Tyttöystäväni on surkea kokki
hei vaan neidit.. mulla tällainen ongelma, että olen hullun lailla rakastunut erääseen naiseen ja ollaan oltu yhdessä noin puolisen vuotta. Ollaan kolmikymppisiä joten hänkään ei ole ihan vasta äitin helmoista muuttanut.
Alussa hän sanoi tykkäävänsä ruoanlaitosta, ja vaikka se ei elämänkumppania valittaessa olekaan se tärkein asia niin olisihan se kiva jos nainen osaa kokata niin voidaan molemmat tehdä vaikka vuorotellen tai yhdessä. Mutta kun oikeasti naisella ei ole minkäänlaista käsitystä ruoanlaiton perusteista, siis että mitkä ruoka-aineet sopii yhteen ja tekee liian mausteista ruokaa. Tykkään itsekin tulisesta ruuasta mutta se on eri juttu kuin laittaa jotain ihan täysin sopimatonta maustetta tosi paljon, jolloin sitä ei edes voi syödä. Tai sitten ei mausteita ollenkaan. Tästä ei kärsi huomauttaa ollenkaan koska hän suuttuu ihan kauheasti. Kaverini ovat samaa mieltä kun on pidetty saunailtoja meillä ja nainen innoissaan sinne kokkailee, mutta kukaan ei niihin yleensä ensimmäisen kerran jälkeen koske. Yhdessä kokkaaminen, tai se, että minä kokkaan, ei ole mahdollista sillä aina kun teen ruokaa niin hän tulee maustamaan (pilaamaan) ruokani ja loukkaantuu jos sanon että anna minun kokata tällä kertaa. Ikinä ei minun ruoka ole tarpeeksi hyvää vaan hän aina antaa parannusehdotukset miten voisin tehdä ensi kerralla, hänen valvonnassaan tietysti. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, järki sanoo että etsiä joku toinen joka osaa kokata tai edes tunnustaa olevansa huono kokki, tunteet taas sanoo vastaan, kun välitän hänestä paljon. Hän on kaunis, pitää huolen itsestään, on itsenäinen ja muuten ihanteellinen..
Kommentit (100)
Olen edellisen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä. Se, kun raahautuu rättiväsyneenä kotiin rankan duunipäivän jälkeen ja haistaa jo rappukäytävään uunissa muhivat herkut, ja tietää vielä että ne tulevat oman kotioven takaa, on parasta mitä tiedän. Ja tietää rouvakin, että myöhemmin kiitos seisoo sitten makuhuoneen puolella.
Meillä mies tekee ruuat. Mua ei kiinnosta. Jos mies ei tee, pärjään teellä ja näkkärillä. Mun elämässä on huomattavasti kiinnostavampia asioita kuin ruoka.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 15:59"]
Näissä nykyajan 20-30 -vuotiaissa naisissa on se ongelma, että harva heistä osaa tai edes haluaa ruokaa tehdä. Mieheltä vaaditaan kyllä, että pitäisi niska limassa vääntää töitä ja tuoda rahaa kotiin, rakentaa iltaisin ja viikonloppuisin pitkästä tavarasta perheelle 300 neliön talo, löytää jostain aikaa lapsille ja vielä kiksauttaa vaimoa kolmasti viikossa. Mutta sitten ei viitsitä nostaa sitä lihavaa persettä sohvalta Emerdalen edestä sen vertaa, että väsyneelle miehelle paistettaisiin kunnon paahtopaisti tai edes itsetehtyjä karjalanpiirakoita sunnuntaisin.
Kaverin isä antoi aikoinaan hyvän neuvon: "Vaimoksi ota rikas ja hyvän näköinen. Jos et sellaista löydä, ota edes hyvä kokki".
[/quote]
Niin että naisenko sitten pitää väsyneenä, pitkän työpäivän jälkeen tehdä arvon herralle ruokaa, siivota jne.? Jospa sinä tekisit joskus väsyneelle vaimolle kunnon ruuat.
PS. Harvalle miehelle se kolme kertaa viikossa tuskin on mikään vastenmielinen ajatus ja velvollisuus.
Oikeesti! Siinä on hyvä syy jättää kumppani.. laittaa ruokaan liikaa suolaa! Hoh hoh hoijjaa. Jätä se, ansaitsee todellakin paremman kumppanin!
Ratkaisu provoosi vakavasti ottaen on kommunikaatio. Kerro, ettet pidä yhtä mausteisesta ruuasta kuin hän. Sano, että toivot, että maustetaan ensin miedommin sinulle, ja hän sitten lisää oman makunsa mukaan mausteita. Ilmaise asia niin, että tässä on tilaisuus olla kiva, kiltti ja ihana sinulle. Älä esitä, että sinun makusi on parempi. Kukaan normaali ihminen ei tietenkään eroa tällaisen takia.
Tyttöystävältäsi on varmaan jostain syystä turtunut makuaisti. Tai se makuaisti on syntymälahjana niin heikko, ettei maista mitään mietoja makuja. Niitä mausteita pitää sitten työntää ruokaan roppakaupalla ihan vain, että maistuisi edes jollekin.
Valitettavan yleistä nykyään. Nuorehkoissa naisissa on harvassa ne timantit, jotka osaavat laittaa ruokaa tai taitavat edes kodin perussiisteyteen tarvittavan siivoustaidon.
Siksi kannattaa suosia vain 35+ naisia.
Mä olen parikymppinen nainen enkä itsekään tee ruokaa. Syön paljon vihanneksia ja hedelmiä raakana, rahkaa, raejuustoja, kananmunia, leipää, puuroa ymsyms. En millään viitsi vääntää mitään italianpatoja, tykkään terveellisestä ja yksinkertaisesta.
Mieheni puolestaan on niin nirso, että jos makkarasoppaan vääränlaista makkaraa pistetty, ne lentää roskiin. Lisäks syömäkelvollisia ruokalajeja ei kuulemma ole kauhean montaa. Ei kauheasti huvita yllätyksenä sille kokkailla kun ei kuitenkaan kelpaa. Paras vaan kun molemmat tekee omat ruuat.
Huono kokki voi kurssittamalla ja pitkäaikaisella työllä oppia keskinkertaiseksi kokiksi, mutta hyvää siitä ei koskaan tule. Jos ruoka on sinulle tärkeä asia (ja tuntuu kirjoitukseksi perusteella olevan), ei sinulla kyllä paljoa vaihtoehtoja ole. Joko ilmoitat, että naisellasi on tästä eteenpäin porttari keittiöön silloin kun sinä kokkaat, tai sitten annat töppöstä.
Olen itse lahjakas amatööri, mutta rouvani on ammattilaisluokkaa. Kokkaan arkisin, mutta luovutan keittiön suosiolla daamille viikonloppuisin ja silloin kun vieraita on tulossa kylään.
Eikä pieni kössi miehellä haittaa. Ei ainakaan minun vaimoani. Sen sijaan leveä perse naisella on kyllä karmea katsella.
On toki myönnettävä, että poikkeuksiakin on. Kaverillakin on vaimo, 24, joka leipoo kaikenlaisia kakkuja ynnä muuta. Usein kun vierailen heidän luonaan, vaimo on keittiössä essu päällä (hot) ja paistelee pullia tms. Sitten laittaa ne tarjolle kahvin kanssa.
Näyttää siltä, että naiset ovat entistä selkeämmin jakaantumassa kahteen leiriin: Niihin, jotka ovat oikeita kodin hengettäriä ja osaavat vaikka mitä ja toisaalta niihin, jotka lähinnä makaavat sohvalla eineksiä itseensä ahtaen ja niillä lapsiaan ruokkien. Jälkimmäiset lienevät sitten sitä white trashia, josta nykyään puhutaan.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 16:22"]
Mä olen parikymppinen nainen enkä itsekään tee ruokaa. Syön paljon vihanneksia ja hedelmiä raakana, rahkaa, raejuustoja, kananmunia, leipää, puuroa ymsyms. En millään viitsi vääntää mitään italianpatoja, tykkään terveellisestä ja yksinkertaisesta.
Mieheni puolestaan on niin nirso, että jos makkarasoppaan vääränlaista makkaraa pistetty, ne lentää roskiin. Lisäks syömäkelvollisia ruokalajeja ei kuulemma ole kauhean montaa. Ei kauheasti huvita yllätyksenä sille kokkailla kun ei kuitenkaan kelpaa. Paras vaan kun molemmat tekee omat ruuat.
[/quote]
Mitäs jos vaikka selvittäisit minkä merkkistä makkaraa siinä sopassa kuuluu olla ja tekisit sitten siitä? Ei siellä marketissa niin montaa sorttia ole, ettei niitä oppisi tuntemaan.
Voihan sitä koko elämänsä mussuttaa leipää ja lusikoida puuroa. Turha tulla tänne sitten itkemään kun mies kyllästyy ja nappaa sellaisen emännän, joka osaa leipoa.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 16:22"]
Mä olen parikymppinen nainen enkä itsekään tee ruokaa. Syön paljon vihanneksia ja hedelmiä raakana, rahkaa, raejuustoja, kananmunia, leipää, puuroa ymsyms. En millään viitsi vääntää mitään italianpatoja, tykkään terveellisestä ja yksinkertaisesta.
Mieheni puolestaan on niin nirso, että jos makkarasoppaan vääränlaista makkaraa pistetty, ne lentää roskiin. Lisäks syömäkelvollisia ruokalajeja ei kuulemma ole kauhean montaa. Ei kauheasti huvita yllätyksenä sille kokkailla kun ei kuitenkaan kelpaa. Paras vaan kun molemmat tekee omat ruuat.
[/quote]
Mitäs jos vaikka selvittäisit minkä merkkistä makkaraa siinä sopassa kuuluu olla ja tekisit sitten siitä? Ei siellä marketissa niin montaa sorttia ole, ettei niitä oppisi tuntemaan.
Voihan sitä koko elämänsä mussuttaa leipää ja lusikoida puuroa. Turha tulla tänne sitten itkemään kun mies kyllästyy ja nappaa sellaisen emännän, joka osaa leipoa.
Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka aggressiivisesti nuoret naiset suhtautuvat siihen, että miehet aidosti pitävät ruuanlaittotaitoja seksikkäänä. Olen joskus epähuomiossa kehunut kaverin vaimon sapuskoita (joita söisin mielelläni vaikka päivittäin), josta seurauksena on ollut mykkäkoulua kotona. Kylmä totuus vain on se, että kun ihmisen täytyy kuitenkin syödä 2-3 kertaa päivässä, niin miksei saman tien söisi hyvin?
Ja enne kun kukaan aloittaa mitään sovinismiläpäläpää, niin meikäläinen tekee yrittäjänä 14-16 tunnin työpäivää 6 päivää viikossa, niin kyllä oletan että lämmin ateria on pöydässä kun lopulta kotiin raahaudun.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 16:30"]
Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka aggressiivisesti nuoret naiset suhtautuvat siihen, että miehet aidosti pitävät ruuanlaittotaitoja seksikkäänä. Olen joskus epähuomiossa kehunut kaverin vaimon sapuskoita (joita söisin mielelläni vaikka päivittäin), josta seurauksena on ollut mykkäkoulua kotona. Kylmä totuus vain on se, että kun ihmisen täytyy kuitenkin syödä 2-3 kertaa päivässä, niin miksei saman tien söisi hyvin?
Ja enne kun kukaan aloittaa mitään sovinismiläpäläpää, niin meikäläinen tekee yrittäjänä 14-16 tunnin työpäivää 6 päivää viikossa, niin kyllä oletan että lämmin ateria on pöydässä kun lopulta kotiin raahaudun.
[/quote]
Oon ihan samaa mieltä ton sun viestin alkuosan kanssa. Musta on ihan parasta kun mun mies kehuu mun kokkauksia ja kai se jollain lailla seksikkäänäkin pitää sitä, että häärään keittiössä. Mulle tulee siitä hyvä mieli! :D
Kokkaisin tosin muutenkin, sillä se on mun lemppariharrastus. Itsekin mieluiten syön hyvää ruokaa silloin kun syötävä on.
On kaunis, pitää huolen itsestään (eli laiha) ja itsenäinen (tienaa rahansa), ja osaa kokata, nämäkö ne on ne kriteerit, tässä järjestyksessä jolla puoliso valitaan? Rakkaudella ei ole mitään merkitystä? Luonteella ei ole mitään merkitystä? Elämänarvoillakaan ei ole mitään merkitystä? Vittumainen riivinrauta saa olla jos on vaan hyvännäköinen ja osaa kokata?
No mitä ap jos alkaisitte kokeilemaan ruokia yhdessä? On olemassa ruokia joita ei voi pilata...
Seurustelin aikoinani erään Suomessa asuvan puoliksi ulkomaalaisen naisen kanssa (en viitsi kertoa toista kotimaata, kun on melko harvinainen). Oli kyllä ihan hyvä kokki, mutta ne sen sapuskat alkoivat jossain vaiheessa tökkiä. Nainen kun ei osannut mitään muuta kuin niitä sen äidiltä oppimia ruokalajeja. Vuoden kuluttua alkoi maistua pahville, ja oli aika etsiä uusi kokki.
Eli vinkkinä, vaimoa valitessa kannattaa ottaa sellainen, jolla on laaja repertuaari eri maiden ruokia, ei pelkästään yhden maan perinneruokia. Alkaa se karjalanpaistikin jossain vaiheessa tökkimään.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 16:42"]
On kaunis, pitää huolen itsestään (eli laiha) ja itsenäinen (tienaa rahansa), ja osaa kokata, nämäkö ne on ne kriteerit, tässä järjestyksessä jolla puoliso valitaan? Rakkaudella ei ole mitään merkitystä? Luonteella ei ole mitään merkitystä? Elämänarvoillakaan ei ole mitään merkitystä? Vittumainen riivinrauta saa olla jos on vaan hyvännäköinen ja osaa kokata?
[/quote]
No, jos pitää kriteerit laittaa jonoon, niin jotenkin näin se menee:
1) Fiksu
2) Hauska
3) Hyvä kokki
4) Kaunis
5) Omillaan toimeentuleva (niin taloudellisesti kuin henkisesti)
6) Pyllystään leikkisä
Kyllä mä hylkäisin lapseni ja vaimoni ja lähtisin Nigella Lawsonin matkaan koska vain, vaikka se olisi millainen kiukkupussi.
Parhaimpia hetkiä elämässäni on ollut se, kun tulin töistä kotiin avovaimon yllätyksenä valmistaman karjalanpaistin äärelle. Siinä hetkessä oli jotain aivan käsinkosketeltavan upeaa.
Nuorempana yliopistoliberaalina ajattelin, etteivät ruoanlaittotaidot ole ollenkaan tärkeä kriteeri puolisoa valittaessa. Nykyisiä poikamiehiä valistaisin, että olin väärässä. Ruoanlaitossa on vain jotain niin alkukantaisen naisellista, se pukee vaimoehdokasta aivan käsittämättömän hyvin!
Tasa-arvoasioista, patriarkaatista tjsp. ei ole kyse alkuunkaan vaan sukupuolten erilaisuudesta ja viime kädessä seksuaalisesta vetovoimasta. Katselkaa nuoret miehet todellakin niitä keittotaitoisia tyttäriä!