Miksi avoliitossa oleville ajetaan samoja etuja ja velvollisuuksia kuin avioliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Eniten näissä avoliittolainsäädännön muutoksissa ärsyttää se, että ne ehdot, joilla avoliiton solmit, voivat muuttua. Yhtäkkiä olet ties missä taloudellisissa vastuissa, vaikket mitään sopimusta ole tehnyt. Eikö muuttunut lainsäädäntö voisi koskea vain uusia, muutoksen jälkeen solmittuja avoliittoja?

Miten solmitaan avoliitto? 

kysyy itsekin avoliitossa asunut. (Minä olen vain muuttanut yhteen kumppanini kanssa.)

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi avioliittoa perustellaan lapsen asemalla. Millä tavalla avoliitossa olevien vanhempien lasten asema siis on huonompi kuin lasten, joiden vanhemmat ovat naimisissa? Kuinka lapsemme (nyt 8 v) asema siis paranisi, jos me vanhemmat menisimme naimisiin? Konkreettisia asioita kiitos.

Itseasiassa aviolapsen asema on huonompi jos varakkaampi aviovanhempi kuolee. Avovanhemman lapsi saa koko perinnön (ellei testamenttia) ja avio-vanhemman perinnöstä menee ensin ositus ja lapsi perii loput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua näissä avio-avoliittojutuissa aina vähän ihmetyttää, että eikö teillä naisilla ole omaa omaisuutta, jota suojata. Eikö naisilla ole todellakaan omia tuloja, omaa omaisuutta jne.`

Miksi omaisuuden ylipäätään pitäisi olla yhteistä? Oletteko te kaikki todellakin niin köyhiä tai keskittynyt vaan "kotoilemaan", ettei teille kerry varallisuutta? 

Ei ole ihme, että pitää niin kovasti sitoutua ja näyttää maailmalle sekä muille naisille, että mulla on mies. 

Käsittämätöntä. 

Eiköhän näissä ole ajatuksena se yhteinen perhe. Kumpi siellä onkin kotona tekemässä ilmaista työtä, ei joudu heikkoon asemaan.

Toki asian voi ratkaista muutenkin, jos on halua ja taitoa laskea matematiikkaa, hoitaa paljon paperityötä jne.

Kuka on kotona tekemässä ilmaista työtä? Vanhempainvapaan ajalta saa tulosidonnaista korvausta ja hoitovapaalla kotihoidontukea, joten mitä ilmaista työtä joku kotona tekee? Jos haluaa kammata matonhapsuja, niin se on harrastus, ei työtä.

Kukaan ei vieläkään ole kertonut, miten avioliitto parantaisi lapsen asemaa. Tämä olisi itselläni ainoa syy mennä naimisiin, itseni takia minun on varakkaampana osapuolena järkevämpää olla avoliitossa. Mutta niitä lapsen asemaa parantavia esimerkkejä ei siis taida olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On havahduttu, että mummot lentävät pihalle kodeistaan kun miehet kuolevat. Mummo on maksanut juoksevat kulut ja mies omistanut kaiken.

Tuossa sinun esimerkissäsihän ei ongelma ole siinä, ettei oltu naimisissa, vaan ongelma on siinä, jos yhteinen on laitettu vain miehen nimiin, vaikka taloutta on pyöritetty ja rahoitettu yhdessä. Minkä ikäisistä mummoista muuten puhut? Avoliitot alkoivat yleistyä vasta 60-luvun jälkeen.

Niin, sellaista se oli esimerkiksi vanhemmillani, kaikki oli isän nimissä ja 40-luvulla syntyneitä olivat. Isänihän kaiken kiinteän omaisuuden maksoi ja äiti maksoi juoksevat kulut eli käytännössä ei omistanut mitään. Näitä on vieläkin paljon vaikka sinä et sitä uskoisi.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vieläkään ole kertonut, miten avioliitto parantaisi lapsen asemaa. Tämä olisi itselläni ainoa syy mennä naimisiin, itseni takia minun on varakkaampana osapuolena järkevämpää olla avoliitossa. Mutta niitä lapsen asemaa parantavia esimerkkejä ei siis taida olla?

Aviomies on automaattisesti isä. Aviolapsella on siis molemmat "vanhemmat" elättämässä. Eri asia sitten onko tämä isä myös biologinen isä ja mikä lapsen etu lopulta on.

Joskus miettinyt sitä kuviota, jos aviossa oleva mies saa lapsen, niin miksei myös aviovaimosta tehdä automaattisesti toista/kolmatta huoltajaa. Ja jos biologiset vanhemmat olisi kumpikin tahollaan naimisissa, niin lapsella olis 4 vanhempaa. Siinä tasa-arvoasioihin vähän korjattavaa. Ehkä se pakollinen isyystesti olisi parempi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten näissä avoliittolainsäädännön muutoksissa ärsyttää se, että ne ehdot, joilla avoliiton solmit, voivat muuttua. Yhtäkkiä olet ties missä taloudellisissa vastuissa, vaikket mitään sopimusta ole tehnyt. Eikö muuttunut lainsäädäntö voisi koskea vain uusia, muutoksen jälkeen solmittuja avoliittoja?

Miten solmitaan avoliitto? 

kysyy itsekin avoliitossa asunut. (Minä olen vain muuttanut yhteen kumppanini kanssa.)

Avioliitto on lupaus.

Eikö avoliitossa luvata mitään? En tiedä, en ole koskaan avoliitossa ollut, mutta ajattelisin, että siihen kuuluu kaikki muut lupaukset paitsi vastamäessä ponnistelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On havahduttu, että mummot lentävät pihalle kodeistaan kun miehet kuolevat. Mummo on maksanut juoksevat kulut ja mies omistanut kaiken.

Tuossa sinun esimerkissäsihän ei ongelma ole siinä, ettei oltu naimisissa, vaan ongelma on siinä, jos yhteinen on laitettu vain miehen nimiin, vaikka taloutta on pyöritetty ja rahoitettu yhdessä. Minkä ikäisistä mummoista muuten puhut? Avoliitot alkoivat yleistyä vasta 60-luvun jälkeen.

Niin, sellaista se oli esimerkiksi vanhemmillani, kaikki oli isän nimissä ja 40-luvulla syntyneitä olivat. Isänihän kaiken kiinteän omaisuuden maksoi ja äiti maksoi juoksevat kulut eli käytännössä ei omistanut mitään. Näitä on vieläkin paljon vaikka sinä et sitä uskoisi.

Miksi niitä sitten on vielä paljon? Onko siihen mitään järkevää syytä? 

Vai ehkäpä tämä kuuluisi perinne, johon vedotaan? Vai sekö, ettei naista pidetä tarpeeksi älykkäänä ja kyvykkäänä omistamaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten näissä avoliittolainsäädännön muutoksissa ärsyttää se, että ne ehdot, joilla avoliiton solmit, voivat muuttua. Yhtäkkiä olet ties missä taloudellisissa vastuissa, vaikket mitään sopimusta ole tehnyt. Eikö muuttunut lainsäädäntö voisi koskea vain uusia, muutoksen jälkeen solmittuja avoliittoja?

Miten solmitaan avoliitto? 

kysyy itsekin avoliitossa asunut. (Minä olen vain muuttanut yhteen kumppanini kanssa.)

Muutamalla yhteen kumppanin kanssa tulee lain silmissä solmittua avoliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vieläkään ole kertonut, miten avioliitto parantaisi lapsen asemaa. Tämä olisi itselläni ainoa syy mennä naimisiin, itseni takia minun on varakkaampana osapuolena järkevämpää olla avoliitossa. Mutta niitä lapsen asemaa parantavia esimerkkejä ei siis taida olla?

Aviomies on automaattisesti isä. Aviolapsella on siis molemmat "vanhemmat" elättämässä. Eri asia sitten onko tämä isä myös biologinen isä ja mikä lapsen etu lopulta on.

Joskus miettinyt sitä kuviota, jos aviossa oleva mies saa lapsen, niin miksei myös aviovaimosta tehdä automaattisesti toista/kolmatta huoltajaa. Ja jos biologiset vanhemmat olisi kumpikin tahollaan naimisissa, niin lapsella olis 4 vanhempaa. Siinä tasa-arvoasioihin vähän korjattavaa. Ehkä se pakollinen isyystesti olisi parempi :)

Ja jotta pakka saadaan kunnolla sekaisin niin lisätään tähän vielä homoparit... 4 äitiä, äiti ja 3 isää, isä ja 3 äitiä....

Mites muuten menee kun naisavioparista toinen saa lapsen, onko parin toinen aviopuoliso automaattisesti huoltaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On havahduttu, että mummot lentävät pihalle kodeistaan kun miehet kuolevat. Mummo on maksanut juoksevat kulut ja mies omistanut kaiken.

Tuossa sinun esimerkissäsihän ei ongelma ole siinä, ettei oltu naimisissa, vaan ongelma on siinä, jos yhteinen on laitettu vain miehen nimiin, vaikka taloutta on pyöritetty ja rahoitettu yhdessä. Minkä ikäisistä mummoista muuten puhut? Avoliitot alkoivat yleistyä vasta 60-luvun jälkeen.

Niin, sellaista se oli esimerkiksi vanhemmillani, kaikki oli isän nimissä ja 40-luvulla syntyneitä olivat. Isänihän kaiken kiinteän omaisuuden maksoi ja äiti maksoi juoksevat kulut eli käytännössä ei omistanut mitään. Näitä on vieläkin paljon vaikka sinä et sitä uskoisi.

Omat vanhempani, 40-luvulla syntyneet, ovat kyllä laittaneet kaiken molempien nimiin, myös on yhteinen tili tyyliin Maija TAI Matti Meikäläinen. 

Ymmärrän toki, että avioliitto kannattaa tilanteessa, jossa ajattelu on niin konservatiivista ja vanhakantaista, että omaisuus laitetaan miehen nimiin. Mutta me ei nyt tässä ketjussa kai puhuta suurten ikäluokkien tasa-arvo-ongelmista, vaan keskustelu koskee enemmän nykypäivän aikuisten ja nuorten aikuisten tilanteita. Nuo kuvaamasi "kaikki miehen nimiin" ei ole oikein nykypäivää enää. Ja varsinkaan varmasti avoliitossa elävät, modernit ihmiset pääsääntöisesti eivät toimi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ne edut, niin olisi helpompi keskustella asiasta.

Eikö sitä ole vaadittu mahdollisuutta vaikka yhteiseen sukunimeen tai omaisuuden ositusta erotilanteissa jne. myös avoliittoonkin.

Ainakin leskeneläke, jota tosin ollaan osin poistamassa, mutta ilmeisistä säästötavoitteista huolimatta tulevassa tynkämuodossaan ulottamassa avopuolisoihin.

Avio -ja avoliitossa sitoutumisen aste on erilainen. Tunnetta voi löytyä yhtä paljon molemmista, mutta avioliitto on julkinen ja Jumalan edessä annettu lupaus rakastaa toista. Sitoutuminen kantaa paremmin avioliitossa, sillä se on ennen kaikkea tahdon ja omistautumisen asia. Sen solmimisen hetkellä pyydetty Jumalan siunaus ei jää sanahelinäksi. Näin Isä on liitossa varmasti läsnä.

Avoliittohan on kuin lähtisi ajamaan autoa ilman turvavöitä tai soutamaan ilman pelastusliivejä. Yleisesti ottaen parisuhde on aina matka, jolle kannattaa ottaa kaikki mahdolliset turvavälineet mukaan. 

Avoliiton vaarana on sen hauraus ja toisesta eroaminen on liiankin helppoa. Toiselle lupaudutaan molemmissa, mutta hengen liittoon ei pyydetä siunausta. Avioliitossa ylä- ja alamäet on tarkoitettu kestettäviksi. Jos sen jostain syystä haluaa purkaa, on purkaminen työläämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On havahduttu, että mummot lentävät pihalle kodeistaan kun miehet kuolevat. Mummo on maksanut juoksevat kulut ja mies omistanut kaiken.

Tuossa sinun esimerkissäsihän ei ongelma ole siinä, ettei oltu naimisissa, vaan ongelma on siinä, jos yhteinen on laitettu vain miehen nimiin, vaikka taloutta on pyöritetty ja rahoitettu yhdessä. Minkä ikäisistä mummoista muuten puhut? Avoliitot alkoivat yleistyä vasta 60-luvun jälkeen.

Niin, sellaista se oli esimerkiksi vanhemmillani, kaikki oli isän nimissä ja 40-luvulla syntyneitä olivat. Isänihän kaiken kiinteän omaisuuden maksoi ja äiti maksoi juoksevat kulut eli käytännössä ei omistanut mitään. Näitä on vieläkin paljon vaikka sinä et sitä uskoisi.

Miksi niitä sitten on vielä paljon? Onko siihen mitään järkevää syytä? 

Vai ehkäpä tämä kuuluisi perinne, johon vedotaan? Vai sekö, ettei naista pidetä tarpeeksi älykkäänä ja kyvykkäänä omistamaan? 

Kysypä niiltä vanhoilta miehiltä miksi eivät halua antaa maksamaansa omaisuutta myös avovaimon nimiin tai kysy niiltä vanhoilta naisilta miksi antoivat käyttää itseään hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On havahduttu, että mummot lentävät pihalle kodeistaan kun miehet kuolevat. Mummo on maksanut juoksevat kulut ja mies omistanut kaiken.

Tuossa sinun esimerkissäsihän ei ongelma ole siinä, ettei oltu naimisissa, vaan ongelma on siinä, jos yhteinen on laitettu vain miehen nimiin, vaikka taloutta on pyöritetty ja rahoitettu yhdessä. Minkä ikäisistä mummoista muuten puhut? Avoliitot alkoivat yleistyä vasta 60-luvun jälkeen.

Niin, sellaista se oli esimerkiksi vanhemmillani, kaikki oli isän nimissä ja 40-luvulla syntyneitä olivat. Isänihän kaiken kiinteän omaisuuden maksoi ja äiti maksoi juoksevat kulut eli käytännössä ei omistanut mitään. Näitä on vieläkin paljon vaikka sinä et sitä uskoisi.

Omat vanhempani, 40-luvulla syntyneet, ovat kyllä laittaneet kaiken molempien nimiin, myös on yhteinen tili tyyliin Maija TAI Matti Meikäläinen. 

Ymmärrän toki, että avioliitto kannattaa tilanteessa, jossa ajattelu on niin konservatiivista ja vanhakantaista, että omaisuus laitetaan miehen nimiin. Mutta me ei nyt tässä ketjussa kai puhuta suurten ikäluokkien tasa-arvo-ongelmista, vaan keskustelu koskee enemmän nykypäivän aikuisten ja nuorten aikuisten tilanteita. Nuo kuvaamasi "kaikki miehen nimiin" ei ole oikein nykypäivää enää. Ja varsinkaan varmasti avoliitossa elävät, modernit ihmiset pääsääntöisesti eivät toimi niin.

Silti näitä naisia nyt halutaan suojella yhteiskunnan taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten näissä avoliittolainsäädännön muutoksissa ärsyttää se, että ne ehdot, joilla avoliiton solmit, voivat muuttua. Yhtäkkiä olet ties missä taloudellisissa vastuissa, vaikket mitään sopimusta ole tehnyt. Eikö muuttunut lainsäädäntö voisi koskea vain uusia, muutoksen jälkeen solmittuja avoliittoja?

Miten solmitaan avoliitto? 

kysyy itsekin avoliitossa asunut. (Minä olen vain muuttanut yhteen kumppanini kanssa.)

Avioliitto on lupaus.

Eikö avoliitossa luvata mitään? En tiedä, en ole koskaan avoliitossa ollut, mutta ajattelisin, että siihen kuuluu kaikki muut lupaukset paitsi vastamäessä ponnistelut.

Sekoitatkohan sinä nyt parisuhteen ja avioliittoon kuuluvan vihkimisrituaalin keskenään? Ei se avioliitonkaan perusta siinä vihkimisseremoniassa ole - tai ainakin toivon, että ei ole, sillä toivottavaa on, että sekin perustuisi vähän syvällisempään kokonaisuuteen.

Miksi aviopari muuten luottaa toisen pysyvän vierellään - senkö vuoksi, että vihkimisseremoniassa on toistettu joku valmiiksi kirjoitettu repliikki, vai voisiko se luottamus kuitenkin johtua jostain muusta? Mikäli pidät mahdollisena, että avioliitossa luottamus ja usko suhteeseen johtuu jostain muusta, niin olisikohan se sama asia sitten avoliitossakin? Itse arvostan suhteessa kuin suhteessa enemmän henkilön omia sanoja ja tekoja, en valmiiksi kirjoitettuja repliikkejä. Ja uskoisin, että suurimmalle osalla naimisissa olevista asia olisi myös niin. Kun kumppani sanoo rakastavansa ja haluavansa olla yhdessä, millä sanoilla sitten kukakin asian ilmaisee, tämän luulisi olevan merkittävämpää kuin jonkin yhteisöllisen seremonian. Vai olenko nyt ihan hakoteillä avioliiton suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On typerää, jos lakiin kirjattaisiin jokaikinen parisuhteen muoto tyyliin seurustelu 2-5v, yhdessäasuminen 1-4v, tutustumisaika 0-1v jne. Ihmisten parisuhteita ei nimenomaan pidä kirjata lakiin ennen kuin on niin varma siitä suhteesta, että on valmis tekemään siitä juridisen sopimuksen. Sitä ennen siviilisäädyn pitäisi olla tosiaan naimaton ihan riippumatta siitä, kenen kanssa asuu ja kuinka kauan on asunut.

Ihmiset, jotka pelkäävät avioliittoa, ovat tietämättömiä ja mieltävät sen samaan kuin kirkollinen vihkiminen. Nykyään avioliitto on kuitenkin nimenomaan juridinen sopimus omaisuuden ja lapsenaseman varmistamiseksi. Jos ei tällaisia toimenpiteitä halua, voi pysyä naimattomana ilman sen merkittävämpää juridiikkaa.

Jos siis haluaa ja pystyy sitoutumaan kumppaniin, on avioliitto järjellisesti ainoa oikea vaihtoehto. Jos taas tuntuu, että haluaa sitoutua vain hetken tai määrätyn ajan, niin sitten kannattaa pysyä naimattomana, mutta on naurettavaa, että sille hetken ajalle haluaa jotain juridisia avioliiton kaltaisia oikeuksia. Valinta on helppo, mutta jotkut haluaa sekä säilyttää että syödä kakun.

Siis mitä etuja nämä ovat:

Perinnönjako: puoliso ei peri kuin testamentilla tai jos pariskunta on lapseton, myös avoliitossa voi tehdä testamentin puolisolleen

Lapsen huoltajuus ja isyyden tunnustaminen: käynti lastenvalvojalla ei isoja asioita vaadi

Adoptioi osuu harvan kohdalleja ja  avioituminen tästä syystä tuntuu lähinnä tekosyyltä

Yhteisen sukunimi ei ole olennainen asia, suurin osa pariskunnista pitää oman nimensä liiton laadusta huolimatta enkä keksi mitään syytä, miksi se yhteinen nimi olisi oltava.

Omaisuuden jako eron tullen on avoliitossa reilumpi eli kumpikin saa pitää omansa.

Avoliiton jälkeen voi yrittää saada osaansa avopuolison omaisuudesta, mutta silloin pitää pystyä osoittamaan, että se omaisuus on saatu aikaan siksi, että avopuoliso uhrasi oman taloudellisen turvallisuutensa. Keskimäärin kotivuodesta avopuolison hyväksi maksetaan noin 1700 e. Avopuolison perimään omaisuuteen ei erossa pääse käsiksi vaikka kertoisi tappaneensa avoappivanhemmat eli osallistuneensa perinnön hankintaan.

Avopuoliso kuuluu lähtökohtaisesti perintöverotuksen osalta ns. kakkosluokkaan eli maksaa perinnöstä reippaasti enemmän veroa kuin aviopuoliso. Tähän on joitakin poikkeuksia (mm. jos on ollut aiemmin aviossa ja asuu viimeisenä verokautena yhdessä tai jos parilla on yhteinen lapsi).

Jos lapseton pariskunta aikoo jättää omaisuutensa toisilleen niin avioliittoa kannattaa ilman muuta harkita ihan tuon perintöveron takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On havahduttu, että mummot lentävät pihalle kodeistaan kun miehet kuolevat. Mummo on maksanut juoksevat kulut ja mies omistanut kaiken.

Tuossa sinun esimerkissäsihän ei ongelma ole siinä, ettei oltu naimisissa, vaan ongelma on siinä, jos yhteinen on laitettu vain miehen nimiin, vaikka taloutta on pyöritetty ja rahoitettu yhdessä. Minkä ikäisistä mummoista muuten puhut? Avoliitot alkoivat yleistyä vasta 60-luvun jälkeen.

Niin, sellaista se oli esimerkiksi vanhemmillani, kaikki oli isän nimissä ja 40-luvulla syntyneitä olivat. Isänihän kaiken kiinteän omaisuuden maksoi ja äiti maksoi juoksevat kulut eli käytännössä ei omistanut mitään. Näitä on vieläkin paljon vaikka sinä et sitä uskoisi.

Omat vanhempani, 40-luvulla syntyneet, ovat kyllä laittaneet kaiken molempien nimiin, myös on yhteinen tili tyyliin Maija TAI Matti Meikäläinen. 

Ymmärrän toki, että avioliitto kannattaa tilanteessa, jossa ajattelu on niin konservatiivista ja vanhakantaista, että omaisuus laitetaan miehen nimiin. Mutta me ei nyt tässä ketjussa kai puhuta suurten ikäluokkien tasa-arvo-ongelmista, vaan keskustelu koskee enemmän nykypäivän aikuisten ja nuorten aikuisten tilanteita. Nuo kuvaamasi "kaikki miehen nimiin" ei ole oikein nykypäivää enää. Ja varsinkaan varmasti avoliitossa elävät, modernit ihmiset pääsääntöisesti eivät toimi niin.

Silti näitä naisia nyt halutaan suojella yhteiskunnan taholta.

Siis keitä naisia - suurten ikäluokkien naisia vai nuorempia? Onko nyt siis jokin lakialoite, joka keskittyy nimenomaan naisten aseman parantamiseen? Mietin vaan, kun itsekin naisena olen kumppaniani varakkaampi, että jos jotain muutoksia tulisi, eivätkö ne koskisi minun miespuolista kumppaniani, vai onko oletus, että naiset ovat aina varattomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On typerää, jos lakiin kirjattaisiin jokaikinen parisuhteen muoto tyyliin seurustelu 2-5v, yhdessäasuminen 1-4v, tutustumisaika 0-1v jne. Ihmisten parisuhteita ei nimenomaan pidä kirjata lakiin ennen kuin on niin varma siitä suhteesta, että on valmis tekemään siitä juridisen sopimuksen. Sitä ennen siviilisäädyn pitäisi olla tosiaan naimaton ihan riippumatta siitä, kenen kanssa asuu ja kuinka kauan on asunut.

Ihmiset, jotka pelkäävät avioliittoa, ovat tietämättömiä ja mieltävät sen samaan kuin kirkollinen vihkiminen. Nykyään avioliitto on kuitenkin nimenomaan juridinen sopimus omaisuuden ja lapsenaseman varmistamiseksi. Jos ei tällaisia toimenpiteitä halua, voi pysyä naimattomana ilman sen merkittävämpää juridiikkaa.

Jos siis haluaa ja pystyy sitoutumaan kumppaniin, on avioliitto järjellisesti ainoa oikea vaihtoehto. Jos taas tuntuu, että haluaa sitoutua vain hetken tai määrätyn ajan, niin sitten kannattaa pysyä naimattomana, mutta on naurettavaa, että sille hetken ajalle haluaa jotain juridisia avioliiton kaltaisia oikeuksia. Valinta on helppo, mutta jotkut haluaa sekä säilyttää että syödä kakun.

Siis mitä etuja nämä ovat:

Perinnönjako: puoliso ei peri kuin testamentilla tai jos pariskunta on lapseton, myös avoliitossa voi tehdä testamentin puolisolleen

Lapsen huoltajuus ja isyyden tunnustaminen: käynti lastenvalvojalla ei isoja asioita vaadi

Adoptioi osuu harvan kohdalleja ja  avioituminen tästä syystä tuntuu lähinnä tekosyyltä

Yhteisen sukunimi ei ole olennainen asia, suurin osa pariskunnista pitää oman nimensä liiton laadusta huolimatta enkä keksi mitään syytä, miksi se yhteinen nimi olisi oltava.

Omaisuuden jako eron tullen on avoliitossa reilumpi eli kumpikin saa pitää omansa.

Avoliiton jälkeen voi yrittää saada osaansa avopuolison omaisuudesta, mutta silloin pitää pystyä osoittamaan, että se omaisuus on saatu aikaan siksi, että avopuoliso uhrasi oman taloudellisen turvallisuutensa. Keskimäärin kotivuodesta avopuolison hyväksi maksetaan noin 1700 e. Avopuolison perimään omaisuuteen ei erossa pääse käsiksi vaikka kertoisi tappaneensa avoappivanhemmat eli osallistuneensa perinnön hankintaan.

Avopuoliso kuuluu lähtökohtaisesti perintöverotuksen osalta ns. kakkosluokkaan eli maksaa perinnöstä reippaasti enemmän veroa kuin aviopuoliso. Tähän on joitakin poikkeuksia (mm. jos on ollut aiemmin aviossa ja asuu viimeisenä verokautena yhdessä tai jos parilla on yhteinen lapsi).

Jos lapseton pariskunta aikoo jättää omaisuutensa toisilleen niin avioliittoa kannattaa ilman muuta harkita ihan tuon perintöveron takia.

Tosin jos on lapsia, ei tarvitse harkita, ja jos taas lapsia ei ole, voi tietysti käväistä naimisissa ja jatkaa sen jälkeen avoliitossa. Jos siis haluaa näitä perintökuvioita.

Itse haluankin, että lapset perivät, joten minulle tuo ei ainakaan olisi ongelma.

Avoliitto ilman taloudellisia sitoumuksia pitää säilyttää, sillä eivät kaikki halua jakaa omaisuuttaan avopuolison kanssa. Jos vaikka kypsällä iällä muutetaan yhteen ja molemmilla on jo lapsia, avopuolisot voivat haluta jättää kuolemantapauksessa omaisuutensa omille lapsilleen eikä sille avopuolisolle.

Käsittääkseni avoliitossa ei voi kuitenkaan juridisesti tehdä avioehtosopimusta, jossa kumpikin pitäisi eron tai kuoleman tapauksessa oman omaisuutensa vai voiko? Onko ainoa mahdollisuus näillä pareilla siis olla muuttamatta yhteen? Heikentää kyllä näiden parien asemaa.