Kun muutitte pois kotoa jäikö teille oma huone vanhempienne kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jäänyt eikä jäänyt edes oikeutta käydä kotona. Luonnevikainen narsistivanhempi huusi lähtiessään että takaisin ei sua oteta ja käymn ei tarvi tulla, ja koskaan emme auta vaikka miten paha hätä tulisi”.

Lupaus/uhkaus piti eli tuohon loppui yhteydenpito, yksin piti olla joulutkin tyhjässä opiskelija-asuntolassa Tampereella.

Toivottavasti eivät sit vanhana pyydä sulta mitään apua.

Tietenkin narsisti vaatii. Syyllistää ja vaatii. Narsisti ei pyydä.

Jäi ja on edelleen. Monen kaverin luona lasten makkarit on muutettu esim työhuoneeksi ja vierashuoneeksi mutta toisaalta meillä on todella iso vanha maalaistalo mistä ei tila muutenkaan lopu kesken.

Jäi se huone, mutt äitini alkoi nukkua siellä. Se oli helppo lämmittää ja valoisakin. Toisaalta mun rojuja jäi sinne pyörimään.

Nyt mun lapset ovat muuttaneet ja minä pyytelen heitä viemään harrastuskamojaan itselleen. Cdt eivät paljon tilaa vie, mutta kypärät yms. vie. Toinen oli viimeksi yötä huoneessaan, kun esikoisensa syntyi. Toinen on joskus (yksinään) yötä. Kummankaan siippa ei ole ollut yötä meillä. Nyt haaveilen, että teinin parvisänky+pöytä+kaappi- huonekalu annettaisiin pois ja saataisiin siitä vierashuone. Huoneet eivät ole tyhjiä kuten joku sanoi vaan niissä on entiset huonekalut ja ne harrastekamat.

Mulla on seitsemän sisarusta, joista enää yksi asuu kotona (17-vuotias). Makuuhuoneita talossa neljä. Olemme sellaisilla ikäeroilla syntyneet, että melkein kaikilla on oma huone ollut jossain vaiheessa. Itse jaoin siskon kanssa ekat 10 vuotta huoneen, sen jälkeen kaksi vuotta kahden veljen kanssa ja sitten sain oman huoneen (sitä mukaan kun joku muutti pois kotoa, vapautui huoneita :D).

Tuo huone, joka minulla oli sitten kuusi vuotta, on minun jälkeenkin ollut nuorempien käytössä, mutta tällä hetkellä toimii ns vierashuoneena, jota kuitenkin kutsutaan "Maijan huoneeksi" (minä olen leikisti Maija).

Minun huoneeni oli samanlainen vielä monta vuotta, ja asuin siellä esim lomilla, jos olin kesätöissä kotipaikkakunnalla.

Hissukseen kalusteet vaihtuivat, äiti antoi koulupöydän serkuille, ja toi sinne mummon kuoltua tämän vanhan lipaston. Mutta ei siitä kenenkään muun huonetta ole tullut 30 vuoteen. Äidillä oli jo alusta saakka oma työhuone alakerrassa, jossa hän ompeli ja harrasti. Sen jälkeen on vain väki vähentynyt ja huoneita vapautunut omakotitalossa. Nykyään asumme lähekkäin, ja minulla on jo oma talo, josta kohta teinini lähtee opiskelemaan. Äiti muuttaa pian keskustaan osakkeeseen, ja talo myydään.

Oman lapseni huone saa jäädä hänen huoneeksi edelleen. Hän voi asua kotona viikonloppuna, jos haluaa käydä kavereita katsomassa. Minulla on oma työhuone ja oma makuuhuone, en tarvitse hänen huonettaan mihinkään erityiseen. Hän voi halutessa jättää sen ihan ennalleen, ja voidaan ostaa hänelle uudet kalusteet kotiinsa. Sänkykin on jo monta vuotta vanha, ja työpöytä on mitoitettu paikalleen. Tarkoitan, hän voi ostaa ja minä annan rahaa.

Olen pahoillani ap, ei kuulosta rakastavalta. Outoa toimintaa.

Kuulostaapa absurdilta.

Asuimme Helsingin kantakaupungissa kaksiossa kaksin äidin kanssa, joten ei todellakaan jäänyt.

Miksi olisi?! Äiti on ihan kiva joo, mutta kymmenen vuoden aikana sieltä pois muutettuani olen kerran jouluaattona ollut siellä yötä. Enkä halua olla siellä yötä.

Jaa, ketju täynnä landepaukkuja, päivää maalaisjunteille. Ihmettelin, että miten kenenkään huone voi olla tallella.

Vanhempani muuttivat pienempään asuntoon, kun muutin pois kotoa. Mitä hittoa siinä jättää huonetta tyhjilleen, jos joskus kerran viidessä vuodessa 7 km päässä oleva minä tulen yökylään.... 😂

Vierailija kirjoitti:

1996 häippäsin opiskelemaan yms., ja edelleen "mun huone" on olemassa lapsuudenkodissani. Jonkin verran siellä on yhä myös tavaroitani. Nykyään asun aika lähellä ja käyn morjestamassa vanhempiani vain päiväseltään. Viimeksi olen nukkunut vanhassa sängyssäni 8 vuotta sitten, mutta edelleen se ja muut kamat ovat siellä. Olen jo "vanha" ja perheellinen, mutta tunnen, että minä ja perheeni olemme aina tervetulleita vanhempieni luokse. 

Ihan sairasta touhua. Luulin, että näin tehdään vain jossain jenkkileffoissa tai jos lapsi on kuollut.

Sano vanhemmillesi, että laittavat roinasi muualle ja ottavat huoneen omaan käyttöön. Elämästä pitää nauttia eikä pitää jotaa elävän lapsen masoleumia omassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Jäi ja oli pois muutettuani vielä noin 30 vuotta minun huoneeni kunnes äiti kuoli ja asunto myytiin. Minun sänkyni oli siellä koko ajan, samoin kirjahyllyni ja muitakin tavaroitani. Toki jos äidilleni tuli yövieraita hän majoitti heidät sinne.

Kiitos äiti <3

Mikä teidän vanhempia vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ketju täynnä landepaukkuja, päivää maalaisjunteille. Ihmettelin, että miten kenenkään huone voi olla tallella.

Vanhempani muuttivat pienempään asuntoon, kun muutin pois kotoa. Mitä hittoa siinä jättää huonetta tyhjilleen, jos joskus kerran viidessä vuodessa 7 km päässä oleva minä tulen yökylään.... 😂

Asumme Helsingissä. Lapset opiskelee ulkomailla. Ja kyllä he käy useammin kuin viiden vuoden välein. Nyt palasivat koko kevääksi.

Kun lapseni muutti pois kotoa, tein hänen huoneestaan jo samana päivänä oman makuuhuoneen. Asuimme kaksiossa ja nukuin aiemmin olohuoneessa. Mun mielestä ihan normikäytäntö, enemmän kummastuttaa nämä, jotka museoi oman lapsensa huoneen.

Ei jäänyt, rivarikolmio josta muutin omaan asuntoon jäi vanhemmille pian isoksi, möivät sen ja ostivat kerrostalokaksion. Asumme samassa kaupungissa joten en tajua mihin edes  tarvitsisin omaa huonetta :D

Vierailija kirjoitti:

Kun lapseni muutti pois kotoa, tein hänen huoneestaan jo samana päivänä oman makuuhuoneen. Asuimme kaksiossa ja nukuin aiemmin olohuoneessa. Mun mielestä ihan normikäytäntö, enemmän kummastuttaa nämä, jotka museoi oman lapsensa huoneen.

En edes tunne ketään joka olisi lapsen kanssa asunut kaksiossa.

Meillä on iso talo Helsingissä. Miksi minä sieltä jotain huonetta väkisin valtaisin kun tilaa on muutenkin. Eikä ne edes ole tietenkään enää mitään ”lastenhuoneita” kun jo ennen lukiota teinit itse stailasi ne aikuisiksi.

Eikä me itse edes olla siellä kuin srkisin. Viikonloput ja kesät ja lomat asutaan kakkosasunnolla.

Ei jäänyt omaa huonetta. Vanhempani tekivät selväksi, että kun pääsen ylioppilaaksi, minun on heti sen jälkeen muutettava pois kotoa ja mentävä joko töihin tai opiskelemaan. Minua vähän loukkasi, kun heiluivat huoneessani mittanauhoineen vielä kun asuin siellä, ja kovasti puuhasivat sitä, mitä aikovat huoneesta tehdä. Mietin silloin, että noinko kiire heillä oli päästä minusta eroon. Nyt kun itsellä on lapsia ja muuttavat pois yksi kerrallaan, niin ei heillekään ole jäänyt mitään huoneita. Kun asuu ahtaasti pääkaupunkiseudulla, niin lähinnä se on sitä, että seuraava lapsista on jo jonossa saadakseen oman huoneen. Mutta tervetulleita ovat toki aina kotiin, vaikka ei huonetta olekaan. Kyllä nukkumapaikat aina järjestyvät. Kai ne on lähinnä jotain valtavia omakotitaloja, joissa saattaa olla lapsen huone vielä kymmenien vuosienkin jälkeen siinä kunnossa, kun se on jätetty, jos ei ole mitään tarvetta sille tilalle.

Kun olin 9vuotiata ja pikkusiskoni, kaksoset, 5vuotiaita ostivat vanhemmat pienen kolmen makuuhuoneen talon ajatuksena, että kaksoset jakaisivat yhteisen huoneen ja minulla olisi oma huone. Enempää lapsia ei pitnyt tulla, mutta vuosi muutosta ehkäisy petti ja äiti alkoi odottaa pikkuveljeäni. Veli nukkui vanhempien makkarissa kunnes muutin 16vuotiaana kotoa opiskelemaan ja huoneestani tuli  veljen huone. Nyt velikin on muuttanut pois kotoa ja vanhempani myyvät  taloa koska ikä painaa, ei jakseta hoitaa pihaa jne. Jos kyse ei olisi jaksamisesta eivät möisi, minun vanha huoneeni on kodinhoitohuone ja siskojen huoneesta taas tehty vierashuone.

Me taidamme olla tässä suhteessa kamalia vanhempia, koska me valtasimme lapsen huoneen jo lukion aikana. Meillä on kaksi makuuhuonetta ja lapsella oli suurempi makkari, koska hän tarvitsi tilaa työpöydälle. Miehelläkin on työpöytä, mutta se laitettiin aulan puolelle. Lapsi sai siis suuremman makuuhuoneen, jossa oli myös valtava vaatehuone, meillä kaappitilaa vähemmän. Kun lapsi meni lukioon, hän muutti asumaan koululle ja kävi kotona vain vapaaviikonloppuina, kahden viikon välein. Ensimmäisenä vuotena hän sai vielä pitää huoneensa. Mutta toisena vuotena hän ei tullut kotiin edes joka toinen viikko, vaan jäi välillä koululle hengaamaan kavereiden kanssa. Ja silloinkin kun kävi, hän saattoi välillä olla yötä poikaystävänsä luona. Tuumasimme sitten, että kun huone on niin vähällä käytöllä, niin kaappaamme sen itsellemme. Lapsi oli tästä vähän nyreissään, mutta ei nyt kuitenkaan ihan verisesti loukkaantunut. 

En jaksa muistaa tarkkaa ajankohtaa huoneen kaappaukselle, mutta arvioisin sen tapahtuneen noin puoli vuotta etuajassa. Lapsi muutti lakkiaisten jälkeen omaan asuntoon eikä ole tarvinnut sen jälkeen meillä yösijaa. Lapsen sänkykin meni lapsen serkulle ja lapsen väliaikaisesta huoneesta tuli miehen työhuone. Lapsen kanssa ollaan hyvissä väleissä ja hänellä on vieläkin avain meille, mutta nukkuu aina omassa kodissaan (jossa nykyisin myös mies, koira ja pari undulaattia). 

Kesällä kun ostimme mökin, niin sinne lapsi (ja miehensä) saivat oman huoneen. Ja siellä lapsi on kyläillyt paljon enemmän kuin täällä kaupunkiasunnossa, mökillä on kiva olla koiran kanssa tekemässä etätöitä ja opiskella etänä. Koirallekin hankimme sinne oman nukkumapatjan ja agilityesteitä pihaleluiksi. Emme siis ole mitenkään työntäneet lasta pois, mutta vakituinen nukkumapaikka hänellä on vain mökillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapseni muutti pois kotoa, tein hänen huoneestaan jo samana päivänä oman makuuhuoneen. Asuimme kaksiossa ja nukuin aiemmin olohuoneessa. Mun mielestä ihan normikäytäntö, enemmän kummastuttaa nämä, jotka museoi oman lapsensa huoneen.

En edes tunne ketään joka olisi lapsen kanssa asunut kaksiossa.

Meillä on iso talo Helsingissä. Miksi minä sieltä jotain huonetta väkisin valtaisin kun tilaa on muutenkin. Eikä ne edes ole tietenkään enää mitään ”lastenhuoneita” kun jo ennen lukiota teinit itse stailasi ne aikuisiksi.

Eikä me itse edes olla siellä kuin srkisin. Viikonloput ja kesät ja lomat asutaan kakkosasunnolla.

Jaa. Suomessa taitaa olla aika monta pienipalkkaista yksinhuoltajaa, joka nukkuu olohuoneessa. Kivat sulle, että on iso kaupunkiasunto jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapseni muutti pois kotoa, tein hänen huoneestaan jo samana päivänä oman makuuhuoneen. Asuimme kaksiossa ja nukuin aiemmin olohuoneessa. Mun mielestä ihan normikäytäntö, enemmän kummastuttaa nämä, jotka museoi oman lapsensa huoneen.

En edes tunne ketään joka olisi lapsen kanssa asunut kaksiossa.

Meillä on iso talo Helsingissä. Miksi minä sieltä jotain huonetta väkisin valtaisin kun tilaa on muutenkin. Eikä ne edes ole tietenkään enää mitään ”lastenhuoneita” kun jo ennen lukiota teinit itse stailasi ne aikuisiksi.

Eikä me itse edes olla siellä kuin srkisin. Viikonloput ja kesät ja lomat asutaan kakkosasunnolla.

Aika jännä. Itse tunnen lukuisia äitejä, jotka asuvat lapsen/lasten kanssa kaksiossa, Jopa yhden nelihenkisen perheenkin. Asuntojen neliöhinnat ovat täällä pääkaupunkiseudulla melkoisia.

Pikkusisko muutti huoneeseeni. Tuntui tosi hassulta ja haikealta käydä kotona ensimmäisiä kertoja muuton jälkeen, vaikka asuinkin ihan lähellä. Taisin olla vähän liian nuori muuttamaan kotoa näin jälkikäteen ajateltuna.

Tällä hetkellä asun aika ahtaasti lasten kanssa ja tavoitteena on päästä väljempää asuntoon. En haluaisi, että esikoinen lähtee kotoa tilanpuutteen vuoksi. Ja olisi mukava, että äidin luokse voisi aina tulla muuton jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

AP perheineen on ilmeisesti rikas. Ei kaikilla ole tuollaista luksusta, että olisi vierashuonetta.

Asuimme kolmiossa, kun asuin kotona. Heti kun muutin pois, pikkuveli sai huoneeni. Kun kävin kotona, nukuin olohuoneen sohvalla, koska huone ei ollut enää minun. Kun veljeni muutti pois kotoa, vanhemmat myivät asunnon ja muuttivat vuokrakaksioon, ettei tarvitsisi maksaa hukkatilasta.

Jos käymme yökylässä, varaamme hotellihuoneen. Toinen vaihtoehto on se olohuoneen sohva. Kyllä aikuisena on mukavampi olla itsenäisesti hotellissa kuin vanhempien sohvalla, varsinkin kun vanhemmat tykkäävät nousta jo klo 5:30 aamupuurolle.

Meilläkin tosiaan kolmio ja mitään vierashuonetta ei oikein ole varaa pitää. Meillä on sohva, joka on parempi sänkynä kuin sohvana ja siihen on majoitettu satunnaiset yövieraat kerran tai pari vuodessa. Mutta vieressä on myös hotelli. Jos joskus vaihdamme sohvan sellaiseen, jossa on mukava löhötä, niin ei ole mitenkään poissuljettua että maksamme yövieraat sitten hotellin puolelle.