Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Dissaaminen. Lihaliemen ja lannan haju. Kai siitä lihasta mitä oli kaapit tulvillaan ois voinut joskus lihapullia tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulumatkat hiihtäen kesät - talvet
Ankeaa oli se kun faija ryyppäsi ja veti joskus pillereitäkin. Ja kun koti oli täynnä sammuneita aikuisia. Joku oli paskonut housuunsa kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anti-Taistolainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainainen kotona olo ja yleinen elämän harmaus. Elettiin köyhempää elämää kuin mitä tulotaso oli. Ei käyty juuri koskaan missään ja isän inho "amerikkalaista elämäntapaa" kohtaan tarkoitti sitä, ettei ollut videoita, pelikonsolia tai hittileluja. Sittemmin olen ottanut takaisin matkustamalla ja käymällä paljon tapahtumissa. Säilynyt on kunnioitus kotia kohtaan ja hyvällä tavalla vähään tyytyminen ja materian välttäminen.
Tämän tapainen inho "amerikkalaista elämäntapaa" kohtaan kumpuaa kyllä 100% kateudesta. Ei ole varaa hienosteluun eli istutaan kotona katkerana ja valitetaan kuinka "pinnallisia" muut ihmiset ovat.
Tämä johtaa helposti siihen että lapset tuntevat vielä aikuisiässäkin huonoa omatuntoa jos ostavat vähän kalliimman auton itselleen, vaikka siihen olisi varaa siis. Isoisäni oli tällainen enkä pidä sitä mitenkään hienona ominaisuutena ihmisessä.
Pelkkää vasemmistolaista kyynisyyttä, negativisuutta, katkeruutta ja kateutta. Ei kiitos.
Olisi pelikonsolin videonauhurin tms. saanut ostettua pienituloinenkin työssä käyvä. Ei ne nyt maltaita maksanut. Olet ihan oikeassa tuosta vasemmistolaisesta kateudesta, katkeruudesta, kyynisyydestä ja kateudesta. Lisään siihen vielä henkisen köyhyyden ja tylsämielisen näköalattomuuden. Tällä sitten ylennwtään itseä "kerskakulutuksen" yläpuolelle. Toisinaan siihen yhdistyy vielä uskonnollisuus. Sellainen teko hurskaus.
Outoa. Mun vanhemmat oli tekohurskaita, ylemmyydentuntoisia toisten arvostelijoita ja oikeistokristittyjä.
Olen havaitsevinani samaa asennevammaa nykypäivän perskokkareissa, en ikinä vasemmistossa, jossa arvostetaan koulutusta, sivistystä ja työtä.
Älä valehtele. Jo tuo sanamuoto "oikeistokristitty" paljastaa että ihan kommari-kodin kasvatti olet, joka ei ole oppinut muuta kuin valehtelemaan, ja elämänkoulu käyty.
Heti ensimmäisenä tuli mieleen vanhempien viikonloppukännit ja lasten nöyryyttäminen vieraiden ihmisten edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko käydä balettitunneilla. Vihasin sitä. Itkin pukuhuoneessa.
Kaikessa oli mukana joku typerä sääntö, liivi ei saa olla pidempi kuin takki, lauantai on työpäivä ja saunapäivä ja silloin ei saa mennä mihinkään. Ja mitä ihmisetkin ajattelee! Ihan kaikesta. Pullaa oli äidin leivottava pakastin täyteen, mutta sen kuului olla pahaa terveyspullaa!! Niin, mitä ihmisetkin ajattelee, jos tekee hyvää pullaa rasvaisesta maidosta :D aikuisena ei ole pullaa juuri tullut syötyä, ei edes hyvää epäterveyspullaa, saati sitten, että leipoisin viikonloppuisin koko talon täyteen ja vielä pahaa pullaa.
Jos olisi omia lapsia niin saattaisihan sitä vanhemmuuden malli jostain kummuta ja lauantaisin olisi raivosiivous, terveyspulla ja saunapäivä.
Ainiin ja pakollinen otsatukka-hirvitys, jonka aina halusin kasvattaa pois. Sitten perusteltiin että ei se kasva jos ei leikkaa ja taas oli ihan lyhyt otsis.
Eikä tukkaa saanut pestä usein, koska jos naapurin Anitakin pesisi joka päivä niin ei olisi karvaakaan päässä. Jos taas oli puheenaiheena, että tukkaa voi pestä, niin sitten perusteltiin, että ei olisi Anitallakaan karvaakaan päässä jos ei voisi pestä. Kasari-ysäriluvuilla nämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se järkyttävä jatkuva siivoaminen. Kukkien lehtien pyyhkiminen (kyllä, luit oikein), pölyttömien keittiönkaappien pyyhkiminen, joka viikko tapahtuva kylpyhuoneen kaapin tyhjentäminen, järjestäminen ja pölyjen pyyhkiminen... Listaa voisi jatkaa, mutta en jatka. Enkä todellakaan tee kyseisiä töitä kotonani muuta kuin ehkä kerran parissa vuodessa.
Kun kenelläkään ei ollut mitään psyykkisiä vaivoja, eikä mitään asioita selvitetty, jotta olisi ollut parempi olla. Hullu oli haukkimasana, mutta eipä olleet hekään ihmisyyden kukoistavia kukkasia. Toki oli ihan yliopistotasolla opiskeltu sivuaineena psykologiaa, mutta ilmeisesti behavioristisen teoriat painottuen. Syvyyspsykologiset jutut koskivat sitten varmaan vain muita ihmisiä. Huoh! No, jälkipolvi, eli 70-luvulla syntyneet hoitavat sitten yksi toisensa jälkeen omat psykoterapiansa ja tervehtymisensä sodanjälkeisten sukupolvien kasvatustyön jäljiltä. Nyt on serkkuni, 45-v. psykoterapiassa vuorostaan. Esikoinen ottanut iskut pahiten vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli helppo noudattaa sitä yhteiskunnan silloista 6-22 unirytmiä, kun televisiohjelmat loppuivat klo 22, kaikki kaupat yms olivat jo kiinni ja kännyköitä ja nettiä ei ollut. Niin kuin että kuku vaan, kaikkialla on hiljaista ja pimeää eikä sullä ole mitään tekemistä. Siinä meni synnynnäinen iltavirkkukin sänkyyn kun ei ollut kerta kaikkiaan mitään ohjelmaa klo 22 jälkeen, ja kaikki ystävätkin olivat jo nukkumassa.
Ainoa kukkumistapa klo 22 jälkeen oli lukea kirjaa pöytälampun valossa.
Kirjoitatko aivan vakavissasi "televisiohjelmat"??? 😑
Santeri73 kirjoitti:
Juoppo terveyskeskuslääkäri-isä, heikko äiti, lestadiolinen pitäjä, lestadiolainen koulu, lestadiolaisia kiusaajakavereita. Ikinä en enää käy Pohjois-Pohjanmaalla!
Oletko Lumijoelta kotoisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokapöydässä ei saanut puhua. Ei saanut kertoa päivästä, ei saanut kysellä, mitä siskolle tai isälle kuuluu. Hirveä huuto, jos erehtyi puhumaan tai kertomaan, miten koulupäivä meni. "OLE HILJAA!!! NYT SYÖDÄÄN, EIKÄ PUHUTA MITÄÄN!!!!" No ei ne vanhemmat muutenkaan puhuneet koskaan mitään, halusivat, että me lapset oltaisiin hiljaa 24/7.
Jos ikinä saan perhettä, niin lapseni ja mieheni saavat todellakin puhua ruokapöydässä. Tietenkään mikään pakko ei ole puhua eli saa syödä hiljaa omassa rauhassa, jos siltä tuntuu.
Henkistä väkivaltaa isältä koko lapsuuden höystettynä toistuvilla hiuksista roikuttamisilla ja rettuuttamisilla. Kun äijä sai meidät (minun ja 4 vuotta nuoremman siskoni) kunnolla hysteerisesti itkemään, niin alkoi se huuto "NAAMA PERUSLUKEMILLE!!!" Äiti taas oli ahdistunut työssään tarjoilijana, eikä käytännössä "nähnyt" tätä toimintaa.
Sitten kun viimein ko. äijä kuolee, taidan laittaa muistoseppeleeseen tekstin NAAMA PERUSLUKEMILLE. Enkä taatusti sure ko. kusipään kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka perjantainen viinanjuonti ja tappelu. Aika ankeaa oli. Itse juon mutta en tappele.
Meillä isä lorvi työttömänä kotona (tämä 2000 lukua), äitini ollessa töissä ja isä ei ikinä tehnyt kotitöitä, vaan makasi sohvalla. Ja usein äidin tullessa töistä samoihin aikoihin kuin minä ja sisarukset koulusta, niin isä huuteli sohvalta käskyjä ja meidän tyttöjen ja äidin piti oitis ryhtyä tekemään ruokaa. Kaksoisveljeni ei pitänyt koska isällä oli se asenne että "akka kyllä tekee" ja "akat kyllä passaa ukkoja" ja jos veli yritti auttaa, niin isä huusi. Myöhemmin aloin tuota asennetta ja tuota asetelmaa ihmetellä ja huomasin että kuinka väsynyt äitini oli tuohon. Isän ja veljen piti saada syödä ensin ja huomasin että velikään ei oikein tykännyt tuosta asetelmasta. Meidän naispuolisten piti seistä ruokapöydän vieressä, valmiina passaamaan ja sit jos ruokana oli hyvää lihaa, saattoi isä syödä kaiken, ja usein me tytöt ja äiti olimme sitten nälässä. Ja jos joululahjaksi tuli esim meille kaikille oma suklaarasia, niin isä söi omansa, sitten äidin ja yritti meidän rasiat syödä myös, ja jos oltiin siskon kanssa omanne syöty nopeaa (juurikin tuo takia että tiesimme että isä ne yrittää syödä) niin tuli tukkapöllyä oikein tuutin täydeltä- ja monestikin, jos ostimme viikkorahoilla itsellemme esim karkkipussit, niin eiköhän siinä sitten niin käynyt, että isä ne vei ja söi. nyt itsellä on omia lapsia niin en todellakaan antaisi mieheni kohdella itseäni tai lapsiamme noin miten isä meitä kohteli.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä lorvi työttömänä kotona (tämä 2000 lukua), äitini ollessa töissä ja isä ei ikinä tehnyt kotitöitä, vaan makasi sohvalla. Ja usein äidin tullessa töistä samoihin aikoihin kuin minä ja sisarukset koulusta, niin isä huuteli sohvalta käskyjä ja meidän tyttöjen ja äidin piti oitis ryhtyä tekemään ruokaa. Kaksoisveljeni ei pitänyt koska isällä oli se asenne että "akka kyllä tekee" ja "akat kyllä passaa ukkoja" ja jos veli yritti auttaa, niin isä huusi. Myöhemmin aloin tuota asennetta ja tuota asetelmaa ihmetellä ja huomasin että kuinka väsynyt äitini oli tuohon. Isän ja veljen piti saada syödä ensin ja huomasin että velikään ei oikein tykännyt tuosta asetelmasta. Meidän naispuolisten piti seistä ruokapöydän vieressä, valmiina passaamaan ja sit jos ruokana oli hyvää lihaa, saattoi isä syödä kaiken, ja usein me tytöt ja äiti olimme sitten nälässä. Ja jos joululahjaksi tuli esim meille kaikille oma suklaarasia, niin isä söi omansa, sitten äidin ja yritti meidän rasiat syödä myös, ja jos oltiin siskon kanssa omanne syöty nopeaa (juurikin tuo takia että tiesimme että isä ne yrittää syödä) niin tuli tukkapöllyä oikein tuutin täydeltä- ja monestikin, jos ostimme viikkorahoilla itsellemme esim karkkipussit, niin eiköhän siinä sitten niin käynyt, että isä ne vei ja söi. nyt itsellä on omia lapsia niin en todellakaan antaisi mieheni kohdella itseäni tai lapsiamme noin miten isä meitä kohteli.
Miten voit kutsua tuollaista ihmissaastaa isäksi?
Ihan kaikki varastoitiin, mitään ei heitetty koskaan pois
Isä ei koskaan tehnyt kotitöitä, ei laittanut ruokaa. Ainoastaan makaili sohvalla ja kun jäi työttömäksi niin ei siltikään tehnyt yhtään mitään. Äiti hoiti kaikki asiat sen puolesta muutenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hampaitten hoito oli vähän niin ja näin 70-luvulla. Täällä on jotkut jo maininneetkin siitä.
Aloitin koulun vuonna -73 ja meitä kyllä valistettiin, joten huono hoito ei johtunut tiedon puutteesta.
Koulussamme kävi hammaslääkäri puhumassa hampaiden hoidosta. Mukanaan hän toi isot tekohampaat ja hammasharjan, jolla hän näytti, kuinka hampaat ”nykytetään” puhtaiksi. Siksi oli tärkeää, että oli ”nykytysharja” eli sellainen tiheäharjaksinen perusharja. Hampaat piti pestä aamuin illoin.
Lisäksi hän kehotti käyttämään fluorihammastahnaa ja fluoritabletteja.
Me oppilaat lupasimme pyhästi noudattaa hammaslääkärin ohjeita.Todellisuus oli toista. Jouduin usein hammaslääkäriin paikattavaksi. Monenkaan kotona vanhemmat eivät ymmärtäneet hampaiden pesun ja muun suunhoidon merkitystä, eivätkä siksi huolehtineet, että lapset pesevät hampaansa edes kerran päivässä. He itse olivat sukupolvea, jolla oli tekarit suussa jo kaksikymppisinä. Isälläni oli pitkään mustia hampaita suussa, ennenkuin saimme puhuttua hänet hammaslääkäriin. Suun hoitoa oli satunnainen Illodin-merkkisellä suuvedellä kurlailu.
Itse olen ollut hirveän tarkka lapsieni hampaiden hoidosta. En opettanut heitä karkin syöntiin, meillä ei siis mässytetty karkkia edes lauantaisin. Kyllä makeaakin sai syödä, mutta se karkkien imeskely ja mässyttely suussa oli poissa pelistä. Silloin ei ole jatkuvaa happohyökkäystä. Hampaat pestiin kunnolla ja xylitolia käytettiin. Yhtäkään reikää ei lasteni suussa ole ja nyt ovat jo aikuisia. Koen edes jossakin onnistuneeni. Itse kärsin niin kovasti siellä hammaslääkärillä juoksemisesta, että päätin ettei sama toistu omassa perheessäni.
Tuo vanhempi polvi ei vieläkään tajua, että karies -bakteeri tarttuu vauvaan muiden syljestä. Maistellaan samaa vauvanruokaa, ”puhdistetaan” lattialle tipahtanut tutti omassa suussa, annetaan oma kahvilusikka vauvalle käteen imeskeltäväksi, annetaan lapsen maistaa samasta jäätelöstä/lusikasta jne.
Minua ärsytti appivanhemmilla, kun piti valvoa sekä vanhuksia että vauvaa. Nämä eivät millään tajunneet, ettei näin saa toimia, koska ”ovathan he omatkin lapset näin kasvattaneet”. Niinpä. Ja suussa heilläkin on paikkoja, ekat reiät porattiin kuulemma jo ala-asteella.
Eikä tajua oikein hiukan nuorempikaan polvi. Itse olen näitä 70-luvun lopun tuotoksia, eli suu oli täynnä amalgaamia jo ala-asteella. Omilla lapsilla pidettiin tarkasti kiinni siitä, että mitään aikuisen suussa ollutta ei mene lapsen suuhun. Kaverini joskus söi lapsensa kanssa vuorotellen jäätelöä samalla lusikalla ja huomautin ihan ystävällisesti asiasta. Kaveri nauroi päin naamaa ja haukkui vainoharhaiseksi. Hänen lapsillaan on hampaita paikkailtu useamman kerran, kun taas meidän kolmella kohta aikuisella lapsella ei ole kellään ollut vielä reikiä. Toivottavasti tämä asia on jo nykyisin paremmin tiedossa.[/
Tämä on ihan arkipäivää monessa perheessä vieläkin. Ihan vasta näin kun äiti nuoli pojan jätskiä aina, kun se sulatessa lähti vähänkään valumaan. Yök!
Tuo on totta! Äitini edelleen käyttää hänen suussaan lastemme tutit -.-” ei ole mummo nähnyt lapsia… ei kuuntele tai ymmärrä karies bakteeria. Kuulemma ”höpö höpö” juttuja. Ja ite olen hammaslääkäri :D
Meiltä onneksi kysyttiin,haluttaisiinko soittotunneille,ei haluttu.Muista harrastuksista ei tiedusteltu.