Miksi minusta tulee aina itsestäänselvyys miehille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko niin, et kelpaatkohan sä miehelle vai että mies on onnekas saatuaan sut?

Onko vapaa-aikasi ilman miestä täyttä ja onnellista myös?

Onko kyse siitä et pidetään itsestäänselvyytenä, vai normaalista tasoittumisesta, jossa ihan kaikkea vapaata ei voi enää jakaa?

Onko teillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tarpeeksi, niin että teette kaikkea kivaa ja uuta yhdessä, vai joudutteko valitsemaan yhteisen ajan tai kivojen aktiviteettien välillä?

Aiemmin oon ollut samassa kuin ap, nykyisen kanssa en usko et on mahdollista koskaan käydä noin, vuosi on oltu yhdessä.

Ajattelen niin, että miehen pitäisi ymmärtää se, että olen kumppani josta kannattaa pitää kiinni. Tiedän olevani hyvä kumppani parisuhteessa ja tiedän, että minusta olisi ollut moni muukin kiinnostunut. Yhteisiä mielenkiinnonkohteita oli mielestäni riittävästi ja elämäni oli oikein hyvää ennen nykyisen kanssa seurustelua. Olen tosin jättänyt paljon harrastuksiani ja menojani vähemmälle nyt, että meillä olisi aikaa myös olla yhdessä, kun lapset ovat kuvioissa mukana.

Siltä se tuntuu, että minusta on tullut itsestäänselvyys, koska suhde on tosiaan aika tuore. Ei sen pitäisi tasoittua vielä tässä vaiheessa.

Ap

Newsflash: Miehet tajuavat vasta eron jälkeen, mitä menettivät. Sinuna keskittyisin itseeni ja harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.

Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.

Tämän huomasin myös itse. Mitä dominoivampi olet luonteeltasi sitä kiinnostuneenpia ovat miehet ja haluavat miellyttää sinua.

Tuo mies ei vaan halua sua. Itsellä suhde, jossa mies tekee kaiken mitä haluan. Älä koskaan ole se, joka välittää enemmän tai äkä ainakaan näytä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko niin, et kelpaatkohan sä miehelle vai että mies on onnekas saatuaan sut?

Onko vapaa-aikasi ilman miestä täyttä ja onnellista myös?

Onko kyse siitä et pidetään itsestäänselvyytenä, vai normaalista tasoittumisesta, jossa ihan kaikkea vapaata ei voi enää jakaa?

Onko teillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tarpeeksi, niin että teette kaikkea kivaa ja uuta yhdessä, vai joudutteko valitsemaan yhteisen ajan tai kivojen aktiviteettien välillä?

Aiemmin oon ollut samassa kuin ap, nykyisen kanssa en usko et on mahdollista koskaan käydä noin, vuosi on oltu yhdessä.

Ajattelen niin, että miehen pitäisi ymmärtää se, että olen kumppani josta kannattaa pitää kiinni. Tiedän olevani hyvä kumppani parisuhteessa ja tiedän, että minusta olisi ollut moni muukin kiinnostunut. Yhteisiä mielenkiinnonkohteita oli mielestäni riittävästi ja elämäni oli oikein hyvää ennen nykyisen kanssa seurustelua. Olen tosin jättänyt paljon harrastuksiani ja menojani vähemmälle nyt, että meillä olisi aikaa myös olla yhdessä, kun lapset ovat kuvioissa mukana.

Siltä se tuntuu, että minusta on tullut itsestäänselvyys, koska suhde on tosiaan aika tuore. Ei sen pitäisi tasoittua vielä tässä vaiheessa.

Ap

Jos ottajia oli muitakin, miksi päädyit juuri tuohon mieheen, joka toteuttaa samaa kaavaa kuin edellisetkin suhteesi?

Mies teki alkuun paljon enemmän, mitä muut sen eteen, että kiinnostuisin. Ja lopulta ihastuin. En pelkästään sen takia, että mies oli niin selvästi kiinnostunut, vaan myös siksi, että pidin hänestä ja meillä oli hauskaa ja mukavaa yhdessä. Ja kuvittelin taas, että koska mies niin selvästi panostaa, hän on oikeasti ja tosissaan kiinnostunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.

Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.

Tämän huomasin myös itse. Mitä dominoivampi olet luonteeltasi sitä kiinnostuneenpia ovat miehet ja haluavat miellyttää sinua.

Näin se tuntuu menevän. Eksäni on selvästi epävakaan kanssa yhdessä, enkä ole koskaan nähnyt hänen panostavan niin paljon, kuin nyt. Vaikka hän aikoinaan sanoi, että ei koskaan suostuisi olemaan hankalassa parisuhteessa hankalan ihmisen kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko niin, et kelpaatkohan sä miehelle vai että mies on onnekas saatuaan sut?

Onko vapaa-aikasi ilman miestä täyttä ja onnellista myös?

Onko kyse siitä et pidetään itsestäänselvyytenä, vai normaalista tasoittumisesta, jossa ihan kaikkea vapaata ei voi enää jakaa?

Onko teillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tarpeeksi, niin että teette kaikkea kivaa ja uuta yhdessä, vai joudutteko valitsemaan yhteisen ajan tai kivojen aktiviteettien välillä?

Aiemmin oon ollut samassa kuin ap, nykyisen kanssa en usko et on mahdollista koskaan käydä noin, vuosi on oltu yhdessä.

Ajattelen niin, että miehen pitäisi ymmärtää se, että olen kumppani josta kannattaa pitää kiinni. Tiedän olevani hyvä kumppani parisuhteessa ja tiedän, että minusta olisi ollut moni muukin kiinnostunut. Yhteisiä mielenkiinnonkohteita oli mielestäni riittävästi ja elämäni oli oikein hyvää ennen nykyisen kanssa seurustelua. Olen tosin jättänyt paljon harrastuksiani ja menojani vähemmälle nyt, että meillä olisi aikaa myös olla yhdessä, kun lapset ovat kuvioissa mukana.

Siltä se tuntuu, että minusta on tullut itsestäänselvyys, koska suhde on tosiaan aika tuore. Ei sen pitäisi tasoittua vielä tässä vaiheessa.

Ap

Newsflash: Miehet tajuavat vasta eron jälkeen, mitä menettivät. Sinuna keskittyisin itseeni ja harrastuksiin.

Jep, juuri niin aion tehdä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.

Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.

Tämän huomasin myös itse. Mitä dominoivampi olet luonteeltasi sitä kiinnostuneenpia ovat miehet ja haluavat miellyttää sinua.

Näin se tuntuu menevän. Eksäni on selvästi epävakaan kanssa yhdessä, enkä ole koskaan nähnyt hänen panostavan niin paljon, kuin nyt. Vaikka hän aikoinaan sanoi, että ei koskaan suostuisi olemaan hankalassa parisuhteessa hankalan ihmisen kanssa.

Ap

Heh, joskus sitä mies ajautuu orjan asemaan :D Itsekin joustin aivan liikaa ensimmäisessä pitkässä suhteessani. Ennemmin tai myöhemmin sitä kuitenkin tajuaa lopettaa hölmöilyn. Joskus vasta suhteen loputtua voi oivaltaa, miten sitä ei ollut oma itsensä ja alkaa vasta sitten elää rentoa elämää.

Puhut että aina käy näin miesten kanssa.Tunnut olevan melko kokenut. Montako näitä vastaavia suhteita sinulla on ollut? Tarkoitan että käyttäydytkö itse jonkin kaavan mukaan ja tämä on siitä seurausta?

Laitoin nyt viestillä tiettyjä kysymyksiä, kun en tiedä milloin meillä on seuraavan kerran aikaa nähdä. Loppuviikolle olen jo suunnitellut muuta, saa tällä kertaa mies nähdä vaivaa jos haluaa nähdä ja jutella. Mä en peru enkä siirrä enää mitään, en edes harrastusmenoja, jos olen niitä suunnitellut jollekin päivälle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Puhut että aina käy näin miesten kanssa.Tunnut olevan melko kokenut. Montako näitä vastaavia suhteita sinulla on ollut? Tarkoitan että käyttäydytkö itse jonkin kaavan mukaan ja tämä on siitä seurausta?

Pidempiä suhteita on takana muutama. Muutama lyhyt. Käyttäydyn juuri niin, että kun rakastun, olen ymmärtäväinen, mukautuvainen, huomioon ottava, kiltti jne.

Ap

Mun aiemmat suhteet oli tollasia. Nykyinen on eri maata, ollaan molemmat parisuhdekeskeisiä varmaan ja onnellisia että ollaan löydetty toisemme yksinäisten vuosien jälkeen

Ja oon kanssa tollanen kiltti, muut ei arvostaneet mutta nyt on niin eri meininki, noi on vaan vääriä miehiä sulle

Vierailija kirjoitti:

Laitoin nyt viestillä tiettyjä kysymyksiä, kun en tiedä milloin meillä on seuraavan kerran aikaa nähdä. Loppuviikolle olen jo suunnitellut muuta, saa tällä kertaa mies nähdä vaivaa jos haluaa nähdä ja jutella. Mä en peru enkä siirrä enää mitään, en edes harrastusmenoja, jos olen niitä suunnitellut jollekin päivälle.

Ap

Tossa teit virheen että aloit ite kysellä asiasta, oisit vaan ollu hiljaa ja se ois saanu alkaa kysellä sun perään.

Mutta siis eihän tollasessa valtapelissä oo järkeä, että kannattaa etsiä se omanlainen mies rinnalle!

Vierailija kirjoitti:

Jep. Miestä ei saa ikinä miellyttää ja seksikin kannattaa pitää vallan välineenä. Miehellä on hyvä olla tunne, että sinä olet jättämässä hänet jos ei ole sinulle kynnysmattona. Niin ne on onnellisia ja viihtyy. Muista kiukutella tyhjästä ja parkua ja huutaa välillä, polta miehen vaatteet pihalla. Oppii olemaan sillä tavalla ja ne tykkää siitä.

Miehille tuo on normaalia johtamista. Siksi miehet johtajina ovat niin julmia. Miehille parisuhde alituinen valtapeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Miestä ei saa ikinä miellyttää ja seksikin kannattaa pitää vallan välineenä. Miehellä on hyvä olla tunne, että sinä olet jättämässä hänet jos ei ole sinulle kynnysmattona. Niin ne on onnellisia ja viihtyy. Muista kiukutella tyhjästä ja parkua ja huutaa välillä, polta miehen vaatteet pihalla. Oppii olemaan sillä tavalla ja ne tykkää siitä.

Miehille tuo on normaalia johtamista. Siksi miehet johtajina ovat niin julmia. Miehille parisuhde alituinen valtapeli.

Niin on. Yksikään ex ei muistele minua hyvällä jolle yritin olla täydellinen pikkuvaimo.  Sen sijaan ex jolle pihtasin ja olin suorastaan narsistinen muistaa minua lämmöllä. Sanoo eläneenä elämänsä onnellisinta aikaa kanssani. Hän sai kantaa käsilaukkuani ja kävellä 5 metriä perässä. Tein hänestä impotentin päälle kolmekymppisenä, niin että joutui syömään lääkkeitä. En hoitanut kotia, lihoin kymmeniä kiloja, saatoin liikkua aivan paskaisena viikkojakin peseytymättä. Osoitin kaikin tavoin etten halua olla mitenkään lähellä. Olemme yhä tekemisissä. Hän vaan ottaa kiltisti vastaan kun huudan ja olen kusipäinen. Yhä olen ihaninta, kauneista seksikkäintä mitä on ja kaipaa minua ja suree menetettyä onnellista elämää kanssani. Oikeasti miehet on ihan hel-ve-tin mielenvikaisia ja häiriintyneitä. Mitään tasa-arvoista suhdetta niiden kanssa ei voi olla. Joko otat heti luulot pois tai alistut ja menetät itsesi. Valitsee siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko niin, et kelpaatkohan sä miehelle vai että mies on onnekas saatuaan sut?

Onko vapaa-aikasi ilman miestä täyttä ja onnellista myös?

Onko kyse siitä et pidetään itsestäänselvyytenä, vai normaalista tasoittumisesta, jossa ihan kaikkea vapaata ei voi enää jakaa?

Onko teillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tarpeeksi, niin että teette kaikkea kivaa ja uuta yhdessä, vai joudutteko valitsemaan yhteisen ajan tai kivojen aktiviteettien välillä?

Aiemmin oon ollut samassa kuin ap, nykyisen kanssa en usko et on mahdollista koskaan käydä noin, vuosi on oltu yhdessä.

Ajattelen niin, että miehen pitäisi ymmärtää se, että olen kumppani josta kannattaa pitää kiinni. Tiedän olevani hyvä kumppani parisuhteessa ja tiedän, että minusta olisi ollut moni muukin kiinnostunut. Yhteisiä mielenkiinnonkohteita oli mielestäni riittävästi ja elämäni oli oikein hyvää ennen nykyisen kanssa seurustelua. Olen tosin jättänyt paljon harrastuksiani ja menojani vähemmälle nyt, että meillä olisi aikaa myös olla yhdessä, kun lapset ovat kuvioissa mukana.

Siltä se tuntuu, että minusta on tullut itsestäänselvyys, koska suhde on tosiaan aika tuore. Ei sen pitäisi tasoittua vielä tässä vaiheessa.

Ap

Siis olette olleet yhdessä muutaman kuukauden ja olet jo jättänyt pois omia menojasi ja harrastuksiasi,rukannut työvuorojasi jne MIEHEN takia?!?! Pistäppä se kalenteri uusiksi heti-ei ihme, että tyyppi on jo nyt välinpitämätön. Hän ei ole vielä sinuun ns. sitoutunut, hänellä on jo kokemusta lapsiperhearjesta jne. -lapet yleensä tuppaavat loppupeleissä olemaan jokaisen vanhemman tärkein ihmissuhde, jos on suht normaali tapaus kyseessä, ei se uusi puoliso/kumppani. Teet nyt itsellesi karhunpalveluksen, jos et itse osoita hänelle, että markkinaarvosi ei ole kadonnut minnekkään-pieni mustasukkaisuus saa miehen varpailleen, "saalis"han saattaa häneltä karata, jos ei pidä siitä huolta, niin se vain menee. Miehet ovat todella yksinkertaisia näissä asioissa, älä koskaan unohda sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Miestä ei saa ikinä miellyttää ja seksikin kannattaa pitää vallan välineenä. Miehellä on hyvä olla tunne, että sinä olet jättämässä hänet jos ei ole sinulle kynnysmattona. Niin ne on onnellisia ja viihtyy. Muista kiukutella tyhjästä ja parkua ja huutaa välillä, polta miehen vaatteet pihalla. Oppii olemaan sillä tavalla ja ne tykkää siitä.

Miehille tuo on normaalia johtamista. Siksi miehet johtajina ovat niin julmia. Miehille parisuhde alituinen valtapeli.

Niin on. Yksikään ex ei muistele minua hyvällä jolle yritin olla täydellinen pikkuvaimo.  Sen sijaan ex jolle pihtasin ja olin suorastaan narsistinen muistaa minua lämmöllä. Sanoo eläneenä elämänsä onnellisinta aikaa kanssani. Hän sai kantaa käsilaukkuani ja kävellä 5 metriä perässä. Tein hänestä impotentin päälle kolmekymppisenä, niin että joutui syömään lääkkeitä. En hoitanut kotia, lihoin kymmeniä kiloja, saatoin liikkua aivan paskaisena viikkojakin peseytymättä. Osoitin kaikin tavoin etten halua olla mitenkään lähellä. Olemme yhä tekemisissä. Hän vaan ottaa kiltisti vastaan kun huudan ja olen kusipäinen. Yhä olen ihaninta, kauneista seksikkäintä mitä on ja kaipaa minua ja suree menetettyä onnellista elämää kanssani. Oikeasti miehet on ihan hel-ve-tin mielenvikaisia ja häiriintyneitä. Mitään tasa-arvoista suhdetta niiden kanssa ei voi olla. Joko otat heti luulot pois tai alistut ja menetät itsesi. Valitsee siitä.

Osa miehistä on toki häiriintyneitä, mutta nyt jotain rajaa näihin juttuihin. Et ole itsekään läheskään terve, jos pystyt tuollaisessa suhteessa olemaan ja tuolla tavoin kumppaniasi kohtelemaan. 

Miehesi on narsistinen etkä ole hänelle prioriteetti. Lähde.

Aika sairaita vastauksia kyllä.

Ei vastaa omia kokemuksiani.

Minulla ei ole kokemusta siitä, että mies olisi pitänyt minua tuolla tavoin itsestäänselvyytenä. Suurin osa suhteistani on ollut hyviä. Yhden kanssa tämä sama kuvio meni kuitenkin toisin päin: miehen mielestä minä pidin häntä itsestäänselvyytenä. Yritän analysoida tältä pohjalta.

Olen itsenäinen ja itsekseni viihtyvä nainen, ja elämäni on täyttä. Olen unelma-ammatissani, joka on monen miehenkin mielestä kiinnostava ja selvästi nostaa kiinnostavuuttani partnerina. Se vie hyvin paljon aikaa ja on ammatin lisäksi myös harrastukseni. Olen kiinnostunut myös monelaisista muista asioista ja tekemisistä. Vapaa-ajalla viihdyn kuitenkin usein ihan vain kotona röhnöttämässä, silloin kun minulle sellaista suodaan.

Olen yleensä pariutunut kaltaisteni miesten kanssa. Tämä yksi poikkeuskin vaikutti alussa siltä, että meillä olisi paljon yhteistä. Hän kuitenkin heittäytyi aika pian suhteen alussa ns. kynnysmatoksi. Hän olisi tehnyt puolestani mitä tahansa (jos en olisi kieltänyt), luopunut kaikista omista haaveistaan ja tavoitteistaan jne. Tämä alkoi kohtalaisen pian ahdistaa minua. Alkuhuuman pyörteissä minua ahdisti myös heikko suoriutumiseni töissä, kun ajatuksiini ei mahtunut mitään muuta kuin tämä mies. Kerroinkin asiasta hänelle ja mainitsin alkavani tietoisesti hallita ajatuksiani ja käytöstäni, jotta en päädy pilaamaan ammatillista asemaani rakkauden vuoksi. Ennakkovaroituksesta huolimatta mies meni paniikkiin, kun aloin ns. ottaa etäisyyttä. Vakuuttelin hänelle kaiken olevan edelleen hyvin, ja että olen aivan yhtä rakastunut kuin ennenkin. En vain voi enää olla töistä pois useana päivänä viikossa ja minun on ajateltava muitakin asioita kuin vain miestä. Ei se auttanut, vaan mies alkoi puhua kuinka en rakasta häntä enää, en välitä, pidän häntä itsestäänselvyytenä, jne.

Sinulla ap tuskin on näin paha tilanne. Et odota miehen jäävän töistäkin pois sinun vuoksesi, tai että hän ei tapaisi lapsiaan jotta voisitte olla yhdessä. Voi silti olla, että yhdessä ollessanne ikään kuin unohdat itsesi, mielipiteesi, arvosi, tavoitteesi jne., ja pyrit mahdollisimman pitkälle sulautumaan yhteen miehen kanssa. Sellainen on helposti toiselle ahdistavaa, jos tämä toinen ei tarvitse eikä halua vastaavaa symbioosia. Minun hyvissä suhteissani yhteisenä nimittäjänä on ollut se, että kumpikin on itsenäinen, toisesta erillinen ihminen, jolla on suhteeseen omaakin annettavaa, sen sijaan että aina kyselee toiselta, mitä tämä haluaisi ja mistä tykkäisi. Siis olen ollut miesten näkökulmasta kiinnostava ihminen - en vain joku joka tekee kotityöt ja jolta saa seksiä (kotitöitä en edes tee enempää kuin mies).

Mielestäni ratkaisu tähän ei ole mikään valtapelien pelailu. Jos sellaiseen ryhtyy, on jo hävinnyt. Vaikka sillä saisikin toisen ns. varpailleen, ei sellainen suhde voi kovin onnellinen olla. Minun tämä tossukkakumppanini yritti sitä suhteen lopussa, jolloin menetin kaiken kunnioitukseni häntä kohtaan, koska en vain pysty arvostamaan noin lapsellisesti käyttäytyviä ihmisiä. Siinä vaiheessa lähdin suhteesta.

Ratkaisu olisi se, että viihtyy itse omassa elämässään niin hyvin, että se viihtyminen houkuttelee kumppania osalliseksi siihen. Silloin ei tarvitse pakottaa, paimentaa tai manipuloida saadakseen toisen viettämään aikaa kanssaan.