Tyttöystäväni on surkea kokki

Vaikka tätä ei ääneen saisi sanoa niin kyllä miehen sytyttää kokkaustaitoinen nainen.

t.mies

ap:n viestistä jäi nyt käsitys, että kumpikaan - ap ja tyttis - eivät pidä toistensa ruuista. ap ei siis viestinsä perusteella ole sen kummempi kokki kuin tyttöystävänsäkään, heillä vain sattuu olemaan erilainen maku. 

itse kehottaisin ap:ta jättämään tyttöystävän ruuat syömättä ja tekemään oman ateriansa omalla tavallaan, jos kompromissia ei löydy. onko tuo nyt kovin hankalaa? 

Mä en osannut miehen kanssa yhteenmuutettaessa keittää edes vettä, nykyään olen aikas hyvä kokki. Mies opetti alkuun ja nykyään rakastan ruoanlaittoa ja leipomista. Mä keskityin nuoruudessa ihan muihin juttuihin ja mm. harrastin metsästystä ja kävin intin. Osaan siis alustaa pullataikinan ja purkaa ja kasat rynkyn ;P

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 09:49"]

Vaikka tätä ei ääneen saisi sanoa niin kyllä miehen sytyttää kokkaustaitoinen nainen.

t.mies

[/quote]

Saa sen toki ääneen sanoa ja pitääkin! Itse en halua miestä, jonka sytyttää kokkaustaitoinen nainen, joten se olisi hyvä tietää etukäteen :)

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:19"]

Tämän keskustelun perusteella olen aika lailla täydellinen nainen; kaunis, timmi ja urheilullinen, helkutinmoinen kokkaaja ja leipoja, fiksu, kouluttautunut, hauska ja rento. Harmi että mut on joku jo napannut;)

[/quote]

Ja niin vaatimatonkin vielä ;)

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:10"]

Pakko osallistua näin hauskaan keskusteluun. Mulla on meinaan ruokarakastajatar. Oma vaimo on keskinkertainen kokki, mutta käyn silloin tällöin (pari kertaa vuodessa) syömässä exän luona. Se on ihan taivaallinen ruuanlaittaja ja tietää sen hyvin. Siitä on hauska ruokkia minua, kun tietää etten saa yhtä hyvää kotona. Vaimolle en kerro mitään, vaan naamioin illalliset firman menoiksi. Mitään seksuaalista ei tähän liity, mutta en halua pahoittaa vaimoni mieltä kertomalla, että kaipaan edelleen exän herkkuja.

[/quote]

Hahhah, tämä on miehenä niin helppo uskoa! Onneksi oma vaimo tekee todella hyvää ruokaa, ei tulisi pieneen mieleenkään lähteä ruokavieraisiin.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:05"]

Voi näitä nykypäivän naiiveja neofemakoita. Siinä sitten ihmettelevät kun jäävät Kyöpelinvuoren portaille istumaan kun hyvää ruokaa tekevät ystävättäret talutetaan alttarille. Tai itkevät kun mies 15 avioliittovuoden jälkeen kyllästyy siihen einesmakaroonilaatikkoon ja lähtee pienelle kulinaristiselle rilluretkelle.

Kyllä kokkaus on kansalaistaito niin miehille kuin naisillekin, mutta ei tasa-arvo tarkoita sitä, että naisen ei tarvitse osata edes kunnon paahtopaistia valmistaa.

[/quote]

No jos tolla ajatusmaailmalla mennään parisuhde läpi, ni kyllä saa sitten mies joutaakkin lähteä niin kauas kuin pippuri kasvaa!

Itse käyn töissä, hoidan lapset, kodin siivoukset ja ruokakin pitää siihen päälle vääntää. Teen välillä yhtä pitkiä päiviä kuin mies ja oma työni on fyysisempää, mies on myyntineuvottelija ja suurinosa hänen työstään on autolla ajelua ja puhelimessa oloa. Jos mies vaatisi, että joka kerta, kun hän tulee töistä kotiin pitäisi olla ruoka pöydässä niin se mies sais lähteä aika alta yksikön! 

Toki teen ruokaa, koska lasten täytyy saada lämmin ruoka. Sehän on selvä, mut jos mun normaalit pöperöt et kelpaa ni terve menoa sitten vaan! Vaikka olen nainen, en ole kotipiika!

Onhan se tylsää, jos itse tykkää ruuasta ja ruuanlaitosta. Vaimo ei ole kovin innostunut kokki, käyttää suolaa liikaa ja olettaa että minä työpäivän päälle laittasin maistuvamman aterian hänelle ja lapsille. Täältäkin piste Nigellalle ja tiramisuille.

Ei suotta joku sanonut että ruuan laittaminen lähimmäiselle on rakkauden osoitus, olisi mukava jos kahdestaan kokkailisi ja tekisi jotain ruokaa vaikka yhdessä. Kokkaustaito parisuhteessa on hiukan laajempi asia kuin vatsan saaminen täyteen.

Meillä on molemmilla todella rankat duunit, yrittäjiä kun kumpikin ollaan, niin työpäivät ovat helposti 10-16 tunnin mittaisia. Silti yritetään löytää energiaa kokata yhdessä ja syödä hyvin. Se on päivän paras hetki kun tulee väsyneenä kotiin, avaa punkkupullon ja saa keskittyä ruuanlaittoon. Eivät ne arkisin tietenkään mitään monen tunnin kokkausorgioita ole, mutta eineksiin ei sentään sorruta. Viikonloppuisin ja lomalla sitten panostetaan enemmän ja tehdään kaikkia kokeiluja ja virityksiä.

Saarioisen valmislaatikkoa puputtava nainen olisi kyllä kamalinta mitä tietäisin.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:47"]

hei vaan neidit.. mulla tällainen ongelma, että olen hullun lailla rakastunut erääseen naiseen ja ollaan oltu yhdessä noin puolisen vuotta. Ollaan kolmikymppisiä joten hänkään ei ole ihan vasta äitin helmoista muuttanut.

Alussa hän sanoi tykkäävänsä ruoanlaitosta, ja vaikka se ei elämänkumppania valittaessa olekaan se tärkein asia niin olisihan se kiva jos nainen osaa kokata niin voidaan molemmat tehdä vaikka vuorotellen tai yhdessä. Mutta kun oikeasti naisella ei ole minkäänlaista käsitystä ruoanlaiton perusteista, siis että mitkä ruoka-aineet sopii yhteen ja tekee liian mausteista ruokaa. Tykkään itsekin tulisesta ruuasta mutta se on eri juttu kuin laittaa jotain ihan täysin sopimatonta maustetta tosi paljon, jolloin sitä ei edes voi syödä. Tai sitten ei mausteita ollenkaan. Tästä ei kärsi huomauttaa ollenkaan koska hän suuttuu ihan kauheasti. Kaverini ovat samaa mieltä kun on pidetty saunailtoja meillä ja nainen innoissaan sinne kokkailee, mutta kukaan ei niihin yleensä ensimmäisen kerran jälkeen koske. Yhdessä kokkaaminen, tai se, että minä kokkaan, ei ole mahdollista sillä aina kun teen ruokaa niin hän tulee maustamaan (pilaamaan) ruokani ja loukkaantuu jos sanon että anna minun kokata tällä kertaa. Ikinä ei minun ruoka ole tarpeeksi hyvää vaan hän aina antaa parannusehdotukset miten voisin tehdä ensi kerralla, hänen valvonnassaan tietysti. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, järki sanoo että etsiä joku toinen joka osaa kokata tai edes tunnustaa olevansa huono kokki, tunteet taas sanoo vastaan, kun välitän hänestä paljon. Hän on kaunis, pitää huolen itsestään, on itsenäinen ja muuten ihanteellinen..

[/quote]

Olet ääliö,jos tuollaisesta asiasta pitää tosiaan tehdä ongelma,tai edes avaus tänne.

A)Kokkaa itse,äläkä valita.

B)Opeta tyttöystääväsi kokkaamaan,ei kukaan ole seppä syntyessään.

C)Alatte käydä pelkästään ulkona syömässä.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 14:01"]

Saarioisen valmislaatikkoa puputtava nainen olisi kyllä kamalinta mitä tietäisin.

[/quote]

Juuri näin tunnen minäkin.

Nuorten naisten on välillä vaikea asettua miehen asemaan ja ymmärtää, mikä siinä Nigellassa on niin eroottista. Alkukantaiset ja selittämättömät voimat mystisine syy-yhteyksineen siinä ovat pelissä: miehet vain keskimäärin tykkäävät ja arvostavat ruokaa tekeviä naisia todella paljon, oli se sitten vanhanaikaista patriarkalismia tai ei.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 14:01"]

Meillä on molemmilla todella rankat duunit, yrittäjiä kun kumpikin ollaan, niin työpäivät ovat helposti 10-16 tunnin mittaisia. Silti yritetään löytää energiaa kokata yhdessä ja syödä hyvin. Se on päivän paras hetki kun tulee väsyneenä kotiin, avaa punkkupullon ja saa keskittyä ruuanlaittoon. Eivät ne arkisin tietenkään mitään monen tunnin kokkausorgioita ole, mutta eineksiin ei sentään sorruta. Viikonloppuisin ja lomalla sitten panostetaan enemmän ja tehdään kaikkia kokeiluja ja virityksiä.

Saarioisen valmislaatikkoa puputtava nainen olisi kyllä kamalinta mitä tietäisin.

[/quote]

Heh, me syödään helposti tuplasti enemmän valmisruokia ja ulkona, kuin itse tehtyjä ruokia :D Tästä asiasta puputtava mies olisi varmaan aika kamala miesdiiva muutenkin...

Okei, no jätä se. Ansaitsee paremman miehen.

Jätä se nainen. Tein aikoinaan itse sen virheen, että seurustelin pari vuotta naisen kanssa, joka ei osannut kokata. Oli vielä kasvissyöjä kaiken lisäksi. Siinä meni sitten kaksi vuotta mutustellessa niitä mauttomia linssimössöjä. Lopulta tulin järkiini ja jätin mimmin. Nykyisin naimisissa helvetin hyvän kokin kanssa. No, onhan tässä elopainokin noussut varmaan 15 kiloa herkutellessa, mutta hetkeäkään en kadu päätöstä.

Makuasioista voi kiistellä loputtomiin :)

Tunnen kyllä tunteen. Vaimoni on ihan ok kokki ja hän osaa tehdä moni ruokia todella hyvin, mutta hänellä on sellainen ominaisuus että hän tahtoo sotkea kaikkea liikaa sekaisin keskenään. Itse tykkään enemmän yksinkertaisista ruuista ja aidoista mausta. Usein jos pudottelee ruokaan mausteita vähän joka purkista, niin lopputulos on se että ruoka on vähintääkin liian suolaista. Sukurasitteen vuoksi yritän syödä myös varsin maltillisesti suolaa.

Mutta sen sijaan jos tehdään tulista ruokaa, niin minä pidän todella tulisesta ruuasta ja se mikä on minusta sopivaa, jää vaimolla syömättä. Onneksi chiliä voi lisätä valmiiseen ruokaan.

Ehkä voisitte tehdä ruokaa vuorotellen ja pitää välillä opetusiltoja "näin tehdään minun lempiruokaani". Voisitte myös sopia siitä, että mausteita ei laiteta ruuanlaittovaiheessa lainkaan vaan kumpikin voi sitten maustaa omaa lautasellistaan mielensä mukaan.

opettele itse tekemään ruokaa.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:52"]

Jätä se nainen. Tein aikoinaan itse sen virheen, että seurustelin pari vuotta naisen kanssa, joka ei osannut kokata. Oli vielä kasvissyöjä kaiken lisäksi. Siinä meni sitten kaksi vuotta mutustellessa niitä mauttomia linssimössöjä. Lopulta tulin järkiini ja jätin mimmin. Nykyisin naimisissa helvetin hyvän kokin kanssa. No, onhan tässä elopainokin noussut varmaan 15 kiloa herkutellessa, mutta hetkeäkään en kadu päätöstä.

[/quote]

Vaimosi varmaan tykkää sun läskimahasta...

Näissä nykyajan 20-30 -vuotiaissa naisissa on se ongelma, että harva heistä osaa tai edes haluaa ruokaa tehdä. Mieheltä vaaditaan kyllä, että pitäisi niska limassa vääntää töitä ja tuoda rahaa kotiin, rakentaa iltaisin ja viikonloppuisin pitkästä tavarasta perheelle 300 neliön talo, löytää jostain aikaa lapsille ja vielä kiksauttaa vaimoa kolmasti viikossa. Mutta sitten ei viitsitä nostaa sitä lihavaa persettä sohvalta Emerdalen edestä sen vertaa, että väsyneelle miehelle paistettaisiin kunnon paahtopaisti tai edes itsetehtyjä karjalanpiirakoita sunnuntaisin. 

Kaverin isä antoi aikoinaan hyvän neuvon: "Vaimoksi ota rikas ja hyvän näköinen. Jos et sellaista löydä, ota edes hyvä kokki".

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:52"]

Jätä se nainen. Tein aikoinaan itse sen virheen, että seurustelin pari vuotta naisen kanssa, joka ei osannut kokata. Oli vielä kasvissyöjä kaiken lisäksi. Siinä meni sitten kaksi vuotta mutustellessa niitä mauttomia linssimössöjä. Lopulta tulin järkiini ja jätin mimmin. Nykyisin naimisissa helvetin hyvän kokin kanssa. No, onhan tässä elopainokin noussut varmaan 15 kiloa herkutellessa, mutta hetkeäkään en kadu päätöstä.

[/quote]

Pakko ottaa kantaa tähän... Meillä kokataan ihan sekaruokavalion mukaan, mutta todellakin myös niitä "linssimössöjä". Paitsi että meillä ne ei ole mauttomia eikä mössöjä. Yksi näistä on miehen lempiruokaa, tavatessamme sen käsitys hyvästä ruoasta oli kolme Bic Macia peräjälkeen tai pussista italianpataa.