Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen mieheni kanssa pelkästään järkisyistä, mitä mieltä?
16.11.2013 |
Aloin odottaa kun olimme tunteneet 1,5 v. eli alkuhuuman aikana. Ei vaan ollut enää aikaa odottaa lapsen hankintaa, minä olin vähän alta 40, mies jo sen yli. Jo raskauden aikana huomasin ettei mies ole todellakaan minulle se oikea, olemme liian erilaisia. Ajattelin kuitenkin että "katsellaan". Ja siksi varsinkin, että puhuin vakavissani erosta mutta mies aneli jäämään. No olkoot, ajattelin.
Lapsen tuntua tunteeni eivät muuttuneet. Nyt olemme olleet yhdessä pian 7 vuotta, lapsi on 4,5 v. En ole pettänyt, eikä mieskään tietääkseni. Emme riitele sen enempää käsittääkseni kuin muutkaan. Olen kyllä ajatellut eroa, mutta mies on lähes täydellinen isä lapselleen. Minulle hän on täysin väärä ja itken joskus salaa ja haaveilen todellisesta rakkaudesta. Mies on laiska ja itsekäs, pahantuulisuuteen taipuvainen asperger-ihminen, itse tunteellinen, herkkä ja ehkä vähän liiankin kiltti, tosin olen opetellut pitämään puoleni.
Tuloni ovat niin pienet etteivät ne riittäisi täällä kuin 20 m2 vuokraan ilman että elämä olisi yhtä kituuttamista. velkaakin on kertynyt, pääasiassa siksi että mies ei osallistu mihinkään hankintoihin koska pitää lähes kaikkea turhana. Huonekalut hakee roskalavoilta ja vaatteensa uffin euron päiviltä, kerää romua nurkkiin eikä raaski heittää juuri mitään pois. velkani saan maksettua, mutta rahani eivät riittäisi tosiaan kuin siihen 20 m2 yksiöön. miehellä on runsaasti kiinteää omaisuutta, minulla ei mitään, vain velkaa, olen köyhästä perheestä ja minulla on ammattikoulutus, sekä tavallinen duunarin työ.
Tiedän etten rakasta miestäni enkä ole onnellinen, ja mieskin tietää sen. En jaksa joka päivä edes valittaa siitä että hän käyttää minua hyväkseen taloudellisesti elämällä minun pienillä tuloillani ja säästämällä omia rahojaan. Raivoaminen ei auta, hän vain siitä syyllistää minua. usein hän sanoo että kyllä hänellä on pitkä pinna kun hän sietää minua, ja pitää minua hankalana ja oikukkaana ihmisenä. Hankaluuteni tulee pelkästään hänen epäoikeudenmukaisuudestaan, ja siitä etten ole onnellinen hänen kanssaan. Ja siitä ettei hän juurikaan välitä kahdenkeskisestä ajasta kanssani. Minä kaipaisin suhteessa yhdessäoloa, juttelua ja yhdessä tekemistä, enkä vain niin että mies katsoo telkkaria tai on koneella. Hän on jotenkin kylmä ihminen minun makuuni.
Joskus kun huomaan haaveilevani lähtemisestä, unohdan sen samantien koska en pärjäisi rahallisesti millään, joutuisimme lapsen kanssa asumaan ahtaasti, ellei sitten mies vaatisi lähivanhemmuutta. Lisäksi minulla on sairaus jonka takia saatan joutua työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka kuinka pian, sitä ei voi ennustaa missä tahdissa sairauteni pahenee.
Luulen että taitaa olla fiksuinta jatkaa kuten tähänkin asti. Ja onhan mies sentään onnellinen kun hänellä on minut hoitamassa kotia ja huolehtimassa hänen lapsestaan.
Kommentit (75)
"Mistä päin sinä olet kun olet noin vieraantunut todellisuudesta? Menepä Helsingin Jakomäkeen tai Rastilaan tai Espoon Suvelaan katsomaan meininkiä. Muuttaisitko sinne alkoholisti/narkkariperheiden sekaan pienen lapsesi kanssa tosta vaan, siksi ettet romanttisesti rakasta miestäsi, mutta sinulla olisi kuitenkin suht hyvä olla jokapäiväisessä elämässä? Minusta olet tyhmä ja sinisilmäinen."
Kaikissa mainitsemissasi paikoissa asuu myös normaaleja työssäkäyviä ihmisiä. Tunnen henkilökohtaisesti muutamia.
Jos sinulla on suht hyvä olla nyt, mitä sitten oikein valitat? Sinusta huokuu niin paljon halveksuntaa muita ihmisiä kohtaan, että arvelen sinun itsesi olevan teistä se "kylmä" osapuoli.
Oletko muuten ihan varma, että juuri sinä päättyisit lähihuoltajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:39"]
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
[/quote] ja vielä, että mitenköhän minä ALAN ELÄÄ kaupungin synkimmässä lähiössä vuokrayksiössä työkyvyttömänä rampana yyhoona, kun vuokran, päivähoitomaksun, puhelinlaskun, sähkölaskun, vakuutusmaksujen, lainanlyhennyksen jälkeen tilille jää 100 e kuukaudeksi...lisäksi pilaan lapsenikin elämän, kun joudumme alueelle jossa on paljon köyhien ja ongelmaisten perheiden lapsia. Nyt asumme keskiluokkaisella alueella jonne minulla ei olisi varaa. jos asuisin tässä asunnossa yksin, minulle jäisi vuokran ja jokakuisten laskujen jälkeen 77 e/ kk. tossa oli siis mukana asuntotuki, jonka laskin laskurilla. en minä ymmärrä miten tolla pärjäisi kaksi ihmistä, vaikea saada edes kuukauden ruokia kahdelle tolla summalla. ja nyt asumme 50 m3 kaksiossa...eli edes tän kokoiseen ei olisi lapsen kanssa kahdestaan varaa.
ap
[/quote]
Jos asuisit vuokralla, mistä tuo lainalyhennys tulee? Jos yhteinen asunto miehen kanssa, asunto myyntiin (tai sinun osuutesi) ja lainalyhennykset voi unohtaa.
Kaksioon saat asumistukea, luultavasti täydet. Isä tietenkin maksaa myös elarit ja lapsilisään saat yh-korotuksen. Päivähoitomaksu menee tulojesi mukaan eli tuskin on likikään täyttä summaa.
Joudut luultavasti tinkimään elintasosta (ei ravintolassa/leffassa käyntejä tms.) mutta nälkään ei Suomessa kuole.
Eikä e vuokralähiöt ole läheskään aina yhtä kamalia kuin tuossa kuvailet. Minäkin olen viettänyt sellaisessa koko lapsuuteni ja nuoruuten ja täysin tavallinen veronmaksaja minustakin tuli. Kuten monesta muustakin.
Mutta omapa on valintasi.
[/quote]
"velkaakin on kertynyt, pääasiassa siksi että mies ei osallistu mihinkään hankintoihin koska pitää lähes kaikkea turhana" noin kirjoitin. Lisään, että suurinta osaa laskuistakin pitää turhana.
Tein juuri kelan sivuilla arvion asuntotuesta, tuli 57 e. En laskenut edes auton bensakuluja ja vakuutuskuluja, silti meni miinukselle.
Vuokralähiöistä, laitoin hakemuksen vetämään 3 vuotta sitten kun ekan kerran meinasin erota miehestä. En ole hakemusta perunut, silti ei ole vielä asuntoa tullut. Laitoin asunnon tarpeeksi pikaisen, ja syyksi eron. Sato:lla, VVO:lla tms. on saman hintaiset tai kalliimmat asunnot kuin tämä.
Jännä kun täällä ihmiset vähättelevät jonkun tarkkaan laskettuja laskelmia. Uskaltaisiko ihan kaikki muut lähteä suhteesta lapsen kanssa, jos tiukimmatkin laskelmat jäisivät miinuksen puolelle?
[/quote]
Ja tämä olin minä, ap
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:39"]
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
[/quote] ja vielä, että mitenköhän minä ALAN ELÄÄ kaupungin synkimmässä lähiössä vuokrayksiössä työkyvyttömänä rampana yyhoona, kun vuokran, päivähoitomaksun, puhelinlaskun, sähkölaskun, vakuutusmaksujen, lainanlyhennyksen jälkeen tilille jää 100 e kuukaudeksi...lisäksi pilaan lapsenikin elämän, kun joudumme alueelle jossa on paljon köyhien ja ongelmaisten perheiden lapsia. Nyt asumme keskiluokkaisella alueella jonne minulla ei olisi varaa. jos asuisin tässä asunnossa yksin, minulle jäisi vuokran ja jokakuisten laskujen jälkeen 77 e/ kk. tossa oli siis mukana asuntotuki, jonka laskin laskurilla. en minä ymmärrä miten tolla pärjäisi kaksi ihmistä, vaikea saada edes kuukauden ruokia kahdelle tolla summalla. ja nyt asumme 50 m3 kaksiossa...eli edes tän kokoiseen ei olisi lapsen kanssa kahdestaan varaa.
ap
[/quote]
Jos asuisit vuokralla, mistä tuo lainalyhennys tulee? Jos yhteinen asunto miehen kanssa, asunto myyntiin (tai sinun osuutesi) ja lainalyhennykset voi unohtaa.
Kaksioon saat asumistukea, luultavasti täydet. Isä tietenkin maksaa myös elarit ja lapsilisään saat yh-korotuksen. Päivähoitomaksu menee tulojesi mukaan eli tuskin on likikään täyttä summaa.
Joudut luultavasti tinkimään elintasosta (ei ravintolassa/leffassa käyntejä tms.) mutta nälkään ei Suomessa kuole.
Eikä e vuokralähiöt ole läheskään aina yhtä kamalia kuin tuossa kuvailet. Minäkin olen viettänyt sellaisessa koko lapsuuteni ja nuoruuten ja täysin tavallinen veronmaksaja minustakin tuli. Kuten monesta muustakin.
Mutta omapa on valintasi.
[/quote]
"velkaakin on kertynyt, pääasiassa siksi että mies ei osallistu mihinkään hankintoihin koska pitää lähes kaikkea turhana" noin kirjoitin. Lisään, että suurinta osaa laskuistakin pitää turhana.
Tein juuri kelan sivuilla arvion asuntotuesta, tuli 57 e. En laskenut edes auton bensakuluja ja vakuutuskuluja, silti meni miinukselle.
Vuokralähiöistä, laitoin hakemuksen vetämään 3 vuotta sitten kun ekan kerran meinasin erota miehestä. En ole hakemusta perunut, silti ei ole vielä asuntoa tullut. Laitoin asunnon tarpeeksi pikaisen, ja syyksi eron. Sato:lla, VVO:lla tms. on saman hintaiset tai kalliimmat asunnot kuin tämä.
Jännä kun täällä ihmiset vähättelevät jonkun tarkkaan laskettuja laskelmia. Uskaltaisiko ihan kaikki muut lähteä suhteesta lapsen kanssa, jos tiukimmatkin laskelmat jäisivät miinuksen puolelle?
[/quote]
Ja tämä olin minä, ap
[/quote]
Eli kyse on ulosotoista? Niistä pystyy sopimaan ulosottomiehen kanssa ja toisaalta kun olen kahdestaan lapsen kanssa pienillä tuloilla, et välttämättä "joudu" maksamaan mitään.
Tietenkään bensakuluja ei lasketa koska ne eivät ole pakollisia menoja. Välttämättä et edes tarvitse autoa jos asut hyvien (tai edes kohtalaisten) liikenneyhteyksien varrella. Vakuutukset voi tiukassa rahatilanteessa irtisanoa. Suomi on siitä hyvä maa, että hoitoa saa ilman niitäkin.
Tässä helpottaisi kovasti se, kun tietäisi netto ja/tai bruttotulosi. Olen itsekin ollut pienituloinen yh ja tiedän, että ei ole kivaa laskea jokaista senttiä mutta se elämä ei ole aina reilua. Pääasia on kuitenkin se, että Suomessa kukaan ei kuole nälkään tai kylmään.
Ja sinulla asia on oma valinta. Haluatko elää onnettomana parisuhteessa, jossa ehkä lapsikin kärsii vai tingitkö rahassa, elät vaatimattomampaa elämää, joka voi olla hyvinkin paljon onnellisempaa kuin nykyisin.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:29"]
"Mistä päin sinä olet kun olet noin vieraantunut todellisuudesta? Menepä Helsingin Jakomäkeen tai Rastilaan tai Espoon Suvelaan katsomaan meininkiä. Muuttaisitko sinne alkoholisti/narkkariperheiden sekaan pienen lapsesi kanssa tosta vaan, siksi ettet romanttisesti rakasta miestäsi, mutta sinulla olisi kuitenkin suht hyvä olla jokapäiväisessä elämässä? Minusta olet tyhmä ja sinisilmäinen."
Kaikissa mainitsemissasi paikoissa asuu myös normaaleja työssäkäyviä ihmisiä. Tunnen henkilökohtaisesti muutamia.
Jos sinulla on suht hyvä olla nyt, mitä sitten oikein valitat? Sinusta huokuu niin paljon halveksuntaa muita ihmisiä kohtaan, että arvelen sinun itsesi olevan teistä se "kylmä" osapuoli.
Oletko muuten ihan varma, että juuri sinä päättyisit lähihuoltajaksi?
[/quote] Olen varma, olemme siitä puhuneet silloin kun olen ollut lähdössä 3 kertaa, mies on ollut sitä mieltä että lapsi jäisi minulle.
Siis nuo kaikki asuinaluejutut yms. on PELKOA tulevaisuudesta, jotka eivät perustu edes faktoihin. Minä pelkään erota, jäädä yksin. En ole kylmä ihminen vaan todellakin erittäin tunteellinen. Tykkäisin suhteesta jossa on paljon hellyyttä ja toisen huomioon ottamista, mieheni taas mieluiten on omissa oloissaan tai omissa harrastuksissaan.
Ihmetyttää vähän, kun olen tässä yrittänyt mahdollisimman tarkasti kuvata tuntojani, silti minua nimitellään, epäillään provoajaksi tai käsitetään ihan väärin.
Missä normaalit, empaattiset ihmiset on joiden kanssa voisi oikeasti pohdiskella tätä asiaa?
Olisiko siis viisainta vain hypätä tuntemattomaan?
Joku tuolla kirjoitti että mies on oma valintani. Minä kirjoitin kyllä heti aloituksessani että miksi tuon miehen valitsin...teimme lapsen rakkauden alkuhuuman aikana, jolloin en vielä tuntenut miestä tarpeeksi hyvin-olimme tunteneet 1,5 vuotta. Ehkä 4-5 vuotta olisi ollut parempi mutta sitten lapsihaaveet olisi voinut unohtaa. Enkä minä nyt silloin 1-1,5 v. tunnettuamme mitenkään olisi voinut aavistaa kaikkea, esim. että lapsen synnyttyä mies alkaa elää 99, 9% omaa elämäänsä, ja myöhemminkään ei ota 50% vastuuta kodista ja perheestä, on paremmin omissa oloissaan viihtyvä kuin perheensä kanssa jne., ei tuolllaisia vaan voi aavistaa. Syyttömiä olemme siihen ettemme löytäneet toisiamme aiemmin jotta olisi aikaa ollut tutustua ennen lasta ja ehkä tulla toisiin aatoksiin.
Voi kun tänne kirjoittaisi edees yksi lämminsydäminen ihminen, mutta se taitaa olla liikaa toivottu että täältä saisi rohkeutta/rohkaisua lähtemiseen, pelkkiä haukkuja vaan. :-(
No, teen minä jossain vaiheessa päätökseni vielä ilman jotain hitsin keskustelupalstaakin. :-D
Rakas ap, ymmärrän sinua täysin. Ehkä ne vuodet ovat välttämätön paha. Kun lapsi menee eskariin tai kouluun ehkä teet päätöksesi, ja olet viimein onnellinen. tsemppiä. Kestä vielä vähän. Ja kerro sitten miten meni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:42"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:39"]
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
[/quote] ja vielä, että mitenköhän minä ALAN ELÄÄ kaupungin synkimmässä lähiössä vuokrayksiössä työkyvyttömänä rampana yyhoona, kun vuokran, päivähoitomaksun, puhelinlaskun, sähkölaskun, vakuutusmaksujen, lainanlyhennyksen jälkeen tilille jää 100 e kuukaudeksi...lisäksi pilaan lapsenikin elämän, kun joudumme alueelle jossa on paljon köyhien ja ongelmaisten perheiden lapsia. Nyt asumme keskiluokkaisella alueella jonne minulla ei olisi varaa. jos asuisin tässä asunnossa yksin, minulle jäisi vuokran ja jokakuisten laskujen jälkeen 77 e/ kk. tossa oli siis mukana asuntotuki, jonka laskin laskurilla. en minä ymmärrä miten tolla pärjäisi kaksi ihmistä, vaikea saada edes kuukauden ruokia kahdelle tolla summalla. ja nyt asumme 50 m3 kaksiossa...eli edes tän kokoiseen ei olisi lapsen kanssa kahdestaan varaa.
ap
[/quote]
Jos asuisit vuokralla, mistä tuo lainalyhennys tulee? Jos yhteinen asunto miehen kanssa, asunto myyntiin (tai sinun osuutesi) ja lainalyhennykset voi unohtaa.
Kaksioon saat asumistukea, luultavasti täydet. Isä tietenkin maksaa myös elarit ja lapsilisään saat yh-korotuksen. Päivähoitomaksu menee tulojesi mukaan eli tuskin on likikään täyttä summaa.
Joudut luultavasti tinkimään elintasosta (ei ravintolassa/leffassa käyntejä tms.) mutta nälkään ei Suomessa kuole.
Eikä e vuokralähiöt ole läheskään aina yhtä kamalia kuin tuossa kuvailet. Minäkin olen viettänyt sellaisessa koko lapsuuteni ja nuoruuten ja täysin tavallinen veronmaksaja minustakin tuli. Kuten monesta muustakin.
Mutta omapa on valintasi.
[/quote]
"velkaakin on kertynyt, pääasiassa siksi että mies ei osallistu mihinkään hankintoihin koska pitää lähes kaikkea turhana" noin kirjoitin. Lisään, että suurinta osaa laskuistakin pitää turhana.
Tein juuri kelan sivuilla arvion asuntotuesta, tuli 57 e. En laskenut edes auton bensakuluja ja vakuutuskuluja, silti meni miinukselle.
Vuokralähiöistä, laitoin hakemuksen vetämään 3 vuotta sitten kun ekan kerran meinasin erota miehestä. En ole hakemusta perunut, silti ei ole vielä asuntoa tullut. Laitoin asunnon tarpeeksi pikaisen, ja syyksi eron. Sato:lla, VVO:lla tms. on saman hintaiset tai kalliimmat asunnot kuin tämä.
Jännä kun täällä ihmiset vähättelevät jonkun tarkkaan laskettuja laskelmia. Uskaltaisiko ihan kaikki muut lähteä suhteesta lapsen kanssa, jos tiukimmatkin laskelmat jäisivät miinuksen puolelle?
[/quote]
Ja tämä olin minä, ap
[/quote]
Eli kyse on ulosotoista? Niistä pystyy sopimaan ulosottomiehen kanssa ja toisaalta kun olen kahdestaan lapsen kanssa pienillä tuloilla, et välttämättä "joudu" maksamaan mitään.
Tietenkään bensakuluja ei lasketa koska ne eivät ole pakollisia menoja. Välttämättä et edes tarvitse autoa jos asut hyvien (tai edes kohtalaisten) liikenneyhteyksien varrella. Vakuutukset voi tiukassa rahatilanteessa irtisanoa. Suomi on siitä hyvä maa, että hoitoa saa ilman niitäkin.
Tässä helpottaisi kovasti se, kun tietäisi netto ja/tai bruttotulosi. Olen itsekin ollut pienituloinen yh ja tiedän, että ei ole kivaa laskea jokaista senttiä mutta se elämä ei ole aina reilua. Pääasia on kuitenkin se, että Suomessa kukaan ei kuole nälkään tai kylmään.
Ja sinulla asia on oma valinta. Haluatko elää onnettomana parisuhteessa, jossa ehkä lapsikin kärsii vai tingitkö rahassa, elät vaatimattomampaa elämää, joka voi olla hyvinkin paljon onnellisempaa kuin nykyisin.
[/quote] Ei ole ulosottoja, olen hoitanut aina kaikki velkani. pelkkiä lainanlyhennyksiä, mm. lapsettomuushoidoista, ja siitä kun oli pakko ottaa pankista lainaa että sain jäätyä hoitovapaalle, yms. Lainanlyhennys 280 e/ kk. Tulot nettona 1497 e/ kk, kohta laskee 40 % kun olen sairaslomalla ehkä vielä muutaman kuukauden. Asuntotukea tosiaan saisin tähän nykyiseen asuntoon 57 e/ kk, laskin juuri laskurilla. Sitten laaja kotivakuutus, (se on pakko olla tässä asunnossa) puhelin, vesimaksut 17 e/hlö, harrastusmaksu 33 e /kk , autotalli 50 e/kk (autopaikkaa ei ole, tietty tosta tallista vois luopua, pelkkä autopaikka maksaisi 13 e/ kk, ilman sitä ei kannata olla koska tien varsilla ei todellakaan ole parkkitilaa täälläpäin) bussikortti jos autosta luopuisi, sähkö, ruoka, lääkkeet ,(mulla menee niihin noin 30 e/kk) vaatteet, hygienia yms. menot. En jaksa nyt laskea, pennin venytystä ois, pärjäisköhän tolla?
Ai niin, sellainen juttu olisi, että jos luopuisin autosta, en ehtisi töihin millään kun olen vienyt lapsen päiväkotiin, mulla alkaa työt välillä 7.00. En myöskään ilman autoa ehtisi päiväkodille ennen sen sulkeutumista sillä mulla myös 9-17 vuoroa. Alallani ei ole olemassakaan työtä jossa olisi työaika 8-16. Tuo on kyllä ongelma, ja autoon ei olisi millään varaa...
äh.
Mutta voi kun joku edes tajuaisi että minä työstän asiaa. en ole pätkääkään ylimielinen kun pelkään lähiöasumista, ne ovat vain pelkoja. pelkäisin myös yksin jäämistä, en edes tiedä mitä pelkäisin. lapseni on erityislapsi, pelkäisin etten pärjäisi hänen kanssaan vaan loppuunpalaisi kuten pari yh-ystäväänikin.
kaikki pelottaisi.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 01:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:42"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:39"]
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
[/quote] ja vielä, että mitenköhän minä ALAN ELÄÄ kaupungin synkimmässä lähiössä vuokrayksiössä työkyvyttömänä rampana yyhoona, kun vuokran, päivähoitomaksun, puhelinlaskun, sähkölaskun, vakuutusmaksujen, lainanlyhennyksen jälkeen tilille jää 100 e kuukaudeksi...lisäksi pilaan lapsenikin elämän, kun joudumme alueelle jossa on paljon köyhien ja ongelmaisten perheiden lapsia. Nyt asumme keskiluokkaisella alueella jonne minulla ei olisi varaa. jos asuisin tässä asunnossa yksin, minulle jäisi vuokran ja jokakuisten laskujen jälkeen 77 e/ kk. tossa oli siis mukana asuntotuki, jonka laskin laskurilla. en minä ymmärrä miten tolla pärjäisi kaksi ihmistä, vaikea saada edes kuukauden ruokia kahdelle tolla summalla. ja nyt asumme 50 m3 kaksiossa...eli edes tän kokoiseen ei olisi lapsen kanssa kahdestaan varaa.
ap
[/quote]
Jos asuisit vuokralla, mistä tuo lainalyhennys tulee? Jos yhteinen asunto miehen kanssa, asunto myyntiin (tai sinun osuutesi) ja lainalyhennykset voi unohtaa.
Kaksioon saat asumistukea, luultavasti täydet. Isä tietenkin maksaa myös elarit ja lapsilisään saat yh-korotuksen. Päivähoitomaksu menee tulojesi mukaan eli tuskin on likikään täyttä summaa.
Joudut luultavasti tinkimään elintasosta (ei ravintolassa/leffassa käyntejä tms.) mutta nälkään ei Suomessa kuole.
Eikä e vuokralähiöt ole läheskään aina yhtä kamalia kuin tuossa kuvailet. Minäkin olen viettänyt sellaisessa koko lapsuuteni ja nuoruuten ja täysin tavallinen veronmaksaja minustakin tuli. Kuten monesta muustakin.
Mutta omapa on valintasi.
[/quote]
"velkaakin on kertynyt, pääasiassa siksi että mies ei osallistu mihinkään hankintoihin koska pitää lähes kaikkea turhana" noin kirjoitin. Lisään, että suurinta osaa laskuistakin pitää turhana.
Tein juuri kelan sivuilla arvion asuntotuesta, tuli 57 e. En laskenut edes auton bensakuluja ja vakuutuskuluja, silti meni miinukselle.
Vuokralähiöistä, laitoin hakemuksen vetämään 3 vuotta sitten kun ekan kerran meinasin erota miehestä. En ole hakemusta perunut, silti ei ole vielä asuntoa tullut. Laitoin asunnon tarpeeksi pikaisen, ja syyksi eron. Sato:lla, VVO:lla tms. on saman hintaiset tai kalliimmat asunnot kuin tämä.
Jännä kun täällä ihmiset vähättelevät jonkun tarkkaan laskettuja laskelmia. Uskaltaisiko ihan kaikki muut lähteä suhteesta lapsen kanssa, jos tiukimmatkin laskelmat jäisivät miinuksen puolelle?
[/quote]
Ja tämä olin minä, ap
[/quote]
Eli kyse on ulosotoista? Niistä pystyy sopimaan ulosottomiehen kanssa ja toisaalta kun olen kahdestaan lapsen kanssa pienillä tuloilla, et välttämättä "joudu" maksamaan mitään.
Tietenkään bensakuluja ei lasketa koska ne eivät ole pakollisia menoja. Välttämättä et edes tarvitse autoa jos asut hyvien (tai edes kohtalaisten) liikenneyhteyksien varrella. Vakuutukset voi tiukassa rahatilanteessa irtisanoa. Suomi on siitä hyvä maa, että hoitoa saa ilman niitäkin.
Tässä helpottaisi kovasti se, kun tietäisi netto ja/tai bruttotulosi. Olen itsekin ollut pienituloinen yh ja tiedän, että ei ole kivaa laskea jokaista senttiä mutta se elämä ei ole aina reilua. Pääasia on kuitenkin se, että Suomessa kukaan ei kuole nälkään tai kylmään.
Ja sinulla asia on oma valinta. Haluatko elää onnettomana parisuhteessa, jossa ehkä lapsikin kärsii vai tingitkö rahassa, elät vaatimattomampaa elämää, joka voi olla hyvinkin paljon onnellisempaa kuin nykyisin.
[/quote] Ei ole ulosottoja, olen hoitanut aina kaikki velkani. pelkkiä lainanlyhennyksiä, mm. lapsettomuushoidoista, ja siitä kun oli pakko ottaa pankista lainaa että sain jäätyä hoitovapaalle, yms. Lainanlyhennys 280 e/ kk. Tulot nettona 1497 e/ kk, kohta laskee 40 % kun olen sairaslomalla ehkä vielä muutaman kuukauden. Asuntotukea tosiaan saisin tähän nykyiseen asuntoon 57 e/ kk, laskin juuri laskurilla. Sitten laaja kotivakuutus, (se on pakko olla tässä asunnossa) puhelin, vesimaksut 17 e/hlö, harrastusmaksu 33 e /kk , autotalli 50 e/kk (autopaikkaa ei ole, tietty tosta tallista vois luopua, pelkkä autopaikka maksaisi 13 e/ kk, ilman sitä ei kannata olla koska tien varsilla ei todellakaan ole parkkitilaa täälläpäin) bussikortti jos autosta luopuisi, sähkö, ruoka, lääkkeet ,(mulla menee niihin noin 30 e/kk) vaatteet, hygienia yms. menot. En jaksa nyt laskea, pennin venytystä ois, pärjäisköhän tolla?
Ai niin, sellainen juttu olisi, että jos luopuisin autosta, en ehtisi töihin millään kun olen vienyt lapsen päiväkotiin, mulla alkaa työt välillä 7.00. En myöskään ilman autoa ehtisi päiväkodille ennen sen sulkeutumista sillä mulla myös 9-17 vuoroa. Alallani ei ole olemassakaan työtä jossa olisi työaika 8-16. Tuo on kyllä ongelma, ja autoon ei olisi millään varaa...
äh.
Mutta voi kun joku edes tajuaisi että minä työstän asiaa. en ole pätkääkään ylimielinen kun pelkään lähiöasumista, ne ovat vain pelkoja. pelkäisin myös yksin jäämistä, en edes tiedä mitä pelkäisin. lapseni on erityislapsi, pelkäisin etten pärjäisi hänen kanssaan vaan loppuunpalaisi kuten pari yh-ystäväänikin.
kaikki pelottaisi.
ap
[/quote] unohdin mainita että vuokra 910 e, 53 m2. Täältäpäin ei juuri halvempia löydy, 25 m2 yksiöt maksavat 650-700 e. Pitäisi muuttaa vielä kauemmas työpaikaltani jonne en sitäkään vähää ehtisi julkisilla päiväkodilta. eli pitäisi laittaa lapsi vuoropäiväkotiin, niihin joutuu täällä ruuhkasuomessa jonottamaan kuukausitolkulla.
Voi kun edes joku tajuaisi että pelkoa tämä on. pelottaa laskea irti siitä mihin on tottunut. Tiedän että mulla on vähän vieläkin taipuvaisuutta asettamaan muut itseni edelle. on ollut siihen vikaa vähän aina, tajuan ettei se ole kuitenkaan oikein, itseään pitäisi myös rakastaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko teillä ollut lapsettomuushoitoja "alkuhuuman " aikana? Ja maksat niiden velkoja?
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 01:42"]
Siis onko teillä ollut lapsettomuushoitoja "alkuhuuman " aikana? Ja maksat niiden velkoja?
[/quote] Kyllä on. Tiesin etten voisi muutoin saada lasta, olen tiennyt jo kauan, se on 100% varmaa. Hoidot maksoivat useita tuhansia euroja, ei ollut käteisellä sellaisia rahoja. On siellä muutakin- äitiysloman ja hoitovapaan aikana rahani eivät vaan yksinkertaisesti riittäneet vaikka olisi kuinka pihistänyt, eikä ollut silloin edes auto käytössä- oli seisonnassa.
No joo, parhaani olen yrittänyt enkä tässä ala kaikkea selittää. osa menee myös nössöyteni piikkiin, ajattelen muita liikaa asettaen itseni taka-alalle ja sitten vasta havahdun kun tunnen oloni huonoksi. Ihan hyvä että täällä vähän ruoskitaan. :-D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tieten tahtoen asettanut itsesi tuohon asemaan ja väen vängällä ja suurella rahalla ostanut lapsenkin. Nyt todellakin kannat vastuusi, kun kerran sulla ei mitään hätää liitossasi ole. Kyllä kai miehesikin aavistaa, että oli sulle pelkkä siitossonni, ja siksi välinne ovat mitä ovat.
suosittelen pariterapiaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 01:56"]
Olet tieten tahtoen asettanut itsesi tuohon asemaan ja väen vängällä ja suurella rahalla ostanut lapsenkin. Nyt todellakin kannat vastuusi, kun kerran sulla ei mitään hätää liitossasi ole. Kyllä kai miehesikin aavistaa, että oli sulle pelkkä siitossonni, ja siksi välinne ovat mitä ovat.
suosittelen pariterapiaa tms.
[/quote] No mistä minä osasin aavistaa siinä vaiheessa että mies osoittautuisi nuukaksi, laiskaksi ja itsekkääksi, epäseksuaaliseksi tiuskijaksi? Osaako kaikki muut maailman ihmiset aavistaa sellaisen 1,5 v. suhteen jälkeen? Ja kun ei osaa, niin pitäisi sitten vaan kantaa vastuunsa ja pitää suunsa kiinni? Anteeksi, mutta olet kyllä melko suppeakatseinen ihminen. Jos päätän jossain vaiheessa lähteä, niin todellakin niin teen, vaikkajoku random-ihminen jollain keskustelupalstalla olisi määrännyt minut jatkamaan suhteessa koska olen epäonneni ansainnut. :-D
ap
ap
ap
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 01:57"]
Voimia ja onnea sinulle, mitä ikinä sitten päätätkin tehdä.
[/quote] Kiitos, sentään yksi empaattinenkin tässä ketjussa. <3 Tai ehkä 2-4. :-)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen opiskelija ja pärjään lapsen kanssa ihan hyvin kaksiossa Helsingissä, kiitos yhteiskunnan! Otappa kunnolla asioista selvää.
En mä sua määrännyt jatkamaan. Suosittelin pariterapiaa, koska jos luet oman aloituksesi, näkeehän siitä, että oma käytöksenne ruokkii sen toisen käytöstä. Jos terapia ei tuo helpotusta, sitten lähdet läiskimään. Kyllä sossut sun muut kelat sua auttaa. Oletteko naimisissa?
T. 51
Työssä käyvä pärjää ilman midestäkin ja jos pienet tulot niin saa asumistukea. On vaan yksi elämä, miksi tuhlata se liitossa jossa ei rakkautta. Lapsihan ei eroa joten hänellä tulee olemaan isä.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 09:29"]
En mä sua määrännyt jatkamaan. Suosittelin pariterapiaa, koska jos luet oman aloituksesi, näkeehän siitä, että oma käytöksenne ruokkii sen toisen käytöstä. Jos terapia ei tuo helpotusta, sitten lähdet läiskimään. Kyllä sossut sun muut kelat sua auttaa. Oletteko naimisissa?
T. 51
[/quote] Joo olet oikeassa tuosta että toisen käytös ruokkii toisen käytöstä. Pariterapiaan oltiin jonossa 1,5 v. sitten kun meinattiin kolmannen kerran erota, mutta sitten peruttiinkin se miehen toiveesta, hän suostui alunperinkin vain minun mielikseni.
Itse tiedän olevani kykeneväinen onnelliseen parisuhteeseen koska tätä ennen olin 10 vuoden harmonisessa suhteessa, joka kuitenkin päättyi siihen että mies halusi alkaa elää nuoruuttaan ja jätti minut. Meillä oli adoptio vetämässä ja oltaisiin saatu vauva Suomesta, juuri ennen eroa meille sanottiin että 9 kk päästä.
Mieheni on vaan luonteeltaan jotenkin niin erilainen kuin minä , etten pysty olemaan kauaa onnellinen ja tyytyväinen vaikka kuinka yritän ohjelmoida itseni niin. Miehelle riittää kämppistyylinen suhde, minä kärsin sellaisessa, eikä mies ole pystynyt/pysty muuttamaan itseään eikä sellaista voikaan vaatia, täytyy hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Sen olen yrittänyt tehdä, mutta tunnen henkistä yksinäisyyttä tässä suhteessa. monena iltana salaa itken itseni uneen.
Tosiaan aloin odottaa hoitojen seurauksena kun olimme tunteneet 1,5 vuotta. Silloin mies oli ihan erilainen kuin nyt- teki kotitöitä kävi kaupassa ostaen sieltä minullekin ruokaa, eikä vain itselleen. Halusi viettää kanssani aikaa, ei tiuskinut, teki aloitteita seksiin jne. Olen yrittänyt puhua mutta ei se ole auttanut. Olen ajatellut että kunhan en vaan kauheasti valita tai riitele niin menee tämä näinkin, ehkä sitten aloitan oman elämän kun lapsi vähän isompi, ja kun selviää mihin tahtiin sairauteni etenee. MS se ei ole, eräs toinen yhtä invalidisoiva joka usein vie pyörätuoliin.
En oikein ymmärrä miksi täällä moni pitää jonain ratkaisuna että saisin yksin asuessani asuntotkea. Vaikka mulla olisi tässä asunnossa vuokra jotain 60% palkasta (1497/ 910 e) niin eilen asuntotukilaskuri antoi asuntotuen suuruudeksi 57 e. Siitä ei olisi minkäänlaista hyötyä. Lisäksi minun pitäisi laittaa lapsi vuorohoitoon ja täällä pitää niihin jonottaa kuukausia. Mieheltä tuskin saisin mitään elareita, hän on sanoisi että jos eroaisimme, hän jättäytyisi heti työttömäksi niin että saisin minimielarit, tosin parempi sekin kun ei mitään.
Ja kun joku sanoi että kirjoituksessani on ristiriitaisuuksia, niin sen uskon, kun oma pääni on pelkkää ristiriitaa täynnä. Toinen puoli minusta sanoo että valitan turhasta kun minulla kuitenkin on asiat ihan hyvin. Toinen puoli taas sanoo että teen väärin itseäni kohtaan kun annan itseni olla onneton.
Olen tässä suhteessani enemmän tai vähemmän masentunut ja itku on herkässä. Salaan kyyneleet mieheltä ja lapselta. Haaveilen salaa suhteesta jossa mies välittäisi minusta, kuuntelisi minua (mieheni ei juuri kuuntele minua, yleensä kun puhun hänelle, hän katsoo telkkaria tai on netissä ja kokee että häiritsen) ja haluaisi olla lähelläni. Tosin en tiedä olisinko yksinkään sen onnellisempi, en varmaankaan.
En minä täältä mitään ratkaisua tule saamaan, haluan vain purkaa sydäntäni. Suurin osa täällä tuomitsee minut, se ei minua juurikaan yllätä, enhän ole elämässäni onnistunut juuri missään.
Emme ole naimisissa.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 04:13"]
Mä olen opiskelija ja pärjään lapsen kanssa ihan hyvin kaksiossa Helsingissä, kiitos yhteiskunnan! Otappa kunnolla asioista selvää.
[/quote] Olen jo ottanut asioista selvää. Koska minulla on tuo velka jota lyhennän 280 e/ kk, niin rahat eivät tule riittämään koska velkaa ei oteta missään laskelmissa huomioon. Sairaseläkkeellä rahani riittäisivät hädintuskin vuokraan, ja auto minulla olisi silloin melkein pakko olla, että pääsisin liikkumaan johonkin.
ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:39"]
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
[/quote] ja vielä, että mitenköhän minä ALAN ELÄÄ kaupungin synkimmässä lähiössä vuokrayksiössä työkyvyttömänä rampana yyhoona, kun vuokran, päivähoitomaksun, puhelinlaskun, sähkölaskun, vakuutusmaksujen, lainanlyhennyksen jälkeen tilille jää 100 e kuukaudeksi...lisäksi pilaan lapsenikin elämän, kun joudumme alueelle jossa on paljon köyhien ja ongelmaisten perheiden lapsia. Nyt asumme keskiluokkaisella alueella jonne minulla ei olisi varaa. jos asuisin tässä asunnossa yksin, minulle jäisi vuokran ja jokakuisten laskujen jälkeen 77 e/ kk. tossa oli siis mukana asuntotuki, jonka laskin laskurilla. en minä ymmärrä miten tolla pärjäisi kaksi ihmistä, vaikea saada edes kuukauden ruokia kahdelle tolla summalla. ja nyt asumme 50 m3 kaksiossa...eli edes tän kokoiseen ei olisi lapsen kanssa kahdestaan varaa.
ap
[/quote]
Jos asuisit vuokralla, mistä tuo lainalyhennys tulee? Jos yhteinen asunto miehen kanssa, asunto myyntiin (tai sinun osuutesi) ja lainalyhennykset voi unohtaa.
Kaksioon saat asumistukea, luultavasti täydet. Isä tietenkin maksaa myös elarit ja lapsilisään saat yh-korotuksen. Päivähoitomaksu menee tulojesi mukaan eli tuskin on likikään täyttä summaa.
Joudut luultavasti tinkimään elintasosta (ei ravintolassa/leffassa käyntejä tms.) mutta nälkään ei Suomessa kuole.
Eikä e vuokralähiöt ole läheskään aina yhtä kamalia kuin tuossa kuvailet. Minäkin olen viettänyt sellaisessa koko lapsuuteni ja nuoruuten ja täysin tavallinen veronmaksaja minustakin tuli. Kuten monesta muustakin.
Mutta omapa on valintasi.
[/quote]
"velkaakin on kertynyt, pääasiassa siksi että mies ei osallistu mihinkään hankintoihin koska pitää lähes kaikkea turhana" noin kirjoitin. Lisään, että suurinta osaa laskuistakin pitää turhana.
Tein juuri kelan sivuilla arvion asuntotuesta, tuli 57 e. En laskenut edes auton bensakuluja ja vakuutuskuluja, silti meni miinukselle.
Vuokralähiöistä, laitoin hakemuksen vetämään 3 vuotta sitten kun ekan kerran meinasin erota miehestä. En ole hakemusta perunut, silti ei ole vielä asuntoa tullut. Laitoin asunnon tarpeeksi pikaisen, ja syyksi eron. Sato:lla, VVO:lla tms. on saman hintaiset tai kalliimmat asunnot kuin tämä.
Jännä kun täällä ihmiset vähättelevät jonkun tarkkaan laskettuja laskelmia. Uskaltaisiko ihan kaikki muut lähteä suhteesta lapsen kanssa, jos tiukimmatkin laskelmat jäisivät miinuksen puolelle?