Menetän hermoni kun näen uuden, naiivin harjoittelijan tulevan harjoitteluun (hoitoala)

Mahdatko itse olla oikealla alalla? Sitä sopii miettiä.

Myös sinun asenteesi vaikuttaa siltä, ettei se ole täysin ongelmaton.... Mahdatko olla osana myrkyttämässä työilmapiiriä? Kyllä ne opiskelijat tuon aistivat, käy sääliksi heitä kun ohjaaja on tuollainen.

Ja mistä sinä tiedät millaisia ne ihmiset oikeasti on? Itsekin olen aika hiljainen, rauhallinen, joku voi luulla araksi. Todellisuudessa pidän tilanteen tullen puoleni, kukaan ei hypi silmilleni, olen myös itsevarma.

Ei ihme että alan arvostus on pohjamudissa eikä siitä nouse, kun ilmapiiri on tuollainen. Ap ja hänen kaltaisensa osoittavat itse, että ammatillisuus on omasta käytöksestä kaukana.

Minäkin muistan, millaista oli tulla työelämään tosin opetusalalla. Sen vuoksi pyrin kannustamaan ja auttamaan nuoria. Erityisesti yritän tukea nuoria naisia, sillä vuosien varrella olen saanut nähdä, miten kieroja miehet voivat olla. Edessäpäin hymyillään, mutta miesten kesken ”golf-kentällä” sovitaan pelin kuviot.

AP on joku p askantärkeä luuseri lähäri tantta joka luulee olevansa Euroopan omistaja verrattuna näihin opiskelijoihin. Kiusaatko myös laitoshuoltajaa kun ajattelet olevasi hiukan tätä korkeammalla hierarkiassa?

Näitä paskoja harjoittelun ohjaajia tuntuu terveydenhoitoalalla riittävän. Tytölläni oli yksi (1) hyvä ja kiva harjoittelukokemus, muut täysin paskoja mäntin ja asenneongelmaisen ohjaajan takia.

Vierailija kirjoitti:

Mahdatko itse olla oikealla alalla? Sitä sopii miettiä.

Ei tarvitse edes miettiä. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

AP on joku p askantärkeä luuseri lähäri tantta joka luulee olevansa Euroopan omistaja verrattuna näihin opiskelijoihin. Kiusaatko myös laitoshuoltajaa kun ajattelet olevasi hiukan tätä korkeammalla hierarkiassa?

Tarkemmin: Porvoolainen luuseri lähäri.

Niin tai sitten se asenneongelma on niillä opiskelijoilla. Sitäkin on nähty ja vieläpä aika useinkin. En yhtään ihmettele jos hermot menee, varsinkin lähäriopiskelijoissa on täysin toivottomia tapauksia ja löytyy niitä sairaanhoitajaopiskelijoistakin.

Sinä olet heitä kouluttamassa mutta et voi sanoa sitä heille??? Kummassakohan se vika on?

Inhottavalta narsistilta kuulostaa. Hienoa, että nuoressa ihmisessä on herkkyyttä tallella eikä ole sydämensä kovettanut luuska.

Olen eri alalla, mutta joka harjoittelussa ja kesätyöpaikassa on ottanut eniten pattiin ne vakkarit, joilla "palaa heti käämit", kun opiskelija tulee näköpiiriin. Aloittaja voi ihan suoraan sanoa harjoittelijalle, että älä niele ihan kaikkea vaan pidä puolesi. "Luonne ja ryhti" paranevat kyllä, kun harjoittelija oppii, saa rakentavaa palautetta ja pikkuhiljaa vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet heitä kouluttamassa mutta et voi sanoa sitä heille??? Kummassakohan se vika on?

Ei voi sanoa, kun opiskelijan suu alkaa väpättämään ja sitten mennään liinavaatevarastoon itkemään. Pitäisi vaan kannustaa, vaikka olisi toivoton tapaus. Alkukarsinnan olisi oltava kovempi, niin liian herkät karsittaisiin heti pois.

Harjoittelun ohjaajalla on iso merkitys siinä, miten harjoittelu sujuu. Ap tunnut projosoivan omia olettamuksiasi opiskelijoihin, jotka ovat syyttömiä sinun pääsi sisäiseen ongelmaan. Toisaalta on hyvä, että tiedostat ongelman ja sen olevan omista näkemyksistäsi kumpuava, mutta voisitko hakea apua, vaikka työ psykologilta, kun et asiaa pysty käsittelemään.

Itselleni jäi nuorempana traumat samankaltaisesta ohjaajasta, kuin sinä. Hän sai minut tuntemaan oloni mitättömäksi, osaamattomaksi ym. Sairaala ympäristö, jossa ihmisarvo tuntui olemattomalta, myös asiakkaiden kohtelussa. Toisaalta siellä tapasin yhden hoitajan, joka kertoi pystyvänsä vaikuttamaan omalla panoksellaan tekemällä oman työnsä hyvin ja huomioivansa asiakkaat hyvin. Hyvä esimerkki, mutta jos tuonkaltaisessa työssä tiedostetaan, että työntekijä ei kykene toimimaan ammattieettisesti, eikö muilla työntekijöillä ja viimeistään esimiehellä ole velvollisuus puuttua asiaan?

Nuoret ne on naivia ihmisiä!

Minä kyllä ymmärrän mikä aloittajan kuvaamassa harjoittelijatyypissä on turhauttavaa ja raskasta. Mutta ohjaajan tehtävä nyt vaan on päästä yli siitä että sieltä ei tullutkaan valmista pikkuapulaista vaan kannustusta, ohjausta ja omien vahvuuksien tunnistamiseen tukea kaipaava aloittelija. Hoitoala on sellainen että siellä pitäisi muutenkin olla kykyä ja halua rohkaista ja rakentaa yhteistyötä turhauttavien ja raskauden ihmisten kanssa, on ne sitten kuumeenmittauksesta kieltäytyviä lapsia, kuudennella kierroksella olevia päihderiippuvaisia tai dementoituneita mummoja, joten kannattaa tosiaan miettiä sitä alavalintaa uusiksi jos huomaa ettei itsestä oikein empatiaa ja ymmärrystä irtoa.

Ap, just sinunkaltaisten ohjaajien takia harjoittelut välillä pelottaa. Meitä luonteeltaan rauhallisia opiskelijoita on, yritä hyväksyä. En ymmärrä miksi juuri räväkkyys ja "luonteikkuus" tekee ihmisestä hyvän hoitajan? Pitäiskö opiskelijan olla koko ajan vänkäämässä vastaan ja nurista kaikesta? Opiskelija on yleensä aika nöyrällä asenteella liikkeellä, oppimassa kokeneemmilta. Eikö se ole hyvä?

Muotile vaikka näin: "Myydään homeinen omakotitalo missä voi homeen lisäksi olla kaikenlaista muutakin vikaa.". Eikös tuo vastaa totuutta? Tällä et saa ylihintaa talosta kuten ei pidäkään saada etkä joudu käräjille kun et aiheuta ongelmia viattomille ihmisille eli uusille asukkaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet heitä kouluttamassa mutta et voi sanoa sitä heille??? Kummassakohan se vika on?

Ei voi sanoa, kun opiskelijan suu alkaa väpättämään ja sitten mennään liinavaatevarastoon itkemään. Pitäisi vaan kannustaa, vaikka olisi toivoton tapaus. Alkukarsinnan olisi oltava kovempi, niin liian herkät karsittaisiin heti pois.

Jos joka opiskelijalla on ollut tuo sama reaktio, niin siinä tapauksessa sinun olisi kliseisesti sanottuna syytä katsoa peiliin. Asiallinen ja rakentava palaute ei yleensä aja ketään liinavaatevarastoon itkemään, paitsi ne epävakaimmat ja kehittymättömimmät tapaukset mutta heitä on nuorissakin vähemmistö.

Haluaisin uskoa, että tämä on provo mutta ikävä kyllä olen nähnyt tätä samaa käytöstä irl. Kaikista mahdollisista ammattialoista juuri hoitoalalle jostain syystä päätyy henkisesti epäkypsää, luonnevikaista ja tunnekylmää porukkaa. Omasta mielestään he ovat tietty sydämellisiä ja empaattisia, välillä vain vähän "räväköitä" ja tuppaavat "sanomaan asiat suoraan", vaikka "tarkoittavat ihan hyvällä". Niin varmaan joo ja minä olen Bill Gates.