Miksi minusta tulee aina itsestäänselvyys miehille?

Ikävää todeta näin, mutta vaikuttaa yksinkertaisesti siltä, ettei teitä ole luotu toisillenne. Vaikka kaikki eivät tätä allekirjoita, niin vaihtamalla paranee 85% tapauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aivan vastaava kokemus ollut noin vuosi sitten. Irrottauduin siitä kuviosta sitten. En oikein osaa semmoista, että vähän etäännytään ja ruvetaan ”itsenäisemmäksi”. Lopetan näissä tilanteissa käytännössä sitten koko suhteen. Mutta tuo vuoden takainen oli tosi samanlainen, miehellä kaksi lasta ja vuoroviikosysteemi. Sitä luulisi, että jos mies on kiinnostunut, hän järjestelisi niin, että ehtisi näkemään, kun lapsivapaa viikko alkaa ja sitten lapsivapaana viikonloppuna (heillä vaihto oli uuden viikon alkaessa). Mutta aika nopeasti alkoi tulla tätä, että mies oli liian väsynyt, kun lapsivapaa aika alkoi, ja sitten piti olla aikaa harrastaa. Eikä hän ollut enää kovin halukas etukäteen sopimaan hyvissä ajoin, milloin nähdään. Tuli peruutuksiakin. Yritin pitkään ajatella hyvällä hänen elämäntilannettaan ja olla positiivinen, mutta minähän siinä olin ainoa, joka yritti jotain suhdetta rakentaa. Aloin voida huonosti. Tein sitä, että pitkitin viesteihin vastaamista tarkoituksella, ym. typerää. Ei minua olisi pätkääkään kiinnostanut sellainen pelleily. No, jossain vaiheessa rupesin sitten ihan oikeasti tapailemaan muita, mutta eihän siinä sitten ollut enää sijaa tuolle miehelle, se on ihan liian repivää. Kai sitten olin kynnysmatto, mutta minusta vain hyvässä suhteessa pitäisi olla molemminpuolista yritystä ja halua tavata ja sovitella aikatauluja ym. Ja jos on muutaman kuukauden suhteentapaisesta kysymys, niin ihan sitä alkuhuumaakin vielä. Olisin kaivannut, että minua olisi haluttu nähdä, viedä vaikka ravintolaan, romantiikkaa. Mutta ei. En jaksa sellaista pelleilyä, että pitäisi jotenkin koko ajan olla ”saalistettavana”. Eikä se mies kyllä sitten tykännyt siitäkään, kun sanoin, että olen ruvennut tapailemaan muita.

Minusta teit varmaan virheen, kun laitoit niitä joitakin kysymyksiä. Ei olisi kannattanut ehkä olla oma-aloitteisesti yhteydessä. Sekin on sitä, että sinä yrität.

Kuulostaa hyvin tutulta...tosin en ole alkanut pelailemaan vastaamisen kanssa, vaikka mieli on tehnytkin. Voi olla, että tein virheen, kun laitoin kysymyksiä. Mies aavisti, että joku on vialla, joten riideltiin sitten eilen, kun avauduin asioista ja kerroin mikä mättää.

Mutta aion suunnitella elämäni tästä lähtien kuten ennen miestä. Ja otin jo työvuoroja vastaan sen mukaan, miten minä haluan ja mikä sopii minun harrastuksiini ja menoihini. En pätkääkään sen mukaan, milloin miehellä on vapaata.

Ap

Vanha kunnon rakentava ratkaisu: joku käyttäytyy minua kohden huonosti joten alan itsekin käyttäytyä kuten hän. Ihanko oikeasti te kuvittelette että ongelmat ratkeavat elämässä näillä keinoilla? 

Ihan vinkkinä. Jos se suhde on hyvä niin se toimii ihan ilman että kumpikaan pelailee mitään pelejä. Jos se ei ole hyvä niin ei sitä mitkään kikkailut pelasta.

En minä tässä mitään suhdetta yritä pelastaa, vaan saada oma elämäni käsiini täysimääräisesti. Tein suuren virheen siinä, että ylipäätänsä aloin suunnitella menemisiäni ja töitäni miehen menojen mukaan. Minun ei olisi koskaan pitänyt tehdä niin. Eikä se ole pelien pelaamista, vaan sitä, että minä en uhriudu liikaa toisen eteen. Minun pitää oppia olemaan terveellä tavalla itsekkäämpi. Jos joku joskus halua elämässäni olla mukana, niin hän ottaa menoni huomioon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ikävää todeta näin, mutta vaikuttaa yksinkertaisesti siltä, ettei teitä ole luotu toisillenne. Vaikka kaikki eivät tätä allekirjoita, niin vaihtamalla paranee 85% tapauksista.

Taidat olla oikeassa.

Ap

Tuntemani eronneet isät tekevät pitkää työpäivää silloin, kun lapset ovat äidillään ja lyhyempää työpäivää silloin kun lapset ovat isällä.

Tämä lienee yleisempääkin, koska minulla on vastaavasti käyttäytyvä ystävä. Hänkin on katkeroitunut ja väittää, että miehiä pitää kohdella huonosti, jotta heidät saa jäämään. Kun taas hänen suhteitaan katsellessa on vaikuttanut siltä, että hän jumiutuu suhteisiin, missä mies ei alunperinkään ole ollut kiinnostunut hänestä oikeasti. Hän on tulkinnut miehen alkukosiomenot rakastumisena ja rakastunut, minkä jälkeen suhde on loputonta suhteen selvittelyä, eron yrityksiä ja yhteenpaluita.

Kuten jo sanottiinkin, niin sinun pitäisi muuttaa omaa ajatteluasi asiassa. Kuvittelet liian aikaisin, että tässä on nyt jokin rakkaustarina meneillään ja sitoudut siihen ajatukseen. Kuvittelet, että voit omalla miellyttämisenhalullasi tai kiukuttelullasi sekä näiden vuorottelulla saada miehen rakastumaan, mutta käy aivan päinvastoin. Mies alkaa silloin käyttämään vain sinua seksin saamiseen ja loputkin tunteet kuolevat. Sitten panet kaiken miehen syyksi ja väität, että kaikki miehet ovat samanlaisia. 

Odota ihan rauhassa ja katso, ovatko tunteet vastavuoroisia äläkä ala pakottamaan miestä mihinkään omalla miellyttämisenhalullasi ja suhteen selvittelyllä. Jos sellaisia tarvitaan jo tapailuvaiheessa, on satavarmaa, ettei siitä kunnollista suhdetta tule. Kannattaa unohtaa koko suhde, jos tavoitteena on muutakin kuin kevyt seksi- ja tapailusuhde.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani eronneet isät tekevät pitkää työpäivää silloin, kun lapset ovat äidillään ja lyhyempää työpäivää silloin kun lapset ovat isällä.

Silloin ei kannata aloittaa suhdetta, jos kuvioihin ei yksinkertaisesti mahdu toista ihmistä. Jos taas haluaa ihmisen elämäänsä, ei voi elää pelkästään lapsilleen, vaan parisuhteellekin pitää raivata tilaa. Näin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aivan vastaava kokemus ollut noin vuosi sitten. Irrottauduin siitä kuviosta sitten. En oikein osaa semmoista, että vähän etäännytään ja ruvetaan ”itsenäisemmäksi”. Lopetan näissä tilanteissa käytännössä sitten koko suhteen. Mutta tuo vuoden takainen oli tosi samanlainen, miehellä kaksi lasta ja vuoroviikosysteemi. Sitä luulisi, että jos mies on kiinnostunut, hän järjestelisi niin, että ehtisi näkemään, kun lapsivapaa viikko alkaa ja sitten lapsivapaana viikonloppuna (heillä vaihto oli uuden viikon alkaessa). Mutta aika nopeasti alkoi tulla tätä, että mies oli liian väsynyt, kun lapsivapaa aika alkoi, ja sitten piti olla aikaa harrastaa. Eikä hän ollut enää kovin halukas etukäteen sopimaan hyvissä ajoin, milloin nähdään. Tuli peruutuksiakin. Yritin pitkään ajatella hyvällä hänen elämäntilannettaan ja olla positiivinen, mutta minähän siinä olin ainoa, joka yritti jotain suhdetta rakentaa. Aloin voida huonosti. Tein sitä, että pitkitin viesteihin vastaamista tarkoituksella, ym. typerää. Ei minua olisi pätkääkään kiinnostanut sellainen pelleily. No, jossain vaiheessa rupesin sitten ihan oikeasti tapailemaan muita, mutta eihän siinä sitten ollut enää sijaa tuolle miehelle, se on ihan liian repivää. Kai sitten olin kynnysmatto, mutta minusta vain hyvässä suhteessa pitäisi olla molemminpuolista yritystä ja halua tavata ja sovitella aikatauluja ym. Ja jos on muutaman kuukauden suhteentapaisesta kysymys, niin ihan sitä alkuhuumaakin vielä. Olisin kaivannut, että minua olisi haluttu nähdä, viedä vaikka ravintolaan, romantiikkaa. Mutta ei. En jaksa sellaista pelleilyä, että pitäisi jotenkin koko ajan olla ”saalistettavana”. Eikä se mies kyllä sitten tykännyt siitäkään, kun sanoin, että olen ruvennut tapailemaan muita.

Minusta teit varmaan virheen, kun laitoit niitä joitakin kysymyksiä. Ei olisi kannattanut ehkä olla oma-aloitteisesti yhteydessä. Sekin on sitä, että sinä yrität.

Kuulostaa hyvin tutulta...tosin en ole alkanut pelailemaan vastaamisen kanssa, vaikka mieli on tehnytkin. Voi olla, että tein virheen, kun laitoin kysymyksiä. Mies aavisti, että joku on vialla, joten riideltiin sitten eilen, kun avauduin asioista ja kerroin mikä mättää.

Mutta aion suunnitella elämäni tästä lähtien kuten ennen miestä. Ja otin jo työvuoroja vastaan sen mukaan, miten minä haluan ja mikä sopii minun harrastuksiini ja menoihini. En pätkääkään sen mukaan, milloin miehellä on vapaata.

Ap

Vanha kunnon rakentava ratkaisu: joku käyttäytyy minua kohden huonosti joten alan itsekin käyttäytyä kuten hän. Ihanko oikeasti te kuvittelette että ongelmat ratkeavat elämässä näillä keinoilla? 

Ihan vinkkinä. Jos se suhde on hyvä niin se toimii ihan ilman että kumpikaan pelailee mitään pelejä. Jos se ei ole hyvä niin ei sitä mitkään kikkailut pelasta.

Vaikka sinulla ei ole näköjään kokemusta elämästä niin yleensä kun kohtelet jotain hyvin niin se tulkitaan heikkoudeksi ja sinua kohdellaan siitä syystä huonosti. Tämä on aika tavallista päättelyä. On ihan hyvä, että ap ottaa keskiöön itsensä, koska loppujenlopuksi hän itse on ainoa ketä hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Tämä lienee yleisempääkin, koska minulla on vastaavasti käyttäytyvä ystävä. Hänkin on katkeroitunut ja väittää, että miehiä pitää kohdella huonosti, jotta heidät saa jäämään. Kun taas hänen suhteitaan katsellessa on vaikuttanut siltä, että hän jumiutuu suhteisiin, missä mies ei alunperinkään ole ollut kiinnostunut hänestä oikeasti. Hän on tulkinnut miehen alkukosiomenot rakastumisena ja rakastunut, minkä jälkeen suhde on loputonta suhteen selvittelyä, eron yrityksiä ja yhteenpaluita.

Kuten jo sanottiinkin, niin sinun pitäisi muuttaa omaa ajatteluasi asiassa. Kuvittelet liian aikaisin, että tässä on nyt jokin rakkaustarina meneillään ja sitoudut siihen ajatukseen. Kuvittelet, että voit omalla miellyttämisenhalullasi tai kiukuttelullasi sekä näiden vuorottelulla saada miehen rakastumaan, mutta käy aivan päinvastoin. Mies alkaa silloin käyttämään vain sinua seksin saamiseen ja loputkin tunteet kuolevat. Sitten panet kaiken miehen syyksi ja väität, että kaikki miehet ovat samanlaisia. 

Odota ihan rauhassa ja katso, ovatko tunteet vastavuoroisia äläkä ala pakottamaan miestä mihinkään omalla miellyttämisenhalullasi ja suhteen selvittelyllä. Jos sellaisia tarvitaan jo tapailuvaiheessa, on satavarmaa, ettei siitä kunnollista suhdetta tule. Kannattaa unohtaa koko suhde, jos tavoitteena on muutakin kuin kevyt seksi- ja tapailusuhde.

En minä kuvitellut itsekseni mitään, vaan jopa ystäväni, joka tuntee miesystäväni sanoi, että hän on todella kiinnostunut ja ihastunut. Ja mies puhui minulle sitä, että olen lasten jälkeen parasta mitä hänen elämässään on tapahtunut ja hän haluaa minut elämäänsä. Toki siinä tein virheen, että uskoin nuita puheita, koska selvästi tällä hetkellä käytös viestii ihan muuta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani eronneet isät tekevät pitkää työpäivää silloin, kun lapset ovat äidillään ja lyhyempää työpäivää silloin kun lapset ovat isällä.

Silloin ei kannata aloittaa suhdetta, jos kuvioihin ei yksinkertaisesti mahdu toista ihmistä. Jos taas haluaa ihmisen elämäänsä, ei voi elää pelkästään lapsilleen, vaan parisuhteellekin pitää raivata tilaa. Näin se vaan menee.

Kyse on siitä, että mies haluaa seksiä eikä suhdetta. Sen saamiseksi pitää naista alkuun miellyttää, mutta se ei tarkoita rakastumista. Tämän ilmeisesti monetkin naiset jättävät huomiotta, että mies voi liehitellä naista ihan vain päästäkseen saamaan säännöllistä seksiä.

Vaikea tilanne ystävän näkökulmasta, kun nainen todella luulee miehen rakastavan ja olevan rakastunut, vaikka käytös on ihan muuta. Jos tavataan vain silloin kun se miehelle sattuu sopimaan, on kyllä aivan varma asia, ettei mies ole yhtään rakastunut. Ja jos itse on rakastunut, kannattaisi lopettaa suhde ennen kuin sattuu enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lienee yleisempääkin, koska minulla on vastaavasti käyttäytyvä ystävä. Hänkin on katkeroitunut ja väittää, että miehiä pitää kohdella huonosti, jotta heidät saa jäämään. Kun taas hänen suhteitaan katsellessa on vaikuttanut siltä, että hän jumiutuu suhteisiin, missä mies ei alunperinkään ole ollut kiinnostunut hänestä oikeasti. Hän on tulkinnut miehen alkukosiomenot rakastumisena ja rakastunut, minkä jälkeen suhde on loputonta suhteen selvittelyä, eron yrityksiä ja yhteenpaluita.

Kuten jo sanottiinkin, niin sinun pitäisi muuttaa omaa ajatteluasi asiassa. Kuvittelet liian aikaisin, että tässä on nyt jokin rakkaustarina meneillään ja sitoudut siihen ajatukseen. Kuvittelet, että voit omalla miellyttämisenhalullasi tai kiukuttelullasi sekä näiden vuorottelulla saada miehen rakastumaan, mutta käy aivan päinvastoin. Mies alkaa silloin käyttämään vain sinua seksin saamiseen ja loputkin tunteet kuolevat. Sitten panet kaiken miehen syyksi ja väität, että kaikki miehet ovat samanlaisia. 

Odota ihan rauhassa ja katso, ovatko tunteet vastavuoroisia äläkä ala pakottamaan miestä mihinkään omalla miellyttämisenhalullasi ja suhteen selvittelyllä. Jos sellaisia tarvitaan jo tapailuvaiheessa, on satavarmaa, ettei siitä kunnollista suhdetta tule. Kannattaa unohtaa koko suhde, jos tavoitteena on muutakin kuin kevyt seksi- ja tapailusuhde.

En minä kuvitellut itsekseni mitään, vaan jopa ystäväni, joka tuntee miesystäväni sanoi, että hän on todella kiinnostunut ja ihastunut. Ja mies puhui minulle sitä, että olen lasten jälkeen parasta mitä hänen elämässään on tapahtunut ja hän haluaa minut elämäänsä. Toki siinä tein virheen, että uskoin nuita puheita, koska selvästi tällä hetkellä käytös viestii ihan muuta.

Ap

Miehet puhuu kepeästi kaikenlaista koska tietävät että puhumalla saavat naisen tekemään mitä vain, mutta teot on ne jotka ratkaisee. Jos teot ei vastaa puhetta, se on pelkkää manipulointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aivan vastaava kokemus ollut noin vuosi sitten. Irrottauduin siitä kuviosta sitten. En oikein osaa semmoista, että vähän etäännytään ja ruvetaan ”itsenäisemmäksi”. Lopetan näissä tilanteissa käytännössä sitten koko suhteen. Mutta tuo vuoden takainen oli tosi samanlainen, miehellä kaksi lasta ja vuoroviikosysteemi. Sitä luulisi, että jos mies on kiinnostunut, hän järjestelisi niin, että ehtisi näkemään, kun lapsivapaa viikko alkaa ja sitten lapsivapaana viikonloppuna (heillä vaihto oli uuden viikon alkaessa). Mutta aika nopeasti alkoi tulla tätä, että mies oli liian väsynyt, kun lapsivapaa aika alkoi, ja sitten piti olla aikaa harrastaa. Eikä hän ollut enää kovin halukas etukäteen sopimaan hyvissä ajoin, milloin nähdään. Tuli peruutuksiakin. Yritin pitkään ajatella hyvällä hänen elämäntilannettaan ja olla positiivinen, mutta minähän siinä olin ainoa, joka yritti jotain suhdetta rakentaa. Aloin voida huonosti. Tein sitä, että pitkitin viesteihin vastaamista tarkoituksella, ym. typerää. Ei minua olisi pätkääkään kiinnostanut sellainen pelleily. No, jossain vaiheessa rupesin sitten ihan oikeasti tapailemaan muita, mutta eihän siinä sitten ollut enää sijaa tuolle miehelle, se on ihan liian repivää. Kai sitten olin kynnysmatto, mutta minusta vain hyvässä suhteessa pitäisi olla molemminpuolista yritystä ja halua tavata ja sovitella aikatauluja ym. Ja jos on muutaman kuukauden suhteentapaisesta kysymys, niin ihan sitä alkuhuumaakin vielä. Olisin kaivannut, että minua olisi haluttu nähdä, viedä vaikka ravintolaan, romantiikkaa. Mutta ei. En jaksa sellaista pelleilyä, että pitäisi jotenkin koko ajan olla ”saalistettavana”. Eikä se mies kyllä sitten tykännyt siitäkään, kun sanoin, että olen ruvennut tapailemaan muita.

Minusta teit varmaan virheen, kun laitoit niitä joitakin kysymyksiä. Ei olisi kannattanut ehkä olla oma-aloitteisesti yhteydessä. Sekin on sitä, että sinä yrität.

Kuulostaa hyvin tutulta...tosin en ole alkanut pelailemaan vastaamisen kanssa, vaikka mieli on tehnytkin. Voi olla, että tein virheen, kun laitoin kysymyksiä. Mies aavisti, että joku on vialla, joten riideltiin sitten eilen, kun avauduin asioista ja kerroin mikä mättää.

Mutta aion suunnitella elämäni tästä lähtien kuten ennen miestä. Ja otin jo työvuoroja vastaan sen mukaan, miten minä haluan ja mikä sopii minun harrastuksiini ja menoihini. En pätkääkään sen mukaan, milloin miehellä on vapaata.

Ap

Vanha kunnon rakentava ratkaisu: joku käyttäytyy minua kohden huonosti joten alan itsekin käyttäytyä kuten hän. Ihanko oikeasti te kuvittelette että ongelmat ratkeavat elämässä näillä keinoilla? 

Ihan vinkkinä. Jos se suhde on hyvä niin se toimii ihan ilman että kumpikaan pelailee mitään pelejä. Jos se ei ole hyvä niin ei sitä mitkään kikkailut pelasta.

Vaikka sinulla ei ole näköjään kokemusta elämästä niin yleensä kun kohtelet jotain hyvin niin se tulkitaan heikkoudeksi ja sinua kohdellaan siitä syystä huonosti. Tämä on aika tavallista päättelyä. On ihan hyvä, että ap ottaa keskiöön itsensä, koska loppujenlopuksi hän itse on ainoa ketä hänellä on.

Henkilö joka tulkitsee minun hyvän käytökseni niin että minua voi silloin kohdella huonosti on keskenkasvuinen ääliö. Sellaisen ihmisen kanssa ei saa hyvää suhdetta vaikka pelaisi mitä pelejä tai käyttäytyisi itse miten. En ihmettele että monet ovat huonoissa suhteissa kun ajatusmaailma on se että yritetään keksiä miten saan ääliön kanssa suhteen niin että hän ei kohtele minua liian huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lienee yleisempääkin, koska minulla on vastaavasti käyttäytyvä ystävä. Hänkin on katkeroitunut ja väittää, että miehiä pitää kohdella huonosti, jotta heidät saa jäämään. Kun taas hänen suhteitaan katsellessa on vaikuttanut siltä, että hän jumiutuu suhteisiin, missä mies ei alunperinkään ole ollut kiinnostunut hänestä oikeasti. Hän on tulkinnut miehen alkukosiomenot rakastumisena ja rakastunut, minkä jälkeen suhde on loputonta suhteen selvittelyä, eron yrityksiä ja yhteenpaluita.

Kuten jo sanottiinkin, niin sinun pitäisi muuttaa omaa ajatteluasi asiassa. Kuvittelet liian aikaisin, että tässä on nyt jokin rakkaustarina meneillään ja sitoudut siihen ajatukseen. Kuvittelet, että voit omalla miellyttämisenhalullasi tai kiukuttelullasi sekä näiden vuorottelulla saada miehen rakastumaan, mutta käy aivan päinvastoin. Mies alkaa silloin käyttämään vain sinua seksin saamiseen ja loputkin tunteet kuolevat. Sitten panet kaiken miehen syyksi ja väität, että kaikki miehet ovat samanlaisia. 

Odota ihan rauhassa ja katso, ovatko tunteet vastavuoroisia äläkä ala pakottamaan miestä mihinkään omalla miellyttämisenhalullasi ja suhteen selvittelyllä. Jos sellaisia tarvitaan jo tapailuvaiheessa, on satavarmaa, ettei siitä kunnollista suhdetta tule. Kannattaa unohtaa koko suhde, jos tavoitteena on muutakin kuin kevyt seksi- ja tapailusuhde.

En minä kuvitellut itsekseni mitään, vaan jopa ystäväni, joka tuntee miesystäväni sanoi, että hän on todella kiinnostunut ja ihastunut. Ja mies puhui minulle sitä, että olen lasten jälkeen parasta mitä hänen elämässään on tapahtunut ja hän haluaa minut elämäänsä. Toki siinä tein virheen, että uskoin nuita puheita, koska selvästi tällä hetkellä käytös viestii ihan muuta.

Ap

Olen tosi pahoillani, että jouduin pahoittamaan mielesi tässä, koska et ole tehnyt mitään virhettä. Jos mies olisi sinuun rakastunut, suhde roihuaisi nyt täysillä. Mutta ihastus meni ohi tai sitten mies alun perin halusi vain seksisuhdetta ja puhui pehmeitä, että saisi seksiä. Vain mies itse tietää kummasta oli kyse, mutta ei varmaankaan sitä kerro eikä kannata kysyä. 

Suhde ei ole kovin kauan kestänyt, joten eroaminen on vielä aika helppoa, jos haluat ns. kunnollisen parisuhteen. Jos seksisuhde riittää, niin sitten tämäkin suhde on siihen riittävä, kunhan selvität itsellesi mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani eronneet isät tekevät pitkää työpäivää silloin, kun lapset ovat äidillään ja lyhyempää työpäivää silloin kun lapset ovat isällä.

Silloin ei kannata aloittaa suhdetta, jos kuvioihin ei yksinkertaisesti mahdu toista ihmistä. Jos taas haluaa ihmisen elämäänsä, ei voi elää pelkästään lapsilleen, vaan parisuhteellekin pitää raivata tilaa. Näin se vaan menee.

Kyse on siitä, että mies haluaa seksiä eikä suhdetta. Sen saamiseksi pitää naista alkuun miellyttää, mutta se ei tarkoita rakastumista. Tämän ilmeisesti monetkin naiset jättävät huomiotta, että mies voi liehitellä naista ihan vain päästäkseen saamaan säännöllistä seksiä.

Vaikea tilanne ystävän näkökulmasta, kun nainen todella luulee miehen rakastavan ja olevan rakastunut, vaikka käytös on ihan muuta. Jos tavataan vain silloin kun se miehelle sattuu sopimaan, on kyllä aivan varma asia, ettei mies ole yhtään rakastunut. Ja jos itse on rakastunut, kannattaisi lopettaa suhde ennen kuin sattuu enemmän.

Miehethän menee vaikka naimisiin asti, että saa pidettyä jonkun siinä lähellä, vaikka ei viehättäisi mitenkään. Seksiäkin saa parisuhteen ulkopuolelta niin puolisoon ei ole pakko koskea. Mutta on mukavaa kun on puhtaita vaatteita, siisti koti,ruoka valmiina ja oma tiskikone, joku huolehtii kaikki juoksevat asiat ja näyttää ulospäin kunnialliselta kansalaiselta. 

"Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on."

Tässähän se asian ydin aika pitkälti on. Pelimiehet on kiinnostuneita sinusta niin pitkään kunnes ovat saaneet koukkuun. Sinä et valitse miehiä, miehet valitsevat sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aivan vastaava kokemus ollut noin vuosi sitten. Irrottauduin siitä kuviosta sitten. En oikein osaa semmoista, että vähän etäännytään ja ruvetaan ”itsenäisemmäksi”. Lopetan näissä tilanteissa käytännössä sitten koko suhteen. Mutta tuo vuoden takainen oli tosi samanlainen, miehellä kaksi lasta ja vuoroviikosysteemi. Sitä luulisi, että jos mies on kiinnostunut, hän järjestelisi niin, että ehtisi näkemään, kun lapsivapaa viikko alkaa ja sitten lapsivapaana viikonloppuna (heillä vaihto oli uuden viikon alkaessa). Mutta aika nopeasti alkoi tulla tätä, että mies oli liian väsynyt, kun lapsivapaa aika alkoi, ja sitten piti olla aikaa harrastaa. Eikä hän ollut enää kovin halukas etukäteen sopimaan hyvissä ajoin, milloin nähdään. Tuli peruutuksiakin. Yritin pitkään ajatella hyvällä hänen elämäntilannettaan ja olla positiivinen, mutta minähän siinä olin ainoa, joka yritti jotain suhdetta rakentaa. Aloin voida huonosti. Tein sitä, että pitkitin viesteihin vastaamista tarkoituksella, ym. typerää. Ei minua olisi pätkääkään kiinnostanut sellainen pelleily. No, jossain vaiheessa rupesin sitten ihan oikeasti tapailemaan muita, mutta eihän siinä sitten ollut enää sijaa tuolle miehelle, se on ihan liian repivää. Kai sitten olin kynnysmatto, mutta minusta vain hyvässä suhteessa pitäisi olla molemminpuolista yritystä ja halua tavata ja sovitella aikatauluja ym. Ja jos on muutaman kuukauden suhteentapaisesta kysymys, niin ihan sitä alkuhuumaakin vielä. Olisin kaivannut, että minua olisi haluttu nähdä, viedä vaikka ravintolaan, romantiikkaa. Mutta ei. En jaksa sellaista pelleilyä, että pitäisi jotenkin koko ajan olla ”saalistettavana”. Eikä se mies kyllä sitten tykännyt siitäkään, kun sanoin, että olen ruvennut tapailemaan muita.

Minusta teit varmaan virheen, kun laitoit niitä joitakin kysymyksiä. Ei olisi kannattanut ehkä olla oma-aloitteisesti yhteydessä. Sekin on sitä, että sinä yrität.

Kuulostaa hyvin tutulta...tosin en ole alkanut pelailemaan vastaamisen kanssa, vaikka mieli on tehnytkin. Voi olla, että tein virheen, kun laitoin kysymyksiä. Mies aavisti, että joku on vialla, joten riideltiin sitten eilen, kun avauduin asioista ja kerroin mikä mättää.

Mutta aion suunnitella elämäni tästä lähtien kuten ennen miestä. Ja otin jo työvuoroja vastaan sen mukaan, miten minä haluan ja mikä sopii minun harrastuksiini ja menoihini. En pätkääkään sen mukaan, milloin miehellä on vapaata.

Ap

Vanha kunnon rakentava ratkaisu: joku käyttäytyy minua kohden huonosti joten alan itsekin käyttäytyä kuten hän. Ihanko oikeasti te kuvittelette että ongelmat ratkeavat elämässä näillä keinoilla? 

Ihan vinkkinä. Jos se suhde on hyvä niin se toimii ihan ilman että kumpikaan pelailee mitään pelejä. Jos se ei ole hyvä niin ei sitä mitkään kikkailut pelasta.

En minä tässä mitään suhdetta yritä pelastaa, vaan saada oma elämäni käsiini täysimääräisesti. Tein suuren virheen siinä, että ylipäätänsä aloin suunnitella menemisiäni ja töitäni miehen menojen mukaan. Minun ei olisi koskaan pitänyt tehdä niin. Eikä se ole pelien pelaamista, vaan sitä, että minä en uhriudu liikaa toisen eteen. Minun pitää oppia olemaan terveellä tavalla itsekkäämpi. Jos joku joskus halua elämässäni olla mukana, niin hän ottaa menoni huomioon.

Ap

Et sinä tehnyt virhettä siinä vaan siinä että et selkeästi ole ilmaisuut miehelle että odotat häneltä samaa. Jos ryhdytään suhteeseen, ryhdytään siihen kunnolla molemmin puolin, ei vain toisin puolin. 

Ratkaisu ei siis ole että käyttäydyt jatkossa itse samoin kuin miehet vaan että vaadit miehiltä muuta käytöstä itseäsi kohtaan etkä alistu muuhun.

Vierailija kirjoitti:

"Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on."

Tässähän se asian ydin aika pitkälti on. Pelimiehet on kiinnostuneita sinusta niin pitkään kunnes ovat saaneet koukkuun. Sinä et valitse miehiä, miehet valitsevat sinut.

Sinällään surullista, että noita on suurin osa ja se suhde kestää noin 2kk tuollaisen kanssa ja menee sen jälkeen höyryillä seuraavat 7 vuotta kun koitat saada sitä ihmistä välittämään edes jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.

Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.

Hetken aikaa mies jaksaa yrittää. Kyllästyminen tulee kun mies tajuaa ettei tule koskaan tuntemaan oloaan turvalliseksi vaan pitää suorittaa ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

"Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on."

Tässähän se asian ydin aika pitkälti on. Pelimiehet on kiinnostuneita sinusta niin pitkään kunnes ovat saaneet koukkuun. Sinä et valitse miehiä, miehet valitsevat sinut.

Kyllä tuossa perää on. Nainen hurmataan sanoilla, minkä takia jotkut naiset jättävät teot huomiotta. Ap:n miehen sanoma "olet parasta mitä minulle on tapahtunut" -läppä kuulostaa todella kliseiseltä pelimiehen repliikiltä. Olet ainutlaatuinen, olet aivan mahtava, seksikäs, älykäs yms. tyyppinen läppä on sellainen, joka ainakin itselläni herättää epäilyksiä eikä ihastusta. Jos mies on liian sujuva ja hempeä, niin en ota häntä tosissani ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.

Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.

Hetken aikaa mies jaksaa yrittää. Kyllästyminen tulee kun mies tajuaa ettei tule koskaan tuntemaan oloaan turvalliseksi vaan pitää suorittaa ikuisesti.

Mies jaksaa kiinnostua max 4kk jos ei joudu suorittamaan. Jos joutuu suorittamaan niin se suorittaa vaikka vuosikymmeniä. On nähty ja todettu.  Ja vaikka ero tulisi naisen toimesta siinä välissä ja mies löytäisi jonkun täydellisen yksisarvisen puolisokseen, niin se jää kuin nalli kalliolle kun ex viheltää koiransa takaisin. Mies ei edes muista sitä yksisarvistaan seuraavana päivänä kun orjuuttaja on komentanut kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aivan vastaava kokemus ollut noin vuosi sitten. Irrottauduin siitä kuviosta sitten. En oikein osaa semmoista, että vähän etäännytään ja ruvetaan ”itsenäisemmäksi”. Lopetan näissä tilanteissa käytännössä sitten koko suhteen. Mutta tuo vuoden takainen oli tosi samanlainen, miehellä kaksi lasta ja vuoroviikosysteemi. Sitä luulisi, että jos mies on kiinnostunut, hän järjestelisi niin, että ehtisi näkemään, kun lapsivapaa viikko alkaa ja sitten lapsivapaana viikonloppuna (heillä vaihto oli uuden viikon alkaessa). Mutta aika nopeasti alkoi tulla tätä, että mies oli liian väsynyt, kun lapsivapaa aika alkoi, ja sitten piti olla aikaa harrastaa. Eikä hän ollut enää kovin halukas etukäteen sopimaan hyvissä ajoin, milloin nähdään. Tuli peruutuksiakin. Yritin pitkään ajatella hyvällä hänen elämäntilannettaan ja olla positiivinen, mutta minähän siinä olin ainoa, joka yritti jotain suhdetta rakentaa. Aloin voida huonosti. Tein sitä, että pitkitin viesteihin vastaamista tarkoituksella, ym. typerää. Ei minua olisi pätkääkään kiinnostanut sellainen pelleily. No, jossain vaiheessa rupesin sitten ihan oikeasti tapailemaan muita, mutta eihän siinä sitten ollut enää sijaa tuolle miehelle, se on ihan liian repivää. Kai sitten olin kynnysmatto, mutta minusta vain hyvässä suhteessa pitäisi olla molemminpuolista yritystä ja halua tavata ja sovitella aikatauluja ym. Ja jos on muutaman kuukauden suhteentapaisesta kysymys, niin ihan sitä alkuhuumaakin vielä. Olisin kaivannut, että minua olisi haluttu nähdä, viedä vaikka ravintolaan, romantiikkaa. Mutta ei. En jaksa sellaista pelleilyä, että pitäisi jotenkin koko ajan olla ”saalistettavana”. Eikä se mies kyllä sitten tykännyt siitäkään, kun sanoin, että olen ruvennut tapailemaan muita.

Minusta teit varmaan virheen, kun laitoit niitä joitakin kysymyksiä. Ei olisi kannattanut ehkä olla oma-aloitteisesti yhteydessä. Sekin on sitä, että sinä yrität.

Kuulostaa hyvin tutulta...tosin en ole alkanut pelailemaan vastaamisen kanssa, vaikka mieli on tehnytkin. Voi olla, että tein virheen, kun laitoin kysymyksiä. Mies aavisti, että joku on vialla, joten riideltiin sitten eilen, kun avauduin asioista ja kerroin mikä mättää.

Mutta aion suunnitella elämäni tästä lähtien kuten ennen miestä. Ja otin jo työvuoroja vastaan sen mukaan, miten minä haluan ja mikä sopii minun harrastuksiini ja menoihini. En pätkääkään sen mukaan, milloin miehellä on vapaata.

Ap

Vanha kunnon rakentava ratkaisu: joku käyttäytyy minua kohden huonosti joten alan itsekin käyttäytyä kuten hän. Ihanko oikeasti te kuvittelette että ongelmat ratkeavat elämässä näillä keinoilla? 

Ihan vinkkinä. Jos se suhde on hyvä niin se toimii ihan ilman että kumpikaan pelailee mitään pelejä. Jos se ei ole hyvä niin ei sitä mitkään kikkailut pelasta.

En minä tässä mitään suhdetta yritä pelastaa, vaan saada oma elämäni käsiini täysimääräisesti. Tein suuren virheen siinä, että ylipäätänsä aloin suunnitella menemisiäni ja töitäni miehen menojen mukaan. Minun ei olisi koskaan pitänyt tehdä niin. Eikä se ole pelien pelaamista, vaan sitä, että minä en uhriudu liikaa toisen eteen. Minun pitää oppia olemaan terveellä tavalla itsekkäämpi. Jos joku joskus halua elämässäni olla mukana, niin hän ottaa menoni huomioon.

Ap

Minusta ainoa virheesi on se että et tee itse tarpeeksi nopeasti johtopäätöksiä jos mies ei enää vaikuta tarpeeksi kiinnostuneelta. Olin itse nuorena kauhean ihastunut yhteen mieheen. Kuvittelin että hänkin oli minuun. Mutta kun hän alkoi monta kertaa peräkkäin mielummin jumittaa sohvalla leffaa katsellen kuin tavata minua niin sanoin hänelle suoraan että kun en ole kiinnostavampi kuin sohva niin saa minun puolestani jäädä sen sohvansa kanssa olemaan. Omat tunteet menivät kyllä samantien jos mies ei edes takapuoltaan sohvalta irti saa vuokseni.

Onneksi tapasin pian toisen miehen joka sitten ajoi vaikka 200 km keskellä yötä että ehtisi hetken olla kanssani kun ei muuten olisi ehtinyt. Aika selvä juttu että tämä teki vähän eri tavalla vaikutuksen ja tästä miehestä tulikin sitten aviomieheni.