Menetän hermoni kun näen uuden, naiivin harjoittelijan tulevan harjoitteluun (hoitoala)

Hahhaahhaaa!!! Minä olen ollut aikoinaan, kun se vielä oli mahdollista, tekemässä hoitoalan sijaisuuksia ILMAN KOULUTUSTA. Kokeilin, josko hoitoala olisi mun juttu. Olen luonteeltani todella empaattinen, pitkäpinnainen ja haluaisin helpottaa esim. juuri ikäihmisten oloa ja elämistä. Osaan myös kunnioittaa esimiehiä ja ottaa neuvoja vastaan.

Isovanhemmissani oli sotaveteraaneja ja olemme kaikki sydämellistä ja auttavaista porukkaa. Lisäksi rehellisiä ja ahkeria. Siispä kokeilin tuota.

Olin vanhainkodilla ja myös palvelutaloissa. Ja kiitän todella hartaasti ap:n kaltaisia m..lkkuja, joiden ansiosta en alalle päätynyt. Missään en ole noin kammottavia hirviöitä tavannut. Tuli usein n atsit mieleen, kun tällaisten alaisuudessa sai selvitä parhaansa mukaan. Jos olit oma-aloitteinen, "hypit silmille" ja jos kuuntelit ohjeita, olit "aloitekyvytön". Teit sitten mitä tahansa, tai jätit tekemättä, oli se NIIN VÄÄRIN!!!!

Ja sitten vielä valitettiin, kun "On niin kauheeta, kun ei saada sijaisia mistään" Yhyy yhyyyyh!!! :(

Jk. Jotain tein kai kuitenkin oikein, kun minusta tykättiin asiakkaiden/potilaiden kertoman mukaan tosi paljon!

Hoitoalalla opiskelijoiden kohtelu on kyllä aivan järkyttävää. On hyviäkin ohjaajia, mutta aika moni on kuin ap ja antaa avoimesti oman ilkeän asenteensa näkyä. Sitten kun opiskelijat tulevat itse työelämään ja jollekin ohjaajiksi niin he vuorostaan jatkavat tätä kiusaamisperinnettä. Ei se lopu koskaan ja tämä on ilmeisesti hiljaisesti hyväksytty alalla.

Ei voi ymmärtää. Onneksi pääsin itse pois koko alalta.

Ei hitto mitä pollyanna- tekopyhyyttä koko vastausketju.

Jokaisella on asioita joihin sisäisesti menee hermo, ja kun se tiedostaa kuten AP tekee niin osaa ottaa sen toiminnassaan huomioon.

Olen eri alalla, 49v., kokemusta niin paljon että tottakai pääsee pitkä huokaus (vertauskuvallisesti, niille jotka ei tajua ilman selitystä) kun aloittelija tulee. Ei jaksaisi taas kerran aloittaa alusta. Kytännössä on sitten toisin. Jaksan opastaa loputtomiin, nautin kun näen kehityksen, annan paljon palautetta, kuuntelen, ilmapiiri sellainen että yhteyttä pidetään usein harjoittelun jälkeenkin ja halataan kun nähdään..

Jotain tolkkua tohon jeesusteluun nyt sitten eiks vaan...

Olen entinen laboratoriohoitaja ja samaa kohtelua oli meilläkin kun opiskelijana oli harjoittelussa. Elämäni hirveintä aikaa. Yritin itse olla aina ystävällinen opiskelijoille, että edes jollekin tulisi kivempi kokemus. Kaikki minun ohjaamani opiskelijat olivat mukavia, oppimishaluisia ja pärjääviä. Tuskin minulle koko ajan sattui pelkkiä poikkeustapauksia, vaikka niin voisi luulla kun muistaa sen haukkumisen määrän mikä opiskelijoihin kohdistui. Joillain oli jo valmiiksi asenne että opiskelija on typerä, hidas ja tiellä.

Toisaalta voisi kai ajatella niinkin, että tiukka ja suorasanainen ohjaus valmistaa opiskelijaa siihen mitä on tulossa. Tuolla sairaalamaailmassa ei pärjää, ellei ole vähän paksumpi nahka. En nyt puhu työkavereista, vaan hankalista potilaista, vähäisistä resursseista, vastuun määrästä jne. Toki epäasiallinen käytös on väärin, mutta opiskelijaa ei myöskään tule käsitellä silkkihansikkain.

Oma ohjaajani pyysi minua näyttämään, miten tekisin erään akuutin hoitotoimenpiteen. Tein sen kiireessä väärin ja ohjaaja sanoi, että tosipaikassa olisin tappanut sen potilaan. Ei lohdutusta, pelkkä kuiva toteamus. Ei se kivalle tuntunut, mutta tottahan se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, just sinunkaltaisten ohjaajien takia harjoittelut välillä pelottaa. Meitä luonteeltaan rauhallisia opiskelijoita on, yritä hyväksyä. En ymmärrä miksi juuri räväkkyys ja "luonteikkuus" tekee ihmisestä hyvän hoitajan? Pitäiskö opiskelijan olla koko ajan vänkäämässä vastaan ja nurista kaikesta? Opiskelija on yleensä aika nöyrällä asenteella liikkeellä, oppimassa kokeneemmilta. Eikö se ole hyvä?

Mä oon miettinyt sairaanhoitajaopintoja kun olen työssä tunnollinen ja pyrin hyvään työn laatuun sekä asiakkaiden hyvinvointi kiinnostaa. Olen kuitenkin niin paljon nähnyt elämässä jo ravintolaopinnoissa näitä "kyykyttäjiä" yms. muissa paikoissa, että en tiedä kestänkö sitä ruljanssia taas tältä kannalta.

En tiedä mikä vika Suomen työmarkkinoilla on. Tuollaisia kyykyttäviä kyynärpäätaktikoita riittää. Kukaan ei tartu tähän järkyttävään työpaikkojen kiusaamisongelmaan. Sama koskee koululaitosta. Monet hyvät tyypit syrjäytyvät kun kiusaaminen alkaa jo tarhasta, jatkuu koulussa, jatkokoulutuksessa ja sitä on vielä työpaikoilla!

Tämä on oma henkilökohtainen kokemukseni. Olen aivan rättiväsynyt näihin ankeuttajiin. Ei se kaikkia täysin riko, mutta ei se hyvääkään tee. Lopputuloksena voi olla syrjäytynyt ihminen, selviytyjä tai aloittajan kaltainen tyyppi joka jatkaa huonon käyttäytymisen kierrettä kaatamalla huonot kokemuksensa uuden sukupolven niskaan.

Tajuatko ap, että toimit aivan kuten sinua kohtaan on toimittu? Asenteesi ajaa opiskelijoita pois alalta joka on mahdollisesti heidän unelmansa. Se on ainakin potentiaalinen tapa maksaa vuokra ja syödä jos ei sen kummempaa.

Hiljainen ja rauhallinenkin voi olla jämäkkä. Arka voi olla hyvä työntekijä. Introvertti on hyvä kuuntelija ja kun asiakas puhuu tarpeistaan niin kumpi on tärkeämpää: omiaan kailottava vai kuunteleva hoitaja?

Tärkeää ei ole se, että onko se hoitaja puhelias vai kuunteleva, vaan tärkeää on se, että hän on tehokas ja hallitsee ammattinsa. Liian usein tuo "kuuntelen potilasta" - mentaliteetti kääntyy itsetarkoitukseksi ja voi muuttua tehtävien välttelyksi. Samoin kuin tauoton paskanpuhuminen. Yrittäköö nyt tajuta, että siellä ei ole aikaa tai mahdollisuuksia mihinkään unelmointiin, on oltava tehokas, täsmällinen ja tervejärkinen, että pärjää. Siksi idealistit ym. eivät sovi alalle.

Juuri tuo asenne, väität kuuntelijoita unelmoijiksi. Kuvittelet minusta asioita, kuvittelet olevasi se jämäkin ja järjestelmällisin ja se että mitä sinä edustat/olet on tärkeintä. Terve ihminen on myös idealistinen. Jos ei ole ihanteita, minkä vuoksi edes tehdä mitään?

Ei se, että osaa haaveilla tarkoita sitä, että se työpaikka on osoite haaveiluun. En minä missään muuallakaan ole haaveillut jos olen ollut töissä! Itse asiassa olen ollut se hiljainen puurtaja joka jää ylitöihinkin jos tarvitaan, toki vapaaehtoisesti ja korvausta vastaan.

Kaltaisellesi pitäisi lyödä kierrevihko ja kynä käteen ja sulkea pariksi tunniksi yksin koppiin kirjoittamaan essee aiheesta "Miten parantaa työilmapiiriä työpaikalla". Pois et pääse ennen kuin on valmista. Tekisi pieni haaveilu sinullekin ihan hyvää.

Mä luulen, että ap on nyt ymmärretty väärin tässä keskustelussa. Mä ajattelin niin, että ap pelkää, että liian kiltti ja herkkä voi joutua kärsimään, koska hoitoala on taatusti rankka ala. Pitää kestää esim. niukat resurssit, kova ja raskas työtahti, potilaiden hätä ja kärsimys ja monet vaatimukset.

Sitten johdossa ja esimiestyössä voi olla paljonkin toivomisen varaa. Tukea työntekijöille ei ehkä tule, eikä kiitosta hyvästä työstä, moitteita kyllä ja epäilyksiä. Ohjeet kenties muuttuu jotenkin kummallisesti. Ja näihin ei yksittäinen työntekijä pysty vaikuttamaan mitenkään. Voi vaan yrittää tehdä oman työnsä mahdollisimman hyvin ja olla hyvä työkaveri, eikä pilata ilmapiiriä.

Tuskinpa ap:lla on aikomus alkaa harjoittelijaa kiusaamaan, kun totesi, että näkee siinä harjoittelijassa itsensä 20 vuoden takaa. Tsemppiä hoitoalalle.

Vierailija kirjoitti:

Hahhaahhaaa!!! Minä olen ollut aikoinaan, kun se vielä oli mahdollista, tekemässä hoitoalan sijaisuuksia ILMAN KOULUTUSTA. Kokeilin, josko hoitoala olisi mun juttu. Olen luonteeltani todella empaattinen, pitkäpinnainen ja haluaisin helpottaa esim. juuri ikäihmisten oloa ja elämistä. Osaan myös kunnioittaa esimiehiä ja ottaa neuvoja vastaan.

Isovanhemmissani oli sotaveteraaneja ja olemme kaikki sydämellistä ja auttavaista porukkaa. Lisäksi rehellisiä ja ahkeria. Siispä kokeilin tuota.

Olin vanhainkodilla ja myös palvelutaloissa. Ja kiitän todella hartaasti ap:n kaltaisia m..lkkuja, joiden ansiosta en alalle päätynyt. Missään en ole noin kammottavia hirviöitä tavannut. Tuli usein n atsit mieleen, kun tällaisten alaisuudessa sai selvitä parhaansa mukaan. Jos olit oma-aloitteinen, "hypit silmille" ja jos kuuntelit ohjeita, olit "aloitekyvytön". Teit sitten mitä tahansa, tai jätit tekemättä, oli se NIIN VÄÄRIN!!!!

Ja sitten vielä valitettiin, kun "On niin kauheeta, kun ei saada sijaisia mistään" Yhyy yhyyyyh!!! :(

Jk. Jotain tein kai kuitenkin oikein, kun minusta tykättiin asiakkaiden/potilaiden kertoman mukaan tosi paljon!

Vaikutat sairaalloisen katkeralta. Olisiko kuitenkin niin, että vaikka halusit, sinä et päässyt hoitajakouluun? Psykologisissa testeissä voi löytyä asioita, joiden perusteella ei ole alalle sopiva. Tekstistäsi päätellen on hyvä asia, että et alalle päätynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että ap on nyt ymmärretty väärin tässä keskustelussa. Mä ajattelin niin, että ap pelkää, että liian kiltti ja herkkä voi joutua kärsimään, koska hoitoala on taatusti rankka ala. Pitää kestää esim. niukat resurssit, kova ja raskas työtahti, potilaiden hätä ja kärsimys ja monet vaatimukset.

Sitten johdossa ja esimiestyössä voi olla paljonkin toivomisen varaa. Tukea työntekijöille ei ehkä tule, eikä kiitosta hyvästä työstä, moitteita kyllä ja epäilyksiä. Ohjeet kenties muuttuu jotenkin kummallisesti. Ja näihin ei yksittäinen työntekijä pysty vaikuttamaan mitenkään. Voi vaan yrittää tehdä oman työnsä mahdollisimman hyvin ja olla hyvä työkaveri, eikä pilata ilmapiiriä.

Tuskinpa ap:lla on aikomus alkaa harjoittelijaa kiusaamaan, kun totesi, että näkee siinä harjoittelijassa itsensä 20 vuoden takaa. Tsemppiä hoitoalalle.

Näin sen itsekin käsitin.

Asiallinen palaute on aivan eri asia kuin typerä ja aiheeton mollaaminen ja ilkeily. Ei sellainen mitenkään harjoita opiskelijaa ”kestämään”

hankalia potilaita. Ei varsinkaan kun osa haukkumisesta tehdään selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Suurin epäkohta ikinä on ollut näyttötutkinto. Täysin asiantuntemattomat, asioista ymmärtämättömät ja kovin vähäistä kiinnostusta tutkinnonperusteita kohtaan osoittavat lähihoitajat arvioivat numeraalisesti opiskelijat.

Lisäksi työyhteisön kyyniset, kyllästyneet ja joskus jopa ilkeät hoitajat, ohjaavat opiskelijoita sinänsä tärkeään ja ihmisläheiseen ammattiin.

Sanoisin sinulle hyvä AP, että toivon, että sinä itse ymmärrät kieltäytyä tärkeästä ohjausvastuusta. Kukaan ei ansaitse tuollaista vähälahjaista ohjaajaa ammattiin kasvamisen polulla.

Syypäänä eivät ole nyt pelkästään hoitoalalla työskentelevät ohjaajat vaan koko kolmikantavouhotus on epäonnistunut yritelmä.  Kouluttajat/opettajat oppilaitoksissa ovat osittain todella vieraantuneita käytännön todellisuudesta. Uskotaan sokeasti ja kritiikittömästi näihin paperisiin arviontikriteeriluetteloihin, jotka on siis suoraan copypastattu jostain stm:n lakipykälistä. Opiskelijan pitää olla joka suhteessa laaja-alainen, monipuolinen, kaikenkattava, täydellinen, yksillöllisyyden huomioiva ja blaa-blaa. Opettaja ei tiedä miten kriteeristö puretaan tai on toteutettavissa käytännön työssä. Myös työpaikkaohjaaja arpoo. Opiskelija sitten miettii kuumeisena siinä välissä, että mitä ihmettä minulta odotetaan?

Loppupeleissä kriteeristön täyttyminen on kiinni aivan siitä, millä tuulella opettaja, mitä työyhteisö ajattelee opiskeljian tekemisistä työpaikalla noin yleisesti.  Joskus vaikuttaa myös se, että opiskelija onnistuu jyräämään oman kantansa arviointikeskustelussa läpi. Sanasodan voittaminen tai "oikeassa oleminen" ei varsinaisesti kyllä osoita osaamista tai ammattitaitoa. Toisinaan on vastaan tullut "suorittajaopiskelija", joka jo ennen ensimmäistä harjoittelupäivää totetaa, että hänen on sitten saatava se vitonen, kun kaikki aikaisemmatkin harkat menneet kiitettävinä läpi. Eli lopultakin arvioinnit ovat VAIN mielipiteitä, ja niihin on mahdollisuus vaikuttaa monella tapaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitoala on täynnä idiootteja, joissa harjoittelijat saavat aikaan aggressioita. Sitten ihmetellään miksi siellä on työntekijäpulaa.

Itse liukenin toiselle alalle jo ennen valmistumista, mutta ehdin lukuisissa harjoitteluissa eri paikoissa nähdä kaikenlaista. Jos olet hiljainen ja keskityt olennaisen oppimiseen, saat kuulla, ettet ole yrittänyt edes sopeutua työyhteisöön. Jos yrität jutella enemmän, tunnet nahoissasi, ettei sinulla ole oikeutta osallistua keskusteluun vaan pitäisi keksittyä olennaiseen. Jos teet pienenkin virheen, se muistetaan mainita arvioinnissa. Jos teet koko muun ajan hyvin töitä, se mainitaan sivulauseessa.

Tämä. Pilkulleen ja ehdottomasti. Ei pidä ihmetellä henkilöstövajetta. Ihan henkilöstön itseiheuttama ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Hahhaahhaaa!!! Minä olen ollut aikoinaan, kun se vielä oli mahdollista, tekemässä hoitoalan sijaisuuksia ILMAN KOULUTUSTA. Kokeilin, josko hoitoala olisi mun juttu. Olen luonteeltani todella empaattinen, pitkäpinnainen ja haluaisin helpottaa esim. juuri ikäihmisten oloa ja elämistä. Osaan myös kunnioittaa esimiehiä ja ottaa neuvoja vastaan.

Isovanhemmissani oli sotaveteraaneja ja olemme kaikki sydämellistä ja auttavaista porukkaa. Lisäksi rehellisiä ja ahkeria. Siispä kokeilin tuota.

Olin vanhainkodilla ja myös palvelutaloissa. Ja kiitän todella hartaasti ap:n kaltaisia m..lkkuja, joiden ansiosta en alalle päätynyt. Missään en ole noin kammottavia hirviöitä tavannut. Tuli usein n atsit mieleen, kun tällaisten alaisuudessa sai selvitä parhaansa mukaan. Jos olit oma-aloitteinen, "hypit silmille" ja jos kuuntelit ohjeita, olit "aloitekyvytön". Teit sitten mitä tahansa, tai jätit tekemättä, oli se NIIN VÄÄRIN!!!!

Ja sitten vielä valitettiin, kun "On niin kauheeta, kun ei saada sijaisia mistään" Yhyy yhyyyyh!!! :(

Jk. Jotain tein kai kuitenkin oikein, kun minusta tykättiin asiakkaiden/potilaiden kertoman mukaan tosi paljon!

Ehkä yllätyt kun kerron, että mikään ei ole noista ajoista muuttunut.

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Itse en työskentele enää. Lähdin pois alalta juuri huonon työilmapiirin takia. Mutta tässä ketjussa on kyllä aivan paikkansa pitäviä kuvauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Itse en työskentele enää. Lähdin pois alalta juuri huonon työilmapiirin takia. Mutta tässä ketjussa on kyllä aivan paikkansa pitäviä kuvauksia. 

Tätä juuri tarkoitin, että yksikään teistä ei tunnu olevan edes töissä alalla, mutta kovin varmat mielipiteet silti on. Yksikään ei tunnu miettivän sitä, että mitä jos se syy ei ollutkaan ohjaajassa vaan siinä, että hän itse ei alunperinkään ollut hoitotyöhön sovelias. Ja antakaa alapeukkujen laulaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Itse en työskentele enää. Lähdin pois alalta juuri huonon työilmapiirin takia. Mutta tässä ketjussa on kyllä aivan paikkansa pitäviä kuvauksia. 

Työyhteisö on myrkyllinen monissa paikoissa. Herkemmät ja parempaa haluavat lähtevät muualle ja toksisimmat yksilöt jäävät lisäämään pahoinvointia. Parannuksia ei edes haluta, mutta samaa aikaan valitetaan kun on kurjaa. Kuilu "idealististen" ja "katkerien" hoitajien välillä on suuri, eikä kumpikaan siedä toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin muistan, millaista oli tulla työelämään tosin opetusalalla. Sen vuoksi pyrin kannustamaan ja auttamaan nuoria. Erityisesti yritän tukea nuoria naisia, sillä vuosien varrella olen saanut nähdä, miten kieroja miehet voivat olla. Edessäpäin hymyillään, mutta miesten kesken ”golf-kentällä” sovitaan pelin kuviot.

Ha ha! Säälittävää uhriutumista taas, omasta päätä keskitään jotan miesten "golf-kentän" sopimisia kun itse ei pärjätä. Jos et itse pärjää, vika löytyy peilistä. Älä nolaa itseäsi enempää tuollaisella uhriutumisella.

Ei hitto mitä pollyanna- tekopyhyyttä koko vastausketju.

Jokaisella on asioita joihin sisäisesti menee hermo, ja kun se tiedostaa kuten AP tekee niin osaa ottaa sen toiminnassaan huomioon.

Olen eri alalla, 49v., kokemusta niin paljon että tottakai pääsee pitkä huokaus (vertauskuvallisesti, niille jotka ei tajua ilman selitystä) kun aloittelija tulee. Ei jaksaisi taas kerran aloittaa alusta. Kytännössä on sitten toisin. Jaksan opastaa loputtomiin, nautin kun näen kehityksen, annan paljon palautetta, kuuntelen, ilmapiiri sellainen että yhteyttä pidetään usein harjoittelun jälkeenkin ja halataan kun nähdään..

Jotain tolkkua tohon jeesusteluun nyt sitten eiks vaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää kuinka moni kommentoija työskentelee hoitoalalla, vieläpä sairaalassa? Kun tuntuu että kitkerimmät kommentaattorit ovat jotakin koulunsa kesken jättäneitä tai max vanhusten palvelutalossa hetken töissä olleita. Perspektiivi tuntuu olevan heilläkin aika kapea, jos suoraan sanotaan.

Itse en työskentele enää. Lähdin pois alalta juuri huonon työilmapiirin takia. Mutta tässä ketjussa on kyllä aivan paikkansa pitäviä kuvauksia. 

Tätä juuri tarkoitin, että yksikään teistä ei tunnu olevan edes töissä alalla, mutta kovin varmat mielipiteet silti on. Yksikään ei tunnu miettivän sitä, että mitä jos se syy ei ollutkaan ohjaajassa vaan siinä, että hän itse ei alunperinkään ollut hoitotyöhön sovelias. Ja antakaa alapeukkujen laulaa!

Mutta jos hän ei ollut alunperinkään hoitotyöhön sovelias, niin eikö syy ole edelleen siinä ohjaajassa? Ei työpaikkalla kiusaajakaan voi olla paha, jos hän on väärällä alalla? Ymmärsinkö väärin?