Miksi avoliitossa oleville ajetaan samoja etuja ja velvollisuuksia kuin avioliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avio -ja avoliitossa sitoutumisen aste on erilainen. Tunnetta voi löytyä yhtä paljon molemmista, mutta avioliitto on julkinen ja Jumalan edessä annettu lupaus rakastaa toista. Sitoutuminen kantaa paremmin avioliitossa, sillä se on ennen kaikkea tahdon ja omistautumisen asia. Sen solmimisen hetkellä pyydetty Jumalan siunaus ei jää sanahelinäksi. Näin Isä on liitossa varmasti läsnä.

Avoliittohan on kuin lähtisi ajamaan autoa ilman turvavöitä tai soutamaan ilman pelastusliivejä. Yleisesti ottaen parisuhde on aina matka, jolle kannattaa ottaa kaikki mahdolliset turvavälineet mukaan. 

Avoliiton vaarana on sen hauraus ja toisesta eroaminen on liiankin helppoa. Toiselle lupaudutaan molemmissa, mutta hengen liittoon ei pyydetä siunausta. Avioliitossa ylä- ja alamäet on tarkoitettu kestettäviksi. Jos sen jostain syystä haluaa purkaa, on purkaminen työläämpää.

Ei vihkikaavassa luvata rakastaa toista!

Vihkikaavassa kysytään "Tahdotko..."

Tahtominen on aktiivista. Se ei ole siis sellaista, että "mä haluan tämän". Tahtominen tarkoittaa, että olet valmis tekemään suhteen eteen myös töitä, etkä lopeta sitä heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessasi.

Nimenomaan kysytään tahtomista, ei lupaamista! Tahtominen on aktiivista tekemistä, jolla on tavoite. Lupaus on paljon vähemmän.

Sillä hetkellä tahtoo ja olisi valmis lupaamaankin. Tahtotila voi tietenkin muuttua ja lupauksen voi rikkoa. 

Vanha avopari istui aamukahvilla.

- Kuule, pitäisiköhän meidänkin mennä naimisiin? toinen kysäisi.

- Mitä ihmettä? toinen vastasi. Kuka meitä nyt enää huolisi?

Vierailija kirjoitti:

Toki kiinnostava aihe näin muuten. Miksi joku haluaa "avioliiton olematta avioliitossa"?

Nämä on näitä "kaikki edut ja huomio mutta ilman että tarvitsee tehdä mitään" -juttuja.

Sama kuin sellaiset ihmiset, jotka väittävät olevansa "kasvissyöjiä" ja vetävät reteesti kanaa ja kalaa kitaansa. Haluavat itselleen huomiota ja kuulua "erikoisryhmään" ilman että täytyy luopua mistään tai nähdä vaivaa.

Eli avioliiton edut ja hyödyt ilman että täytyy oikeasti laittaa sitä nimeä paperiin ja hyväksyä lain tuomat velvoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Jännää kun avoliitossa olevat eivät halua naimisiin niiden lakipykälien ja sopimusten takia, sitten valitetaan kun ei saada etuja mitä ne lakipykälät ja sopimukset mahdollistaisi....

Vai onko tässä jotenkin vääristynyt käsitys avioliitosta? Että pitäisi olla isot kirkkohäät? Eikö riitä jos käväisee maistraatissa ilmoittamassa?

Tosiaankin "rusinat pullasta" ajattelua, edut halutaan muttei velvollisuuksia.

Mielestäni avoliitossa oleville ei tulisi antaa yhtään enempää etuja kuin yhdessä asuville kaveruksille.

Tunnen muutaman pariskunnan, joissa nainen haluaisi naimisiin, mutta mies ei. Väkisin ei voi ketään viedä vihille, joten vaihtoehtoina on joko avoliitossa jatkaminen tai ero. Eivät nämä pariskunnat (edes pariskunnista nainen) ole halukkaita eroamaankaan. Yhtä lukuunottamatta näillä pariskunnilla on yhteisiä lapsiakin, joten tavallaan kyllä ymmärrän, että esim leskeneläke on asia, jota nämä naiset toivoisivat. 

Totta. En tosin puhuisi avioliiton eduista, koska sellaisia ei ole vaan avioliitossa olevan asemasta. Ihme juttu että valtiovalta pakottaa avoliitossa olevat samaan asemaan kuin avioliittoon menneet. Avoliitto nimenomaan on AINA tietoinen valinta, jolloin ei haluta yhteistä taloutta eikä mitään taloudellisia riippuvaisuuksia toisesta.

Pitäisi varmaan kehittää seuraava vaihtoehto, eli kevytliitto jonka voisi reksiteröidä ja joka toimisi niin kuin avoliiton on tarkoitus toimia eli siinä on kaksi samassa osoitteessa asuvaa ihmistä joilla ei ole toisiinsa mitään taloudellisia siteitä.

Tuo avoliitto (ei virallisine)  elatusvelvollisuuksineen ärsyttää sen verran, että tulen pitämään oman asuntoni ja asumistukeni sekä yh-lisät mieluummin kun alan kerjäämään miestä maksamaan asumiskuluja. Olishan se nyt aika perseestä, jos mies joutuisi maksamaan edes puolet asunnosta kun minä ja lapset tosiasiassa tarvitsemme sitä tilaa reilusti yli puolet asunnon koosta.  Onneksi asiassa on valoisat puolensa. Meillä on käytännössä kaksi kotia, asun teoriassa itse pesueeni kanssa maalla, edullisilla asumiskuluilla, mies lähikaupungissa omassaan.  Käytännössä vietämme lähes kaiken ajan yhdessä jomman kumman asunnossa, riippuen ihan siitä haluammeko maalais- vai kaupunkihuveja.  Tämä on meille loistava ratkaisu, mutta jos Kela luulee säästävänsä rahaa sillä, että pakottaa parempituloisen elättämään pienituloista puolisoa ja hänen lapsiaan, niin jää nuolemaan näppejään. 

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi vähän tarkentaa mistä eduista tarkalleen puhuu?

Leskeneläke kai tässä on viimeaikoina ollut muutoksen alla, ja minusta on erittäin hyvä että edusta ollaan tekemässä määräaikaista ja myös avoliittoja koskevaa. Vielä parempi olisi ollut jos koko leskeneläke olisi poistettu ja jätetty vain perhe-eläke mahdollisille lapsille.

Kiitos hyvistä vastauksista. Monia asioita tässä ketjussa on jo mainittukin, mutta tuo leskeneläke avoleskille minut herätti. Avoleskille pitäisi siis antaa sekin.

Jos ihminen haluaa avioliiton turvaa, niin miksi ihmeessä hän ei mene naimisiin. Voi mennä kukin omalla tyylillään naimisiin. Kirkossa tai maistraatissa. Ap

Ettei miehet voi väistää naisen elatusta olemalla avioitumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi vähän tarkentaa mistä eduista tarkalleen puhuu?

Leskeneläke kai tässä on viimeaikoina ollut muutoksen alla, ja minusta on erittäin hyvä että edusta ollaan tekemässä määräaikaista ja myös avoliittoja koskevaa. Vielä parempi olisi ollut jos koko leskeneläke olisi poistettu ja jätetty vain perhe-eläke mahdollisille lapsille.

Kiitos hyvistä vastauksista. Monia asioita tässä ketjussa on jo mainittukin, mutta tuo leskeneläke avoleskille minut herätti. Avoleskille pitäisi siis antaa sekin.

Jos ihminen haluaa avioliiton turvaa, niin miksi ihmeessä hän ei mene naimisiin. Voi mennä kukin omalla tyylillään naimisiin. Kirkossa tai maistraatissa. Ap

Siis tarkoitin, että eihän toki avolesket vielä saa leskeneläkettä, mutta ihmettelen, miksi sellaisesta nyt eduskunnassa edes puhutaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi vähän tarkentaa mistä eduista tarkalleen puhuu?

Leskeneläke kai tässä on viimeaikoina ollut muutoksen alla, ja minusta on erittäin hyvä että edusta ollaan tekemässä määräaikaista ja myös avoliittoja koskevaa. Vielä parempi olisi ollut jos koko leskeneläke olisi poistettu ja jätetty vain perhe-eläke mahdollisille lapsille.

Kiitos hyvistä vastauksista. Monia asioita tässä ketjussa on jo mainittukin, mutta tuo leskeneläke avoleskille minut herätti. Avoleskille pitäisi siis antaa sekin.

Jos ihminen haluaa avioliiton turvaa, niin miksi ihmeessä hän ei mene naimisiin. Voi mennä kukin omalla tyylillään naimisiin. Kirkossa tai maistraatissa. Ap

Koska yksin ei voi mennä naimisiin. Siihen tarvitaan se toinenkin. Ja jos toinen ei halua, ei häntä voi pakottaa. Erolla voi uhata, mutta siinä voi käydä niin, että joutuukin toteuttamaan uhkauksensa. Yksinhuoltajana naimisiin pääsy ei välttämättä olekaan mitenkään helppoa eikä läheskään kaikki halua uusperhettä.

Varsin moni naimisiin haluava tekee sen virheen, että muuttaa yhteen rakastamansa ihmisen kanssa ja jopa tekee vielä lapsiakin. Toinen osapuoli on saanut parisuhteen ja perheen ilman avioliittoakin. Sen jälkeen voikin olla hankalaa päästä naimisiin, jos toiselle osapuolelle riittää avoliittokin ihan hyvin. Varsinkin, kun "romanttisen rakkauden vaihe" on jo takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää kun avoliitossa olevat eivät halua naimisiin niiden lakipykälien ja sopimusten takia, sitten valitetaan kun ei saada etuja mitä ne lakipykälät ja sopimukset mahdollistaisi....

Vai onko tässä jotenkin vääristynyt käsitys avioliitosta? Että pitäisi olla isot kirkkohäät? Eikö riitä jos käväisee maistraatissa ilmoittamassa?

Tosiaankin "rusinat pullasta" ajattelua, edut halutaan muttei velvollisuuksia.

Mielestäni avoliitossa oleville ei tulisi antaa yhtään enempää etuja kuin yhdessä asuville kaveruksille.

Tunnen muutaman pariskunnan, joissa nainen haluaisi naimisiin, mutta mies ei. Väkisin ei voi ketään viedä vihille, joten vaihtoehtoina on joko avoliitossa jatkaminen tai ero. Eivät nämä pariskunnat (edes pariskunnista nainen) ole halukkaita eroamaankaan. Yhtä lukuunottamatta näillä pariskunnilla on yhteisiä lapsiakin, joten tavallaan kyllä ymmärrän, että esim leskeneläke on asia, jota nämä naiset toivoisivat. 

Tämä on kyllä totta ja varmasti myös ongelma.

Mieheni tutulle kävi jopa niin, että tuttu oli ollut vuosia avopari ja heillä oli 4-v lapsikin. Nainen halusi naimisiin ja menivät. Muutaman kuukauden päästä nainen halusi eron ja muutti miehensä (toisen) kaverin kanssa yhteen. Sitten nainen alkoi vaatia puolta miehen perintömökistä. Mutta sai nenilleen rankasti. Perintö oli laitettu miehen vanhempien toimesta avio-oikeuden ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen, kumpi on parempi tapa elää, mietin että olisi järkevää olla juridiselta näkökannalta kaksi selkeästi toisistaan eroavaa yhteiselon muotoa, jotta ihmiset voisivat aidosti valita, mitä haluavat esim. omaisuuden osituksen ym. suhteen. Jos molemmat liitot ovat käytännössä sama asia, kummallakaan ei ole mitään merkitystä.

Koettakaa nyt jo ymmärtää, ettei avoliitossa tehdä ositusta.

https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avol…

"Puoliso voi avoliittolain mukaan saada taloudellista hyvitystä. Hyvityksen saaminen on mahdollista, jos avopuoliso on työllään tai omalla varallisuuspanoksellaan auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta.  Oikeus hyvitykseen edellyttää, että omaisuuden erottelu vain omistussuhteiden mukaan johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

Avopuolisot voivat halutessaan poiketa avoliittolain säännöksistä tekemällä sopimuksen avoliiton päättymisen varalta. Puolisot voivat sopia esimerkiksi kodin irtaimiston omistuksesta tai avopuolison oikeudesta taloudelliseen hyvitykseen."

Aivan eri asia kuin ositus ja tulee kysymykseen vain, jos toinen on tosiaan rikastunut toista hyväksikäyttämällä.

Minä en suostunut tekemään lapsia ennen kuin vasta sitten, kun oltiin aviossa. Tämän sanoin heti tutustumisvaiheessa.

Näin teki myös eräs kaverini. (johon tutustuin vasta myöhemmin)

Järkevää. Miksi tehdä lapsia jo avoliittoaikana. Enemmän ne lapset monia sitoo yhteen kuin avioliitto. Lasten takin on erotessakin pakko olla yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi vähän tarkentaa mistä eduista tarkalleen puhuu?

Leskeneläke kai tässä on viimeaikoina ollut muutoksen alla, ja minusta on erittäin hyvä että edusta ollaan tekemässä määräaikaista ja myös avoliittoja koskevaa. Vielä parempi olisi ollut jos koko leskeneläke olisi poistettu ja jätetty vain perhe-eläke mahdollisille lapsille.

Kiitos hyvistä vastauksista. Monia asioita tässä ketjussa on jo mainittukin, mutta tuo leskeneläke avoleskille minut herätti. Avoleskille pitäisi siis antaa sekin.

Jos ihminen haluaa avioliiton turvaa, niin miksi ihmeessä hän ei mene naimisiin. Voi mennä kukin omalla tyylillään naimisiin. Kirkossa tai maistraatissa. Ap

Siis tarkoitin, että eihän toki avolesket vielä saa leskeneläkettä, mutta ihmettelen, miksi sellaisesta nyt eduskunnassa edes puhutaan. Ap

Minä taas ihmettelen miksi kuolleen aikuiselle, elatuskykyiselle, puolisolle pitäisi maksaa mitään ekstraeläkkeitä.

Lasten perhe-eläkkeet ymmärrän, koska he ovatcalikäisiä ja vielä vanhempiensa huollettavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto ilman taloudellisia sitoumuksia pitää säilyttää, sillä eivät kaikki halua jakaa omaisuuttaan avopuolison kanssa. Jos vaikka kypsällä iällä muutetaan yhteen ja molemmilla on jo lapsia, avopuolisot voivat haluta jättää kuolemantapauksessa omaisuutensa omille lapsilleen eikä sille avopuolisolle.

Käsittääkseni avoliitossa ei voi kuitenkaan juridisesti tehdä avioehtosopimusta, jossa kumpikin pitäisi eron tai kuoleman tapauksessa oman omaisuutensa vai voiko? Onko ainoa mahdollisuus näillä pareilla siis olla muuttamatta yhteen? Heikentää kyllä näiden parien asemaa.

Avopuoliso perii vain testamentilla,  joten lapsille se omaisuus menee ellet erikseen testamenttia lakiosan ulkopuolisesta osasta perintöä tee.

Avioehdossa ei olisi mitään järkeä koska ei avopuolisoiden välillä tehdä ositusta jonka ulkopuolelle avioehdolla voisi omaisuutta sulkea. Eli kumpikin pitää muutenkin oman omaisuutensa.

Jos avioliiton juridisia sopimuksia aletaan soveltaa myös avoliittoihin, niin silloinhan avoliitossa myös tehtäsiin eron tai kuoleman jälkeen ositus. Siitähän tässä käsittääkseni on kysymys, että myös avoliitossa halutaan, että toisen omaisuuteen olisi "avo-oikeus" eli omaisuus jaettaisiin avoliiton päättyessä - joko eroon tai kuolemaan. 

Niitä sovelletaan jo? Avoliitossa voidaan tehdä ositus 5v yhdessäasumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto ilman taloudellisia sitoumuksia pitää säilyttää, sillä eivät kaikki halua jakaa omaisuuttaan avopuolison kanssa. Jos vaikka kypsällä iällä muutetaan yhteen ja molemmilla on jo lapsia, avopuolisot voivat haluta jättää kuolemantapauksessa omaisuutensa omille lapsilleen eikä sille avopuolisolle.

Käsittääkseni avoliitossa ei voi kuitenkaan juridisesti tehdä avioehtosopimusta, jossa kumpikin pitäisi eron tai kuoleman tapauksessa oman omaisuutensa vai voiko? Onko ainoa mahdollisuus näillä pareilla siis olla muuttamatta yhteen? Heikentää kyllä näiden parien asemaa.

Avopuoliso perii vain testamentilla,  joten lapsille se omaisuus menee ellet erikseen testamenttia lakiosan ulkopuolisesta osasta perintöä tee.

Avioehdossa ei olisi mitään järkeä koska ei avopuolisoiden välillä tehdä ositusta jonka ulkopuolelle avioehdolla voisi omaisuutta sulkea. Eli kumpikin pitää muutenkin oman omaisuutensa.

Jos avioliiton juridisia sopimuksia aletaan soveltaa myös avoliittoihin, niin silloinhan avoliitossa myös tehtäsiin eron tai kuoleman jälkeen ositus. Siitähän tässä käsittääkseni on kysymys, että myös avoliitossa halutaan, että toisen omaisuuteen olisi "avo-oikeus" eli omaisuus jaettaisiin avoliiton päättyessä - joko eroon tai kuolemaan. 

Niitä sovelletaan jo? Avoliitossa voidaan tehdä ositus 5v yhdessäasumisen jälkeen.

E i   t e h d ä   o s i t u s t a.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto ilman taloudellisia sitoumuksia pitää säilyttää, sillä eivät kaikki halua jakaa omaisuuttaan avopuolison kanssa. Jos vaikka kypsällä iällä muutetaan yhteen ja molemmilla on jo lapsia, avopuolisot voivat haluta jättää kuolemantapauksessa omaisuutensa omille lapsilleen eikä sille avopuolisolle.

Käsittääkseni avoliitossa ei voi kuitenkaan juridisesti tehdä avioehtosopimusta, jossa kumpikin pitäisi eron tai kuoleman tapauksessa oman omaisuutensa vai voiko? Onko ainoa mahdollisuus näillä pareilla siis olla muuttamatta yhteen? Heikentää kyllä näiden parien asemaa.

Avopuoliso perii vain testamentilla,  joten lapsille se omaisuus menee ellet erikseen testamenttia lakiosan ulkopuolisesta osasta perintöä tee.

Avioehdossa ei olisi mitään järkeä koska ei avopuolisoiden välillä tehdä ositusta jonka ulkopuolelle avioehdolla voisi omaisuutta sulkea. Eli kumpikin pitää muutenkin oman omaisuutensa.

Jos avioliiton juridisia sopimuksia aletaan soveltaa myös avoliittoihin, niin silloinhan avoliitossa myös tehtäsiin eron tai kuoleman jälkeen ositus. Siitähän tässä käsittääkseni on kysymys, että myös avoliitossa halutaan, että toisen omaisuuteen olisi "avo-oikeus" eli omaisuus jaettaisiin avoliiton päättyessä - joko eroon tai kuolemaan. 

Niitä sovelletaan jo? Avoliitossa voidaan tehdä ositus 5v yhdessäasumisen jälkeen.

Ei tehdä. Hyvitystävoi hakea jos kehtaa ja on oikeat perusteet asialle.