Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen mieheni kanssa pelkästään järkisyistä, mitä mieltä?
16.11.2013 |
Aloin odottaa kun olimme tunteneet 1,5 v. eli alkuhuuman aikana. Ei vaan ollut enää aikaa odottaa lapsen hankintaa, minä olin vähän alta 40, mies jo sen yli. Jo raskauden aikana huomasin ettei mies ole todellakaan minulle se oikea, olemme liian erilaisia. Ajattelin kuitenkin että "katsellaan". Ja siksi varsinkin, että puhuin vakavissani erosta mutta mies aneli jäämään. No olkoot, ajattelin.
Lapsen tuntua tunteeni eivät muuttuneet. Nyt olemme olleet yhdessä pian 7 vuotta, lapsi on 4,5 v. En ole pettänyt, eikä mieskään tietääkseni. Emme riitele sen enempää käsittääkseni kuin muutkaan. Olen kyllä ajatellut eroa, mutta mies on lähes täydellinen isä lapselleen. Minulle hän on täysin väärä ja itken joskus salaa ja haaveilen todellisesta rakkaudesta. Mies on laiska ja itsekäs, pahantuulisuuteen taipuvainen asperger-ihminen, itse tunteellinen, herkkä ja ehkä vähän liiankin kiltti, tosin olen opetellut pitämään puoleni.
Tuloni ovat niin pienet etteivät ne riittäisi täällä kuin 20 m2 vuokraan ilman että elämä olisi yhtä kituuttamista. velkaakin on kertynyt, pääasiassa siksi että mies ei osallistu mihinkään hankintoihin koska pitää lähes kaikkea turhana. Huonekalut hakee roskalavoilta ja vaatteensa uffin euron päiviltä, kerää romua nurkkiin eikä raaski heittää juuri mitään pois. velkani saan maksettua, mutta rahani eivät riittäisi tosiaan kuin siihen 20 m2 yksiöön. miehellä on runsaasti kiinteää omaisuutta, minulla ei mitään, vain velkaa, olen köyhästä perheestä ja minulla on ammattikoulutus, sekä tavallinen duunarin työ.
Tiedän etten rakasta miestäni enkä ole onnellinen, ja mieskin tietää sen. En jaksa joka päivä edes valittaa siitä että hän käyttää minua hyväkseen taloudellisesti elämällä minun pienillä tuloillani ja säästämällä omia rahojaan. Raivoaminen ei auta, hän vain siitä syyllistää minua. usein hän sanoo että kyllä hänellä on pitkä pinna kun hän sietää minua, ja pitää minua hankalana ja oikukkaana ihmisenä. Hankaluuteni tulee pelkästään hänen epäoikeudenmukaisuudestaan, ja siitä etten ole onnellinen hänen kanssaan. Ja siitä ettei hän juurikaan välitä kahdenkeskisestä ajasta kanssani. Minä kaipaisin suhteessa yhdessäoloa, juttelua ja yhdessä tekemistä, enkä vain niin että mies katsoo telkkaria tai on koneella. Hän on jotenkin kylmä ihminen minun makuuni.
Joskus kun huomaan haaveilevani lähtemisestä, unohdan sen samantien koska en pärjäisi rahallisesti millään, joutuisimme lapsen kanssa asumaan ahtaasti, ellei sitten mies vaatisi lähivanhemmuutta. Lisäksi minulla on sairaus jonka takia saatan joutua työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka kuinka pian, sitä ei voi ennustaa missä tahdissa sairauteni pahenee.
Luulen että taitaa olla fiksuinta jatkaa kuten tähänkin asti. Ja onhan mies sentään onnellinen kun hänellä on minut hoitamassa kotia ja huolehtimassa hänen lapsestaan.
Kommentit (75)
Minusta ei ole mitään vikaa siinä, että on miehen kanssa pelkästään järkisyistä. Romanttisen rakkauden ihanne on nykyään ihan yliarvostettu, kun paheksutaan kaikkia muita syitä olla yhdessä, vaikka historiassa on paljon ihan onnellisia avioliittoja ollut, joissa ei romanttinen rakkaus ole ollenkaan läsnä.
Mutta toki jokaisen täytyy pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Jos itse voi henkisesti sopeutua järkiliittoon, se on täysin ok. Mutta siinä ei ole mitään järkeä, että tekee itsestään pysyvästi onnettoman sillä, että toisaalta pysyy marttyyrinä järkiliitossa, mutta koko ajan valittaa asiasta ja kaipaa muuta. Jos ei voi sopeutua, on syytä etsiä toisenlainen parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:52"]
Kiva kun täältä AV:lta saa aina niin kannustavia ja mieltä ylentäviä vastauksia, kun erehtyy avautumaan ongelmistaan. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
[/quote]
Tällaiset täysin itseaiheutetut ongelmat eivät herätä niin hirveästi myötätuntoa, varsinkin kun kirjoittaja tekee selväksi ettei hänellä ole aikomustakaan tehdä mitään niiden ratkaisemiseksi.
[/quote] Miten niin ei ole aikomustakaan? Mitä minä sitten voisin tehdä? Kuule sinä päivänä kun voitan lotossa tai saan perintöä, lähden hippulat vinkuen. Onko se väärin ettei halua lapsen kanssa slummiin juoppojen yms. sekaan? Haluan lapseni parasta ja tällä hetkellä asetan hänen onnensa omani edelle. Ehkä minun onneni aika tulee sitten kun lapsi on vanhempi.
Huvittavaa muuten, että kun täällä joku kertoo harkitsevansa eroa pelkästään koska ei rakasta miestään, niin hänet teilataan. Mutta teilataan myös, jos kertoo olevansa suhteessa siksi että tämä on hyvä isä heidän lapselleen, vaikka itse voisi onnellisempikin olla.
Olen ajatellut sitäkin, että meillä harvoin tosiaan on riitaa, enemmän sellaiset kämppis-välit- siis jos maltan pitää suuni kiinni enkä edes lapsen mentyä nukkumaan ala purkaa pahaa oloani. Mitenhän olisin onnellisempi tod. näk. luottotiedottomana, sairaana, työkyvyttömänä siellä lähiön vuokrayksiössäni?
Kaipaan täältä näkökantoja ja rohkaisua. Jos joku ei sitä tajua, aikamoinen pönttö on. Kaipaan rohkeutta hypätä suureen tuntemattomuuteen ja epävarmuuteen.
Ja olet aivan väärässä siinä ettei minulla ole aikomustakaan lähteä. Kolme kertaa olen yrittänyt, mutta heltynyt kun mieheni on anellut jäämään. neljännellä kerralla en enää helly, kunhan saan siihen rohkeutta.
Säälittää ihmisten kylmyys, sekä empatian puute. Samaa jota näen miehessäni, näen täälläkin, monien vastauksista. Surullista. :-(
ap
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 23:18"]
Mutta toki jokaisen täytyy pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Jos itse voi henkisesti sopeutua järkiliittoon, se on täysin ok. Mutta siinä ei ole mitään järkeä, että tekee itsestään pysyvästi onnettoman sillä, että toisaalta pysyy marttyyrinä järkiliitossa, mutta koko ajan valittaa asiasta ja kaipaa muuta. Jos ei voi sopeutua, on syytä etsiä toisenlainen parisuhde.
[/quote] Kiitos vastauksestasi, tämä antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta. Olet ihan täydellisen oikeassa. Minussa taistelee sekä järki että tunne. Ja pahoin pelkään että katkeroidun lopullisesti jos jään tähän suhteeseen vuosikymmeniksi.
ap
No hyvänen aika, ei noilla lähtökohdilla kannata tyhmä olla ja lähteä. Sentään ydinperhe. keikkea ei voi saada, monilla on asiat huonomminkin.
Ymmärtääkö kumppanisi suhteenne laadun, vai luuleeko suureksi rakkaudeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla ajattelet lapsesi parasta, jos jäät liittoon missä tiedät katkeroituvasi ennen pitkää? Onko se lapsellesi parhaaksi katsella katkeraa äitiä? Vai tuleeko lapsesta vain itsestäänkin katkera, kun ei muusta tiedä?
Tulit tänne kysymään neuvoa, mutta teilaat jokaisen neuvon mitä sinulle annetaan. Mene nyt sosiaalivirastoon ja ota edes herranjumala selvää mitä tukia sinulle maksettaisiin jos päätyisit yksinhuoltajaksi!
Taisitpa oikeasti tullakin hakemaan hyväksyntää itsekkäälle valinnallesi pysytellä keskiluokkaisessa taloudessa, sen sijaan että tarjoaisit lapsellesi tasapainoisen ja terveen elämän jättämällä miehen kenen kanssa et selvästikään ole onnellinen ja jaksat ehkä muutaman vuoden teeskennellä hymy naamalla, kun todellisuudessa sinun pitäisi teeskennellä seuraavat 18 vuotta, ja siitäkään ei ole takuita etteikö lapsi teeskentelyä tajuaisi. Ei lapsuus mene pilalle sillä, että asuu yksinhuoltajan kanssa ja joutuu elämään niukilla rahoilla. Mutta silloin se menee pilalle, ja voi mennä koko elämäkin pilalle katkeroituessa, kun joutuu elämään äitinsä rakentamassa kulississa.
Sä maalaat turhan karuja tulevaisuusskenaarioita (ethän jäisi edes ihan yksin, kun sulla on lapsi) Vaistoan, että haluat silti enemmän lähteä kuin jäädä - joten TEE SE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:39"]
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
[/quote] ja vielä, että mitenköhän minä ALAN ELÄÄ kaupungin synkimmässä lähiössä vuokrayksiössä työkyvyttömänä rampana yyhoona, kun vuokran, päivähoitomaksun, puhelinlaskun, sähkölaskun, vakuutusmaksujen, lainanlyhennyksen jälkeen tilille jää 100 e kuukaudeksi...lisäksi pilaan lapsenikin elämän, kun joudumme alueelle jossa on paljon köyhien ja ongelmaisten perheiden lapsia. Nyt asumme keskiluokkaisella alueella jonne minulla ei olisi varaa. jos asuisin tässä asunnossa yksin, minulle jäisi vuokran ja jokakuisten laskujen jälkeen 77 e/ kk. tossa oli siis mukana asuntotuki, jonka laskin laskurilla. en minä ymmärrä miten tolla pärjäisi kaksi ihmistä, vaikea saada edes kuukauden ruokia kahdelle tolla summalla. ja nyt asumme 50 m3 kaksiossa...eli edes tän kokoiseen ei olisi lapsen kanssa kahdestaan varaa.
ap
[/quote]
Pidätkö itseäsi keskiluokkaisena ja parampana, kuin "köyhiä ja ongelmaisia perheitä"? Minä pidän sinua ylimielisenä ja typeränä.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:39"]
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
[/quote] ja vielä, että mitenköhän minä ALAN ELÄÄ kaupungin synkimmässä lähiössä vuokrayksiössä työkyvyttömänä rampana yyhoona, kun vuokran, päivähoitomaksun, puhelinlaskun, sähkölaskun, vakuutusmaksujen, lainanlyhennyksen jälkeen tilille jää 100 e kuukaudeksi...lisäksi pilaan lapsenikin elämän, kun joudumme alueelle jossa on paljon köyhien ja ongelmaisten perheiden lapsia. Nyt asumme keskiluokkaisella alueella jonne minulla ei olisi varaa. jos asuisin tässä asunnossa yksin, minulle jäisi vuokran ja jokakuisten laskujen jälkeen 77 e/ kk. tossa oli siis mukana asuntotuki, jonka laskin laskurilla. en minä ymmärrä miten tolla pärjäisi kaksi ihmistä, vaikea saada edes kuukauden ruokia kahdelle tolla summalla. ja nyt asumme 50 m3 kaksiossa...eli edes tän kokoiseen ei olisi lapsen kanssa kahdestaan varaa.
ap
[/quote]
Pidätkö itseäsi keskiluokkaisena ja parampana, kuin "köyhiä ja ongelmaisia perheitä"? Minä pidän sinua ylimielisenä ja typeränä.
[/quote] Mistä päin sinä olet kun olet noin vieraantunut todellisuudesta? Menepä Helsingin Jakomäkeen tai Rastilaan tai Espoon Suvelaan katsomaan meininkiä. Muuttaisitko sinne alkoholisti/narkkariperheiden sekaan pienen lapsesi kanssa tosta vaan, siksi ettet romanttisesti rakasta miestäsi, mutta sinulla olisi kuitenkin suht hyvä olla jokapäiväisessä elämässä? Minusta olet tyhmä ja sinisilmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 23:44"]
Millä tavalla ajattelet lapsesi parasta, jos jäät liittoon missä tiedät katkeroituvasi ennen pitkää? Onko se lapsellesi parhaaksi katsella katkeraa äitiä? Vai tuleeko lapsesta vain itsestäänkin katkera, kun ei muusta tiedä?
Tulit tänne kysymään neuvoa, mutta teilaat jokaisen neuvon mitä sinulle annetaan. Mene nyt sosiaalivirastoon ja ota edes herranjumala selvää mitä tukia sinulle maksettaisiin jos päätyisit yksinhuoltajaksi!
Taisitpa oikeasti tullakin hakemaan hyväksyntää itsekkäälle valinnallesi pysytellä keskiluokkaisessa taloudessa, sen sijaan että tarjoaisit lapsellesi tasapainoisen ja terveen elämän jättämällä miehen kenen kanssa et selvästikään ole onnellinen ja jaksat ehkä muutaman vuoden teeskennellä hymy naamalla, kun todellisuudessa sinun pitäisi teeskennellä seuraavat 18 vuotta, ja siitäkään ei ole takuita etteikö lapsi teeskentelyä tajuaisi. Ei lapsuus mene pilalle sillä, että asuu yksinhuoltajan kanssa ja joutuu elämään niukilla rahoilla. Mutta silloin se menee pilalle, ja voi mennä koko elämäkin pilalle katkeroituessa, kun joutuu elämään äitinsä rakentamassa kulississa.
[/quote] Luepa tarkempaan, en teilaa jokaista neuvoa vaan yhdestä neuvosta kiitän ja kerron sen antavan minulle paljon ajattelemisen aihetta. Tulin tänne hakemaan rohkaisua ja pääsemään irti lähtemisen peloistani jotka ovat suurimmaksi osaksi pelkkää luuloa, tiedän sen. Yllättävän paljon täällä on suorastaan agressiivista porukkaa. Todella surullista, jos toki on minunkin pelkoni.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 23:42"]
Ymmärtääkö kumppanisi suhteenne laadun, vai luuleeko suureksi rakkaudeksi?
[/quote] Miksi luulisi? Olenhan kertonut olleeni tosissani jättämässä häntä 3 kertaa suhteemme aikana, mutta olen aina jäänyt kun hän niin kovasti sitä on halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:39"]
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
[/quote] ja vielä, että mitenköhän minä ALAN ELÄÄ kaupungin synkimmässä lähiössä vuokrayksiössä työkyvyttömänä rampana yyhoona, kun vuokran, päivähoitomaksun, puhelinlaskun, sähkölaskun, vakuutusmaksujen, lainanlyhennyksen jälkeen tilille jää 100 e kuukaudeksi...lisäksi pilaan lapsenikin elämän, kun joudumme alueelle jossa on paljon köyhien ja ongelmaisten perheiden lapsia. Nyt asumme keskiluokkaisella alueella jonne minulla ei olisi varaa. jos asuisin tässä asunnossa yksin, minulle jäisi vuokran ja jokakuisten laskujen jälkeen 77 e/ kk. tossa oli siis mukana asuntotuki, jonka laskin laskurilla. en minä ymmärrä miten tolla pärjäisi kaksi ihmistä, vaikea saada edes kuukauden ruokia kahdelle tolla summalla. ja nyt asumme 50 m3 kaksiossa...eli edes tän kokoiseen ei olisi lapsen kanssa kahdestaan varaa.
ap
[/quote]
Jos asuisit vuokralla, mistä tuo lainalyhennys tulee? Jos yhteinen asunto miehen kanssa, asunto myyntiin (tai sinun osuutesi) ja lainalyhennykset voi unohtaa.
Kaksioon saat asumistukea, luultavasti täydet. Isä tietenkin maksaa myös elarit ja lapsilisään saat yh-korotuksen. Päivähoitomaksu menee tulojesi mukaan eli tuskin on likikään täyttä summaa.
Joudut luultavasti tinkimään elintasosta (ei ravintolassa/leffassa käyntejä tms.) mutta nälkään ei Suomessa kuole.
Eikä e vuokralähiöt ole läheskään aina yhtä kamalia kuin tuossa kuvailet. Minäkin olen viettänyt sellaisessa koko lapsuuteni ja nuoruuten ja täysin tavallinen veronmaksaja minustakin tuli. Kuten monesta muustakin.
Mutta omapa on valintasi.
Tuo on ainoastaan fiksua jos mies on rikas ja elättää sut. muutoin ei..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:09"]
Lapsi on naselle vankila. Mikään ei ole muuttunut 1800-luvusta.
[/quote]
Miten se on muka vankila? Ap:n tapauksessa on aivan omaa tyhmyyttä että meni sellaisen miehen kanssa yhteen ja teki lapsen tämän kanssa, joka ei alusta alkaenkaan ollut mieleinen.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:26"]
Ketä kiinnostaa.
[/quote]
Mitä ihmettä saat avaamalla ketjun, lukemalla pitkän tarinan ja vastaamalla noin??
Jää oman itsesi kanssa häpeämään omaan pahaan oloosi!
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:11"]
Miten se on muka vankila?
[/quote]
Koska se estää naista tekemästä valintoja omaksi parhaakseen. Samapa tuo, onko tullut vangituksi syyttömänä vai omaa hölmöyttään, vapaus on selvästi ap:n tapauksessa mennyttä.
Alue: Aihe vapaa
Sossu katsoo nykyään nettotuloja. Kelasta mahdollisuus asumistukeen, lapsilisän yh-korotukseen, sairaudestasi riippuen kenties eläkkeensaajan/16 v. täyttäneen vammaistukeen + mahdollinen elatusapu mieheltäsi lapselle, jos eroatte ja sinusta tulee yh.
Ei edullisemmassa/pienemmässä asunnossa asuminen tee lapsesi nuoruudesta sen huonompaa kuin keskiluokkaisella alueella asuminen. Tuo on naurettavaa yleistämistä. Jos et halua mummona katua sitä, miten haaskasit elämäsi kärsimällä väärän miehen kanssa, nosta kytkintä NYT!