Miksi nykyajan nuoret (aikuiset) kaikki psyykkisesti niin hajalla?

Somessa esitellään ja annetaan se käsitys et elämä on näillä tyypeillä ongelmatonta Ei taatusti ole. Sitte nää urpot jotka mitä juttuja lukee uskoo tän. Moni missukka  joka siellä luxus kämppiä esittelee on pankin velkarahalla hankittuja Tai sitte ukko on miljonääri, on sieltä tultu alas et rytinä vaan käy. Sitte on vain ulosotto. Et eläkää omaa elämäänne. Ja unohtakaa toi soopa mitä netti suoltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Missä ois sellainen paikka  jossa ei ois ongelmia. Ei surua ei murheita, sais vaan nauttia elämästä Muutan heti sinne missä se onnenmaa on. 

Menet ulos metsään, siellä se on. Vaate on vain vartalon suoja eli aivan sama mitä laitat päälle. Puhelimen voi ottaa mukaan jos vaikka nyrjäytät nilkkasi. Ilmankin pärjää koska kaikki metsä on kaadettu ja läheltä löytyy aina joku tie tai rakennus missä on ihmisiä eli voi vanhanaikaisesti huutaa apua jos tarve tulee.

Somemaailma vaan niin täynnä sosiopaatteja jotka nauttii sitten nuorten pään sekoittamisesta.

Hyvin yksinkertaista.

1.Some

2.Tiktok

3. Vanhemmat (varsinkin äidit) ovat enemmän kiinnostuneita omasta ulkonäöstään ja somekuvistaan kuin lapsistaan. (Anteeksi, mutta näin se vaan on.)

Pitäisikö tuo helvatan some kieltää alle 18-vuotiailta? 

Kannattais pitää elämä mahdollisimman simppelinä ja yrittää vitsailla aina kun muiden kanssa juttelee. Näin elämä ei muodostu liian stressaavaksi. Töissä kannattaa ottaa rennosti kun ei huvita ja tehdä vain sen verran että työpaikka pysyy. Paino kannattaa pitää kurissa, ylipaino väsyttää ja masentaa ja sokeriset syömiset tekevät samaa. Sitten kannattaa myös seksuaalisesti itsensä tyydyttää mahdollisimman usein, se piristää mieltä. Sitten kannattaa vältellä kaiken maailman sekopäitä esim. Helluntalaisia, jotka yrittävät vain painaa muita alaspäin ja haukkuvat selän takana. Tässäpä hyviä ohjeita elämään, joiden avulla ainakin itse olen pärjännyt ilman lääkitystä tai alkoholia.

On se kumma,kun lama-ajan nuoret oireilee vähemmän kuin nämä 2000-luvulla syntyneet.90-luvun lama oli osalle todella järkyttävä kokemus,siinä kaatui kotitalous jos toinenkin kunnolla.

Nuorilla on nykyään paljon kovemmat paineet kuin aiemmilla sukupolvilla.

Otetaan esimerkki: Minä opiskelin vuosituhannen alkuvuosina. Opiskeluaikoja ei ollut rajattu, sai opiskella niin kauan kuin opinnoissa kesti. Opintotuen opintoraha oli sen suuruinen, että soluasunnossa sillä tuli toimeen, opintolainaa ei tarvinnut. Työpaikan saaminen oli hyvin todennäköistä koulutetulle, joskaan ei satavarmaa. Opiskelemaan myös pääsi useita reittejä, ei tarvinnut menestyä yo-kokeessa, vaan saattoi paikata huonoa menestystä myöhemmin pääsykokeessa, joita sai uusia niin monena vuonna, että pääsi sisään. Jokaisena pyrkimisvuonna sai ensisijaisuuspisteen ensimmäisestä hakuvaihtoehdosta. Ei ollut väliä, olitko jo opiskellut jotakin muuta, olit samalla viivalla muiden hakijoiden kanssa.

Nyt: Opiskeluaika on tarkkaan rajattu. Jos et valmistu 5 vuodessa, voit anoa lisäaikaa. Sitäkin saa enintään 2 v. Jos et ole saanut tutkintoa kasaan, sinut potkaistaan ulos ja olet alkupisteessä. Opintotuki on niin pieni, ettei se riitä edes solussa asuessa, vaan on pakko joko ottaa markkinakorkoista opintolainaa tai käydä töissä. Työssäkäynti hidastaa valmistumista, mistä palataan tuohon ensimmäiseen kohtaan opintoaikojen rajaamisesta. Työpaikan saaminen on tuuripeliä. Jopa päteviä opettajia on pätkä- ja silpputyökierteessä, muista aloista puhumattakaan. Millä maksat opintolainat takaisin, jos saat korkeintaan osa-aikasta pätkää satunnaisina jaksoina sieltä täältä? Opiskelemaan pääsyssä yo-kokeen painoarvo on valtava. Jos mokaat yo-kokeen, se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Jos otat vastaan opiskelupaikan, et ole seuraavaa opiskelupaikkaa hakiessa samalla viivalla muiden kanssa, sillä muilla on ensikertalaisuus, sinulla ei.

Tuossa ihan vain muutama nopeasti mieleen tullut asia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattais pitää elämä mahdollisimman simppelinä ja yrittää vitsailla aina kun muiden kanssa juttelee. Näin elämä ei muodostu liian stressaavaksi. Töissä kannattaa ottaa rennosti kun ei huvita ja tehdä vain sen verran että työpaikka pysyy. Paino kannattaa pitää kurissa, ylipaino väsyttää ja masentaa ja sokeriset syömiset tekevät samaa. Sitten kannattaa myös seksuaalisesti itsensä tyydyttää mahdollisimman usein, se piristää mieltä. Sitten kannattaa vältellä kaiken maailman sekopäitä esim. Helluntalaisia, jotka yrittävät vain painaa muita alaspäin ja haukkuvat selän takana. Tässäpä hyviä ohjeita elämään, joiden avulla ainakin itse olen pärjännyt ilman lääkitystä tai alkoholia.

Turpa kiinni persuliini!

Vierailija kirjoitti:

Nuo mielialalääkkeet ovat yleistyneet valtavasti kaiken ikäisillä. Ihan mutulla tuntuu että joka neljäs syö jotain lääkettä. Tietenkin asiaan vaikuttaa sekin että samoja lääkkeitä määrätään myös unettomuuteen ja kipuihin. Mahtaako noin monipuolinen lääke olla tottakaan?

Ei mielialalääkkeet olekaan totta, siis eivät tehoa yleislääkkeenä. Eivät tehoa edes mielialaongelmiin, tutkimusten mukaan lääkkeen kanssa voi toipua yhtä hyvin tai huonosti kuin ilman lääkettä. Tämä tieto ja muita tutkimuksia löytyy googlaamalla. Haittavaikutuksia sen sijaan on useita, pitkäaikaisiakin ja vakaviakin. Kipua tulisi hoitaa kipulääkkeellä, eikä jättää ihmisiä kivun itsensä aiheuttamista vakavista vaikutuksista kärsimään.

Vanhemmat hyysänneet pilalle

Täydellinen elämä on silloin, kun itse on tyytyväinen siinä missä on. Muut tehköön ,mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että yhtenäiskulttuuri normeineen oli kuitenkin helpompaa suurimmalle osalle.

Nyt kun saa tehdä ja olla lähes mitä vaan, se alkaa ahdistaa. Liian rajatonta.

Ennen oli todennäköistä vaikka, että avioliitto kestää, nyt ei ole.

Ennen oli tapana tyytyä olemaan usein koko ikä samassa työpaikassa, enää ei.

Ennen luterilainen moraali ohjasi yhteiskuntaa. Eli uskonto, rahellisyys ja ahkeruus, enää ei.

Aivan kuin tyytymällä samaan työpaikkaan työpaikka pysyisi koko iän.

Minä olin ennen yrittäjäksi ryhtymistäni 5:n työnantajan palveluksessa. Nyt noista enää 1 on olemassa ja sekin on varmaan 10 kertaa irtisanonut väkeä.

Ennen saattoi vaatimattomallakin työllä(kaupan myyjä tms.) saavuttaa päällepäin keskivertoelintason.

Nyt tyypillinen myyjä  vakituisessa työsuhteessa saa työtunteja 25 viikossa. Sillä ei juuri elä, ainakaan elätä perhettä ja noihin tunteihin on hankala sovittaa toista osa-aikaista työtä.

Olin nuorena "hajalla". Olin epävarma, hyvin ujo ja stressasin sosiaalisia tilanteita. En osannut elää, koska ei ollut elämästä kokemusta. 

Hain apua. Sain liudan diagnooseja, lääkkeitä ja sairaslomaa. Oikeasti olisin tarvinnut vain rohkaisua. Minusta tehtiin "hullumpi" kuin oikeasti olin. Kun lopetin kaiken avun hakemisen ja palasin normaaliin elämään, paranin. 

Suomessa puuttuu arjen pohtijat. Vallalla on pikemminkin yhteiskunnan mekaaninen pyöritys.

Sen huomaa kun menee vain eri maahan (esimerkiksi Tanskaan), kuinka suomalaiset elävät kuin raiteilla. Suomalainen ihannekansalainen nykyään on äärimmäisen lainkuuliainen ja samaan aikaan kuin virheetön, robottimainenkin. Ihannemiljöö on minimalistinen eli mahdollisimman vähäeleinen, mutta samalla täysin varmatoiminen. Ihanneminuus ja toimijuus on vastuullinen, kohtuullinen ja aina suorittava. Myös itsensä pienentäminen ja luonnon suurentaminen on tyypillistä.

Koska jokainen tahtoo olla erityinen, erikoinen ja saada somehuomiota sekä jättituloja influensserina.

Sitten kun huomaakin olevansa ihan tavis jonka tyhjänpäiväisistä jorinoista juuri kukaan ei ole kiinnostunut, iskee kauhea ahdistus. 

Nykyisin näiden asioiden kanssa tullaan ulos. Ennen annettiin tilanteen mennä pahempaan ja suljettiin sitten mielisairaalaan hetkeksi. Eikä noista reissuista kaikille kuulutettu.

Mielisairaaloita vähennettiin, eikä jäljellä oleviin pääse edes heikkokuntoisetkaan potilaat. Avohuoltojärjestelmä on heikkorakenteinen ja hutera. Josta jokaiseen pieneen pahaan mieleen ja hetkelliseen ahdistukseen saa napit. Jonka seurauksena aletaan korostaa jokaisen asian olevan hoitoa vaativaa ahdistusta. Asioita ei käsitellä itsensä kanssa. Eikä rakenneta istelle sitä vahvaa ja rankkaa persoonaa. Vaan takerrutaan pieniin traumoihinkin kiinni. Ne potilaat taas jotka eivät puhu. Jäävät avohuollon heitteille ja päätyvät heikkokuntoisina ties mihin.

Modernismi elämäntapana kuvaa suomalaisia ehkä parhaiten. Tähän sekoittuu kristinuskoa ja sen perintöä, mutta myös yllättävän paljon juutalaisuutta. Yhdistelmä on maailmassa suhteellisen omalaatuinen.

Näin ei olisi mikään pakko elää. Silti aika harva asiaa sen enempää pohtii.

Syynä on nykypäivänä vallitseva individualismi. Yhteisöllisyys on vähentynyt, yksilön nähdään olevan yhä enemmän vastuussa elämästään. Yhteisön ongelmasta tehdään yksilön ongelma niin kouluissa kuin työpaikoillakin. Jos et jaksa kovaa opiskelu- tai työtahtia, se on sinun ongelmasi sensijaan että nähtäisiin että työtä ja opiskeltavaa on oikeasti liikaa. Kuitenkin tiedetään että työn määrä on lisääntynyt ja työtahti kiristynyt.

Samoin opiskelijoilta vaaditaan aikaisempaa nopeampaa valmistumista samalla kun heidän saamiaan tukia leikataan. Opintojen ohella pitäisi jaksaa käydä töissä koska lainaa ei uskalla ottaa kun pelkona on ettei valmistumisen jälkeen saakaan töitä ja silti on opintolaina niskassa.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

No duunarialoilla tosiaan on töitä itse ollut  10.5 vuotta duunarialalla töissä ja ikää on mulla 31 vuotta nyt eli 21 vuotiaasta saakka ollut tuolla vakityössä. sitä ennen pitänyt opiskella ja käydä armeijakin eli työttömänä ehtinyt olla elämästäni 4 kuukautta yhteensä siis kelan tuilla yms tähänmennessä. Omistusasunto oli jo esimerkiksi 23 vuotiaana mulla ja syntynyt 1991 vuonna eli 90 luvulla 

 

Mitä tämä liittyy siihen, että nuorilla on paljon mielenterveysongelmia? Kiva että elämäsi on sujunut paljon keskivertoa paremmin.

Ei vaikuta, että tuolla olisi "sujunut paljon keskivertoa paremmin". Lähinnä herättää sääliä. Kirjoitustaidoton duunari. Ennemminkin alisuoriutuja.

Nuorilla miehillä yleisesti se, ettei kehorauha koske heitä. Miesten kaljuuntuminen on esim monesta ratkiriemukasta.