Lue keskustelun säännöt.
Miten erottaa ujouden ylimielisyydestä?
Tunnen henkilön X, joka totta puhuen vaikuttaa olemukseltaan ylimieliseltä. Tästä syystä monet tuttavani eivät pidä X:stä. Sanovat häntä juuri ylimieliseksi. Minä aistin, että kyse olisi enemmän aika ujoudesta ja epävarmuudesta, jota pyrkii tuollaisella nokkavuudella peittämään. Eli vetää vähän roolia.
Mistä teidän mielestänne erottaa, onko ihminen oikeasti ylimielinen vai ujo?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
ylimielisyyden taustalla voi olla paljon rankkoja kokemuksia ja huono itsetunto. Siksi voi olla samaan aikaan ujo ja ylimielinen.
Mulla oli monesta syystä nuorena huono itsetunto ja olin ujo etenkin naisseurassa, enkä juuri uskaltanut suutani avata puhevikani takia. Suojakuoren takia sain itselleni tuntamattomilta ihmisiltä monesti kuulla olevani ylimielinen ja leuhka vaikka koko nuoruus oli aika helvettiä . Pystyin avautumaan ihmisenä vasta aikuisemmalla iällä jolloin olin jo sellaisessa ympäristössä missä ihmiset ei kokeneet oikeudekseen aukoa päätään päin naamaa puheviastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy ylimielisesti niin kyllä hän on jollain tasolla selainen vaikka taustalla sitten olisikin ujoutta tai muuta ongelmaa. Ei se että ylimielisyydellä peittää jotain muuta, poista sitä ylimielisyyttä. Se on silloin sen ihmisen huono tapa reagoida epävarmuuteen.
Kyllä "normaali" ujo osaa olla vain ihan ujo ilman että se näyttää ylimielisyydeltä.
No ei kyllä. Tosi usein ihmiset tulkitsevat ihan liikaa muita ihmisiä. Pelkkä erilaisuus, hiljaisuus ja syrjään vetäytyminen otetaan itseensä ja tulkitaan ylimieliseksi. Tässäkin tapauksessa nämä työkaverit ovat itse alkaneet käyttäytymään ylimielisesti työkaveriaan kohtaan ennakkoluulojensa perusteella, mikä sitten heijastuu takaisin. Ap:lla ei työkaverin kanssa ole ongelmia, koska hän ei ylitulkitse vaan hänellä on avoimempi suhtautuminen erilaisia ihmisiä kohtaan eikä tuomitse etukäteen.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Kyllä ylimielinen vaikutelma on osittain myös sitä että ei tajuta miten edes jonkinlainen ragointi toisten kommunikointiin on välttämätöntä. Minullakin on ollut muutama työkaveri jotka saattavat istua kahvipöydässä tai palavereissa vuosi toisensa jälkeen täysin ilmeettöminä eivätkä oikein koskaa sano tai reagoi mihinkään mitenkään. Vaikka se olisi miten paljon tahansa ujoutta siinä takana niin kyllä minusta on myös jo huono käytöstä jos ei kykene millään lailla ottamaan osaa mihinkään. Ei siinä tarvitse kuin joku naurahdus mukana tai edes pieni nyökkäys tai sana silloin tällöin. Mutta ei. On hyvin hankala tietää mitä toisen päässä liikkuu jos hän ei koskaan anna mitään itsestään.
Tuosta olen kyllä eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vielä sekin, että kun nuo tuttavani pitävät tätä x:ää lähtökohtaisesti leuhkana ihmisenä, he lähestyvät häntä vähän sen mukaisesti, ovat ehkä vähän hyökkääviä tietyllä tavalla. Ja kun X sitten vastaa vähän samalla mitalla, he saavat vahvistusta sille, että X on ylimielinen.
Mä taas olen x:n kanssa kohteliaasti ja ystävällisesti, ja sen perusteella tullut jotenkin siihen tulokseen, että X on ihan normaali, oikeastaan vähän epävarma ja herkkäkin tyyppi. Mutta noille tuttaville tuota on turha sanoa.
X toimii siis eräässä virassa, ja nuo tuttavat haluaisivat hänen tilalleen jonkun muun. Olen koittanut puolustella, että X hoitaa hommansa aika ok eikä ole leuhka vaan minusta enemmän ujo.
Normaalia savustusta ulos virasta. Ei mitään tekemistä henkilön ylimielisyyden kanssa.
Selvästi siis syrjäänvetäytyvä työpaikalla. Osa ihmisistä on sellaisia ja se on OK. Jos hänellä on hyvä kuulo ja hän on kuullut että selän takana jatkuvasti supatetaan hänestä asioista mitkä eivät ole totta, vaan esim. jonkun ilkeän liikkeelle laittamia huhuja, niin on ihan ymmärrettävää että hän suhtautuu kaikkiin epäilevästi ja tuskin viihtyy työpaikalla lainkaan. Jos on huhuja niin kannattaa kysellä ihmiseltä itseltään, miten asia on ja onko huhussa perää, eikä kuukaudesta toiseen kierrättää huhua kahvipöydässä...
Joskus niitä ei oikein osaakaan erottaa ainakaan lyhyellä pinnallisella tutustumisella, moni hengessään heikkoluontoinen paikkaa puutteitaan - myös ujouttaan - ylimielisyydellä tai ainakin näennäisellä sellaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X on ehkä ulkonäöltään vähän semmoinen, ei niin rento. Hyvä ryhti ja katse tiukasti edessä. On hyvin kurinalainen elämäntavoiltaan, pysyy asiassa, ei naureskele tai jutustele turhia. Kestää hyvin stressiä ja tekee nopeasti päätöksiä, jotka perustelee hyvin silleen kylmänviileästi Ei kysele muiden mielipiteitä vaan tekee päätökset itsenäisesti. Ei anna muiden vaikuttaa päätöksentekoon, päättää itse ja on semmoinen järki-ihminen. Antaa vähän kylmän kuvan itsestään.
Nää taitaa olla niitä suurimpia syitä. Tuttavat on kyseenalaistaneet noita päätöksiä, ja niihin ovat saaneet vastauksia, jotka katsovat ylimielisiksi.
Olen itse pari kertaa kysynyt, miksi hänellä on tietty tapa toimia, ja hän on vastannut hyvin yksityiskohtaisesti ja ihan ystävällisestikin.
ap
Kuvauksesta päätellen X on älykäs ihminen, jota tyhjänpäiväisyydet ei kiinnosta. Hän tietää, mitä tekee ja hän tekee työtä. Hyvä stressinsietokyky ja nopeat päätökset ovat viesti loogisesta ajattelusta, eli hän ei stressaannu, koska hän tietää miten ja missä järjestyksessä työ valmistuu nopeimmin.
Päätökset perustuvat samaan logiikkaan. Hän ei anna muiden vaikuttaa työntekoonsa, koska hän on älykäs ja looginen, sekä nopea.
Sitten kun joku on kyseenalaistanut noita päätöksiä, ja saanut vastaukseksi ylimielisen tuntuisen vastauksen, mutta onko varmaa, että X ei ole vastannut sarkastisesti? Sarkasmi on älykkään ihmisen ominaisuus ja hyvin usein se saatetaan kokea ylimielisyydeksi. Se ei ole, eikä se ole tarkoitettu ylimielisyydeksi. Kyseessä on hyvin normaali tilanne, jossa Xn sarkasmi ylittää sen kuulijan älyn, mikä on ihan normaali asia. Se on viaton ja ennenkaikkea nopea tapa vaientaa turhat kyselyt.
Se, että hän vastaa sinulle yksityiskohtaisesti ja ystävällisesti täydentää kuvan. Sinä et ärsytä häntä tyhjänpäiväisyyksillä ja sinä ansaitset erilaisen kohtelun. Sinä teet juuri niin, kuin työyhteisössä pitäisi kaikkien tehdä. Se, mihin sävyyn kysymys esitetään, tuo aina vastauksen mikä heijastaa kysymyksen sävyä. Sen pitäisi opettaa ihmisiä, mutta kun on paljon helpompaa pahoittaa mieli oman käytöksen heijastuksesta, se tehdään. Mutta X ei ole syyllistynyt ylimielisyyteen.
Sarkasmi on vain yksi esimerkki ylimielisyydestä ja tilannetajun puutteesta työpaikalla. Sarkasmi on useille tapa piilovittuilla. Tietty sosiaalisuus vaan kuuluu hyviin käytöstapoihin. Ihminen ei ole normaali, jos muut normaalit ihmiset eivät yhtään kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen aika ujo ihminen ja sosiaaliset tilanteet jännittävät aika paljon. Olin myös kiusattu pitkään. Nyt työelämässä tavallaan olen huomannut, että monet pitävät minua surkeana ihmisenä jos en ole niin rohkea ja sosiaalinen. Sellainen arvosteleva asenne monella. Tämän takia koin esim työharjoittelussa paljon asioita, että minua arvosteltiin muille, että olen liian arka ja hiljainen sekä tuli muita työhön liittymätöntä juttuja mukaan. Ei tavallaan riittänyt se, että tein sen työn ihan hyvin, kun olin ihmisenä vääränlainen. Tämä oli aika pysäyttäväkin kokemus, kun olen ollut töissä aika vähän ja yritän kerätä rohkeutta ja sitten saa vaan kokea kaikkea huonoa. Miettii sitä, että miten koskaan pystyy edes olemaan itsevarma ja sellainen itseensä tyytyväinen jos on aina jostakin ihmisestä se huono ja kokee aina jotain ikävää. Lopulta sitä ei meinaa enää jaksaa ja itse voin sanoa etten edes muista koska olisin ollut ilkeä toiselle ja niitä hetkiä on ollut hyvin vähän.
Koulussa tapahtui myös paljon sitä, että muut pitivät minua ylpeänä ihmisenä jos en puhunut niin paljon ja istuin yksin jossain. Kerran joku sanoi takana päin ( satuin kuulemaan), että olen pelottava ihminen, kun en puhu mitään. Olisin silloin vaan halunnut sanoa, että en vaan uskalla yrittää enää tutustua muihin, kun muut kiusaavat ja pilkkaavat sekä olin jo aiemmin yrittänyt. Silti olisin kaivannut seuraa ja oli ikävää olla aina yksin. Tämä ei siis ollut mikään oma valinta vaan olisin kaivannut ystävää. Tähän pätee varmaan paljon sekin minkälaisen kuvan muut tavallaan maalaavat sinusta ja mitä he toisille kertovat. Ei oikeastaan saa itse enää korjattua niitä monesti vääriäkin oletuksia ja sitten et ole enää se tutustumisen arvoinen ihminen.
Miksi pitäisi erottaa? Jos reaktiot asioihin ovat samanlaisia, onko väliä mistä ne johtuvat. Itse pidän ujoista ja ylimielisistä ihmisistä. Riehakkaat ja alimieliset ovat ärsyttäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuna päänä länkyttävät herättävät hätääntyneellä huomion kerjäämisellään myötähäpeää. Koko ajan mielessä pyörii mikä tuollakin on nyt hätänä kun ei voi olla hetkeä hiljaa ja rauhoittua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi erottaa? Jos reaktiot asioihin ovat samanlaisia, onko väliä mistä ne johtuvat. Itse pidän ujoista ja ylimielisistä ihmisistä. Riehakkaat ja alimieliset ovat ärsyttäviä.
Joo mutta ujolla ja ylimielisellä ne reaktiot nimenomaan eivät ole samanlaisia. Jos ujo kohtaa itsestään poikkeavan ihmisen, hän voi olla varautunut ja miettiä, miten tällainen ihminen tulisi kohdata. Ylimielinen leimaa tämän ihmisen suoralta kädeltä tyhmäksi ja oudoksi, eikä epäröi näyttää sitä esim. piikittelemällä, naureskelemalla tai pyörittelemällä silmiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy ylimielisesti niin kyllä hän on jollain tasolla selainen vaikka taustalla sitten olisikin ujoutta tai muuta ongelmaa. Ei se että ylimielisyydellä peittää jotain muuta, poista sitä ylimielisyyttä. Se on silloin sen ihmisen huono tapa reagoida epävarmuuteen.
Kyllä "normaali" ujo osaa olla vain ihan ujo ilman että se näyttää ylimielisyydeltä.
No ei kyllä. Tosi usein ihmiset tulkitsevat ihan liikaa muita ihmisiä. Pelkkä erilaisuus, hiljaisuus ja syrjään vetäytyminen otetaan itseensä ja tulkitaan ylimieliseksi. Tässäkin tapauksessa nämä työkaverit ovat itse alkaneet käyttäytymään ylimielisesti työkaveriaan kohtaan ennakkoluulojensa perusteella, mikä sitten heijastuu takaisin. Ap:lla ei työkaverin kanssa ole ongelmia, koska hän ei ylitulkitse vaan hänellä on avoimempi suhtautuminen erilaisia ihmisiä kohtaan eikä tuomitse etukäteen.
Tämä. Ihmiset tuomitsee toiset etukäteen ha kohtelee heitä sen mukaan. Se näkyy ja tuntuu, kanssakäyminen ei ole enää normaalia.
Nuo etukäteisoletukset ja juorut pitäs jättää pois, ja ottaa ihminen sellaisenaan ja antaa olla lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi erottaa? Jos reaktiot asioihin ovat samanlaisia, onko väliä mistä ne johtuvat. Itse pidän ujoista ja ylimielisistä ihmisistä. Riehakkaat ja alimieliset ovat ärsyttäviä.
Hyvä pointti! Itse otin aiemmin kantaa lähinnä teknisestä näkökulmasta. Ylimielinenkin saa olla kunhan ei ole mulkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko tuo introvertti? Mua on joskus luultu leuhkaksi, mutta ne jotka on (ensi luuloistaan huolimatta) paremmin tutustunu niin sanonu että olen tosi mukava kaveri. En ole ujo, enkä koe olevani muita parempi/huonompi tms. En vaan ole kovin sosiaalinen, väsyn ihmisten seurassa, eikä vaan oikeasti riitä voimavarat siihen että jaksaisi kiinnostaa jokainen ventovieras tuntea perinpohjaisesti. Enkä edes näe siihen mitään syytä. Omissa asioissa riittää miettimistä ihan tarpeeksi. Ja kaikki ylimääräinen aika ja energia kuluu omiin asioihin, arjen pyörittämiseen ja jo olemassa olevien ihmissuhteiden hoitamiseen. En tietenkään tiedä mistä mainitsemallasi henkilöllä on kyse, mutta kerroin vain itsestäni esimerkkinä että introverttiydestä voi myös olla kyse.
Mä en ole koskaan peittänyt ujoutta. En ole nokkava kenellekään. Se vie oman ajan siihen kun ujous ei vaivaa niin paljon. Se häviää vähitellen kun tutustuu ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään, ilman että tutustuu kunnolla. Olen ollut nuorena ujo ja kyllä niitä tilanteita vaan tuli niin usein, kun huomasi itsekkin kuulostavansa ylimieliseltä, mutta ei voinut muuta kuin morkkistella jälkeen päin. Monesti tutustumistilanteessa tuli mokattua niin että ei sitten tutustunut ollenkaan. Ei ihmiset montaa kertaa yritä tutustua, ymmärrän sen kyllä.
Muistan, kun kävin yksissä tupareissa vuosia sitten.
En tuntenut sieltä muita, kun tupareita pitäneen pariskunnan ja ujona ja ahdistuneena taisin antaa todella ylimielisen kuvan itsestäni muille.
Olin tuolloin paljon nykyistä arempi, joten en uskaltanut tuntemattomille puhuakaan, ennen kuin itseäni puhuteltiin. 🤐
Tämän lisäksi siellä oli paikanpäällä myös 1 k#sipää, joka varmaankin tuntee vanhoja kiusaajiani. Kuulin tämän heittävän siellä valheellista juttua itsestäni ja siltäkinosin ilta oli jo pilalla.
Voin vaan kuvitella, kuinka jotkut vanhat valheet saattavat yhä kiertää joitain piirejä.
Siksi kylmä ja "ylimielisen oloinen" kuori on hyväksi.
Olen introvertti ja ujo, yritänyt tulla pois siitä mutta eipä siitä ole tulemista tulee sanottua asioita joita ei tarkoita sanoa. Moni ajattelee minua todellakin muuksi, en voi luoda turkkiani uusiksi se on totuus.
Itselleni oli suorastaa järkytys kun kuulin, että joku oli luullut mua ylimieliseksi, vaikka oikeasti oon ihan vaan ujo...
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun kävin yksissä tupareissa vuosia sitten.
En tuntenut sieltä muita, kun tupareita pitäneen pariskunnan ja ujona ja ahdistuneena taisin antaa todella ylimielisen kuvan itsestäni muille.
Olin tuolloin paljon nykyistä arempi, joten en uskaltanut tuntemattomille puhuakaan, ennen kuin itseäni puhuteltiin. 🤐Tämän lisäksi siellä oli paikanpäällä myös 1 k#sipää, joka varmaankin tuntee vanhoja kiusaajiani. Kuulin tämän heittävän siellä valheellista juttua itsestäni ja siltäkinosin ilta oli jo pilalla.
Voin vaan kuvitella, kuinka jotkut vanhat valheet saattavat yhä kiertää joitain piirejä.
Siksi kylmä ja "ylimielisen oloinen" kuori on hyväksi.
Lisään vielä tähän, että lapsen herkimpiä kasvuvuosina minua syrjittiin ja kiusattiinkin ujouteni vuoksi.
Pikkukaupungeissa ei selkeään "erilaisuuteen" suhtautuminen ollut siedettävää nuoruudessani eikä se sitä taida olla yhäkään - kiusaamiseen kun ei vielä tämänkään päivänä _kunnolla_ puututa, ei kotona eikä kouluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ylimielisyyden taustalla voi olla paljon rankkoja kokemuksia ja huono itsetunto. Siksi voi olla samaan aikaan ujo ja ylimielinen.
Ylimieliset ovat ovat ilkeitä muita kohtaan. Ei riitä jos itsellä menee hyvin vaan vielä pitää hakea itsekorostusta alentamalla muita. Ujo voi vaikuttaa ylimieliseltä tai etäiseltä kun ei ole ulospäinsuuntautunut eikä välttämättä kovin kiinnostunut ihmisistä. Ujon vahvuus on siinä ettei hän tarvitse muita ihmisiä saadakseen elämäänsä virtaa. Ujous voi olla työelämässä vahvuus jos pitää tehdä yksin päivät ja viikot omatoimisesti töitä. Tämä on sitä muista riippumattomuutta ja omatoimisuutta mitä myös yrittäjältä vaaditaan mutta ujolle ei taas ole ominaista sosiaalisuus mitä tarvitaan myymiseen.
Nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Ujous ei ole sama asia kuin introverttiys!
Introvertti ihminen ei ole ujo, vaan haluaa viettää paljon aikaa itsekseen. Ujo ihminen taas haluaa olla muiden seurassa, mutta tietoisuus itsestä ja ahdistus voivat estää sen.
Ujoilla ihmisillä on usein paljon yhteistä ekstroverttien, ulospäinsuuntautuneiden ihmisten kanssa. Kun ujo ihminen lämpenee ja vapautuu seurassa, hän kokee saavansa voimaa muista ihmisistä aivan kuten ekstrovertit. Introvertit taas väsyvät muiden ihmisten seurassa, erityisesti jos kyse on uudesta ihmisestä tai ihmisiä on paljon.
Tuli tästä mieleen yks juttu. Tää on tosi wanha, ei ollut vielä mitään internettiä, joten ihmisillä oli tietenkin kovat paineet etsiä edes jonkinlaista kommunikointia toisten kanssa livenä.
Olin silloin vielä vasta ehkä 20v ja tykkäsin omasta rauhastani jo silloin, mutta kyllä juttelin työpaikalla työkavereiden kanssa. Joku samanikäinen nainen sitten kiinnostui minusta ja sai ilmeisesti jonkinlaisen käsityksen, että nyt me ollaan ehkä jopa bestiksiä tai jotain.
Hän alkoi seuraamaan mua kaikkialle ja halusi että mennään yhtä aikaa kahvitauoille, ruokatauoille ja jopa vessaan, että saadaan rupatella omallakin ajalla. Mä en lämmennyt sellaisesta koska halusin jo silloin (ennen älypuhelimia) viettää omat taukoni omassa rauhassa ja siihen kellonaikaan jonka itse valitsen.
Hän saattoi esimerkiksi tulla mun luo ja sanoi: "mennään tauolle". Ja mä olin vaan, että joo tuun pian, sen sijaan että olisin kulkenut hänen perässä kaikkialle samaan aikaan.
Yhtäkkiä hän muuttui todella nyrpeäksi mua kohtaan, otti etäisyyttä ja sain myöhemmin kuulla pomolta hänen valittaneen, että olen työpaikkakiusaaja! Vain koska en halunnut mennä hänen kanssaan samaan aikaan joka paikkaan =D
Pomo onneksi ymmärsi kun sanoin, että en minä välitä kuulua mihinkään kuppikuntaan, enkä kaipaa sellaista. Mutta tämä nainen ei sitä koskaan tajunnut ja ihan takuulla piti mua tosi ylimielisenä.
Mutta kun mä vaan oon tällainen oman tieni kulkija ollut aina. En ole tottunut sellaiseen, että mulla on joku tiivis porukka työpaikalla kun ei sellaista ollut koulussakaan.
Että aika pienestä se ylimieliseksi tuomitseminen voi loppujenlopuksi olla kiinni. Siitä, että ihmiset vaan on erilaisia ja heillä on erilainen tausta ja kokemus ihmissuhteista ja niiden läheisyydestä.