Mitä sellaista voit kertoa synnytyksestä, jonka olisit itse toivonut tietäväsi ennen sitä?

Sen että kannattaa seistä ja liikkua. Se on todella paljon vähemmän tuskaista kuin makaaminen. Kivun kannattaa myös antaa "mennä läpi", ei vastustaa sitä. Tajusin tämän toisessa synnytyksessäni, ja homma alkoi heti edetä kun lopetin vastustamisen ja jännittämisen kivun tullessa.

Voit revetä niin pahasti, että voi melkein kuolla verenhukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin oli minulle kyllä moni sanonut, mutta en sitä uskonut ennenkuin itselle niin kävi. Eli sen kivun unohtaa. Toki tiesin että esikoisen syntymä sattui, mutta todella sen muistin vasta kun olin sitä toista synnyttämässä. Aivot suojelevat pahimmalta ja kyllä se syntyvyyteenkin vaikuttaisi jos sen todella muistaisi... Nyt kummankin synnytyksen muistot ovat tuolta osin taas haalistuneet. Voi olla että jos kolmannen kerran oisin tuossa tilanteessa niin muistuisivat taas mieleen.

Minuun tuo ei pätenyt. Tosin asiaan vaikutti sekin, että olin synnyttämässä täysiaikaista kohtuun kuollutta vauvaa. Siitä on jo 25v mutta muistan kaiken kivun kirkkaasta. Ponnistusvaiheeseen ei annettu mitään kivunlievitystä vaikka vauvasta ei tarvinnut välittää. Seuraavat kolme syntyivät vaatimuksestani sektiolla.

Vierailija kirjoitti:

Alapään tikkaaminen on tosi kivuliasta synnytyksen jälkeen.

Ei tätä tarvitse kärsiä. Luulin itsekin, että on normaalia tikata ilman puudutusta, mutta toisessa sairaalassa kauhisteltiin et ei todellakaan tarvi!

Se olisi helpottanut se että olisi tiennyt mikä kivunlievitys toimii ja esim. suihku tai amme ei toiminut mutta kaikkee piti kokeilla ja olisi ollut kunnollinen tukihenkilö joka pitää puolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapään tikkaaminen on tosi kivuliasta synnytyksen jälkeen.

Ei tätä tarvitse kärsiä. Luulin itsekin, että on normaalia tikata ilman puudutusta, mutta toisessa sairaalassa kauhisteltiin et ei todellakaan tarvi!

Ja tästä tulikin mieleen yksi asia: eri sairaaloissa on todella erilaisia käytäntöjä! Oikein ihmettelin miten näin on. Kannattaa tarkistaa hyvissä ajoin omasta sairaalasta tietoa ja käydä esim pelkopolilla tms juttelemassa mieltä askarruttavista asioista.

Tsempit!

Mulle oli kerrottu, että kun pää on ulkona, on pahin ohi. Väärin! Ne hartiat ne vasta helvettiä oli. Vasta kun nekin oli saatu ulos, loppu tuli itsestään. 

Että lämmin kauratyyny oikeasti auttaa kivuissa ja tuntuu ihanalta!

Mielikuva ennen synnytystä oli, että supistukset on se kivuliain osa ja ponnistaminen helpompaa. Ihan toisinpäin, pakko ponnistaa hirveää kipua vastaan kun tuntee, että nyt repeää.

Yllätys oli myös se, että supistukset voivat olla heti tosi voimakkaita ja on olemassa suuhun annettava suihke, jolla supistukset saa katkaistua. Mielikuva ennen ekaa synnytystä oli, että ensimmäinen synnytys on aina pitkä. No ei ollut, 5h kaikkineen, seuraava 4h.

Yllätti, miten hyvin synnytys meni kun annoin sen tapahtua luomuna! Kivunlievityksenä riitti pelkkä lämmin vesi, oleilin altaassa koko avautumisvaiheen. Ponnistin konttausasennossa, eikä tullut repeämiä, ei tikin tikkiä!

Kivuliaampaa oli synnytyksen jälkeen kohdun painelu ja imetyksen ensipäivät!

Sekin yllätti, että hyvistä lantionpohjanlihaksista ja treenaamisrsta huolimatta pissasin alleni ekat viikot synnytyksen jälkeen... :( pidätyskyky kyllä palautui täysin ennalleen. Tästä ei vaan kuullut puhuttavan, että moista ongelmaa voi ilmetä vaikkei edes repeäisi, ja vaikka olin jumpannut lantionpohjaa ahkerasti.

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt, että epiduraalipuudutus ei välttämättä toimi. Ihan turhaan laitettiin, kun oli jo myöhäistä..

Todellakaan epiduraali ei aina toimi!! T kammottava sektio epiduraalissa :(

Vierailija kirjoitti:

Että lämmin kauratyyny oikeasti auttaa kivuissa ja tuntuu ihanalta!

Mullakin tämä oli ainoa joka toimi. Onnekas on se joka saa jonkun lämmittämään niitä. Mun mies ei ainakaan suostunut auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt, että kipujen takia voi mennä tajuttomaksi. Aina oli liian aikaista tai liian myöhäistä saada kipulääkettä, vaikka miten anelin ja lopulta elimistöni petti totaalisesti, verenpaine romahti ja heräsin elvytyksen jälkeen teholla. Synnytyskertomuksen mukaan normaali synnytys, äidillä alhainen kipukynnys, EI SILTI HALUA LÄÄKITYSTÄ!

Valehdellaanko noissa synnytyskertomuksissa useinkin? Tää teema tuntuu toistuvan sekä Suomessa että ulkomailla tyyliin lapsen äiti vaatii päästä kotiin eikä anneta lähteä kun vauva kellertää = "äiti ei uskalla lähteä kotiin vauvan kanssa"? Tämmöisiä olen kuullur. Noita pitäis tutkia, että paljonko noissa vääristellään ja laiminlyödään äitejä.

Kunpa olisin tiennyt, että ei se synnytys oikeasti satu niin paljoa eikä tunnu siltä kuin tekisi kuolemaa. Näillä ihmiset usein pelottelevat/ kommentoivat synnytystä.

Omassa synnytyksessäni selvisin supistuksista ihan hyvin, otin rennosti, hengittelin ja puristin tarvittaessa sängyn laitaa. Lopulta pyysin jos voisi jotain kipulääkettä saada, mutta totesivat, että pää näkyy jo, joten enää ei ehditä mitään antamaan. Tässä vaiheessa vasta iski paniikki ja vain sen takia, koska luulin kuolevani siihen synnytykseen ilman kipulääkkeitä, koska tuttavani olivat sanoneet sen tuntuvat kamalalta kipulääkkeidenkin kanssa. Todellisuudessa itse ponnistaminen helpotti niitä supistuskipuja ja esikoisen ponnistin ulos 5 minuutissa. Repeämiäkin tuli ja väliliha leikattiin, mutta ei niitä siinä tuntenut.

Mieluummin synnytän vaikka joka viikko kuin kärsin tästä raskauspahoinvoinnista. Olen siis taas raskaana ´ja edellisessäkin raskaudessa oksensin koko 9kk ja niin näyttää käyvän tälläkin kertaa, joten omasta mielestäni tämä raskaana olo on paljon rankempaa kuin itse synnytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että olisit toivonut tietäväsi ikäsi, kuka lapsesi isä on ja monesko lapsi on kyseessä?

Paras! Päivän naurut!

Pakkoa sanoa: tosi omituinen huumorintaju!

1) Että selin makuuta kannattaa täysin välttää (kivuliain mahdollinen asento). Tutkimuksia yms. varten puoliksi istuma-asento sängyllä riittää. No en kyllä montaa sekuntia suostunut olemaan selin...

2) Että parasta synnyttämistä on rento mieli: älä höpötä, keskity itseesi. Muistat sitten hengittää ajoissa ilokaasua, jos sitä käytät.

Synnytys kesti aika kauan, 14 h, varmaan siksi kun höpötin ja pingotin. Pitää rentoutua, vaikka sattuu. Muuten pidättelee lasta kohdussaan, kuin kana joka ei uskalla munia.

3) Että lapsen ulostulo ei satu, kun otat paraservikaaöipuudutukset. Muuta ei tarvita ilokaasun lisäksi. -- En ponnistanut lainkaan synnytyksen aikana.

4) On todella, todella tärkeää, että vauva pääsee rinnalle mahdollisimman pian syntymän jälkeen!

5) ÄLÄ OTA OKSITOSIINITIPPAA.

6) Älä jätä vauvaa hetkeksikään vahtimatta, edes hoitajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt, että kipujen takia voi mennä tajuttomaksi. Aina oli liian aikaista tai liian myöhäistä saada kipulääkettä, vaikka miten anelin ja lopulta elimistöni petti totaalisesti, verenpaine romahti ja heräsin elvytyksen jälkeen teholla. Synnytyskertomuksen mukaan normaali synnytys, äidillä alhainen kipukynnys, EI SILTI HALUA LÄÄKITYSTÄ!

Valehdellaanko noissa synnytyskertomuksissa useinkin? Tää teema tuntuu toistuvan sekä Suomessa että ulkomailla tyyliin lapsen äiti vaatii päästä kotiin eikä anneta lähteä kun vauva kellertää = "äiti ei uskalla lähteä kotiin vauvan kanssa"? Tämmöisiä olen kuullur. Noita pitäis tutkia, että paljonko noissa vääristellään ja laiminlyödään äitejä.

Minulla vauva syntyi täysin pistein, tyttö, 51 cm ja muistaakseni 3 862 g (itse olen 170 cm ja isä 175 cm). Yrittivät kovasti viedä vauvaa valohoitoon, vaikka ei kellertänyt yhtään! Sanoivat, että voi kellertää ilman että näkyy... ???

Vierailija kirjoitti:

Itse toivoin, että mulle olis hätäsektion aikana kerrottu se, että käsieni vapina johtui puudutusaineesta. Ihmettelin suuresti käsieni vapinaa ja heilumista, vaikka koin olevani rauhallinen. Luulin sen johtuvan jostain shokista. Kysyin lääkäriltä ja hoitajilta, että miksi käteni vapisevat, ja vastaukseksi sain vain että "se on ihan normaalia".

Itselläni suunniteltu sektio, enkä myöskään tiennyt että puudutusaine voi aiheuttaa tärinää. Tärinä ei edes haitannut mua ja olin rauhallinen, kun mies pään takana jutteli rauhoittavasti ja vauvat olivat jo onnistuneesti saatettu maailmaan. Kuitenkin mitään sanomatta tai kysymättä laitettiin tippaan jotain lääkettä mikä lopetti sen tärinän, mutta joka laittoi mut heti yllättäen oksentamaan. Se ei kesken kiinniompelun ollut ilmeisestikään hyvä, kun lääkäri sieltä ärähti että suolet tuli tielle ja myöhemmin raportista luin että neula oli mennyt suolesta läpi.

En tiennyt ettei synnytyksen jälkeen pysty pissata ja joutuu katetroimaan.. Sitten pissaaminen kirvelsi ihan hirveästi eikä pystynyt istumaankaan.

Se että synnytyksen jälkeen sinulle ei tarvitse kertoa mitään mitä tehdään. Tartutaan tisseihin, painellaan vatsaa ym. ilman minkäänlaisia varoituksia.

Koin tällaisen toiminnan ruumiillisen koskemattomuuteni loukkauksena ja vaikuttaa tänäkin päivänä elämääni. Lääkärissä on hankalaa käydä kun en halua että minuun kosketaan ja luottamusta siihen että kerrotaan mitä tehdään ei ole. Parisuhde ja ihmissuhteet kärsii koska en siedä minkäänlaisia äkkinäisiä liikkeitä itseni suuntaan ja itseeni koskemista. Yksinkertaisesti se että joku edes yrittää koskea minuun on vastenmielistä.