Tutkijat: aivot eivät voi synnyttää tietoisuutta, vaan tietoisuus on irrallaan fyysisestä aivoista

Vierailija kirjoitti:

Jos tietoisuus on aivoista irrallinen niin miksi älykkyys ym. kehittyy samaan tahtia aivojen kasvun kanssa? Miksi en ole Einstein heti synnyttyäni jos tietoisuus saapuu muualta?

Sinä joko olet einstein heti synnyttyäsi tai sitten et ole.

Einstein, Tesla sun muut ei todellakaan ollut mitään superneroja sen vuoksi että heidät koulutettiin siihen. Molemmat taisi olla jotain sen aikaisen postin työntekijöitä. Eiku Tesla olikin lennätinlaitoksen. Kaikki noista superneroista on aina halveksinut koulua. Heidän neroutensa on aina ollut eräänlainen synnyinlahja. Tietysti kehon pitää kasvaa, jotta asioita voi tehdä.

Päälle tarvitaan vielä myös ihmisiä, jotka uskoo heihin. Monet supernerot menettää lahjansa vain huonon herraonnen vuoksi. Tesla huomasi asian hyvin aikaisessa vaiheessa ja muutti euroopasta amerikkaan. Euroopasta ei saanut rahaa. Amerikasta sai. Samalla heti kun Tesla laivasta amerikkoihin astui, teslan mielikuva oli, että olisi astunut parisataa vuotta ajassa taaksepäin. Kulttuurillisesti ja kehityksellisesti. Taitaa olla totuus vielä tänä päivänäkin.

Eli Teslankin piti loikata pakon edestä. Einstein taas sai sodan vuoksi hyviä töitä. Sodassa kaikille on töitä. Sekä jälleenrakennuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse neurotieteiden tutkimusta ammatin puolesta seuranneena hämilläni myös siitä, mitä viisautta on ollut tuhansia vuosia ennen meitä. Esim jooginen perinne noin 4000 vuoden takaa tunnisti jo tietoisuuden mekanismin, josta osa oli aivojen ja arkitietoisuuden käyttöväline (kuten yllä joku referoi) MUTTA myös vastaanotin ihmisten jaetulle tietoisuudelle, eli kollektiivinen ajatuspooli on nimeltään chitta. Sieltä chittasta erilaisen suodattimen läpi (suodatin jokaisella erilainen) voi tietoisesti tai sitten tiedostamatta poimia ikäänkuin muiden ajattelemia ajatuksia.

Oletteko koskaan miettineet miksi saatte joskus oudossa paikassa outoja ajatuksia? Minä, maailman kiltein ja lempein ihminen esim yhden sillan yli ajaessa olen pari kertaa saanut ilkeän ja vihaa tihkuvan ajatuksen ”tästä sillalta olisi hyvä tiputtaa joku alas”. Se ajatus ei ole omani! Vaan se voi olla juuri tällaista kollektiivitietoisuudesta, chittasta, tihkuvaa jonkun muun ajatusta.

Pelottavaa.

Kiinnostavaa.

Voisi selittää myös miksi joskus ajattelee vaikkapa sen puhelimen soivan ja se sitten yhtäkkiä soikin, ehkä jopa se sama tyyppikin soittaa jota juuri ajatteli. Kun ne ajatuspoolin ajatukset "vuotaa" toisten aivoihin.

Lankapuhelimen aikana koin useahkosti tilanteen jossa nostettuani luurin soittaakseni ystävälleni, hän olikin jo "linjalla". Puhelin ei ehtinyt soida. Meillä oli lähes yhtäaikainen tarve soittaa toisillemme. Ja tällaisia "sattumia" tapahtui muillekkin.

Ja nykyään kännykkäajalla, kun ajattelee, että sillekkin tyypille pitäisi soittaa, hetken päästä hän soittaa.

Jees , ei tavitse olla edes Einstein/ Stephen Hawking/rakettitieteilijä siihen, että ymmärtää tämän.

Ja sen valaisee ihan ite Jeesuksen Pyhä Henki.

Ja Jeesukseen yhteudessä olemiseen ei tarvita, kuin rukous, ei pappeja, eikä paaveja.

Vieläkö täällä jauhetaan tätä paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö täällä jauhetaan tätä paskaa?

Kyl ny jauhetaa niin kauan ku viimeisetki vlitut tän hiffaa, katos ku Jeesus haki sen eksyneen lampaan erikseen sielt laumasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että tietoisuus on irrallinen aivoista mutta aivot välittävät tietoisuutta. Aistimaailmakin, esim. puut, on irrallinen silmistä mutta silmät välittävät näitä aistimuksia.

Olemme siis kaikki radioita?

Olemme puita.

Autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku.

Kun raavin itseäni huomaamatta, niin miksi tietoisuuteni ei huomioi sitä.

Tai kun katson kännykkääni, niin en kiinnitä huomiota muihin näkökenttäni objekteihin. Epifenomenalismi.

Kiva, että tätä ideaa nostetaan ylös.

Olen tullut ihan samaan johtopäätökseen.

Jumaluus on kaikenkattava tietoisuus.

Aivomme on vain tietoisuuden kanava fyysisessä maailmassa. Joillakin kanava on auki, useimmilla ei

Kun te pysytte Minussa, Minä pysyn teissä.

Tietoisuus on emergentti ilmiö. Rautalangasta vääntäen sitä voisi verrata suihkulähteen veden muodostamaan kuvioon. Kun ihminen kuolee, se vastaa vedentulon loppumista. Siinä sitten jotkut ihmettelevät ja tutkivat putkia ja rakenteita ja päättelevät että se suihkukuvio tuli henkimaailmasta.

darwinisti kirjoitti:

Tietoisuus on emergentti ilmiö. Rautalangasta vääntäen sitä voisi verrata suihkulähteen veden muodostamaan kuvioon. Kun ihminen kuolee, se vastaa vedentulon loppumista. Siinä sitten jotkut ihmettelevät ja tutkivat putkia ja rakenteita ja päättelevät että se suihkukuvio tuli henkimaailmasta.

Yritätkö sanoa, että vesisuihku oli heille näkymätön?

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että tätä ideaa nostetaan ylös.

Olen tullut ihan samaan johtopäätökseen.

Jumaluus on kaikenkattava tietoisuus.

Aivomme on vain tietoisuuden kanava fyysisessä maailmassa. Joillakin kanava on auki, useimmilla ei

Kun te pysytte Minussa, Minä pysyn teissä.

Miksi ko. aukiololla olisi merkitystä, sinun mielestäsi?

Tieteellä on vissiin vähän vaikeuksia tämän aiheen parissa, koska tietoisuus ei ole materiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että tätä ideaa nostetaan ylös.

Olen tullut ihan samaan johtopäätökseen.

Jumaluus on kaikenkattava tietoisuus.

Aivomme on vain tietoisuuden kanava fyysisessä maailmassa. Joillakin kanava on auki, useimmilla ei

Kun te pysytte Minussa, Minä pysyn teissä.

Miksi ko. aukiololla olisi merkitystä, sinun mielestäsi?

Kun antennit on ylhäällä ja suunnattu oikein, ne välittävät huomattavasti paremmin signaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietoisuus on aivoista irrallinen niin miksi älykkyys ym. kehittyy samaan tahtia aivojen kasvun kanssa? Miksi en ole Einstein heti synnyttyäni jos tietoisuus saapuu muualta?

Sinä joko olet einstein heti synnyttyäsi tai sitten et ole.

Einstein, Tesla sun muut ei todellakaan ollut mitään superneroja sen vuoksi että heidät koulutettiin siihen. Molemmat taisi olla jotain sen aikaisen postin työntekijöitä. Eiku Tesla olikin lennätinlaitoksen. Kaikki noista superneroista on aina halveksinut koulua. Heidän neroutensa on aina ollut eräänlainen synnyinlahja. Tietysti kehon pitää kasvaa, jotta asioita voi tehdä.

Päälle tarvitaan vielä myös ihmisiä, jotka uskoo heihin. Monet supernerot menettää lahjansa vain huonon herraonnen vuoksi. Tesla huomasi asian hyvin aikaisessa vaiheessa ja muutti euroopasta amerikkaan. Euroopasta ei saanut rahaa. Amerikasta sai. Samalla heti kun Tesla laivasta amerikkoihin astui, teslan mielikuva oli, että olisi astunut parisataa vuotta ajassa taaksepäin. Kulttuurillisesti ja kehityksellisesti. Taitaa olla totuus vielä tänä päivänäkin.

Eli Teslankin piti loikata pakon edestä. Einstein taas sai sodan vuoksi hyviä töitä. Sodassa kaikille on töitä. Sekä jälleenrakennuksessa.

Todettakoon että Einstein painotti usein mielikuvituksen merkitystä. Tunnetuin hänen väitetysti kertomansa esimerkki on se miten hän hiffasi ajan suhteellisuuden: kun hän oli liikkeellä raitiovaunulla(?) ja kiinnitti huomionsa läheisen kirkon kellon viisareihin, hän kuvitteli miltä kello näyttäisi jos hän etääntyisi siitä valon nopeudella. Noh, kellohan näyttäisi pysähtyvän; eli, jos fotoneilla olisi tietoisuus, niiden liike omasta näkökulmasta universumin laidalta toiselle ei kestäisi juuri mitään, vaikka se maapallolta havainnoiden kestäisi miljardeja vuosia! 😵

Kysymys siitä, onko olemassa aineen ja mielen dualismi vai onko kaikki vain ainetta, koskettaa mielenfilosofian keskeistä keskustelua. Tämä keskustelu pyörii kahden päänäkemyksen ympärillä:

     Dualismi: Tämä näkökulma, joka tunnetuimmin liittyy René Descartesiin, väittää, että todellisuus koostuu kahdesta perustavanlaatuisesta substanssista: aineesta ja mielestä (tai sielusta). Aineella on fysikaalisia ominaisuuksia ja se on olemassa tilassa ja ajassa. Mieli sen sijaan nähdään ei-fyysisenä, joka liittyy usein tietoisuuteen, ajatteluun ja itsetietoisuuteen. Dualismi väittää, että mieli ja keho ovat erillisiä ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

     Materialismi tai fysikalismi: Tämä näkökulma väittää, että vain ainetta on olemassa ja että kaikki maailmankaikkeudessa, mukaan lukien tietoisuus ja mentaalitilat, voidaan selittää fyysisillä prosesseilla ja ilmiöillä. Tämän näkemyksen mukaan henkiset tilat ovat aivojen tiloja tai aivojen fyysisten prosessien ilmeneviä ominaisuuksia. Tämä näkökulma on saanut vetoa neurotieteen edistymisen ja lisääntyvän ymmärryksemme myötä aivoista.

Jokaisella näkökulmalla on argumenttinsa ja haasteensa:

     Argumentit dualismin puolesta: Dualismia tukee näennäinen laadullinen ero henkisten ja fyysisten ilmiöiden välillä. Esimerkiksi kivun subjektiivinen kokemus tai punainen väri näyttävät pohjimmiltaan erilaiselta kuin aivojen fyysiset tilat. Dualistit väittävät, että materialismi ei ota huomioon näitä laadullisia kokemuksia, jotka tunnetaan "tietoisuuden kovana ongelmana".

     Dualismin haasteet: Dualismin haasteena on selittää, kuinka ei-fyysinen mieli on vuorovaikutuksessa fyysisen kehon kanssa (mielin ja kehon ongelma). Lisäksi on yhä enemmän empiirisiä todisteita, jotka viittaavat siihen, että mielentilat ovat läheisessä korrelaatiossa aivojen tilojen kanssa.

     Argumentit materialismin puolesta: Ensisijainen tuki materialismille tulee tieteestä, erityisesti neurotieteestä. Aivojen kuvantamistekniikat osoittavat läheisen korrelaation aivojen toiminnan ja henkisten tilojen välillä. Lisäksi muutokset aivoissa (vammojen, huumeiden jne. vuoksi) vastaavat muutoksia tajunnassa ja henkisissä toiminnoissa.

     Materialismin haasteet: Suurin haaste materialismille on subjektiivisen kokemuksen tai tietoisuuden selittäminen puhtaasti fyysisin termein. Tämä tunnetaan "tietoisuuden vaikeana ongelmana". Jotkut materialistit ehdottavat, että tietoisuus on monimutkaisten aivoprosessien esiintuleva ominaisuus, mutta tätä käsitettä on edelleen vaikea todistaa tai määrittää määrällisesti.

Sekä dualismi että materialismi tarjoavat vakuuttavia argumentteja, ja keskustelu on edelleen avointa ja aktiivista filosofisissa ja tieteellisissä piireissä. Vastaus saattaa riippua myös neurotieteen, kognitiivisen tieteen ja filosofian kehityksestä.

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus = sielu. Eihän me yhtään ymmärretä mikä tietoisuus on. Mutta ainakin on tieteellinen nimi.

Sielua ei ole, eikä sitä tarvita mihinkään.

Siinä teille tekoälyn vastaus - vahva viite siihen että kaikki on lopulta materiaa ja mitään erillistä tietoisuutta ei ole. Te simpletonit ette yhtä vakuuttavaa katsausta aiheeseen pysty edes kirjoittamaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus = sielu. Eihän me yhtään ymmärretä mikä tietoisuus on. Mutta ainakin on tieteellinen nimi.

Sielua ei ole, eikä sitä tarvita mihinkään.

Olet siis sieluton ihminen. Muilla on sielu.

Sielun olemassaolo on kysymys, joka leikkaa filosofian, uskonnon ja yhä enemmän tieteen. Usko sieluun, aineettomaan olemukseen, joka ylittää fyysisen kehon, on ikivanha ja laajalle levinnyt monissa kulttuureissa ja uskonnollisissa perinteissä. Kuitenkin, onko sielu olemassa, on kysymys henkilökohtaisesta uskomuksesta ja filosofisesta tutkimuksesta, koska sitä ei voida empiirisesti todistaa tai kumota nykyisillä tieteellisillä menetelmillä. Tässä muutama näkökulma tähän kysymykseen:

Uskonnolliset ja hengelliset näkemykset:

Useimmat maailman uskonnot, mukaan lukien kristinusko, islam, hindulaisuus ja buddhalaisuus, sisältävät uskon sieluun tai vastaavan käsitteen. Näissä perinteissä sielu nähdään usein ihmisen kuolemattomana olemuksena, joka voi olla olemassa ennen syntymää ja jatkua kuoleman jälkeen. Uskonnolliset näkemykset sielusta ovat moninaiset ja kietoutuvat syvästi kunkin perinteen oppeihin ja uskomuksiin kuolemanjälkeisestä elämästä, moraalista ja olemassaolon luonteesta.

Filosofiset näkökulmat:

Dualismi: Filosofit, kuten René Descartes, ovat väittäneet, että sielu on ei-fyysinen aine, joka on vuorovaikutuksessa fyysisen kehon kanssa. Tämä näkemys on linjassa monien uskonnollisten uskomusten kanssa, mutta kohtaa haasteita ei-aineellisten ja aineellisten aineiden välisen vuorovaikutuksen selittämisessä.

Materialismi: Sitä vastoin materialistifilosofit väittävät, että kaikki ihmisen kokemuksesta voidaan selittää fyysisillä prosesseilla, mukaan lukien aivotoiminta. Tästä näkökulmasta käsitteet, kuten sielu, nähdään tarpeettomina tai todistamattomina.

Muita näkemyksiä: On myös monia muita filosofisia näkökulmia, kuten panpsykismi (ajatus siitä, että mielen tai sielun kaltaiset ominaisuudet ovat universumin perustavanlaatuinen ja kaikkialla esiintyvä piirre) ja emergentismi (käsitys, että tietoisuus syntyy monimutkaisista fyysisistä prosesseista).

Tieteelliset näkemykset:

Nykyaikainen tiede, erityisesti neurotiede, keskittyy tietoisuuden ja ihmismielen ymmärtämiseen aivojen toiminnan kannalta. Vaikka tiede on edistynyt merkittävästi aivojen toiminnan ymmärtämisessä, sen ei ole vielä selitetty täysin tietoisuutta. Sielun käsite, sellaisena kuin se on perinteisesti ymmärretty, jää tieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle, koska se ei ole fyysinen kokonaisuus, jota voidaan mitata tai tarkkailla tieteen periaatteiden mukaisesti.

Henkilökohtaiset uskomukset ja kokemukset:

Viime kädessä monien ihmisten uskomukset sielusta muovaavat henkilökohtaisia kokemuksia, kulttuuritaustaa ja yksilöllisiä tulkintoja olemassaolosta ja tietoisuudesta. Tällaiset uskomukset tarjoavat usein lohtua, merkitystä ja eettistä ohjausta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sielun olemassaolo ei ole jotain, joka voidaan lopullisesti todistaa tai kumota. Se on edelleen henkilökohtaista uskomusta, johon vaikuttavat uskonnolliset, filosofiset ja kulttuuriset näkemykset.

Kyllä sieluton tekoälykin pesee nämä sivistymättömät palstauskikset - paljon järkevämpää sisältöä tulee kuin tuhannen uskiksen näppäimistöltä. Ehkä jos miljoona uskista kirjottaisi palstalle niin saataisiin tuurilla yksi järkevä mielipide :D