Miksi erosta pitäisi "oireilla"?

On sekin oireilua kun pitää tulla vauvapalstalle hakemaan huomiota siitä, miten hyvin olet erosta päässyt yli

Kuka sinulta on vaatinut oireilua tai selviytymistä? Se, että joku toinen kertoo omasta oireilustaan ja selviytymisestään tai se, että joku taho tarjoaa näihin asioihin apua, ei ole vaade sinua kohtaan.

Ero on sitä vaikeampi mitä tyytyväisempi on ollut elämäänsä ennen eroa. Tosin en ihan usko etteikö siinä joudu vähän identiteettiään uudelleen haeskelemaan myös kurjan liiton jälkeen kun pitkä liitto takana.

Ei niitä omia oireilujaan ymmärrä oireiluiksi välttämättä vasta kuin pitkän ajan päästä jos sittenkään.

Häh? Tietenkin se oli helppoa sinulle siksi, että sinä olit erotyösi tehnyt jo suhteenne aikana.  Tiesit olevasti kunnottoman pösilön kanssa yhdessä Joillekin ero tulee yllättäen ja ilkeästi, koska sössitään kolmansien osapuolten kanssa ja loukataan tms. Tilanteet ovat kovin erilaisia.

Mun oireilu alkoholistimiehestä tapahtui jo ennen eroa. Oli pitkä tie päättää erota muiden mielestä "hauskasta seuramiehestä". Olin väsynyt, stressattu, ärtyisä, vetäytyvä.

Eron jälkeen olin kyllä muutaman viikon hälytystilassa, kun hän ei tykännyt että otin hänestä eron. Olin myös yksinäinen, koska tunsin häpeää eroamisesta, enkä kehdannut olla ensin ihmisiin yhteydessä.

Mutta ne olivat ensi kuukausien aikana, sitten elämä alkoi olla oikein mukavaa, ja on jatkunut sellaisena nyt jo kymmenen vuotta eron jälkeen. Löysin aika pian oikeasti hyvän ja ihanan miehen, jonka kanssa ollaan oltu yhdessä sen jälkeen.

Lähinnä siis on saanut lukea näitä juttuja, että "ero on AINA kriisi". Tuttava ihmetteli, miksi en ole oireillut ja oli jotenkin kai odottanut sellaista. Ja lisäksi päälle vielä kritiikkiä siitä, että löysin uuden kumppanin nopeasti. Olisi pitänyt etsiä itseään vissiin muutama vuosi. Kiitos, mutta olen aina ollut itselleni oikein tuttu. En ole mitenkään menettänyt itseäni huonossa parisuhteessa. Uutta ihanaa jo vuosia takana.

Kyllä varmasti niin, että kävin läpi asiat jo miettiessäni. Mutta ihana helpotus oli minulle jo sekin tuon huonon suhteen aikana, että päätin lähteä, kun hetki on sopiva. Valo syttyi elämääni jo siinä hetkessä, kun päätin, ettei tätä tarvitse loputtomasti jaksaa.

Ja tämä ei missään tapauksessa ole mitään ylpeilyä. Mietin vain, mistä tuo kritiikki kumpusi ja että kaikilla ei ehkä ole niin identtinen malli erota/kriiseillä/etsiä itseään. Ja mietin, olenko nyt missannut jotain, koska en tiedä, mitä nämä minulta odotut "oireet" olisivat voineet olla.

Ap.

Jos puoliso aiheuttaa pelkkää vihaa, niin silloin lähteminen on varmasti helpotus. Mutta jos puolisoaan vielä arvostaa, pitää ystävänä, on vaikea nähdä hänen murtuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä siis on saanut lukea näitä juttuja, että "ero on AINA kriisi". Tuttava ihmetteli, miksi en ole oireillut ja oli jotenkin kai odottanut sellaista. Ja lisäksi päälle vielä kritiikkiä siitä, että löysin uuden kumppanin nopeasti. Olisi pitänyt etsiä itseään vissiin muutama vuosi. Kiitos, mutta olen aina ollut itselleni oikein tuttu. En ole mitenkään menettänyt itseäni huonossa parisuhteessa. Uutta ihanaa jo vuosia takana.

Kyllä varmasti niin, että kävin läpi asiat jo miettiessäni. Mutta ihana helpotus oli minulle jo sekin tuon huonon suhteen aikana, että päätin lähteä, kun hetki on sopiva. Valo syttyi elämääni jo siinä hetkessä, kun päätin, ettei tätä tarvitse loputtomasti jaksaa.

Ja tämä ei missään tapauksessa ole mitään ylpeilyä. Mietin vain, mistä tuo kritiikki kumpusi ja että kaikilla ei ehkä ole niin identtinen malli erota/kriiseillä/etsiä itseään. Ja mietin, olenko nyt missannut jotain, koska en tiedä, mitä nämä minulta odotut "oireet" olisivat voineet olla.

Ap.

Usein, jos ihminen saapastelee suhteesta toiseen mitenkään eroja sen enempää miettimättä, se voi tarkoittaa että henkilö ei ole käsitellyt eroaan tai siihen johtaneita syitä. Tällöin on vaarana että hän toistaa seuraavassa suhteessa samaa kaavaa ja pian on ero taas edessä. 

 

Sinulla on varmasti eri asia jos suhde oli täysin hirveä. Useimmiten eron syy kuitenkin on molemmissa.

Useimmat myöskään eivät ole itselleen tuttuja vaikka sinä olisitkin. Ei ihminen tiedä itsestään juuri mitään, suurin osa käytöksestämme johtuu tiedostamattomista kaavoista ja prosesseista jotka juontuvat mikä mistäkin. Usein nämä tulevat selkeästi näkyviin vasta jossain kriisitilanteessa ja viisas ihminen käyttää silloin tilaisuuden hyväkseen tutustuakseen omiin tiedostamattomiin kaavoihinsa, jotta voi tarvittaessa muuttaa niitä. Tyhmä sivuuttaa ne itsestäänselvyyksinä eikä välttämättä niitä edes näe.

Erosta selviytyminen on varattu ihmisille millä on ollut hyvä puoliso. Minä kun jätin sen työkykyni vieneen paskakasan niin hyppelehdin onnessani vapauteen ja nautin kaikesta mitä sain vihdoin tehdä ja syödä ilman huutamista ja estämistä. Sain puhuakin kelle halusin ja nauraa ilman, että joku huutaa turpa kiinni ja mököttää viikon miten kehtasinkin ilmaista onnellisuutta. Kun koko suhde on ollut kärsimystä niin se oli selviytymistä. Eron jälkeen selviydyttään pelkästään traumoista sitten kun alun kuherruskuukauden ja euforian jälkeen iskee totuus tajuntaan missä sitä on oikein eletty kaikki ne vuodet.

Erosta SAA olla onnellinen. Nauti.

Mieluiten en oireilisi. Ole onnellinen, jos olet onnellinen. Minäkin odotan sitä päivää, kun aurinko vielä paistaa.