On ihmisiä jotka vaan ei laihdu, vaikka kuinka liikkuisi ja söisi terveellisesti

Se lihavuusleikkaus on paljolti plaseboa. Siihen ei pääse, jos ei ensin laihduta merkittävää määrää. Ja jos on laihduttanut merkittävän määrän, niin miksi ei voisi laihduttaa lisää?

Kaikkia tuntemiani ylipainoisia yhdistää nämä samat asiat:

1. Käyttävät jogurtteja joihin on lisätty sokeria ja juovat myös sokeroituja mehuja säännöllisesti. Tätä myös tutkimustieto tukee, niiden syöminen on kuin ottaisi lihotuspillerin, sillä sokerin/sokerinkorvikkeen käyttäminen nostaa suuren insuliinipiikin, mikä saa kehon varastoimaan energiaa ja imemään sen rasvaksi. Eli ihan sama mitä syöt sen sokeripiikin jälkeen, se menee rasvaksi kehoon.

2. Ei ole säännöllistä ruokarytmiä. Usein skipataan aamupala, lounas ja joskus illallinenkin. Ei siis saada tarpeeksi suojaravintoaineita tai energiaa, mikä johtaa helposti herkkujen naposteluun. Koska on syöty sokeroituja ruokia, keho imee näistä kaiken energian.

3. Ei priorisoida kasviksia ruuan tärkeimmäksi ja maukkaimmaksi osaksi. Kaikissa aterioissa ja annoksissa vähintään puolet tilavuudesta pitäisi olla kasviksia. Välipalaksi vain kasviksia/hedelmiä/pähkinöitä/hyviä hiilareita. Yleensä kasviksien osuus korvataan maidolla, lihalla tai höttöhiilarilla. Ei ole kyse siitä, etteikö noita voisi syödä vaan että niiden osuus kulutuksessa on moninkymmenkertaistunut 70-luvulta lähtien! Riisiä/pastaa/leipää/lihaa kuuluisi olla lautasella pikkuinen määrä ja loput kasviksia. jos sanotte että kallista, niin teepä jotain näitä yhdistellen: papu,porkkana,linssi,sipuli,valkosipuli, kaali, juurekset. Maito ei ole ruokajuoma missään muualla maailmassa kuin Suomessa teollisuuspoliittisista syistä.

Vältän sokeria kuin ruttoa, en skippaa aterioita ja priorisoin aina kasvikset ja hedelmät. Olen edelleen samassa painossa ja koossa kuin 16-vuotiaana. Silti syön satunnaisesti ihan mitä huvittaa. Enkä usko että tämä on geeneissä, koska vanhemmat, sukulaiset ja veli ovat kaikki mahakkaita. Olen myös huomannut eron pulleudessa kun muutin omilleni! Vaikka paino ei muuttunut en enää näyttänyt niin pullealta kun jätin maidon ja leivän mussutuksen. Meillä ei kotona ollut salaattia eikä kasvikset pääosassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia tuntemiani ylipainoisia yhdistää nämä samat asiat:

1. Käyttävät jogurtteja joihin on lisätty sokeria ja juovat myös sokeroituja mehuja säännöllisesti. Tätä myös tutkimustieto tukee, niiden syöminen on kuin ottaisi lihotuspillerin, sillä sokerin/sokerinkorvikkeen käyttäminen nostaa suuren insuliinipiikin, mikä saa kehon varastoimaan energiaa ja imemään sen rasvaksi. Eli ihan sama mitä syöt sen sokeripiikin jälkeen, se menee rasvaksi kehoon.

2. Ei ole säännöllistä ruokarytmiä. Usein skipataan aamupala, lounas ja joskus illallinenkin. Ei siis saada tarpeeksi suojaravintoaineita tai energiaa, mikä johtaa helposti herkkujen naposteluun. Koska on syöty sokeroituja ruokia, keho imee näistä kaiken energian.

3. Ei priorisoida kasviksia ruuan tärkeimmäksi ja maukkaimmaksi osaksi. Kaikissa aterioissa ja annoksissa vähintään puolet tilavuudesta pitäisi olla kasviksia. Välipalaksi vain kasviksia/hedelmiä/pähkinöitä/hyviä hiilareita. Yleensä kasviksien osuus korvataan maidolla, lihalla tai höttöhiilarilla. Ei ole kyse siitä, etteikö noita voisi syödä vaan että niiden osuus kulutuksessa on moninkymmenkertaistunut 70-luvulta lähtien! Riisiä/pastaa/leipää/lihaa kuuluisi olla lautasella pikkuinen määrä ja loput kasviksia. jos sanotte että kallista, niin teepä jotain näitä yhdistellen: papu,porkkana,linssi,sipuli,valkosipuli, kaali, juurekset. Maito ei ole ruokajuoma missään muualla maailmassa kuin Suomessa teollisuuspoliittisista syistä.

Vältän sokeria kuin ruttoa, en skippaa aterioita ja priorisoin aina kasvikset ja hedelmät. Olen edelleen samassa painossa ja koossa kuin 16-vuotiaana. Silti syön satunnaisesti ihan mitä huvittaa. Enkä usko että tämä on geeneissä, koska vanhemmat, sukulaiset ja veli ovat kaikki mahakkaita. Olen myös huomannut eron pulleudessa kun muutin omilleni! Vaikka paino ei muuttunut en enää näyttänyt niin pullealta kun jätin maidon ja leivän mussutuksen. Meillä ei kotona ollut salaattia eikä kasvikset pääosassa.

Höpö höpö nyt taas. Lehmien määrä Suomessa on vähentynyt 75% 70-luvun huipputasolta, ei suinkaan kymmenkertaistunut. Naudan lihaa syödään nyt 25% vähemmän kuin 70-luvulla. Pasta(vehnä)/riisi/leipä/peruna ovat kasviksia siinä missä muutkin kasvikset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painan 96 kiloa ja olen nainen. Käyn salilla joka toinrn päovä ja lenkkeilen niin et vähi tään 12000 askelta jok apäivä. En syö karkkeja, sipsejä, jätksejä, pullia tai kakkuja tia muutakaan. Ruokaa normaaliannoksen illallisella, päivällä kaurapuuron. Aamulla sämpylän. Illalla tilkka viiniä ja 2 hapankorpoua tai pieni pala juustoa. Näillä antimilla pysyy tuo 96kg. En siis mikään plösön näköinen olekaan ja pitkäkin mut on tos silti ihan hyvin painoa. Vyötärö kuitenkin alle puolet pituudesta mikä virallinen terveyden ja lihavuuden mitta.

Millä vauhdilla lenkkeilen? Kävely ei juurikaan nosta kulutusta, mutta 7-5 minuuttiin kilometri, niin jopa alkaa näkyä. Olen jo 55-vuotias nainen, mutta juoksen joka viikko 40-60 kilometriä. Ei paino-ongelmia.

Ei ole ihan niin yksinkertaista. Itse olen 150-senttinen nainen, ja jos juoksen 1 km:n 5 minuutissa, pingon lyhyistä jaloistani kyllä jo lähelle maksimeita. Keskivauhtini 5 km:n juoksulenkillä on n. 1 km / 6,5 min. 

Kovatempoinen juoksulenkki (kovatempoinen on eri ihmisille eri) on ihan eri tarkoitukseen kuin reipas kävelylenkki. Pitkä, matalalla sykkeellä tehty lenkki (kävely, sauvakävely, pyöräily) polttaa rasvaa tehokkaammin kuin juoksu. Kaloreita kuluu siis vähemmän kuin rasittavassa treenissä, mutta rasvaa palaa. 

Kehoa ja lihaksia rasittavan treenin (esim. juoksulenkin, pyöräilylenkin, rankan tanssitunnin, lihaskuntotreenin) jälkeen on tärkeää tankata hiilareita, koska muuten keho alkaa polttaa lihasmassaa. Hiilareiden tankkauksella en tarkoita valkoisia jauhoja, suklaapatukkaa tai muuta sokerista vaan hitaita hiilareita kuten täysjyväviljoja.  

Toki on niin, että sitten, kun ihminen on normaalipainoinen ja tottunut liikkumaan, keho tarvitsee ja hyötyy myös kovemmasta treenistä. Silloin matalasykkeinen kävely on lähinnä palauttavaa / ylläpitävää liikuntaa, joka ei kehitä aerobista kuntoa, kestävyyttä tai lihasvoimaa. Mutta ylipainoisen ihmisen, joka ei ole liikkunut olisi tärkeää päästä matalalla kynnyksellä liikkeelle. Jos ihminen ei ole liikkunut, kyllä kävelylenkitkin lisäävät kulutusta ja polttavat nimenomaan rasvakudosta. 

Sitten on meitä jotka voidaan syödä ihan mitä vaan ja silti pysyä hoikkana.

Vierailija kirjoitti:

Se lihavuusleikkaus on paljolti plaseboa. Siihen ei pääse, jos ei ensin laihduta merkittävää määrää. Ja jos on laihduttanut merkittävän määrän, niin miksi ei voisi laihduttaa lisää?

Ainakaan julkisella puolella ei pääse leikkaukseen, ellei ole jo yrittänyt ohjattujakin normi laihdutuksia ja päätynyt siihen että pysyvää painonpudotusta hän ei niillä saa. 

Leikkausta edeltävä laihdutus tehdään ENE (VLCD) tuotteilla, ilman normaalin ruoan syömistä ollenkaan. Se on monella tapaa helpompaa kuin normaali terveelllsiessä ruokavaliossa pysyminen: ketoosi vie nälän ja kesto on aika lyhytaikainen, useimmat 1-2 kk kyllä kun tietää että sitten pääsee leikkaukseen. Jos leikkausta ei tulekaan, monella alkaa arjessa vähitellen mielihalut, nälkä ja vanhat ehdollistumiset voittaa ja lihoo takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista.

Se sen sijaan on, että ihminen syö liikaa vaikkakin terveellisesti. Ja myös se, että ei laske kaikkea kitaan menevää tavaraa ruoaksi/kaloreiksi. Ex-työkaverini oli tässä mestari. Ihmetteli kun ei laihdu vaikka syö pelkkää salaattia, ja sitäkin 3 x päivässä. 

Oltiin samalla työpisteellä, ja sama tyyppi takoi leipäläpeensä kokoajan jotain. Keksiä, nannaa, päivän aikana paketillisen leipää. En tiedä jatkuiko sama meno kotona, mutta näitä "naposteltavia" ei laskenut syömiseksi ollenkaan. Laski vaan ne joiden aikana istui alas ja söi oikein ajatuksella. Tuo kaikki muu meni alas siinä töiden lomassa touhutessa.

Sama kaverillani, sillä erolla että laski vaan lämpöset ateriat ruuiksi. Pullat, namut, sipsit jne ei laskenut ollenkaan ruuaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on meitä jotka voidaan syödä ihan mitä vaan ja silti pysyä hoikkana.

Ikää sulla, sukupuoli?

Mulla tilanne muuttuu kun tulin mummoikään, normaalisti ylipainoiseksi. Kalorimäärän olisi pitänyt tajuta vähentää aikaisempaa. 10 kiloa vuodessa.

Unohtakaa nyt ne hormonit, kilpirauhaset ym. Vain ja ainoastaan kalorit lihottavat suurintaosaa ihmisistä. Voitteko nyt vaan hyväksyä tosiasiat..

Suomessa 30 vuotta täyttäneistä naisista 2/3 on ylipainoisia ja 30 vuotta täyttäneistä miehistä melkein 3/4. Ylipaino on lisääntynyt valtavasti viimeisten n. 50-60 vuoden aikana samalla, kun Suomi on kaupungistunut, fyysinen työ, lasten ulkoleikit ja luontainen liikkuminen vähentynyt, autolla ajaminen yleistynyt, sokeristen herkkujen ja välipalojen saatavuus lisääntynyt... 

Nykyisessä elämäntavassa, jossa suomalainen ei ehdi syödä aamiaista, ajaa autolla töihin, syö eines- tai ravintolalounaan, juo päiväkahvit ja syö vehnäpullan, ajaa autolla kotiin ja lysähtää sohvalle tv:n tai älylaitteen ääreen pakastepizzan kanssa, on kaikki edellytykset tähän ylipaino-ongelmaan. 

Ylipainoa on monenlaista. On lievää, merkittävää ja vaikeaa ylipainoa ja sitten ihan sairaalloista lihavuutta. Ennaltaehkäisy olisi tärkeää. Noin 30-vuotiaasta eteenpäin, kun keho vähitellen alkaa luontaisesti rapistua ja fyysinen suorituskyky hiipua, pitäisi aktiivisesti ylläpitää omaa kuntoa ja toimintakykyä ja kiinnittää huomiota unen ja ravinnon laatuun sekä määrään ja säännöllisyyteen. Jos lievästä ylipainosta päästään luisumaan merkittävän ja vaikean ylipainon puolelle, on suuri riski, että jonain päivänä ollaan sairaalloisen lihavia, ja silloin vakavan sairastumisen ja/tai äkillisen kuolemankin riski kasvaa. Sama koskee tupakointia ja alkoholin kulutusta. 

Ihmisen keho puolustaa omaa maksimipainoaan. Jos paino pääsee nousemaan normaalipainon yli, tiputtaminen muuttuu aina vain vaikeammaksi. Keho luulee, että sille tehdään jotain pahaa, kun painoa pudotetaan, ja pyrkii kaikin keinoin pitämään kiinni rasvoista. Siksi ennaltaehkäisy ja jo nuorena normaalipainossa pysyminen olisi niin tärkeää. Harva kolme- tai nelikymppinen lähtee liikkumaan ja muuttuu terveellistä, aktiivista elämää viettäväksi, jos ei ole tehnyt sitä nuorempanakaan. 

Yksi lasten kasvatuksen hirveä nykyilmiö on, että lasten kanssa mennään ulos vain aidatulle hiekkalaatikolle. Sitten istutaan paikallaan ja ulkoillaan. Lapset halutaan "pois alta" -> lapset syövät tv:n ja älylaitteen ääressä jäätelöpuikkoa, jotta vanhemmat eivät häiriintyisi. Lapsi harrastaa liikuntaa = hän käy kerran viikossa esim. jalkapallo- sähly- tai taitoluistelutreeneissä. Lasten ohjattuja liikuntaharrastuksia on tutkittu ja todettu, että ohjatuissa liikuntaharrastuksissa lapset saattavat todellisuudessa liikkua vain 10-20% aktiivisesta, ohjatusta harrastusajasta. Aikaa menee paljon siihen, kun pidetään nimenhuuto, keskustellaan, annetaan ohjeita, ohjaaja näyttää mallia ja lapsi odottaa omaa vuoroaan.    

Nykyihmisillä on valtava määrä mukavuudenhalua ja "jatkuva kiire". Ei ehdi harrastaa liikuntaa eikä jaksa tehdä ruokaa itse. Siinä on nykyisen ylipaino-ongelman kivijalka. Kun "ei ehditä eikä jakseta" mitään.

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa nyt ne hormonit, kilpirauhaset ym. Vain ja ainoastaan kalorit lihottavat suurintaosaa ihmisistä. Voitteko nyt vaan hyväksyä tosiasiat..

Kalorien tuijottaminen on turhaa. Olet mitä syöt -jaksossa Riitta Väisänen yritti neuvotella itselleen lipsumisvartin, jonka aikana saisi päivittäin ottaa yhden herkun (laku, irtokarkit, suklaa, keksit, piparit, pullat, jäätelö). Pippa muistutti, että joka kerta, kun otat Eskimo-puikon, tavoite on hieman kauempana. Riitta puolustautui: "76 kaloria on Eskimo-puikossa", johon Pippa: "Ei ne kalorit, vaan laatu". 

Tärkeintä on huolehtia siitä, että saa tarvittavat ravintoaineet. Muuten kärsii sekä fyysinen että psyykkinen jaksaminen ja uni. 

Mielikuvamarkkinointikin on oiva koukku. Meille on nyt korona-aikana ryhdytty tilaamaan ruokaostokset kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Se on tuonut syömiseen aiempaa pitkäjänteisempää suunnitelmallisuutta ja pakottanut pohtimaan, mitä oikeasti tarvitsemme ja mistä haluamme maksaa. Mieheni haluaa syödä suklaapatukoita. Kauppa siis toimittaa niitä. Kauppa laittaa kuljetuslaatikkoon usein myös maksuttomia tuotenäytteitä.

Eilen tällaisessa laatikossa meille tuli tuotenäytteenä Kinder Milk-Slice -patukka. Sen mukana tuli mainoslehtinen, jossa luki: "Yksinkertaiset ainesosat tuoreelle ja ravitsevalle nuorten välipalalle. Kinder Milk-Slice koostuu kahdesta kakkumaisesta levystä, joiden välissä on tuoreesta maidosta ja hunajasta valmistettua täytettä". Pitipä ihan tarkistaa ravintosisältö. 

Kääreessä luki, että patukka sisältää

118 kcal, ei siinä vielä mitään. 

Rasvaa 28% (lähes kolmasosa!)

Hiilihydraatteja 34%, joista sokereita valtaosa (sokeria enemmän kuin rasvaa)

proteiinia 8%

Kaloreiden, hiilihydraatin tai proteiinin määrä ei tässä ole ongelma. Rasvan ja sokerin määrä on. Nämä mainosläpyskän "yksinkertaiset ainesosat tuoreelle ja ravitsevalle välipalalle" olivat pääasiassa maitoa, palmuöljyä, sokeria ja vehnäjauhoa. Mukana oli lisäksi maitojauhetta, hunajaa, voiöljyä, kananmunajauhetta, kaakaojauhetta, vehnäleseitä ja pitkä lista erilaisia lisäaineita.   

En keksi, millä perusteella suklaapatukka on "tuore ja ravitseva". Terveellinen se ei ainakaan ole, mutta varmasti maistuu lapsille välipalana. Mielenkiinnosta maistoin itsekin. En tykännyt ja vartin päästä oli paljon kovempi nälkä. Toisaalta keksin sormia napsauttamalla paljon terveellisempiäkin, tuoreita, ravitsevia ja vähintään yhtä hyvän makuisia välipaloja, joissa ei ole lisättyä sokeria tai rasvaa grammaakaan.

Se, joka väittää kalorimäärän perusteella prosessoitua, teollista elintarviketta ravitsevaksi, terveelliseksi tai tuoreeksi(!) ei ole ymmärtänyt aiheesta vielä yhtään mitään. Se, joka uskoo tällaisen mainoslauseen, on ajan myötä pahassa pulassa. Menee sekä terveys että rahat. 

Jossain jutussa myös luki, että "Penttala on kokeillut kaikki dieetit, mutta mikään ei ole auttanut". 

Siinäpä se taikasana tulikin: dieetti. Kukaan ei ole koskaan saanut dieetillä pysyviä tuloksia. Elämäntapamuutoksilla kylläkin. 

Hienoa, jos Penttala on saanut leikkauksesta apua ja pystyy nyt syömään pienempiä annaoksia. Valitettavasti kaikkia ylipainoisia edes leikkaus ei auta. Osa jatkaa leikkauksesta huolimatta samanlaista syömistä kuin ennen leikkausta. Se on todella vaarallista, vatsalaukku ei välttämättä kestä sitä. Tunnen henkilökohtaisesti kolme ihmistä, joille tällainen leikkaus on tehty. Kukaan heistä ei ole normaalipainoinen ja jokaisella on edelleen 5-15 vuotta leikkauksen jälkeen todellisia ongelmia painonhallinnassa. Jokaisen kaapista löytyy edelleen limua, karkkia, pullaa ja makuvesiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on meitä jotka voidaan syödä ihan mitä vaan ja silti pysyä hoikkana.

Ikää sulla, sukupuoli?

Mulla tilanne muuttuu kun tulin mummoikään, normaalisti ylipainoiseksi. Kalorimäärän olisi pitänyt tajuta vähentää aikaisempaa. 10 kiloa vuodessa.

40v nainen. Meidän suvussa kaikki naiset laihtuvat entisestään mitä enemmän tulee ikää.

syömällä 3 kiloa hedelmiä ja 8 kiloa kasviksia joka päivä ei laihdu. 

Salaisuus laihutukseen on hyvin yksinkertainen. 

Älä syö mitään. Se on niin helppoa. 

Sen sijaan että söisit aamiaisen, lounaan, päivällisen, iltapalan... 

Syö yhden kerran päivässä. 

Yksi lautaisellinen per päivä lämmin ruoka. 

Vettä voit juoda mutta korkeintaan 2 litraa päivässä. 

Tätä diettiä kun jatkat pari kuukautta niin laihdut 20 kiloa. Lupaan. Rahat takaisin takuu. 

Totta. Ihan yhtä lailla kun on niitäkin langanlaihoja, jotka syövät pitsaa ja sipsiä kuin hevoset, eikä se näy missään.

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa nyt ne hormonit, kilpirauhaset ym. Vain ja ainoastaan kalorit lihottavat suurintaosaa ihmisistä. Voitteko nyt vaan hyväksyä tosiasiat..

Penttala aina liikkunut paljon ja on hyvät lihakset ja terve ruokavalio? Sellainen satu-täti  supernanny, ei ole mennyt opiskelu hukkaan ylemmän tason psykolta. Ensin syödään itsensä 150kg sairaaksi ja sitten verorahoilla leikataan, kun on niin helppoa kuin hampaanpoisto. 

Aina lihavat yrittää selittää, kuinka syövät megahyperterveellisesti (pääasiassa salaattia ja linssejä), liikkuvat joka päivä 50 km juoksulenkkejä ja käyvät vielä kuntosalilla, eivät syö KOSKAAN sipsejä, karkkeja, pullia, keksejä, limsoja, alkoholia jne. Ja silti on ylipainoa se +30 kg. Ja syytetään ties mitä hormoneja ja raskaita luita. Totuus on ihan muuta. Eikä esimerkiksi kortisonista johtuva turvotus ole lihavuutta. Tuo lihavuusleikkauskin pienentää vatsalaukkua, joten sinne ei mahdu sitä mättöä niin paljon, kuin entisessä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Ihan yhtä lailla kun on niitäkin langanlaihoja, jotka syövät pitsaa ja sipsiä kuin hevoset, eikä se näy missään.

Niin voit syödä vaikka joka päivä pizzaa ja sipsejä, kunhan kalorit pysyy alempana, kuin kulutus :) moni hoikka sanoo syövänsä, kuin hevonen, kun vetää 500 kcal ruuan ja siihen päälle voi vielä noin 1000 kcal syödä herkkuja, jos huvittaa. Ja vaikka ei herkkuja söisikään, niin kyllä 1500 kcal mahtuu aika paljon sapuskaa.

 Syö terveellisesti? liikkunut aina paljon? Hyvät lihakset? Joku tässä yhtälössä ei toimi, jos Penttala painaa yli 100kg? Kukaan nainen, joka liikkuu paljon syö, terveellisesti ja on vielä lihaksetkin ei tarvitse vatsalaukun pienennystä. 

Vierailija kirjoitti:

Totta. Ihan yhtä lailla kun on niitäkin langanlaihoja, jotka syövät pitsaa ja sipsiä kuin hevoset, eikä se näy missään.

Niin ihmeellisiä ihmisiä ei ole kyllä tiheässä. Joillain ihmisillä on todella sellaiset geenit, että koko suku on hoikkia eikä paino nouse. 

En silti usko, että kukaan voisi syödä pizzaa ja sipsejä kuin hevonen ilman, että se alkaisi näkyä terveydessä ja viskeraalisen rasvan määrässä. Paino tai edes vyötärönympärys eivät ole sellaisenaan luotettavia terveyden mittareita. Voi olla myös ns. laiha läski, jolla ei ole ylipainoa, mutta kropassa ei ole myöskään lihaksia ja elämäntavat voivat olla epäterveelliset. Tällöin terveellinen syöminen ja liikunnan lisääminen saattaa nostaa painoa, mutta kaventaa vyötäröä. Se tarkoittaa, että kehosta katoaa rasvaa ja sen tilalle tulee lihasta. 

Suurin osa hoikista / normaalipainoisista ihmisistä ei todellakaan pysty syömään pizzaa ja sipsejä määrättömästi niin, ettei se alkaisi näkyä missään. Eihän pizza tai sipsitkään ole mitään kiellettyjä juttuja. Kysymys on siitä, miten paljon ja miten usein niitä syö. 

Itse olen normaalipainoinen ja pystyn syömään "kaikkea", myös ns. herkkuja. Mutta en miten tahansa. Syön aamiaisen, lounaan, terveellisen välipalan ja illallisen. Pyrin tekemään kaiken ruoan itse ja syömään kasvis- ja kalapainotteisesti. Käytän täysjyväviljoja, rypsi- ja oliiviöljyjä ja syön paljon tuoreita kasviksia. Olen korvannut osan maitotuotteista kauratuotteilla. Olen jo lapsena harrastanut liikuntaa ja jatkan sitä edelleen osana päivittäistä arkeani. Joogaan, käyn juoksu- ja kävelylenkeillä, tanssitunnilla ja venyttelen 3-5 päivänä viikossa. 

Pystyn syömään myös hampurilaisen, pizzan, suklaata, karkkia ja sipsejä, mutta en todellakaan joka päivä tai edes joka viikko. Esim. pizzaa teen mieluiten kotona, jolloin voin käyttää siihen vähemmän juustoa ja laittaa päälle itse valitsemani kevyet täytteet. Jos ostan suklaata, se on useimmiten tummaa tai raakasuklaata. Sipsejä syön vain tiettyyn aikaan vuodesta ja yhdestä syystä: keväällä, kun katson jääkiekon MM-kisoja. Voisin korvata ne jollain muullakin, mutta en ole nähnyt siihen välttämättä tarvetta. Viime keväänä, kun MM-lätkää ei pelattu, sipsitkin jäivät ostamatta. Karkkia syön todella harvoin. En oikein ymmärrä sen päälle. Mutta jos tekisin tätä kaikkea päivittäin tai viikoittain tai edes kuukausittain, en varmasti olisi enää 1-2 vuoden päästä normaalipainoinen, vaan paino lähtisi nousemaan. 

Tämän tarkoituksena ei ole antaa ruokailu- tai liikuntavinkkejä kenellekään. Tarkoituksena sen sijaan on sanoa, että ei kukaan ihminen pysy normaalipainossa tai ainakaan terveenä pelkkää roskaruokaa ja herkkuja syömällä. Uskon, että liikunnan ja terveellisen ruokavalion noudattaminen on itselleni helppoa siksi, että en oikein tiedä muusta. Näin on ollut lapsesta asti. Teini-ikäisenä oli kapinavaihe, jossa liikuntaharrastukset jäivät ja herkut maistuivat, mutta huomasin itse, kuinka negatiivisesti se vaikutti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini ja palasin totuttuihin tapoihini jo lukioikäisenä.