Miksi nykyajan nuoret (aikuiset) kaikki psyykkisesti niin hajalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nuorena aikuisena tuntuu, että kaikki on minun syytäni. Omaa syytäni kun minulla ei ole korkeakoulutusta. Omaa syytäni kun minulla ei ole hyväpalkkaista työtä. Omaa syytäni kun en ole riittävän hyvä vanhemmaksi. Kaikki tämä on ihan oikeasti syyytäni, mutta tuntuu vähän liian raskaalta tuntea koko ajan kaikesta syyllisyyttä. En tiedä miten vanhempieni sukupolvi ajattelee, mutta minusta tämä ei vaikuta heille tyypilliseltä ajattelutavalta.

Tuo on sitä kunnon lammasmentaliteettia. Onko ihminen olemassa työtä tai rahaa varten?

Nuo olivat vain esimerkkejä. Huonot ihmissuhteet ovat tietysti myös syytäni. Lisäksi tuossa on yksi pahaa oloa aiheuttava tekijä nykyajassa: raha ja työ määrittävät aika paljon sitä, millaista elämää voi elää, mutta tätä ei saa ajatella eikä mainita ääneen.

Luulen, että yhtenäiskulttuuri normeineen oli kuitenkin helpompaa suurimmalle osalle.

Nyt kun saa tehdä ja olla lähes mitä vaan, se alkaa ahdistaa. Liian rajatonta.

Ennen oli todennäköistä vaikka, että avioliitto kestää, nyt ei ole.

Ennen oli tapana tyytyä olemaan usein koko ikä samassa työpaikassa, enää ei.

Ennen luterilainen moraali ohjasi yhteiskuntaa. Eli uskonto, rahellisyys ja ahkeruus, enää ei.

Yhteiskunta vaatii jo lapsesta asti kuinka pitää olla sitä ja tätä, lapsien hankintaan pitää olla sitä ja sitä, on kaikki omaa syytä, ilmastonmuutos on sinun syytäsi, on sinun syytäsi ettet hakeutunut toiselle alalle. Kaikkeen pitäisi revetä ja kyetä, elämä pelkkää suorittamista jossa ei ole tilaa elää. On vain hyvä jos teet omien töiden lisäksi vielä kotonakin töitä tai sitten repeet ylitöihin mutta et saa kunnollista palkkaa ja veroissa viedään sekin vähä. Elätä ja kasvata perhe, tunteja pitäisi saada vuorokauteen lisää.

Masennuslääkkeitä annetaan ensisijaisesti kaikille jotka sanovat että on paha olla tai väsyttää

Kiusaamiseen ja muihin traumoihin ei puututa tänä päivänäkään. Sen sijaan välineitä on viety kyllä sen kitkemiseen.

Some

Kasvatus

Te viiskymppiset kasvatitte meidät päin helevattia.

Monet ongelmat, esimerkiksi vaikka epävakaa persoonallisuushäiriö, pohjaa lapsuuteen ja siellä koettuun kuraan.

Älypuhelinsukupolvi. Ei ole tottunut odottamaan mitään, ei näkemään vaivaa, ei tylsistymään, ei keksimään itse. Luultavasti jo niitä lapsia jotka eivät ole edes leikkineet ulkona vaan maanneet kotona pelaamassa.

Eli sekä henkisesti että fyysisesti huonossa kunnossa heti aikuisuuteen astuessaan.

Heillä ollut liian vähän todellisia vastoinkäymisiä, veikkaan.

Ap edustaa pullamössösulupolvea joka ei ole koskaan joutunut yhtä koville kuin nykyinen nuoriso.

Vierailija kirjoitti:

Oletan monen asian liittyvän kiinteästi liian holhoavaan ja helppoon yhteiskuntaan. Nuoret eivät opiskele tai työllisty, koska ilmaista rahaa jaetaan. Muualla opiskelusta pitää maksaa ja työpaikoista kilpaillaan, koska vaihtoehtona on rahattomuus... Työttömyydestä seuraa syrjäytymistä, osattomuutta, masennusta, näköalattomuutta ja mt- ja päihdeongelmia. Elämää ei voi rakentaa eikä tulevaisuutta suunnitella ilman työtä. Näin se vaan on. Siksi työllisyyspolitiikka on myös parasta sosiaalipolitiikkaa. Työn merkitystä ihmisen elämässä ei pidä aliarvioida. Taloudellinen merkitys on vain pieni osa sitä. 

Höpö höpö, lammas. Kun olin töissä, niin usein esim. loman loputtua harkitsin tosissaan itsemurhaa. Olen ollut tarkoituksella työttömänä nelisen vuotta ja keskittynyt tärkeämpiin asioihin elämässä, kuten itsensä kehittämiseen ihmisenä Raamattua lukemalla. Rahaa ei tarvitse kuin ruokaan ja asumiseen. Välillä olen niin onnellinen, että itken ihan onnen kyyneleitä. Kirjoitan kirjaa ja toivottavasti saan joskus julkaistua jotain, mutta päivätöihin en enää palaa kun totesin sen paskaksi.

Terapia on huuhaata. Kerran kävin ja se loppui siihen kun terapeutti alkoi manipuloimaan minua Miestäni vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että yhtenäiskulttuuri normeineen oli kuitenkin helpompaa suurimmalle osalle.

Nyt kun saa tehdä ja olla lähes mitä vaan, se alkaa ahdistaa. Liian rajatonta.

Ennen oli todennäköistä vaikka, että avioliitto kestää, nyt ei ole.

Ennen oli tapana tyytyä olemaan usein koko ikä samassa työpaikassa, enää ei.

Ennen luterilainen moraali ohjasi yhteiskuntaa. Eli uskonto, rahellisyys ja ahkeruus, enää ei.

Lisään, että sekavat perhe kuviot lisäävät lasten kipuilua. Uusperheelliset keskittyvät uuteen perisuhteeseensa ja ehkä jopa yhteisiin lapsiinsa ja aiemmat lapset (ehkä jo nuoruusiässä olevat) jäävät sivuun.

Seuraan juuri kahta kuviota, jossa äiti elää ihastumisvaihetta uuden miehen kanssa ja teinit ovat jääneet lähes omilleen. Uuspari kulkee yhdessä rakastuneina joka paikassa ja teinit yksin kotona tai muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some, kilpailuyhteiskunta, entistä pahemmat sisäiset ja ulkoiset paineet mistä ei vielä 50 v sitten ollut tietoakaan. Yhteiskunta muuttuu, vaikka sinä et, parahin ap.

Voi teitä lumihiutaleita. Yhteiskunta muuttuu lapsonen ihan jokaiselle sukupolvelle.

Toki muuttuu, mutta iiiikinä ei yhteiskunta ole ollut näin suorituskeskeinen.

Tämä nyt vaan on fakta, turhaa sinä boomer siellä vikiset.

Joo oli lama 90-luvulla, mutta työnsaantikin on yhtä showta nykyään. Kituutellaan pätkäsopimuksilla ja pitää somessa rakennella omaa brändiä ja tapella samoista duuneista muiden yhtä osaavien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Heillä ollut liian vähän todellisia vastoinkäymisiä, veikkaan.

Mutulla veikkaat luonnollisesti väärin. Asiahan ei sinua kiinnosta sen enempää kuin viestin kirjoittamiseen käytetyn ajan verran.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että tämä lumihiutale-lammassukupolvi elää mieluummin somessa kuin oikeassa elämässä.

Ja mikähän sukupolvea tähän eskapismiin ajaa?

Varjossa kirjoitti:

Terapia on huuhaata. Kerran kävin ja se loppui siihen kun terapeutti alkoi manipuloimaan minua Miestäni vastaa.

Eli sinun yhden henkilökohtaisen kokemuksen takia terapia on yleisesti aina kaikille huuhaata?

Oooookoooooo.

He feikkaavat. Ovat huomanneet, että Suomi on sairaiden paratiisi ja ymmärtävät käyttää sitä hyväkseen.

Varjossa kirjoitti:

Terapia on huuhaata. Kerran kävin ja se loppui siihen kun terapeutti alkoi manipuloimaan minua Miestäni vastaa.

Eli kävit kerran ja kaikki maailman terapia on humpuukia. Olet siis mieluummin osa ongelmaa kuin osa ratkaisua nettiviestintäsi kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nuorena aikuisena tuntuu, että kaikki on minun syytäni. Omaa syytäni kun minulla ei ole korkeakoulutusta. Omaa syytäni kun minulla ei ole hyväpalkkaista työtä. Omaa syytäni kun en ole riittävän hyvä vanhemmaksi. Kaikki tämä on ihan oikeasti syyytäni, mutta tuntuu vähän liian raskaalta tuntea koko ajan kaikesta syyllisyyttä. En tiedä miten vanhempieni sukupolvi ajattelee, mutta minusta tämä ei vaikuta heille tyypilliseltä ajattelutavalta.

Tuo on sitä kunnon lammasmentaliteettia. Onko ihminen olemassa työtä tai rahaa varten?

Rahaa tarvitsee elämiseen. Joidenkin täytyy tehdä töitä sen eteen.

Tietysti jos arvon susi saa rahaa rikkailta vanhemmilta tai sossusta, on helppo puhallella muniin ja trollata netissä.

Vierailija kirjoitti:

Ite teen 12-14 tunnin päiviä 7 päivää viikossa. Sitä voi miettiä miksi tuntuu vähän stressaantuneelta.

Valehtelet.

Jatkuva paine olla parempi, nopeampi ja tehokkaampi töissä.

Ulkonäköpaineet; ei riitä, että kampaat tukkasi ja et haise paskalta.

Materialistiset paineet; ihmiset kokee, että kaikki täytyy koko ajan päivittää parempaan. 

Tinder yms deittikulttuuri; miehiä ja naisia pyörii ympärillä kuin kärpäsiä, eikä osata sitten valita niistä. Tai sitten ei ole ketään erinäisistä syistä.

Uutiset tuo koko ajan maailman pahan olon siihen ihan kotisohvalle. Jokaista pitäisi surra, vaikka ei mitenkään itseä koskettaisi. Jos et sure, olet pahempi kuin H_I_TLER. 

Kaikkea on liikaa mutta mitään ei ole tarpeeksi.

Nämä nyt ekana tuli mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

He feikkaavat. Ovat huomanneet, että Suomi on sairaiden paratiisi ja ymmärtävät käyttää sitä hyväkseen.

Minkä on sinun feikkisairautesi millä käytät Suomea hyväksi?