiinni. Toisen ajan kunnioittaminen edellyttää minusta näitä molempia.