Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?

meillä joutui joka sunnuntai ripittäytymään isän johdolla koko perheen edessä, mitä oli viikolla tehnyt syntiä yms, aina piti löytää jokin asia jossa oli toiminut väärin Meidän Herraamme kohtaan,

oli nöyryyttävää ja ahdistavaa

näin ihan tavallisessa uskovaisessa suurperheessä

Vierailija kirjoitti:

7+1+9 kirjoitti:

'Mustikoiden ja muiden marjojen poimiminen aamusta iltaan.'

Meillä kerättiin joka vuosi marjoja, ämpäritolkulla, hilloa ja mehua, ja ne oli hyviä. Mutta minä olin laiska kerääjä. Sisko oli ahkera, hän sai mukinsa pian täyteen, mulla tuli mukiin muutama marja ja lehtiä. Katso nyt, tuossa iso 'marikko', kerää nyt edes siitä.

Vasta Intissä havaittiin että mulla on värisokeus. En todellakaan erota puolukan marjoja sen lehdistä, sama mustikoissa.

Vanhemmat väitti vielä mun intin jälkeen, ettei tuollaista tautia ole.

Ja please, ei mitään vitsejä, miten erotat liikennevalot -tyyliin.

No vaikka marjanryppäiden paikantaminen värisokeana saattaakin olla haastavaa niin kai sitä nyt lehden ja marjan toisistaan erottaa...

Kuule siinä mennään ihan käsikopelolla. Yritä itse poimia marjoja silmät kiinni.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Askeettinen elämä. Vanhemmat, äiti lähinnä, ei suostunut koskaan ostamaan mitään muotijuttuja, esim. hittileluja, "koska se maksaa" ja "on niin kallista". Kysymys ei ollut siitä, että rahaa ei olisi ollut, mutta porukoiden mielestä oli turhaa laittaa rahaa mihinkään. Lelujen lisäksi sama koski teininä merkkivaatteita, lomamatkoja ja ulkona syömistä. Perheemme oli suhteellisen hyvätuloinen, mutta silti kuljimme halpisvaatteissa, söimme aina edullista kotiruokaa, emme matkustelleet yms.

Olen onnellinen, että minulla on mahdollisuus tarjota lapsilleni kokemusrikkaampi lapsuus ja nuoruus, ilman itse tehtyä taloudellista ankeutta. Me harrastetaan ja matkustellaan. Enkä halua antaa lapsilleni sitä mielikuvaa, että perheen talous romahtaa, jos kauppareissulla ostetaan joku lelu tai käydään arjen piristykseksi jäätelöbaarissa herkuttelemassa. Jos teini haluaa muotifarkut, miksi pitäisi rahapulaan vedoten kieltäytyä ostamasta, jos se eioletodellinen syy? Olen sairaalloisen tarkka siitä, että en perustele ostoksia rahalla, koska niin traumaattinen se ikuinen "rahapula" oli omassa lapsuudessa. Jos jotain en halua ostaa tai hankkia yritän etsiä sille aina muun syyn kuin rahanmeno vaikka sekin olisi siellä taustalla vaikuttamassa.

Tämä kuulostaa hyvin tutulta. Minulle perusteltiin tämä sillä, että "pitää jo lapsena oppia rahan arvo". Tulos oli se, että opin sen rahan arvon täysin naurettavassa määrin yläkanttiin. Toisin sanoen muistan kuinka joskus ala-asteikäisenä ajattelin, että jos jokin maksaa (esim.) 250 markkaa, minulla ei ehkä koskaan koko elämäni aikana tule olemaan varaa siihen.

:D

Mä en ikinä unohda, että Levis farkut maksoi 419 mk. Niin kauan niistä haaveiltiin ja käytiin farkkukaupassa ihailemassa. Sain mä lopuksi ihan aidot. Itse säästin kesätöillä osan ja äiti suostui maksamaan erotuksen. Sitä ennen haettiin jostain kakkoslaatuisia leviksiä puolet halvemmalla, ja isä kiristeli hampaitaan, kun maksoi omista ukkofarkuistaan vain 30-40 mk.

Vierailija kirjoitti:

Itse en koe, että olisi ollut mitään todella ankeeta silloin kultaisella 80-luvulla lähiölapsena, päinvastoin kivempaa kuin lapsilla nykyään. Ei ollut kännyköitä, sai mennä melko vapaasti avain kaulassa, pihoilla oli aina joku kaveri, eikä jämähdetty peleihin tai syrjäydytty yksi kotiin. Kiskalle, lähikauppaan tai uimahalliin sai mennä jo 10-vuotias itsenäisesti. Eikä hyvältyillä niityilläkään ollut punkkeja.

Nyt kun olen oman lapsen kasvattanut lähes aikuiseksi, on harmittanut, ettei yhtiöstä ole oikein löytynyt kavereita, eihän kukaan enää ole ulkonakaan, eikä leikkipihaan panosteta. Lapsia kuskataan sitten Hoploppiin tai muualle, että saisivat virikkeitä. Kaikeasta pitää aina sopia somessa, että tarkka kellonaika, milloin nähdään ja missä tai nähdäänkö edes, vai ollaanko vaan koneilla. Aika on jotenkin kylmempi ja kaikki niin paljon varovaisempia kuin ennen.

Kyllä meillä löytyi kissasta punkkeja 80-luvullakin.

Vierailija kirjoitti:

Valojen sammuttelu, sisällä ollessakin. Vain television valo loisti, muuten vanhemmat kulkivat perässä sammuttamassa valoja huoneista, jos oli sellaisen erehtynyt sytyttämään. Lamppu kun vie niin valtavasti sähköä ja rahaa, varsinkin mennävuosikymmeninä kun sähkö oli liki ilmaista verrattuna nykyhintoihin.

Kuka haluaa elää pimeydessä ja pitää perheensäkin siellä?

Keskikaljaan ja tupakkaan kyllä riitti rahaa.

Sama täällä. Vanhat ihmiset eivät ymmärtäneet ettei valaistus vaikka hehkulampuilla kuluta käytännössä mitään. Sähkö oli tuolloin myös todella halpaa silloisiin palkkoihinkin nähden. Mutta näillä sotien jälkeen tai vähän ennen niitä syntyneille ei eläminen saanut maksaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Askeettinen elämä. Vanhemmat, äiti lähinnä, ei suostunut koskaan ostamaan mitään muotijuttuja, esim. hittileluja, "koska se maksaa" ja "on niin kallista". Kysymys ei ollut siitä, että rahaa ei olisi ollut, mutta porukoiden mielestä oli turhaa laittaa rahaa mihinkään. Lelujen lisäksi sama koski teininä merkkivaatteita, lomamatkoja ja ulkona syömistä. Perheemme oli suhteellisen hyvätuloinen, mutta silti kuljimme halpisvaatteissa, söimme aina edullista kotiruokaa, emme matkustelleet yms.

Olen onnellinen, että minulla on mahdollisuus tarjota lapsilleni kokemusrikkaampi lapsuus ja nuoruus, ilman itse tehtyä taloudellista ankeutta. Me harrastetaan ja matkustellaan. Enkä halua antaa lapsilleni sitä mielikuvaa, että perheen talous romahtaa, jos kauppareissulla ostetaan joku lelu tai käydään arjen piristykseksi jäätelöbaarissa herkuttelemassa. Jos teini haluaa muotifarkut, miksi pitäisi rahapulaan vedoten kieltäytyä ostamasta, jos se eioletodellinen syy? Olen sairaalloisen tarkka siitä, että en perustele ostoksia rahalla, koska niin traumaattinen se ikuinen "rahapula" oli omassa lapsuudessa. Jos jotain en halua ostaa tai hankkia yritän etsiä sille aina muun syyn kuin rahanmeno vaikka sekin olisi siellä taustalla vaikuttamassa.

Tämä kuulostaa hyvin tutulta. Minulle perusteltiin tämä sillä, että "pitää jo lapsena oppia rahan arvo". Tulos oli se, että opin sen rahan arvon täysin naurettavassa määrin yläkanttiin. Toisin sanoen muistan kuinka joskus ala-asteikäisenä ajattelin, että jos jokin maksaa (esim.) 250 markkaa, minulla ei ehkä koskaan koko elämäni aikana tule olemaan varaa siihen.

:D

Mun vanhemmilla oli ns valtion virka. Rahaa tuli joka kk.

Kerran keksin myin viinimarjoja lähikauppaan ja sain rahaa. Olin ostamassa niillä itselleni micmacit, kun äiti päätti ne on turhuutta ja rahoilla pitää ostaa ruokaa, perheen pihasta ne marjat on poimittu.

Oon tosi iloinen mun ystävän isosiskolle. Lähti viemään meitä kirppikselle. Silloin kauppa kävi tosi hyvin ja jotkut aikuiset kysyi miksi myyt. Kun vastasin haluan farkut, tehtiin enemmän kauppoja.

Ja omaan kylään ei voitu mennä myymään, ettei tutut näe.

Vaatteiden ostaminen oi niin vaikeaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valojen sammuttelu, sisällä ollessakin. Vain television valo loisti, muuten vanhemmat kulkivat perässä sammuttamassa valoja huoneista, jos oli sellaisen erehtynyt sytyttämään. Lamppu kun vie niin valtavasti sähköä ja rahaa, varsinkin mennävuosikymmeninä kun sähkö oli liki ilmaista verrattuna nykyhintoihin.

Kuka haluaa elää pimeydessä ja pitää perheensäkin siellä?

Keskikaljaan ja tupakkaan kyllä riitti rahaa.

Sama täällä. Vanhat ihmiset eivät ymmärtäneet ettei valaistus vaikka hehkulampuilla kuluta käytännössä mitään. Sähkö oli tuolloin myös todella halpaa silloisiin palkkoihinkin nähden. Mutta näillä sotien jälkeen tai vähän ennen niitä syntyneille ei eläminen saanut maksaa mitään.

Tuossa on taustalla myös sitä ettei heidän lapsuudenkodeissaan useinkaan ollut sähköjä.

Esimerkiksi oman 30-luvulla syntyneen isäni kotitilalle vedettiin sähköt samoihin aikoihin, kun hän muutti sieltä jo pois omilleen. Hän eli lapsuutensa petromaxin valossa, sähkö oli eksoottista ja luxusta.

Lapsia

Lauantai-illan sauna. Me lapset saimme limsapullot sekä jäätelöä. Äiti paistoi köyhiä ritareja. Isä keitti kahvit, katsoivat uutiset ja Napakympin-selvinpäin ! Me lapset saimme valvoa myöhempään kuin muina iltoina. Nykyään sauna ja alkoholi-juomat vanhemmilla. Me lapset saamme pakastepizzaa. Vanhemmat ovat netissä. Niin myös me lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valojen sammuttelu, sisällä ollessakin. Vain television valo loisti, muuten vanhemmat kulkivat perässä sammuttamassa valoja huoneista, jos oli sellaisen erehtynyt sytyttämään. Lamppu kun vie niin valtavasti sähköä ja rahaa, varsinkin mennävuosikymmeninä kun sähkö oli liki ilmaista verrattuna nykyhintoihin.

Kuka haluaa elää pimeydessä ja pitää perheensäkin siellä?

Keskikaljaan ja tupakkaan kyllä riitti rahaa.

Sama täällä. Vanhat ihmiset eivät ymmärtäneet ettei valaistus vaikka hehkulampuilla kuluta käytännössä mitään. Sähkö oli tuolloin myös todella halpaa silloisiin palkkoihinkin nähden. Mutta näillä sotien jälkeen tai vähän ennen niitä syntyneille ei eläminen saanut maksaa mitään.

Tuossa on taustalla myös sitä ettei heidän lapsuudenkodeissaan useinkaan ollut sähköjä.

Esimerkiksi oman 30-luvulla syntyneen isäni kotitilalle vedettiin sähköt samoihin aikoihin, kun hän muutti sieltä jo pois omilleen. Hän eli lapsuutensa petromaxin valossa, sähkö oli eksoottista ja luxusta.

Tuo ikäluokka puhuu vielä tulen laittamisesta lamppuun tai sähköhellaan. Toinen myytti on vanhusten kunnioitus. Itselle on muodustunut tuon ikäisiä kuunnellessa sirpaleista mielikuva. Hoivakoti on taas vaivaistalo. Eli mihin köyhät sijoitettiin elämään isäntien armeliaisuuden varassa. Ettei vanhuksia kunnioitettu vaan nähtiin taakkana. Ei tuosta 1900 luvun alun köyhyydestä siinnyt jaloja ihmisiä. Eikä siihen ollut edes mahdollisuutta resurssien puuttuessa. Kun sirpaleita tuosta ajasta yhdistelee ei sieltä löydy mitään idylliä.

Vierailija kirjoitti:

Koivuniemen herra lauloi silloin tällöin. Kokemukseni on, että jos asiasta puhuu, niin on yksi ihmistyyppi, joka sanoo vihaisena että saisin olla vain kiitollinen siitä että kuria pidettiin, ja toinen ihmistyyppi, joka vaatii yhtä vihaisena että minun pitäisi katkaista kokonaan välini pahoinpitelevään hirviöäitiini. En ole kiitollinen, mutta en ole myöskään katkaissut välejä. Äiti oli 19 kun sai villit kaksoset, jotka joutui kasvattamaan yksin. Ymmärrän, että neuvottomuuden ja voimattomuuden tunne sai välillä tarttumaan samaan kivuliaaseen keinoon, jota äitiin oli omassa lapsuudessaan käytetty ja jota ei vielä silloin ollut yleisesti tuomittu kuten nykyään. En silti toisaalta näe siinä mitään ihailtavaakaan. Olisi saanut jäädä tapahtumatta, mutta olen antanut anteeksi.

Kyllä mä ymmärrän meidän vanhempia, jotka olivat itse kasvaneet erittäin tiukassa kurissa eikä vitsaa tai remmiä oltu säästelty, aikana jolloin se ei ollut edes kiellettyä, saatikka muutoin tuomittavaa. On melko luonnollista, että kun saivat omia lapsia, niin toteuttivat sitä kotoa saatua mallia kunnes yleinen mielipide alkoi pikku hiljaa kääntyä kurittamista vastaan. Kyllä mekin piiskaa saatiin vaikkei se silloin ns. luvallista enää ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koivuniemen herra lauloi silloin tällöin. Kokemukseni on, että jos asiasta puhuu, niin on yksi ihmistyyppi, joka sanoo vihaisena että saisin olla vain kiitollinen siitä että kuria pidettiin, ja toinen ihmistyyppi, joka vaatii yhtä vihaisena että minun pitäisi katkaista kokonaan välini pahoinpitelevään hirviöäitiini. En ole kiitollinen, mutta en ole myöskään katkaissut välejä. Äiti oli 19 kun sai villit kaksoset, jotka joutui kasvattamaan yksin. Ymmärrän, että neuvottomuuden ja voimattomuuden tunne sai välillä tarttumaan samaan kivuliaaseen keinoon, jota äitiin oli omassa lapsuudessaan käytetty ja jota ei vielä silloin ollut yleisesti tuomittu kuten nykyään. En silti toisaalta näe siinä mitään ihailtavaakaan. Olisi saanut jäädä tapahtumatta, mutta olen antanut anteeksi.

Kyllä mä ymmärrän meidän vanhempia, jotka olivat itse kasvaneet erittäin tiukassa kurissa eikä vitsaa tai remmiä oltu säästelty, aikana jolloin se ei ollut edes kiellettyä, saatikka muutoin tuomittavaa. On melko luonnollista, että kun saivat omia lapsia, niin toteuttivat sitä kotoa saatua mallia kunnes yleinen mielipide alkoi pikku hiljaa kääntyä kurittamista vastaan. Kyllä mekin piiskaa saatiin vaikkei se silloin ns. luvallista enää ollutkaan.

Villit kaksoset saivat äidiltään piiskaa kertomansa mukaan jos oikein tulkitsen ihan aiheesta. Eikä heitä ilmeisesti piesty siniseksi. En oikein jaksa ymmärtää näitä aikuisia jotka potevat vielä aikuisena traumoja kun saivat joskus lapsena piiskasta. Sain itsekin pari kertaa lapsena piiskaa kun en muuten uskontut mitä piti tehdä ja mitä ei. Oppi meni kerralla perille. Samoin suurimmalla osalla maailman lapsista vierailee koivunniemenherra kasvattajana. Eikä lapset ole pääviallisia kuten nykyään puolet suomalaislapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu - oli aina ihme teeskentelyä. Kello 12 jälkeen ei mitään voinut sanoa tai tehdä koska ”joulurauha”, viinipullo avattiin heti jo kokkaillessa ja jouluateria pönotettiin. Vielä teininäkin piti esittää tonttuja jotka jakaa lahjat ja sitten ne paketit avattiin yksitellen ja kovaan ääneen päivitellen että ai miten se pukki osasikin. Iltaa kohti viini virtasi ja ilmapiiri kiristyi kunnes räjähti käsiin. Inhosin joulua.

Joka kesäinen ja viikonloppuinen mökkeily oli kanssa toinen mikä ei kiinnostanut. Nämäkin reissut usein alkoholilla siivotettyjä ja meillä lapsilla / varhaisteini-ikäinen usein aika tylsää. Onneksi n 14-15v alkoivat uskoa että en lähde ja sain jäädä kotiin omaan rauhaan eikä tarvinnut enää katsella aivan joka viikonloppu aikuisten ryyppäämistä.

Meillä taas oli kotona ihan kivat joulut.  Ja meilläkin oli tavoitteena tuo, että klo 12 ei enää olisi ollut mitään isompaa tekemistä, muuta kuin ruokien laittoa pöytään jne.

Äiti meillä joulusiivosi ankarasti, sen kyllä muistan, mutta se oli vähän kuin sen ajan tapa.  Ja luulen, että on nykyäänkin vielä.  Yhtenä jouluna äiti oli vetänyt hellan irti ja pessyt sieltä takaa kaiken putipuhtaaksi.  Ja sitten lähti jonnekin käymään vielä.  Me päätettiin isän kanssa keittää kahvit.  Siihen aikaan (60-luvulla) kahvit keitettiin pannussa ja kun vesi kiehui, lisättiin porot ja sitten vielä kiehautettiin kerran (joo ei ihan oikeaoppisesti ollut, mutta meillä niin)  mutta isä unohti sen pannun hellalle kiehumaan ja kaikki vedet ja porot ryöppysi siihen hellalle ja hellan taa seinän väliin.  Kiireellä pestiin hella puhtaaksi ja keitettiin uudet kahvit.  Äitille ei kerrottu, että siellä hellan takana on taas seinät likaisina.

Meillä kuunneltiin radiosta jouluohjelmaa koko päivän ja myöhemmin televisiosta, ja silloin tuli oikeasti kivoja ohjelmia, muistan vieläkin ne aaton joulukonsertit eri maista ja merimiesten joulutervehdykset kotimaahan ja paljon muuta aidosti jouluista ohjelmaa.  Ei minusta joulunvietto ollut yhtään pönötystä, meillä oli leppoisaa ja kivaa.  

Toivottavasti jotain siitä olen voinut tuoda tähän aikaan.  Ihan samaan tunnelmaan ei pääse, mutta ajathan aina muuttuu ja tulee toisenlaiset, toivottavasti yhtä mukavat tunnelmat.

Tästä tuli hyvälle mielelle. Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koivuniemen herra lauloi silloin tällöin. Kokemukseni on, että jos asiasta puhuu, niin on yksi ihmistyyppi, joka sanoo vihaisena että saisin olla vain kiitollinen siitä että kuria pidettiin, ja toinen ihmistyyppi, joka vaatii yhtä vihaisena että minun pitäisi katkaista kokonaan välini pahoinpitelevään hirviöäitiini. En ole kiitollinen, mutta en ole myöskään katkaissut välejä. Äiti oli 19 kun sai villit kaksoset, jotka joutui kasvattamaan yksin. Ymmärrän, että neuvottomuuden ja voimattomuuden tunne sai välillä tarttumaan samaan kivuliaaseen keinoon, jota äitiin oli omassa lapsuudessaan käytetty ja jota ei vielä silloin ollut yleisesti tuomittu kuten nykyään. En silti toisaalta näe siinä mitään ihailtavaakaan. Olisi saanut jäädä tapahtumatta, mutta olen antanut anteeksi.

Kyllä mä ymmärrän meidän vanhempia, jotka olivat itse kasvaneet erittäin tiukassa kurissa eikä vitsaa tai remmiä oltu säästelty, aikana jolloin se ei ollut edes kiellettyä, saatikka muutoin tuomittavaa. On melko luonnollista, että kun saivat omia lapsia, niin toteuttivat sitä kotoa saatua mallia kunnes yleinen mielipide alkoi pikku hiljaa kääntyä kurittamista vastaan. Kyllä mekin piiskaa saatiin vaikkei se silloin ns. luvallista enää ollutkaan.

Villit kaksoset saivat äidiltään piiskaa kertomansa mukaan jos oikein tulkitsen ihan aiheesta. Eikä heitä ilmeisesti piesty siniseksi. En oikein jaksa ymmärtää näitä aikuisia jotka potevat vielä aikuisena traumoja kun saivat joskus lapsena piiskasta. Sain itsekin pari kertaa lapsena piiskaa kun en muuten uskontut mitä piti tehdä ja mitä ei. Oppi meni kerralla perille. Samoin suurimmalla osalla maailman lapsista vierailee koivunniemenherra kasvattajana. Eikä lapset ole pääviallisia kuten nykyään puolet suomalaislapsista.

Vaan eipä oo pieksännästä huolimatta järkeväksi kasvaneella verrokkina itseä, joka ei saanu pieksäntää osakseen niin ei voi tietää että oisko ollu parempi (todennäköisesti ois)

Muistan, kun kotitaloustunnilla tehtiin hedelmä- ja marjarahkaa. Tein sitä sitten kotona, äiti ihastui siihen. Äiti oli hyvä kokki. Ruokakulttuuri oli erilainen silloin, enemmän suomalaisia perinne ruokia. Synttäreitä juhlittiin kasarilla menemällä pizzeriaan. Sunnuntaisin meillä oli kokonainen broileri.

Lämmintä ruokaa sai max kerran päivässä ja sekin oli joskus jotain eineksiä. Suihkussa ei saanut käydä kun kerran viikossa eikä kylpyammetta saanut käyttää ollenkaan.

Kuulun og - pullamössösukupolveen  ( tm. Saarikangas ).

Olen saanut nauttia kaikista hyvinvointiyhteiskunnan palveluista läpi elämäni.

Me  - 75 syntyneet olemme  kaikkein koulutetuin ykäluokka. Vanhemmat, koulu, yhteiskunta ja media ruokkivat positiivista ilmapiiriä. 

Olemme myös mielestäni 1. täysin tasa - arvoinen ikäluokka. Feminismi, pasifismi, eläintenoikeudet. 

Ei ollut maahanmuuttoa, romanit oli frendejä, ulkomailla reissattiin, kieliä opiskeltiin.

Vastuuta ja vapautta annettiin sopivasti säännösteltynä luottamuksen saattelemana.  

Dokattiin, tapeltiin ja naitiin pahemmat höyryt pois ilman yhteiskunnan puuttumista. Ja niin oli hyvä.

Kasvoimme ilmapiirissä joka oli oikeasti salliva ja lapsiystävällinen, sekä kasvua ja kehitystä tukeva.

Kaikkea sai kokeilla, erehtyminen ei ollut ongelma -  kannustettiin omatoimisuuteen.

Jos muutti uudelle paikkakunnalle, niin senkun valui futiskentälle, tai kysyi saako twistata/hengata.

Kesäduuni ja ympärivuotinen duuni oli ihan normi. Vanhemmilta ei pyydetty rahaa. 

Yliopistossa oli vapaa sivuaineoikeus ja ilman määräaikaa. Kirjalliset työt tehtiin ilman googlea tai ChatGpta.

Olen hyvin vasemmistolainen ajatuksiltani, mutta hivenen vinksahtaneelta nyttäytyy  myös nykytodellisuus.

Vessassa oli kaksi kattovalaisinta, joista vähintään toisesta oli aina lamppu palanut. Vessassa ja suihkussa oli ärsyttävä käydä, kun huone oli aina niin kelmeä ja häiritsevän hämärä, että ympärilleen näki vain tihrustamalla. Sitten kun toinenkin lamppu paloi, niin lamppu vaihdettiin, mutta vain toiseen valaisimeen ja sekin vasta viikkojen vitkastelun jälkeen. Sillä välin vessassa ja suihkussa käytiin kynttilän valossa.

Silloin, kun vessassa oli toimivat valot, niitä ei saanut sammuttaa, vaan täytyi koko ajan pitää päällä. "Koska lampun sytyttäminen kuluttaa enemmän sähköä, kuin sen päällä pitäminen". Samaten tietokone, Windows 95, oli päällä joka päivä vuorokauden ympäri, koska isää ärsytti, miten kauan sen käynnistäminen kesti. Kaverini isä sattui sitten joskus kertomaan minulle, että tietokoneelle tekee hyvää, kun sen sammuttaa silloin, kun sitä ei käytä. Ajattelin sitten huoltaa konettamme sammuttamalla sen kerran käytön päätteeksi, ja sain pitkän puhuttelun.

Aineettomalla tasolla lapsuuttani varjosti todella ankea yleisasenne. Vanhempani olivat jotenkin jumittuneet siihen, että ihminen on synnynnäisesti tietynlainen, ja sitä ei voi koskaan muuttaa. Toki koulussa opitaan laskemaan ja sen semmoista, mutta sitten esim. koodaus (jota ei koulussa voinut oppia) on asia, jonka jotkut vain synnynnäisesti osaavat, ja toiset eivät. Harmittaa tosi paljon, kun olisin ollut hirveän kiinnostunut tietokonejutuista, mutta lapsena ei ollut mitään mahdollisuutta tutustua aiheeseen. Tietokone olisi ollut, ja isä itse osasi koodata, mutta kukaan ei minua opettanut, mitään tietoja tai työkaluja ei ollut minulle saatavilla, ja minut oli aivopesty luulemaan, ettei oppiminen ole minulle mahdollista, kun en ole syntynyt koodaajaksi. Olen nyt aikuisena ruvennut opettelemaan, mutta ei se jotenkin enää ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lukeminen lähestulkoon kielletty. Läksyt sai tehdä, mutta muutoin ei kirjoihin koskettu, koska se oli laiskottelua ja kunnon ihmiset tekevät töitä aamusta iltaan tai ainakin puuhailevat jotain järkevää ja tuottavaa.

Ei tulisi mieleenikään toimia omassa kodissa nyt samalla tavalla.

Toiselta mukulalta on ollut pakko kiletää lukeminen osaksi, koskoa se kohdistuu vain yhteen hömppäkirjasarjaan jota luetaan nonstoppina. Se on vähän kuin katselisi netflixsarjaa 10h putkeen jos ei kukaan puutu.

Mitä h*lvettiä? Anna nyt lapsen lukea, jos se kerran siitä tykkää. Ei se sitä hömppäsarjaa lopun elämäänsä lue, mutta jos lukeminen kielletään, saattaa lopettaa kokonaan.

Samaa mieltä. Hömppäkirjat kuuluivat minulla siihen varhaisempaan teini-ikään. Luin myös viisikkoja yms. Aloin myös lukea kotikirjahyllystä klsssikkoja ja muuta mitä siellä oli. Sitten aloin käydä kirjastossa ja luin kaikkea mahdollista. Myöhemmin hankin sitten omiakin kirjoja. Onneksi kukaan ei kieltänyt minua lukemasta. Olen tavallisesta duunarperheestä ja meillä on aina luettu kirjoja. Olen myös kouluttautunut maisteriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koivuniemen herra lauloi silloin tällöin. Kokemukseni on, että jos asiasta puhuu, niin on yksi ihmistyyppi, joka sanoo vihaisena että saisin olla vain kiitollinen siitä että kuria pidettiin, ja toinen ihmistyyppi, joka vaatii yhtä vihaisena että minun pitäisi katkaista kokonaan välini pahoinpitelevään hirviöäitiini. En ole kiitollinen, mutta en ole myöskään katkaissut välejä. Äiti oli 19 kun sai villit kaksoset, jotka joutui kasvattamaan yksin. Ymmärrän, että neuvottomuuden ja voimattomuuden tunne sai välillä tarttumaan samaan kivuliaaseen keinoon, jota äitiin oli omassa lapsuudessaan käytetty ja jota ei vielä silloin ollut yleisesti tuomittu kuten nykyään. En silti toisaalta näe siinä mitään ihailtavaakaan. Olisi saanut jäädä tapahtumatta, mutta olen antanut anteeksi.

Kyllä mä ymmärrän meidän vanhempia, jotka olivat itse kasvaneet erittäin tiukassa kurissa eikä vitsaa tai remmiä oltu säästelty, aikana jolloin se ei ollut edes kiellettyä, saatikka muutoin tuomittavaa. On melko luonnollista, että kun saivat omia lapsia, niin toteuttivat sitä kotoa saatua mallia kunnes yleinen mielipide alkoi pikku hiljaa kääntyä kurittamista vastaan. Kyllä mekin piiskaa saatiin vaikkei se silloin ns. luvallista enää ollutkaan.

Villit kaksoset saivat äidiltään piiskaa kertomansa mukaan jos oikein tulkitsen ihan aiheesta. Eikä heitä ilmeisesti piesty siniseksi. En oikein jaksa ymmärtää näitä aikuisia jotka potevat vielä aikuisena traumoja kun saivat joskus lapsena piiskasta. Sain itsekin pari kertaa lapsena piiskaa kun en muuten uskontut mitä piti tehdä ja mitä ei. Oppi meni kerralla perille. Samoin suurimmalla osalla maailman lapsista vierailee koivunniemenherra kasvattajana. Eikä lapset ole pääviallisia kuten nykyään puolet suomalaislapsista.

Vaan eipä oo pieksännästä huolimatta järkeväksi kasvaneella verrokkina itseä, joka ei saanu pieksäntää osakseen niin ei voi tietää että oisko ollu parempi (todennäköisesti ois)

Varsinaisesti ei ollut tarkoitus arvottaa, kumpi parempi. Pointti oli se, että ajat oli eri ja toimintatavat myös. Se, että vanhemmat käytti joskus piiskaa kertoo vaan siitä, että se oli toimintamalli silloin. Nyt on eri konstit. Kumpi parempi? Varmasti molempien aikakausien kasvatusmenetelmissä on sekä hyvät että huonot puolet