Miksi nykyajan nuoret (aikuiset) kaikki psyykkisesti niin hajalla?

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

No duunarialoilla tosiaan on töitä itse ollut  10.5 vuotta duunarialalla töissä ja ikää on mulla 31 vuotta nyt eli 21 vuotiaasta saakka ollut tuolla vakityössä. sitä ennen pitänyt opiskella ja käydä armeijakin eli työttömänä ehtinyt olla elämästäni 4 kuukautta yhteensä siis kelan tuilla yms tähänmennessä. Omistusasunto oli jo esimerkiksi 23 vuotiaana mulla ja syntynyt 1991 vuonna eli 90 luvulla 

Mitä tämä liittyy siihen, että nuorilla on paljon mielenterveysongelmia? Kiva että elämäsi on sujunut paljon keskivertoa paremmin.

En ole tuo, jolta kysyt, mutta arvelisin, että työnteko pitää kiinni elämässä ja on tavallaan psyykkisesti kuntouttavaakin. Ajatukset ei ehdi pyöriä liikaa oman navan ympärillä.

Ainakin itse voin paremmin, kun saan käydä töissä.

Ymmärrän kyllä, että kaikki ei löydä sopivaa työpaikkaa.

N41

Esim perusasioiden saavuttaminen lähes mahdotonta . Nykymaailma tehty vaan kauniiille ihmisille joilla mahdollisuus vaikka parisuhteeseen . Rumalla ihmisellä ei ole mitään arvoa tässä maailmassa . Yksin joutuu olemaan kuolemaan asti . Lienee turha kysellä miksi masentaa tai alkoa kuluu . Nykymaailma on äärettömän raskas paikka ja kilpailtu . 20 vuotta nettideiteissä ilman yhtäkään vastausta . Tämä kertonee jo ihmisen arvon aika hyvin . Siinä missä kaunis ihminen saa satoja tykkäyksiä .

Oon 30-v ja mua ainakin stressaa nää seuraavat asiat:

- some ja älypuhelin eli uutisten ja viestien jatkuva syöttö

- töissä ei saa nykyään perehdytystä ja silti kilpailu ja kiire on kovaa

- kovat paineet: pitää olla hieno ja siisti koti, hyvä tyyli, hoikka ja hyväkuntoinen, hyvä ura, parisuhde, ystävyyssuhteet, pitäs ehtiä käydä perhejuhlissa, harrastuksia ois kiva olla. Tällä hetkellä panostan vaan parisuhteeseen, urheiluun, töihin ja perheeseen. Koti ja ystävyyssuhteet on retuperällä.

- työnhaku on hemmetin vaikeaa nykyään

Voin kertoa itsestäni, ikää pian kolmekymmentä.

Synnyin keskelle lamaa ja olimme köyhiä pitkään, ilman kunnon palveluita ja turvaverkkoja. Kasvoin taloudelliseen ahdistukseen ja pelkoon.

Olin yläasteella ja lukiossa toisen laman aikaan. Pelkäsin jatkuvasti perheeni puolesta, pelkäsin tulevaisuuteni puolesta, pelkäsin että mitä jos olenkin surkimus enkä saa hyvää koulutusta pääsemällä yliopistoon. Sairastuin syömishäiriöön.

Opiskelin ja opiskelen edelleen, olen ollut kirjoilla yliopistossa 10v. Tein opintojeni ohessa enimmilläni kahtaa työtä, siivosin iltaisin ja olin elokuvateatterin viikonloppuapulainen. Sain opintotukea, pelkäsin silti sairaalloisesti talouteni puolesta. En käynyt matkoilla, en lähtenyt haaveistani huolimatta vaihtoon, en mennyt yhteenkään opiskelijabileisiin. Olin eristäytynyt ja pelokas, enkä saanut juurikaan kavereita opinnoista.

Pääsin ennen valmistumista oman alan töihin, olen ollut onnekas ja tulen toimeen palkallani. Säästän silti, ystäviä ei ole paljoa, en tapaa ihmisiä, syöminen takkuaa tänäkin päivänä. Koen syvää ilottomuutta ja edelleen pelkoa tulevaisuuteni puolesta. En enää ainoastaan rahan vuoksi, vaan terveyden, maailman, näköalattomuuden vuoksi. En tiedä onko tämä elämisen arvoista enää ja koen syrjäytyneeni, ilman työtä olisin varmaan täysin syrjäytynyt (vaikkakin ehkä valmiilla tutkinnolla). Ei miehiä, ei lapsia, mietin jos koiran ottaminen toisi valoa. En koe olevani riittävän kauniskaan kenellekään, parasta-ennen päiväni meni jo. En mä ole koskaan kiiltokuvia jahdannut, en oikeastaan uskalla jahdata tai toivoa hyviä asioita, koska pelkään menetyksiä liikaa.

Haluaisin että elämäni olisi varmempaa, että olisi hyvä huominen ja auringonkoitto johon luottaa, juuret olemassa, mutta se tuntuu mahdottomalta. Planeetta on rikki, ihmiset repivät toisiaan. Ehkä ongelmani on vain liika herkkyys? En tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka lienee kasvattanut nämä lapsukaiset? Mikä sukupolvi on jättänyt jälkeensä terapian tarpeessa olevia nuoria aikuisia? Mikä meni pieleen? Osaatko kertoa.

En.

Osaatko sinä?

Kerropa oraakkelini, kerro ja ratkaise pulma.

Tehdessä tullut kusta sekaan. Kukahan nämä kaikki pehmeäpäiset nuoret aikuiset sitten elättää tulevaisuudessa. Tinderissäkin tulee vähän väliä vastaan näitä alta 40v naisia jotka ovat eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tommoseen on helppo hakeutua ja siitä saa etua. Jos ei pärjää ja saa matikasta kymppiä, niin sen sijaan että tsemppaa, niin voi hakeutua hoitoon ahdistuksesta yms. ja saa lääkityksen. Sitten voi perustella huonoa menestymistä tuolla itselleen jatkossa kaikissa asioissa.

Sen sijaan, että aiemmin olisi hakeutunut vaikka amikseen, jos ei pärjää lukiossa. Jos ei ratkeet riitä, siirtyy semmoseen, missä pärjää. Ei enää ahdista. On ihan ok, että osa lakaisee katuja harjalla, eikä kaikista tule rakettitiedemiehiä.

Tässä on perää. Yksi tuttuni hommasi itselleen mielenterveysdiagnoosin mutta alkoi puhumaan siitä jo kauan ennenkuin sen lopulta sai. Epäilen vahvasti että on ottanut selvää asiasta ja esittää sitten oireita ja on mennyt lääkäriin täydestä.

Ihan sinun kiusaksesi monet hakevat mielenterveysdiagnooseja toki.

Totta. Nuoret on kuin lapsia, ahdistaa, masentaa ja vituttaa kaikki. Osasyy on leväperäinen kasvatus. Vanhempien olisi pitänyt vaatia enemmän.

mies54v

Vierailija kirjoitti:

Tehdessä tullut kusta sekaan. Kukahan nämä kaikki pehmeäpäiset nuoret aikuiset sitten elättää tulevaisuudessa. Tinderissäkin tulee vähän väliä vastaan näitä alta 40v naisia jotka ovat eläkkeellä.

EIKÖ SINULLA OLE EDES NAISTA? Taidat olla aika ruma.

Nämä 20-30-vuotiaat psyykkisesti murentuneet on suurten ikäluokkien lasten lapsia. Ankaran kasvatuksen saaneet on paaponu omat lapsensa piloille. Nämä pilalle paapotut ei kestä sitä että isossa maailmassa eli ekana opinnoissa ja sitten työelämässä he itse eivät ole kaiken keskipisteitä eivätkä saa tahtoaan läpi kuten ovat siihen asti aina saaneet.

Up

Vierailija kirjoitti:

Nämä 20-30-vuotiaat psyykkisesti murentuneet on suurten ikäluokkien lasten lapsia. Ankaran kasvatuksen saaneet on paaponu omat lapsensa piloille. Nämä pilalle paapotut ei kestä sitä että isossa maailmassa eli ekana opinnoissa ja sitten työelämässä he itse eivät ole kaiken keskipisteitä eivätkä saa tahtoaan läpi kuten ovat siihen asti aina saaneet.

Se on juuri näin.

Samaa ihmettelen miksi kaikilla on mielenterveysongelma. Lapsilla jo aivan pienilläkin, on ongelmia. Onko syy tähän se että kela maksaa korvauksia. Eikä tarvitse tehdä koko päivätöitä saa tehdä vain osa-aika töitä. Pääsee kuntoutuksiin. En jaksa uskoa että nämä oireilut olisi kaikki todellisia. Osa on pääsy helpompaan elämään. 

Porno on vaikuttanut sekä miehiin että naisiin negatiivisesti. 

Jokainen on sellainen kuin on.Kaikki ei voi olla samanlaisia. Eikö kannattas lopettaa, vähentää netistä roikkumista. Nukkuu kunnon yöt harrastaa liikuntaa. Me emme pysty hallitsemaan kaikkea. Jos ainoastaan kauniit, ja hoikat menestyvät. Ei pidä paikkaansa. Some antaa ymmärtää et kaikki on siellä kauniita joo kun muokataan kuvia. Kukaan ei oo täydellinen. Suurin osa näistä missukoista jotka siellä itseään esittelee. On tehty kauneusleikkauksia on botoxia on rinnat täynnä silikonia. On tekoripset, kynnet, hiukset jatkettu. Joo ei oo luonnon kauniita. Teko pellejä ne on 

Ja miksi päiväkoti-ikäiset lapset puhuu haluavansa kuolla? Tai tappavansa itsensä?

Vaikeuksia ei nykyaan kesteta  Ahdistaa heti. Normaaliin elämään kuluu pettymykset suru, ilo menetykset  aina ei kaikki toiveet/unelmat toteudu. Aikaisemmat sukupolvet joutuivat kohtaamaan vaikeudet. Usein perheet oli köyhiä, ihmiset pitivat sitä normaalina, kaikilla ei ole yhtä paljon. Nykyään pitää saada kaikki heti. Tekemättä juuri sen eteen mitään. Hyvä duuni kova liksa. Mutta kun eläma ei mee niin. Joutuu kokemaan myöskin ikäviä asioita. Jos ei niitä koskaan joudu käsittelemään,. Kun vaikeudet sitten osuu kohdalle. Ollaan ahdistuneita, kun näiden tunteiden käsittelyä ei osata. Vanhemmat siloittelevat lapsen tien valmiiksi. Vanhempien tehtävä on luoda valmiudet kohdata elämän haasteet

Lapset saavat olla netissä. Heti kun oppivat puhumaan. Sieltä katsotaan lähes kaikki, kukaan ei valvo  porno, raaka väkivalta. Pelit joissa tapetaan. Ei oo ihme et lapset on hulluja. 

Miten on sitte mahdollista, että vanhemmat sukupolvet ovat joutuneet, kärsimään sodasta palaavan vanhemman mielenterveyongelmat. Me sodan jälkeen syntyneet, jouduimme elämään usein vakavasti sodassa henkisen vamman saaneen vanhemman kanssa. Apua ongelmiin ei ollut. Ihan kotona  tämä sairas ihminen oli. Vaimot yritti selviytyä pienten lasten kanssa. Alkoholi oli usein se jolla nämä miehet turruttivat pahaa oloaan. Nämäkin lapset selviytyivät sitä oli paljon. Leskiä yksinhuoltajia. Ja ne joilla oli se isä elossa oli vakavasti mielenterveysongelmista kärsivä. Sota teki valtavia kärsimyksiä. Apua ei ollut 

Sodan jälkeen olisi todellakin, ollut tarvetta mielenterveyden hoitoon palveluja. Eipä ollut, ketään ei kiinnostanut oliko sodasta palaava, henkisesti vammautunut. Nämä miehet, joita vielä - 70 luvulla nähtiin. Puliukot jotka elivät siltojen alla. Kerjäsivat rahaa rautatieasemilla. Nämä miehet, olivat sodan käyneitä miehiä. Veteraanien auttaminen tuli paljon myöhemmin. Sodan käyneitä ei arvostettu,eika myöskään autettu.