Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen mieheni kanssa pelkästään järkisyistä, mitä mieltä?
16.11.2013 |
Aloin odottaa kun olimme tunteneet 1,5 v. eli alkuhuuman aikana. Ei vaan ollut enää aikaa odottaa lapsen hankintaa, minä olin vähän alta 40, mies jo sen yli. Jo raskauden aikana huomasin ettei mies ole todellakaan minulle se oikea, olemme liian erilaisia. Ajattelin kuitenkin että "katsellaan". Ja siksi varsinkin, että puhuin vakavissani erosta mutta mies aneli jäämään. No olkoot, ajattelin.
Lapsen tuntua tunteeni eivät muuttuneet. Nyt olemme olleet yhdessä pian 7 vuotta, lapsi on 4,5 v. En ole pettänyt, eikä mieskään tietääkseni. Emme riitele sen enempää käsittääkseni kuin muutkaan. Olen kyllä ajatellut eroa, mutta mies on lähes täydellinen isä lapselleen. Minulle hän on täysin väärä ja itken joskus salaa ja haaveilen todellisesta rakkaudesta. Mies on laiska ja itsekäs, pahantuulisuuteen taipuvainen asperger-ihminen, itse tunteellinen, herkkä ja ehkä vähän liiankin kiltti, tosin olen opetellut pitämään puoleni.
Tuloni ovat niin pienet etteivät ne riittäisi täällä kuin 20 m2 vuokraan ilman että elämä olisi yhtä kituuttamista. velkaakin on kertynyt, pääasiassa siksi että mies ei osallistu mihinkään hankintoihin koska pitää lähes kaikkea turhana. Huonekalut hakee roskalavoilta ja vaatteensa uffin euron päiviltä, kerää romua nurkkiin eikä raaski heittää juuri mitään pois. velkani saan maksettua, mutta rahani eivät riittäisi tosiaan kuin siihen 20 m2 yksiöön. miehellä on runsaasti kiinteää omaisuutta, minulla ei mitään, vain velkaa, olen köyhästä perheestä ja minulla on ammattikoulutus, sekä tavallinen duunarin työ.
Tiedän etten rakasta miestäni enkä ole onnellinen, ja mieskin tietää sen. En jaksa joka päivä edes valittaa siitä että hän käyttää minua hyväkseen taloudellisesti elämällä minun pienillä tuloillani ja säästämällä omia rahojaan. Raivoaminen ei auta, hän vain siitä syyllistää minua. usein hän sanoo että kyllä hänellä on pitkä pinna kun hän sietää minua, ja pitää minua hankalana ja oikukkaana ihmisenä. Hankaluuteni tulee pelkästään hänen epäoikeudenmukaisuudestaan, ja siitä etten ole onnellinen hänen kanssaan. Ja siitä ettei hän juurikaan välitä kahdenkeskisestä ajasta kanssani. Minä kaipaisin suhteessa yhdessäoloa, juttelua ja yhdessä tekemistä, enkä vain niin että mies katsoo telkkaria tai on koneella. Hän on jotenkin kylmä ihminen minun makuuni.
Joskus kun huomaan haaveilevani lähtemisestä, unohdan sen samantien koska en pärjäisi rahallisesti millään, joutuisimme lapsen kanssa asumaan ahtaasti, ellei sitten mies vaatisi lähivanhemmuutta. Lisäksi minulla on sairaus jonka takia saatan joutua työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka kuinka pian, sitä ei voi ennustaa missä tahdissa sairauteni pahenee.
Luulen että taitaa olla fiksuinta jatkaa kuten tähänkin asti. Ja onhan mies sentään onnellinen kun hänellä on minut hoitamassa kotia ja huolehtimassa hänen lapsestaan.
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin todella surulliseksi tästä tarinasta. Koska olet tunneihminenen, sulle on tiedossa katkera vanhuus, valitettavasti.
Ei Suomessa ole pakko olla taloudellisesta syystä kenenkään kanssa. Sossu auttaa jos tulee tiukkaa.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:26"]
Ketä kiinnostaa.
[/quote] No vähän kiinnosti kun vaivauduit vastaamaan. ;-)
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:28"]
Tulin todella surulliseksi tästä tarinasta. Koska olet tunneihminenen, sulle on tiedossa katkera vanhuus, valitettavasti.
[/quote] Olen todellakin 100% tunneihminen, tiedän olevan keskivertoa sensitiivisempi. kaipaisin hellyyttä, lempeää kumppanuutta, harmoniaa. Mieheni ei selkeästi tiedä mitä ne edes ovat. Hän ei ajattele sellaisia asioita. Ei hän kuitenkaan tahallaan paha ole. Kylmä vaan. Niin, ei meillä ole seksiä pahemmin, ehkä 4-5 kertaa vuodessa. En jaksa enää edes ehdottaa koska mies on yhtä intohimoinen kuin villasukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:28"]
Tulin todella surulliseksi tästä tarinasta. Koska olet tunneihminenen, sulle on tiedossa katkera vanhuus, valitettavasti.
[/quote] Olen todellakin 100% tunneihminen, tiedän olevan keskivertoa sensitiivisempi. kaipaisin hellyyttä, lempeää kumppanuutta, harmoniaa. Mieheni ei selkeästi tiedä mitä ne edes ovat. Hän ei ajattele sellaisia asioita. Ei hän kuitenkaan tahallaan paha ole. Kylmä vaan. Niin, ei meillä ole seksiä pahemmin, ehkä 4-5 kertaa vuodessa. En jaksa enää edes ehdottaa koska mies on yhtä intohimoinen kuin villasukka.
[/quote] ja tämä olin minä, ap.
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:29"]
Ei Suomessa ole pakko olla taloudellisesta syystä kenenkään kanssa. Sossu auttaa jos tulee tiukkaa.
[/quote] Ei auta. Ennen miestä ja lasta olen kaksi kertaa käynyt sossussa, lama-aikana 90-luvulla kun kertakaikkiaan ei ollut töitä. Sossussa sanottiin "mene töihin" eikä penniäkään tippunut, lisäksi siellä laskettiin tuloni bruton mukaan, ei neton. bruton mukaan laskettuna tuloni riittivät menoihini, neton ei. Sama se olisi takuulla nytkin. lisäksi pakottaisivat takuulla myymään 15 vuotta vanhan autoni jonka arvo on noin 700 e. en pärjäisi ilman sitä millään, sairauteni takia.Minä en vaan millään pärjäisi yksin. lisäksi saatan joutua jossain vaiheessa pyörätuoliin, sitten en varsinkaan pärjää. parempi että on joku pitämässä huolta sitten, vaikken hänen kanssaan aina onnellinen olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:39"]
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
[/quote] Mitä hemmettiä, PROVO? miksi olisi? Oletko jotenkin vieraantunut todellisuudesta? Uskon että tuhansia ihmisiä elää suhteessaan vain siksi että pitää sitä järkevämpänä.
ap
Kiva elämä on lapsellas edessä ja varmasti monia ongelmia aiheuttaa esimerkiksi omaan parisuhdekäyttäytymiseen tulevaisuudessa, kun ei kerta kotoa saa normaalin ja hyvän parisuhteen mallia. Voin kertoa, että ei ne lapset mitään tyhmiä ole, ja kyllä ne huomaa jos äiti ei rakasta isiä (tai toisinpäin), vaikka kuinka luulet osaavasi piilottaa parisuhteenne puutteita. Tiedän tämän ihan kokemuksesta, kun olen nyt jo 20 vuotta katsellut omien vanhempieni "suhdetta" tai lähinnä sitä, miten siitä ei ole mitään jäljellä, paitsi tietysti se taloudellinen puoli ja odottanut eroa viimeiset 8 vuotta. On se niin kivaa, kun on huomannut mistä ne omat ongelmat ihmissuhteissa johtuu, kun miettii minkälaisen mallin on kotoa saanut.
Sinuna miettisin vielä tarkkaan kumpi on tärkeämpää, oma taloudellinen hyvinvointisi, vai se että lapsesi saa kasvaa rakastavassa kodissa missä kummankaan vanhemmista ei tarvitse teeskennellä rakkautta lapsen tähden. Kuinka moni oikeasti edes jaksaa koko loppuelämäänsä teeskennellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa maailman ihmisistä on naimisissa jostain muusta syystä kuin rakkaudesta. Ja monella on asiat huonommin kuin sinulla. Meilläkin on järkiavioliitto (ei tosin alunperin ollut, mutta sellainen siitä on muotoutunut) ja olen toki ajatellut asioita suuntaan jos toiseenkin. Olen kuitenkin päättänyt jäädä tähän. Jos haluaa vakiliiton ulkopuolista toimintaa, sitä on helposti hankittavissa. Tiedän, että tästä tulee alapeukutusta, mutta sillä ei ole väliä. Joskus asiat vain eivät mene ihan ruusuisesti.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:40"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:29"]
Ei Suomessa ole pakko olla taloudellisesta syystä kenenkään kanssa. Sossu auttaa jos tulee tiukkaa.
[/quote] Ei auta. Ennen miestä ja lasta olen kaksi kertaa käynyt sossussa, lama-aikana 90-luvulla kun kertakaikkiaan ei ollut töitä. Sossussa sanottiin "mene töihin" eikä penniäkään tippunut, lisäksi siellä laskettiin tuloni bruton mukaan, ei neton. bruton mukaan laskettuna tuloni riittivät menoihini, neton ei. Sama se olisi takuulla nytkin. lisäksi pakottaisivat takuulla myymään 15 vuotta vanhan autoni jonka arvo on noin 700 e. en pärjäisi ilman sitä millään, sairauteni takia.Minä en vaan millään pärjäisi yksin. lisäksi saatan joutua jossain vaiheessa pyörätuoliin, sitten en varsinkaan pärjää. parempi että on joku pitämässä huolta sitten, vaikken hänen kanssaan aina onnellinen olekaan.
[/quote]
Tilanteesi on eri nyt kun sinulla on lapsi. Lasta ei vain laiteta veneen alle asumaan. Käy vaikka kysymässä. Ota vastuu omasta onnellisuudestasi ja lähde, jos tuo mies tekee sinut onnettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:40"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:29"]
Ei Suomessa ole pakko olla taloudellisesta syystä kenenkään kanssa. Sossu auttaa jos tulee tiukkaa.
[/quote] Ei auta. Ennen miestä ja lasta olen kaksi kertaa käynyt sossussa, lama-aikana 90-luvulla kun kertakaikkiaan ei ollut töitä. Sossussa sanottiin "mene töihin" eikä penniäkään tippunut, lisäksi siellä laskettiin tuloni bruton mukaan, ei neton. bruton mukaan laskettuna tuloni riittivät menoihini, neton ei. Sama se olisi takuulla nytkin. lisäksi pakottaisivat takuulla myymään 15 vuotta vanhan autoni jonka arvo on noin 700 e. en pärjäisi ilman sitä millään, sairauteni takia.Minä en vaan millään pärjäisi yksin. lisäksi saatan joutua jossain vaiheessa pyörätuoliin, sitten en varsinkaan pärjää. parempi että on joku pitämässä huolta sitten, vaikken hänen kanssaan aina onnellinen olekaan.
[/quote]
Eihän se pidä huolta sinusta nytkään. Miksi kuvittelet, että hän tekisi niin kun asiat ovat vielä huonommin. Lähinnä tulee mieleen ne pyörätuolipotilaat, joilta sukulaiset käyvät uhkailemassa tai kiristämässä kaikki tuki- ja eläkerahat.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:39"]
ota ero ja ALA ELÄÄ, äläkä valita... yksinäs saat sitten katua kun sitä et uskalla tehä
olikohan provo
[/quote] ja vielä, että mitenköhän minä ALAN ELÄÄ kaupungin synkimmässä lähiössä vuokrayksiössä työkyvyttömänä rampana yyhoona, kun vuokran, päivähoitomaksun, puhelinlaskun, sähkölaskun, vakuutusmaksujen, lainanlyhennyksen jälkeen tilille jää 100 e kuukaudeksi...lisäksi pilaan lapsenikin elämän, kun joudumme alueelle jossa on paljon köyhien ja ongelmaisten perheiden lapsia. Nyt asumme keskiluokkaisella alueella jonne minulla ei olisi varaa. jos asuisin tässä asunnossa yksin, minulle jäisi vuokran ja jokakuisten laskujen jälkeen 77 e/ kk. tossa oli siis mukana asuntotuki, jonka laskin laskurilla. en minä ymmärrä miten tolla pärjäisi kaksi ihmistä, vaikea saada edes kuukauden ruokia kahdelle tolla summalla. ja nyt asumme 50 m3 kaksiossa...eli edes tän kokoiseen ei olisi lapsen kanssa kahdestaan varaa.
ap
Kiva kun täältä AV:lta saa aina niin kannustavia ja mieltä ylentäviä vastauksia, kun erehtyy avautumaan ongelmistaan. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Minä en edes usko, että kirjoituksesi on totta. Kolmannesta kappaleesta alkaen teksti sisältää ristiriitaisuuksia liikaa. Järkiavioliittoja toki on, mutta en siltikään usko tarinaasi. Mutta se on totta, että esim. MS-potilaan tila voi muuttua nopeastikin. Silloin on hyvä, jos apua on omasta takaa. Mutta miksi kuvaamasi kaltainen mies sinua hoitaisi tai auttaisi? Siinäpä tekstisi yksi ristiriitaisuus. Tai sitten sun MS on edennyt sen verran pitkälle, ettet kykene selkeään ajatteluun enää.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 22:52"]
Kiva kun täältä AV:lta saa aina niin kannustavia ja mieltä ylentäviä vastauksia, kun erehtyy avautumaan ongelmistaan. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
[/quote]
Tällaiset täysin itseaiheutetut ongelmat eivät herätä niin hirveästi myötätuntoa, varsinkin kun kirjoittaja tekee selväksi ettei hänellä ole aikomustakaan tehdä mitään niiden ratkaisemiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Ketä kiinnostaa.