On ihmisiä jotka vaan ei laihdu, vaikka kuinka liikkuisi ja söisi terveellisesti

Vierailija kirjoitti:

Jos ei laihtuisi, ei MAHAlaukun piennennys auttaisi mitään. Ihan samalla tavalla ihminen sitä energiaa tyhjästä loisi sen jälkeenkin. Leikkaus nimenomaan osoittaa sen, että ihminen on syönyt liikaa. Leikkauksen jälkeen ei siihen enää pysty ja kas kumma, paino putoaa. Kunnon itsensä kstusta.

Juuri näin!!

Keskitysleireillä ei näkynyt lihavia. Vankileireillä ei näy lihavia. Pakolaisleireilläkin hyvin harvoin. Nälkää näkevässä Afrikan maissa ei näy, paitsi ne korruptoituneet jotka syö muittenkin ruuat. Intian slummeissa ei näy lihavia. Pohjois-Koreassa ei näy lihavia, paitsi johtajissa.

Eli jos saa vähän ravintoa jokainen laihtuu ja jopa liikaa. Kyllä se on ne määrät, mitä syö, söi sitten mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ne kehopositiiviset, jotka itse tunnen ovat aiheuttaneet kokonsa kyllä ihan itse omalla toiminnallaan. Ollaan niin pöyristyneitä aina, kun lihavista tai omasta painosta kehdataan jotain kommentoida tai kirjoittaa ja samalla vedetään kaksin käsin karkkia, limua ja roskaruokaa. Joo, et ole yhtään sen huonompi ihminen lihavana, mutta liikalihavuuden puolustelu ja juhlistaminen oikein porukalla on vaan jotain niin absurdia. Nykyinen kehopositiivisuus-liike onkin lähinnä lihavien naisten valtaama selkäänläpsyttelykerho, josta puuttuu oikeasti hyväksyvä ja avarakatseinen asennoituminen KAIKKIA eri mallisia ja muotoisia kehoja kohtaan.

Jos et ole lihava niin et voi ymmärtää minkälaista on olla lihavassa vartalossa. Itse häpesin jo koulun liikuntatunneilla, kun olin muita pullukampi. Jossain vaiheessa lakkasin kokonaan menemästä esim. uimahalliin ja edes aikuisena en mene kavereiden kanssa saunaan, ettei kukaan näe tätä rumaa ja lihavaa kroppaani. Nyt kun olen nähnyt noita kuvia olenkin alkanut miettimään, että ehkä minäkin voin jatkaa elämistä siitä huolimatta että olen ylipainoinen enkä ole onnistunut laihtumaan.

Jos normaalipainoinen tulee sanomaan, ettei mitään kehopositiivisuutta tarvita on ihan sama kuin valkoiset väittäisi ettei mitään rasismia ole olemassakaan. Etuoikeutettu ryhmä tulee kertomaan miten lihavat saa olla ja missä näkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa nyt ne hormonit, kilpirauhaset ym. Vain ja ainoastaan kalorit lihottavat suurintaosaa ihmisistä. Voitteko nyt vaan hyväksyä tosiasiat..

Kalorien tuijottaminen on turhaa. Olet mitä syöt -jaksossa Riitta Väisänen yritti neuvotella itselleen lipsumisvartin, jonka aikana saisi päivittäin ottaa yhden herkun (laku, irtokarkit, suklaa, keksit, piparit, pullat, jäätelö). Pippa muistutti, että joka kerta, kun otat Eskimo-puikon, tavoite on hieman kauempana. Riitta puolustautui: "76 kaloria on Eskimo-puikossa", johon Pippa: "Ei ne kalorit, vaan laatu". 

Miksei anneta vaihtoehtoja? Kuka tahansa ihminen alkaa haluta herkkuja, jos kaikki herkut kielletään. 

Mitä pitäisi juoda limun sijasta, kun herkuttaa? Millä korvapuusti kahvin kanssa korvataan?

Jos ei mitään korvaavaa löydy, vanhat tavat houkuttaa ihan varmasti enemmän kuin täyskielto. 

No se mainittu julkkis herkutteli keskellä yötä ihan säännönmukaisesti. Yösyömisestä eroon pääseminen ei ole yhden yön taikatemppu. Jos ihminen herää keskellä yötä herkuttelemaan, se kertoo ennen kaikkea siitä, että illalla ei ole syönyt riittävästi. Jos verensokeri tippuu yöllä liian alas, uni ei jatku aamuun asti. Syö siis illalla riittävästi. Mene sänkyyn nukkumaan. Jos heräät yöllä, syö terveellinen helppo yöpala. Esim. banaani ja vesihörppy. Pidä ne valmiina yöpöydällä. Pistä pää tyynyyn ja silmät kiinni. 

Herkkujen syömisen vähentäminen on alkuun vaikeaa kenelle tahansa. Kannattaa pitää mielessä, että herkut eivät saavu teille kotiin ihan itse. Ne ostetaan kaupasta. Jos niitä ei osteta, niitä ei myöskään kotoa ole. Kun ostaminen vähenee, myös suklaan / limpparin / pullan himo vähenee. 

Kun aivot huutavat sokeria, syö kourallinen pähkinöitä tai hedelmä. 

Limun tilalle ensin suolaton kivennäisvesi, jos hapotettu juoma on se juttu. Ajanmyötä pullotetut vedet kannattaa vaihtaa maailman laadukkaimpaan suomalaiseen vesijohtoveteen. 

Karkin tilalle viinirypäleitä, kirsikkatomaatteja ja marjoja. 

Maitosuklaa kannattaa vaihtaa raakasuklaaseen. 

Jos haluaa juoda makeita, kannattaa tehdä itse hedelmämehuja / smoothieita. Kaupan valmissmoothiet ja -mehut ovat sokeripommeja. 

Sipsien tilalle lyhyesti freesattua lehtikaalia, kukkakaalia tai ruusukaalia. Pyöräyttää nopeasti suolaisessa keitinvedessä tai öljyssä pannulla. 

Naposteluun hedelmiä ja pähkinöitä.

Jos tavoitteena on laihtua niin kaikesta napostelusta olisi syytä opetella kokonaan pois. Mielummin pitää sen herkkupäivän ja pistelee reilusti ne irtokarkit silloin poskeensa jos nyt herkkuja pakko saada. Toimii monelle paljon paremmin kun lehtikaalisipsit tai pähkinöiden puputus.

Vierailija kirjoitti:

Terveellinen ruokavalio ei millään muotoa tarkoita laihtumista. FB:ssä kun seuraa tuota "tavoitteena terveellinen elämä", siellä aina neuvotaan laihduttajia syömään enemmän. Jopa heitä, jotka valittavat, ettei laihdu. 

Jos nyt ei oteta huomioon mitään sairauksia, valitettava totuus on se, että pitää syödä vähemmän. Joissain tapauksissa hyvin vähän - mikä on tismalleen, mitä Pia tekee nyt leikkauksen avulla. Liikunta toki auttaa kuluttamaan, mutta harvemmin se naisella lisää kaloritarvetta kuin parisataa kaloria, se on nopeasti syöty. 

Olen laihduttanut pelkän hyötyliikunnan avulla 30 kiloa, aloitin heti raskauden jälkeen laihdutuksen. En imettänyt, joten siitä ei ollut mitään apua. Ei siinä paljoa voi syödä ja kun on hyvin vähäkalorisella ruokavaliolla, olen välillä pitänyt kuukausienkin taukoa dieetistä. Painan nyt noin 15 kiloa vähemmän, kuin ennen raskautta ja olen ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen normaalipainoinen. Lapsi on vähän päälle vuoden vanha. 

ns "kitudieetit" ovat poistuneet nyt muodista ja muotiin on tullut sellainen ajatus, että jos syö terveellisesti niin ylimääräiset kilot karisevat ikäänkuin itsestään. Suurimman osan kohdalla tämä ei valitettavasti pidä paikkansa. 

Palataan asiaan parin vuoden päästä. Kitudieetillä syöt omat lihaksesi, joten seuraava lihoaminen on helpompaa. Vai aiotko jatkaa tuolla syömättömyyden linjalla ikuisesti?  Jojoilu on pahinta mitä voi elimistölleen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina lihavat yrittää selittää, kuinka syövät megahyperterveellisesti (pääasiassa salaattia ja linssejä), liikkuvat joka päivä 50 km juoksulenkkejä ja käyvät vielä kuntosalilla, eivät syö KOSKAAN sipsejä, karkkeja, pullia, keksejä, limsoja, alkoholia jne. Ja silti on ylipainoa se +30 kg. Ja syytetään ties mitä hormoneja ja raskaita luita. Totuus on ihan muuta. Eikä esimerkiksi kortisonista johtuva turvotus ole lihavuutta. Tuo lihavuusleikkauskin pienentää vatsalaukkua, joten sinne ei mahdu sitä mättöä niin paljon, kuin entisessä elämässä.

Ehkäpä ne lihavat eivät halua kertoa teille ongelmistaan tarkemmin? Ihan mitä tahansa kun sanoo niin koulukiusaajat hyökkää kimppuun sormi pystyssä syytellen. Kiva teille, jos on helppo pysyä normaalipainoisena. Oletteko huolissanne myös muista ihmisistä vai vain ylipainoisista? Esim. 700 000 suomalaista syö mielialalääkkeitä ja moni on oppinut lohduttamaan itse ruoalla, kun hoitoa EI SAA.

Eivät ne ongelmat silti katoa sillä että valehtelee että niitä ei ole. Ei niitä ongelmia ole kukaan pyytänyt tarkasti ruotimaan julkisesti mutta voisi nyt kuitenkin myöntää että ruokailutavat eivät ole ihan kunnossa ja liikuntaakin pitäisi kyllä harrastaa enemmän. Tosiasioiden myöntäminen on muutoksen alku.

Siis kai sä nyt ymmärrät, että moni lihava syö ihan normaalistiä?

Itsekin lihoin vajaa vuodessa todella paljon, koska olin erittäin väsynyt, huonovointinen ja stressaantunut, mikä johti erittäin huonoon ruokavalioon.

Nyt siitä 3 vuotta olen syönyt ihan jees eli säännöllisesti, paljon kasviksia ja välillä herkutellen. Liikuntaa joskus ei lainkaan, mutta usein 2-5 h viikossa.

Paino ei mihinkään vaan ole maagisesti pudunnut ja en ole laihduttanut.

Ulkonäkö ei kerro mitään ruokavaliosra. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pelkästään liikuntaa miettii, niin ainoastaan jollain huippu-urheilijan treenimäärillä on jotain käytännön merkitystä laihtumisessa. Muuten kyse on vain siitä, mitä suuhunsa laittaa. Lääkitys tietenkin omalta osaltaan voi vaikuttaa suuresti, tästä on myös itsellä kokemusta. Olin aina ollut hoikka, mutta kun tolkuton unettomuus vei hulluuden partaalle, niin mitäs muutakaan tarjottiin kuin neuroleptejä. En ollut kovin valistunut ihminen tämän suhteen silloin, joten napit suuhun vaan.

Keskellä yötä heräsin kuin painajaisunessa, menin jääkaapille (+kuivatarvikekaapille) joka yö ja söin kaikkea mahdollista mitä käsiini sain, esim silliä ja maapähkinävoita suoraan purkista, jotain ruisleipää sinapilla ja ketsupilla ja aivan mitä keksittekään, niin suuhun vaan. Tämä syöminen oli aivan hallitsematonta, aamulla näki vaan jäljet että mitä oli tapahtunut. Läskin lisäksi osa lääkkeistä vaikuttaa munuaisiin yms, joten nestettä kertyy läskin lisäksi todella useita kiloja. Hereillä sen sijaan söin terveellisesti enkä juonut alkoholia. Vaikka siis vain suuhun laitettu nostaa painoa, niin ei asiat aivan yksinkertaisia ole kuitenkaan.

Ei kyllä pidä paikkaansa kuin vain siinä mielessä että kyllä pitää toki liikkua ihan merkittäviä määriä että sillä on vaikutusta. Itse olen harrastanut koko ikäni aktiivisesti kuntoliikuntaa (ei siis urheilua koska en kilpaile). Treenimäärät ovat yleensä noin 5-8h/viikko, lajeina juoksua ja pyöräilyä. Juoksu tai rivakka pyöräily kuluttaa minulla ainakin 600 kaloria/h eli kulutan viikossa keskimäärin 3000-4800 kaloria ylimääräistä vain liikunnalla. Tuossa saa syödä jo aika vapaasti kunhan ei mitään erityisen epäterveellistä mässytä koko ajan.

Olen usein myös laihtunut ihan normaalipainostani 5-7 kiloa kun olen treenannut vähän tavoitteellisemmin  vaikkapa maratonia varten (kuitenkin ihan vain sen verran että jaksan sen juosta, ei aikatavoitteita). ja silti syönyt omasta mielestäni aika reippaasti.

Liikkunta kasvattaa ruokahalua, joten sillä laihtuminen ei välttämättä onnistu. Viimeisimmässä Juoksija lehdessä oli juuri mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten erityisesti naisilla peruskuntoliikunta nostaa ruokahalua (enemmän kuin miehillä). Oli siis ihan tieteellisesti tutkittu tämä asia. Itse juoksen 40-50 km viikossa enkä ole onnistunut tällä keinolla pudottomaan painoa, vaikka syön ihan perusterveellisesti (BMI 26 eli olisi varaa pudottaa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ne kehopositiiviset, jotka itse tunnen ovat aiheuttaneet kokonsa kyllä ihan itse omalla toiminnallaan. Ollaan niin pöyristyneitä aina, kun lihavista tai omasta painosta kehdataan jotain kommentoida tai kirjoittaa ja samalla vedetään kaksin käsin karkkia, limua ja roskaruokaa. Joo, et ole yhtään sen huonompi ihminen lihavana, mutta liikalihavuuden puolustelu ja juhlistaminen oikein porukalla on vaan jotain niin absurdia. Nykyinen kehopositiivisuus-liike onkin lähinnä lihavien naisten valtaama selkäänläpsyttelykerho, josta puuttuu oikeasti hyväksyvä ja avarakatseinen asennoituminen KAIKKIA eri mallisia ja muotoisia kehoja kohtaan.

Jos et ole lihava niin et voi ymmärtää minkälaista on olla lihavassa vartalossa. Itse häpesin jo koulun liikuntatunneilla, kun olin muita pullukampi. Jossain vaiheessa lakkasin kokonaan menemästä esim. uimahalliin ja edes aikuisena en mene kavereiden kanssa saunaan, ettei kukaan näe tätä rumaa ja lihavaa kroppaani. Nyt kun olen nähnyt noita kuvia olenkin alkanut miettimään, että ehkä minäkin voin jatkaa elämistä siitä huolimatta että olen ylipainoinen enkä ole onnistunut laihtumaan.

Jos normaalipainoinen tulee sanomaan, ettei mitään kehopositiivisuutta tarvita on ihan sama kuin valkoiset väittäisi ettei mitään rasismia ole olemassakaan. Etuoikeutettu ryhmä tulee kertomaan miten lihavat saa olla ja missä näkyä.

Ohis, mutta eihän ylempi väittänyt etteikö kehopositiivisuutta tarvittaisi. Kehopositiivisuutta tarvitaan, jotta epämuodostumien kanssa syntyneet, ihosairauksista kärsivät, amputaation kokeneet jne. voivat olla sinut ja ylpeitä kehostaan. Nykyään se  kehopositiivisuus vain tahtoo olla nimenomaan tuota itseaiheutetun liikalihavuuden puolustelua. Ei ymmärretä sitä, että lihavuus on terveysuhka, johon voi itse vaikuttaa. (Toki tähän täytyy saada apua, eikä jättää ihmisen omille harteille jos hän ei kykene siihen). Ylipaino ei vertaudu millään tavalla vaikka ihonvärityksestä aiheutuvaan rasismiin. Ihonvärille jne. ei voi mitään ja kaikkien ihmisten tulee hyväksyä kaiken väriset jne. ihmiset. Mutta ylipaino on sairaus, terveysuhka, jolle voi ja PITÄÄ tehdä jotain.

On Leirielämää jossa hoikistuu.

Oletteko miettineet, miten erilaisia neuvoja annetaan lasten ja aikuisten lihsvuusongelmaan?

Kun joku kertoo lapsensa ylipainosta, neuvotaan aina ettei ruokailua saa rajoittaa (vain ne ”herkut” vähemmälle) ja liikuntaa pitää lisätä. Jokainen kehottaa viemään lapsen ulos, retkeilemään yhdessä ja uimahalliin ym. Aikuisten kohdalla taas moni toistelee, ettei se liikunta mitään hyödytä. Aika ristiriitaista.

Lihaksikas keho polttaa paljon enemmän energiaa levossakin. Lisäksi liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomia. Ihminen tarvitsee reilusti liikuntaa, vaikkei onnistuisikaan hillitsemään ruokahaluaan. 50 km viikossa juokseva pullukkakin on ehdottomasti paremmassa tilanteessa kuin sohvalla istuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina lihavat yrittää selittää, kuinka syövät megahyperterveellisesti (pääasiassa salaattia ja linssejä), liikkuvat joka päivä 50 km juoksulenkkejä ja käyvät vielä kuntosalilla, eivät syö KOSKAAN sipsejä, karkkeja, pullia, keksejä, limsoja, alkoholia jne. Ja silti on ylipainoa se +30 kg. Ja syytetään ties mitä hormoneja ja raskaita luita. Totuus on ihan muuta. Eikä esimerkiksi kortisonista johtuva turvotus ole lihavuutta. Tuo lihavuusleikkauskin pienentää vatsalaukkua, joten sinne ei mahdu sitä mättöä niin paljon, kuin entisessä elämässä.

Ehkäpä ne lihavat eivät halua kertoa teille ongelmistaan tarkemmin? Ihan mitä tahansa kun sanoo niin koulukiusaajat hyökkää kimppuun sormi pystyssä syytellen. Kiva teille, jos on helppo pysyä normaalipainoisena. Oletteko huolissanne myös muista ihmisistä vai vain ylipainoisista? Esim. 700 000 suomalaista syö mielialalääkkeitä ja moni on oppinut lohduttamaan itse ruoalla, kun hoitoa EI SAA.

Eivät ne ongelmat silti katoa sillä että valehtelee että niitä ei ole. Ei niitä ongelmia ole kukaan pyytänyt tarkasti ruotimaan julkisesti mutta voisi nyt kuitenkin myöntää että ruokailutavat eivät ole ihan kunnossa ja liikuntaakin pitäisi kyllä harrastaa enemmän. Tosiasioiden myöntäminen on muutoksen alku.

Ylipainoisilla kummallinen taipumus valehdella syömiset (eivät koskaan syö mitään varsinkaan herkkuja) liikkuminen (liikun todella paljon) Juuri niin kuin tämä Penttala, mitään en ole syönyt ja himoliikkujaksi kutsutaan, silti peilistä kurkistaa joku muu kuin normaalivartaloinen, miten on mahdollista?

Ihan näin huomiona että nimenomaan cardioliikunta eli se saakelin lenkillä ravaaminen nostaa ruokahalua ja on siten tehotonta laihtumisen kannalta. Hyvää toki sydämelle, keuhkoille yms. Se, mistä on oikeasti hyötyä on lihaskunnon kohottaminen, eli painojen nostelu. Kasvattaa lihasta mutta ei niinkään ruokahalua, polttovaikutus jatkuu pidempään, ei tarvi jatkuvasti ravata kymmenien kilsojen lenkkejä (mikä muuten kuluttaa myös lihaksia), auttaa myös sydäntä jaksamaan paremmin yms.

Eli lakatkaa se jatkuva maratoonien vetäminen ja menkää kuntosalille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitzissa ei ollut läskejä. Ole syömättä pari viikkoa niin ihan varmasti laihdut, vaikka makaisit vain paikoillasi. Sun kroppa alkaa syömään rasvakudosta ja lihaksia jos se ei saa ravintoa kropan ulkopuolelta.

Enpä tiedä... nuorella ihmisellä se ehkä menee noin, mutta vanhemmiten jokin (hormoni toiminta?) muuttuu. Vai mikä muuten selittää sen että kun olin töissä vanhusten hoivakodissa, siellä oli vuodepotilaina olevia vanhuksia jotka eivät syöneet käytännössä juuri mitään. Lähinnä jotain soseutettuja vellejä sai syötettyä pieninä annoksina puoliväkisin. Silti osa näistä oli todella lihavia. Vaikka söivät todella niukasti, eivätkä liikkuneet ollenkaan.

Varmaan omaiset toivat suklaata ja muita herkkuja heille piristykseksi,

Vierailija kirjoitti:

Ihan näin huomiona että nimenomaan cardioliikunta eli se saakelin lenkillä ravaaminen nostaa ruokahalua ja on siten tehotonta laihtumisen kannalta. Hyvää toki sydämelle, keuhkoille yms. Se, mistä on oikeasti hyötyä on lihaskunnon kohottaminen, eli painojen nostelu. Kasvattaa lihasta mutta ei niinkään ruokahalua, polttovaikutus jatkuu pidempään, ei tarvi jatkuvasti ravata kymmenien kilsojen lenkkejä (mikä muuten kuluttaa myös lihaksia), auttaa myös sydäntä jaksamaan paremmin yms.

Eli lakatkaa se jatkuva maratoonien vetäminen ja menkää kuntosalille.

Minulla nimenomaan ulkona liikkuminen kasvattaa ruokahalua, minkä vuoksi suositan esim. juoksumattoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ne kehopositiiviset, jotka itse tunnen ovat aiheuttaneet kokonsa kyllä ihan itse omalla toiminnallaan. Ollaan niin pöyristyneitä aina, kun lihavista tai omasta painosta kehdataan jotain kommentoida tai kirjoittaa ja samalla vedetään kaksin käsin karkkia, limua ja roskaruokaa. Joo, et ole yhtään sen huonompi ihminen lihavana, mutta liikalihavuuden puolustelu ja juhlistaminen oikein porukalla on vaan jotain niin absurdia. Nykyinen kehopositiivisuus-liike onkin lähinnä lihavien naisten valtaama selkäänläpsyttelykerho, josta puuttuu oikeasti hyväksyvä ja avarakatseinen asennoituminen KAIKKIA eri mallisia ja muotoisia kehoja kohtaan.

Jos et ole lihava niin et voi ymmärtää minkälaista on olla lihavassa vartalossa. Itse häpesin jo koulun liikuntatunneilla, kun olin muita pullukampi. Jossain vaiheessa lakkasin kokonaan menemästä esim. uimahalliin ja edes aikuisena en mene kavereiden kanssa saunaan, ettei kukaan näe tätä rumaa ja lihavaa kroppaani. Nyt kun olen nähnyt noita kuvia olenkin alkanut miettimään, että ehkä minäkin voin jatkaa elämistä siitä huolimatta että olen ylipainoinen enkä ole onnistunut laihtumaan.

Jos normaalipainoinen tulee sanomaan, ettei mitään kehopositiivisuutta tarvita on ihan sama kuin valkoiset väittäisi ettei mitään rasismia ole olemassakaan. Etuoikeutettu ryhmä tulee kertomaan miten lihavat saa olla ja missä näkyä.

Ohis, mutta eihän ylempi väittänyt etteikö kehopositiivisuutta tarvittaisi. Kehopositiivisuutta tarvitaan, jotta epämuodostumien kanssa syntyneet, ihosairauksista kärsivät, amputaation kokeneet jne. voivat olla sinut ja ylpeitä kehostaan. Nykyään se  kehopositiivisuus vain tahtoo olla nimenomaan tuota itseaiheutetun liikalihavuuden puolustelua. Ei ymmärretä sitä, että lihavuus on terveysuhka, johon voi itse vaikuttaa. (Toki tähän täytyy saada apua, eikä jättää ihmisen omille harteille jos hän ei kykene siihen). Ylipaino ei vertaudu millään tavalla vaikka ihonvärityksestä aiheutuvaan rasismiin. Ihonvärille jne. ei voi mitään ja kaikkien ihmisten tulee hyväksyä kaiken väriset jne. ihmiset. Mutta ylipaino on sairaus, terveysuhka, jolle voi ja PITÄÄ tehdä jotain.

Eli minä lihavana en saa olla sinut kehoni kanssa eikä lihavia tarvitse hyväksyä, kun se on itseaiheutettua? Mihin se raja vedetään, että mikä on itseaiheutettua?

Monen lihavuuden taustalla on vaikeita asioita esim. seksuaalista väkivaltaa, kiusaamista, lapsuuden traumoja. Kipua hoidetaan ruoalla, kun kunnollista hoitoa ei ole saatavilla.

Empatia veisi paljon pidemmälle kuin tuollainen ikävä asenne. Ethän voi tietää minkälaisia murheita ja taakkoja muilla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi taitaa olla suurimalla osalla se suurin syy. Vaikka kuinka muuten söisikin terveellisesti niin ne pari sidukkaa sisältää senkin edestä kaloreita.

Alkoholi myös herättää kivasti näläntunteen. Parin oluen jälkeen alkaa niin tekemään mieli vähän sipsejä. Tai laittaa lihapiirakka mikroon lämpiämään.

Mistä ne alkoholit, sipsit ja lihapiirakat sinne kaappiin ilmestyy?

Voiko kahvakuulatreenillä saada keskivartaloläskejä lähtemään? Jos, niin miten ja minkälainen treeni?

Mulle tulee mieleen lapsena opitut ruokatavat ja etenkin määrät. Minua neuvottiin 90-luvulla syömään niin, että "napa ruskaa", eli maha aina jopa ähkyyn.

Lisäksi lautanen tyhjäksi tai ihmeteltiin sitten, miksi söi niin vähän (varsinkin isovanhemmat)

Omat lapseni ovat pieniä nyt ja lähinnä yritämme opettaa maistelemaan eri makuja ja nousemaan pöydästä sitten kun on omasta mielestään syönyt tarpeeksi.

Tuo ähkysyöminen on ollut ehkä hyvä ohje ns.maatalousaikaan. Vieläkin joutuu pohtimaan ettei vaan syö liian isoja annoksia. En tarvitse energiaa niin paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ne kehopositiiviset, jotka itse tunnen ovat aiheuttaneet kokonsa kyllä ihan itse omalla toiminnallaan. Ollaan niin pöyristyneitä aina, kun lihavista tai omasta painosta kehdataan jotain kommentoida tai kirjoittaa ja samalla vedetään kaksin käsin karkkia, limua ja roskaruokaa. Joo, et ole yhtään sen huonompi ihminen lihavana, mutta liikalihavuuden puolustelu ja juhlistaminen oikein porukalla on vaan jotain niin absurdia. Nykyinen kehopositiivisuus-liike onkin lähinnä lihavien naisten valtaama selkäänläpsyttelykerho, josta puuttuu oikeasti hyväksyvä ja avarakatseinen asennoituminen KAIKKIA eri mallisia ja muotoisia kehoja kohtaan.

Jos et ole lihava niin et voi ymmärtää minkälaista on olla lihavassa vartalossa. Itse häpesin jo koulun liikuntatunneilla, kun olin muita pullukampi. Jossain vaiheessa lakkasin kokonaan menemästä esim. uimahalliin ja edes aikuisena en mene kavereiden kanssa saunaan, ettei kukaan näe tätä rumaa ja lihavaa kroppaani. Nyt kun olen nähnyt noita kuvia olenkin alkanut miettimään, että ehkä minäkin voin jatkaa elämistä siitä huolimatta että olen ylipainoinen enkä ole onnistunut laihtumaan.

Jos normaalipainoinen tulee sanomaan, ettei mitään kehopositiivisuutta tarvita on ihan sama kuin valkoiset väittäisi ettei mitään rasismia ole olemassakaan. Etuoikeutettu ryhmä tulee kertomaan miten lihavat saa olla ja missä näkyä.

Ohis, mutta eihän ylempi väittänyt etteikö kehopositiivisuutta tarvittaisi. Kehopositiivisuutta tarvitaan, jotta epämuodostumien kanssa syntyneet, ihosairauksista kärsivät, amputaation kokeneet jne. voivat olla sinut ja ylpeitä kehostaan. Nykyään se  kehopositiivisuus vain tahtoo olla nimenomaan tuota itseaiheutetun liikalihavuuden puolustelua. Ei ymmärretä sitä, että lihavuus on terveysuhka, johon voi itse vaikuttaa. (Toki tähän täytyy saada apua, eikä jättää ihmisen omille harteille jos hän ei kykene siihen). Ylipaino ei vertaudu millään tavalla vaikka ihonvärityksestä aiheutuvaan rasismiin. Ihonvärille jne. ei voi mitään ja kaikkien ihmisten tulee hyväksyä kaiken väriset jne. ihmiset. Mutta ylipaino on sairaus, terveysuhka, jolle voi ja PITÄÄ tehdä jotain.

Eli minä lihavana en saa olla sinut kehoni kanssa eikä lihavia tarvitse hyväksyä, kun se on itseaiheutettua? Mihin se raja vedetään, että mikä on itseaiheutettua?

Monen lihavuuden taustalla on vaikeita asioita esim. seksuaalista väkivaltaa, kiusaamista, lapsuuden traumoja. Kipua hoidetaan ruoalla, kun kunnollista hoitoa ei ole saatavilla.

Empatia veisi paljon pidemmälle kuin tuollainen ikävä asenne. Ethän voi tietää minkälaisia murheita ja taakkoja muilla on.

Karrikoidusti, mutta osuit juuri asian ytimeen: lihavuuden kanssa ei pidä olla sinut, vaan asialle pitää tehdä jotain. Liikunnan hyödyistä psyykkiselle terveydelle on ihan kiistatonta näyttöä. Se olisi paras lääke noihin kuvailemiisikin tilanteisiin: sekä psyykkistä että fyysistä apua, aivan päinvastoin kuin suruun/ kipuun syömisellä. Sanoinkin, että lihavien pitäisi saada apua siihen lihavuuteensa ja sen taustalla oleviin asioihin, jos eivät itse kykene pääsemään tilanteesta eroon. Mutta niin se vain on, että ylipaino on Suomessakin jo vakavin kansansairautemme, eikä sitä pidä hyväksyä edes näillä lapsuuden traumat, kiusaaminen jne. verukkeilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan näin huomiona että nimenomaan cardioliikunta eli se saakelin lenkillä ravaaminen nostaa ruokahalua ja on siten tehotonta laihtumisen kannalta. Hyvää toki sydämelle, keuhkoille yms. Se, mistä on oikeasti hyötyä on lihaskunnon kohottaminen, eli painojen nostelu. Kasvattaa lihasta mutta ei niinkään ruokahalua, polttovaikutus jatkuu pidempään, ei tarvi jatkuvasti ravata kymmenien kilsojen lenkkejä (mikä muuten kuluttaa myös lihaksia), auttaa myös sydäntä jaksamaan paremmin yms.

Eli lakatkaa se jatkuva maratoonien vetäminen ja menkää kuntosalille.

Ruokahalu, nälän tunne ja ravinnontarve menevät ihmisillä helposti sekaisin. Ei osata elää nälän tunteen kanssa, vaan kuvitellaan että siihen on saatava äkkiä jotain. Vaikka päivittäinen energiantarve olisikin jo täytetty. Liikunnan jälkeiseen "nälkään" voi juoda ihan vaikka vettä.