Lue keskustelun säännöt.
Kun muutitte pois kotoa jäikö teille oma huone vanhempienne kotiin?
12.09.2020 |
Muutin viikko sitten pois kotoa ja kun tulin käymään ja kun joissakin tilanteissa vanhasta tottumuksesta sanoin "mun huone" niin vanhemmat heti korjasivat että huone ei ole minun. Toki ymmärrän että en enää asu vanhempieni luona, enkä omista huonettani ja vanhempani saavat tehdä mitä haluavat, niin siltä jäi jotenkin inhottava tunne noista kommenteista. Koska vaikka huone ei enää olekaan minun niin siinä huoneessa nukun vanhemmilla käydessäni. Kyse ei ole mistään tilan puutteesta vaan vanhempani asuvat kahdestaan ja talossamme on neljä makuuhuonetta eikä minulla ole sisaruksia.
Kommentit (157)
Pahoittelen, että vanhempasi ovat typeryksiä.
Kyllä, huoneeni oli huoneeni vuosikymmenien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huone meni kyllä uusiokäyttöön ja muuttui työ/vierashuoneeksi, mutta siellä minä pääsääntöisesti yövyin aina kun tulin käymään. Mielestäni huonetta ei tarvitse pitää lapsen huoneena enää, mutta tuo vanhempiesi "ei ole sun huone" oli aika tyly heitto. Ehkä he koittavat tehdä sinuun nyt pesäeroa ja sanovat tuollaisia asioita, muutaman vuoden päästä saattavat olla ihan eri fiiliksellä.
Mulla ei kummankaan vanhemman luona ikinä omaa huonetta ollutkaan vaan sisarusten kanssa yhteinen. Yksi ei asunut kotona, joten hänellä ei ollut paikkaa siellä yhteisessäkään huoneessa, vanhempi nukkui sohvalla ja hän vanhemman sängyssä kun kävi kotona. Kun itse muutin niin sänkyni jäi pitkäksi aikaa paikalleen ja lakanat kyllä vaihdettiin minua varten. Kun nuorinkin meistä oli muuttanut taisivat vanhemmat vallat kaksioidensa makkarit itselleen.
Omilla lapsilla on myös jaettu lastenhuone, hyvin riittää heille. Kun muuttavat kotoa pois niin muutamme miehen kanssa luultavasti pienempään asuntoon, joten ainakaan samassa huoneessa eivät yövy. Ei sillä, että kiire olisi heidän muuttaa.
Meillä lapsi on nyt 13, ainoa näillä näkymin. Hänellä on paljon kavereita ja harrastuksia, niin hänelle on annettu isoin ja paras huone talosta. Kun meillä on kuitenkin oma pieni makkari, tupa käytössä.
Mutta todellakin 15min sen jälkeen, kun hänen muuttokuormansa on hävinnyt talon pihasta, olen remppaamassa huonetta meidän makuuhuoneeksi :D Enää jotain 6-8vuotta ja 15min odottelua jäljellä.
Ompa outoja ihmisiä täällä.
Minun huoneeni on edelleen tallella, toki kokenut muodonmuutoksen teinin krääsähuoneesta nätiksi vierashuoneeksi, mutta on edelleen ”minun huoneeni”. Sovimme äidin kanssa yhdessä miten sitä muutetaan ja ostin sinne mm itse itselleni pienen parisängyn vanhan yhden hengen sängyn tilalle. Viimeksi tein sinne oman pienen etätyöpisteen, niin voin olla arkisinkin. Käyn kylässä lasteni kanssa monta kertaa vuodessa (matkaa 250km). Nytkin kohta mennään ”mummolaan”; lapset rakastavat.
Koen olevani rakastettu ja aina tervetullut. Avainkin on.
Aion jatkaa tätä omille lapsilleni.
Jos tulee enemmänkin porukkaa kylään esim kesäisin, on itsestään selvää että minä menen perheeni kanssa omaani, muut nukkuvat sitten miten mahtuvat. Toki mun porukoilla on täällä LANDELLA iso kaksikerroksinen omakotitalo (rintamamiestalo) isolla yksityisellä pihalla eikä huoneista erityisesti ole pulaa. Jännä muuten, että kaikki kaupungissa asuvat sukulaiset ovat koko ajan tukkimassa sinne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jäänyt. Vanhemmat muutti huoneeseen heti, kun muutin sieltä pois. Olivat siihen asti nukkuneet n. 15v olohuoneessa.
Kun nuorempi veli muutti pois kotoa, vanhemmat muuttivat.
Ei ole huone ennallaan, ihan ymmärrettävää että ovat ottaneet sen omiin tarpeisiinsa hyötykäyttöön, eivätkä seisota sitä ”museona” jossa voin yöpyä jos jostain syystä olisi tarve. Asun samassa kaupungissa kuin vanhempani, joten en edes harrasta mitään yökyläilyjä heidän luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin yksi lapsi ja muuttanut opiskelun ja töiden perässä pois 15v sitten.Vielä sama huone hänellä käytössä kun käy kotona, tosin siinä vain sänky ja hylly ja jotain hänen tavaroitaan .Käy usein kotona ja huone hänen käytössäänn.Jopa tapetointia sen uudelleen a kysyttiin mielipidettä minkälainen tapetti laitetaan.Ei meillä ole huonelle muuta käyttöä, joskus nukun siellä päiväunia kun se rauhallisessa paikassa.
Oli kyllä tökerö kommentti vanhemmiltasi, olisi;kyllä itsekin loukkaantunut tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa kommentointia mielestäni kyllä vanhemmiltasi, jos olet kerta vasta viikon ollut omillasi.
Joo no niin minustakin. Tuli tunne, että ehkä he eivät sitten ihan kauheasti halua minun käyvän vanhassa kodissa. Tai ainakin itselleni tuli tunne, että en halua ehkä tulla kovin pian uudestaan vierailulle.
Aina kannattaa uhriutua. sääliä itseään ja ruokkia pahaa mieltä! Sä varmasti tulet pärjäämään elämässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP perheineen on ilmeisesti rikas. Ei kaikilla ole tuollaista luksusta, että olisi vierashuonetta.
Asuimme kolmiossa, kun asuin kotona. Heti kun muutin pois, pikkuveli sai huoneeni. Kun kävin kotona, nukuin olohuoneen sohvalla, koska huone ei ollut enää minun. Kun veljeni muutti pois kotoa, vanhemmat myivät asunnon ja muuttivat vuokrakaksioon, ettei tarvitsisi maksaa hukkatilasta.
Jos käymme yökylässä, varaamme hotellihuoneen. Toinen vaihtoehto on se olohuoneen sohva. Kyllä aikuisena on mukavampi olla itsenäisesti hotellissa kuin vanhempien sohvalla, varsinkin kun vanhemmat tykkäävät nousta jo klo 5:30 aamupuurolle.
Vai että rikkaita. Suurimmalle osalle on aivan normaalia, että lapsilla on omat huoneet eikä eletä niin hiuskarvan varassa, että heti kun on vaan mahdollista, muutetaan pienempään asuntoon. Mun ystävien vanhemnat kaikki asuu edelleen omakotitaloissa, vaikka ollaan muutettu yli 10 vuotta sitten omilleen. Mun vanhemmat halusivat keskustaan ja hommasivat sieltä kolmion (miksi ihmeessä olisivat ängenneet tilavasta omakotitalosta johonkin kaksiokoppiin).
Meillä on ihan ennallaan. Tosin esikoisen huoneessa on paras luonnonvalo ja talon ainoa ikkunalauta, joten sitä käytän keväisin taimikasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kamalaa, tuntuu pahalta sun puolesta. Haluaisin kutsua sut meille jouluksi. Meidän perheessä on teini-ikäiset lapset, kaikki asuvat vielä kotona ja joulupöytään mahtuu kyllä enemmänkin porukkaa. Joskus on ollutkin lasten kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Ei jäänyt eikä jäänyt edes oikeutta käydä kotona. Luonnevikainen narsistivanhempi huusi lähtiessään että takaisin ei sua oteta ja käymn ei tarvi tulla, ja koskaan emme auta vaikka miten paha hätä tulisi”.
Lupaus/uhkaus piti eli tuohon loppui yhteydenpito, yksin piti olla joulutkin tyhjässä opiskelija-asuntolassa Tampereella.
Lapsuudenperheessä monta lasta, minun huoneeseen muutti saman tien sisarus kun muutin opiskelemaan. Sänkyjä talossa kuitenkin oli tarpeeksi kaikille lapsille kun joskus myöhemmin jouluja tms. vietimme. Omat lapset ovat muuttaneet jo kotoa. Heillä kummallakin kaksi huonetta, yksi isällään, toinen minun luona. Pikkuhiljaa kuitenkin laittelen minun asunnon huoneita nykyelämään sopiviksi, tyttö vei huonekalut, ostin uuden sängyn (kaksoissängyn), on nyt vierashuone, pojan huone toimii etätyötoimistona. Mutta aina ovat tervetulleita ja ovat usein yötäkin kumppaneidensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jäänyt omaa huonetta käyttööni ja vanhemmat muuttikin pian tuosta kodista pois. Olen nytkin aina tervetullut käymään tai yöksi, mutta omaa huonetta eikä avainta ole.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on nyt 13, ainoa näillä näkymin. Hänellä on paljon kavereita ja harrastuksia, niin hänelle on annettu isoin ja paras huone talosta. Kun meillä on kuitenkin oma pieni makkari, tupa käytössä.
Mutta todellakin 15min sen jälkeen, kun hänen muuttokuormansa on hävinnyt talon pihasta, olen remppaamassa huonetta meidän makuuhuoneeksi :D Enää jotain 6-8vuotta ja 15min odottelua jäljellä.
Meidän lapsi oli 13 kun muutettiin tähän meidän nykyiseen asuntoon ja lapsi sai suurimman makuuhuoneen, joka on todella hulppean kokoinen. Ja niin rakas kuin lapsi olikin (ja onkin), niin aivan samoissa fiiliksissä oltiin mekin, että odotettiin myös sitä, että lapsi muuttaa kotoa pois ja saadaan se isompi ja parempi makuuhuone itselle.
Varmasti samat fiilikset on niillä yh-äideillä, jotka nukkuvat kaksion olohuoneessa. Niin kauan kun lapsi on kotona, niin on ihan itsestäänselvää että lapsi saa sen makuuhuoneen ja äiti tinkii omista eduistaan. Mutta kun lapsi muuttaa pois, niin yhtä itsestäänselvää on, että äiti muuttaa riemusta kiljuen siihen makuuhuoneeseen. Eikä tämä tarkoita, etteikö lapsi olisi edelleen rakas! Mutta kun on lapsen asuessa kotona tinkinyt siitä omasta asuinmukavuudestaan lapsen hyväksi, niin todellakin se lapsen poismuuttopäivä on myös riemun, ei pelkästään haikeuden sävyttämä.
Kun mietin lapsuuden lähipiiriäni, niin lähes kaikissa perheissä asuttiin kaksiossa tai kolmiossa, jossa toinen makkari oli nk.palvelijanhuone. Monessa asunnossa oli olohuoneessa alkovi ja vanhemmat nukkuivat siinä. Kun lapset muuttivat pois, saivat vanhemmat vihdoin oman makuuhuoneen.
Nyt iso osa ystävistäni asuu kantakaupungissa näissä samoissa asunnoissa. Monet ovat rakentaneet nukkumaparven, koska huonekorkeutta on yli 3m tai alkovista on tehty hyllyjen avulla makkari. Samalla rahalla saisi ison talon muualta pääkaupunkiseudulta, mutta sijainti ja kävelymatka kaikkialle ratkaisee.
Kyllä sinne ok-taloon se huone jäi, mutta vein kyllä kamani pois sieltä kuin 18-vuotiaana muutin. Eivät ostaneet nimen omaisesti minulle uusia omia tavaroita siihen huoneeseen. En oikeastaan muista mihin käyttöön kyseinen tila sittemmin tuli, koska asuin vanhempieni luona kolmessa eri makkarissa, niitä kun vaihdeltiin sisaruksen kanssa, ja kun tuli remppaa niin myös vanhempieni kanssa.
Kun oma lapseni muutti 18-vuotiaana pois, säästelin hänen huonettaan reilut puoli vuotta, että jospa hän tulee vielä takaisin, mutta sitten huone annettiin miehen toiselle lapselle käyttöön siksi ajaksi kun täällä ovat. Siihen asti olivat he täällä ollessaan samassa huoneessa.
Huoneen nimi on virallisesti "puuhahuone" koska en henno sanoa lapseni täällä ollessa hänelle että hae vaikka sieltä pirkkomarjaanan huoneesta. En tiedä miksi näin on, jotenkin sen sanominen tuntuisi siltä ettei lapsellani muka olisi täällä enää tilaa, vaikka hän on kohta jo 20v, ja asuu toisella paikkakunnalla :D
Miehen kotikotona on koskematon huone jonka hän ja veljensä jakoi- tavarat ja lelut on paikoillaan, kuten on ollut 25 vuotta. Ollaan siellä yötä 1-2 krt vuodessa. Tosin viime vuonna ensimmäistä kertaa päätettiin että me aikuiset olemme hotellissa ja lapset isovanhemmilla, ovat iäkkäitä, eivätkö osaa hellittää passauksesta/ruoan laitosta, sähkyjen petaamisesta (kyllä , me pedataan mutta ne käydään aina tekemässä paremmin). Mies on yrittänyt ehdottaa vanhemmilleen että luopuisivat isosta omakotitalosta ja ostaisivat mieleisen asunnon jostain kerrostalosta, mutta se ei käy mitenkään, koska "mihin te sitten menisitte kun tulette käymään..." Oma äiti erosi samaan aikaan silloisesta isäpuolesta ja muutti toisen miehen kotiin, joten tietenkään mulla ei ollut missään enään paikkaa sen jälkeen.
No hohhoh. Asun kahden lapseni kanssa kolmiossa. Nukun olohuoneessa. Jos ja kun tästä jompikumpi lapsista muuttaa omilleen, niin haluan kyllä itselleni makuuhuoneen sen jälkeen. Ei koti ole mikään museo, jossa kaikki säilytetään kuten oli.
Ja tietysti jos lapsi tulee käymään niin saa nukkua vanhassa huoneessaan.
Kamalat ”vanhemmat”. No.. voit lohduttautua sillä että sinusta varmasti tulee/ on tullut keskiveroa paremmin vastoinkäymisiä kestävä ja pärjäävä kun on pakko itse kaikki arjen asiat ja ongelmat hoitaa. Eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa kun et laita tikkua ristiin kun nuo kääkät vanhenevat eivätkä enää pärjää yksin! Hyvä soputumiskyky ja eteenpäin katsominen auttaa sinua eteenpäin. Jos tulevaisuudessa tulee vastoinkäymisiä, kuten avioeroja, työttömyyttä jne, olet jo karaistunut ja oppinut kokemuksen kautta että tuli mitä tuli, kaikesta selviää lopulta. Ja tiedät minkälainen vanhempi et itse ainakaan halua olla jos itse saat lapsia.