Miksi nykyajan nuoret (aikuiset) kaikki psyykkisesti niin hajalla?

Helsingissä oli näille sodan käyneille miehille yöpaikka. Nimeltään liekkimaja siellä sai nukkua patjan päällä. Aamulla heitettiin ulos. Paikka oli aina täynnä. Näin suomi hoiti, sodan käyneet mielenterveys ongelmista kärsivät Alkoholi turrutti ja auttoi kestämään. Nyt nämä miehet on haudassa. Itsenäisyyspäivän juhliin, ei näitä miehiä huolittu 

Lama-ajan vaikutus? Pian tuotetaan uusia vai mitä Orpo, Purra, Essayah ja Henriksson. Vaikutuksia voimme ihastella vasta myöhemmin, kun köyhyys on ehtinyt vaikuttaa. Se koulukiusaaminenkin muutes lisääntyy kun joutuu kulkemaan samoilla vaatteilla kesät talvet. Tai kun lapsi voi huonosti köyhyyden takia. Puhumattakaan häpeästä mikä linkittyy persoonaan ja sitten aikuisenakin vielä luulee olevansa huono. Ja mitenkä tämä vaikuttaa kouluttautumiseen ja ammatinvalintaan ja Suomen nousuun? 

Mulla oli surkea kasvatus ja nuoruus. En oo saanut alani töitä. En omista mitään ja elämä on kituuttamista enimmäkseen. Jeejeetä pitäis huutaa?

Huono kasvatus, avioerot, vanhempien alkoholismi ja persoonallisuushäiriöt ovat syynä. Olisi siitä terapiasta ollut ennenkin hyötyä niin ei olisi ollut niin suurta tarvetta hakata lapsia kännissä. 

Vierailija kirjoitti:

Lama-ajan vaikutus? Pian tuotetaan uusia vai mitä Orpo, Purra, Essayah ja Henriksson. Vaikutuksia voimme ihastella vasta myöhemmin, kun köyhyys on ehtinyt vaikuttaa. Se koulukiusaaminenkin muutes lisääntyy kun joutuu kulkemaan samoilla vaatteilla kesät talvet. Tai kun lapsi voi huonosti köyhyyden takia. Puhumattakaan häpeästä mikä linkittyy persoonaan ja sitten aikuisenakin vielä luulee olevansa huono. Ja mitenkä tämä vaikuttaa kouluttautumiseen ja ammatinvalintaan ja Suomen nousuun? 

Jatkan.. luulen Henrikssonin olevan ainoa josta tuntuu pahalta. Muista ei tunnu joko kylmäsydämisyyden tai tiedonpuutteen takia, tai sitten valehtelevat itselleen.

Samaa kokemusta kuin aloittajalla. Lisäksi nämä pitävät olotilaansa normaalina. Puhuvat kaikkien kuulleen terapioistaan ja lääkityksistään. Jotkut suorastaan ylpeilevät, neuro, mt ym vaivoillaan. Lopuilla uupumusta, masennusta jne.

Käytös todella outoa, eräskin nauraa hu'hu-uu, hhuuhhuu vähän joka asiaan todella äänekkäästi.

Todella lapsellisia kolme-nelikymmpisiksi. Ikuisia teinejä sinipuna violetteine hiuksineen.

Nuori sukupolvi luulee, et ennen oli helppoa ei ollut. Töitä sai painaa kuin orja. Tehtaan liukuhihnalla palkka, oli pieni. Asuttiin ahtaasti,huone ja keittiö. 30 neliötä oli 5 henkee. Kantovesi, ulkopaskahuussi. Oli se yhtä juhlaa 

Kannattaisi nyt lyhentää työaikoja ja ruveta jakamaan niitä töitä useammalle. Eihän tässä ole mitään järkeä, että työssä käyvät tekevät jopa palkattomia ylitöitä henkihieverissä, kun toiset eivät pääse koskaan edes työelämään kiinni. 

Eivät ne työt tästä lisäänny enää, kun vähenevät vaan. Koneet hoitavat hommat automaattisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lama-ajan vaikutus? Pian tuotetaan uusia vai mitä Orpo, Purra, Essayah ja Henriksson. Vaikutuksia voimme ihastella vasta myöhemmin, kun köyhyys on ehtinyt vaikuttaa. Se koulukiusaaminenkin muutes lisääntyy kun joutuu kulkemaan samoilla vaatteilla kesät talvet. Tai kun lapsi voi huonosti köyhyyden takia. Puhumattakaan häpeästä mikä linkittyy persoonaan ja sitten aikuisenakin vielä luulee olevansa huono. Ja mitenkä tämä vaikuttaa kouluttautumiseen ja ammatinvalintaan ja Suomen nousuun? 

Jatkan.. luulen Henrikssonin olevan ainoa josta tuntuu pahalta. Muista ei tunnu joko kylmäsydämisyyden tai tiedonpuutteen takia, tai sitten valehtelevat itselleen.

Toivoisin, ettei näin olisi, mutta Henriksson lienee ainoa, joka on vilpittömästi murheissaan. 

Muut ovat notta tätä on tilattu ja tätä saatiin, jatketaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä 20-30-vuotiaat psyykkisesti murentuneet on suurten ikäluokkien lasten lapsia. Ankaran kasvatuksen saaneet on paaponu omat lapsensa piloille. Nämä pilalle paapotut ei kestä sitä että isossa maailmassa eli ekana opinnoissa ja sitten työelämässä he itse eivät ole kaiken keskipisteitä eivätkä saa tahtoaan läpi kuten ovat siihen asti aina saaneet.

Suuret ikäluokat ovat syntyneet vuosina 1945-1950. Ei heillä ole parikymppisiä lapsia!!

Pikemminkin heidän lapsensa ovat viisikymppisiä.

 

Vierailija kirjoitti:

Oon 30-v ja mua ainakin stressaa nää seuraavat asiat:

- some ja älypuhelin eli uutisten ja viestien jatkuva syöttö

- töissä ei saa nykyään perehdytystä ja silti kilpailu ja kiire on kovaa

- kovat paineet: pitää olla hieno ja siisti koti, hyvä tyyli, hoikka ja hyväkuntoinen, hyvä ura, parisuhde, ystävyyssuhteet, pitäs ehtiä käydä perhejuhlissa, harrastuksia ois kiva olla. Tällä hetkellä panostan vaan parisuhteeseen, urheiluun, töihin ja perheeseen. Koti ja ystävyyssuhteet on retuperällä.

- työnhaku on hemmetin vaikeaa nykyään

Uskon  vain nr2 ja viimeisen.

Perehdytyksen osalta kannattaa avata suu ja pyytää apua kunnes osaat. Jossain vaiheessa yleensä tulee eteen ui-tai-huku tilanne, siinä oppii viimeistään. Esimies /henkilö vastaa perehdytyksen riittävyydestä vaikka kollega sitä antaisi.

Muut ovat luettemasi ovat itse aiheutettuja. Kuka, mikä , ketä on se , joka sinulle nuo määräykset antaa? 

Sulje puhelin . Kotisi siisteydestä, hienoudesta, tyylistäsi, painostasi, kunnostasi , urastasi jne. päätät _sinä_ .Ei ole mitään pisteyttäjää, joka antaa sulle arvosanoja. Ajankäytöstäsi työajan ulkopuolella päätät myös sinä.

Maailma ei ole valmis eikä ikinä tule olemaan eikä ihminen repeä kaikkialle, turha edes yrittää

Väki vähenee ja työt lisäääntyy. Lääke oliisi sairauksien ennaltaehkäisy, hybridimalli terveyshoiidossa Mitä kroonisempaa potilasaines on niin sitä hankalampaa, sitä kyyynistyy ja turtuu itse kukin sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Väki vähenee ja työt lisäääntyy. Lääke oliisi sairauksien ennaltaehkäisy, hybridimalli terveyshoiidossa Mitä kroonisempaa potilasaines on niin sitä hankalampaa, sitä kyyynistyy ja turtuu itse kukin sellaiseen.

Ahdistuksen symbolinen työstäminen edelllyttäisi tunnetta sairaanhoitajilla tehtävän hallinnasta ja realiteettien vahvistamaaa uskoa hyvään itsessä, ja se taas edellyttäisi toisenlaista resursointia. 

Ottavat elämän liian vakavasti.

Mun nuoruudessa sanottiin, että elämää tää vaan on. Ja sit mentiin taas.

Mullakin nuoria aikuisia työkavereita ja lapsia. Maailma on vaativa paikka nuorille, "pitäisi "olla koulutettu, tehokas, kaunis , koko ajan kehittyvä. Seksiä tupataan joka tuutista ja harrastetaan vieraiden ihmisten kanssa ( jotka eivät oikeasti välitä )  ja parisuhteet vaihtuvat ja kuitenkaan ei ehkä henkisesti pysytä mukana tässä kuviossa. Aika hyvä itsetunto (ja valita omat arvonsa ja elämäntapansa)ja perusturvallisuudentunne täytyy olla, ettei hajoa tällaisessa elämässä.

Löysin vanhan suosikin ja muistelin miten mahtava yhtenäisyyskulttuuri vielä tuolloin oli.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus on samaan aikaan yksinkertainen ja monimutkainen: some.

Näin minäkin uskon. Nuorten maailma on pitkälti somessa ja ketäpä ei alkaisi lopulta harmittaa ja masentaa kun päivittäin näkee ihmisiä joilla on "täydellinen" elämä. Joku on aina paremman näköinen, rikkaampi ja tekee kaikkea hauskaa kun itse taas on korkeintaan keskivertoa. Kyllähän sen varmasti moni ymmärtää ettei kaikki somessa ole totta vaan osa on muokattua ja saatu vain elämä näyttämään hyvältä. Ei voi tietää mitä kenelläkin on pielessä mutta kun sitä ei itse nää sitä on vaikea kuvitellakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin nuoria aikuisia työkavereita ja lapsia. Maailma on vaativa paikka nuorille, "pitäisi "olla koulutettu, tehokas, kaunis , koko ajan kehittyvä. Seksiä tupataan joka tuutista ja harrastetaan vieraiden ihmisten kanssa ( jotka eivät oikeasti välitä )  ja parisuhteet vaihtuvat ja kuitenkaan ei ehkä henkisesti pysytä mukana tässä kuviossa. Aika hyvä itsetunto (ja valita omat arvonsa ja elämäntapansa)ja perusturvallisuudentunne täytyy olla, ettei hajoa tällaisessa elämässä.

Jotenkin silti tuntuu, että osa noista ongelmista on ihan itse aiheutettuja. Työelämän kurjistumisen ymmärrän, se varmasti ahdistaa monia. Mutta joku "seksipakko"? Olen viisikymppinen tantta ja kyllä minunkin nuoruudessani oli hirveä häpeä olla neitsyt, mutta ei se nyt OIKEASTI ahdistanut. Samaten silloin ei todellakaan ollut ok olla käyttämättä alkoholia, nykyisin se tuntuu olevan ihan sallittu vaihtoehto, mutta että terapiaan sen takia? Nykyisin tuntuu olevan paljon enemmän ihan hyviä vaihtoehtoja tehdä asioita, mikä ehkä sekoittaakin, mutta oli se meno joskus kasarilla ja ysärillä aika julmaa. Ja luuleeko joku ihan oikeasti, ettei ennen piitattu siitä onko ns. kaunis vai ruma? Joskus Fondan jumppavideoiden aikaan ei nähty mitään kaunista yhtään muodokkaammissa naisissa, ihanne oli olla tasan laiha. Mutta jotenkin se aika sitten käytännössä käytettiin muuhun kuin murehtimiseen. Jos jatkuvasti haluaa tarkistaa somesta miten kauniita ne muut ovat muokatuissa kuvissaan, niin ei se mikään yhteiskunnan sanelema pakko ole vaan oma valinta. Jos joku halusi mennä ennen mukaan kaikenlaiseen täydellisyyden tavoitteluun niin kyllä niitä mahdollisuuksia tähän suotiin ihan avokätisesti: eivät vaikka koulut sen helpompia olleet ja naisen katsottiin nykyistä enemmänkin olevan se vastuunkantaja kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa ja esim. standardit siistille kodille oli ihan erilaiset, pölyjä "piti" pyyhkiä joka päivä jos tähän halusi mennä mukaan.

Täälläkin oli joku viesti, että en ehdi panostaa asioihin a, b, c, d, e... vaan jätän pari vähemmälle huomiolle. No sitähän se elämä on, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen, ei se ole mikään epäonnistumisen merkki.

Missä ois sellainen paikka  jossa ei ois ongelmia. Ei surua ei murheita, sais vaan nauttia elämästä Muutan heti sinne missä se onnenmaa on. 

Mikä täydellinen elämä. Luuleeko nää somen käyttäjät et ne tyypit jotka siellä elämäänsä esittelee, et se on ongelmatonta. Joopa joo ei sinne kukaan tuu ongelmiaan esittelee Niillä on upea elämä aina uskokoon ken tahtoo. Rahaa autoja isoja hienoja taloja. Ei velkaa ei ongelmia. Höpö höpö juttuja