Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?

Koko perhe marjaan syksyllä sunnuntai-aamuna klo 7. Ja herätys tapahtui potkaisemalla sängyn jalkaan.

Itse marjastan vain jos huvittaa mutta lapsiani en ole pakottanut mukaan.

Lämminruoka kolmekertaa päivässä. Tietenkin välipala-/kahvitauot niiden välissä ja tuhti iltapala. Ei näin raskasta nykyisin jaksaisi.

Nykyisin syön lounaan , iltapäivällä kahvi, sitten päivällinen ja iltapalana joku hedelmä.

Vierailija kirjoitti:

Koko perhe marjaan syksyllä sunnuntai-aamuna klo 7. Ja herätys tapahtui potkaisemalla sängyn jalkaan.

Itse marjastan vain jos huvittaa mutta lapsiani en ole pakottanut mukaan.

Minä teen tuota nykyisin. Koko perhe marjaan syksyisin. Lusmuilua ei sallita. Lapset oppivat työntekoon ja arvostamaan omia saavutuksiaan. Levätkään sitten kun asuvat omillaan.

Isä oli yksityisyrittäjänä aina töissä 24/7, äiti oli 8-16 töissä mutta makasi illat nukkumassa/tv:tä katsomassa. Koti oli täysin virikkeetön; missään ei koskaan käyty, kukaan ei harrastanut mitään ja tunsin oloni täysin näkymättömäksi ja arvottomaksi istuessani yksin kyhjöttämässä huoneessani illat kaiket. Koulukaverit asuivat kaukana, eikä heidän luokseen saanut kyytiä kun ei ollut ketään joka olisi kyydinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Lämminruoka kolmekertaa päivässä. Tietenkin välipala-/kahvitauot niiden välissä ja tuhti iltapala. Ei näin raskasta nykyisin jaksaisi.

Nykyisin syön lounaan , iltapäivällä kahvi, sitten päivällinen ja iltapalana joku hedelmä.

Teillähän ollut huolehtivat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Isällä oli tapana laittaa sortsit jalkaan HETI kun ulkolämpötila ylitti +5 astetta. Eipä siinä muuta mutta pakotti lapsetkin pitämään sortseja "kun on niin kuuma", vaikka oikeasti oli jäätävän kylmä.

Sitten toki lisäksi joulunaikainen vanhempien raivosiivoaminen, jouluruokien maaninen tekeminen, jne. "joulun rakentaminen", vaikka lapset olisivat halunneet vain rauhallisen joulun.

Tämähän on HAUSKA.

Muistan tuon 60-luvulta kun ei malttanut lopettaa leikkiä vaikka paleli.

Vierailija kirjoitti:

Television katselu iltaisin. Inhosin sitä, oli tylsää. Kun muutin omaan kotiin, ei tullut televisiota mun kotiin. Vanhemmat jopa ehdottivat että ostaisivat sellaisen mulle, mutta sanoin kiitos ei, sitä laitetta ei koskaan tule mun kotiin. Miehen kanssa parisuhteessa jouduin sitten pyörtämään päätöksen, mutta saimme sovittua, ettei tv ole olohuoneessa, vaan on erillinen tv:n katseluhuone.

Erittäin noloa. Mikä myötähäpeän tunne : D

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun oli aika pestä ikkunat tai pyyhkiä pölyt kirjahyllystä ja joka ikisestä kirjasta erikseen niin kotona alkoi ihan järkyttävä raivoava nátsikuri, ja puhemies oli äitimme. Jos jotain teki vahingossa vähänki väärin tai liian hitaasti niin hirveä huuto naama punaisena ja sylki lentää. Ja tämä liittyi just ikkunan pesuun tai siihen saakelin kirjahyllyyn. Ja nämä piti siivota just jollain mahdollisimman vaikealla ja epämukavalla tavalla. 

Tämä!! Ja tää on syy miksi meillä Einolle kirjahyllyä saati yhtä ainoaa koriste-esinettä millään tasolla. Muistan vieläkin tapahtuman jostain 35 vuoden takaa, kun pölyjä pyyhkiessä rikoin vahingossa jonkun kukkakoristeen ja tukkapöllyn sen seurauksena sain.

En myöskään muista, että äiti olisi ikinä halannut saati sanonut rakastavansa. Kyllä hän meistä lapsista välittää mutta tämmöisiä muistoja minulla ei ole..

Elimme sisarustemme kanssa myös jotain äitimme menetettyä urheilu-uraa. Pakko oli käydä hiihtoharjoituksissa. Murrosiän aikaan vietiin hiihtämään, mutta totuus oli että istuin stadionin takana pusikossa tupakalla tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko perhe marjaan syksyllä sunnuntai-aamuna klo 7. Ja herätys tapahtui potkaisemalla sängyn jalkaan.

Itse marjastan vain jos huvittaa mutta lapsiani en ole pakottanut mukaan.

Minä teen tuota nykyisin. Koko perhe marjaan syksyisin. Lusmuilua ei sallita. Lapset oppivat työntekoon ja arvostamaan omia saavutuksiaan. Levätkään sitten kun asuvat omillaan.

Meidän piti kans kerätä kaikki marjat ja perunat ja porkkanat.

Ja marjoja ei saanut syödä itse, vieraille niitä piti olla.

Sain tarpeekseni. Nytkin tuonne pihalle jää herukat poimimatta ja mustikat metsään. En oikeastaan ikinä syö marjoja, johtuu varmaan tuosta lapsuuden pakkokeruusta.

Lämpimät ateriat kotona olivat käytännössä aina sianlihakastiketta ja perunaa. Niitä syötiin viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, joskus todella harvoin oli muuta ruokaa. Äiti tiesi, että pidin makaronista ja jos joskus valitin, että haluaisin välillä muutakin ruokaa kun sianlihakastiketta ja perunaa, niin äiti sanoi vihaisesti, että "Ei sitä aina voi pelkkää makaroniakaan syödä, ei siinä ole kuin vehnäjauhoja ja vettä. Silloin kun minä ja isäsi olimme pieniä, niin oli pulaa ruoasta eikä ollut muuta ruokaa kuin peruna ja sianliha". Kuitenkin minä tiesin, että jo vanhempien lapsuudessa joskus 1940-luvulla oli muitakin ruokia, kun kyllähän silloinkin kalastettiin ja kasvatettiin jo varmasti muitakin kasviksia kuin perunaa. Ruisleipää oli, puuroja, maitoa, marjoja ja sieniä. Varsinkin sitten minun lapsuudessani 1980-luvulla oli todellakin muitakin ruokia kuin makaroni sellaisenaan tai peruna ja sianlihakastike. Olihan silloin jo jauhelihaa, kalaa, muitakin kasviksia kuin peruna, hedelmiä, kanaa/broileria ja jopa pizzaa ja hampurilaisia. Mutta meillä vain syötiin perunoita ja sianlihakastiketta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämminruoka kolmekertaa päivässä. Tietenkin välipala-/kahvitauot niiden välissä ja tuhti iltapala. Ei näin raskasta nykyisin jaksaisi.

Nykyisin syön lounaan , iltapäivällä kahvi, sitten päivällinen ja iltapalana joku hedelmä.

Teillähän ollut huolehtivat vanhemmat.

Miksi alapeukut?  Ajatelkaas kun joku ei saa ollenkaan ruokaa.  En pakottamista hyväksy tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Lämpimät ateriat kotona olivat käytännössä aina sianlihakastiketta ja perunaa. Niitä syötiin viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, joskus todella harvoin oli muuta ruokaa. Äiti tiesi, että pidin makaronista ja jos joskus valitin, että haluaisin välillä muutakin ruokaa kun sianlihakastiketta ja perunaa, niin äiti sanoi vihaisesti, että "Ei sitä aina voi pelkkää makaroniakaan syödä, ei siinä ole kuin vehnäjauhoja ja vettä. Silloin kun minä ja isäsi olimme pieniä, niin oli pulaa ruoasta eikä ollut muuta ruokaa kuin peruna ja sianliha". Kuitenkin minä tiesin, että jo vanhempien lapsuudessa joskus 1940-luvulla oli muitakin ruokia, kun kyllähän silloinkin kalastettiin ja kasvatettiin jo varmasti muitakin kasviksia kuin perunaa. Ruisleipää oli, puuroja, maitoa, marjoja ja sieniä. Varsinkin sitten minun lapsuudessani 1980-luvulla oli todellakin muitakin ruokia kuin makaroni sellaisenaan tai peruna ja sianlihakastike. Olihan silloin jo jauhelihaa, kalaa, muitakin kasviksia kuin peruna, hedelmiä, kanaa/broileria ja jopa pizzaa ja hampurilaisia. Mutta meillä vain syötiin perunoita ja sianlihakastiketta.

Hieno logiikka äidilläsi :D

Että kun heillä ei ollut muuta syötävää, niin sitten syödäään sitä samaa edelleen maailman tappiin. Ja vaikka pastaa ei ollut, niin todetaan, että ei sitä voi joka päivä syödä! :D

Voi pyhä sylvi noita vanhempien juttuja, vähän samaa oli meilläkin, mutta toisinpäin. Meillä ei syöty juuri muuta kuin sitä makaronia. Oli ihanaa käydä jossain kaverilla syömässä välillä, kun sai perunaakin :D

Nykyään syön niin vaihtelevasti kuin voin, juuri tuosta syystä, kun on joutunut elämään tasapaksulla ruoalla lapsena.

Lama-aikana perheessämme ostettiin venäläistä vessapaperia, mikä oli kuin leivinpaperin ja hiekkapaperin sekoitusta: siihen ei paska tarttunut ja perse meni siitä veriruvelle. Mikäli meille tuli vieraita niin silloin kaapista laitettiin vessaan normaalit serlat, mitkä kuitenkin hävisivät heti kun vieraat lähtivät. Rahaa ois ollut parempaankin laatuun, mutta jonkinlainen vinoutunut päähänpinttymä tai luulo säästämisestä oli homman pointti.

Sen elämänopin sain, että meneepä elämä kuinka tiukalle tahansa niin yhdestä asiasta en koskaan tingi:laadukkaasta vessapaperissa.

Joo..marjareissut syksyisin.ankeeta saatana.kastike ja perunat.varsinkin jostain jäniksestä,ei mutsi eikä ukko osannu tehä.haulitki yleensä seassa.karjalanpaisti sunnuntaisin joka muuttui lihakeitoksi jota keskiviikkoon asti syötiin.sihtileipä ja gotlermakkaraa sen kans.hyi helevetti.raivosiivous kerran viikossa.mutsin struuma.aivan kauhiaa aikaa..Marjan keruu pihapuskista.ostin oman talon ni ekana revin marjapensaat helvetin teille,vaihoin lämmityksen maalämpöön ja saunankiukaan sähköiseks jotta ei tarvihe halon halkoa tehä.koitan unohtaa kaiken lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Lama-aikana perheessämme ostettiin venäläistä vessapaperia, mikä oli kuin leivinpaperin ja hiekkapaperin sekoitusta: siihen ei paska tarttunut ja perse meni siitä veriruvelle. Mikäli meille tuli vieraita niin silloin kaapista laitettiin vessaan normaalit serlat, mitkä kuitenkin hävisivät heti kun vieraat lähtivät. Rahaa ois ollut parempaankin laatuun, mutta jonkinlainen vinoutunut päähänpinttymä tai luulo säästämisestä oli homman pointti.

Sen elämänopin sain, että meneepä elämä kuinka tiukalle tahansa niin yhdestä asiasta en koskaan tingi:laadukkaasta vessapaperissa.

Ei hemmetti, ihana, että joku muukin on vannonut laadukkaan wc-paprun nimeen :D

Meillä ei edes aina ollut sitä huonointa mahdollista paperia, vaan käytettiin sanomalehteä! Ihan hirveää. Oli kiva, kun oli menkat pyyhkiä sanomalehteen...

Omassa kodissa wc-paperi on aina hyvää ja jos mies välillä meinaa ottaa jotain halpista, niin protestoin kyllä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuaamuisin äiti täräytti huoneeseen imurin kanssa ja räpsäytti samalla valot päälle. Asiaan kuului myös tarpeeton kolistelu ja huutelu, että täällä vaan maataan ja teiniltä haisee. Äiti ei ole edes koskaan ollut mikään siivousintoilija. Tietääkseni hän ei tehnyt 10v nuoremmalle sisarelleni enää samaa, vaan tämä sai rauhassa koisia iltapäivään asti.

En tajua miksei teininä saanut nukkua, kun ei meillä ikinä ollut mitään menoakaan. Piti vain herätä "ihmisten aikoihin" vaikka sitten lukemaan kirjaa.

No minä ymmärrän teinin vanhempana kyllä. Kun aamu alkaa tarkoittaa iltapäivän tunteja niin illalla ei uni tule ja sitten ollaan koulussa ihan unenpöpperössä. Koulusta tultua pitääkin sitten ottaa päikkärit ja kierre on valmis

Jatkuvaa vahtimista tämä on nukkumaanmenoaikojen kanssa, ärrr :/

No toki, mutta nukkumaanmenoa ei meillä valvottu mitenkään. Valvoinkin yleensä jonnekin kahteen tai kolmeen ellen pidempäänkin. Joten unenpöpperössä oltiin anyway kun halu valvoa ylitti tarpeen saada riittävästi unta.

Ja ennen kaikkea miksi se herätys piti tehdä mahdollisimman vittumaisesti imuroimalla ja valot päälle?!

Äiti tissutteli ja laihdutti jatkuvasti, ja varmaan noiden yhteisvaikutuksesta johtuen nukahti sohvaan joka ilta. Oli kamalaa tulla pimeinä iltoina kaverin luota kotiin, kun kotona oli pimeää, kylmää, äiti kuorsasi ja piereskeli sohvassa, telkkari pauhasi, uunissa oli palanut ruoka ja koirat oli kusseet ja paskoneet lattialle. Se yksinäisyyden ja tyhjyyden tunne on se, jonka muistan lapsuudestani parhaiten.

Sitten kun äiti havahtui noilta torkuilta niin oli usein hetken ihan sekaisin. Kerran esimerkiksi hyppäsi ylös ja kyykistyi pissille olohuoneen nurkkaan, kun luuli olevansa vessassa. Puhui sekavia yms. Sitten virkistyneenä halusi huudattaa telkkaria aamuyöhön ja kun yritin kertoa etten pysty nukkumaan siinä melussa, niin suuttui ja alkoi tiuskia ja haukkua, että olen kuulemma epänormaali ja kyllä kaikki muut pystyy.

Joulut ja pääsiäiset oli suosikkiaikojani vuodesta, silloin meillä oli kerrankin siistiä, äiti oli valveilla normaaliin aikaan ja kylään tuli sukulaisia, tehtiin asioita yhdessä. Ne on lapsuuteni ainoita onnellisia muistoja. Nekin äiti on sittemmin yrittänyt mustata kertomalla useaan otteeseen, että ne olivat kauhean stressaavaa aikaa eikä hän olisi noita juhlinut, ellei minun takiani olisi ollut pakko. Hän esittää asiat muutenkin usein niin, että minä lapsena olin kauhea vaativa tyranni, ja äiti minun avuton uhrini, jolla ei muka ollut sananvaltaa mihinkään. Syyllistää kaikesta sillä tavalla.

Itselleni on nyt aikuisena tärkeää säännölliset vuorokausi- ja vuosirytmit, enkä nuku melkein koskaan päiväunia, niin paljon inhosin sitä kun äiti nukkui aina. Samoin haluan että on siivousrutiineja ja laitan vapaapäivinäkin päälle jotain kohtuusiistiä (äidillä oli tapana lojua viikonloputkin sohvassa, usein päällä jotain tosi kulahtanutta, kuten yöpaita josta paistoi tissit läpi, yäk). Kavereiden eka kysymys kylään tullessa oli aina "Hyi, mikä täällä haisee?" ja suurin osa ei halunnut tulla toista kertaa. Hävetti, en halua kokea sitä enää ikinä.

Meillä kotona isä ei antanut meidän lasten (tai äidin) itkeä. Mistään pahasta asiasta (esim koulukiusaaminen) ei saanut puhua vaan se piti itse hoitaa ja jos erehdyit koulussa kertomaan opettajalle asiasta ja he laittoivat kotiin palautetta, isä haukkui kantelijaksi. Myöskään masennus joka äidillä todettiin, oli isän mukaan laiskuutta (vaikka äiti kävi töissä) ja teemana/mottona oli "ulos vaan niin kyllä se vale masennus lakkaa" ja ei antanut äidin syödä lääkkeitä mikä sitten oli suurin syy äidin itsem*rhaan. Ja tämä oli tosiaan 2000 luvulla ja en todellakaan omille lapsille pysty olemaan tuollainen (vaan sanonut että kaikesta, myös pahasta voi puhua) en pystyisi siihen niinkuin kotona oli, että pahat asiat laitetaan sivuun ja asioista ei voida puhua. Mullakin todettiin masennus ja siitä erehdyin vuosi sitten kertomaan isälleni, hän heitti samat kommentit mullekin mitä aikoinaan äidille.

Meillä ei vaihdettu hammasharjoja kuin kahden vuoden välein ja oli tosi inhottavaa harjata hampaita todella huonokuntoisella ja vanhalla harjalla. Rahaa olisi ollut, mutta vanhemmat oli nuukia.