Kun muutitte pois kotoa jäikö teille oma huone vanhempienne kotiin?

Kyllä, ja on edelleen 42 vuotta myöhemmin.

Mikä oma huone?

Ei mulla lapsena koskaan ollut omaa huonetta, olin nelilapsisen perheen kuopus.

M42

Oli varmaan pari- kolme vuotta.

Ehkä äitini sulatteli tällä tavalla myös lasten pesästään lentämistä.

Sama juttu nyt, kun ensimmäinen oma lapsi muutti omilleen. Vielä on hänellä sänky ja koulupöytä huoneessaan. Suuren osan tavaroistaan hän toki vei mennessään. 

Mies 53v

Muutin kauemmas opiskelemaan ja kun menin ensimmäisen kerran sen jälkeen joululomalle vanhemmilleni, vanhaan huoneeseni oli tehty ovi vanhempien makkariin ja se oli muutettu isoksi vaatehuoneeksi. Nukuin sitten patjalla siellä vaatehuoneen lattialla.

Nyt nelikymppisenä puolisollani on edelleen huone vanhemmillaan vanhoine tavaroineen, vaikka on aina asunut niin lähellä, ettei ole siellä koskaan yöpynyt kotoa muutettuaan.

Ei ollut omaa huonetta siinä talossa asuessani, niin en ole ns mahtunut sinne yökyläänkään. (Neljä huonetta + keittiö)

No tulihan se selväksi jo muuttotilanteessa, ettei minua sinne kaivata. Ovat saaneet elää ja asua minulta rauhassa sitten, en ole koskaan halunnut "tunkeutua" jonnekin missä minusta ei välitetä.

Ai niin töihin erilaisiin savotoihin olisin kyllä kelvannut.

Että semmoiset vanhemmat.

Huomaan taas kerran olevani huono äiti kun emme ole kolmiossa museoineet kahta huonetta, muuttajat veivät omat sänkynsä pois. Hyvät vanhemmat olisivat ostaneet vepsäläiseltä laosen opiskeluasuntoon uudet huonekalut ja kotona huone entisellään käyttämättä.

Pitääkin joskus kuulostella oliko se lapsista tosiaan katkeraa muuttaa kotoa pois js tulla vain käymään.

Minusta heistä jokainen oli enemmän innoissaan kuin takertunut

.

Minulla ei ole ollut koskaan omaa huonetta, nukuin tuvassa mummon vieressä  tai pienessä vinttikamarissa veljeni ja siskoni kanssa.Vasta kun muutin opiskelemaan, sain oman soluhuoneen. Voi onnea oli oma huone! Kotona kävin harvoin ja silloin nukuin keittiössä.

Miehelläni oli 2 aikuista lasta saadessamme yhteisen vauvan. Toinen aikuisista lapsista ilmaisi voimakkaasti sanoin ja teoillaan, ettei hänen huonettaan olisi saanut muuttaa vauvan huoneeksi, vaan se olisi pitänyt säilyttää jonkinlaisena museohuoneena, jota hän hallinnoi. Hän asui jo tuolloin omassa opiskelijakämpässään ja ei todellakaan pitänyt huolta huoneen siivouksesta, mutta ei halunnut meidän huoneessa kuitenkaan käyvän tai koskevan huoneeseen mitenkään. Eli meillä olisi ollut tyhjillään ollut huone täynnä pölyä odottamassa, josko opiskelija joskus haluaa tulla huoneeseen potemaan krapulaa opiskelijabileiden jälkeen tjms.

Sanomattakin selvää, että huone muokattiin vauvalle ja perheemme senhetkiseen tarpeisiin sopivaksi. Tämä aikuinen lapsi ei ole asiaa antanut anteeksi ja on mielenosoituksellisesti lopettanut vierailun kotonamme.

Ihmiset ovat selkeästi kovin erilaisia.  Itse olisin pitänyt outona jos huoneeni olisi jäänyt teini-ikäisen minäni museoksi. Huone meni muuhun käyttöön ja lähellä asuvana en ole ollut vabhempieni luona yötä kotoa muutettuani. Itse en kiinny tavaraant ai huoneisiin niin. Poikani kun muutti pois niin vei aivan kaiken mukanaan ja ei halunnut että hänelle jää "oma huone". Nukkuu sitten veirashuoneessa. Itselle ajatus siitä että käyttämättömänä säilötty huone olisi merkki siitä kuinka tervetullut on vanhempiensa kotiin on tosi vieras.

Meitä on 3 lasta. 1 poika ja 2 tyttöä. Jaoin huoneen siskoni kanssa, kunnes sisko muutti pois kotoa. Veljen muuttaessa, huoneesta tuli vierashuone ja mun huone jäi lasten huoneeksi, kalustettiin sisarusten lapsille leikkikäyttöön.

Vuosia meni näin. Kunnes vanhempien kulut nousi, tulot eivät niinkään. Asuvat rivitalossa, kolmiossa asuva muutti vanhempien 4 h, vanhemmat kaksioon ja kolmioon muutti täysin uudet. Kaikki 3 oli myynnissä samaan aikaan ja vanhemmat olisivat voineet ostaa myös kolmion. Käytännössä kukaan ei ole siellä meistä lapsista yötä, kun läheltä löytyy airbnb tä. Turha heidän maksaa tyhjästä huoneesta.

10 v sisällä tulee vaikka mitä remonttia ja nyt vanhemmille jää rahaa säästöönkin.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli 2 aikuista lasta saadessamme yhteisen vauvan. Toinen aikuisista lapsista ilmaisi voimakkaasti sanoin ja teoillaan, ettei hänen huonettaan olisi saanut muuttaa vauvan huoneeksi, vaan se olisi pitänyt säilyttää jonkinlaisena museohuoneena, jota hän hallinnoi. Hän asui jo tuolloin omassa opiskelijakämpässään ja ei todellakaan pitänyt huolta huoneen siivouksesta, mutta ei halunnut meidän huoneessa kuitenkaan käyvän tai koskevan huoneeseen mitenkään. Eli meillä olisi ollut tyhjillään ollut huone täynnä pölyä odottamassa, josko opiskelija joskus haluaa tulla huoneeseen potemaan krapulaa opiskelijabileiden jälkeen tjms.

Sanomattakin selvää, että huone muokattiin vauvalle ja perheemme senhetkiseen tarpeisiin sopivaksi. Tämä aikuinen lapsi ei ole asiaa antanut anteeksi ja on mielenosoituksellisesti lopettanut vierailun kotonamme.

Miesystäväni oli eronnut lastensa äidistä yli 5 v ennen meidän ensitapaamista.

Parin v seurustelun ajan olimme lähes aina minun luona ja hänen luona me yleensä raivattiin. Koti oli pieni kasos ja mulla oli vakkari tapa, miten laittaa tavaraa kiertoon. Kun olin muuttamassa, lasten isä pyysi monta krt lapsia hakemaan mitä haluaa ja toinen ei olisi halunnut edes sänkyjen poisvientiä, vaikka ei ollut nukkunut sängyssä n 10 vuoteen.

Tuli Ukraina keräys ja huonekaluista päästiin.

Huoneisiin tehtiin remppa ja ovat olleet jo jonkin aikaa airbnb käytössä. 

 

On aina välillä vaikea ymmärtää lapsen , en sano vihaa, mutta ei mitään positiivistäkään siinä ole. Avopuolisoni tietty ajattelee toisin. Hän usein sanoo kuinka olen muuttanut hänen elämänsä. Koti on siisti, syö paremmin ja minä olen vieressä

Vaikeaa sitä oli kyllä ymmärtää, varsinkin ku  tosiaan oli kyse jo aikuisista lapsista jotka poismuuttaneet. Ymmärrystä sille, että varmaan muutokset aina vaikeaa on, mutte että sen oikeasti näyttää ja kuvittelee ettei muutoksia tulisi varsinkin kun niille tarve on.

Ja ne poishaettavat tavarat oli sitten ihan toinen juttu. Koko autotalli notkui seuraavat vuoden niitä hillottuja tavaroita ja lopulta toinen sisaruksista(se kypsempi, jolle nämä muutokset oli alunperinkin ok)haki ne eräänä iltana ihan yllättäen ilmeisesti tämän toisen sisaruksen käskystä. 

Ei jäänyt kun vanhempani muutti kaksioon. En ole tosin koskaan virallisen muuttoni jälkeen edes ajatellut yöpyväni vanhemmillani. Aluksi asuin samassa kaupungissa ja nyt kun asun muualla niin vanhempani on välillä lähinnä yötä meillä. 

Meillä kolmesta lapsesta kaksi on muuttanut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja yksi asuu vielä kotona. Esikoisen huone pidettiin ennallaan vuoden verran, jonka jälkeen itse sanoi että huoneeseen voi tehdä muutoksia. Nyt se on mun työhuone etäpäivinä ja samalla vierashuone, jonne esikoinen majoittuu kotona käydessään. Keskimmäinen muutti viime syksynä ja toivoi, että huone säilyy vielä jonkin aikaa ennallaan. Se ei ole ongelma, koska talo on iso eikä meillä ole tarvetta sille huoneelle. Arvelen että se muutetaan jonkinlaiseksi harrastushuoneeksi sitten myöhemmin, toki yöpymismahdollisuus säilyy. Ja jos joku ihmettelee miksemme vaihda pienempään niin kannattaa tutustua asuntokaupan tämänhetkiseen tilaan.

Ei. Viikon päästä muutostani huoneestani tehtiin bilishuone.

En tosiaan miettinyt kun lapset riemuiten n. 20 v lähtivät kotoa pois, kukin toisiin kaupunkeihin opiskelemaan että olisi tylyä jos vaikka levittäytyisimme itse väljemmin.

Toki jos heillä olisi tarvetta ollut tulla kotiin olisi taas tiivistetty ja olisi saanut oman huoneen. Mutta siellä tekivöt kesätyönsä, löysivät heilansa, itsenäistyivät.  Kai se on elämän tarkoituskin?

Ihme nillitystä taas. Totta kai nuorempi sisarus valtasi huoneen heti, kun muuttokuormasta Helsinkiin näkyi perävalot. Ts. Kaksi nuorempaa saivat lopulta omat huoneet. Aika narsistista vaatia vanhempia museoimaan poismuuttaneen huone.

Sillä museoinnilla puolestaan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko poismuuttanut tervetullut lapsuuskotiinsa.

Jäi, mutta on niin ruokottamassa kunnossa että en sinne menisi takaisin. Tai korkeintaan jos vaihtoehtona on oma huone tai sillan alle. Vanhemmat eivät ole kykeneväisiä siivoamaan itse, siivouspalvelua eivät suostu ottamaan eivätkä anna meidän (minä ja sisarukset) siivota.

Omallani tulee aina olemaan oma huone. Vaikka ajattelinkin ottaa huoneen muuhun käyttöön kun hän on muuttanut pois kotoa, niin hänellä tulee aina olemaan paikka mihin tulla jos elämässä tapahtuu jotain.

Eksäni lapsuudenkodissa on edelleen hänen huoneensa samanlainen kuin lukioikäisenä ennen poismuuttoa. Teiniaikojen julisteet paikoillaan ja kirjahyllyssä koulukirjat, työpöydällä pojan tavarat. Sänky odottamassa. Eipä siinä, eksäni on 40+ ikäinen mies. Joka kerta tuntui oudolta vierailla siellä.