Miten erottaa ujouden ylimielisyydestä?

Kuulostaa siltä että olisi X:n kannalta parempi löytää työyhteisö jossa saa keskittyä työasioihin ilman että työkaverit tekee omia tulkintojaan ihmisen luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Nro 76:

Siinä mielessä kyllä, että päätökset liittyvät ihmisiin. Ja toisaalta me ollaan työyhteisö, eli ollaan tekemisissä toistemme kanssa. 

X on kyllä minulla ollut ihan ystävällinen, mutta joillekin muille heidän mukaansa nokkava, pöyhkeä, ylimielinen.

Mun fiilis on, että on epävarma, ujo ja ehkä jotenkin estynyt, kieltää tunteensa. Pöyhkeys ja ylimielisyys selittyy mun mielestä sillä, että hänet on vähän ajettu nurkkaan ja puolustautuu. Ja osaksi vetää roolia, antaa itsestään itsevarmempaa kuvaa kuin mitä on.

Kiistelty hahmo jossain määrin.

Itsekkäänä ihmisenä en ymmärrä, miten joku ihminen voi askarruttaa ylipäätään ketään näin paljon? Oletko miettinyt mikä sitten sua näin paljon motivoi?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että olisi X:n kannalta parempi löytää työyhteisö jossa saa keskittyä työasioihin ilman että työkaverit tekee omia tulkintojaan ihmisen luonteesta.

Miten jotkut jaksavat tulkita? Ei ihmisissä ole mitään tulkinnanvaraa. Joku on tosi kiva tyyppi. Joku on siltä väliltä. Joku on täysin epäluotettava. Hyvä tyyppi kohtelee ihan kaikkia hyvin. Hänessä on siis ihmisyys. Mitä tulkitsemista tuossa on?

Jos ap:ta askarruttava ihminen onkin esim. introvertti ja asiakeskeinen ihminen? Tiedän omasta itsestäni että sekin voi olla synnynnäistä. Minkäs hän luonteelleen voi. Jos hän ei tee pahaa kenellekään, eikö sitten hänet jo voisi hyväksyä ja antaa olla rauhassa?

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:ta askarruttava ihminen onkin esim. introvertti ja asiakeskeinen ihminen? Tiedän omasta itsestäni että sekin voi olla synnynnäistä. Minkäs hän luonteelleen voi. Jos hän ei tee pahaa kenellekään, eikö sitten hänet jo voisi hyväksyä ja antaa olla rauhassa?

Niinpä. Ei ap paljon parempi ole kuin ne muut, kun pohtii tukahduttaako tuo ihminen jotenkin tunteitaan. Eli ei kelpaa aloittajallekaan omana itsenään.

Taidan olla tuollainen ujo/outolintu. Mutta vain töissä. En ole koskaan kuulunut mihinkään kuppikuntiin työporukoissa, olen se vähän epäselvä häilyvä tyyppi. Työni kyllä hoidan, tervehdin ja heitän pari fraasia välillä. Mutta tuntuu että ryhmässä minua vierastetaan vaikka kaikkien kanssa kommunikoisin säännöllisesti ja tuntisin jokaisen persoonaa vähän. Onko se sitten ylimielisyyttä jos en vaivaudu kaikkien elämästä kyselemään? Pahastuuko ihmiset todella jos heistä ei olla kiinnostuneita?

Mua ei jännitä oikeen ikinä ja olen tunne-elämältä tosi tasainen. Voinko olla ujo ilman jännittämistä? Jos mulla ei ole sanottavaa, en jaksa chitchattiä. Jos olen kaksin jonkun kanssa, saatan jutustella jos olen varma että se ei ole teennäistä ja että se on molemmille jotain antavaa. Tunnen kyllä sosiaalisia normeja ja jos on mahdollisuus tarttua tilannekomiikaan, saatan sanoa jotain nasevaa. Elekieleltäni olen aika rento ja näytän herkästi kyllä huvittuneisuuden. Tiedän milloin on outoa olla sanomatta mitään, jolloin sanon jotain mitä mieleen tulee ja sitten kun on tarpeetonta puhua niin viihdyn kyllä omassa maailmassani.

Kysyjä osui nappiin, koska olen ujo ja minua pidetään ylimielisenä. Hmm, pitäisi koettaa puhua pehmeästi ja lämpimästi, ettei ääni tue väärää vaikutelmaa. Kohteliaisuuskin saattaa auttaa. Ujoa suojaavat mustat lasit pitää väliä riisua.

Niin moni on vastannut, että jos vaikuttaa ylimieliseltä, silloin myös on ylimielinen, että alkaa mennä usko ihmisiin.

Aina mennään mutu-tuntumalla, eikä kyseenalaisteta mitään. Miten kukaan voi päätellä toisen ylimieliseksi, jos toinen ei kehu itseään? Vain sillä perusteella, että on hiljaa, tai näyttää liian hyvältä, tai on hyvä työssään?

Jos henkilö ei ole ilkeä muita kohtaa, ei hän ole ylimielinen.

Tulkinnat leviää usein juoruakkojen kautta silloin kun heikkoitsetuntoinen kiusaaja alkaa levittää juorua tyypistä.

Lentoemäntänä käynyt useamman kerran niin, että tietty kollega on varoitellut jostakin tyypistä negatiiviseen sävyyn, mutta ikinä ei ole ollut mitään ongelmaa näiden kanssa, mutta varoittelijan kanssa on ollut...

Voisko olla niin , että tätä ylimieliseksi luokiteltua ihmistä ei vaan kerta kaikkiaan kiinnosta mikään läyhääminen muiden kanssa? Haluaa tehdä työnsä ja hoitaa tämmöset sosiaaliset suhteet työn ulkopuolella?

EIköhän se ole jokaisen oikeus olla osallistumatta mihinkään muuhun kuin työntekoon. Jos hoitaa työnsä hyvin ja  ei vittuile muille, niin eiköhän se ole hänen asiansa. 

Kauankos tämä on ollut töissä siellä? Ketään ei voida erottaa tuon asian vuoksi kuitenkaan. Ei ole peruste mihinkään. Tai jos on vasta tullut, niin ehkä haluaa rauhassa katsoa millainen työilmapiiri siellä on ja onko jotain kuppikuntia vaikka. Monikaan ei halua osallistua johonkin "kuppikuntiin" haukkumaan muita vaikka. 

Kysymällä? Ujo kyllä myöntää olevansa ujo. Ylimielinen vain tuhahtaa ja nakkelee niskojaan.

Olen itse ujo etenkin useamman tuntemattoman ryhmässä, ja yllätyin kerran täysin kun tajusin (liian myöhään) ihanan miehen ymmärtäneen pari asiaa väärin ja luulleen minun vaihtavan miestä kuin sukkia.

No vain toinen ujo tietää milloin toinen on leuhka tai vain ujo. Olen aina ollut ujo ja hitaasti lämpiävä, hermostuneisuuteni uusissa tilanteissa näkyy kasvojen jäykkyytenä eli restingbitchface tyyppisenä ilmeenä. Ihmiset eivät ole niin hyviä ihmistuntijoita kuin luulevat. Minä olen päättänyt etten halua olla ihmisten kanssa hirveästi tekemisissä kun omien virheellisten olettamustensa takia kohtelevat minua kuin sontaa. Muistan kerran nuorena olin riparina isosoena, pidettiin isosten kesken kokous, keskusteltiin jostain ja kysyttiin mielipiteitä, minä ujona en oikeen osaanut mitään sanoa mutta yksi vanhin isosista sitten yhtäkkiä tokaisi minulle "Ei sun nyt noin kylmä tarvi olla"...olin ihan että häh, en mie mitään yrittänyt olla mutta tuon tyypin mielestä olin kylmä?? Hymyilin hänelle vain takaisin sitten, random hymy oli minulla suojakeino tilanteesta riippuen jotta vaikuttaisin harmittomammalta... huoh. Olin vain todella ujo ja vaikken ollut kauhean uskonnollinen niin rupesin isoseksi juuri sen takia että pääsisin ujoudestani ja opettelisin johtamaan rippiläisten ryhmääni. Ihan hyvin se meni mutta olen herkkä, haluan hyvää kaikille, en halua tapella enkä puhu pahaa, silti muut olettavat että taidan olla pahis kun näytän jotenkin ylimieliseltä. Tähän päivään asti muilla on sellainen kuva minusta. Osaan onneksi jo olla rennompi, välillä tulee näitä ihmisiä vastaan jotka triggeröityvät ujoudestani ja sosiaalisesta hitaasti lämpiävyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

X on ehkä ulkonäöltään vähän semmoinen, ei niin rento. Hyvä ryhti ja katse tiukasti edessä. On hyvin kurinalainen elämäntavoiltaan, pysyy asiassa, ei naureskele tai jutustele turhia. Kestää hyvin stressiä ja tekee nopeasti päätöksiä, jotka perustelee hyvin silleen kylmänviileästi Ei kysele muiden mielipiteitä vaan tekee päätökset itsenäisesti. Ei anna muiden vaikuttaa päätöksentekoon, päättää itse ja on semmoinen järki-ihminen. Antaa vähän kylmän kuvan itsestään.

Nää taitaa olla niitä suurimpia syitä. Tuttavat on kyseenalaistaneet noita päätöksiä, ja niihin ovat saaneet vastauksia, jotka katsovat ylimielisiksi.

Olen itse pari kertaa kysynyt, miksi hänellä on tietty tapa toimia, ja hän on vastannut hyvin yksityiskohtaisesti ja ihan ystävällisestikin. 

ap

Kuvauksesta päätellen X on älykäs ihminen, jota tyhjänpäiväisyydet ei kiinnosta.  Hän tietää, mitä tekee ja hän tekee työtä. Hyvä stressinsietokyky ja nopeat päätökset ovat viesti loogisesta ajattelusta, eli hän ei stressaannu, koska hän tietää miten ja missä järjestyksessä työ valmistuu nopeimmin.

Päätökset perustuvat samaan logiikkaan. Hän ei anna muiden vaikuttaa työntekoonsa, koska hän on älykäs ja looginen, sekä nopea.

Sitten kun joku on kyseenalaistanut noita päätöksiä, ja saanut vastaukseksi ylimielisen tuntuisen vastauksen, mutta onko varmaa, että X ei ole vastannut sarkastisesti? Sarkasmi on älykkään ihmisen ominaisuus ja hyvin usein se saatetaan kokea ylimielisyydeksi. Se ei ole, eikä se ole tarkoitettu ylimielisyydeksi. Kyseessä on hyvin normaali tilanne, jossa Xn sarkasmi ylittää sen kuulijan älyn, mikä on ihan normaali asia. Se on viaton ja ennenkaikkea nopea tapa vaientaa turhat kyselyt.

Se, että hän vastaa sinulle yksityiskohtaisesti ja ystävällisesti täydentää kuvan. Sinä et ärsytä häntä tyhjänpäiväisyyksillä ja sinä ansaitset erilaisen kohtelun. Sinä teet juuri niin, kuin työyhteisössä pitäisi kaikkien tehdä. Se, mihin sävyyn kysymys esitetään, tuo aina vastauksen mikä heijastaa kysymyksen sävyä. Sen pitäisi opettaa ihmisiä, mutta kun on paljon helpompaa pahoittaa mieli oman käytöksen heijastuksesta, se tehdään. Mutta X ei ole syyllistynyt ylimielisyyteen.

Ei sitä olekaan helppoa erottaa. Olen itse todella ujo, mutta en silti itsekään ole onnistunut erottamaan onko joku toinen ujo vai ylimielinen. Niiden kokemusten seurauksena ymmärrän nyt paremmin miksi ujous hämmentää ihmisiä, eikä ujoja tosiaan ole helppo lähestyä.

Varmaan kaikkein hankalimpia ovat juuri tällaiset ujot kuin minä, joka saatan alussa olla avoin ja utelias, mutta menen yhtäkkiä lukkoon ja peräännyn. Koska asiat etenee liian nopeasti ja mua alkaa ahdistaa. Tässäkin kohtaa on riski, että mut tulkitaan ylimieliseksi, vaikka oikeasti kyse on ennemminkin pelkäämisestä. Pelkäämisellä tarkoitan ihan niitä omia tunteitanikin, mitä herää kun tutustuu johonkin ihmiseen paremmin ja huomaan tykkääväni hänestä.

Sellaista tapahtuu minulle niin harvoin, että osaan huonosti käsitellä sitä tunnemyllerrystä ja fyysisiä reaktioitani. Olen kuitenkin ollut ihan kouluajoista asti enemmän tai vähemmän yksinäinen, niin mulle uuteen ihmiseen tutustuminen on se sitten ystävänä tai muuten, on todella poikkeuksellinen tapahtuma ja herättää paljon uusia jännittäviä tunteita. 

Joo, kyllä töissä pitäisi arvostaa kaikkia ja olla vatvomatta muiden luonteita.

Äskettäin oli vain tilanne, jossa x:ää arvosteltiin aika ikävästi ihan siis epävirallisessa tilanteessa. Minä puolustin häntä ja jäin mielipiteessäni aika yksin. Olen tässä pähkäillyt asiaa. Miksi x herättää muissa niin negatiivisia tunteita ja miksi ei minussa? Ja miten tässä pitäisi tehdä vai tarvitseeko tehdä mitään. Aina olisi kivempi, jos ei mitään riitoja ainakaan olisi.

Ap

Ujo ja kovan oloinen ihminen leimataan yleensä ailahtelevaksi ja hankalaksi tyypiksi mutta jos on taas sosiaalisesti itsevarma ihminen ja kova niin sitä pidetään hauskana rääväsuuna. Eli varmasti henkilö x on ymmärretty väärin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä töissä pitäisi arvostaa kaikkia ja olla vatvomatta muiden luonteita.

Äskettäin oli vain tilanne, jossa x:ää arvosteltiin aika ikävästi ihan siis epävirallisessa tilanteessa. Minä puolustin häntä ja jäin mielipiteessäni aika yksin. Olen tässä pähkäillyt asiaa. Miksi x herättää muissa niin negatiivisia tunteita ja miksi ei minussa? Ja miten tässä pitäisi tehdä vai tarvitseeko tehdä mitään. Aina olisi kivempi, jos ei mitään riitoja ainakaan olisi.

Ap

Jos kyse on siitä, että muut aikovat tehdä jotain mustamaalaamista selän takana, silloin voit kyllä kertoa esimiehelle mielipiteesi. Tuossa tilanteessa kannattaa miettiä itseään samassa tilanteessa, ja jos kukaan ei puolustaisi.

Jos se jää muiden naisten keskinäiseksi juoruiluksi, sinun on turha pilata välejä heihin. Kuulostavat niin ikäviltä ihmisiltä, että luultavasti ottavat ryhmänä aina jonkun silmätikukseen. Joskus naisryhmässä tarvitaan vain yksi myrkyllinen ihminen, joka levittää sitä asennetta muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tiettyjä ihmisiä kohtaan hyvin samanlainen kuin tuo kuvailemasi X. Ne ihmiset ovat sellaisia jotka eivät voi sietää erilaisuutta. Heidän seurassaan olen siis jäykkä ja sanat pitää valita tarkkaan, turvallisinta on pysyä asialinjalla. Pidän kirjoista, musiikista, sarjakuvista, videopeleistä ja animaatioista ja pystyisin pitämään esitelmän mistä vain senhetkisestä innostukseni kohteesta, tietyn maan historiasta siihen miten hieno pelattavuus ja tunnelma on pelissä Hollow Knight. Heille olen tunteeton robotti vaikka herkistyn ja vaikutun helposti asioista joille he nauraisivat päin naamaa. Esimerkiksi siskoni on tällainen "suosittu kälättäjäihminen" joka jo lapsena antoi minulle tuomion että olen vääränlainen ja nauroi kiinnostukseni kohteille. Miksi ihmeessä avaisin itseäni sellaisille ihmisille jotka käyttäisivät henkilökohtaisia asioitani aseina minua vastaan?

Sama täällä. Hyvin sanottu.

Täällä myös samanlainen. Nuorempana olin hyväuskoisempi ja siten avoimempi mutta sain huomata, että se kostautui minulle ennemmin tai myöhemmin. Jutteluihini joistain harrastuksistani tai pohdinnoistani vastattiin usein ivallisella näpäytyksellä tai purskahtamalla raikuvaan nauruun, aivan kuin olisin juuri kertonut mehukkaan vitsin. Jotkut "empaattiset" taas "viattomasti" tiedustelivat minulta, että onkohan minulla jokin diagnoosi, kun olen heidän mielestään niin erikoinen persoona. Myös muita tietoja minusta käytettiin usein minua vastaan, esimerkiksi sitä, että olin sinkku. Sen seurauksena sain säännöllisesti osakseni holhoavaa patistelua treffailuun, uteluita, piikittelyä ja härskeimmät jopa tyrkyttivät väkisin kondomeja, koska "sinkkutytöstä ei ikinä tiedä!"

Olen nykyään tiukasti neutraalilla asialinjalla aina siihen saakka, että saan paremman käsityksen siitä, millainen ihminen vastapuoli on. Tällä taktiikalla olen oppinut melko hyvin karsimaan jyvät akanoista ja olen tutustunut moniin fiksuihin, elämänmyönteisiin ja positiivisella tavalla uteliaisiin ihmisiin. Joskus joku yrittää vihjailulla tai piikittelyllä saada minua ikään kuin puhumaan itseni pussiin mutta tunnistan sen jo varsin hyvin ja osaan jättää tuollaiset vaille huomiota.

Mitä tuohon asialinjaan tulee, niin minusta sen pitäisi olla työpaikoilla ennemmin sääntö kuin poikkeus. Työyhteisöissä kun on paljon erilaisia ihmisiä eri taustoista eivätkä kaikki ole yhtä hurtteja/avoimia/spontaaneja. Sitten, jos johonkuhun tutustuu paremmin, niin mikä ettei jutunaiheita ja käytöstä voisi ihan hyvin lähteäkin viemään vapaamuotoisempaan suuntaan. Jostain syystä asiallisilla ja asiakeskeisillä ihmisillä on huono ja juuri sellainen ylimielisen tylsimyksen maine monissa paikoissa ja heidät monesti halutaan ymmärtää vähän tahallaankin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen just, että hänellä on tuollainen kova suojakilpi, jonka takana on ihan tunteva ja herkkä ihminen. Ei vaan näytä sitä muille, etenkään jos kokee olonsa jotenkin uhatuksi.

Mua itseä luultiin joskus lukiossa leuhkaksi, olin oikeasti vaan kamalan ujo. Siksi mä jotenkin haluan tuota X:ää puolustaa. Ja toisaalta myös siksi, että työnsä se hoitaa kyllä.

ap

Minäkin olen ujo vaikka sitä tuskin kukaan tajuaa. Tiedän miten ujot ihmiset käyttäytyvät. Kerroin kuinka tulee asennoitua ylimielisiin tai ujoihin ihmisiin. Jätä rauhaan.Ujoja kannattaa kohdella ystävällisesti. Jos heitä kohtelee huonosti, menettää lopullisesti heidän luottamuksensa. Jos sulla ei ole muuta sanottavaa kuin negatiivista, jätä rauhaan. Voit tarjota apua jos he tarvitsevat apua. -sama

En ihan ymmärrä mitä tarkoitat tuolla "jätä rauhaan" neuvolla? Ei kaikki halua käpertyä yksin sisäänsä päin, vaikka olisikin ujo. Tietenkään ei pidä mennä soittamaan suutaan, mutta sehän nyt on ihan peruskäyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä puhutaan kahvipöydässä aika paljon muutakin kuin aivotonta kälätystä. Puhutaan niin työasioista kuin henkilökohtaisempia asioitakin. Ja käsitellään myös ikävämpiä juttuja kuten työkaverin kuolemaa. Silti jotkut eivät kyekene minkäänlaiseen kommunikaationn missään mitassa mistään asiasta.

Ja sama juttu jonkun työpalaverin kanssa. Yksi on nähnyt ison vaivan ja valmistellut palaverin huolellisesti ja sitten jotkut eivät koskaan osallistu millään tavalla. Se on minusta epäkohteliaisuutta sitä kohtaan joka on nähnyt vaivaa ja haluaisi edes jotain palautetta asioista.

No minä olen niitä ihmisiä, jotka kahville mennessään haluaa olla rauhassa. Silloin minua ei kiinnosta läpätellä kenenkään työkaverin kanssa, vaan se on mun omaa aikaa. Kenenkään työkaverin kanssa ei toki ole mitään ongelmaa ja ihan normaalisti töitä tehdessä tulen heidän kanssaan juttuun, mutta teen mielummin omia juttuja kahvitelessa. Toki nyt vastaan jos joku jotain kysyy, mutta määrätietoisesti kyllä otan puhelimen esiin ja keskityn siihen.