Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen raskaudenkeskeytystä
Lambi
22.09.2020 |
Olen äärimmäisen vaikeiden päätösten äärellä ja tarvitsen neuvoja.
Olen äskettäin eronnut pitkästä suhteesta, josta toivun edelleen. Ero oli traumaattinen ja sen jälkipyykkinä kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja terapia on vasta alkamassa.
Olin heti eron jälkeen tunteiden sekasotkussa päätynyt seurustelemaan uuden miehen kanssa, vaikka kipuilin eroa edelleen. Parin kuukauden tapailun jälkeen sain tietää olevani raskaana. Mies oli innoissaan ja minäkin ajattelin, että kyllä minä tähän ajatukseen totun ja ihan hyvä tästä tulee.
Olen kuitenkin tässä viikkojen kuluessa huomannut ajatuksieni pyörivän raskaudenkeskeytyksen ympärillä jatkuvasti. En osaa asettua ajatukseen, että saisin lapsen (vaikka aiemmassa parisuhteessa niistä haaveilin) ja pelkkä ajatus kauhistuttaa ja ahdistaa. Mielenterveyteni ja oma jaksamiseni asian suhteen on huono, enkä pysty ajattelemaan muuta, kuin että miksi tämä lapsi ei ole entisen mieheni, jota rakastan edelleen. Ero vanhasta kaduttaa todella paljon ja en pysty sopeutumaan valintoihin, joita olen tehnyt. Ja tämä aiheuttaa suurta syyllisyyttä ja tuskaa. Tuntuu, että aika ei ole tehnyt tehtäviään ja etenkin tässä asiassa aika loppuu kesken. Pelkään myös, että satutan nykyistä kumppaniani, sillä hän on sitoutunut minuun ja tulevaan lapseen. Toisin kuin minä. Raskausviikkoja minulla on nyt 17.
Kaikki vastaukset otan kiitollisena vastaan.
Kommentit (130)
Lain mukaan raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää ennen 12. raskausviikkoa, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai jos sikiön epäillään olevan vammainen.
Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina Valviran myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, sikiöpoikkeavuuden tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, sikiöpoikkeavuuden kohdalla 24. raskausviikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasva aikuiseksi ja hoida lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää ennen 12. raskausviikkoa, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai jos sikiön epäillään olevan vammainen.
Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina Valviran myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, sikiöpoikkeavuuden tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, sikiöpoikkeavuuden kohdalla 24. raskausviikko.
Jeps, näin itsekin tulkitsin, että näillä viikoilla keskeytys menisi kategoriaan "muut painavat syyt". Nyt pohdin vain omaa jaksamista ja lapsen oikeutta syntyä haluttuna ja vakaaseen tilanteeseen. T. Ap
Taitaa olla jo vähän myöhäistä alkaa katua. Mene eteenpäin äläkä vello vanhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lambi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää ennen 12. raskausviikkoa, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai jos sikiön epäillään olevan vammainen.
Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina Valviran myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, sikiöpoikkeavuuden tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, sikiöpoikkeavuuden kohdalla 24. raskausviikko.
Jeps, näin itsekin tulkitsin, että näillä viikoilla keskeytys menisi kategoriaan "muut painavat syyt". Nyt pohdin vain omaa jaksamista ja lapsen oikeutta syntyä haluttuna ja vakaaseen tilanteeseen. T. Ap
Jaksamiseen saat tukea neuvolan kautta. Ja vakaata tilannetta sulla on kyllä ollut aikaa miettiä tässä monta viikkoa.
No ehkä isästä voisi tulla lähi ja susta etä? Siis monenlaisia mahiksia on. Pyydä heti apua neuvolasta! Kyllä ne siellä auttaa oli päätös mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap yritä jättää huomiotta ilkeät kommentit. Nyt on raskaus jo sen verran pitkällä, että taidat saada vauvan. Hyvin se menee! Kukaan ei ole täysin valmis raskausaikana, mutta rooliin ja tilanteeseen kasvaa kyllä. Apuakin on saatavilla jos jaksaminen ei ole täydessä terässä. Minä tein abortin noin 10 vuotta sitten tuossa 12 viikon kieppeillä. Usko minua, kun sanon. Et halua sitä kokemusta. Sinulla on viikkoja vielä merkittävästi enemmän. On liian myöhäistä. Mutta tulet selviämään aivan hyvin! Tsemppiä.
Hei,
Kiitos vastauksista (siis muista kuin "kasva aikuiseksi" tms)!
Olisipa tämä provo, silloin minun ei tarvitsisi miettiä näitä asioita.
Minulla on kyllä omaan jaksamiseen tietyissä määrin tukiverkostoa kuin myös se terapia, mutta tukiverkostoni tai terapeuttini eivät valitettavasti voi tehdä tätä päätöstä puolestani. Niin kuin tietysti ei kukaan tällä palstallakaan, kaipaan vain mahdollisuutta puhua tästä täysin anonyymisti. Neuvolassa en ole keskeytyksestä puhunut, sillä en ole pystynyt sanomaan näitä asioita ääneen edes kumppanilleni, niin isosta ja kamalasta asiasta on myös omasta mielestäni kyse.
Ja kyllä, viikot ovat kuluneet valitettavan nopeasti. Tälläistä päätöstä ei pysty tekemään pikaisella kelailulla ja koko tilanne on ollut niin hankala, että olen elänyt ns kiirastulessa asian suhteen koko tämän ajan ja siksi aika alkaa nyt loppumaan kesken, ellei ole jo loppunut. Paniikki viikkojen kulumisesta ei tietenkään helpota päätöksen tekoa ollenkaan.
Kaipaisin kokemuksia esimerkiksi abortin tehneiltä, raskautumista katuneilta, masennuksesta kärsineiltä, eronneilta yms., en kommentteja, joissa syyllistetään raskaudenkeskeytystä pohtivia naisia. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap yritä jättää huomiotta ilkeät kommentit. Nyt on raskaus jo sen verran pitkällä, että taidat saada vauvan. Hyvin se menee! Kukaan ei ole täysin valmis raskausaikana, mutta rooliin ja tilanteeseen kasvaa kyllä. Apuakin on saatavilla jos jaksaminen ei ole täydessä terässä. Minä tein abortin noin 10 vuotta sitten tuossa 12 viikon kieppeillä. Usko minua, kun sanon. Et halua sitä kokemusta. Sinulla on viikkoja vielä merkittävästi enemmän. On liian myöhäistä. Mutta tulet selviämään aivan hyvin! Tsemppiä.
Kiitos kauniista viestistä ja tsempeistä. Tätä olen itsekin miettinyt, että jos ja kun on liian myöhäistä keskeyttää raskaus tai jos siihen päätöksen edes pystyisin, niin miten pystyisin sopeutumaan tilanteeseen, että lapsi tulee vaikka en sitä juuri nyt haluaisi? Kaikki sanovat, että kyllä siihen tottuu ja kasvaa, mutta tällä hetkellä ajatus on hyvin kaukainen. En tunne minkäänlaista yhteyttä sisälläni kasvavaan lapseen ja nykyisen suhteen vakaus ja tulevaisuus huolettaa, sekä tietysti oma jaksamiseni. Näiden asioiden ääneen sanominen esimerkiksi neuvolassa vaatisi minulta aivan valtavaa kynnystä. En ole hyvä puhumaan asioistani kasvotusten ihmisille. T. Ap
Tuolla oli hyvä vinkki, että sinusta etävanhempi ja isästä lähivanhempi. Etenkin, kun tuleva isä on asiasta innnoissaan, niin olisi varmaan tuossakin järjestelyssä mukana. näin saisit itse aikaa toipumiselle ja lapsesi parhaat mahdollisuudet luoda sinuun suhde.
nuo muut raskauttavat syyt ovat todella raskauttavia syitä, luulen, että esittämäsi syyt eivät mene läpi. Raskaus on jo liian pitkällä ja sikiö on jo sen ikäinen, että voisi pysyä hengissäkin, jos vaikka tulisi ennenaikainen synnytys ja syntyisi nyt (muistaakseni nuorin elossa pysynyt oli 18 viikkoa ja lupaprosessiin menee varmasti viikko, joten lapsesi olisi jo kelpo syntymään, vaikka eloonjääminen olisi epävarmaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lambi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap yritä jättää huomiotta ilkeät kommentit. Nyt on raskaus jo sen verran pitkällä, että taidat saada vauvan. Hyvin se menee! Kukaan ei ole täysin valmis raskausaikana, mutta rooliin ja tilanteeseen kasvaa kyllä. Apuakin on saatavilla jos jaksaminen ei ole täydessä terässä. Minä tein abortin noin 10 vuotta sitten tuossa 12 viikon kieppeillä. Usko minua, kun sanon. Et halua sitä kokemusta. Sinulla on viikkoja vielä merkittävästi enemmän. On liian myöhäistä. Mutta tulet selviämään aivan hyvin! Tsemppiä.
Kiitos kauniista viestistä ja tsempeistä. Tätä olen itsekin miettinyt, että jos ja kun on liian myöhäistä keskeyttää raskaus tai jos siihen päätöksen edes pystyisin, niin miten pystyisin sopeutumaan tilanteeseen, että lapsi tulee vaikka en sitä juuri nyt haluaisi? Kaikki sanovat, että kyllä siihen tottuu ja kasvaa, mutta tällä hetkellä ajatus on hyvin kaukainen. En tunne minkäänlaista yhteyttä sisälläni kasvavaan lapseen ja nykyisen suhteen vakaus ja tulevaisuus huolettaa, sekä tietysti oma jaksamiseni. Näiden asioiden ääneen sanominen esimerkiksi neuvolassa vaatisi minulta aivan valtavaa kynnystä. En ole hyvä puhumaan asioistani kasvotusten ihmisille. T. Ap
puhu lapsen isän kanssa
eri
Vierailija kirjoitti:
No ehkä isästä voisi tulla lähi ja susta etä? Siis monenlaisia mahiksia on. Pyydä heti apua neuvolasta! Kyllä ne siellä auttaa oli päätös mikä hyvänsä.
Kiitos viestistä! Näin pitkälle en ollutkaan osannut ajatella. En kuitenkaan haluaisi erota nykyisestä kumppanistani, vaikka omat ajatukset ovat sekaisin. Suhteella on mahdollista potentiaalia, jos oma mielenterveyteni ja tilanteeni vakaantuu ja osaan sopeutua päätöksiini. Siitä en kuitenkaan ole varma, että kestäisikö suhde raskaudenkeskeytystä mutta en ole varma kestäisikö se myöskään raskautta, sillä homma on vielä niin tuore. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, kestäisikö suhde tulevaa vauvavuotta, ei raskautta 😅 t. Ap
En ole koskaan kuullut ettei aborttia myönnettäisi, vaikka lupaa pitäisikin kysyä valviralta.
Itsekin sain luvan, mutta en sitten kuitenkaan pystynyt menenään keskeytykseen.
Tsemppiä ap päätit sitten mitä tahansa. Aikaa ei ole paljoa mietittäväksi joten kannattaa olla yhteydessä terveydenhuoltoon.
Minullakin laitettiin heti paperit valviralle, jotta keskeytys voidaan vielä tehdä (mikäli haluan) jos valviralla kestää asian käsittelyssä
Vierailija kirjoitti:
Lambi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap yritä jättää huomiotta ilkeät kommentit. Nyt on raskaus jo sen verran pitkällä, että taidat saada vauvan. Hyvin se menee! Kukaan ei ole täysin valmis raskausaikana, mutta rooliin ja tilanteeseen kasvaa kyllä. Apuakin on saatavilla jos jaksaminen ei ole täydessä terässä. Minä tein abortin noin 10 vuotta sitten tuossa 12 viikon kieppeillä. Usko minua, kun sanon. Et halua sitä kokemusta. Sinulla on viikkoja vielä merkittävästi enemmän. On liian myöhäistä. Mutta tulet selviämään aivan hyvin! Tsemppiä.
Kiitos kauniista viestistä ja tsempeistä. Tätä olen itsekin miettinyt, että jos ja kun on liian myöhäistä keskeyttää raskaus tai jos siihen päätöksen edes pystyisin, niin miten pystyisin sopeutumaan tilanteeseen, että lapsi tulee vaikka en sitä juuri nyt haluaisi? Kaikki sanovat, että kyllä siihen tottuu ja kasvaa, mutta tällä hetkellä ajatus on hyvin kaukainen. En tunne minkäänlaista yhteyttä sisälläni kasvavaan lapseen ja nykyisen suhteen vakaus ja tulevaisuus huolettaa, sekä tietysti oma jaksamiseni. Näiden asioiden ääneen sanominen esimerkiksi neuvolassa vaatisi minulta aivan valtavaa kynnystä. En ole hyvä puhumaan asioistani kasvotusten ihmisille. T. Ap
puhu lapsen isän kanssa
eri
Joo, tiedän että pitäisi. Olen saanu kakaistua suustani, että olen toivonut raskauden menevän itsekseen kesken, mutta se on tehnyt tulevan isän jo niin surulliseksi, että jossakin vaiheessa päätin olla hiljaa, yrittää sopeutua tilanteeseen ja olla raskaudesta onnellinen, mutta se ei tietysti toiminut ihan niin.
Ihmisellä on tapana jäädä jossittelemaan " Kunpa en olisi tehnyt näin, olisipa asiat toisin." Ehkä suhteesi edelliseen mieheesi on vielä kovin selvittämätön, jonka vuoksi eteneminen ei henkisesti ole onnistunut. Jos mietit edellistä suhdetta, ehkä kuitenkin löydät syyn miksi halusit erota. On ihan ok yhä surra pitkän suhteen epäonnistumista. Voi olla, että kun olet saanut ajatuksissasi etäisyyttä edelliseen suhteeseen, huomaatkin miten elämä on tarjonnut sinulle aivan ihmeellisen mahdollisuuden uuteen onneen.
Lambi kirjoitti:
Hei,
Kiitos vastauksista (siis muista kuin "kasva aikuiseksi" tms)!
Olisipa tämä provo, silloin minun ei tarvitsisi miettiä näitä asioita.
Minulla on kyllä omaan jaksamiseen tietyissä määrin tukiverkostoa kuin myös se terapia, mutta tukiverkostoni tai terapeuttini eivät valitettavasti voi tehdä tätä päätöstä puolestani. Niin kuin tietysti ei kukaan tällä palstallakaan, kaipaan vain mahdollisuutta puhua tästä täysin anonyymisti. Neuvolassa en ole keskeytyksestä puhunut, sillä en ole pystynyt sanomaan näitä asioita ääneen edes kumppanilleni, niin isosta ja kamalasta asiasta on myös omasta mielestäni kyse.
Ja kyllä, viikot ovat kuluneet valitettavan nopeasti. Tälläistä päätöstä ei pysty tekemään pikaisella kelailulla ja koko tilanne on ollut niin hankala, että olen elänyt ns kiirastulessa asian suhteen koko tämän ajan ja siksi aika alkaa nyt loppumaan kesken, ellei ole jo loppunut. Paniikki viikkojen kulumisesta ei tietenkään helpota päätöksen tekoa ollenkaan.
Kaipaisin kokemuksia esimerkiksi abortin tehneiltä, raskautumista katuneilta, masennuksesta kärsineiltä, eronneilta yms., en kommentteja, joissa syyllistetään raskaudenkeskeytystä pohtivia naisia. T. Ap
Minä olen tämä, joka päädyin keskeytykseen noin 10 v sitten. Viikkoja oli noin 12. Olin silloin 24-vuotias ja masentunut. Lapsen isä oli minua huomattavasti vanhempi, ja suhteemme oli epämääräinen. Päädyin päätökseen lopulta koska unelmoin toisenlaisesta perheestä Aja tulevaisuudesta. Mies ei minua rakastanut. Myöhemmin sainkin pari lasta, ja miehen, joka rakastaa ja jota rakastan. Syy, miksi sanoin, etten usko sinun haluavan tuota kokemusta on se, että viikkoja on jo kovin paljon. Tuossa 12 viikon kieppeillä keskeytys tapahtui nukutuksessa leikkaussalissa. Kokemuksena jo sekin todella raju. Herkkänä ihmisenä vatvoin tuota päässäni melkein sen 10 vuotta ja kaduin. Pahinta oli se, että hoitajat tekivät erään virheen, ja minun käsiini päätyi kuvia sikiöstä, kun oli jo liian myöhäistä katua. Olin jo ottanut jonkun sellaisen valmistelevan tabletin. Noilla viikoilla sikiö on jo lähes oikean vauvan näköinen..... Pieni vain... Sellainen kuva ei tietenkään koskaan lähde mielestä pois. Sinun viikoillasi joutuisit ehkä jopa synnyttämään sikiön pois. Korjatkaa joku, jos olen väärässä. Jaksatko tämän? Siinä prosessissa voi mennä useita viikkoja, kun sen lähetteen edes saa, ja toimenpideajan. Siksipä olenkin sitä mieltä, että kohdallasi on liian myöhäistä katua. Toki voit yrittää jos päädyt siihen. Ymmärrän, että mietit jaksamistasi. Se on validi pointti. Se keskeytys on myös hyvin raskas kokemus. Toivon sinulle kaikkea hyvää, mitä ikinä teetkään. Elämä kuitenkin kantaa, vaikka joskus on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut ettei aborttia myönnettäisi, vaikka lupaa pitäisikin kysyä valviralta.
Itsekin sain luvan, mutta en sitten kuitenkaan pystynyt menenään keskeytykseen.
Tsemppiä ap päätit sitten mitä tahansa. Aikaa ei ole paljoa mietittäväksi joten kannattaa olla yhteydessä terveydenhuoltoon.
Minullakin laitettiin heti paperit valviralle, jotta keskeytys voidaan vielä tehdä (mikäli haluan) jos valviralla kestää asian käsittelyssä
Kiitos vastauksesta ja kokemuksen jakamisesta.
Mahdollisuus sille, että saisin keskeytyksen tehtyä on tietysti olemassa vielä pienen hetken. Mutta miten tälläisen päätöksen voi tehdä? Jos saisin luvan keskeyttää raskauden, niin sitten tietysti on edessä itse abortti, joka ymmärtämäni mukaan näillä viikoilla on erityisen järkyttävä kokemus. Mutta sitä enemmän huolehdin, että miten lapsen isä suhtautuisi asiaan? Tukisiko hän minua päätöksessä vai katkeroituisiko niin paljon, että suhde päättyy? En haluaisi satuttaa ketään. Ja jos suhteemme jatkuu pidemmänkin aikaa ja haluamme yhdessä myöhemmin lapsia, niin kummitteleeko tämä kokemus taustalla? Eli kumpi olisi pienempi paha, mahdollinen abortti ja sen mukana parisuhteen kariutuminen vaiko lapsen pitäminen ja sen päätöksen katuminen. T. Ap
Et saa enää aborttia kuin erittäin raskauttavista syistä. Suomessa abortti on periaatteessa vapaa 12. viikkoon saakka, sen jälkeen ei.