Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen raskaudenkeskeytystä
Lambi
22.09.2020 |
Olen äärimmäisen vaikeiden päätösten äärellä ja tarvitsen neuvoja.
Olen äskettäin eronnut pitkästä suhteesta, josta toivun edelleen. Ero oli traumaattinen ja sen jälkipyykkinä kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja terapia on vasta alkamassa.
Olin heti eron jälkeen tunteiden sekasotkussa päätynyt seurustelemaan uuden miehen kanssa, vaikka kipuilin eroa edelleen. Parin kuukauden tapailun jälkeen sain tietää olevani raskaana. Mies oli innoissaan ja minäkin ajattelin, että kyllä minä tähän ajatukseen totun ja ihan hyvä tästä tulee.
Olen kuitenkin tässä viikkojen kuluessa huomannut ajatuksieni pyörivän raskaudenkeskeytyksen ympärillä jatkuvasti. En osaa asettua ajatukseen, että saisin lapsen (vaikka aiemmassa parisuhteessa niistä haaveilin) ja pelkkä ajatus kauhistuttaa ja ahdistaa. Mielenterveyteni ja oma jaksamiseni asian suhteen on huono, enkä pysty ajattelemaan muuta, kuin että miksi tämä lapsi ei ole entisen mieheni, jota rakastan edelleen. Ero vanhasta kaduttaa todella paljon ja en pysty sopeutumaan valintoihin, joita olen tehnyt. Ja tämä aiheuttaa suurta syyllisyyttä ja tuskaa. Tuntuu, että aika ei ole tehnyt tehtäviään ja etenkin tässä asiassa aika loppuu kesken. Pelkään myös, että satutan nykyistä kumppaniani, sillä hän on sitoutunut minuun ja tulevaan lapseen. Toisin kuin minä. Raskausviikkoja minulla on nyt 17.
Kaikki vastaukset otan kiitollisena vastaan.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vähän sama tilanne kuin mulla, paitsi että en ole raskaana. Mietin jatkuvasti että milloin olen tarpeeksi päässyt yli aiemmasta pitkästä suhteesta, jotta olisin valmis yrittämään lasta nykyisen kumppanin kanssa. Pelkään että siihen menee vuosia ja sitten ei iän takia enää onnistu. Olen myös masentunut, erosta ja muista syistä johtuen.
Tavallaan kadehdin tilannettasi, et joutunut tekemään tietoista päätöstä mutta nyt vaan on lapsi tulossa ja jossittelut hyvä jättää sikseen.
Siis miten nykyinen kumppanisi katselee tuollaista? Miksi edes olet hänen kanssaan? Anna hänelle mahdollisuus jonkun toisen kanssa! Uskomatonta itsekeskeisyyttä. Ryhdistäydy hyvä ihminen!
En tiedä miksi katselee, ilmeisesti rakastaa tarpeeksi paljon. Minä rakastan häntä myös. Tuli elämääni liian aikaisin tuohon eroon nähden, mutta en viitsinyt päästää tällaista löytöä menemään eikä hän halunnut mennä. Ei olla kumpikaan niitä ihmisiä keille kelpaa kuka vaan tarpeeksi hyvännäköinen tinderistä, kumpikin uskoo ettei tällaista yhteyttä löydy kuin harvoin. Hän on tiennyt alusta asti että olen hyvin keskeneräisessä tilanteessa.
Miten niin ryhdistäydy? Pitäisikö jättää hänet yhtäkkiä niin se olisi ryhdistäytymistä ja ei-itsekeskeistä?
No jos kerta meinasit vielä vuosia haikailla exäsi perään... Ymmärrät varmaan, että tilanne on aika epäreilu nykyiselle kumppanillesi, tai etpä taida haluta ymmärtää. Kyllä olisi ihan reilua jättää hänet. Mutta jos ajattelet vain itseäsi, niin jatkat toki samaan malliin.
Katsos kun ihmiset toipuu asioista eri tahtia. En varsinaisesti haluaisi olla masentunut ja kiinni menneeessä, mutta näillä nyt mennään. Tilanne ei ole epäreilu siten että nykyinen kumppani haluaa mieluummin olla kanssani kuin ei olla. Hän tietää missä mennään. Jos hän olisi jotain pinnallisesti katsoen täydellistä ja valmista pakettia etsinyt niin ei varmaan olisi tässä.
Voin tietysti sanoa hänelle, että av-mamma sanoi että hänelle olisi parempi jos jättäisin hänet. Luulen että hän ei olisi samaa mieltä, mutta minäpä testaan ja kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on tällä hetkellä hyvä mies,jos kerran haluaa pysyä rinnallani. Kannattaa kertoa miehelle rehellisesti ajatukset ja anna hänen tehdä suhteestanne omat johtopäätökset.
Taidat elää omien valheidesi keskellä,ja siksi olet noin masentunut.
Kyllä, juurikin näin.
Älä koskaan luota neuvolan apuun! Apua sieltä et saa vaan päädytte lasun asiakkaaksi ja tanttarat istuvat vuosia sohvalla. Pidä asiasi omana tietonasi. Kerro ystäville jne mutta ei neuvolassa! Kaikkea hyvää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi opetella kiitollisuutta, sen sijaan että miettisi vaan kaikkea mitä hänellä ei ole tai hän ei saa (suhde ex mieheen joka päätyi eroon?). Moni toivoo omaa lasta enemmän kuin mitään muuta. Mikä estää antamasta adoptioon?
Ja sitten se adoptioon annettu lapsi vihaa bioäitiään koko loppuelämänsä. Näin meille kävi. Sain toisen lapsen vuosia myöhemmin ja hän on niin kateellinen, kun olen äiti nuoremmalle lapselle, ettei halua pitää yhteyttä. Näinkin voi käydä.
Itse ANNOIT lapsesi pois. Miksi hänen pitäisi rakastaa sinua tai haluta pitää yhteyttä?
Sanoin vain ap. lle ettei se adoptioon antaminen ole helppo ratkaisu. Lapsikin siinä kärsii
Ei hän kärsi, jos hänellä on hyvät adoptiovanhemmat ja muuten elämä kunnossa. Se että hän ei halua pitää sinuun yhteyttä, ei tarkoita sitä että hän kärsii. Sinä ilmeisesti kärsit siitå että hän ylipäänsä on olemassa. Ihmeellistä olisi jos joku haluaisi pitää yhteyttä sellaiseen ”äitiin”.
En minä kärsi vaan hän on nyt aikuisena sanonut itse kärsivänsä ja olevansa kateellinen, kun velipuolensa saa kasvaa minun kanssani. Ei minuun tarvitse ollakaan yhteydessä. Adoptio on vaan jättänyt arvet häneen ja jos ap nyt antaa lapsen adoptioon ja tekee myöhemmin ns omia lapsia, voi adoptioon annettu tuntea katkeruutta.
Entä jos antaisit lapsen adoptioon tai sitten mies hoitaisi enemmän? Itse en tosin pystyisi varmaan antamaan lastani pois. Mietin, että jos oikeasti haluat miehen kanssa joskus "muitakin" lapsia niin miksi tämä "nykyinen" ei sitten saisi syntyä? Vaikeaa silti kirjoittaa mitään ja en osaa muuten neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vain päivä kerrallaan. Älä mieti liikaa tulevaa. Kyllä asiat menee ajan kanssa vielä hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vähän sama tilanne kuin mulla, paitsi että en ole raskaana. Mietin jatkuvasti että milloin olen tarpeeksi päässyt yli aiemmasta pitkästä suhteesta, jotta olisin valmis yrittämään lasta nykyisen kumppanin kanssa. Pelkään että siihen menee vuosia ja sitten ei iän takia enää onnistu. Olen myös masentunut, erosta ja muista syistä johtuen.
Tavallaan kadehdin tilannettasi, et joutunut tekemään tietoista päätöstä mutta nyt vaan on lapsi tulossa ja jossittelut hyvä jättää sikseen.
Siis miten nykyinen kumppanisi katselee tuollaista? Miksi edes olet hänen kanssaan? Anna hänelle mahdollisuus jonkun toisen kanssa! Uskomatonta itsekeskeisyyttä. Ryhdistäydy hyvä ihminen!
En tiedä miksi katselee, ilmeisesti rakastaa tarpeeksi paljon. Minä rakastan häntä myös. Tuli elämääni liian aikaisin tuohon eroon nähden, mutta en viitsinyt päästää tällaista löytöä menemään eikä hän halunnut mennä. Ei olla kumpikaan niitä ihmisiä keille kelpaa kuka vaan tarpeeksi hyvännäköinen tinderistä, kumpikin uskoo ettei tällaista yhteyttä löydy kuin harvoin. Hän on tiennyt alusta asti että olen hyvin keskeneräisessä tilanteessa.
Miten niin ryhdistäydy? Pitäisikö jättää hänet yhtäkkiä niin se olisi ryhdistäytymistä ja ei-itsekeskeistä?
No jos kerta meinasit vielä vuosia haikailla exäsi perään... Ymmärrät varmaan, että tilanne on aika epäreilu nykyiselle kumppanillesi, tai etpä taida haluta ymmärtää. Kyllä olisi ihan reilua jättää hänet. Mutta jos ajattelet vain itseäsi, niin jatkat toki samaan malliin.
Katsos kun ihmiset toipuu asioista eri tahtia. En varsinaisesti haluaisi olla masentunut ja kiinni menneeessä, mutta näillä nyt mennään. Tilanne ei ole epäreilu siten että nykyinen kumppani haluaa mieluummin olla kanssani kuin ei olla. Hän tietää missä mennään. Jos hän olisi jotain pinnallisesti katsoen täydellistä ja valmista pakettia etsinyt niin ei varmaan olisi tässä.
Voin tietysti sanoa hänelle, että av-mamma sanoi että hänelle olisi parempi jos jättäisin hänet. Luulen että hän ei olisi samaa mieltä, mutta minäpä testaan ja kysyn.
Kerrotko hänelle myös, että toivoisit olevasi mieluummin raskaana exällesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vähän sama tilanne kuin mulla, paitsi että en ole raskaana. Mietin jatkuvasti että milloin olen tarpeeksi päässyt yli aiemmasta pitkästä suhteesta, jotta olisin valmis yrittämään lasta nykyisen kumppanin kanssa. Pelkään että siihen menee vuosia ja sitten ei iän takia enää onnistu. Olen myös masentunut, erosta ja muista syistä johtuen.
Tavallaan kadehdin tilannettasi, et joutunut tekemään tietoista päätöstä mutta nyt vaan on lapsi tulossa ja jossittelut hyvä jättää sikseen.
Siis miten nykyinen kumppanisi katselee tuollaista? Miksi edes olet hänen kanssaan? Anna hänelle mahdollisuus jonkun toisen kanssa! Uskomatonta itsekeskeisyyttä. Ryhdistäydy hyvä ihminen!
En tiedä miksi katselee, ilmeisesti rakastaa tarpeeksi paljon. Minä rakastan häntä myös. Tuli elämääni liian aikaisin tuohon eroon nähden, mutta en viitsinyt päästää tällaista löytöä menemään eikä hän halunnut mennä. Ei olla kumpikaan niitä ihmisiä keille kelpaa kuka vaan tarpeeksi hyvännäköinen tinderistä, kumpikin uskoo ettei tällaista yhteyttä löydy kuin harvoin. Hän on tiennyt alusta asti että olen hyvin keskeneräisessä tilanteessa.
Miten niin ryhdistäydy? Pitäisikö jättää hänet yhtäkkiä niin se olisi ryhdistäytymistä ja ei-itsekeskeistä?
No jos kerta meinasit vielä vuosia haikailla exäsi perään... Ymmärrät varmaan, että tilanne on aika epäreilu nykyiselle kumppanillesi, tai etpä taida haluta ymmärtää. Kyllä olisi ihan reilua jättää hänet. Mutta jos ajattelet vain itseäsi, niin jatkat toki samaan malliin.
Katsos kun ihmiset toipuu asioista eri tahtia. En varsinaisesti haluaisi olla masentunut ja kiinni menneeessä, mutta näillä nyt mennään. Tilanne ei ole epäreilu siten että nykyinen kumppani haluaa mieluummin olla kanssani kuin ei olla. Hän tietää missä mennään. Jos hän olisi jotain pinnallisesti katsoen täydellistä ja valmista pakettia etsinyt niin ei varmaan olisi tässä.
Voin tietysti sanoa hänelle, että av-mamma sanoi että hänelle olisi parempi jos jättäisin hänet. Luulen että hän ei olisi samaa mieltä, mutta minäpä testaan ja kysyn.
Kerrotko hänelle myös, että toivoisit olevasi mieluummin raskaana exällesi?
Niin ja että saatat vielä vuosia haikailla eksäsi perään sillä seurauksella että hän ei lapsia tule sinun kanssasi saamaan, koska ikä tulee vastaan? Jotnekin kuulostat tosi keskenkasvuiselta ihmiseltä, vaikea kuvitella että olisit esim jo yli 35v, henkisesti jäänyt ehkä 20v tasolle.
Tiedätkö, myös todella halutun ja toivotun, jopa lapsettomuuden jälkeen hoidoilla saadun lapsen odotusaikaan liittyy kaikenlaisia tunteita, myös niitä suruja ja voimakasta masennusta? Välillä tuntuu siltä, että mitä ihmettä on mennyt tekemään ja voiko lapsen vielä perua. Osa tunteistasi saattaa siis liittyy suoraan raskauteen itseensä, ainakin minulla hormonit ja koko muuttuva todellisuus olivat yhtä vuoristorataa, vielä toisenkin lapsen kohdalla. Sain myös kamalia raivareita ja itkukohtauksia aivan pienestä. Lisäksi pelkäsin hysteerisesti toista keskenmenoa tai kohtukuolemaa aivan siihen saakka, kun synnytin.
Todella raskasta aikaa oli, siis parisuhteelle ja omassa päässä. Neuvolassa en uskaltanut sanoa mitään, ettei luultaisi seonneen. Ota tämäkin huomioon, ettet ole välttämättä taustasi vuoksi mutta muutenkaan raskausaikana ole sopivassa kunnossa tekemään noin isoa päätöstä. Ehkä lapsen toinen vanhempi on nyt "järkevämpi"? Hän vaikuttaa vastuulliselta ja turvalliselta kumppanilta. Onnea sinulle elämässä, voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä koskaan luota neuvolan apuun! Apua sieltä et saa vaan päädytte lasun asiakkaaksi ja tanttarat istuvat vuosia sohvalla. Pidä asiasi omana tietonasi. Kerro ystäville jne mutta ei neuvolassa! Kaikkea hyvää
Täällä elämän kovan koulun käyneet taas vauhdissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ehdottomasti sellaiseen tarkempaan ultraan!!! Katsele ja kuuntele lapsesi ääniä. Voipi olla aika tarpeellinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vähän sama tilanne kuin mulla, paitsi että en ole raskaana. Mietin jatkuvasti että milloin olen tarpeeksi päässyt yli aiemmasta pitkästä suhteesta, jotta olisin valmis yrittämään lasta nykyisen kumppanin kanssa. Pelkään että siihen menee vuosia ja sitten ei iän takia enää onnistu. Olen myös masentunut, erosta ja muista syistä johtuen.
Tavallaan kadehdin tilannettasi, et joutunut tekemään tietoista päätöstä mutta nyt vaan on lapsi tulossa ja jossittelut hyvä jättää sikseen.
Siis miten nykyinen kumppanisi katselee tuollaista? Miksi edes olet hänen kanssaan? Anna hänelle mahdollisuus jonkun toisen kanssa! Uskomatonta itsekeskeisyyttä. Ryhdistäydy hyvä ihminen!
En tiedä miksi katselee, ilmeisesti rakastaa tarpeeksi paljon. Minä rakastan häntä myös. Tuli elämääni liian aikaisin tuohon eroon nähden, mutta en viitsinyt päästää tällaista löytöä menemään eikä hän halunnut mennä. Ei olla kumpikaan niitä ihmisiä keille kelpaa kuka vaan tarpeeksi hyvännäköinen tinderistä, kumpikin uskoo ettei tällaista yhteyttä löydy kuin harvoin. Hän on tiennyt alusta asti että olen hyvin keskeneräisessä tilanteessa.
Miten niin ryhdistäydy? Pitäisikö jättää hänet yhtäkkiä niin se olisi ryhdistäytymistä ja ei-itsekeskeistä?
No jos kerta meinasit vielä vuosia haikailla exäsi perään... Ymmärrät varmaan, että tilanne on aika epäreilu nykyiselle kumppanillesi, tai etpä taida haluta ymmärtää. Kyllä olisi ihan reilua jättää hänet. Mutta jos ajattelet vain itseäsi, niin jatkat toki samaan malliin.
Katsos kun ihmiset toipuu asioista eri tahtia. En varsinaisesti haluaisi olla masentunut ja kiinni menneeessä, mutta näillä nyt mennään. Tilanne ei ole epäreilu siten että nykyinen kumppani haluaa mieluummin olla kanssani kuin ei olla. Hän tietää missä mennään. Jos hän olisi jotain pinnallisesti katsoen täydellistä ja valmista pakettia etsinyt niin ei varmaan olisi tässä.
Voin tietysti sanoa hänelle, että av-mamma sanoi että hänelle olisi parempi jos jättäisin hänet. Luulen että hän ei olisi samaa mieltä, mutta minäpä testaan ja kysyn.
Toi peruslausahdus itsekeskeisten ihmisten suusta, jotka eivät
ota vastuuta omista tekemisistään ja tekemättömyyksistä: Katsos kun kaikki jaksaa eri tavalla. Tällä he oikeuttavat yhtä sun toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sen miten masennuskin vaikuttaa kaikkeen. Itse en voi edes kuvitella miten selviäisin jos olisin samassa tilanteessa kuin sinä. Siinä mielessä ei kannata todellakaan hävetä jos tuntee epävarmuutta ja pelkoa kaikesta.
Aborttia noilla viikoilla on hankala saada sosiaalisin perustein, mutta voit toki yrittää sitä.
Voit myös katsoa, josko raskaus jatkuu elävään lapseen. Sekään ei ole 100% varmaa, vaan myöhäisiä keskenmenoja tulee ja kohtukuolemiakin on satoja Suomessakin joka vuosi.
Voit myös jättää miesystäväsi ja lapsen myöhemmin, jos vauva-elämä ei sinua kiinnosta. Voitte myös miehen kanssa yhdessä antaa vauvan adoptioon. Lapsi saa varmasti sitä kautta huolella valitut vanhemmat, niin harvinaista on saada pieni vauva adoptioon.
Sinulla on paljon vaihtoehtoja. Ehkä sinua helpottaisi, jos käyt ultrassa vielä kerran katsomassa miltä hän nyt näyttää ja tunnustelemassa herättääkö se mitään tunteita. Se voisi konkretisoida tilannetta, vaikka toki NP-ultrassa jo näitkin sikiön.
Itse olen tehnyt abortin ja ennen sitä halusin nähdä mistä on kysymys. Ultrakuva ei herättänyt liiemmin tunteita. Siitä tiesin valintani oikeaksi. Lapseni kohdalla 15v myöhemmin itkin ilosta ultrassa. Tiesin mm. siitä, että se lapsi syntyy rakastettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vähän sama tilanne kuin mulla, paitsi että en ole raskaana. Mietin jatkuvasti että milloin olen tarpeeksi päässyt yli aiemmasta pitkästä suhteesta, jotta olisin valmis yrittämään lasta nykyisen kumppanin kanssa. Pelkään että siihen menee vuosia ja sitten ei iän takia enää onnistu. Olen myös masentunut, erosta ja muista syistä johtuen.
Tavallaan kadehdin tilannettasi, et joutunut tekemään tietoista päätöstä mutta nyt vaan on lapsi tulossa ja jossittelut hyvä jättää sikseen.
Siis miten nykyinen kumppanisi katselee tuollaista? Miksi edes olet hänen kanssaan? Anna hänelle mahdollisuus jonkun toisen kanssa! Uskomatonta itsekeskeisyyttä. Ryhdistäydy hyvä ihminen!
En tiedä miksi katselee, ilmeisesti rakastaa tarpeeksi paljon. Minä rakastan häntä myös. Tuli elämääni liian aikaisin tuohon eroon nähden, mutta en viitsinyt päästää tällaista löytöä menemään eikä hän halunnut mennä. Ei olla kumpikaan niitä ihmisiä keille kelpaa kuka vaan tarpeeksi hyvännäköinen tinderistä, kumpikin uskoo ettei tällaista yhteyttä löydy kuin harvoin. Hän on tiennyt alusta asti että olen hyvin keskeneräisessä tilanteessa.
Miten niin ryhdistäydy? Pitäisikö jättää hänet yhtäkkiä niin se olisi ryhdistäytymistä ja ei-itsekeskeistä?
No jos kerta meinasit vielä vuosia haikailla exäsi perään... Ymmärrät varmaan, että tilanne on aika epäreilu nykyiselle kumppanillesi, tai etpä taida haluta ymmärtää. Kyllä olisi ihan reilua jättää hänet. Mutta jos ajattelet vain itseäsi, niin jatkat toki samaan malliin.
Katsos kun ihmiset toipuu asioista eri tahtia. En varsinaisesti haluaisi olla masentunut ja kiinni menneeessä, mutta näillä nyt mennään. Tilanne ei ole epäreilu siten että nykyinen kumppani haluaa mieluummin olla kanssani kuin ei olla. Hän tietää missä mennään. Jos hän olisi jotain pinnallisesti katsoen täydellistä ja valmista pakettia etsinyt niin ei varmaan olisi tässä.
Voin tietysti sanoa hänelle, että av-mamma sanoi että hänelle olisi parempi jos jättäisin hänet. Luulen että hän ei olisi samaa mieltä, mutta minäpä testaan ja kysyn.
Kerrotko hänelle myös, että toivoisit olevasi mieluummin raskaana exällesi?
Niin ja että saatat vielä vuosia haikailla eksäsi perään sillä seurauksella että hän ei lapsia tule sinun kanssasi saamaan, koska ikä tulee vastaan? Jotnekin kuulostat tosi keskenkasvuiselta ihmiseltä, vaikea kuvitella että olisit esim jo yli 35v, henkisesti jäänyt ehkä 20v tasolle.
En toivoisi mieluummin olevani raskaana eksälle. En ole myöskään ap minkä toivon olleen selvää jo kun alkujaan kommentoit viestiini.
Olet aika hirveä ihminen haukkuessasi ihmistä, joka ei ole toipunut kipeistä asioista elämässään, keskenkasvuiseksi. Nimenomaan yritän olla se aikuinen joka tiedostaa omat tunteensa ja voimavaransa ja on rehellinen niistä kumppanilleen. Hän olisi voinut ja saisi koska tahansa lähteä, jos kokee ettei suhteemme ole sen arvoinen. Ymmärrän myös että ihmisten elämässä voi olla asioita jotka tekee heistä joksikin tai pidemmäksi aikaa rikkinäisiä. Onko se keskenkasvuisuutta?
Googlaa ituprojekti. Sieltä saa anonyymisti ainakin keskusteluapua eikä tuomita. Kaikki tunteet kuuluu elämään ja mulla on aavistus, että jonain päivänä katsot lastasi ja hymyilet onnellisesti. Ihanaa tulevaisuutta sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vähän sama tilanne kuin mulla, paitsi että en ole raskaana. Mietin jatkuvasti että milloin olen tarpeeksi päässyt yli aiemmasta pitkästä suhteesta, jotta olisin valmis yrittämään lasta nykyisen kumppanin kanssa. Pelkään että siihen menee vuosia ja sitten ei iän takia enää onnistu. Olen myös masentunut, erosta ja muista syistä johtuen.
Tavallaan kadehdin tilannettasi, et joutunut tekemään tietoista päätöstä mutta nyt vaan on lapsi tulossa ja jossittelut hyvä jättää sikseen.
Siis miten nykyinen kumppanisi katselee tuollaista? Miksi edes olet hänen kanssaan? Anna hänelle mahdollisuus jonkun toisen kanssa! Uskomatonta itsekeskeisyyttä. Ryhdistäydy hyvä ihminen!
En tiedä miksi katselee, ilmeisesti rakastaa tarpeeksi paljon. Minä rakastan häntä myös. Tuli elämääni liian aikaisin tuohon eroon nähden, mutta en viitsinyt päästää tällaista löytöä menemään eikä hän halunnut mennä. Ei olla kumpikaan niitä ihmisiä keille kelpaa kuka vaan tarpeeksi hyvännäköinen tinderistä, kumpikin uskoo ettei tällaista yhteyttä löydy kuin harvoin. Hän on tiennyt alusta asti että olen hyvin keskeneräisessä tilanteessa.
Miten niin ryhdistäydy? Pitäisikö jättää hänet yhtäkkiä niin se olisi ryhdistäytymistä ja ei-itsekeskeistä?
No jos kerta meinasit vielä vuosia haikailla exäsi perään... Ymmärrät varmaan, että tilanne on aika epäreilu nykyiselle kumppanillesi, tai etpä taida haluta ymmärtää. Kyllä olisi ihan reilua jättää hänet. Mutta jos ajattelet vain itseäsi, niin jatkat toki samaan malliin.
Katsos kun ihmiset toipuu asioista eri tahtia. En varsinaisesti haluaisi olla masentunut ja kiinni menneeessä, mutta näillä nyt mennään. Tilanne ei ole epäreilu siten että nykyinen kumppani haluaa mieluummin olla kanssani kuin ei olla. Hän tietää missä mennään. Jos hän olisi jotain pinnallisesti katsoen täydellistä ja valmista pakettia etsinyt niin ei varmaan olisi tässä.
Voin tietysti sanoa hänelle, että av-mamma sanoi että hänelle olisi parempi jos jättäisin hänet. Luulen että hän ei olisi samaa mieltä, mutta minäpä testaan ja kysyn.
Toi peruslausahdus itsekeskeisten ihmisten suusta, jotka eivät
ota vastuuta omista tekemisistään ja tekemättömyyksistä: Katsos kun kaikki jaksaa eri tavalla. Tällä he oikeuttavat yhtä sun toista.
Huh huh, olet epäempaattisimpia ihmisiä joita olen kohdannut. Mistä vastuun ottamattomuudesta nyt oikein puhut? Kaikkien pitäisi vaan olla reippaita, ottaa itseään niskasta kiinni ja elää niin kuin sinun mielestä kuuluu?
Otan vastuuta. En huijaa ketään.
Sosiaalisin perustein, esim. mielenterveysongelmat, abortin voi vielä saada raskausviikolle 20 saakka. Jos sen luvan Valviralta saa, niin käsittelyssä mennee parisen viikkoa, jolloin se tulee n. viikolla 20. Sikiö on silloin n.250 gr painava ja n. 20 cm pitkä. Lapsi surmataan kohtuun ja sitten siinä synnytetään. Hän on syntyessään pikkuruinen mutta ihmisen näköinen. Se on traumaattista eikä helpota masennustasi. Ja olet kuitenkin halunnut aiemmin lasta. Juna ei välttämättä pysähdy asemalla usein, joten mietihän nyt.. Lapsen saaminen ei ole mikään automaatti. Ei sinulla kuitenkaan ole skitsofreniaa, psykoosia tai muuta, mikä tekisi sinusta mahdottoman äidiksi. Masennusta voi hoitaa.
Ehdottaisin, että kun sulla on se terapia alkamassa, mene sinne. Hoida päätäsi siellä ja anna vauvan kasvaa vatsassasi. Ei se ole vauvan syy, että olit huolimaton ehkäisyn kanssa. Ilmeisesti sulla on nyt hyvä mies, joka on innoissaan vauvasta.
Synnytyksen jälkeenkin, jos vielä tuntuu että ei, mä en tähän ala, on sinun mahdollista luopua vauvasta. Joko isälleen, annat adoptioon tai annat sijaisperheeseen, jolloin voit tavata lasta. Lapsen saaminen takaisin ei kahdessa viimeisessä tilanteessa onnistu.
Jos oikeasti koet, että sinusta ei ole nyt eikä tulevaisuudessa kunnon rakastavaksi äidiksi etkä halua antaa vauvaa pois, etkä sen kautta sitoutua tähän mieheen ikinä, niin hae toki aborttia. Isää ei tässä asiassa valitettavasti/onneksi kuunnella.
Miksi sen lapsen pitäisi olla juuri sille paskamiehelle, jos rinnallasi seisoo vauvasta innostunut lapsen oikea isä? Miksi elämässäsi pitää olla mies, kun niistä 50 % on niin epäluotettavia?
Itse voin kyllä luopua äijästä, tervemenoa vaan, mutta en ikinä ikinä lapsistani.
Mutta synnytyksen jälkeenkin on vielä vaihtoehtoja, jos siihen päädyt.
N50v, 4 + 1 bonuslasta, kerran eronnut ja onneksi erosin. Tämä nykyinen versio on kunnon mies.
Ei hän kärsi, jos hänellä on hyvät adoptiovanhemmat ja muuten elämä kunnossa. Se että hän ei halua pitää sinuun yhteyttä, ei tarkoita sitä että hän kärsii. Sinä ilmeisesti kärsit siitå että hän ylipäänsä on olemassa. Ihmeellistä olisi jos joku haluaisi pitää yhteyttä sellaiseen ”äitiin”.