Sinä joka olit koulukiusaaja, millä kiusaamisen olisi saanut loppumaan?

Olin joskus kiusattu, myöhemmin yläasteella kiusaaja. Ehkä en ole keskivertokiusaaja sitten. Oli muutama tyyppi jotka oltiin otettu silmätikuiksi, yksi oli alkujaan itse ollut kiusaamassa mm. minua. Ei me väkivaltaa varsinaisesti harjoitettu eikä se ollut kai mitenkään vakavammasta päästä muutenkaan mutta ei varmasti kovin miellyttävää kohteesta. Tämä entinen kiusaaja ei kohta enää olisi halunnut välitunnilla ulos kun pelkäsi meitä. Sen luokkakaveri tuli sitten sanomaan minulle että jos voitaisiin jättää rauhaan kun tyyppi on itku kurkussa tuntien lopussa. Minä lupasin että jätetään rauhaan vaikka se tuskin olisi tehnyt samaa jos olisi tilanne toisinpäin. Lopetettiin sitten kaikkien kohdalla tuo touhu samalla, ei se ollut muuta ollut meidän porukalle kuin typerää ja tarpeetonta hölmöilyä. 

Toisten oppilaiden avoin paheksuminen! Lopultakin kiusaaja pyrkii olemaan jotenkin oudolla tavalla cool toisten silmissä, ja nostaa omaa statustaan muiden oppilaiden keskuudessa.

Kauan sitten lapsuudessa harrastimme joskus kiusaamista. Mielestäni kyse oli kotioloista, vanhemmista ja sellaisesta lasten alistamisesta ja siitä, että vanhemmat eivät osanneet asettua lapsen asemaan, olivat ymmärtämättömiä ja epäempaattisia. Lapset purkivat sitä sitten oman kokoisten kiusaamiseen.

Opettajan napakka puuttuminen olisi todennäköisesti muuttanut tilanteita. Tosin siihen aikaan opettajilla oli enemmän auktoriteettia.

Aikuisten puuttuminen asiaan. En ollut pääkiusaaja, mutta lähdin helposti mukaan, pelkäsin että itse joudun kiusatuksi jos yritä jäädä pois siitä kiusaajaporukasta. Pahimmat kiusaajat joutuivat palaveriin, johon tuli opettaja, kiusaaja, kiusattu ja vanhemmat. Olin vatsa sekaisin monta päivää, enkä saanut iltaisin unta kun pelkäsin että joudun myös palaveriin. Olin todella ahdistunut ja pahoinvointinen silloin kun nuo muut kiusaajat lähtivät kesken koulupäivän palaveriin ja kun myöhemmin kertoivat mitä siellä oli puhuttu.

Se olisi ollut todella nöyryyttävää ja kamalaa joutua siihen palaveriin syyllisen penkille, kun omat vanhemmat olisi tullut myös. Tuntui että silloin kaikki kääntyi kiusaajia vastaan. Kiusaaminen väheni tuon palaverin jälkeen selvästi. Toinen pahimmista kiusaajista yritti jatkaa, mutta kun kukaan muu ei enää lähtenyt mukaan, niin vähemmän hänkään sitä jaksoi enää. Ei meistä kenestäkään ystäviä sen kiusatun kanssa tullut, mutta se huutelu yms jäi pois. Mitään väkivaltaa ei siis koskaan ollut, mutta sellaista todella tylyä puhuttelua, kiellettiin istumasta meidän lähelle ruokalassa ja luokassa, katsottiin pitkin nenän vartta, naureskeltiin.

Siis ihan kamalaa, aidosti oikeasti kadun ja toivon että siihen olisi puututtu heti kun alkoi.

Kysymys on väärä. Millä saa loppumaan viestii jo kysymyksellä, että vastuu siirretään muille tai kiusatuille. Kiusaaminen loppuun kun kiusaaja lopettaa kiusaamisen. Jos ei kykene siihen niin idiootti on. Silloin pitää ulkopuolelta puuttua. Paras puuttuminen on kun muut asettuvat kiusatun puolelle ja näyttävät sen niin selvästi ettei kiusaajalle jää mitään epäselvyyttä asiasta.

Persooonallisuus testi niiin että lomakkkeella psykologi analysoi ketkä siiretään saman luokkkaan.

Lastensuojelun puuttuminen asiaan.

Sillä etteivät opettajat näyttäisi mallia. Jos suositut saisivat saman rangaistuksen (+sosiaalisen eristämisen oppilaiden taholta) kuin muut, loppuisi lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Persooonallisuus testi niiin että lomakkkeella psykologi analysoi ketkä siiretään saman luokkkaan.

Ja mä oliin koulukiusattu. EI selllasta oikein voi toteutta kossa kuka opettaja haluaisi mennä kouluun jossa on pelkkiä huonostikasvatetttuja oppilaita - ei ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persooonallisuus testi niiin että lomakkkeella psykologi analysoi ketkä siiretään saman luokkkaan.

Ja mä oliin koulukiusattu. EI selllasta oikein voi toteutta kossa kuka opettaja haluaisi mennä kouluun jossa on pelkkiä huonostikasvatetttuja oppilaita - ei ketään.

Palkkauksella hoituu.

Ala-asteella auttoi todella paljon se, että meillä oli jämäkkä opettaja. Heti kun näki jonkun kiusaavan tai muutoin käyttäytyvän tyhmästi, sanoi sen kovaan ääneen että kaikki kuuli ja monesti jopa haukkui sitä kiusaajaa.

"Lopeta Mari tuo pelleily, kukaan ei jaksa katsoa tollasta käytöstä sinulta."

"Ville mitä sinä juuri sanoit Jonnalle? Toistappa nyt kuuluvaan ääneen mitä sanoit."

"Oletko Lasse noin aivoton että jätät muita leikin ulkopuolelle. Kuka sinusta teki pomon täällä?"

Yläasteella tuskin olisi enää vaikuttanut samalla tavalla, mutta ala-astelaiselle tuo oli aika noloa kun kaikki kääntyi katsomaan ja opettaja piti sinua tyhmänä kaikkien nähden.

Nössöt kirjoitti:

Sillä että ei olis ollu niin nyhverö ja antaa kävellä ylitseen. Aina jos joku anto vähänkin takas niin homma jäi siihen.

Ei pidä paikkaansa. Taitavimmat osasivat manipuloida itsensä uhriksi tuossa tilanteessa ja saada jopa kiusatun syylliseksi muiden silmissä.

joku vuosi sitten muistaakseni yle oli tehnyt jotain galluppia asiasta ja lopputulos oli se että yli puolessa tapauksista ongelmat oli hoidettu väkivallalla. kiusattu oli hankkinut paikalle isoveljen, perhetutun, tms joka hakkasi kiusaajan minkä jälkeen kiusaaminen loppui

Ei luontaiselle laumaeläinkäyttäytymiselle taikka "pecking order" hierarkialle oikein voi tehdä mitään. Joku valikoituu aina ulkopuolelle, eikä se ole aina se fyysisesti epäviehättävin esimerkiksi. Harmi se on että sama itsekkyys ja kilpailuvietti joka ajaa innovaatioita (esimerkiksi tieteessä ja teknologiassa vrt. NASA ja kuussa käynti) aiheuttaa myös negatiivisia lieveilmiöitä kuten kiusaamista. Evoluutio ajaa meitä eteenpäin kokoajan.

Täytyy myös muistaa että asiat eivät muutu aikuiselämässä - työpaikoilla on myös aina omat hierarkiaryhmänsä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aika sadistinen kiusaaja peruskoulussa. Lukiossa harrastin vain ostrakismia ja manipulaatiota. En oikein tiedä, mikä minut olisi saanut lopettamaan. Jos minut olisi hakattu rajusti, olisin jatkanut mechiavellistisimmillä keinoilla. Nykyään en enää työpaikalla kiusaa, koska saan purettua väkivaltaiset ajatukseni vässyköiden sijaan urheiluun. Ajatusmaailma on toki edelleen sama: vahvoilla on oikeus sorsia heikkoja.

Tässä asetelmassa ilmeisesti näet itsesi vahvana?

Olin joskus kiusaaja, joskus kiusattu. Olen vielä näin aikuisenakin sitä mieltä, että en varsinaisesti kiusannut ketään. Ne, joiden kiusaamisesta minua syytettiin olivat vain herkkänahkaisia. Omalla kohdallani mikään ei olisi voinut muuttaa asiaa. Olin ja olen vain sellainen. Suorapuheinen totuudentorvi.

Olisi loppunut taatusti jos olisi kutsuttu vanhemmat (omat tai kohteen) ja pistetty selittämään tilanne heille. Kiusasin koko yläasteen yhtä poikaa, en edes tiedä miksi, varmaan kohentaakseni omaa oloani, missä jälkikäteen ajatellen ei ole mitään logiikkaa. Lukiossa pyysin anteeksi ja puhuttiin asia halki, mutta tiedän että aiheutin varmaan elinikäisiä arpia. Kaduttaa hirveästi vielä näin vuosien päästä ja toivon, että aikuiset olisivat asiaan järeämmin puuttuneet, koska asia kuitenkin oli tiedossa.

Ei millään muulla kuin kuolemalla. Kaikki kiusasi kaikkia minun koulussani. Sellasia murrosikäiset on, eikä se tule ikinä muuttumaan. Luonto on luontoa.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on väärä. Millä saa loppumaan viestii jo kysymyksellä, että vastuu siirretään muille tai kiusatuille. Kiusaaminen loppuun kun kiusaaja lopettaa kiusaamisen. Jos ei kykene siihen niin idiootti on. Silloin pitää ulkopuolelta puuttua. Paras puuttuminen on kun muut asettuvat kiusatun puolelle ja näyttävät sen niin selvästi ettei kiusaajalle jää mitään epäselvyyttä asiasta.

Kysymys on ihan oikea. Että mikä saa sen kiusaajan ymmärtämään, että kiusaaminen on väärin.

Kaikki lapset on käytännössä idiootteja. Ei ne ymmärrä tai osaa asioita ennen kuin ne niille opetetaan. Ja joitakin pitää opettaa sitkeämmin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aika sadistinen kiusaaja peruskoulussa. Lukiossa harrastin vain ostrakismia ja manipulaatiota. En oikein tiedä, mikä minut olisi saanut lopettamaan. Jos minut olisi hakattu rajusti, olisin jatkanut mechiavellistisimmillä keinoilla. Nykyään en enää työpaikalla kiusaa, koska saan purettua väkivaltaiset ajatukseni vässyköiden sijaan urheiluun. Ajatusmaailma on toki edelleen sama: vahvoilla on oikeus sorsia heikkoja.

Miksi? Millä sä perustelet itsellesi tämän?