Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen raskaudenkeskeytystä
Lambi
22.09.2020 |
Olen äärimmäisen vaikeiden päätösten äärellä ja tarvitsen neuvoja.
Olen äskettäin eronnut pitkästä suhteesta, josta toivun edelleen. Ero oli traumaattinen ja sen jälkipyykkinä kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja terapia on vasta alkamassa.
Olin heti eron jälkeen tunteiden sekasotkussa päätynyt seurustelemaan uuden miehen kanssa, vaikka kipuilin eroa edelleen. Parin kuukauden tapailun jälkeen sain tietää olevani raskaana. Mies oli innoissaan ja minäkin ajattelin, että kyllä minä tähän ajatukseen totun ja ihan hyvä tästä tulee.
Olen kuitenkin tässä viikkojen kuluessa huomannut ajatuksieni pyörivän raskaudenkeskeytyksen ympärillä jatkuvasti. En osaa asettua ajatukseen, että saisin lapsen (vaikka aiemmassa parisuhteessa niistä haaveilin) ja pelkkä ajatus kauhistuttaa ja ahdistaa. Mielenterveyteni ja oma jaksamiseni asian suhteen on huono, enkä pysty ajattelemaan muuta, kuin että miksi tämä lapsi ei ole entisen mieheni, jota rakastan edelleen. Ero vanhasta kaduttaa todella paljon ja en pysty sopeutumaan valintoihin, joita olen tehnyt. Ja tämä aiheuttaa suurta syyllisyyttä ja tuskaa. Tuntuu, että aika ei ole tehnyt tehtäviään ja etenkin tässä asiassa aika loppuu kesken. Pelkään myös, että satutan nykyistä kumppaniani, sillä hän on sitoutunut minuun ja tulevaan lapseen. Toisin kuin minä. Raskausviikkoja minulla on nyt 17.
Kaikki vastaukset otan kiitollisena vastaan.
Kommentit (130)
Anna ap lapsi adoptioon. Vauva on jo kokonainen pieni ihminen, joten abortti ei ole enää vaihtoehto. Katuisit sitä varmasti eikä kuollutta lasta saisi enää koskaan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo kohta jo potki... en voi ymmärtää. En todellakaan.
Älä vaan sano ettei ehkäisyä ollut käytössä...
Ihan kauheaa että joku edes miettii tuollaista. Kyllä pitäisi aikuisen pystyä kantamaan vastuunsa esim siitä että ei ole käyttänyt ehkäisyä. Abortti aikaisilla viikoilla, tai sitten lapsen synnytys ja annetaan se adoptioon. Se on nyt voivoi, kun et aiemmin tehnyt aborttia. Et VOI enää tehdä sitä.
Olisi kiinnostavaa tietää, mitä siellä neuvolassa sanottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, mitkäs tunnelmat? Oletko saanut puhuttua ajatuksistasi ja tuntemuksista mieststäväsi, terapeutin tai neuvolan kanssa? Toivottavasti päivität tänne vielä kuulumisia :) t. 30
Vierailija kirjoitti:
No ehkä isästä voisi tulla lähi ja susta etä? Siis monenlaisia mahiksia on. Pyydä heti apua neuvolasta! Kyllä ne siellä auttaa oli päätös mikä hyvänsä.
Sama mulla mieles, että eikö isä voi ottaa lapsen heti synnytyksen jälkeen. Kun kerran lapsesta on imnostunut. Eikö se olisi paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä isästä voisi tulla lähi ja susta etä? Siis monenlaisia mahiksia on. Pyydä heti apua neuvolasta! Kyllä ne siellä auttaa oli päätös mikä hyvänsä.
Sama mulla mieles, että eikö isä voi ottaa lapsen heti synnytyksen jälkeen. Kun kerran lapsesta on imnostunut. Eikö se olisi paras ratkaisu.
Tai joku muu sukulainen. Adoptio on traumaattista myös lapselle.
Ap, kaikki sympatiat sinne. Tein lähes täysin vastaavassa tilanteessa abortin ja lapsi ei edes ollut vahinko. Aloin kaipaamaan mennyttä ja entistä miestäni ja psyykkinen tila meni niin huonoksi että päädyin aborttiin mikä oli raskain päätös ikinä mutta oikea siinä tilanteessa. Tosin abortti jo viikolla 7, mutta enää noilla sinun viikoilla en tekisi kun sikiö on jo niin iso, olisi liian traumaattista kaikille osapuolille. Hae keskusteluapua ja tosiaan, menneeseen ei jokatapauksessa enää voi palata.
Ap kiltti, älä tee aborttia. Kanna lapsi loppuun saakka ja anna lapsi isälleen, jos et kykene olemaan lapsen elämässä mukana. Kaikki järjestyy.