Menetän hermoni kun näen uuden, naiivin harjoittelijan tulevan harjoitteluun (hoitoala)

Nykyisin olet varmaan se räväkkä ja laiska kahvihuoneessa nauraja, joka teetättää omat työt vaikka niillä aroilla ja epävarmoilla opiskelijoilla ja kun ei mene ihan putkeen, niin saavat kuulla kunniansa? Minä kävin just joku vuoro yhdelle tällaiselle kollegalle sanomassa, että ihanko oikeasti jätät vastuullasi olevan opiskelijan yksin tunniksi, kun sinä nauraa räkätät kahvihuoneessa! Että olet varmaan ärsyttävä työkaveri.

"Olin vanhainkodilla ja myös palvelutaloissa. Ja kiitän todella hartaasti ap:n kaltaisia m..lkkuja, joiden ansiosta en alalle päätynyt. Missään en ole noin kammottavia hirviöitä tavannut.

Tuli usein n atsit mieleen, kun tällaisten alaisuudessa sai selvitä parhaansa mukaan.

Jos olit oma-aloitteinen, "hypit silmille" ja jos kuuntelit ohjeita, olit "aloitekyvytön". Teit sitten mitä tahansa, tai jätit tekemättä, oli se NIIN VÄÄRIN!!!!

Ja sitten vielä valitettiin, kun "On niin kauheeta, kun ei saada sijaisia mistään" .

Ei mitään lisättävää.

Juuri näin se useimmissa paskapaikoissa menee.

Paskapaikan tunnusmerkki : ei sijaisia saada mistään.

Vierailija kirjoitti:

"Olin vanhainkodilla ja myös palvelutaloissa. Ja kiitän todella hartaasti ap:n kaltaisia m..lkkuja, joiden ansiosta en alalle päätynyt. Missään en ole noin kammottavia hirviöitä tavannut.

Tuli usein n atsit mieleen, kun tällaisten alaisuudessa sai selvitä parhaansa mukaan.

Jos olit oma-aloitteinen, "hypit silmille" ja jos kuuntelit ohjeita, olit "aloitekyvytön". Teit sitten mitä tahansa, tai jätit tekemättä, oli se NIIN VÄÄRIN!!!!

Ja sitten vielä valitettiin, kun "On niin kauheeta, kun ei saada sijaisia mistään" .

Ei mitään lisättävää.

Juuri näin se useimmissa paskapaikoissa menee.

Paskapaikan tunnusmerkki : ei sijaisia saada mistään.

paskaduunipaikan toinen perussääntö: jatkuvasti paikka tai useampi haussa samalla osastolla/työpisteessä. "Tuulinen"työpaikka.

" Kyykytys ja kiusaaminen tulivat itselleni yllätyksenä kun opiskelin hoitoalalle.

En tajunnut, että se voi todellakin olla noin kamalaa, vaikka toki olin kuullut huonoista työilmapiireistä jne.

Mutta se, miten laajasti tällaista oli ja miten se tuntui joissain paikoissa olevan ihan hyväksyttyäkin.

Tykkäsin kovasti potilaiden kanssa toimimisesta ja sain siitä kiitosta, joten sinänsä pärjäsin hoitotyössä erinomaisesti, mutta näiden kyykyttäjien ja ilmapiirin myrkyttäjien takia jouduin vaihtamaan alaa.

Tuskinpa tämä on tässä vuoden sisään muuttunut, samoja juttuja kuulee edelleen tapahtuvan"

Onko tuo koko hoito-ala jotenkin mädäntynyt/tulehtunut työilmapiiriltään?

Vai mistä tuollanen piirre johtuu, että vain harvoissa yksiköissä hyvä työskentelyilmapiiri.

Sivistys puuttuu käytöksestä jos ollaan kuin tylyt porsaat toisia kohtaan.  

"Paskapaikan tunnusmerkki : ei sijaisia saada mistään.[/quote] paskaduunipaikan toinen perussääntö: jatkuvasti paikka tai useampi haussa samalla osastolla/työpisteessä. "Tuulinen"työpaikka.[/quote]

Kyllä. Ihmiset äänestävät jaloillaan ja häipyvät tottakai paskapaikasta.

Paljon vakituisia työntekijöitä ja vaihtuvuus pieni = tervehenkinen työpaikka.

Hyvä työskentely-ilmapiiri houkuttaa jäämään alalle/työpaikkaan.

Olin hiljattain töissä keskussairaalan ravintokeskuksessa ja jo alussa huomasin, että veemäisimmät aasiakkaat/Karenit oli keski-ikäisiä naishoitajia ja heiltä kaikki turhat valituksetkin ("TARjoILijA käÄNsI MulLe SElkÄnsÄ!!!") pääsääntöisesti tuli. No, tämän ketjun jälkeen ihmettelen entistä vähemmän, että miksi

Olen tehnyt sekä siivous- että hoitoalan töitä, ja täytyy sanoa että ensimmäisellä on keskimäärin paremmin käyttäytyvää ja ystävällisempää porukkaa töissä. Hoitoalan virkistyspäiville ehdottaisin vaikka vuosittain toistuvaksi jotain normaalien käytöstapojen kurssia. Kaikille perusteet ja edistyneemmille vaikka joku jatkokurssi.

"Hoitoala tai sinne opiskelu . . ....

 alan luonteen vuoksi sinne myös kerääntyy näitä, jolla ei rahkeet riittäisi muualle.

Ei tosiaan kaikki ole näitä, mutta valitettavan iso osa. Sitten kyräillään ( lääkäreille ), kun ne on muka niin olevinaan.

Se hoitajien alemmuuden tunne on käsinkosketeltavaa.

Ja sitä sitten paikataan kyykyttämällä opiskelijoita.

Kahvihuoneessa jutellaaan seiska-julkkiksista ja temppareista. Jos et tiedä mistä puhutaan, kuvittelet heidän mielestä olevasi jotenkin parempi."

Touchè.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet heitä kouluttamassa mutta et voi sanoa sitä heille??? Kummassakohan se vika on?

Ei voi sanoa, kun opiskelijan suu alkaa väpättämään ja sitten mennään liinavaatevarastoon itkemään. Pitäisi vaan kannustaa, vaikka olisi toivoton tapaus. Alkukarsinnan olisi oltava kovempi, niin liian herkät karsittaisiin heti pois.

Olemme ihmisiä joten tunteet ovat sallittuja ja luonnollisia mutta eniten ihmettelen kylmyyttä ja empatian puutetta jota sinulla näyttää riittävän. Lääkärinä minua ärsyttää kaltaisesi olivat sitten harjoittelijoita tai vakkareita.

Vähän ohi, mutta ollessani ravintola-alalla ihmettelin niitä jotka pillastuivat aina harjoittelijan tullessa. Heitä risoi niin paljon se, että harjoittelija ei vielä osaa kaikkea, että eivät suostuneet opettamaan. Ikäänkuin haluttaisiin tahallaan pitää hänet oppimattomana, jolloin hän ei pysty myöskään olemaan hyödyksi töissä. Tämä siis työpaikoissa, missä säännönmukaisesti on liian vähän työntekijöitä suhteessa työn määrään ja kaikki apu olisi oikeasti tarpeen. Missä logiikka? Vaikea arvostaa tuollaista.

Ymmärrän AP:ta täysin. Siinä on kuitenkin ero mitä itsekseen ajattelee ja siinä miten sitten kohtelee muita.

Olin itse nöyryyttämällä, alistamalla kasvatettu. Epävakaan isän tuijotus on syöpynyt mieleeni. Oli kaltoinkohtelua, kylmä äiti. Olin juuri sellainen epävarma kuin AP kirjoittaa.

Mutta aika kului. Tuskin kukaan on keski-iässä sama kuin nuorena. Olen usein vihainen nuorelle itselle.

Nuo kasvukertomukset, jossa kiltti on kynnysmatto ja elämä kärsimystä on liian tuttuja. Kunnes sitten keski-iässä romahdetaan ja prosessin jälkeen kasvaa uusi minä, jolle ei enää vittuilla. Se on normaalia.

Jos joudun näkemään hissukoita, yritän kannustaa. Joskus olen ollut ainoa joka on puhunut nuorelle kannustavasti. Se on vähän kuin hoitaisi itseä samalla.

Jätin hoitoalan muista syistä.

Aloittajan kaltaisten hoitajien takia jätin alan. Kärvistelkää sitten työvoimapulassanne.

Ja en ollut arka, en vain ollut suuna päänä itseäni korostamassa, kaikkia muita lyttäämässä, enkä myöskään heti ensimmäisissä harjoitteluissa valmis täydellinen työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet heitä kouluttamassa mutta et voi sanoa sitä heille??? Kummassakohan se vika on?

Ei voi sanoa, kun opiskelijan suu alkaa väpättämään ja sitten mennään liinavaatevarastoon itkemään. Pitäisi vaan kannustaa, vaikka olisi toivoton tapaus. Alkukarsinnan olisi oltava kovempi, niin liian herkät karsittaisiin heti pois.

Sinun kaltaisiasi on nähty. Samaa kohtelua sain aika usein keikkalaisena, hyi!. Onneksi ei ole pakko käydä enää töissä. Nää luonnevikaiset saa ihan itse hoitaa sijaisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, just sinunkaltaisten ohjaajien takia harjoittelut välillä pelottaa. Meitä luonteeltaan rauhallisia opiskelijoita on, yritä hyväksyä. En ymmärrä miksi juuri räväkkyys ja "luonteikkuus" tekee ihmisestä hyvän hoitajan? Pitäiskö opiskelijan olla koko ajan vänkäämässä vastaan ja nurista kaikesta? Opiskelija on yleensä aika nöyrällä asenteella liikkeellä, oppimassa kokeneemmilta. Eikö se ole hyvä?

En potilaana todellakaan toivo että hoitajani on ”räväkkä” tai ”ronski”.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi, mutta ollessani ravintola-alalla ihmettelin niitä jotka pillastuivat aina harjoittelijan tullessa. Heitä risoi niin paljon se, että harjoittelija ei vielä osaa kaikkea, että eivät suostuneet opettamaan. Ikäänkuin haluttaisiin tahallaan pitää hänet oppimattomana, jolloin hän ei pysty myöskään olemaan hyödyksi töissä. Tämä siis työpaikoissa, missä säännönmukaisesti on liian vähän työntekijöitä suhteessa työn määrään ja kaikki apu olisi oikeasti tarpeen. Missä logiikka? Vaikea arvostaa tuollaista.

Tämä on pelkkää keittiöpsykologiaa, mutta matalasti koulutetuilta ihmisiltä saattaa puuttua elämästä vallan tunne, ja he saavat kokea vallan tunnetta siten, että pitävät opastettavan avuttomana. Tämähän saattaisi tehdä työn kohta jopa paremmin, ja miten tämä opastaja sitten pääsisi pätemään? Itsekään en ole korkeakoulutettu (lukio + amis), mutta tunnen silti myötätuntoa opiskelijoita kohtaan ja yritän opastaa ilman nolaamista. Ehkä minun ei tarvitse päteä työpaikalla, koska minulla on työn ulkopuolella muita tavoitteita ja kiinnostuksen kohteita, joissa voin kokea valtaa ja hallintaa.

Jep, jep, jep, jep. En olisi tätä paremmin voinut kuvata. Oma tulkintani on, että ap:n kaltaiset vanhemman polven työntekijät eivät yksinkertaisesti kestä heikkoutta (siis heidän silmissään heikkoutta on se, ettei heti osaa kaikkea) missään muodossa, eivät potilaissa eivätkä harjoittelijoissa. Siis lähinnä omaa heikkouttaanhan he vihaavat, ja se pitää sitten naamioida tuolla tavalla. Itsensä syylliseksi tunteva käyttäytyy aina hyökkäävästi.

Sitä en osaa lähteä edes arvailemaan, mistä moinen oman heikkouden vihaaminen johtuu. Sodanjälkeisen Suomen kasvatusilmapiiri? Omiin töihin jysähtäminen, ei ole ollut rohkeutta mennä eteenpäin? Loppuunpalaminen? Alitajuinen tieto siitä, että jokikinen nuori harjoittelija on koulutetumpi, jaksavampi ja, noh, kauniimpikin kuin ohjaaja? Ikääntyvän naisen ikiaikainen viha nuorempiaan kohtaan?

Mä olen itse ollut niin monessa työpaikassa, jossa perehdytyson ollut luokkaa "tossa on sun piste", että nyt, itse nuoria esimiesasemassa luotsaavana, olen aina ja kaikkialla päättänyt opettaa heille kaiken tietämäni, suorastaan rasittavuuteen asti. Pidän kunnia-asianani sitä, että heille jäisi edes yhdestä (kesä)työstä positiivinen kokemus ja uskoa omiin kykyihin. Nuoret ovat tavattoman fiksuja ja nopeita oppimaan ja katsovat maailmaa virkistävän eri tavalla kuin minä. Olen joka kerta yhtä iloinen, jos nuori työsuhteen lopuksi kertoo, että oli ollut kivaa töissä.

(Noin sivumennen sanoen täälläkin olevien boomerihoitsujen laukomisten perusteella en ihmettele enää pätkääkään sitä, miksi vaikkapa synnyttäneiden osastolla meno on juuri niin tympeää kuin mitä se on. Sillä mikä asia tässä maailmassa voisi olla heikommilla kuin vastasynnyttänyt äiti? Ja päälle vain hoetaan sitä raskaus ei ole sairaus -mantraa, voi jumaliste.)

Ai että odotan että boomerit vääntäytyisivät vihdoinkin eläkkeelle ja jättäisivät hoitotyöt nuoremmille ja jaksavammille. Ettehän te riitaisuuttanne saa edes palkoista tai työsuhteiden pysyvyydestä neuvoteltua.

Vierailija kirjoitti:

" Kyykytys ja kiusaaminen tulivat itselleni yllätyksenä kun opiskelin hoitoalalle.

En tajunnut, että se voi todellakin olla noin kamalaa, vaikka toki olin kuullut huonoista työilmapiireistä jne.

Mutta se, miten laajasti tällaista oli ja miten se tuntui joissain paikoissa olevan ihan hyväksyttyäkin.

Tykkäsin kovasti potilaiden kanssa toimimisesta ja sain siitä kiitosta, joten sinänsä pärjäsin hoitotyössä erinomaisesti, mutta näiden kyykyttäjien ja ilmapiirin myrkyttäjien takia jouduin vaihtamaan alaa.

Tuskinpa tämä on tässä vuoden sisään muuttunut, samoja juttuja kuulee edelleen tapahtuvan"

Onko tuo koko hoito-ala jotenkin mädäntynyt/tulehtunut työilmapiiriltään?

Vai mistä tuollanen piirre johtuu, että vain harvoissa yksiköissä hyvä työskentelyilmapiiri.

Sivistys puuttuu käytöksestä jos ollaan kuin tylyt porsaat toisia kohtaan.  

Huonoa johtamista. On aivan tyypillistä että tietynluonteiset haluaa pomoksi.

Ne jotka ei tunne mitään. Tai pelkää. On mahdollista olla hyvällä tavalla jämäkkä ja peloton, vaikka se onkin harvinaista. Tietämäni vanhainkodin johtaja pitää aina huoneensa oven kiinni ja odottaa eläkepäiviä.

Näissä on menneiden sukupolvien kaikuja. Toivotaan että uudet sukupolvet olisi avoimempia. Onhan se jo nyt huikeaa kun netissä nuoretkin aivan sujuvasti kirjoittaa riittämättömyyden tunteesta ja vaillejäämisen kokemuksesta. Voidaan ääneen sanoa vaikeat asiat, tulla kuulluksi ja kuunnella muita. Lapsuudenkoti vaikuttaa ja jokaikisen on syytä myös oppia käytännön töitä kotonaan. Pärjää sitten työssäkin. Reipas ja mutkaton ote, tuli mitä tahansa.

Hoitoala on minusta jo muutenkin valmiiksi aika kurja paikka varsinkin jos on herkempi ihminen. En itse ole hoitoalalla, mutta tuttuni on ja hän ei meinaa siellä jaksaa. Tietysti paikoissa on eroja, mutta jonnekin on todella vaikeaa saada sijaisia ja tähän on tuttuni paikassa ainakin syynä kiire sekä se kuinka rankkaa työtä se on. Tässä paikassa on paljon todella huonokuntoisia ja väkivaltaisiakin vanhuksia ja siihen vielä hoitajapula päälle. Sielläkin on muutamia ikäviä hoitajia, mutta kuitenkin kyllä se työn rankkuus ja muutenkin jatkuva kiire on suurin syy, ettei kukaan tahtoisi sinne mennä. Sitten tästä tulee kierre ja ne jotka siellä ovat töissä väsyvät ihan täysin jos henkilövajetta ei saa purettua. Hän on minulle läheinen ihminen ja siksi kertonut ( en itse siis puhu mitään muille ja ymmärrän vaitiolovelvollisuuden).  Lisäksi työ ei nyt monestikaan ole mitään kovinkaan hohdokasta ja monesti rankkaa töitä niin fyysisestä ja henkisestikin. Näiden syiden takia täytyy todeta se, ettei minusta olisi sinne ja samalla arvostan hoitajia jos he myös kohtelevat muita hyvin. Toisaalta jos on jo valmiiksi rankka ala niin ei saisi tehdä siitä esim uusille työntekijöille vielä kurjempaa vaan pitäisi miettiä, että jos uusia työntekijöitä tarvitaan niin heidät pitäisi saada jäämään alalle. Sellaisia hyviä ja mukavia tyyppejä tarvitaan. Tämä vielä 75 viestiin.

Neljä kavereistani opiskeli lähihoitajaksi samoihin aikoihin. Kolme valmistui, teki max pari vuotta töitä ja vaihtoivat alaa. Yksi lopetti kesken erikoistumisen, koska työssäoppimisjaksoissa oli jäänyt huonoja kokemuksia. Kaikilla hoitoalalta poistumisen syynä työyhteisö.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla opiskelijoiden kohtelu on kyllä aivan järkyttävää. On hyviäkin ohjaajia, mutta aika moni on kuin ap ja antaa avoimesti oman ilkeän asenteensa näkyä. Sitten kun opiskelijat tulevat itse työelämään ja jollekin ohjaajiksi niin he vuorostaan jatkavat tätä kiusaamisperinnettä. Ei se lopu koskaan ja tämä on ilmeisesti hiljaisesti hyväksytty alalla.

Ei voi ymmärtää. Onneksi pääsin itse pois koko alalta.

Niinpä. Sitten hoitajat ihmettelevät ja valittavat, kun  on niin huono, kyräilevä, juoruileva ja stressaava työilmapiiri, ettei tahdo millään jaksaa töissä. No tästä perinne lähtee juuri liikkeelle. Kohdellaan huonosti opiskelijoita ja sijaisia, maksetaan potut pottuina ja kierre jatkuu.

Osansa saa kyllä muutenkin huono työnjohtamiskulttuuri ja se, että talouselämän johtamistapoja pyritään sokeasti apinoimaan hoitoalalla. On itseohjautuvuutta ja tavoitteellisuutta, tehokkuusihannoitia ja voiton maksimointia, omavalvontaa ja kaikkea mahdollista, niin että voidaan teetättäää mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä  työvoimalla ja halvalla. Suorittavan tason työvoima on puun ja kuoren välissä. Ulospäin pitää vain hymistellä ja antaa positiivista pr:ää laadukkaasta hoivasta ja hoidosta, kun yläporras istuu pommittamassa työntekijöitä sähköposteilla ja tiimseillä päivittäin uusillä toinen toistaan ristiriitaisemmilla määräyksillä ja vaatimuksilla.