Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minusta tulee aina itsestäänselvyys miehille?
16.09.2020 |
Jokaisessa suhteessa käy niin. Eikä ole väliä suhteen pituudella. Nyt huomaan taas, että läsnäoloni on itsestäänselvää nykyiselle kumppanilleni. Kyseessä vielä mies, jolla lapset vuoroviikoin, minä lapseton. Lapsettomille viikoille mies on alkanut koko ajan enemmän ja enemmän hommaamaan kaikkea ylimääräistä menoa, ottaa töitä enemmän jne. Molemmat käydään töissä, minä pystyn paremmin vaikuttamaan omiin vuoroihini ja olen yrittänyt tehdä vuoroja mahdollisimman vähän silloin, kun meillä olisi mahdollisuus töiden lomassa viettää aikaa aikuisten kesken (teen kahta työtä). Suunnittelen menoni ja tapaamiseni kavereiden kanssa samalla tavalla, mutta mies ei tunnu välittävän yhteisestä mahdollisesta ajasta juuri ollenkaan. Ei enää, kun on huomannut, että olen sitoutunut suhteeseen.
Tuntuu siltä, että jokaisessa suhteessa, missä olen ollut, minun pitäisi olla jatkuvasti etäinen ja pidätellä tunteitani, olla jalka oven välissä mahdollisesti lähtemässä. Vain silloin miehet ovat panostaneet, halunneet viettää aikaa yhdessä ja järjestäneet yhteistä aikaa. Aina kun olen viimein rakastunut ja sitoutunut suhteeseen, alkaa mies vähentämään omaa halukkuuttaan nähdä, ei jaksa tai halua tehdä enää asioita yhdessä eikä panosta yhteiseen aikaan. Tuntuu että minusta tulee kaluste jonkin pöydän tavoin: kiva olla olemassa ja tuossahan se pyörii osana muuta huushollia.
Olen jotenkin niin väsynyt tähän samaan kaavaan, etten tiedä mitä tehdä. En tiedä jaksanko käydä taas samoja keskusteluja läpi. Miten yhteinen aika olisi tärkeää, yhteinen tekeminen olisi tärkeää, yhteinen aika mahdollistaa sen, että voidaan harrastaa seksiä, koska sekin on tärkeää minulle. Ja kun kyse ei edes ole mistään vuosien suhteesta, vaan tässä pitäisi olla alkuhuuma menossa.
Ja se alkaa aina samalla kaavalla: mies kiinnostuu minusta, piirittää minua ja on selvästi se paljon aktiivisempi osapuoli. Kunnes olen ns. koukussa, jolloin käy aina niin, että kanssani suhteeseen panostetaan yhä vähemmän ja vähemmän, yhteinen aika on telkkarin edessä möllöttämistä jos sitä ylipäätänsä on.
Onko kellään muulla samanlaista? Tein nyt sen päätöksen, että en sorvaa töitäni enkä menojani enää miehen viikkojen mukaan. Aion nähdä ystäviäni enemmän ja lisätä harrastuksissa käyntejä.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Niin moni nainen kuvittelee olevansa se uniikki prinsessa jonka eteen mies tekee kaiken.
Pitäs viiä ulos ja sinne sun tänne matkustaan yms (miehen rahoilla toki) .
Joo uniikit prinsessat tekee kaikkensa miehen eteen saadakseen tyhjän. Kuulemma sen saa pyytämättä, mutta ei uniikit prinsessat saa edes sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen näkökulma:
1. Näet kiinnostavan naisen, ihastut ja haluat seksiä. Kerrot naiselle kuinka ainutlaatuisena tätä pidät, kuinka ihanaa on olla yhdessä ja ehkä uskot sen itsekin. Seksisuhde alkaa.
2. Nainen rakastuu, mutta itse olet jo vähän kyllästynytkin. Alkaa tulla erilaisia vaatimuksia, vaikka sinulle riittää seksikin. Nainen alkaa kiukutella, sinua kyllästyttää, mutta koska muualtakaan ei nyt ole seksiä saatavissa, lepertelet naiselle jotain hempeää, jotta tämä on tyytyväinen.
3. Seksisuhde jatkuu, välillä nainen valittaa ja lupaat korjata tapasi. Riidellään, mutta seksisuhde jatkuu. Etsit kuumeisesti uutta naista, johon voisi rakastua ja löydät sellaisen pian. Pidät ensinmainittua naista varalla, kunnes näet rakastatko tätä uutta naista, vai tuleeko hänestä vain uusi seksisuhdenainen.
Aika surullista. Toivoisin tähän maailmaan enemmän empatiaa muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko niin, et kelpaatkohan sä miehelle vai että mies on onnekas saatuaan sut?
Onko vapaa-aikasi ilman miestä täyttä ja onnellista myös?
Onko kyse siitä et pidetään itsestäänselvyytenä, vai normaalista tasoittumisesta, jossa ihan kaikkea vapaata ei voi enää jakaa?
Onko teillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tarpeeksi, niin että teette kaikkea kivaa ja uuta yhdessä, vai joudutteko valitsemaan yhteisen ajan tai kivojen aktiviteettien välillä?
Aiemmin oon ollut samassa kuin ap, nykyisen kanssa en usko et on mahdollista koskaan käydä noin, vuosi on oltu yhdessä.
Ajattelen niin, että miehen pitäisi ymmärtää se, että olen kumppani josta kannattaa pitää kiinni. Tiedän olevani hyvä kumppani parisuhteessa ja tiedän, että minusta olisi ollut moni muukin kiinnostunut. Yhteisiä mielenkiinnonkohteita oli mielestäni riittävästi ja elämäni oli oikein hyvää ennen nykyisen kanssa seurustelua. Olen tosin jättänyt paljon harrastuksiani ja menojani vähemmälle nyt, että meillä olisi aikaa myös olla yhdessä, kun lapset ovat kuvioissa mukana.
Siltä se tuntuu, että minusta on tullut itsestäänselvyys, koska suhde on tosiaan aika tuore. Ei sen pitäisi tasoittua vielä tässä vaiheessa.
Ap
Jos ottajia oli muitakin, miksi päädyit juuri tuohon mieheen, joka toteuttaa samaa kaavaa kuin edellisetkin suhteesi?
Mies teki alkuun paljon enemmän, mitä muut sen eteen, että kiinnostuisin. Ja lopulta ihastuin. En pelkästään sen takia, että mies oli niin selvästi kiinnostunut, vaan myös siksi, että pidin hänestä ja meillä oli hauskaa ja mukavaa yhdessä. Ja kuvittelin taas, että koska mies niin selvästi panostaa, hän on oikeasti ja tosissaan kiinnostunut.
Ap
Saattoihan hän ollakin, mutta ei niistä motiiveista joiden haluaisit vaikuttavan. Aika montakin syytä keksin äkkiseltään, miksi eronnut isä haluaisi naisen.
AP olis mulle unelma kumppani. Kaikenlaiset parisuhdepelaajat ja dissaajat on tullut koettua. Sulla on käynyt vain paska tuuri miesten kanssa...
Ethän muutu? ethän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.
Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.
Tämä on ikävä kyllä totta. Jos nainen on hyvä miehelle, nainen luulee saavansa sitten samanlaista kohtelua itsekin. Mies ei ajattele näin. Mies ajattelee että nainen nauttii hänen hellimisestään ja hoivaamisestaan ja miehen rooli on vain ottaa se vastaan.
Näin ainakin oma mieheni kerran sanoi. Ja tajusin että sen mukaan hän myös on toiminut nämä vuodet.
Tämä on kyllä niin totta! Vaikka se on naisen kannalta tietysti kurjaa, on monella tässä myös peiliin katsomisen paikka. Kuten aiemmin kirjoitin, ei ole miestäkään täysin syyttäminen, mikäli hän on luullut ryhtyneensä parisuhteeseen naisen kanssa, kuka nauttii miehen hyysäämisestä mikäli on itse mennyt sellaisen kuvan antamaan. "Eiku musta on vaa ihana tehdä sulle ruokaa/siivota/tiskata/lajitella sun bokserit.". Oikeasti ketä tässä voi syyttää? Kuulostaa ikävältä toimintatavalta, mutta päätin itse uudessa parisuhteessa heti tietoisesti olla tekemättä näitä asioita, vaikka tietyssä pöhnässä olisikin tehnyt mieli lähteä sille passauslinjalle. Päätin alusta asti, etten kerää miehen tiskejä vaan koska haluan olla mukava tai, koska ei ole niin iso vaiva, vaan kohteliaasti pyysin, että hän siivoaisi omansa pois. Samoin sovittiin, että mikäli toinen käy kaupassa ja laittaa ruokaa, niin toinen siivoaa. Tuntuu ikävältä pelata tällaisia pelejä, mutta olen tosi tyytyväinen, että päätin toimia näin ja sitä enemmän olen tyytyväinen tämän hetkiseen suhteeseemme. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko niin, et kelpaatkohan sä miehelle vai että mies on onnekas saatuaan sut?
Onko vapaa-aikasi ilman miestä täyttä ja onnellista myös?
Onko kyse siitä et pidetään itsestäänselvyytenä, vai normaalista tasoittumisesta, jossa ihan kaikkea vapaata ei voi enää jakaa?
Onko teillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tarpeeksi, niin että teette kaikkea kivaa ja uuta yhdessä, vai joudutteko valitsemaan yhteisen ajan tai kivojen aktiviteettien välillä?
Aiemmin oon ollut samassa kuin ap, nykyisen kanssa en usko et on mahdollista koskaan käydä noin, vuosi on oltu yhdessä.
Tämä on oikeasti hyvä kysymys ja herätti itseni reilut kymmenen vuotta sitten. Suhteeni oli siis menneet juuri ap:n kuvailemaan kaavaa ja en muista mistä tuon silloin sattumalta luin/kuulin, mutta oli hurja tajuta että tosiaan asian voi ajatella noin kahdella eri tavalla. Olin siis oikeastaan aina epäillyt omaa riittävyyttäni ja luonnollisesti sitä enemmän mitä useampi kokemus tuosta itsestäänselvyytenä olemisesta tuli eikä mulle ollut koskaan tullut edes mieleen että mies on "lucky one".
Tuon tajuamisen jälkeen olen ollut ja tulen pysymäänkin (iki)sinkkuna, koska oikeasti tuota omaa toiminta- ja ajatusmallia on ihan hirvittävän hankala alkaa muuttamaan vaikka sen kuinka tajuaakin olevan väärin/vahingollista itseä kohtaan. Lisäksi on jo myöhäistä perustaa perhettä joka itselläni on aina ollut se suurin haave joten nyt sille parisuhteellekin pitäisi keksiä jokin muu tarkoitus. Toki aikuinen ja tasa-arvoinen suhde (eri asunnoissa asuen) olisi ihanaa, mutta en vaan enää jaksa luottaa että sellaista omalle kohdalle osuu joten helpompi unohtaa koko juttu.
N44
Vierailija kirjoitti:
Tiettyyn miestyyppiin (yleensä heihin, joilla on ollut hallitseva äiti) puree aiemmin ketjussa mainitut ns orjuuttajanaiset. Omakohtaistakin kokemusta on yhdestä eksästä, joka kohteli kuin roskaa ensimmäiset 6kk suhteesta kun yritin rakentaa aikuista parisuhdetta. Tunteiden kuoltua jätin eksän mutta jatkoin hänen käyttämistään seksiin ja ulkona syömisen sun muiden menojen maksajana :D ja taivas että eksä silloin jaksoikin juosta perässä, ehdotti kaikki tapaamiset ja käyttäytyi muutenkin noin 100x paremmin kuin parisuhteessa ollessamme. Noh, lopulta totesin etten jaksa leikkiä syöjätärtä enää ja jätin miehen lopullisesti.
Nykyään eksällä on uusi juoksuttaja :D
Mullakin oli kiva ja välittävä ex aviomies eron jälkeen. Parisuhteessa oli alistava sika ja kylmä kuin mikä. Eron jälkeen oli sellainen, että en olisi ikinä jättänyt sitä miestä. Se johtui vain siitä että sillä oli jo parisuhde ja minä olin nyt ulkopuolisen naisen roolissa. Puolisollehan kuuluu olla täyspaska ja suhteen ulkopuolisille lirkutellaan ja ollaan kaikkea sitä mitä puolisolle ei olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni nainen kuvittelee olevansa se uniikki prinsessa jonka eteen mies tekee kaiken.
Pitäs viiä ulos ja sinne sun tänne matkustaan yms (miehen rahoilla toki) .
Joo uniikit prinsessat tekee kaikkensa miehen eteen saadakseen tyhjän. Kuulemma sen saa pyytämättä, mutta ei uniikit prinsessat saa edes sitä.
Minä kyllä sain ja puoli valtakuntaa. Eli sain miehen joka aidosti rakastaa ja näyttää sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.
Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.
Hetken aikaa mies jaksaa yrittää. Kyllästyminen tulee kun mies tajuaa ettei tule koskaan tuntemaan oloaan turvalliseksi vaan pitää suorittaa ikuisesti.
Täähän se on. Ei tollasella pelaamisella mitään hyvää saa aikaiseksi. Enkä usko, että nainenkaan jaksaa tollasta pitemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.
Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.
Tämä on ikävä kyllä totta. Jos nainen on hyvä miehelle, nainen luulee saavansa sitten samanlaista kohtelua itsekin. Mies ei ajattele näin. Mies ajattelee että nainen nauttii hänen hellimisestään ja hoivaamisestaan ja miehen rooli on vain ottaa se vastaan.
Näin ainakin oma mieheni kerran sanoi. Ja tajusin että sen mukaan hän myös on toiminut nämä vuodet.
Tämä on kyllä niin totta! Vaikka se on naisen kannalta tietysti kurjaa, on monella tässä myös peiliin katsomisen paikka. Kuten aiemmin kirjoitin, ei ole miestäkään täysin syyttäminen, mikäli hän on luullut ryhtyneensä parisuhteeseen naisen kanssa, kuka nauttii miehen hyysäämisestä mikäli on itse mennyt sellaisen kuvan antamaan. "Eiku musta on vaa ihana tehdä sulle ruokaa/siivota/tiskata/lajitella sun bokserit.". Oikeasti ketä tässä voi syyttää? Kuulostaa ikävältä toimintatavalta, mutta päätin itse uudessa parisuhteessa heti tietoisesti olla tekemättä näitä asioita, vaikka tietyssä pöhnässä olisikin tehnyt mieli lähteä sille passauslinjalle. Päätin alusta asti, etten kerää miehen tiskejä vaan koska haluan olla mukava tai, koska ei ole niin iso vaiva, vaan kohteliaasti pyysin, että hän siivoaisi omansa pois. Samoin sovittiin, että mikäli toinen käy kaupassa ja laittaa ruokaa, niin toinen siivoaa. Tuntuu ikävältä pelata tällaisia pelejä, mutta olen tosi tyytyväinen, että päätin toimia näin ja sitä enemmän olen tyytyväinen tämän hetkiseen suhteeseemme. :)
Tosi vaikeaa olla parisuhteessa jos on ihminen joka pitää kotitöiden tekemisestä. Pitäisi lopettaa itselleen nautintoa tuova asia jotta voi hallita puolisoaan. Seksi on toinen. Jos siitä pitää eikä koskaan kieltäydy niin sekin on huono juttu. Seksistä ja kotitöistä pitävälle naiselle ei löydy miestä. Niin se vain on. Mutta kun minä en halua elää seksittömässä suhteessa jossain kaatopaikassa! Olen mieluummin sinkku sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.
Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.
Tämä on ikävä kyllä totta. Jos nainen on hyvä miehelle, nainen luulee saavansa sitten samanlaista kohtelua itsekin. Mies ei ajattele näin. Mies ajattelee että nainen nauttii hänen hellimisestään ja hoivaamisestaan ja miehen rooli on vain ottaa se vastaan.
Näin ainakin oma mieheni kerran sanoi. Ja tajusin että sen mukaan hän myös on toiminut nämä vuodet.
Tämä on kyllä niin totta! Vaikka se on naisen kannalta tietysti kurjaa, on monella tässä myös peiliin katsomisen paikka. Kuten aiemmin kirjoitin, ei ole miestäkään täysin syyttäminen, mikäli hän on luullut ryhtyneensä parisuhteeseen naisen kanssa, kuka nauttii miehen hyysäämisestä mikäli on itse mennyt sellaisen kuvan antamaan. "Eiku musta on vaa ihana tehdä sulle ruokaa/siivota/tiskata/lajitella sun bokserit.". Oikeasti ketä tässä voi syyttää? Kuulostaa ikävältä toimintatavalta, mutta päätin itse uudessa parisuhteessa heti tietoisesti olla tekemättä näitä asioita, vaikka tietyssä pöhnässä olisikin tehnyt mieli lähteä sille passauslinjalle. Päätin alusta asti, etten kerää miehen tiskejä vaan koska haluan olla mukava tai, koska ei ole niin iso vaiva, vaan kohteliaasti pyysin, että hän siivoaisi omansa pois. Samoin sovittiin, että mikäli toinen käy kaupassa ja laittaa ruokaa, niin toinen siivoaa. Tuntuu ikävältä pelata tällaisia pelejä, mutta olen tosi tyytyväinen, että päätin toimia näin ja sitä enemmän olen tyytyväinen tämän hetkiseen suhteeseemme. :)
Alkuun se meni niin, että mies juoksi perässä. Sanoin suoraan, että tapailen muitakin, tämä häiritsi liikaa miestä ja mulla oli herännyt jo tunteita, niin jätin muut pois kuvioista. Mutta edelleen elin aika itsenäistä elämää ja mies oli se, joka hakeutui enemmän seuraani, halusi tulla luokseni jne. Vasta siinä vaiheessa, kun aloin raivaamaan miehelle enemmän tilaa elämässäni, suunnittelemaan menojani miehen viikkojen mukaan, tämä on mennyt tähän. En siis alusta alkaen antanut kuvaa, vaan raivasin tilaa miehelle ja tunteille vasta jonkin ajan kuluttua. Ja siinä vaiheessa mies on alkanut käyttäytymään välinpitämättömämmin ja suunnitellut yhteisille viikoille ja viikonlopuille kaikkea muuta. Muutoin en kyllä ole yhtään passaaja-tyyppiä, teen miehelle ruokaa jos teen itsellenikin, en siivoile kuin omat jälkeni. Mulla on ihan tarpeeksi kiirettä omassa elämässäni, että ehtisin passaamaan. Passaus on ollut sitä, että olen raivannut tilaa ja suunnitellut menojani enemmän miehen mukaan. Mikä on tietysti ollut virhe.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.
Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.
Tämä on ikävä kyllä totta. Jos nainen on hyvä miehelle, nainen luulee saavansa sitten samanlaista kohtelua itsekin. Mies ei ajattele näin. Mies ajattelee että nainen nauttii hänen hellimisestään ja hoivaamisestaan ja miehen rooli on vain ottaa se vastaan.
Näin ainakin oma mieheni kerran sanoi. Ja tajusin että sen mukaan hän myös on toiminut nämä vuodet.
JOTKUT miehet eivät arvosta läheisyyttä. Sulla on tasan yhden miehen kertomus asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.
Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.
Tämä on ikävä kyllä totta. Jos nainen on hyvä miehelle, nainen luulee saavansa sitten samanlaista kohtelua itsekin. Mies ei ajattele näin. Mies ajattelee että nainen nauttii hänen hellimisestään ja hoivaamisestaan ja miehen rooli on vain ottaa se vastaan.
Näin ainakin oma mieheni kerran sanoi. Ja tajusin että sen mukaan hän myös on toiminut nämä vuodet.
Tämä on kyllä niin totta! Vaikka se on naisen kannalta tietysti kurjaa, on monella tässä myös peiliin katsomisen paikka. Kuten aiemmin kirjoitin, ei ole miestäkään täysin syyttäminen, mikäli hän on luullut ryhtyneensä parisuhteeseen naisen kanssa, kuka nauttii miehen hyysäämisestä mikäli on itse mennyt sellaisen kuvan antamaan. "Eiku musta on vaa ihana tehdä sulle ruokaa/siivota/tiskata/lajitella sun bokserit.". Oikeasti ketä tässä voi syyttää? Kuulostaa ikävältä toimintatavalta, mutta päätin itse uudessa parisuhteessa heti tietoisesti olla tekemättä näitä asioita, vaikka tietyssä pöhnässä olisikin tehnyt mieli lähteä sille passauslinjalle. Päätin alusta asti, etten kerää miehen tiskejä vaan koska haluan olla mukava tai, koska ei ole niin iso vaiva, vaan kohteliaasti pyysin, että hän siivoaisi omansa pois. Samoin sovittiin, että mikäli toinen käy kaupassa ja laittaa ruokaa, niin toinen siivoaa. Tuntuu ikävältä pelata tällaisia pelejä, mutta olen tosi tyytyväinen, että päätin toimia näin ja sitä enemmän olen tyytyväinen tämän hetkiseen suhteeseemme. :)
No kuule, ihan tuota samaa peliä minäkin pelasin ja pelaan. En minä nyt tyhmä ole, tajuan tuon kaiken.
Joskus vain iskee sellainen hellyyden ja rakkauden puuska, että teen jotain minkä tiedän ilahduttavan miestäni. Ja hän on kiitollinen, pussaa ja kehuu. Mutta ei tee mitään vastapalvelusta. Ikinä.
Miestä saa kyllä syyttää. Vastavuoroisuus on ihan normaalia ja kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluvaa. Se pitäisi ymmärtää. Mutta kun ei niin ei. Sanon suoraan asiasta (vaikka ei pitäisi) ja mies on tosi surkeana. Mutta ei. Mikään ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko niin, et kelpaatkohan sä miehelle vai että mies on onnekas saatuaan sut?
Onko vapaa-aikasi ilman miestä täyttä ja onnellista myös?
Onko kyse siitä et pidetään itsestäänselvyytenä, vai normaalista tasoittumisesta, jossa ihan kaikkea vapaata ei voi enää jakaa?
Onko teillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tarpeeksi, niin että teette kaikkea kivaa ja uuta yhdessä, vai joudutteko valitsemaan yhteisen ajan tai kivojen aktiviteettien välillä?
Aiemmin oon ollut samassa kuin ap, nykyisen kanssa en usko et on mahdollista koskaan käydä noin, vuosi on oltu yhdessä.
Tämä on oikeasti hyvä kysymys ja herätti itseni reilut kymmenen vuotta sitten. Suhteeni oli siis menneet juuri ap:n kuvailemaan kaavaa ja en muista mistä tuon silloin sattumalta luin/kuulin, mutta oli hurja tajuta että tosiaan asian voi ajatella noin kahdella eri tavalla. Olin siis oikeastaan aina epäillyt omaa riittävyyttäni ja luonnollisesti sitä enemmän mitä useampi kokemus tuosta itsestäänselvyytenä olemisesta tuli eikä mulle ollut koskaan tullut edes mieleen että mies on "lucky one".
Tuon tajuamisen jälkeen olen ollut ja tulen pysymäänkin (iki)sinkkuna, koska oikeasti tuota omaa toiminta- ja ajatusmallia on ihan hirvittävän hankala alkaa muuttamaan vaikka sen kuinka tajuaakin olevan väärin/vahingollista itseä kohtaan. Lisäksi on jo myöhäistä perustaa perhettä joka itselläni on aina ollut se suurin haave joten nyt sille parisuhteellekin pitäisi keksiä jokin muu tarkoitus. Toki aikuinen ja tasa-arvoinen suhde (eri asunnoissa asuen) olisi ihanaa, mutta en vaan enää jaksa luottaa että sellaista omalle kohdalle osuu joten helpompi unohtaa koko juttu.
N44
Jos olet vielä kiinnostunut suhteesta, niin voi olla että tuo oivallus parantaa itseymmärrystäsi, mutta huonon itsetunnon muuttaminen täsmälleen päinvastaiseksi ei juurikaan ratkaise mitään, vaan on osa ongelmaa. Sinun kuuluisi olla onnellinen saadessasi minut on vain saman ongelman kääntöpuoli, sellaista "olen paras" -uhoamista.
Ennemmin kannattaisi opetella miten mies ajattelee ja mistä voi tunnistaa miehen, joka on tosissaan niistä, joille olet ajankulua. Itseään yliarvostava tai vähättelevä ovat molemmat yhtä huonossa asemassa parisuhdetta etsiessä olivat sitten miehiä tai naisia. Siksi, että he keskittyvät itseensä ja kelpaavuuteensa eivätkä sen havainnoimiseen, mikä toinen on miehiään tai naisiaan ja onko hän oikeasti sellainen, josta voisi tulla sopiva kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Pelimiehen näkökulma:
1. Näet kiinnostavan naisen, ihastut ja haluat seksiä. Kerrot naiselle kuinka ainutlaatuisena tätä pidät, kuinka ihanaa on olla yhdessä ja ehkä uskot sen itsekin. Seksisuhde alkaa.
2. Nainen rakastuu, mutta itse olet jo vähän kyllästynytkin. Alkaa tulla erilaisia vaatimuksia, vaikka sinulle riittää seksikin. Nainen alkaa kiukutella, sinua kyllästyttää, mutta koska muualtakaan ei nyt ole seksiä saatavissa, lepertelet naiselle jotain hempeää, jotta tämä on tyytyväinen.
3. Seksisuhde jatkuu, välillä nainen valittaa ja lupaat korjata tapasi. Riidellään, mutta seksisuhde jatkuu. Etsit kuumeisesti uutta naista, johon voisi rakastua ja löydät sellaisen pian. Pidät ensinmainittua naista varalla, kunnes näet rakastatko tätä uutta naista, vai tuleeko hänestä vain uusi seksisuhdenainen.
Korjattu
MIÄS kirjoitti:
AP olis mulle unelma kumppani. Kaikenlaiset parisuhdepelaajat ja dissaajat on tullut koettua. Sulla on käynyt vain paska tuuri miesten kanssa...
Ethän muutu? ethän
Pahimmat pelurit käyttää näitä repliikkejä. Olen kyllästynyt pelaamiseen... Olisit unelma...
Et ole kyllästynyt. Tämän tyyppiset kommentit on pelinavaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.
Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.
Tämä on ikävä kyllä totta. Jos nainen on hyvä miehelle, nainen luulee saavansa sitten samanlaista kohtelua itsekin. Mies ei ajattele näin. Mies ajattelee että nainen nauttii hänen hellimisestään ja hoivaamisestaan ja miehen rooli on vain ottaa se vastaan.
Näin ainakin oma mieheni kerran sanoi. Ja tajusin että sen mukaan hän myös on toiminut nämä vuodet.
Tämä on kyllä niin totta! Vaikka se on naisen kannalta tietysti kurjaa, on monella tässä myös peiliin katsomisen paikka. Kuten aiemmin kirjoitin, ei ole miestäkään täysin syyttäminen, mikäli hän on luullut ryhtyneensä parisuhteeseen naisen kanssa, kuka nauttii miehen hyysäämisestä mikäli on itse mennyt sellaisen kuvan antamaan. "Eiku musta on vaa ihana tehdä sulle ruokaa/siivota/tiskata/lajitella sun bokserit.". Oikeasti ketä tässä voi syyttää? Kuulostaa ikävältä toimintatavalta, mutta päätin itse uudessa parisuhteessa heti tietoisesti olla tekemättä näitä asioita, vaikka tietyssä pöhnässä olisikin tehnyt mieli lähteä sille passauslinjalle. Päätin alusta asti, etten kerää miehen tiskejä vaan koska haluan olla mukava tai, koska ei ole niin iso vaiva, vaan kohteliaasti pyysin, että hän siivoaisi omansa pois. Samoin sovittiin, että mikäli toinen käy kaupassa ja laittaa ruokaa, niin toinen siivoaa. Tuntuu ikävältä pelata tällaisia pelejä, mutta olen tosi tyytyväinen, että päätin toimia näin ja sitä enemmän olen tyytyväinen tämän hetkiseen suhteeseemme. :)
Tosi vaikeaa olla parisuhteessa jos on ihminen joka pitää kotitöiden tekemisestä. Pitäisi lopettaa itselleen nautintoa tuova asia jotta voi hallita puolisoaan. Seksi on toinen. Jos siitä pitää eikä koskaan kieltäydy niin sekin on huono juttu. Seksistä ja kotitöistä pitävälle naiselle ei löydy miestä. Niin se vain on. Mutta kun minä en halua elää seksittömässä suhteessa jossain kaatopaikassa! Olen mieluummin sinkku sitten.
Sekoitat nyt asioita pahan kerran. Olen kotitöistä ja seksistä paljon pitävä ja myös passaava nainen. Pitkä avioliittomme on erittäin onnellinen. Jostain muusta on nyt kiinni ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei saa kehua tai miellyttää. Vaikka kuinka olisi kiva passata ja paapoa ja olla toiselle hyvä, älä tee sitä. Ne nostaa siinä samalla itsekin itsensä jalustalle, älkää pitää itseään kuninkaana ja sinua hovina eli palvelusväkenä.
Mitä määräilevämpi ja vaativampi olet, sitä kiinnostuneempi mies on sinusta. Laita se mies miellyttämään sinua.
Tämä on ikävä kyllä totta. Jos nainen on hyvä miehelle, nainen luulee saavansa sitten samanlaista kohtelua itsekin. Mies ei ajattele näin. Mies ajattelee että nainen nauttii hänen hellimisestään ja hoivaamisestaan ja miehen rooli on vain ottaa se vastaan.
Näin ainakin oma mieheni kerran sanoi. Ja tajusin että sen mukaan hän myös on toiminut nämä vuodet.
Tämä on kyllä niin totta! Vaikka se on naisen kannalta tietysti kurjaa, on monella tässä myös peiliin katsomisen paikka. Kuten aiemmin kirjoitin, ei ole miestäkään täysin syyttäminen, mikäli hän on luullut ryhtyneensä parisuhteeseen naisen kanssa, kuka nauttii miehen hyysäämisestä mikäli on itse mennyt sellaisen kuvan antamaan. "Eiku musta on vaa ihana tehdä sulle ruokaa/siivota/tiskata/lajitella sun bokserit.". Oikeasti ketä tässä voi syyttää? Kuulostaa ikävältä toimintatavalta, mutta päätin itse uudessa parisuhteessa heti tietoisesti olla tekemättä näitä asioita, vaikka tietyssä pöhnässä olisikin tehnyt mieli lähteä sille passauslinjalle. Päätin alusta asti, etten kerää miehen tiskejä vaan koska haluan olla mukava tai, koska ei ole niin iso vaiva, vaan kohteliaasti pyysin, että hän siivoaisi omansa pois. Samoin sovittiin, että mikäli toinen käy kaupassa ja laittaa ruokaa, niin toinen siivoaa. Tuntuu ikävältä pelata tällaisia pelejä, mutta olen tosi tyytyväinen, että päätin toimia näin ja sitä enemmän olen tyytyväinen tämän hetkiseen suhteeseemme. :)
Tosi vaikeaa olla parisuhteessa jos on ihminen joka pitää kotitöiden tekemisestä. Pitäisi lopettaa itselleen nautintoa tuova asia jotta voi hallita puolisoaan. Seksi on toinen. Jos siitä pitää eikä koskaan kieltäydy niin sekin on huono juttu. Seksistä ja kotitöistä pitävälle naiselle ei löydy miestä. Niin se vain on. Mutta kun minä en halua elää seksittömässä suhteessa jossain kaatopaikassa! Olen mieluummin sinkku sitten.
Tässä ei ole kyse siitä, että henkilö X oikeasti tykkäisi kotitöiden tekemisestä. Kyse on siitä, että ihminen rakkauspöhnässä ja miellyttämisen tarpeessa antaa itsestään monesti täysin valheellisen kuvan itsestään, eikä ole siitä tietoinen. Paljon vahingollisempaa on täälläkin mainostettu toimintamalli mihin kuuluuvat huomiotta jättäminen ja ignooraaminen, ynnä muu pelaaminen.
Alkupuolella keskustelua AP totesi olevansa jalka oven välissä lähdössä, jos ei ala mukautua miehen aikatauluihin. Minusta tällaista ajatusmallia kannattaisi muuttaa. Ihminen ihastuu toiseen yleensä sellaisena mitä tämä oli alussa. Niine työvuoroineen ja menoineen ja yhdessäolon aikoineen. Asioiden sälyttäminen samanlaisia ei siis ole lähtemistä.
Niinpä ei kannata alkaa oma-aloitteisesti kaikessa hiljaisuudessa järjestellä mitään. Aika näyttää onko suhteella mahdollisuuksia olosuhteiden takia. Jotkut muuten voisivat pitää myös lasten kanssa vietettyä aikaa yhteisenä aikana.
Voi myös olla että tässä on jokin hiipuminen meneillään. Ennenaikaiset keskustelut asiasta haavoittavat turhaan sen itsetuntoa joka haluaisi enemmän, ja saavat aikaan ahdistuneisuutta siinä, jolle nykytila riittää. Kannattaa odotella mihin suuntaan suhde lähtee menemään ilman mitään pelejä.
Alue: Aihe vapaa
Tiettyyn miestyyppiin (yleensä heihin, joilla on ollut hallitseva äiti) puree aiemmin ketjussa mainitut ns orjuuttajanaiset. Omakohtaistakin kokemusta on yhdestä eksästä, joka kohteli kuin roskaa ensimmäiset 6kk suhteesta kun yritin rakentaa aikuista parisuhdetta. Tunteiden kuoltua jätin eksän mutta jatkoin hänen käyttämistään seksiin ja ulkona syömisen sun muiden menojen maksajana :D ja taivas että eksä silloin jaksoikin juosta perässä, ehdotti kaikki tapaamiset ja käyttäytyi muutenkin noin 100x paremmin kuin parisuhteessa ollessamme. Noh, lopulta totesin etten jaksa leikkiä syöjätärtä enää ja jätin miehen lopullisesti.
Nykyään eksällä on uusi juoksuttaja :D