Lue keskustelun säännöt.
Miten erottaa ujouden ylimielisyydestä?
Tunnen henkilön X, joka totta puhuen vaikuttaa olemukseltaan ylimieliseltä. Tästä syystä monet tuttavani eivät pidä X:stä. Sanovat häntä juuri ylimieliseksi. Minä aistin, että kyse olisi enemmän aika ujoudesta ja epävarmuudesta, jota pyrkii tuollaisella nokkavuudella peittämään. Eli vetää vähän roolia.
Mistä teidän mielestänne erottaa, onko ihminen oikeasti ylimielinen vai ujo?
Kommentit (130)
Olen hiljainen, introvertti ja ujo enkä tarvitse muiden hyväksyntää tai edes seuraa. Hoidan asiani ja lähden kotiin.
Viihdyn vain mieheni ja lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuossahan on juuri se pointti että ihminen joka vaikuttaa hyvin asiakeskeiseltä, vaikuttaa samalla helposti myös tunteettomalta. Ja tietty tunteettomuus (tai herkkyyden puute muiden tunteille) taas on tyypillistä leuhkoille ihmisille.
Ehkäpä osa ongelmaa on myös se että hyvin asiakeskeinen ihminen ei aina tajua että moniin asioihin liittyy myös hieman muita aspekteja kuin vain se ihan tiukka fakta. Jos aina ohittaa sen niin silloin saattaa ihan oikeasti olla joskus väärässä tai sivuuttaa ihan tärkeitä muita puolia asiasta."
Tämä kommentti taisi nyt osua ihan asian ytimeen. X ei ehkä tajua ihan kaikkia semmoisia inhimillisiä juttuja. Tai sitten kyse voi olla siitä, että jotenkin kieltää tunteet jostain syystä. Ihan hassu juttu, mutta kerran häneltä vähän putosi tuo kova kuori kun hän leikki koiran kanssa. Oli ihan eri ihminen.
Eli niitä tunteita voisi ollakin, mutta jostain syystä kieltää ne ja toimii tosi tunteettomasti.
Nyt kun tätä asiaa mietin, asettuu ehkä tunteiden yläpuolelle ja vaikuttaa siksi jopa epäinhimilliseltä. Ehkä hän on joskus saanut siipeensä tosi pahasti ja oppinut, että heikkous pitää peittää. Tai näin siis ainakin töissä.
Mietin itsekin äskettäin otsikon aihetta.
Eräät tulkitsivat toisen henkilön käytöksen ylimieliseksi, itsellä tuli viiveellä mieleen, että kyse voisi ennemmin hänen kohdalla olla sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous on synnynnäistä. Minua kohdeltiin pienenä kuin kukkaa kämmenellä, mutta olin ihan erilainen kuin esim. veljeni. Olin ujo ja säikky. Olen vieläkin. Uskon että se voisi monille ihmisille tulla täytenä yllätyksenä. Sittemmin kun maailmalla sai ns. tarpeeksi turpiinsa henkisesti, minusta tuli inhorealistinen kyynikko. En pidä ihmisistä. Jos joku on inhottava, saa minulta kyllä kaksin verroin pahemmin turpiinsa. Evvk. Eli olen yhtä arka sisimmältäni, mutta toinen, kova ja kyyninen puoli on saanut vallan. Sekin on synnynnäistä.
Kiitos rehellisyydestä! Olen itsekin ujo ja olen aina pitänyt hieman tekopyhänä sitä tapaa jolla monet ujot kuvaavat itseään. Aina sen sulkeutuneen kuoren alla on joku hieno herkkä sielu joka ei halua pahaa kärpäsellekään. Valitettavasti myös me ujot olemme vain ihmisiä mekin. Meissäkin on myös huonoja puolia emmekä ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan. Saatamme olla ujouden lisäksi kateellisia, pitkävihaisia, katkeria jne,
Olen erittäin herkkä (riesaksi asti) ja suutun myös helposti enkä anna kovin helposti anteeksi jos minua on loukattu. Kiva yhdistelmä.. kateellinen en kyllä ole sen suuremmin jostain syystä mutta katkeruudesta taidan tällä hetkellä vähän kärsiä liittyen yhteen sukulaiseeni. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous on synnynnäistä. Minua kohdeltiin pienenä kuin kukkaa kämmenellä, mutta olin ihan erilainen kuin esim. veljeni. Olin ujo ja säikky. Olen vieläkin. Uskon että se voisi monille ihmisille tulla täytenä yllätyksenä. Sittemmin kun maailmalla sai ns. tarpeeksi turpiinsa henkisesti, minusta tuli inhorealistinen kyynikko. En pidä ihmisistä. Jos joku on inhottava, saa minulta kyllä kaksin verroin pahemmin turpiinsa. Evvk. Eli olen yhtä arka sisimmältäni, mutta toinen, kova ja kyyninen puoli on saanut vallan. Sekin on synnynnäistä.
Kiitos rehellisyydestä! Olen itsekin ujo ja olen aina pitänyt hieman tekopyhänä sitä tapaa jolla monet ujot kuvaavat itseään. Aina sen sulkeutuneen kuoren alla on joku hieno herkkä sielu joka ei halua pahaa kärpäsellekään. Valitettavasti myös me ujot olemme vain ihmisiä mekin. Meissäkin on myös huonoja puolia emmekä ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan. Saatamme olla ujouden lisäksi kateellisia, pitkävihaisia, katkeria jne,
Ei ujot ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan. Se on synnynnäistä. Ihan sama asia pätee eläinkunnassa. Jotkut koirat voivat olla arkoja ja säikkyjä luonteeltaan ( rotuominsisuus?) jotkut taas ns, kovaluonteisia. Itselläni onneksi on myös luonteessani synnynnäisesti kovat ainekset. Jos ei olisi, minut olisi jyrätty kokonaan. Täältä pesee. Multa ei kannata kerjätä tahallaan verta nenästään, sen saa moninkertaisesti takaisin. -sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tuossahan on juuri se pointti että ihminen joka vaikuttaa hyvin asiakeskeiseltä, vaikuttaa samalla helposti myös tunteettomalta. Ja tietty tunteettomuus (tai herkkyyden puute muiden tunteille) taas on tyypillistä leuhkoille ihmisille.
Ehkäpä osa ongelmaa on myös se että hyvin asiakeskeinen ihminen ei aina tajua että moniin asioihin liittyy myös hieman muita aspekteja kuin vain se ihan tiukka fakta. Jos aina ohittaa sen niin silloin saattaa ihan oikeasti olla joskus väärässä tai sivuuttaa ihan tärkeitä muita puolia asiasta."
Tämä kommentti taisi nyt osua ihan asian ytimeen. X ei ehkä tajua ihan kaikkia semmoisia inhimillisiä juttuja. Tai sitten kyse voi olla siitä, että jotenkin kieltää tunteet jostain syystä. Ihan hassu juttu, mutta kerran häneltä vähän putosi tuo kova kuori kun hän leikki koiran kanssa. Oli ihan eri ihminen.
Eli niitä tunteita voisi ollakin, mutta jostain syystä kieltää ne ja toimii tosi tunteettomasti.
Nyt kun tätä asiaa mietin, asettuu ehkä tunteiden yläpuolelle ja vaikuttaa siksi jopa epäinhimilliseltä. Ehkä hän on joskus saanut siipeensä tosi pahasti ja oppinut, että heikkous pitää peittää. Tai näin siis ainakin töissä.
Tunteet = heikkoutta. Tiedän tällaisia henkilöitä jotka ajattelevat noin.. surullista mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
"Tuossahan on juuri se pointti että ihminen joka vaikuttaa hyvin asiakeskeiseltä, vaikuttaa samalla helposti myös tunteettomalta. Ja tietty tunteettomuus (tai herkkyyden puute muiden tunteille) taas on tyypillistä leuhkoille ihmisille.
Ehkäpä osa ongelmaa on myös se että hyvin asiakeskeinen ihminen ei aina tajua että moniin asioihin liittyy myös hieman muita aspekteja kuin vain se ihan tiukka fakta. Jos aina ohittaa sen niin silloin saattaa ihan oikeasti olla joskus väärässä tai sivuuttaa ihan tärkeitä muita puolia asiasta."
Tämä kommentti taisi nyt osua ihan asian ytimeen. X ei ehkä tajua ihan kaikkia semmoisia inhimillisiä juttuja. Tai sitten kyse voi olla siitä, että jotenkin kieltää tunteet jostain syystä. Ihan hassu juttu, mutta kerran häneltä vähän putosi tuo kova kuori kun hän leikki koiran kanssa. Oli ihan eri ihminen.
Eli niitä tunteita voisi ollakin, mutta jostain syystä kieltää ne ja toimii tosi tunteettomasti.
Nyt kun tätä asiaa mietin, asettuu ehkä tunteiden yläpuolelle ja vaikuttaa siksi jopa epäinhimilliseltä. Ehkä hän on joskus saanut siipeensä tosi pahasti ja oppinut, että heikkous pitää peittää. Tai näin siis ainakin töissä.
Leuhkan ihmisen ärsyttävyyshän tulee juuri siitä itsekeskeisyydestä että hän asettuu muiden tunteiden yläpuolelle eli ei välitä siitä miten hänen käytöksensä vaikuttaa muihin. Tuolla tuttavallasi se ei varmasti ole sitä varsinaista ylimielisyyttä vaan vain sitä että hänen käytöksensä tunteettomuus tuo ihmisille mieleen saman tunteen kuin ylimielisyys. Ja sitten he alkavat vähitellen kokea sen ylimielisyytenä kun eivät oikein muuten osaa lokeroida sitä tunnetta joka tästä henkiöstä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on asiakeskeisiä ihmisiä. Heidän vahvuutensa ovat asiat, ei ihmiset. Sitten ihmiskeskeisiä jotka ovat kiinnostuneita ihmisistä. Heille sopii ammatit kuten hoitaja, sosiaalityöntekijä tms. Olen arka ja asiakeskeinen ihminen. Toivemaailmani olisi että ihmiset olisivat ystävällisiä toisilleen. Joillekin se näyttää olevan täysin mahdotonta. Tuo menee totaalisesti yli ymmärrykseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuossahan on juuri se pointti että ihminen joka vaikuttaa hyvin asiakeskeiseltä, vaikuttaa samalla helposti myös tunteettomalta. Ja tietty tunteettomuus (tai herkkyyden puute muiden tunteille) taas on tyypillistä leuhkoille ihmisille.
Ehkäpä osa ongelmaa on myös se että hyvin asiakeskeinen ihminen ei aina tajua että moniin asioihin liittyy myös hieman muita aspekteja kuin vain se ihan tiukka fakta. Jos aina ohittaa sen niin silloin saattaa ihan oikeasti olla joskus väärässä tai sivuuttaa ihan tärkeitä muita puolia asiasta."
Tämä kommentti taisi nyt osua ihan asian ytimeen. X ei ehkä tajua ihan kaikkia semmoisia inhimillisiä juttuja. Tai sitten kyse voi olla siitä, että jotenkin kieltää tunteet jostain syystä. Ihan hassu juttu, mutta kerran häneltä vähän putosi tuo kova kuori kun hän leikki koiran kanssa. Oli ihan eri ihminen.
Eli niitä tunteita voisi ollakin, mutta jostain syystä kieltää ne ja toimii tosi tunteettomasti.
Nyt kun tätä asiaa mietin, asettuu ehkä tunteiden yläpuolelle ja vaikuttaa siksi jopa epäinhimilliseltä. Ehkä hän on joskus saanut siipeensä tosi pahasti ja oppinut, että heikkous pitää peittää. Tai näin siis ainakin töissä.
Tunteet = heikkoutta. Tiedän tällaisia henkilöitä jotka ajattelevat noin.. surullista mielestäni.
Arkana ihmisenä en ajattele että ihmisten tunteet ovat heikkoutta. Kaikki meistä eivät ole kauhean tunteellisia muutenkaan. Me elämme elämäämme, joskus tuntien sitä, joskus tätä. On olemassa 4 tunnetta: rakkaus ja viha, ilo ja suru. Joka ei koskaan koe noita, hän on luultavasti tunnevammainen psykopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole näin ujona koskaan tajunnut miten nää voi sekoittaa! Ujona mun on vaikea puhua kellekään, ellei mulle tulla jutteleen. Ylimieliset juttelee niiden omien porukoidensa kanssa ja jos heille puhuu, katsovat nenänvartta pitkin, mittailevat ulkönäköä ja naurahtaen kääntyvät pois.
Nro 48:
tästä taitaa olla kyse. Mä itse aistin X:stä jotain tosi särkynyttä, en vaan osaa sanoa, mistä se johtuu. Onhan hänen olemus ja käytöskin helpostikin tulkittavissa ylimieliseksi, mutta mulla on vaan se fiilis, että siitä ei ole kyse. Jokin siinä on ero sellaiseen aitoon ylimielisyyteen, vaikea sitä vain on selittää. Olen aika herkkä muitten fiiliksille, jouduin lapsena vähän aina lukemaan tilanteita, joten mulla on semmoiset anturit aika herkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistui mieleeni eräs haastattelu. Elizabeth Taylor kertoi, että hän on ujo. Samaa taisi kertoa itsestään myös Michael Jackson. Eli taiteilijalla on kai molemmat puolet luonteessaan. Sekä ujous tai herkkyys elämyksille, jos sitä ei olisi, he eivät pystyisi luovaan työhän. Ja kristallinen kovuus, sitkeys sekä pitkäjänteisyys.
Vierailija kirjoitti:
Nro 48:
tästä taitaa olla kyse. Mä itse aistin X:stä jotain tosi särkynyttä, en vaan osaa sanoa, mistä se johtuu. Onhan hänen olemus ja käytöskin helpostikin tulkittavissa ylimieliseksi, mutta mulla on vaan se fiilis, että siitä ei ole kyse. Jokin siinä on ero sellaiseen aitoon ylimielisyyteen, vaikea sitä vain on selittää. Olen aika herkkä muitten fiiliksille, jouduin lapsena vähän aina lukemaan tilanteita, joten mulla on semmoiset anturit aika herkät.
Aistit hänessä jotain? Aistimuksesi voivat olla ihan omia kuvitelmiasi. Ihminen voi sokeasti uskoa johonkin joka onkin pelkkää pötyä mitä tulee toiseen ihmiseen. Psykopaatti osaa jopa itkeä. Olen omin silmin nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon riippuu siitä, mitä ihmiset tulkitsevat ylimielisyydeksi. Ylimielisyyttä on loukkaava muiden vähättely ja pilkkaaminen ja besserwisseröinti.
Niin sen ainakin tulkitsee suomen kielen ylin auktoriteetti Kotus. Katsokaapa itse kielitoimistonsanakirja.fi.
ylimielinen=
omasta ylemmyydestään varma, muihin väheksyen suhtautuva, yliolkainen, pöyhkeä, kopea.Ei ylimielisyyttä ole pidättyvyys. Se on minusta aivan ok ja tyypillistä monelle ujolle ja introvertille ja myös sosiaalisesti kömpelölle (ei, nuo eivät ole sama asia, mutta kaikki ne voivat aiheuttaa pidättyvyyttä). Pidättyvä ihminen ei naureskele muiden vitseille ja hakeudu seuraan tai avaudu yksityiselämästään. Se on täysin ok.
Mutta muiden vähättely ei ole. Sehän on ilkeää ja kiusaamista. Ja sitä on minusta ihan turha selitellä tai valkopestä millään. Ikävää, jos jotakuta on kiusattu, mutta se ei oikeuta kiusaamaan muita.
Tämä. Pelkkä pidättyvyys tai epäsosiaalisuus tai huono huumorintaju eivät tee kenestäkään ylimielistä, ylimielisyyteen kuulu ilkeys ja vähättely. Eli ei voi ujoa pitää ylimielisenä paitsi tietysti jos hän ujouden lisäksi ON ylimielinen, sekin on ihan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
"Tuossahan on juuri se pointti että ihminen joka vaikuttaa hyvin asiakeskeiseltä, vaikuttaa samalla helposti myös tunteettomalta. Ja tietty tunteettomuus (tai herkkyyden puute muiden tunteille) taas on tyypillistä leuhkoille ihmisille.
Ehkäpä osa ongelmaa on myös se että hyvin asiakeskeinen ihminen ei aina tajua että moniin asioihin liittyy myös hieman muita aspekteja kuin vain se ihan tiukka fakta. Jos aina ohittaa sen niin silloin saattaa ihan oikeasti olla joskus väärässä tai sivuuttaa ihan tärkeitä muita puolia asiasta."
Tämä kommentti taisi nyt osua ihan asian ytimeen. X ei ehkä tajua ihan kaikkia semmoisia inhimillisiä juttuja. Tai sitten kyse voi olla siitä, että jotenkin kieltää tunteet jostain syystä. Ihan hassu juttu, mutta kerran häneltä vähän putosi tuo kova kuori kun hän leikki koiran kanssa. Oli ihan eri ihminen.
Eli niitä tunteita voisi ollakin, mutta jostain syystä kieltää ne ja toimii tosi tunteettomasti.
Nyt kun tätä asiaa mietin, asettuu ehkä tunteiden yläpuolelle ja vaikuttaa siksi jopa epäinhimilliseltä. Ehkä hän on joskus saanut siipeensä tosi pahasti ja oppinut, että heikkous pitää peittää. Tai näin siis ainakin töissä.
Miksi töissä pitää näyttää tunteita? Miksi töissä ei saisi olla asiakeskeinen? Kysyn koska itse olen saanut tästä palautetta edellisestä työpaikastani. Olen tunteva ja herkkä introvertti, mutta töissä keskityn enimmäkseen työasioihin. Juttelen ja vitsailen kyllä työkavereiden kanssa, en ole mikään tunteeton robotti. Nykyisessä työpaikassa en ole ongelma, tullaan kaikki hyvin toimeen mutta tehdään kyllä enimmäkseen töitä. Niin kuin töissä kai kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
En ole näin ujona koskaan tajunnut miten nää voi sekoittaa! Ujona mun on vaikea puhua kellekään, ellei mulle tulla jutteleen. Ylimieliset juttelee niiden omien porukoidensa kanssa ja jos heille puhuu, katsovat nenänvartta pitkin, mittailevat ulkönäköä ja naurahtaen kääntyvät pois.
Sama juttu, tai ainakin luulen tunnistavani helposti kummasta on kyse. Olen ujo jota on monesti luultu ylimieliseksi, mutta itselleni on täysi mysteeri mistä tämä vaikutelma syntyy. Ehkä ujouteni ei olekaan se piirre joka saa aikaan ylimielisen vaikutelman, vaan jokin muu. Kuten kaikissa ujoissa, on minussakin paljon muitakin ominaisuuksia kuin ujous.
Vierailija kirjoitti:
En ole näin ujona koskaan tajunnut miten nää voi sekoittaa! Ujona mun on vaikea puhua kellekään, ellei mulle tulla jutteleen. Ylimieliset juttelee niiden omien porukoidensa kanssa ja jos heille puhuu, katsovat nenänvartta pitkin, mittailevat ulkönäköä ja naurahtaen kääntyvät pois.
Minä taas arkana ihmisenä hallitsen varsin sujuvasti small talkin. Mutta minun on täysin mahdotonta luottaa keneenkään.
Enn mä ainakaaan ole ylimielinen. Riiippuu millaisessa maaailmasssa on elänyt ja miten tunnistaaa faktan ja fiktiön ja mielistelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy ylimielisesti niin kyllä hän on jollain tasolla selainen vaikka taustalla sitten olisikin ujoutta tai muuta ongelmaa. Ei se että ylimielisyydellä peittää jotain muuta, poista sitä ylimielisyyttä. Se on silloin sen ihmisen huono tapa reagoida epävarmuuteen.
Kyllä "normaali" ujo osaa olla vain ihan ujo ilman että se näyttää ylimielisyydeltä.
Onkin hyvä erottaa milloin ihminen on ujo, milloin ylimielinen ja milloin toinen ihminen luo ujosta ihmisestä ensivaikutelman että on ylimielinen ennenkuin oppii tuntemaan tämän.
Luulen että tuosta ensivaikutelmasta oli tässä ketjussa kyse.
Kiitos rehellisyydestä! Olen itsekin ujo ja olen aina pitänyt hieman tekopyhänä sitä tapaa jolla monet ujot kuvaavat itseään. Aina sen sulkeutuneen kuoren alla on joku hieno herkkä sielu joka ei halua pahaa kärpäsellekään. Valitettavasti myös me ujot olemme vain ihmisiä mekin. Meissäkin on myös huonoja puolia emmekä ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan. Saatamme olla ujouden lisäksi kateellisia, pitkävihaisia, katkeria jne,