Menetän hermoni kun näen uuden, naiivin harjoittelijan tulevan harjoitteluun (hoitoala)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Itse en työskentele enää. Lähdin pois alalta juuri huonon työilmapiirin takia. Mutta tässä ketjussa on kyllä aivan paikkansa pitäviä kuvauksia. 

Tätä juuri tarkoitin, että yksikään teistä ei tunnu olevan edes töissä alalla, mutta kovin varmat mielipiteet silti on. Yksikään ei tunnu miettivän sitä, että mitä jos se syy ei ollutkaan ohjaajassa vaan siinä, että hän itse ei alunperinkään ollut hoitotyöhön sovelias. Ja antakaa alapeukkujen laulaa!

Eikö sinulle  riitä se, että nämä monet ovat olleet alalla ja kertovat vuosienkin kokemuksella asiasta? Miksi pitäisi juuri tällä hetkellä olla alalla töissä? Kuvitteletko että tilanne on tässä viime kuukausina jotenkin muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Itse en työskentele enää. Lähdin pois alalta juuri huonon työilmapiirin takia. Mutta tässä ketjussa on kyllä aivan paikkansa pitäviä kuvauksia. 

Työyhteisö on myrkyllinen monissa paikoissa. Herkemmät ja parempaa haluavat lähtevät muualle ja toksisimmat yksilöt jäävät lisäämään pahoinvointia. Parannuksia ei edes haluta, mutta samaa aikaan valitetaan kun on kurjaa. Kuilu "idealististen" ja "katkerien" hoitajien välillä on suuri, eikä kumpikaan siedä toisiaan.

Tämä on täyttä tuubaa taas. Ensinnäkin tuo oletusarvo, että "herkkyys" olisi joku erityinen hyve, jonka "katkerat" työkaverit pilaavat ja siksi tämä hoitomaailman helmi on pakotettu siirtymään alalta pois, on ihan naurettava. Kaikki alalla työskentelevät tietävät, että se itkua joka tilanteessa vääntävä hoitaja ei ole alalle sovelias. Herkkä saa olla, mutta se ei saa haitata töitä. Ei voi mennä niin, että kun potilas on kuolemassa, se "herkkä" menee käsittelemään tunteitaan jonnekin piiloon ja jättää kuolevan saaton jollekin muulle. Toiseksi työkaverin määrittäminen "katkeraksi" on aika kova syytös, varsinkin jos tämä "katkera" selviää noista hommista. Silloin hän on hyödyllisempi yksilö niin potilaalle kuin työyhteisölle työnantajasta puhumattakaan.

Olemme kaikki olleet harjoittelijoita joskus. Suomen työkulttuuria on muutettava lempeämmäksi ja lopetettava kiusaaminen. Suomalaisissa on jotain todella vialla miksi pitää aina kiusata uusia ja epävarmoja työntekijöitä. Suomalaiset ovat ihme kiusaajia, palautetta voi antaa myös niin että toisen ei tarvitse mennä liinavaatevarastoon itkemään. Kaikki voimme muuttaa omaa käytöstämme tässä asiassa. Kiusaamiselle täysi STOPPI. Olen itse puuttunut aina kiusaamiseen, ja olen sitä mieltä että heikot kiusaavat, vahvat eivät. Vahvat puolustavat kiusattuja.

Eiköhän hoitotyöhönkin jokainen kykene kouliintumaan. Itsekkö muka olit heti kättelyssä kiven kova ammattilainen. Ihan sama työ kuin työ kaikki on epävarmoja alussa osa ehkä peittää sen paremmin mutta tekemällä sitä vain oppii. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Työilmapiireissä on suuria osastokohtaisia eroja. Epäasialliseen käyttäytymiseen pitäisi puuttua hanakasti ja nopeasti ennen kuin siitä muodostuu hiljaisesti hyväksyttyä vallitsevaa tapaa työyhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Itse en työskentele enää. Lähdin pois alalta juuri huonon työilmapiirin takia. Mutta tässä ketjussa on kyllä aivan paikkansa pitäviä kuvauksia. 

Tätä juuri tarkoitin, että yksikään teistä ei tunnu olevan edes töissä alalla, mutta kovin varmat mielipiteet silti on. Yksikään ei tunnu miettivän sitä, että mitä jos se syy ei ollutkaan ohjaajassa vaan siinä, että hän itse ei alunperinkään ollut hoitotyöhön sovelias. Ja antakaa alapeukkujen laulaa!

Itse en ainakaan ollut hoitoalalle sopiva. Mutta ei se silti tarkoita, etteikö siellä olisi ällöttävää mielivaltaista hierarkiaa ja muiden kyykyttämistä.

Hoitoala tai sinne opiskelu ei vaadi minkäännäköistä älykkyyyttä. Lähinnä mallioppiminen ja ulkoa opettelu riittää. Siksi minä vaihdoin sieltä pois, koska omat kehittymismahdollisuudet oli olemattomat.

Mutta alan luonteen vuoksi sinne myös kerääntyy näitä, jolla ei rahkeet riittäisi muualle. Ei tosiaan kaikki ole näitä, mutta valitettavan iso osa. Sitten kyräillään lääkäreille, kun ne on muka niin olevinaan. Se hoitajien alemmuuden tunne on käsinkosketeltavaa. Ja sitä sitten paikataan kyykyttämällä opiskelijoita. Kahvihuoneessa jutellaaan seiska-julkkiksista ja temppareista. Jos et tiedä mistä puhutaan, kuvittelet heidän mielestä olevasi jotenkin parempi.

Hae apua, ap. Vaikutat kyynistyneeltä ja se on yksi loppuunpalamisen oire.

Tämä kyykytys ja kiusaaminen tulivat itselleni yllätyksenä kun opiskelin hoitoalalle. En tajunnut, että se voi todellakin olla noin kamalaa, vaikka toki olin kuullut huonoista työilmapiireistä jne. Mutta se miten laajasti tällaista oli ja miten se tuntui joissain paikoissa olevan ihan hyväksyttyäkin. Tykkäsin kovasti potilaiden kanssa toimimisesta ja sain siitä kiitosta, joten sinänsä pärjäsin hoitotyössä erinomaisesti, mutta näiden kyykyttäjien ja ilmapiirin myrkyttäjien takia jouduin vaihtamaan alaa. Tuskinpa tämä on tässä vuoden sisään muuttunut, samoja juttuja kuulee edelleen tapahtuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Itse en työskentele enää. Lähdin pois alalta juuri huonon työilmapiirin takia. Mutta tässä ketjussa on kyllä aivan paikkansa pitäviä kuvauksia. 

Tätä juuri tarkoitin, että yksikään teistä ei tunnu olevan edes töissä alalla, mutta kovin varmat mielipiteet silti on. Yksikään ei tunnu miettivän sitä, että mitä jos se syy ei ollutkaan ohjaajassa vaan siinä, että hän itse ei alunperinkään ollut hoitotyöhön sovelias. Ja antakaa alapeukkujen laulaa!

Itse en ainakaan ollut hoitoalalle sopiva. Mutta ei se silti tarkoita, etteikö siellä olisi ällöttävää mielivaltaista hierarkiaa ja muiden kyykyttämistä.

Hoitoala tai sinne opiskelu ei vaadi minkäännäköistä älykkyyyttä. Lähinnä mallioppiminen ja ulkoa opettelu riittää. Siksi minä vaihdoin sieltä pois, koska omat kehittymismahdollisuudet oli olemattomat.

Mutta alan luonteen vuoksi sinne myös kerääntyy näitä, jolla ei rahkeet riittäisi muualle. Ei tosiaan kaikki ole näitä, mutta valitettavan iso osa. Sitten kyräillään lääkäreille, kun ne on muka niin olevinaan. Se hoitajien alemmuuden tunne on käsinkosketeltavaa. Ja sitä sitten paikataan kyykyttämällä opiskelijoita. Kahvihuoneessa jutellaaan seiska-julkkiksista ja temppareista. Jos et tiedä mistä puhutaan, kuvittelet heidän mielestä olevasi jotenkin parempi.

Semmoista tajunnanvirtaa siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Itse en työskentele enää. Lähdin pois alalta juuri huonon työilmapiirin takia. Mutta tässä ketjussa on kyllä aivan paikkansa pitäviä kuvauksia. 

Työyhteisö on myrkyllinen monissa paikoissa. Herkemmät ja parempaa haluavat lähtevät muualle ja toksisimmat yksilöt jäävät lisäämään pahoinvointia. Parannuksia ei edes haluta, mutta samaa aikaan valitetaan kun on kurjaa. Kuilu "idealististen" ja "katkerien" hoitajien välillä on suuri, eikä kumpikaan siedä toisiaan.

Tämä on täyttä tuubaa taas. Ensinnäkin tuo oletusarvo, että "herkkyys" olisi joku erityinen hyve, jonka "katkerat" työkaverit pilaavat ja siksi tämä hoitomaailman helmi on pakotettu siirtymään alalta pois, on ihan naurettava. Kaikki alalla työskentelevät tietävät, että se itkua joka tilanteessa vääntävä hoitaja ei ole alalle sovelias. Herkkä saa olla, mutta se ei saa haitata töitä. Ei voi mennä niin, että kun potilas on kuolemassa, se "herkkä" menee käsittelemään tunteitaan jonnekin piiloon ja jättää kuolevan saaton jollekin muulle. Toiseksi työkaverin määrittäminen "katkeraksi" on aika kova syytös, varsinkin jos tämä "katkera" selviää noista hommista. Silloin hän on hyödyllisempi yksilö niin potilaalle kuin työyhteisölle työnantajasta puhumattakaan.

Herkkä ei tarkoita itkupilliä, joka murtuu aina vaikeissa tilanteissa. Herkkyys on empatiaa, eläytymistä, havannointia, huomioimista. Toki herkillä tulee kuormitusta, mutta usein se kuormitus tulee työkavereista. Herkkä kyllä hoitaa kuolevan potilaan loppuun asti, eikä todellakaan jätä yksin.

Nämä ketjuun tulleet vähättelevät kommentit kertovat vain siitä, että aihe osui maaliinsa ja että alalla on vakavia ongelmia työhyvinvoinnin ja -ilmapiirin sekä opiskelijoiden ym. uusien kohtelun kanssa.

Tekeeköhän Iltasanomat tästä jutun?

Jos näet harjoittelijoissa 20 vuoden takaisen itsesi, niin eikö sinun sitten pitäisi osata kohdella heitä kannustavasti ja rohkaisevasti? Ei liika arkuus, alistuminen tai kenkiin tuijottelu karise itkettämällä tai henkisesti luhistamalla. En oikein ymmärrä tuollaista kovaa asennetta. Kannustavalla ja rohkaisevalla asenteella saisi paljon enemmän hyvää aikaan. Arkakin harjoittelija saisi rohkeutta ja itsevarmuutta. Ärtymyksesi johtuu siitä, että näet opiskelijoissa entisen itsesi. Etkä et ole käsitellyt sitä kunnolla, mutta älä kuitenkaan siirrä omia kyynisiä tunteitasi opiskelijoihin. Monelle nuorelle työharjoittelu voi olla ensimmäinen kokemus työelämästä. Ikävää, että työpaikkojen ilmapiiriongelmat ja kyynistyneet asenteet vaikutavat harjoittelijoidenkin kohteluun. Kenenkään ei tarvitse alistua kynnysmatoksi tai pyydellä anteeksi olemassaoloaan työpaikalla, mutta jokaisen pitää käsitellä nämä asiat itse. Siihen auttaa työkokemus, itsevarmuuden saaminen, rohkaisu ja kannustava työilmapiiri, ei tuollainen ennestään epävarman opiskelijan tai työntekijän kyykyttäminen ja kiusaaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Tekeeköhän Iltasanomat tästä jutun?

Tekiskin!

Minä olen varmasti juuri sellainen ihminen mistä ap hermostuisi. Entinen pitkään koulukiusattu ja melko ujo sekä arka ihminen. Itseluottamus huonolla tasolla. Tämän ikävän kohtelun sainkin tosin jo kokea työvoimakoulutuksessa ( siivousala), kun se kaatui töissäoppimiseen. Siellä kukaan ei viitsinyt näyttää mitään ja monet eivät edes puhuneet minulle mitään. En tiennyt kenenkään nimiä ja tuntenut tyyppejä, vaikka olin siellä monta kuukautta. Samalla jos tein yhdenkin pienen virheen niin varsinkin yksi moitti kovaan ääneen ja samalla eräs toinen teki "analyysiä" minusta, että taidat olla aika arka ihminen. Vastaava ohjaajakin sanoi yhdelle koulutuksen opettajalle, että olen liian ujo ihminen, vaikka olin itse paikalla. En kuitenkaan kokenut asiaa näin vaan yritin kyllä puhua siellä ja tehdä kaikki kunnolla. Siinä mielessä oli kurjaa, että itse yritti parhaansa ja sai vaan haukkuja ja arvostelua sekä monet ihmiset eivät tehneet yhtään mitään sen eteen, että olisin oppinut jotain ja oloni olisi ollut vähän mukavampi harjoittelussa. Kuulin sivusta, kun eräät sanoivat minun olevan vaan hidastamassa heidän työtään ja pääsevät helpommalla jos jättävät minut yhdestä toisaalta minulle harjoituksen kannalta tärkeästä jutusta pois.  Samalla koulutuksen yhdellä opettajallakin oli ikävä asenne ( opetti työllistymiseen yms liittyviä juttua eli ei siivousalaa) ja hänen oli vielä se jonka kanssa olisi pitänyt sopia harjoitteluista ja muista jutuista, joten kesken se koulutus sitten jäi. Minulla oli vielä todella pitkä matka kulkea ja vanhalla huonolla autolla yritin siellä käydä ja saada koulutuksen loppuun.

Surullinen olo tuli sitten, kun viimein tajusin etten enää voi jatkaa ja kaikki se työ meni hukkaan. Olen vielä lukion käynyt ja silti todellakin lähdin siivousalan koulutukseen ihan hyvillä mielin ja ajattelin, että koulutuksesta voi olla hyötyä joskus ja en siis muuten inhoa siivousalaa. Vain niitä ihmisiä, jotka tekevät harjoitteluista vaikeaa ja opetuksesta vastaavia ihmisiä, jotka selvästi lannistavat jo muuten vähän ujoa ihmisistä. Koulutuksen muissa ihmisissä ei ollut mitään vikaa ja heidänkin takiaan yritin jatkaa, koska olivat parasta mitä minulle oli pitkään tapahtunut, mutta sitten oli pakko luovuttaa, kun tajusin etten selviä harjoittelusta ja kulkeminen sinne pitkää matkaa oli liikaa. Tämän myötä huomasin myös ettei moni paikka edes ota harjoittelijoita ja turhaan soitin kunnan kaikki palvelut läpi ja yksi nainen joka tavallaan johti kaikkea päätti, ettei hän ota minua minnekään kun en omaa kokemusta ennestään. Lopulta pääsin vain tähän yhteen isoon "laitokseen" missä kenellekään ei ollut aikaa ja halua ohjata minua. Voin sanoa, että ammattikoulutuksiin jäi kammo ja mietin jo nyt, että jos amikseen lähden niin sama harjoittelupaikkojen etsintä ja mahdolliset huonot kokemukset jatkuvat. Minulla ei olekaan vieläkään ammattia ja olen se jonkun mainitsema lähes syrjäytynyt jo muutenkin. Tietysti jokainen vastaa omasta elämästään, mutta kyllä pitäisi silti muistaa se ettei joku toinen kestä kaikkea ja tehdä ehkä jonkun elämästä mieluummin vähän kevyempää ja kannustaa ujoa ihmistä, kuin lytätä alaspäin. Äitini Tehy-lehteä luin ja siellä olikin hyvä kirjoitus millainen on hyvä ohjaaja. Taitaa hoitoalallakin olla paljon ikäviä kokemuksia, kun jo pitää lehdessäkin muistuttaa käytöstavoista. Samalla sori ohis, kun eri alasta puhuin muuten.

Täysin väärä ihminen "opastamassa /ohjaamassa" alallaan kykenee tuhoamaan täysin vasta aloittelevan opiskelijan motivaation harjoittelujaksolla.

Joo tutulta kuulostaa opiskelevan nuoren näkökulmasta. Olin juuri sellainen kiltti ja tunnollinen. Jokaisessa työpaikassa oli ihmisiä joille tämä ei käynyt ja kohtelivat kuin pas kaa vaikken tehnyt niille mitään pahaa. Kilttinä ja herkkänä päätin, etten ota tuollaista vastaan työpaikalla. No nyt olen ollut työtön jo kuusi vuotta eikä ole aikeita mennä hommiin. Sinä maksat.

Työskentelin mm. terveyskeskusvartijana, ja harkitsin hoitoalaa hyvän työllisyyden vuoksi. Olen empaattinen, mutta en nöyristele pätkääkään. Tutustuttuani hoitoalan ilmapiiriongelmiin totesin ottavani mieluummin aggressiiviset asiakkaat ja mukavat (miespuoliset) työkaverit kuin passiivis-aggressiiviset työkaverit ja samat asiakkaat.

Nuorempana työskentelin hetken myös siivoojana terveydenhoidon yksikössä, ja se muuten pitää ihan paikkansa, että hoitajat vittuilevat siivoojille.

Pähikinänkuoressa paskan työpaikan tunnusmerkit työssäoppijan kannalta (referoitu edellä kommentoineen kokemuksista)

1. Kukaan ei viitsi näyttää mitään ja monet eivät edes puhu oppijalle mitään.

2. En tiennyt kenenkään nimiä ja tuntenut tyyppejä, vaikka olin siellä monta kuukautta.

3. Jos tekee yhdenkin pienen virheen niin moititaan kovaan ääneen ja samalla tehdään "analyysiä" pooijasta tyyliin että "taidat olla aika arka ihminen". 

4. Vastaava ohjaaja personoi pontevasti oppijaa koulutuksen opettajalle, vaikka oppija on itse paikalla. 

5. Vaikka kuinka yrittää parhaansa, niin saa vain haukkuja ja arvostelua .

6.  Ihmiset eivät tee yhtään mitään sen eteen, että työssäoppija oikeasti oppisi jotain ja olo olisi edes vähän mukavampi 7 tervetulleempi harjoittelussa.

7. Sanovat työssäoppijan olevan vaan hidastamassa heidän työtään ja että he pääsisivät paljon helpommalla jos jopa kylmästi jättävät oppijan tyystin ulkopuolelle työnkuvan oppimisen kannalta oleellisesta oppimistapahtumasta pois.  

8. Koulutuksen opettajalla ikävä asenne ( opetti työllistymiseen yms liittyviä juttua eli ei kyseistä alaa) ja hänen oli vielä se jonka kanssa olisi pitänyt sopia harjoitteluista ja muista jutuista, joten kesken se koulutus sitten jäi.

Minulla oli vielä todella pitkä matka kulkea ja vanhalla huonolla autolla yritin siellä käydä ja saada koulutuksen loppuun.

 Lopputulos :   " Tajusin etten enää voi jatkaa ja kaikki se työ meni hukkaan. "

"Ammattikoulutuksiin jäi kammo ja mietin jo nyt, että jos amikseen lähden niin sama harjoittelupaikkojen etsintä ja mahdolliset huonot kokemukset jatkuvat."

Hävetkää paskahousut! Teille maksetaan (opettajat!) tuosta työstä!

Hävetkää vetelät työntekijät jotka myös olette aikoinaan olleet tietämättömiä ja uusia alalla!

Onneksi hyviä tyyppejä vielä klöytyy alalta kuin alalta, se onneksi lohduttaa ja antaa uskoa ihmisiin!

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin mm. terveyskeskusvartijana, ja harkitsin hoitoalaa hyvän työllisyyden vuoksi. Olen empaattinen, mutta en nöyristele pätkääkään. Tutustuttuani hoitoalan ilmapiiriongelmiin totesin ottavani mieluummin aggressiiviset asiakkaat ja mukavat (miespuoliset) työkaverit kuin passiivis-aggressiiviset työkaverit ja samat asiakkaat.

Nuorempana työskentelin hetken myös siivoojana terveydenhoidon yksikössä, ja se muuten pitää ihan paikkansa, että hoitajat vittuilevat siivoojille.

Sekin pitää valitettavasti paikkansa että k-päisimmät opettajat vittuilevat siivoojille kahvitauko rentoutuksenaan tyyliin : "hei sinä siinä,  tos on tommonen tahra tään opehuoneen taukotilan sohvassa joka pitäs ny asap hinkata pois. . .."

Sitten siitä tarpeeksi moisesta länkytyksestä virkistäytyneenä kipitetään viisauksia opettamaan uskottavasti mars luokkaan. . .