Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetän hermoni kun näen uuden, naiivin harjoittelijan tulevan harjoitteluun (hoitoala)
12.09.2020 |
Minulla palaa jostakin syystä käämit heti kun näen uuden opiskelijan, erityisesti jos tämä on aran ja naiivin oloinen. Johtunee siitä, että siinä katsoo minua aikapeilin läpi oma itseni 20 vuoden takaa ja tiedän, että se nöyrä maahantuijottaminen ja alistuminen johtaa vaan ongelmiin työkavereiden ja potilaiden taholta ennen pitkää. Mutta sitähän näille ei voi suoraan sanoa, etteivät luhistu henkisesti. En jaksa yhtään, mutta silti minulle näitä aina silloin tällöin tulee. Parin kuukauden sisällä taas yksi.. voi kun siinä olisi edes vähän ryhtiä ja luonnetta.
Kommentit (143)
Ymmärrän hyvin, olen opettaja. Sisua pitää löytyä, hoitoala ei ole lepoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet heitä kouluttamassa mutta et voi sanoa sitä heille??? Kummassakohan se vika on?
Ei voi sanoa, kun opiskelijan suu alkaa väpättämään ja sitten mennään liinavaatevarastoon itkemään. Pitäisi vaan kannustaa, vaikka olisi toivoton tapaus. Alkukarsinnan olisi oltava kovempi, niin liian herkät karsittaisiin heti pois.
Jos joka opiskelijalla on ollut tuo sama reaktio, niin siinä tapauksessa sinun olisi kliseisesti sanottuna syytä katsoa peiliin. Asiallinen ja rakentava palaute ei yleensä aja ketään liinavaatevarastoon itkemään, paitsi ne epävakaimmat ja kehittymättömimmät tapaukset mutta heitä on nuorissakin vähemmistö.
Haluaisin uskoa, että tämä on provo mutta ikävä kyllä olen nähnyt tätä samaa käytöstä irl. Kaikista mahdollisista ammattialoista juuri hoitoalalle jostain syystä päätyy henkisesti epäkypsää, luonnevikaista ja tunnekylmää porukkaa. Omasta mielestään he ovat tietty sydämellisiä ja empaattisia, välillä vain vähän "räväköitä" ja tuppaavat "sanomaan asiat suoraan", vaikka "tarkoittavat ihan hyvällä". Niin varmaan joo ja minä olen Bill Gates.
Vai voisiko olla että se työ kovettaa nämä tyypit? Että empaattinen ja kiva ihminen kyynistyy ja kovettuu, kun resurssit on koko ajan tiukalla, palkka vastuuseen nähden naurettava, asiakkaat raskaita ja osa ilkeitä..
Vierailija kirjoitti:
AP on joku p askantärkeä luuseri lähäri tantta joka luulee olevansa Euroopan omistaja verrattuna näihin opiskelijoihin. Kiusaatko myös laitoshuoltajaa kun ajattelet olevasi hiukan tätä korkeammalla hierarkiassa?
Ei ole sinullakaan kaikki palikat kohdillaan, kun ilmaiset noin voimakasta vihaa lähihoitajia kohtaan. Toivottavasti et ole hoitoalalla, hullu.
Meillä oli terveysalalla opiskelija, joka vaikutti osaavan kaiken valmiiksi tai oppi pikavauhdilla. Hän hoiti hommat itsevarmasti huolella ja oli huikea ote asiakkaisiin. Hän oli kuin olisi ollut alalla jo vuosia, eikä yhtään naiivi harjoittelija. Hän ei vaikuttanut mitenkään ylimieliseltä tai muutenkaan negatiiviselta, silti häntä ohjannut kollegani ja muutamat muut inhosivat häntä. Tuntui pahalta kuunnella sitä nälvimistä kahvitauolla. Luulisi, että osaava opiskelija olisi ollut ilon aihe, mutta sen sijaan hänelle yritettiin keksiä aina mahdollisimman hankalat ja ikävimmät tehtävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet heitä kouluttamassa mutta et voi sanoa sitä heille??? Kummassakohan se vika on?
Ei voi sanoa, kun opiskelijan suu alkaa väpättämään ja sitten mennään liinavaatevarastoon itkemään. Pitäisi vaan kannustaa, vaikka olisi toivoton tapaus. Alkukarsinnan olisi oltava kovempi, niin liian herkät karsittaisiin heti pois.
Jos joka opiskelijalla on ollut tuo sama reaktio, niin siinä tapauksessa sinun olisi kliseisesti sanottuna syytä katsoa peiliin. Asiallinen ja rakentava palaute ei yleensä aja ketään liinavaatevarastoon itkemään, paitsi ne epävakaimmat ja kehittymättömimmät tapaukset mutta heitä on nuorissakin vähemmistö.
Haluaisin uskoa, että tämä on provo mutta ikävä kyllä olen nähnyt tätä samaa käytöstä irl. Kaikista mahdollisista ammattialoista juuri hoitoalalle jostain syystä päätyy henkisesti epäkypsää, luonnevikaista ja tunnekylmää porukkaa. Omasta mielestään he ovat tietty sydämellisiä ja empaattisia, välillä vain vähän "räväköitä" ja tuppaavat "sanomaan asiat suoraan", vaikka "tarkoittavat ihan hyvällä". Niin varmaan joo ja minä olen Bill Gates.
Vai voisiko olla että se työ kovettaa nämä tyypit? Että empaattinen ja kiva ihminen kyynistyy ja kovettuu, kun resurssit on koko ajan tiukalla, palkka vastuuseen nähden naurettava, asiakkaat raskaita ja osa ilkeitä..
Ei aloittelijoiden epäasiallista kohtelua voi perustella sillä, että "kun tämä työ tekee kyyniseksi". Se on yksinkertaisesti sosiaalisten taitojen puutetta ja hoitoalan ammattilaisella ne pitäisi olla hallussa, sekä työyhteisötaitoina että tietenkin asiakkaita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli terveysalalla opiskelija, joka vaikutti osaavan kaiken valmiiksi tai oppi pikavauhdilla. Hän hoiti hommat itsevarmasti huolella ja oli huikea ote asiakkaisiin. Hän oli kuin olisi ollut alalla jo vuosia, eikä yhtään naiivi harjoittelija. Hän ei vaikuttanut mitenkään ylimieliseltä tai muutenkaan negatiiviselta, silti häntä ohjannut kollegani ja muutamat muut inhosivat häntä. Tuntui pahalta kuunnella sitä nälvimistä kahvitauolla. Luulisi, että osaava opiskelija olisi ollut ilon aihe, mutta sen sijaan hänelle yritettiin keksiä aina mahdollisimman hankalat ja ikävimmät tehtävät.
Teitkö asialle jotain vai "surit" omassa mielessäsi tilannetta?
Luulisi etenkin sinulla olevan ymmärrystä ja myötätuntoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, just sinunkaltaisten ohjaajien takia harjoittelut välillä pelottaa. Meitä luonteeltaan rauhallisia opiskelijoita on, yritä hyväksyä. En ymmärrä miksi juuri räväkkyys ja "luonteikkuus" tekee ihmisestä hyvän hoitajan? Pitäiskö opiskelijan olla koko ajan vänkäämässä vastaan ja nurista kaikesta? Opiskelija on yleensä aika nöyrällä asenteella liikkeellä, oppimassa kokeneemmilta. Eikö se ole hyvä?
Mä oon miettinyt sairaanhoitajaopintoja kun olen työssä tunnollinen ja pyrin hyvään työn laatuun sekä asiakkaiden hyvinvointi kiinnostaa. Olen kuitenkin niin paljon nähnyt elämässä jo ravintolaopinnoissa näitä "kyykyttäjiä" yms. muissa paikoissa, että en tiedä kestänkö sitä ruljanssia taas tältä kannalta.
En tiedä mikä vika Suomen työmarkkinoilla on. Tuollaisia kyykyttäviä kyynärpäätaktikoita riittää. Kukaan ei tartu tähän järkyttävään työpaikkojen kiusaamisongelmaan. Sama koskee koululaitosta. Monet hyvät tyypit syrjäytyvät kun kiusaaminen alkaa jo tarhasta, jatkuu koulussa, jatkokoulutuksessa ja sitä on vielä työpaikoilla!
Tämä on oma henkilökohtainen kokemukseni. Olen aivan rättiväsynyt näihin ankeuttajiin. Ei se kaikkia täysin riko, mutta ei se hyvääkään tee. Lopputuloksena voi olla syrjäytynyt ihminen, selviytyjä tai aloittajan kaltainen tyyppi joka jatkaa huonon käyttäytymisen kierrettä kaatamalla huonot kokemuksensa uuden sukupolven niskaan.
Tajuatko ap, että toimit aivan kuten sinua kohtaan on toimittu? Asenteesi ajaa opiskelijoita pois alalta joka on mahdollisesti heidän unelmansa. Se on ainakin potentiaalinen tapa maksaa vuokra ja syödä jos ei sen kummempaa.
Hiljainen ja rauhallinenkin voi olla jämäkkä. Arka voi olla hyvä työntekijä. Introvertti on hyvä kuuntelija ja kun asiakas puhuu tarpeistaan niin kumpi on tärkeämpää: omiaan kailottava vai kuunteleva hoitaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet heitä kouluttamassa mutta et voi sanoa sitä heille??? Kummassakohan se vika on?
Ei voi sanoa, kun opiskelijan suu alkaa väpättämään ja sitten mennään liinavaatevarastoon itkemään. Pitäisi vaan kannustaa, vaikka olisi toivoton tapaus. Alkukarsinnan olisi oltava kovempi, niin liian herkät karsittaisiin heti pois.
Niin että sanoa mitä?! Että harjoittelijan luonne on väärä alalle? Mikä sinä olet siitä päättämään?
Mulla oli joskus tosi hiljainen ja aran oloinen opiskelija. Hän oli oikeasti arka, kertoi suoraan siitä, ja edellisen harjoittelun kokemuksesta missä hänet oli lytätty täysin. Asiakkaat kuitenkin piti hänestä paljon. Hän oli rauhallinen ja ystävällinen, osasi kuunnella ja oli herkkä tunnistamaan toisten tunnetilat. Itse ottaisin mieluummin hänen kaltaisen hoitajan kuin ne joista sanotaan "reipas" tai "rempseä". Sosiaalisuus ei ole sitä, että huutaa kovaan ääneen kahvihuoneessa mielipiteensä ja puhuu taukoamatta potilaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso ongelma hoitoalalla on huono ja sairastuttava työilmapiiri. Iso ongelma on myös alan heikko arvostus. No hyvät hoitajat ei se arvostus näin nouse, että kiusataan sitä, joka on asemansa vuoksi altavastaajana. (opiskelija, asiakas tmv).
Voidaan jopa sanoa, että hoitoalalla huono arvostus ja ilmapiiri lähtee jo opiskelijoiden huonosta kohtelusta. Koita siinä sitten olla opiskelijana kun sinä aina ärsytät jotain:
olet liian arka ja hiljainen mutta toisaalta taas ei sellaisestakaan tykätä joka on liian itsevarma ("miten sekin kuvittelee tietävänsä kaiken, puuttuu täysin oikeanlainen "palveluasenne")
Tosiasiassa naamakerroin vaikuttaa hirveän paljon. Onko se sitten sitä ammatillisuutta? Siis se, että joku "tykkää" sinusta ja haluaa olla kaverisi? Mutta tällä kriteerillä aika pitkälle ohjaajat arvioivat opiskelijoitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli terveysalalla opiskelija, joka vaikutti osaavan kaiken valmiiksi tai oppi pikavauhdilla. Hän hoiti hommat itsevarmasti huolella ja oli huikea ote asiakkaisiin. Hän oli kuin olisi ollut alalla jo vuosia, eikä yhtään naiivi harjoittelija. Hän ei vaikuttanut mitenkään ylimieliseltä tai muutenkaan negatiiviselta, silti häntä ohjannut kollegani ja muutamat muut inhosivat häntä. Tuntui pahalta kuunnella sitä nälvimistä kahvitauolla. Luulisi, että osaava opiskelija olisi ollut ilon aihe, mutta sen sijaan hänelle yritettiin keksiä aina mahdollisimman hankalat ja ikävimmät tehtävät.
Teitkö asialle jotain vai "surit" omassa mielessäsi tilannetta?
En puuttunut, koska en halunnut joutua silmätikuksi jatkossa. Tunnen piston kyllä rinnassa aina, kun ajattelen tapausta ja se oli yksi syistä miksi vaihdoin alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menetän elämänhaluni nähdessäni aloittajan karvaroikon ja raskausarpisen eturepun.
Miehesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, just sinunkaltaisten ohjaajien takia harjoittelut välillä pelottaa. Meitä luonteeltaan rauhallisia opiskelijoita on, yritä hyväksyä. En ymmärrä miksi juuri räväkkyys ja "luonteikkuus" tekee ihmisestä hyvän hoitajan? Pitäiskö opiskelijan olla koko ajan vänkäämässä vastaan ja nurista kaikesta? Opiskelija on yleensä aika nöyrällä asenteella liikkeellä, oppimassa kokeneemmilta. Eikö se ole hyvä?
Mä oon miettinyt sairaanhoitajaopintoja kun olen työssä tunnollinen ja pyrin hyvään työn laatuun sekä asiakkaiden hyvinvointi kiinnostaa. Olen kuitenkin niin paljon nähnyt elämässä jo ravintolaopinnoissa näitä "kyykyttäjiä" yms. muissa paikoissa, että en tiedä kestänkö sitä ruljanssia taas tältä kannalta.
En tiedä mikä vika Suomen työmarkkinoilla on. Tuollaisia kyykyttäviä kyynärpäätaktikoita riittää. Kukaan ei tartu tähän järkyttävään työpaikkojen kiusaamisongelmaan. Sama koskee koululaitosta. Monet hyvät tyypit syrjäytyvät kun kiusaaminen alkaa jo tarhasta, jatkuu koulussa, jatkokoulutuksessa ja sitä on vielä työpaikoilla!
Tämä on oma henkilökohtainen kokemukseni. Olen aivan rättiväsynyt näihin ankeuttajiin. Ei se kaikkia täysin riko, mutta ei se hyvääkään tee. Lopputuloksena voi olla syrjäytynyt ihminen, selviytyjä tai aloittajan kaltainen tyyppi joka jatkaa huonon käyttäytymisen kierrettä kaatamalla huonot kokemuksensa uuden sukupolven niskaan.
Tajuatko ap, että toimit aivan kuten sinua kohtaan on toimittu? Asenteesi ajaa opiskelijoita pois alalta joka on mahdollisesti heidän unelmansa. Se on ainakin potentiaalinen tapa maksaa vuokra ja syödä jos ei sen kummempaa.
Hiljainen ja rauhallinenkin voi olla jämäkkä. Arka voi olla hyvä työntekijä. Introvertti on hyvä kuuntelija ja kun asiakas puhuu tarpeistaan niin kumpi on tärkeämpää: omiaan kailottava vai kuunteleva hoitaja?
Tärkeää ei ole se, että onko se hoitaja puhelias vai kuunteleva, vaan tärkeää on se, että hän on tehokas ja hallitsee ammattinsa. Liian usein tuo "kuuntelen potilasta" - mentaliteetti kääntyy itsetarkoitukseksi ja voi muuttua tehtävien välttelyksi. Samoin kuin tauoton paskanpuhuminen. Yrittäköö nyt tajuta, että siellä ei ole aikaa tai mahdollisuuksia mihinkään unelmointiin, on oltava tehokas, täsmällinen ja tervejärkinen, että pärjää. Siksi idealistit ym. eivät sovi alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoala on täynnä idiootteja, joissa harjoittelijat saavat aikaan aggressioita. Sitten ihmetellään miksi siellä on työntekijäpulaa.
Itse liukenin toiselle alalle jo ennen valmistumista, mutta ehdin lukuisissa harjoitteluissa eri paikoissa nähdä kaikenlaista. Jos olet hiljainen ja keskityt olennaisen oppimiseen, saat kuulla, ettet ole yrittänyt edes sopeutua työyhteisöön. Jos yrität jutella enemmän, tunnet nahoissasi, ettei sinulla ole oikeutta osallistua keskusteluun vaan pitäisi keksittyä olennaiseen. Jos teet pienenkin virheen, se muistetaan mainita arvioinnissa. Jos teet koko muun ajan hyvin töitä, se mainitaan sivulauseessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, just sinunkaltaisten ohjaajien takia harjoittelut välillä pelottaa. Meitä luonteeltaan rauhallisia opiskelijoita on, yritä hyväksyä. En ymmärrä miksi juuri räväkkyys ja "luonteikkuus" tekee ihmisestä hyvän hoitajan? Pitäiskö opiskelijan olla koko ajan vänkäämässä vastaan ja nurista kaikesta? Opiskelija on yleensä aika nöyrällä asenteella liikkeellä, oppimassa kokeneemmilta. Eikö se ole hyvä?
Mä oon miettinyt sairaanhoitajaopintoja kun olen työssä tunnollinen ja pyrin hyvään työn laatuun sekä asiakkaiden hyvinvointi kiinnostaa. Olen kuitenkin niin paljon nähnyt elämässä jo ravintolaopinnoissa näitä "kyykyttäjiä" yms. muissa paikoissa, että en tiedä kestänkö sitä ruljanssia taas tältä kannalta.
En tiedä mikä vika Suomen työmarkkinoilla on. Tuollaisia kyykyttäviä kyynärpäätaktikoita riittää. Kukaan ei tartu tähän järkyttävään työpaikkojen kiusaamisongelmaan. Sama koskee koululaitosta. Monet hyvät tyypit syrjäytyvät kun kiusaaminen alkaa jo tarhasta, jatkuu koulussa, jatkokoulutuksessa ja sitä on vielä työpaikoilla!
Tämä on oma henkilökohtainen kokemukseni. Olen aivan rättiväsynyt näihin ankeuttajiin. Ei se kaikkia täysin riko, mutta ei se hyvääkään tee. Lopputuloksena voi olla syrjäytynyt ihminen, selviytyjä tai aloittajan kaltainen tyyppi joka jatkaa huonon käyttäytymisen kierrettä kaatamalla huonot kokemuksensa uuden sukupolven niskaan.
Tajuatko ap, että toimit aivan kuten sinua kohtaan on toimittu? Asenteesi ajaa opiskelijoita pois alalta joka on mahdollisesti heidän unelmansa. Se on ainakin potentiaalinen tapa maksaa vuokra ja syödä jos ei sen kummempaa.
Hiljainen ja rauhallinenkin voi olla jämäkkä. Arka voi olla hyvä työntekijä. Introvertti on hyvä kuuntelija ja kun asiakas puhuu tarpeistaan niin kumpi on tärkeämpää: omiaan kailottava vai kuunteleva hoitaja?
Tärkeää ei ole se, että onko se hoitaja puhelias vai kuunteleva, vaan tärkeää on se, että hän on tehokas ja hallitsee ammattinsa. Liian usein tuo "kuuntelen potilasta" - mentaliteetti kääntyy itsetarkoitukseksi ja voi muuttua tehtävien välttelyksi. Samoin kuin tauoton paskanpuhuminen. Yrittäköö nyt tajuta, että siellä ei ole aikaa tai mahdollisuuksia mihinkään unelmointiin, on oltava tehokas, täsmällinen ja tervejärkinen, että pärjää. Siksi idealistit ym. eivät sovi alalle.
Tässä vaiheessa laitostutaan ja asiakkaasta tulee vain tuote.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala on täynnä idiootteja, joissa harjoittelijat saavat aikaan aggressioita. Sitten ihmetellään miksi siellä on työntekijäpulaa.
Itse liukenin toiselle alalle jo ennen valmistumista, mutta ehdin lukuisissa harjoitteluissa eri paikoissa nähdä kaikenlaista. Jos olet hiljainen ja keskityt olennaisen oppimiseen, saat kuulla, ettet ole yrittänyt edes sopeutua työyhteisöön. Jos yrität jutella enemmän, tunnet nahoissasi, ettei sinulla ole oikeutta osallistua keskusteluun vaan pitäisi keksittyä olennaiseen. Jos teet pienenkin virheen, se muistetaan mainita arvioinnissa. Jos teet koko muun ajan hyvin töitä, se mainitaan sivulauseessa.
Tämä tunne jäi itsellekkin sieltä. Ohjaajilla tuntuu olevan tarkoitus löytää kivoja työkavereita, ei kouluttaa hyviä työntekijöitä. Kahvihuoneen keskustelut ovat 90% arvion perusteesta.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala on täynnä idiootteja, joissa harjoittelijat saavat aikaan aggressioita. Sitten ihmetellään miksi siellä on työntekijäpulaa.
Itse liukenin toiselle alalle jo ennen valmistumista, mutta ehdin lukuisissa harjoitteluissa eri paikoissa nähdä kaikenlaista. Jos olet hiljainen ja keskityt olennaisen oppimiseen, saat kuulla, ettet ole yrittänyt edes sopeutua työyhteisöön. Jos yrität jutella enemmän, tunnet nahoissasi, ettei sinulla ole oikeutta osallistua keskusteluun vaan pitäisi keksittyä olennaiseen. Jos teet pienenkin virheen, se muistetaan mainita arvioinnissa. Jos teet koko muun ajan hyvin töitä, se mainitaan sivulauseessa.
Mitä sitten? Sama se on kaikilla. Olen ollut alalla 20 vuotta ja kertaakaan minä tai kukaan työkaverini ei ole saanut työstään erityistä kiitosta. Virheet toki huomataan. Luuletko että siitä lähtökohdasta aletaan opiskelijoita kannustamaan? Ehei. Mitä nopeammin he oppivat pelin hengen, sitä nopeammin he sopeutuvat ja pärjäävät töissään.
Suurin epäkohta ikinä on ollut näyttötutkinto. Täysin asiantuntemattomat, asioista ymmärtämättömät ja kovin vähäistä kiinnostusta tutkinnonperusteita kohtaan osoittavat lähihoitajat arvioivat numeraalisesti opiskelijat.
Lisäksi työyhteisön kyyniset, kyllästyneet ja joskus jopa ilkeät hoitajat, ohjaavat opiskelijoita sinänsä tärkeään ja ihmisläheiseen ammattiin.
Sanoisin sinulle hyvä AP, että toivon, että sinä itse ymmärrät kieltäytyä tärkeästä ohjausvastuusta. Kukaan ei ansaitse tuollaista vähälahjaista ohjaajaa ammattiin kasvamisen polulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala on täynnä idiootteja, joissa harjoittelijat saavat aikaan aggressioita. Sitten ihmetellään miksi siellä on työntekijäpulaa.
Itse liukenin toiselle alalle jo ennen valmistumista, mutta ehdin lukuisissa harjoitteluissa eri paikoissa nähdä kaikenlaista. Jos olet hiljainen ja keskityt olennaisen oppimiseen, saat kuulla, ettet ole yrittänyt edes sopeutua työyhteisöön. Jos yrität jutella enemmän, tunnet nahoissasi, ettei sinulla ole oikeutta osallistua keskusteluun vaan pitäisi keksittyä olennaiseen. Jos teet pienenkin virheen, se muistetaan mainita arvioinnissa. Jos teet koko muun ajan hyvin töitä, se mainitaan sivulauseessa.
Mitä sitten? Sama se on kaikilla. Olen ollut alalla 20 vuotta ja kertaakaan minä tai kukaan työkaverini ei ole saanut työstään erityistä kiitosta. Virheet toki huomataan. Luuletko että siitä lähtökohdasta aletaan opiskelijoita kannustamaan? Ehei. Mitä nopeammin he oppivat pelin hengen, sitä nopeammin he sopeutuvat ja pärjäävät töissään.
Onneksi olen nykyisin alalla, jossa kannustetaan kaikkia ja virheet otetaan vastaan positiivisina asioina, joista kaikki voi oppia. Sillä ilmapiirillä on hirveän iso vaikutus ihmisen jaksamiseen. Aika sairasta, että hoitoalalla sitä myrkyllistä ilmapiiriä pidetään millään tavalla hyväksyttävänä.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitten, anna mennä. Ei voi olla sinun ongelma jos joku ei kestä totuutta. Vähemmän somea ja enemmän IRL olisi muutenkin suotavaa niin oppivat elämän realiteeteista.