Tutkijat: aivot eivät voi synnyttää tietoisuutta, vaan tietoisuus on irrallaan fyysisestä aivoista

Vierailija kirjoitti:

Mitä edes tietoisuus on? 

Jos ottaa LSD:tä niin koko tietoisuus muuttaa muotoaan. Ja tuohan on kuitenkin ihan vain molekyyli.

Ei tietoisuus muuta muotoaan, koska se on ihmisen ulkopuolella. LSD aiheuttaa sen, että aivot suodattavat universaalista tietoisuudesta normaalista poikkeavia asioita koettavaksesi.

Jos kerran aivot ovat tietoisuuden lähde, niin eikö videokamerakin sitten ole tietoinen, kun se näkee ja kuulee ja jopa pystyy sen aukottomasti todistamaan jälkikäteen, toisin kuin ihminen?

Peter Fenwick nyt ei varsinaisesti ole mikään uskottava lähde, vaikka onkin oikea neuropsykiatri, niin Fenwickin ajatusleikit (joita ei tuke mikään tutkimusnäyttö) ovat kaukana tieteestä eikä niitä oteta tiedemaailmassa vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Peter Fenwick nyt ei varsinaisesti ole mikään uskottava lähde, vaikka onkin oikea neuropsykiatri, niin Fenwickin ajatusleikit (joita ei tuke mikään tutkimusnäyttö) ovat kaukana tieteestä eikä niitä oteta tiedemaailmassa vakavasti.

Toisaalta onko tietoisuuden suhteen olemassa mitään vakavasti otettavaa tutkimusta? Tietoisuuden luonnontieteelliset perustelut tuskin löytyvät koskaan.

Neljän tutumman ja elintärkeän elementin lisäksi kaikkeudessamme leijuu mystinen viides elementti, josta puhutaan  hengen elementtinä. Mikä tämä ikuisuuden luonnetta kuvastava elementti on?

Viides elementti toimii siltana maan ja kehon, ja taivaan ja hengen välillä. Omassa kehossa sen voi ajatella olevan kanava sielun ja ruumiin välillä.

Kaikenlaista tarinaa sitä on kuten kvanttikuolemattomuus jossa fantasioidaan miten tietoisuus kauniisti hyppää toiseen todellisuuteen kuollessamme joka tekee elämästämme pelkkää nautintoa emmekä joudu koskaan kohtaamaan mitään tuskallista kuolemaa tai vammautumista. Kaikki itse tiedostamamme tilanteet on vain täpäriä läheltäpitejä. Paitsi tietysti vanhuuteen kuoleminen unohdetaan näistä tarinoista ja vaikkapa se että vammautuu onnettomuudessa pahasti muttei silti henki lähde. Onhan näitä hupaisaa kuunnella ja lukea.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämäkin tutkimustulos puhu taas luomiskertomuksen puolesta. Olisiko jo aika avata silmät ja nähdä se, mikä on ilmiselvää.

Eihän se mikään tutkimustulos ole, yksittäisen henkilön kuvittelua vain.

Otsikossa sanotaan "tutkijat", mutta tekstissä on vaan tohtori peetteriä. Tylsää.

Kyllä näin on.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaista tarinaa sitä on kuten kvanttikuolemattomuus jossa fantasioidaan miten tietoisuus kauniisti hyppää toiseen todellisuuteen kuollessamme joka tekee elämästämme pelkkää nautintoa emmekä joudu koskaan kohtaamaan mitään tuskallista kuolemaa tai vammautumista. Kaikki itse tiedostamamme tilanteet on vain täpäriä läheltäpitejä. Paitsi tietysti vanhuuteen kuoleminen unohdetaan näistä tarinoista ja vaikkapa se että vammautuu onnettomuudessa pahasti muttei silti henki lähde. Onhan näitä hupaisaa kuunnella ja lukea.

Minä kuulen kuolleita joten sillä perusteella voisin sanoa että jonnekin se tietoisuutemme hyppää kuoltuamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaista tarinaa sitä on kuten kvanttikuolemattomuus jossa fantasioidaan miten tietoisuus kauniisti hyppää toiseen todellisuuteen kuollessamme joka tekee elämästämme pelkkää nautintoa emmekä joudu koskaan kohtaamaan mitään tuskallista kuolemaa tai vammautumista. Kaikki itse tiedostamamme tilanteet on vain täpäriä läheltäpitejä. Paitsi tietysti vanhuuteen kuoleminen unohdetaan näistä tarinoista ja vaikkapa se että vammautuu onnettomuudessa pahasti muttei silti henki lähde. Onhan näitä hupaisaa kuunnella ja lukea.

Minä kuulen kuolleita joten sillä perusteella voisin sanoa että jonnekin se tietoisuutemme hyppää kuoltuamme. 

Jep. Tai sitten sinulta jäi vain tänään lääkkeet ottamatta. Muista huomenna!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaista tarinaa sitä on kuten kvanttikuolemattomuus jossa fantasioidaan miten tietoisuus kauniisti hyppää toiseen todellisuuteen kuollessamme joka tekee elämästämme pelkkää nautintoa emmekä joudu koskaan kohtaamaan mitään tuskallista kuolemaa tai vammautumista. Kaikki itse tiedostamamme tilanteet on vain täpäriä läheltäpitejä. Paitsi tietysti vanhuuteen kuoleminen unohdetaan näistä tarinoista ja vaikkapa se että vammautuu onnettomuudessa pahasti muttei silti henki lähde. Onhan näitä hupaisaa kuunnella ja lukea.

Minä kuulen kuolleita joten sillä perusteella voisin sanoa että jonnekin se tietoisuutemme hyppää kuoltuamme. 

Jep. Tai sitten sinulta jäi vain tänään lääkkeet ottamatta. Muista huomenna!

Keskity vain huolehtimaan omista asioistasi. 

Keskustelua aivoista ja tietoisuudesta?

Löytyykö teiltä kirja Aivot ja paranemisen ihme? Ja/tai Kaikkeuden sylissä?

Näistä kirjoistakin voisi jutella, voi ihan viitata tiettyihin kohtiin suoraan ja ihmetellä asioita ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelua aivoista ja tietoisuudesta?

Löytyykö teiltä kirja Aivot ja paranemisen ihme? Ja/tai Kaikkeuden sylissä?

Näistä kirjoistakin voisi jutella, voi ihan viitata tiettyihin kohtiin suoraan ja ihmetellä asioita ketjussa.

Nostelen tätä hieman.

Up up

Vierailija kirjoitti:

Up up

.

Vierailija kirjoitti: 

Missä vaiheessa tietoisuus alkaa? Hedelmöitys hetkellä, sydämen sykkeen alkaessa, jossain tietyssä raskauden vaiheessa? Oletettavasti syntyessä vauvalla on jo sielu ja tietoisuus. Milloin tietoisuus loppuu. Sydämen pysähtyessä, verenkierron loppuessa, hengityksen loppuessa vai ennen/ jälkeen näiden?

Uskoisin, että vauvalla on äitinsä kanssa yhteinen tietoisuus ennen syntymää. Tietoisuus tarvitsee ilmetäkseen toimivan ja kehittyneen aivokuoren, ja siihin reitittyneet yhteydet. Ei vastasyntynyt, mutta isompi vauva koskettelee varpaitaan ja itseään muodostaakeen mieleensä kehonkaavansa. Siis aivoihin kartan itsestään ja kehonsa rajoista. Ja oppii ne, jolloin hän vasta ymmärtää olevansa äidistään erillinen ja irrallinen fyysinen yksikkö.

Ne, joilla aivokuori on synnynnäisesti vajaa (vaikeasti kehitysvammaiset), niin heille ei koskaan edes kehity kokonaista tietoisuutta, vaan hyvässäkin tapauksessa vain osa siitä. Meta-tietoisuutta ei heille kehity koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaista tarinaa sitä on kuten kvanttikuolemattomuus jossa fantasioidaan miten tietoisuus kauniisti hyppää toiseen todellisuuteen kuollessamme joka tekee elämästämme pelkkää nautintoa emmekä joudu koskaan kohtaamaan mitään tuskallista kuolemaa tai vammautumista. Kaikki itse tiedostamamme tilanteet on vain täpäriä läheltäpitejä. Paitsi tietysti vanhuuteen kuoleminen unohdetaan näistä tarinoista ja vaikkapa se että vammautuu onnettomuudessa pahasti muttei silti henki lähde. Onhan näitä hupaisaa kuunnella ja lukea.

Minä kuulen kuolleita joten sillä perusteella voisin sanoa että jonnekin se tietoisuutemme hyppää kuoltuamme. 

Ei, vaan sinun tietoisuutesi on hypähtänyt inasen mielenvikaisuuden suuntaan.

Mitä tietoisuus on, onko se elämä. Mitä elämä oikeastaan on? Jotakin suurta ja käsittämätöntä. Joillekin se on itsestään selvää, jos joku tai jokin kuolee, se ei enää elä. Mihin siis menee elämä, joka oli. Ei se fyysinen osa, vaan se muu...

"Sama kude meissä kuin unelmissa on, ja unta vaan on lyhyt elämämme."  Shakespeare ymmärsi todellisuuden luonteen. Olemme yhtä aineettoman absoluutin kanssa ja fyysinen todellisuus on harhaa. Materia ei luo tietoisuutta vaan tietoisuus materian.