Miksi avoliitossa oleville ajetaan samoja etuja ja velvollisuuksia kuin avioliitossa?

Onko tuo muka totta, että 5 vuotta yhdessä asuneella avoparilla on oikeus toistensa omaisuuteen? Että jos toinen saa vaikka perintöä vanhemmiltaan, voi avopuoliso vaatia osaa siitä itselleen eron tullessa? :o

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo muka totta, että 5 vuotta yhdessä asuneella avoparilla on oikeus toistensa omaisuuteen? Että jos toinen saa vaikka perintöä vanhemmiltaan, voi avopuoliso vaatia osaa siitä itselleen eron tullessa? :o

Ei ole samanlainen oikeus kuin avioliitossa. Vain jos voidaan katsoa toisen vaurastuneen toisen kustannuksella, voi hakea tasoitusta tms.

En ymmärrä, miksi avioliittoa perustellaan lapsen asemalla. Millä tavalla avoliitossa olevien vanhempien lasten asema siis on huonompi kuin lasten, joiden vanhemmat ovat naimisissa? Kuinka lapsemme (nyt 8 v) asema siis paranisi, jos me vanhemmat menisimme naimisiin? Konkreettisia asioita kiitos.

Miksi avoliitossa on elatusvelvollisuus mutta ei mitään etuja? Kela laskee tulot yhteen ja isompituloisella on elatusvelvollisuus jos toinen putoaa työmarkkinatuelle tai sairauspäivärahalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nimenomaan valinnut avoliiton, kun en halua niitä "avioliiton" rusinoita eli taloudellista sopimusta kumppanini kanssa. En halua eron kohdatessa jakaa omaisuuttani, en halua elatusvelvollisuutta.

Törkeää, jos kohta valtio katsoo taloudellisen sopimuksen syntyneen yhteenmuuttamalla.

Avoliitossa on myös elatusvelvollisuus. En saanut toimeentulotukea, koska asuin avoliitossa ja avopuolisolla katsottiin olevan elatusvelvollisuus.

Kelan silmissä etuudet jaetaan näin, muttei sinua oikeuteen voi haastaa, jos et elätä avopuolisoasi. Vain aviopuolison voi haastaa oikeuteen elatusvelvollisuuden rikkomisesta.

Höpö höpö

Tottahan tuo oli, höpöhöpöile itsellesi vaan tai voit toki esittää sen lainkohdan jolla elatusvelvollisuus avopuolisoiden välille syntyisi, mutta en kyllä aio pidättää hengitystäni odotellessani, koska sellaista ei yksinkertaisesti ole.

Kela pelaa omilla säännöillään.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi avioliittoa perustellaan lapsen asemalla. Millä tavalla avoliitossa olevien vanhempien lasten asema siis on huonompi kuin lasten, joiden vanhemmat ovat naimisissa? Kuinka lapsemme (nyt 8 v) asema siis paranisi, jos me vanhemmat menisimme naimisiin? Konkreettisia asioita kiitos.

Tämä minuakin kiinnostaisi. Veikkaan, että tuota argumenttia käyttävillä on syynä lähinnä tietämättömyys - joskus aiemminhan lapsen asema on ollutkin erilainen, mutta se oli joskus hamassa historiassa. Nykyisinhän lapsen asema on joskus jopa parempi avoliitossa.  Esim. tilanne, jossa varakkaampi vanhempi kuolee ja lapset ovat pienituloisia opiskelijoita. Avioliitossa lapset perivät, mutta lesken asumisoikeuden vuoksi pienituloiset opiskelijat joutuvat maksamaan perintöveron saamatta oikeutta hallinnoida perintöään. Avoliitossa ollessa taas lapset perivät, ja voivat tarvittaessa realisoida omaisuuden maksaakseen perintöverot ja rahoittaakseen omaa elämäänsä perinnön avulla. 

Eli joissain tapauksissa avioliitosta voi olla lapsille jopa haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ne edut, niin olisi helpompi keskustella asiasta.

Eikö sitä ole vaadittu mahdollisuutta vaikka yhteiseen sukunimeen tai omaisuuden ositusta erotilanteissa jne. myös avoliittoonkin.

Se on jo, oliko se 5 vai 7 vuotta kun asuu yhdessä niin syntyy oikeus ositukseen erossa.

Ei todellakaan synny. Sen sijaan voi tietyin edellytyksin saada hyvitystä toiselta, mikäli tuomioistuin katsoo että muussa tapauksessa toinen olisi saanut perusteetonta taloudellista etua toisen kustannuksella.  Eli jos vaikkapa olet hoitanut yhteistä lasta kotona ja toinen tehnyt sillä välin uraa niin hyvitykseen saattaa olla mahdollisuus. Sellaisen keissin muistan myös lukeneeni että työtön kirvesmies oli tekemisen puutteessa rempannut avokkinsa omakotitalon lattiasta kattoon ennen kuin nainen lemppasi tämän. Mies vaati, ja myös tuomioistuimen päätöksellä sai, hyvitystä joka taisi olla luokkaa 15 000e tms. 

Mitään automaattista 50-50-jakoa ei siis osituksen tapaan ole, vaan tapauskohtaisesti määrätään, jos määrätään, ja korvaussummalle täytyy olla vahvat perusteet.

Ei ole avopuolisolla velvollisuus elättää lain mukaan mutta kyllä kela laskee avokkien tulot yhteisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi avoliitossa on elatusvelvollisuus mutta ei mitään etuja? Kela laskee tulot yhteen ja isompituloisella on elatusvelvollisuus jos toinen putoaa työmarkkinatuelle tai sairauspäivärahalle. 

Ei ole elatusvelvollisuutta. Kela kuitenkin katsoo avopuolisoiden kuuluvan samaan ruokakuntaan ja sillä perusteella avopuolison tulot vaikuttavat. Vähän kyseenalainen kuvio minusta, mutta minkäs teet.

Näinpä, nimenomaan päädyttiin avoliittoon kun avioliitto etuineen ei kumpaakaan kiinnostanut. Nyt kun näitä "etuja" väkisin tähän ympätään, niin harkinnassa on siirtää toisen kirjat kakkosasunnolle. 2v toiselle ja sitten vaihto, saadaan verovapaus myydessä kaupan päälle. Ainoa syy miksei olla vielä tätä tehty on alaikäinen lapsi, ei jaksa opiskella kaikkia ehtoja mitä etävanhemmuus paperilla toisi tullessaan, soittaako esim lastenvalvoja perään. Toinen syy on terveyskeskuksen hammaslääkäri kotikunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Erikoiselta tuntuu, mikä siinä avioliitossa niin kammoksuttaa? Sitoutumiskammoa vai mitä?

Suhde on jo alunperin huonolla perustuksella, jos pelkää naimisiin menoa ja sitoutumista yhteiseen elämään.

Kalleus. Ylipäätään kaikki perinteinen konservatiinen on kallista. Myös juhlapyhät ja yhteinen päivällinen jne, ovat kalliita toteuttaa nykyisellään, kun ostovoima on ajettu alas.

Joulun pyhät on mahdotonta toteuttaa nykyisellä ostovoimalla. Edes normaalit huonekalut ja niiden hankinta on lähes mahdotonta. Monella avoparilla on vain sänky tai patja. Helpompi muuttaa pätkätöiden parissa, kun ei ole mitään konservatiivisia huonekaluja.

Talousasiat vähentää perinteitä.

Siksi olisikin hyvä tarjota samoja etuja niille joilla ei ole varaa viettää häitä tai muita konservatiivisia perinnejuhlia.

Monille on suuri haaste saada vuokra maksettua. Vuokra vie palkasta melkein koko osuuden. Syntyvyys on myös laskussa reilusti.

Mua näissä avio-avoliittojutuissa aina vähän ihmetyttää, että eikö teillä naisilla ole omaa omaisuutta, jota suojata. Eikö naisilla ole todellakaan omia tuloja, omaa omaisuutta jne.`

Miksi omaisuuden ylipäätään pitäisi olla yhteistä? Oletteko te kaikki todellakin niin köyhiä tai keskittynyt vaan "kotoilemaan", ettei teille kerry varallisuutta? 

Ei ole ihme, että pitää niin kovasti sitoutua ja näyttää maailmalle sekä muille naisille, että mulla on mies. 

Käsittämätöntä. 

Vierailija kirjoitti:

On typerää, jos lakiin kirjattaisiin jokaikinen parisuhteen muoto tyyliin seurustelu 2-5v, yhdessäasuminen 1-4v, tutustumisaika 0-1v jne. Ihmisten parisuhteita ei nimenomaan pidä kirjata lakiin ennen kuin on niin varma siitä suhteesta, että on valmis tekemään siitä juridisen sopimuksen. Sitä ennen siviilisäädyn pitäisi olla tosiaan naimaton ihan riippumatta siitä, kenen kanssa asuu ja kuinka kauan on asunut.

Ihmiset, jotka pelkäävät avioliittoa, ovat tietämättömiä ja mieltävät sen samaan kuin kirkollinen vihkiminen. Nykyään avioliitto on kuitenkin nimenomaan juridinen sopimus omaisuuden ja lapsenaseman varmistamiseksi. Jos ei tällaisia toimenpiteitä halua, voi pysyä naimattomana ilman sen merkittävämpää juridiikkaa.

Avioliiton etuja on lähinnä perinnönjaossa, lapsen huoltajuudessa ja isyyden tunnustamisessa, adoptoinnissa ja yhteisen sukunimen valitsemisessa sekä omaisuuden jaossa eron tullen. Avopari voi toki keksiä itselleen oman yhteisen sukunimen, mutta ihan mutkatonta se ei ole. Aviopari voi tehdä avioehdon, tätä vaihtoehtoa ei ole avoliitossa.. Jos avoliittoon syntyy lapsi tai liitto on kestänyt viisi vuotta, on omaisuuden jako soviteltavissa ja tältä sovittelulta ei voi välttyä millään avioehdon tapaisella paperilla. Näin ollen omaisuus on paremmin turvattavissa avioliitossa kuin avoliitossa pitkällä tähtäimellä.

Jos siis haluaa ja pystyy sitoutumaan kumppaniin, on avioliitto järjellisesti ainoa oikea vaihtoehto. Jos taas tuntuu, että haluaa sitoutua vain hetken tai määrätyn ajan, niin sitten kannattaa pysyä naimattomana, mutta on naurettavaa, että sille hetken ajalle haluaa jotain juridisia avioliiton kaltaisia oikeuksia. Valinta on helppo, mutta jotkut haluaa sekä säilyttää että syödä kakun.

Avioliitto on aina ollut taloudellinen sitoumus, sopimus kahden ihmisen välillä. Tähän asti oma omaisuus on ollut ehdottomassa turvassa avoliitossa, mutta vähitellen nimenomaan tätä puolta on haluttu hilata kohti yhteisomistusta.

Olen ollut avoliitossa vähän yli 30 vuotta ilman oletusta tilanteen järjettömyydestä. Olen ajatellut sitoutua noin 55 vuodeksi eli vain määrätyn ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mua näissä avio-avoliittojutuissa aina vähän ihmetyttää, että eikö teillä naisilla ole omaa omaisuutta, jota suojata. Eikö naisilla ole todellakaan omia tuloja, omaa omaisuutta jne.`

Miksi omaisuuden ylipäätään pitäisi olla yhteistä? Oletteko te kaikki todellakin niin köyhiä tai keskittynyt vaan "kotoilemaan", ettei teille kerry varallisuutta? 

Ei ole ihme, että pitää niin kovasti sitoutua ja näyttää maailmalle sekä muille naisille, että mulla on mies. 

Käsittämätöntä. 

Eiköhän näissä ole ajatuksena se yhteinen perhe. Kumpi siellä onkin kotona tekemässä ilmaista työtä, ei joudu heikkoon asemaan.

Toki asian voi ratkaista muutenkin, jos on halua ja taitoa laskea matematiikkaa, hoitaa paljon paperityötä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua näissä avio-avoliittojutuissa aina vähän ihmetyttää, että eikö teillä naisilla ole omaa omaisuutta, jota suojata. Eikö naisilla ole todellakaan omia tuloja, omaa omaisuutta jne.`

Miksi omaisuuden ylipäätään pitäisi olla yhteistä? Oletteko te kaikki todellakin niin köyhiä tai keskittynyt vaan "kotoilemaan", ettei teille kerry varallisuutta? 

Ei ole ihme, että pitää niin kovasti sitoutua ja näyttää maailmalle sekä muille naisille, että mulla on mies. 

Käsittämätöntä. 

Eiköhän näissä ole ajatuksena se yhteinen perhe. Kumpi siellä onkin kotona tekemässä ilmaista työtä, ei joudu heikkoon asemaan.

Toki asian voi ratkaista muutenkin, jos on halua ja taitoa laskea matematiikkaa, hoitaa paljon paperityötä jne.

Vähän ontuu...... Yhteinen perheaika on loppujen lopuksi todella lyhyt aika, varsinkin jos nyt puhutaan sitoutumisesta pitkäksi ajaksi, ehkä 20 vuotta asuvat lapset kotona.

Suomessa kuitenkin tehdään lapsia suhteellisen vähän ja perhevapaat tulisi jakaa joka tapauksessa. Eli vaikka olisikin ns. extraa kotona, niin puhutaan kuitenkin vain muutamasta vuodesta. Työaikaa ihmisillä on keskimääräisesti 40 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

On typerää, jos lakiin kirjattaisiin jokaikinen parisuhteen muoto tyyliin seurustelu 2-5v, yhdessäasuminen 1-4v, tutustumisaika 0-1v jne. Ihmisten parisuhteita ei nimenomaan pidä kirjata lakiin ennen kuin on niin varma siitä suhteesta, että on valmis tekemään siitä juridisen sopimuksen. Sitä ennen siviilisäädyn pitäisi olla tosiaan naimaton ihan riippumatta siitä, kenen kanssa asuu ja kuinka kauan on asunut.

Ihmiset, jotka pelkäävät avioliittoa, ovat tietämättömiä ja mieltävät sen samaan kuin kirkollinen vihkiminen. Nykyään avioliitto on kuitenkin nimenomaan juridinen sopimus omaisuuden ja lapsenaseman varmistamiseksi. Jos ei tällaisia toimenpiteitä halua, voi pysyä naimattomana ilman sen merkittävämpää juridiikkaa.

Jos siis haluaa ja pystyy sitoutumaan kumppaniin, on avioliitto järjellisesti ainoa oikea vaihtoehto. Jos taas tuntuu, että haluaa sitoutua vain hetken tai määrätyn ajan, niin sitten kannattaa pysyä naimattomana, mutta on naurettavaa, että sille hetken ajalle haluaa jotain juridisia avioliiton kaltaisia oikeuksia. Valinta on helppo, mutta jotkut haluaa sekä säilyttää että syödä kakun.

Siis mitä etuja nämä ovat:

Perinnönjako: puoliso ei peri kuin testamentilla tai jos pariskunta on lapseton, myös avoliitossa voi tehdä testamentin puolisolleen

Lapsen huoltajuus ja isyyden tunnustaminen: käynti lastenvalvojalla ei isoja asioita vaadi

Adoptioi osuu harvan kohdalleja ja  avioituminen tästä syystä tuntuu lähinnä tekosyyltä

Yhteisen sukunimi ei ole olennainen asia, suurin osa pariskunnista pitää oman nimensä liiton laadusta huolimatta enkä keksi mitään syytä, miksi se yhteinen nimi olisi oltava.

Omaisuuden jako eron tullen on avoliitossa reilumpi eli kumpikin saa pitää omansa.

Avoliiton jälkeen voi yrittää saada osaansa avopuolison omaisuudesta, mutta silloin pitää pystyä osoittamaan, että se omaisuus on saatu aikaan siksi, että avopuoliso uhrasi oman taloudellisen turvallisuutensa. Keskimäärin kotivuodesta avopuolison hyväksi maksetaan noin 1700 e. Avopuolison perimään omaisuuteen ei erossa pääse käsiksi vaikka kertoisi tappaneensa avoappivanhemmat eli osallistuneensa perinnön hankintaan.

On havahduttu, että mummot lentävät pihalle kodeistaan kun miehet kuolevat. Mummo on maksanut juoksevat kulut ja mies omistanut kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua näissä avio-avoliittojutuissa aina vähän ihmetyttää, että eikö teillä naisilla ole omaa omaisuutta, jota suojata. Eikö naisilla ole todellakaan omia tuloja, omaa omaisuutta jne.`

Miksi omaisuuden ylipäätään pitäisi olla yhteistä? Oletteko te kaikki todellakin niin köyhiä tai keskittynyt vaan "kotoilemaan", ettei teille kerry varallisuutta? 

Ei ole ihme, että pitää niin kovasti sitoutua ja näyttää maailmalle sekä muille naisille, että mulla on mies. 

Käsittämätöntä. 

Eiköhän näissä ole ajatuksena se yhteinen perhe. Kumpi siellä onkin kotona tekemässä ilmaista työtä, ei joudu heikkoon asemaan.

Toki asian voi ratkaista muutenkin, jos on halua ja taitoa laskea matematiikkaa, hoitaa paljon paperityötä jne.

On selkeä nähdä, miten avioliitto hyödyttää työtöntä ja tulotonta henkilöä, joka menee naimisiin itseään huomattavasti varakkaamman ja hyvätuloisen kanssa. Mutta tilanteessa, jossa molemmilla on ok tulot ja joissa omaisuutta on kummankin nimissä ei erotilanteessa kumpikaan joudu heikkoon asemaan. Ja sitten taas, jos kumpikin osapuoli on jo muutenkin pienituloisia ja asutaan vuokralla, ei avioliitto tuo mitään mainittavaa taloudellista turvaa - esim. riittävän köyhän kohdalla leskeneläkekin vähentää muita sosiaalitukia.

Eniten näissä avoliittolainsäädännön muutoksissa ärsyttää se, että ne ehdot, joilla avoliiton solmit, voivat muuttua. Yhtäkkiä olet ties missä taloudellisissa vastuissa, vaikket mitään sopimusta ole tehnyt. Eikö muuttunut lainsäädäntö voisi koskea vain uusia, muutoksen jälkeen solmittuja avoliittoja?

Vierailija kirjoitti:

On havahduttu, että mummot lentävät pihalle kodeistaan kun miehet kuolevat. Mummo on maksanut juoksevat kulut ja mies omistanut kaiken.

Tuossa sinun esimerkissäsihän ei ongelma ole siinä, ettei oltu naimisissa, vaan ongelma on siinä, jos yhteinen on laitettu vain miehen nimiin, vaikka taloutta on pyöritetty ja rahoitettu yhdessä. Minkä ikäisistä mummoista muuten puhut? Avoliitot alkoivat yleistyä vasta 60-luvun jälkeen.